Pimeässä hohtavat tähdet - Sanni Ylimartimo

 Karisto 2022
Sivuja 152
Kirjasto

"Jos koulu olisi k-draama
niin törmäisin komeaan rikkaaseen poikaan
ja me rakastuisimme, 
pideltäisiin kädestä, suudeltaisiin vahingossa. "

Miran elämä ei ole helppoa - koulussa kiusataan, äiti on ylihuolehtivainen eikä rohkeus riitä puhuttelemaan ihastusta. 
Miran elämää rikastuttaa k-pop, erityisesti ERRORC niminen yhtye. Mira uppoutuu musiikkiin, videoihin, sanoihin. Hänellä on etäystäviä, joiden kanssa hän kykenee jakamaan oman kiinnostuksensa musiikkiin. 
Kun ERRORC ilmoittaa saapuvansa Suomeen keikalle, Miran on päästävä sinne. Miten voittaa rohkeus, uhmata äitiä ja sukeltaa siihen maailmaan, johon todella tuntee kuuluvansa?

"Joskus öisin tuijotan niitä
saatanan pimeässä hohtavia
tähtiä
ja mietin
että jos mä lähtisin 
viiltäisin lakanat punaisiksi
ja itseni kylmäksi
ehkä ne tajuaisivat mitä ovat tehneet"

Ensimmäinen (loppuun) lukemani säeromaani. 
Kirja itsessään oli ihan kiva, hieno ajatus ja lyhyet säkeet upposivat kyllä ihon alle ja tunteisiinkin. Päähenkilö Miran elämään ja ajatuksiin oli päästy hienosti sisään. Kiusaamista ja musiikkia oli käsitelty hyvin ja aidosti. 
Täytyy silti todeta, etten ollut tämän kirjan kohderyhmää, enkä myöskään ole säeromaanien suuri ystävä. Pidän enemmän "tavallisista kirjoista", eikä mielivaltaiselta vaikuttavat säkeet aina aivan tunnu omaan järkeen sopivalta. En osaa jäädä makustelemaan tekstiä, vaan luen kirjat ahmimalla. Siksi en lue myöskään runoja. 
Nopea, lyhyt kirja. 
Hyvä kirja nuorille ja säeromaanien ystäville. 

3/5

Kauheimmat runot - Antti Holma

Pohjoinen lukuhaaste kohta 20: näytelmä- tai runokirja
Helmet 2019 lukuhaaste kohta 19: en pidä kirjan nimestä

Antti Holma ja Otava 2015
Sivumäärä 192

Yölaulu
Muistan: / mustassa yössä kun / kuoleman kielet / nuolivat sieluni suuta. / Tiedän: / nyt olen lintu, on siipeni rautaa / ja sulkani kultaista puuta./ Ja Suomeni maa/ minun lauluni saa,/ on talveni talvehdittu. / Eikä yö ole yö, / enää mieltäni syö / vain sääsket, / voi saatanan vittu.

Lyhyesti:

Minulle vain tv:stä tuttu Antti Holma on koonnut neljän fiktiivisen (mutta todellisiin runoilijoihin) runoilijan teoksia samoihin kansiin. Hän esittelee Reino Leinon, Sirsi Sunnaksen, Karin Toiseks-Parasken ja Edith Södermalmin.
Nämä runot eivät ikinä päässeet Kauneimpiin runoihin, ja ihan syystä :)

"Rakkaus
rakkaus o/ se ko pan nenä toise / solisluu/ ja miätti siin / et kui mää ole / enne/ osan eres / hengittä."

Mielipide:

Lukuhaasteet ovat kyllä mahtava keksintö, sillä ne ovat saaneet minut tarttumaan teoksiin joihin en muuten olisi tarttunut. Tämäkin teos oli hieman vanhinkolainaus - tyttäreni toi minulle kirjastossa kirjan sanoen "Katso kuinka kaunis kirja". Pikavilkaisullahan kansi on kivan kirjava ja kukallinen, onneksi tyttösenikään ei tainnut kannen kuvia tutkia liian tarkasti ;)
Kirja oli runoja ja vieläpä ne oli koonnut minulle tuttu nimi - miksipä ei, otetaan mukaan. Kotona tutkin kirjaa tarkemmin ja epäröin; kauheimmat runot. Ei ehkä paras valinta elämäni ensimmäiseksi runokirjaksi (jos lasten loru/runokirjoja ei lasketa).
En voi siis sanoa tuntevani runoutta millään lailla, en voi sanoa erottavani hyvää runoa huonosta.
Kyllä tästä huumoria irti sai (ainakin jos tykkää kaksimielisestä mustasta huumorista) ja väliin siellä oli hyviä oivalluksia tosielämästä.
Kirjan runoilijat pohjautuivat oikeisiin runoilijoihin, mutta siitä en osaa sanoa mitään kun en ole runoutta aiemmin lukenut. Jos Eino Leinon, Kirsi Kunnaksen, Heli Laaksosen ja Edith Södergranin runot ovat tuttuja, voi tästä saada varmaan vielä enemmän irti.

3/5