Joulutarina - Marko Leino

 Gummerus 2007
Sivumäärä 286
Kirjasto

"Oli loppukesän helteinen iltapäivä. Aurinko hehkui pilvettömällä taivaalla, Perämeri aaltoili laiskasti. Kaksi uimahousuista, kesän tummaksi paahtamaa pikkupoikaa seisoi rinnatusten paikassa, jossa kallio leikkautui jyrkkänä, pystysuorana seinämänä vihertävään veteen. "

Kaksi pientä poikaa löytää uimareissullaan vanhan lippaan. Lipas tuo isoisälle mieleen vanhan Joulutarinan, jota hän alkaakin pojille kertoa. 
Pieni Nikolas niminen poika joutuu orvoksi viisivuotiaana. Kylän asukkaat sopivat, että jokainen hoitaa poikaa vuorollaan yhden vuoden ja perhettä vaihdetaan joulun aikaan. Aluksi Nikolas on sulkeutunut ja surullinen, mutta pikku hiljaa hän alkaa saada elämästä jälleen kiinni. Hän saa ystävän ensimmäisestä perheestään, lähes saman ikäisestä Eemelistä. 
Nikolas päättää tehdä joka joulu perheidensä lapsille lelut lahjaksi. Samalla hän tekee lahjan myös kadonneelle sisarelleen Aadalle ja vie sen avantoon. 
Vuodet kuluvat ja koittaa köyhä vuosi - kenelläkään perheistä ei ole varaa huolehtia Nikolaksesta. Apuun saapuu Hullu-Iisakki, vanha mies joka asuu kylän ulkopuolella. Iisakki ei pidä lapsista, mutta huomattuaan Nikolaksen olevan taitava veistelemään puuta, hän ottaa pojan apulaisekseen. 
Iisakista paljastuu yllättäviä puolia ja Nikolas on vihdoin löytänyt itselleen pysyvän kodin. 
Lahjojen teko jatkuu silti ja kylän kasvaessa työmäärä lisääntyy. Nikolas ei silti halua luopua luomastaan perinteestä. 
Mitä sitten tapahtui ja kuinka joulupukista lopulta tuli joulupukki, kannattaa lukea itse. 
(Tai katsoa Joulutarina- elokuva.)

"Vaikka hän olikin aikoinaan menettänyt oikean perheensä, hän oli saanut tilalle paljon enemmän kuin olisi uskaltanut ikinä toivoa. Jonakin päivänä hänen perheeseensä kuuluisi koko Korvajoen kylä!

Joulutarina tuli katsottua joulun aikaan televisiosta elokuvan muodossa ja tarttui nyt kirjaversiona mukaan kirjastosta. Tunnelmallisempaa tämä olisi ollut lukea ennen joulua, mutta toimi tämä näinkin. 
Kirja ja elokuva olivat todella toistensa kaltaisia, eikä tässä oikeastaan ollut mitään uutta - siis riittää, jos olet tutustunut jompaan kumpaan. 
Muutoinhan tarina on oikein sympaattinen ja ihastuttava. Kirja on nopea ja helppo lukea, koko perheen voimin. 

4/5

Jouluvaloja ja takkatulen rätinää - Jenny Colgan

 Englanninkielinen alkuteos Christmas at Little Beach Street Bakery
Beach Streetin pieni leipomo, osa 3
Gummerus 2021
Suomentanut Paula Takio
Sivumäärä 298
Storytel äänikirja
Kesto 8h 46min
Lukija  Anniina Piiparinen

Pollyn, Hucklen ja Niilon tarina jatkuu jälleen - Jouluvaloja ja takkatulen rätinää on jatkoa sarjalle, jonka aloitti Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua- kirja. Toinen osa, Auringonsäteitä ja vuoroveden vaiheita, ilmestyi myös tänä vuonna. 
Pollyn elämä Mount Polbearnen pienellä vuorovesisaarella on ihanaa - hän pyörittää omaa leipomoaan ja asuu hulluuden puuskassa ostetussa majakassa poikaystävänsä Hucklen sekä Niilo- lunnin kanssa. Arkea kuitenkin varjostavat taloudelliset huolet sekä kiireinen joulusesonki, joka vie liiaksi Pollyn huomiota. 
Huckle haaveilee naimisiinmenosta sekä lapsista, mutta Pollya mietityttää. Hän kipuilee omia perhesuhteitaan ja isätöntä elämäänsä. Samalla hän seuraa parhaan ystävänsä raskautta, jota varjostaa suurtakin suurempi salaisuus. 
Polly haaveilee joulusta takkatulen ja elokuvan äärellä kaksin Hucklen kanssa, mutta kaikki tuntuu menevän hieman väärään suuntaan. 

Olen kovasti pitänyt kaikista Colganin aiemmin suomennetuista teoksista. Olen kuunnellut ne kaikki äänikirjoina ja minusta ne ovat sellaisena oikein viihdyttäviä ja iloisia. 
Tämä kirja ei mielestäni aivan yltänyt muiden tasolle. Ärsyynnyin Pollysta pahemman kerran - kuinka hän ahdistui joka kerta Hucklen halutessa jutella ja kuinka hän teki asioita, joita ei oikeasti olisi halunnut. Ihana jouluinen tarina kärsi turhasta lapsellisesta draamailusta. Ja tosiaan, kaipasin sitä jouluista tunnelmaa enemmän. Olin valmistautunut kuvittelemaan piparin tuoksun pienessä leipomossa, aistimaan upean joulutunnelman - mutta se kaikki jäi. 
Mistä sitten pidin?
Kirjan helppoudesta ja kepeydestä, tutuista hahmoista (Huckle ja Ruben ovat huippuja) sekä tutusta ympäristöstä. Kyllä tätä silti mielellään kuunteli, vaikka paikoin aiheuttikin tympääntymistä. Mutta kyllä Pollyn tarina on nyt taputeltu loppuun, en odota enää yhtään enempää. Colganin muuta kirjallisuutta voisin kyllä kuunnella lisää. 

3/5

Muinainen taika - Marianne Curley

Englanninkielinen alkuteos 2000 Old Magic
Gummerus 2002
Suomentanut Kaisa Kattelus
Sivuja 308
Kirjasto

"Hänen nimensä on Jarrod Thornton. Hänellä on olkapäille ulottuva kullanpunertava tukka. heleä iho ja vihreät silmät kuin kytevät smaragdit, mutta en minä sen vuoksi tuijota häntä näin lumoutuneena. Hänessä on jotakin muuta. Melkein... pelottavaa. Hänessä on jotakin ylimaallista, ja se jokin on saanut minut pauloihinsa."

Katen luokalle tulee uusi poika, Jarrod. Tämä kömpelö mutta hyvännäköinen nuorukainen herättää kiinnostusta kaikissa luokkalaisissa, hyvässä ja pahassa. Kate kuitenkin huomaa, ettei Jarrod ole aivan tavallinen. Jarrodilla on hyvin voimakkaita kykyjä, vaikkei tämä itse niitä huomaa, eikä suostu huomaamaan. Kaiken tämän lisäksi vaikuttaa siltä, että Jarrodin perhettä vaivaa ikivanha kirous. 
Kate yrittää auttaa,  mutta poika vastustaa. Kunnes tapahtuu jotain kamalaa, eikä Jarrodilla ole muuta mahdollisuutta kuin luottaa Katen apuun. 
Nuoret lähtevät aikamatkalle keskiajan englantiin löytääkseen kirouksen langettaneen velhon. Onnistuvatko he estämään kirouksen? Matka ei tietenkään ole vaaraton, Kate joutuu kaapatuksi ja Jarrodin on vihdoin hyväksyttävä uudet kykynsä. Onko hän silti riittävän vahva vastustaakseen voimakasta velhoa?

"-Mutta että taikuutta? Et kai sinä ole tosissasi? Hän kieltää jääräpäisesti totuuden ja lisää vielä: - Eivät perheiden onnettomuudet liity mitenkään siihen, miten paljon niihin syntyi lapsia, eivätkä ainakaan mihinkään kiroukseen.
Hän yrittää järkeistää minun teoriani. Itse asiassa hän yrittää järkeistää aina kaiken. Ärsyttävä tapa."

Tämä kirja on ollut yksi nuoruuden suosikeistani. Luin tämän ennen joka kesä ollessani isovanhempieni kesämökillä - juuri siellä, koska oman kotikuntani kirjastokappaleesta oli revennyt pari sivua, enkä kestänyt lukea kirjaa josta puuttui tekstiä. Minulla oli kirjastokortti myös kesämökin paikkakunnalle ja pyöräilin aina lainaamaan tämän kirjan sieltä. 
No, kirja ei tehnyt enää yhtä suurta vaikutusta kuin nuorempana. Muistelin kirjan olleen dramaattisempi ja romanttisempi. Ymmärrän kuitenkin silti, miksi olen pitänyt tästä niin kovasti. 
Tarina on yksinkertainen, selkeä ja nopeasti etenevä. Kirjan päähenkilö Kate on erilainen ja ulkopuolinen, johon on nuorien helppo samaistua. Hän tapaa pojan, joka on samanlainen kuin hän, mutta joka ei suostu hyväksymään sitä. Kirjassa halutaan kuulua joukkoon, kirjassa on kiusaamista, ystävyyttä ja hitusen romantiikkaa. 
Vaikka tämä itselle tuntui jo hieman lapselliselta, suosittelen tätä silti ehdottomasti nuorille lukijoille. 

4/5

Siiveniskujen valtakunta - Sarah J Maas

 Englanninkielinen alkuteos A Court of Wings and Ruin 2017
Gummerus 2021
Suomentanut Sarianna Silvonen
Sivuja 825
Kirjasto

"Sotarumpujen kumina oli vaiennut jo kauan sitten, ja nyt kuului vain kärpästen surinaa ja eloonjääneiden kiljuntaa. Tappotanner oli kirjavanaan kuolleiden ihmisten ja haltioiden ruumiita, joiden seasta erottui silloin tällöin harmaata taivasta kohti törröttävä rikkinäinen siipipari tai kaatuneen hevosen kookkaampi hahmo."

Valtakunta- sarjan kolmas osa. 
Feyre on jättänyt kotinsa Yön valtakunnassa ja palannut Kevään hoviin Tamlinin luo - tarkoituksenaan vakoilla ja kostaa. 
Kaikki tuntuukin sujuvan suunnitelmien mukaan ja saatuaan mitä tarvitsee, hän palaa Rhysandin luo. Sodan uhka kuitenkin vaivaa kaikkia, sillä Hybernin kuningas haluaa tuhota ihmisten ja haltioiden maita erottavan muurin ja käyttää ihmisiä omiin tarkoituksiinsa. 
Rhysand ja Feyre ystävineen haluavat estää suunnitelmat ja yrittävätkin koota kaikki vuoden- sekä vuorokaudenkierron ylihaltiat joukkoihinsa Hyberniä vastaan. 
Osaavatko haltiat unohtaa vanhat kiistansa ja yhdistää voimansa yhteistä vihollista vastaan? Onko heillä yhdessäkään mitään mahdollisuutta voimakasta kuningasta ja tämän taikaesinettä, Pataa, vastaan? 
Tehtävää vaikeuttaa myös se, ettei ole varmaa keneen voi luottaa. Kuka on lopulta kenenkin puolella?

"Koska muuri sortui, ja nyt voin liikkua vapaasti - voin varoittaa täällä liikkuvia ihmisiä. Koska... Hän hengähti syvään. Koska Tamlin kipitti suoraan Hybernin kuninkaan luo  heti kun aamuinen kokouksenne päättyi. Hän meni suoraan heidän leiriinsä Kevään valtakunnassa, ja kuningas aikoo hyökätä maitse Kesän valtakuntaan heti huomenna. " s. 587

Sarjan kirjat sen kuin pitenevät. Minulla meinasi tulla tämän kanssa kiire, kun kirjaston palautuspäivä läheni, eikä aikaa lukemiselle tahtonut löytyä. 
Ehdin kuitenkin lukea sen loppuun ja hyvä niin - tämä oli mielestäni paras osa. 
Reilut 800 sivua menivät lopulta yhdessä hurauksessa, tapahtumia ja jännitystä oli oikein kiitettävästi. Kirja ei puuduttanut missään vaiheessa, vaan piti tasaisesti hyvässä otteessa ja innosti lukemaan lisää ja lisää. 
Pidin kovasti henkilöiden kehittymisestä, heidän välisistä suhteistaan ja romantiikasta. Vaikka osa kirjan henkilöistä olikin kovin uhrautuvaisia, se ei mennyt ärsytykseksi asti (kuten joissain kirjoissa). Ainoa mikä jossain vaiheessa ärsytti, oli jatkuvasti näytetyt "rivot eleet", joita etenkin Feyre vilautteli vähän kaikille joka välissä. 
Kirjan ympäristö oli yhä edelleen upea ja mielenkiintoinen, aivan loistavasti keksitty. Eri valtakunnat vuodenaikojen ja vuorokauden aikojen mukaan. 
Kaikin puolin oikein onnistunut kirja, tunteikas ja nautinnollinen lukuelämys oli taattu. 

5/5

Neidot - Alex Michaelides

 Englanninkielinen alkuteos 2021 The Maidens
Gummerus 2021
Suomentanut Antti Autio
Sivumäärä 461
Storytel äänikirja
Kesto 12h 21min
Lukija Ilkka Villi

"Muutamaa päivää aiemmin Mariana oli vielä kotonaan Lontoossa. Hän kyyristeli lattialla pahvilaatikoiden ympäröimänä ja yritti jälleen kerran käydä läpi Sebastianin tavaroita. "

Marianan siskontyttö Zoe soittaa ja kertoo, että hänen hyvä ystävänsä Tara on murhattu. Mariana lähtee St. Cristopher's collegeen Zoen tueksi. Paikka tuo Marianalle mieleen muistoja tämän edesmenneestä aviomiehestä Sebastianista. 
Psykoterapeuttina ja Zoen pyynnöstä Mariana alkaa selvittää, kuka murhien takana on. Hän on varma, että syyllinen on professori Fosca. Foscalla on nimittäin oma salainen, yksityinen opintopiirinsä, johon kuuluu vain nuoria, menestyviä naisia - ja murhattu Tara on yksi Neidoiksi kutsutun ryhmän jäsen. 
Kun löytyy toinenkin ruumis, hänkin Neitojen jäsen, Mariana on entistä varmempi Foscan syyllisyydestä. Hän löytää vihjeitä, jotka viittaavat tämän syyllisyyteen. Konkreettisia todisteita ei kuitenkaan ole, eikä poliisi ota Marianaa tosissaan. 
Loppujen lopuksi Mariana joutuu itsekin vaaraan etsiessään totuutta. Totuutta, joka on kauheampi kuin hän olisi ikinä voinut kuvitellakaan, 

"Tekijää kohtaan oli aiheellista tuntea van pelkoa ja sääliä - mikäli jälkimmäistä pystyi sydämestään löytämään. Aristoteleen mukaan juuri nämä kaksi tunnetta olivat tragedian synnyttämän katarsiksen taustalla. Mariana ei kuitenkaan tuntenut tappajaa niin hyvin, että olisi voinut kohdistaa tähän sääliään. Pelkoa hänen ei sen sijaan tarvinnut houkutella esiin."

Alex Michaelidesin esikoiskirja Hiljainen potilas oli mieletön lukukokemus. 
Pidin myös Neidoista kovasti. 
Ympäristö oli mielenkiintoinen ja aito, samoin kirjan henkilöt. Oli kiinnostavaa lukea kirjaa, jossa periaatteessa oli järkevä syyllinen jo selvillä - tietäen kuitenkin että hän se ei voi olla. Kirjailijan oveluuden tietäen epäilin vuorollaan vähän jokaista kirjan henkilöä, miettien kuumeisesti motiivia teolle. Jossain vaiheessa olin oikeilla jäljillä, mutta loppuratkaisu oli kuitenkin sellainen jota en olisi osannut arvata. 
Toisaalta pidän yllättävistä lopuista, mutta toisaalta tästä lopusta en pitänyt. Se oli ehkä hieman liian kaukaa haettu, hieman liian outo ja ennakoimaton. 
Muutoin pidän kovasti kirjailijan tavasta kirjoittaa kirjansa - tämä ja Hiljainen potilas olivat samantyylisiä. Pidin myös kovasti siitä, että tässä kirjassa vieraili tuttuja nimiä edellisestä kirjasta. 
Suosittelen tutustumaan Michaelidesin kirjoihin, ehdottomasti. 

4/5

Raikkaita tuulia ja lukemattomia kirjoja - Jenny Colgan

 Kirjakauppa Skotlannissa osa 2
Englanninkielinen alkuteos  The Bookshop on the Shore
Gumerus 2021
Suomentanut Paula Takio
Sivumäärä 464
Storytel äänikirja
Kesto 13h 12min
Lukija Anniina Piiparinen 

Lyhyesti:

Zoe on nelivuotiaan pojan, Harryn, yksinhuoltaja. Lapsen isä huitelee omilla teillään, silloin tällöin kyläillen. Rahasta on todella tiukkaa ja viimeinen niitti on pienen vuokrayksiön vuokran nousu. 
Zoe saa apua ja lähtee Skotlantiin. Hän saa töitä pienestä kirjakauppa-autosta ja ilmaisen ylläpidon lupauduttuaan au pairiksi kolmelle lapselle Pyökkitilalle. 
Alku on hankala; kirja-auton pitäjä Nina tietää, mitä asiakkaat haluavat lukea eikä Zoe oikein pysty samaan. Nina joutuu kuitenkin raskautensa loppumetreillä sairaalaan ja Zoen on vain pärjättävä. Myöskään Pyökkitilalla ei ole helppoa. Lapset ovat hankalia, eikä perheen isästä ole apua. Lasten äiti on häipynyt jonnekin ja koko talo on hunningolla. 
Ainoa hyvä puoli on, että Harry viihtyy hyvin. Jospa maisemanvaihdoksesta olisi apua pojan puhumattomuuteen. 

Mielipide:

Jenny Colgan on loistava Feel good- kirjojen kirjoittaja. 
Olen pitänyt kaikista hänen kirjoistaan ja etenkin juuri Kirjakauppa Skotlannissa sarjan eka osa (Uusia lukuja ja onnellisia loppuja) oli minulle mieleen. Toki hänen kirjoissaan on tietty kaava, mutta silti nämä uppoavat yhä uudestaan, viihdyttävät ja ilahduttavat. 
Raikkaita tuulia ja lukemattomia kirjoja kiehtoi minua eritoten siksi, että Zoe oli lastenhoitaja ja au pair, eli tarina sivusi omaa ammattiani. Kuvaukset eliittipäiväkodista sekä Harryn uudesta päiväkodista olivat hillittömiä, mutta toisaalta totuudenmukaisia. Näinkin voi olla. 
Pidin myös kovasti Pyökkitilan lapsista, ihania persoonia jokainen. Kovan kuoren alta voi löytyä pehmeä sydän. Romantiikkaa olisin kaivannut hieman enemmän, se ei oikein päässyt tässä osassa ihon alle. Toivottavasti saamme lisää Colgania ja pian :)

4/5

Auringon säteitä ja vuoroveden vaiheita - Jenny Colgan

 Englanninkielinen alkuteos Summer at Little Beach Street Bakery 
Gummerus 2021
Suomentanut Paula Takio
Sivuja 400
Storytel äänikirja
Kesto 12h 34min
Lukija Anniina Piiparinen

Auringon säteitä ja vuoroveden vaiheita on jatkoa Jenny Colganin Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua- kirjalle. 
Polly Waterford on päässyt jaloilleen ja nauttii elämästään Cornwallin pienessä saaristokylässä. Hän pyörittää leipomoa ja asuu vanhassa majakassa poikaystävänsä Hucklen kanssa. Kaikki tuntuu olevan mallillaan. 
Kylään kuitenkin muuttaa hiljattain leskeksi jäänyt Selina, jonka edesmenneen miehen Tarneyn kanssa Pollylla oli lyhyt suhde. Selina yrittää toipua surustaan, eikä Polly halua horjuttaa prosessia totuudella. 
Pahempia ongelmia aiheuttaa Pollyn leipomon vuokraemännän kuolema. Rouvan sisarenpoika ottaa leipomot huolekseen ja haluaa tuottaa paljon leipää halvalla. Polly jää työttömäksi ja vajoaa murheeseen. Huckle haluaa auttaa ja matkustaa amerikkaan työskentelemään hulttioveljensä maatilalle. Hän yrittää tienata riittävästi rahaa leipomoautoon, jotta Polly voisi jälleen aloittaa uransa alusta. 
Kaikkien vaikeuksien keskellä Pollya lohduttaa Niilo- lunni. Mutta kun Niilolle tapahtuu onnettomuus, Polly tajuaa, ettei villin linnun paikka ole hänen olkapäällään. Sortuuko kaikki tuttu ja rakas Pollyn ympäriltä vai saako hän kaiken korjattua uudelleen? Kuinka Pollyn ja Hucklen rakkaus kantaa, kun välissä on satoja kilometrejä? 

Mielipide:

Jenny Colganin kirjat ovat olleet todellisia hyvänmielen kirjoja - eikä tämäkään ollut siinä suhteessa pettymys. Tarina kantaa kepeästi eteenpäin ja ympäristöä kuvataan kauniisti ja elävästi. Kirjan henkilöt ovat miellyttäviä ja tavallisia (kuitenkin persoonallisella tavalla) ja heillä on arkisia ongelmia. 
Kirjat ovat aika ennalta-arvattavia ja kulkevat samaa rataa (tässä esimerkkinä pakettiauto, joka kirjasta riippuen muuntautuu kirjakaupaksi tai leipomoautoksi..) mutta toisaalta se ei ole minua haitannut. Nautin niin kovasti kirjojen tunnelmasta. 
Ja Niilo on ihan paras. 
Ihana, ihana kirja. Lisää kiitos. 
(Gummeruksen sivuilla muuten luki, että tämä olisi leipomotrilogian toinen osa. Pollyn tarinalle on siis tulossa lisää jatkoa? Jos näin on, niin huippua! Mitähän ihmettä kirjailija vielä keksii Pollyn pään menoksi? )

4/5

Minun ikioma kultani - Gabriel Tallent

 Englanninkielinen alkuteos 2017 My Absolute Darling
Gummerus 2019
Suomentanut Arto Schroderus
Sivumäärä 445
Kirjasto

"Omalla mäellään itsepintaisesti seisova vanha talo on hilseilevää valkoista maalia, erkkereitä, kaiteita ja sirojen tolppien välissä rehottavia köynnösruusuja ja myrkkysumakkeja. Ruusu on kasvaessaan kangennut vuorauksesta lautoja, joita repsottaa nyt  varsien välistä. Talolle johtavalla metsätiellä lojuu hylsyjä, joissa on paksu kerros patinaa. "

Lyhyesti:

14- vuotias Julia "Turtle" Alvestone asuu isänsä kanssa vanhassa talossa, eristyksissä muista. Aamuisin hän syö raakoja munia suoraan paketista, jonka jälkeen isä saattaa hänet koulubussille. Hänellä ei ole ystäviä, eikä hän oikein välitä luokkatovereistaan. Opinnoissakin on hieman vaikeutta ja hänen opettajansa Anna on huolissaan - muustakin kuin Turtlen koulunkäynnistä. 
Koulun jälkeen Turtle puhdistaa aseita ja harjoittelee ampumista. 
Eräänä päivänä metsässä Turtle tapaa kaksi poikaa, Jacobin ja Brettin. Jacob näkee Turtlen erilaisessa valossa kuin muut ja tämä vaarallinen ystävyys saa Turtlen kaipaamaan vapauteen. Hän alkaa viimein nähdä isänsä todellisessa valossa - väkivaltaisena ja kaikin puolin vaarallisena. 
Kun isä tuo pitkän poissaolojakson jälkeen mukanaan kotiin toisen pienen tytön, Turtlen on pakko toimia. Jollekin muulle ei saa tapahtua samaa kuin hänelle. Turtle on selviytyjä, jonka on vihdoin käytettävä taitoja, joita isä on hänelle opettanut. 

"Turtle kääntyy ja kävelee pois ja ajattelee:  tuo en ollut minä, en minä ole tuollainen, tuo on Martin, tuollaista Martin tekee - sillä on taito löytää, mitä joku itsessään vihaa, ja antaa sille nimi. Hän ajattelee: jumaliste tuossa oli paljon Martinia, tuollaista pilkallista ja halveksivaa, paljon enemmän kuin minua. Hän nilkuttaa käytävää pitkin, istuutuu ja painaa kasvonsa edessä olevan penkin vinyylipintaa vasten. Hän ajattelee: tätä osaa Martinista vihaan eniten, tämä on se osa joka minua iljettää, mutta saman tein itsekin, ja se oli helppoa. "

Mielipide:

Huh mitä luettavaa. 
Lapsiin kohdistuvat kauheudet koskettavat aina ja tämä oli aika rajua. Onneksi vain fiktiota, vaikkakin osa tästä voisi tapahtua oikeastikin. 
Kirja imaisi nopsasti mukaansa, oli nopealukuinen ja tapahtumarikas. Jossain puolen välin kieppeillä tuli pieni hetki, jolloin tarina ei ollut niin vetävä, mutta lopussa taas tapahtui ja rytinällä. 
Ympäristön kuvailut olivat hienoja ja eläväisiä, samoin Turtlen mieleen oli päästy loistavasti - rakkauden ja vihan sekoitus, koko tunteiden kirjo. 
Kirjan kannessa tätä mainostettiin mestariteokseksi, itse en ihan siihen yhdy. En tiedä johtuiko se siitä, ettei Turtle ollut minusta kovin sympaattinen päähenkilö tai etten minä ihan ymmärtänyt Jacobin ja hänen suhdettaan. Jokin pieni asia jäi minun lukukokemuksessani puutteelliseksi. Jokin pieni asia, mikä olisi saanut tunteet vielä enemmän pintaan. 
Hieno ja lukemisen arvoinen kirja kuitenkin. 

4/5

Taivaslaulu - Pauliina Rauhala

 Gummerus 2013
Sivuja 284
Storytel äänikirja
Kesto 8h 51min
Lukija Vuokko Hovatta

"Lapseni pyydystää lattialta auringonlaikkuja. Koskettaa kädellä, nuolaisee, nauraa. Pilvi varastaa laikut. Lapsi pelästyy, itkusta nousee myrsky. Sadepisarat vyöryvät poskille, kitapurje pullistuu tuulessa. Mietin, mistä kasvatus alkaa. Kerronko ensin löytämisen ilosta, katoamisen surusta vai pelon voittamisesta."

Lyhyesti:

Vilja ja Aleksi ovat nuori pari, jotka kuuluvat vanhoillislestadiolaisiin. Rakkautta riittää, samoin suunnitelmia tulevan varalle. Olisi mukava opiskella ja käydä töissä lasten välissä, maalailla ateljeessa. Molemmat haluavat lapsia ja näkevät jo edessään pirtinpöydän ja suuren kattilallisen puuroa. 
Mutta kun lasten välille ei jääkään taukoa, keho ei ehdikään toipua edellisestä raskaudesta ja kotona on jo 4 pientä lasta, alkaa sekä usko että jaksaminen horjua. Kun nainen nähdään vain äitinä, lapsien kantajana ja antajana, eikä apua ja tukea tahdo löytyä - tämä on naisen osa, kyllä muutkin jaksavat. Onneksi sentään on Aleksi, joka tukee ja auttaa ja auttaa löytämään apua kun ei enää itsekään siihen kykene. 
Tämä on Viljan ja Aleksin tarina. 

"Uskovaisen naisen toilettilaukusta löytyy aina rasaustestipuikkoja. Niitä ei haeta apteekista yksitellen, vaan ostetaan säästöpakkauksina viisi kahdellakympillä. Koska minulla on harmittavan epäsäännöllinen kuukautiskierto, teen raskaustestin melkein joka kuussa paitsi silloin kun emme rakastele tai tiedän jo olevani raskaana. Elämäni ennustamiseen ei tarvita viittä euroa minuutti plus paikallisverkkomaksu, ei korttipakkaa, horoskooppia eikä planeettojen asentojen tarkkailua. Testipuikon ikkuna on kristallipallo, josta katson kohtaloni. "

Mielipide:

Uskomattoman kauniisti kirjoitettu kurkistus lestadiolaisten arkeen. 
Kirja etenee vaihtelevasti kuvaten välillä nykyhetkeä, välillä Aleksin lapsuutta ja nuoruutta sekä anonyymin blogin tekstejä. Mukana on myös pariskunnan lasten näkökulmasta, leikkien kautta kuvattua elämää. Ilot, surut, pelot. Todella hienoja huomioita. 
Kirjailija on onnistunut loistavasti kirjan hahmojen kanssa - Viljan tunteet tunkeutuivat syvälle sydämeen, väsymys ja epätoivo välittyivät aidosti ja koskettavasti. Ja vaikka kirjassa oli paljon surua ja uskon synkkiä, vaiettuja puolia, tämän rakkaustarina oli kaunis. Aleksin huolehtivaisuus, avuliaisuus ja välittäminen olivat koskettavia, varsinkin kun hänen lapsuuttaan kuvattiin suht ankarissa oloissa. 
Tällaista elämä voi pahimmillaan ja parhaimmillaan olla. 
Tämä oli kyllä sellainen tunteiden vuoristorata, että... Miksen ole lukenut tätä jo aiemmin? Kaikki ovat tätä kyllä kehuneet ja nyt ymmärrän miksi. Olen iloinen, että vihdonkin tartuin tähän. 
Upea, kaunis kirja. 

4/5

Minulla alkaa muuten huomenna joululoma, jospa ehtisin lukemaan enemmän :)

Suljettujen ovien takana - B.A. Paris

 Englanninkielinen alkuteos 2016 Behind Closed Doors
Gummerus 2020
Suomentanut Marja Luoma
Sivuja 272
Kirjasto

"Säpsähdän, kun samppanjapullo kolahtaa keittiön työtason marmoria vasten. Vilkaisen Jackia ja toivon, ettei hän ole huomannut, miten kireällä hermoni ovat. Hän ehtii havaita katseeni ja hymyilee. - Hienosti se menee, hän sanoo lempeästi. Jack tarttuu käteeni ja vie minut odottavien vieraidemme luo. "

Lyhyesti:

Jack ja Grace ovat täydellinen pari. Tai siltä ainakin vaikuttaa. Komea, menestynyt asianajaja, joka palvoo kotona viihtyvää vaimoaan. Todellisuus on kuitenkin jotain ihan muuta. Grace ei nimittäin koskaan vastaa puhelimeen, eikä hänellä ole edes kännykkää. Hän ei käy koskaan ystäviensä luona ilman aviomiestään. Eikä hän poistu yksin lukitusta huoneestaan. 
Jack saa Gracen tottelemaan uhkaamalla tämän siskoa ja rankaisee Gracea jokaisesta pienestä virheestä. Grace on neuvoton, mutta etsii sinnikkäästi ulospääsyä vankilastaan. Voiko tästä painajaisesta paeta?

"Kun minulle oli Thaimaassa paljastunut, että olin mennyt naimisiin hirviön kanssa, toivoin Jackin nukkuvan seuraavana aamuna pitkään. Tiesin, että minun olisi aloitettava näytteleminen heti kun hän heräisi. Olin viettänyt suurimman osan yöstä valmistautumalla tulevaan henkisesti. Olin joutunut hyväksymään sen tosiasian, että jos halusin päästä Englantiin piakkoin ja turvallisesti, minun oli esitettävä pelokasta ja murtunutta. Pelokkaan esittäminen ei tuntunut vaikealta, sillä pelkäsin oikeasti."

Mielipide:

Nyt kyllä täytyy sanoa, että en ymmärrä tämän kirjan suosioita. 
Tässä paljastettiin kaikki kerralla, mikään ei yllättänyt. 
Kirja oli nopealukuinen ja siihen oli helppo syventyä pitkäksikin aikaa. Mutta minun ihoni alle se ei päässyt - en kokenut sitä kauhua ja ahdistusta mitä ehkä olisi kuulunut kokea. Olin ehkä kuvitellut tämän vielä karmeammaksi ja kuvitelmiini verrattuna tämä oli hyvin vaisu. 
Päähenkilötkin jäivät minun silmissäni vaisuiksi - Jackin hurmaavuuden oli tarkoitus olla ahdistavaa ja pelottavaa, hänen kylmänviileän käytöksensä kauhistuttavaa... Mutta en kokenut sitä niin. Ainoa hyvä ja persoonallinen henkilö oli Gracen sisko Millie. 
Ideana aivan loistava, mutta minun lukukokemukseni jäi vaisuksi. Loppu oli hyvä, siitä pidin kyllä. Paha saa lopulta palkkansa, onneksi. 

3/5

Usvatuulen valtakunta - Sarah J. Maas

 Englanninkielinen alkuteos 2016 A Court of Mist and Fury
Gummerus 2020
Suomentanut Sarianna Silvonen
Sivuja 735
Kirjasto

"Olin ehkä aina ollutkin sisältä synkkä ja rikkinäinen. Jos olisin syntyjäni ehjä ja hyvä, olisin laskenut puutikarin kädestäni ottanut vastaan kuoleman ennemmin kuin sen, joka nyt odotti minua. Kaikkialla oli verta. Verestä liukas käteni vapisi niin, että pystyin hädin tuskin puristamaan tikaria. Hajosin sisältä palasiksi samaan aikaan kun ylihaltianuorukaisen retkottava ruumis kylmeni marmorilattialla."

Lyhyesti:

Kirja on jatkoa Okaruusujen valtakunnalle. Feyre on onnistunut murtamaan haltioita piinanneen kirouksen. Siinä rytäkässä hän menetti oman ihmisyytensä - hän kuoli ja syntyi uudelleen haltiana. Tämän kaiken hän teki Tamlinin, Kevään ylivaltiaan ja rakkaansa, vuoksi. 
Painajaiset vaivaavat ja näännyttävät Feyreä, eikä Tamlinkaan ole kunnossa. Valtava suojelunhalu tukahduttaa Feyreä ja lopulta hänen pelastuksekseen koituu pelottava Yön ylivaltias, Rhysand. 
Feyrellä on jälleen edessään vaikeita valintoja. Pystyykö hän jälleen pelastamaan kaikki rakkaansa ja uhmaamaan uusia, entistä pelottavampia vihollisia. 
Sota on tulossa ja tällä kertaa vastassa on Hybernin kuningas. Kuninkaalla on hallussaan pata, jonka taikavoimat ovat valtavat. 
Feyren ainoa toivo on löytää uudet voimansa ja valjastaa ne käyttöönsä. Hänen täytyy myös selvittää, kuka hän oikeasti on ja mitä hän haluaa. 

"Pimeyttä on monta lajia", Rhys sanoi. Pidin silmäni kiinni. "Pelottava pimeys, rauhoittava pimeys, levollinen pimeys". Kuvittelin jokaisen niistä. "On rakastajien pimeys ja salamurhaajien pimeys. Pimeys voi olla sitä, mitä sen kantaja toivoo sen olevan, mitä sen täytyy hänelle olla. Se ei ole itsessään paha eikä hyvä. " Näin vain tyrmän pimeyden; Luunkaivertajan luolan pimeyden. "

Mielipide:

Hieno jatko Okaruusujen valtakunnalle. 
Tämä kirja oli täynnä tapahtumia, vaaroja ja uusia pelottavia otuksia. Täynnä tunteita. Uusia paljastuksia. 
Pidin kovasti siitä, miten kirjan hahmot kehittyivät. Synkän, pahan ja pimeän tyypin (eli tässä Rhysin) pehmopuolen paljastuminen toimii aina. Feyre oli mahtava, eikä minua häirinnyt yhtään hänen erinomaisuutensa, kuten usein käy.  Tamlinin takinkäännöstä olin aivan järkyttynyt, en olisi yhtään osannut sitä aavistaa. 
Puolessa välissä kirjaa tosin meinasi iskeä uupumus - pieni tiivistäminen ei olisi ollut pahitteeksi. Vaikka kirjassa koko ajan tapahtui jotakin, sekin alkoi jo hieman puuduttaa. Tunteita käytiin kovasti läpi ja paikkojen ja vaatteiden kuvailuihin meni todella paljon aikaa. Rhysin ja Feyren välinen jännite vedettiin kyllä äärimmilleen, siinä ei ollut mitään yllättävää ja jos sitä olisi yhtään enää venytetty, olisin jo ärsyyntynyt. 
Lopussa kuitenkin tapahtui taas rytinällä ja kirja päättyi hyvin mielenkiintoisesti. Jatkoa siis kovasti odotellaan :)

4/5

Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua - Jenny Colgan

 Englanninkielinen alkuteos 2014 The Little Beach Street Bakery
Gummerus 2020
Suomentanut Paula Takio
Sivuja 406
Storytel äänikirja
Kesto 12h 10min
Lukija Anniina Piiparinen

"Vuosia myöhemmin, kun Polly oli jo vanha rouva ja asui kaukana, hänestä tunuti vaikealta kertoa, että näin he olivat eläneet silloin joskus. Joinain päivinä mantereelle pääsi autolla, mutta toisinaan tarvittiin venettä. Joskus he olivat pitkiä aikoja eristyksissä eikä kukaan oikein tiennyt, milloin ja miten tilanne muuttuisi. Vuorovesitaulukoista pystyi seuraamaan vain vuorovettä, ei säätä."

Lyhyesti:

Pollyn ja hänen miehensä Chrisin firma menee konkurssiin ja parisuhdekin ajautuu karille. Yhteinen talo joutuu myyntiin ja edessä on muutto. 
Kaupungin vuokrat ovat pilvissä ja sattumalta hän löytää pieneltä vuorovesisaarelta edullisen asunnon meren ääreltä - asunto vaikuttaa täydelliseltä hänen sen hetkiseen mielialaansa ja toiveisiinsa nähden. Nyt hänellä on aikaa ja rauhaa mietiskellä elämäänsä. 
Pieni saari on tunnelmallinen ja sen asukkaat ystävällisiä. Polly rentoutuu rakkaan harrastuksensa, leipomisen, parissa. Vastoinkäymisiä riittää, mutta Pollyn rakkaasta harrastuksesta tulee hänen uusi uransa. 
Pollyn päiviä piristävät myös Niilo- lunni, kalastaja Tarney sekä mehiläishoitaja Huckle. Myös Pollyn paras ystävä Kerensa vierailee välillä saarella ja tykästyy sen ympäristöön. Ihmissuhteet eivät kuitenkaan ole mutkattomia. 

"Polly ryhtyi pistelemään rivakammin, kun sade alkoi, sitten hän jo juoksi, mutta lopulta hän pysähtyi ja luovutti: hän kastuisi läpimäräksi joka tapauksessa, eikä hän voinut asialle mitään. Hän nosti kädet ilmaan ja antoi veden valua. Sade oli lämmin mutta silti virkistävä. Vähän kuin olisi seissyt suihkussa. Krapula oli kaikonnut ja hän tunsi olonsa yhäkkiä käsittämättömän vapaaksi. Hän oli enemmän elossa kuin aikoihin."

Mielipide:

Tykkäsin!
Vaikka tämä noudattaa samaa kaavaa kuin Uusia lukuja ja onnellisia loppuja, on tässä kuitenkin erilaiset (ja ihanan persoonalliset) hahmot ja uusi, upea miljöö. 
Tämä toimi loistavasti äänikirjana ja oli mukavan leppoisaa, kevyttä kuunneltavaa. Paljon iloa, ihastusta ja hassuja sattumia, mutta myös surua ja traagisia tapahtumia. 
Tätä kuunnellessa oikein haistoi tuoreen leivän tuoksun ja alkoi tehdä mieli leipoa - itse asiassa, tätä kuunnellessani leivoinkin erän sämpylöitä ja pullaa :)
Minua ei siis häirinnyt kirjojen samankaltaisuus. Nämä ovat helppoa luettavaa ja kuunneltavaa ja näistä tulee hyvä mieli. Mikään ei jäänyt häiritsemään. Toivottavasti Colganilta on tulossa lisää suomennettuja teoksia, sillä minä ainakin lukisin mielelläni lisää :)

4/5

Okaruusujen valtakunta - Sarah J. Maas

 Englanninkielinen alkuteos 2015 A Court of Thorns and Roses
Gummerus 2019
Suomentanut Sarianna Silvonen
Sivuja 478
Kirjasto

"Metsä oli muuttunut lumen ja jään sokkeloksi. Olin tarkkaillut pensaikkoa tunnin, ja alkoi jo tuntua hyödyttömältä kyyhöttää vartiossa oksanhaarassa. Puuskainen tuuli tuiskutti lunta, joka peitti jälkeni, mutta piilotti myös kaikki mahdollisen saaliin merkit. Nälän ajamana olin kulkenut kauemmas kotoa kuin yleensä uskalsin mennä, mutta talvi oli vaikeaa aikaa. "

Lyhyesti:

Feyre elää köyhyydessä kahden sisarensa sekä isänsä kanssa. Isä on kykenemätön huolehtimaan perheestään, samoin vanhemmat sisaret. Feyre on opetellut metsästämään pitääkseen perheensä hengissä. 
Kylmänä talvipäivänä, Feyre kulkee syvälle metsään etsimään saalista. Hän löytääkin kauriin, mutta sitä jahtaa myös suuri susi. Feyre epäilee suden olevan haltia ja vihan vallassa tappaa myös suden. 
Hän on tietämättään rikkonut Sopimusta ja karmaiseva haltiapeto tulee hakemaan hänet Prythianiin, haltioiden maahan, jossa hänen on vietettävä loppuelämänsä, ellei halua kuolla heti. 
Hän suunnittelee pakoa, hän haluaa pois vihaamiensa olentojen luota. Mutta jostain syystä tuo hurja haltiapeto, joka osoittautuu vaikutusvaltaiseksi ja korkea-arvoiseksi ylihaltiaksi jonka kasvoja peittää naamio, vetää häntä puoleensa. 
Feyre oppii, etteivät kaikki hänen kuulemansa tarinat ole totta ja hänen tunteensa vaihtuvat vihasta intohimoon. Pian kaikki ovat vaarassa ja vain Feyrellä on mahdollisuus pelastaa heidät kaikki - mutta mitä tavallinen ihmistyttö voi tehdä, kun vastassa on taikavoimaisia haltioita?

"Tamlin ei näyttänyt paljoakaan minua vanhemmalta, mutta haltiat olivat kuolemattomia. Hän saattoi olla satojen vuosien ikäinen. Tai tuhansien. Suutani kuivasi, kun tarkastelin huolellisesti miesten outoja, naamioituja kasvoja. He näyttivät yliluonnollisilta, alkukantaisilta ja ylhäisiltä. He olivat kuin järkähtämättömiä jumalia tai puolivillejä hovimiehiä. "

Mielipide:

Miten en ole löytänyt tätä kirjaa aiemmin? Jälleen yksi kiehtova ja kutkuttava fantasiasarja luettavakseni! (Sarjan toinen osa, Usvatuulen valtakunta varattuna kirjastoon). 
Tässä kirjassa ehdottomasti kantava voima on Feyren ja Tamlinin välillä kieppuva jännite ja intohimo. Tarina alkaa vauhdikkaasti Feyren tapettua suden, mutta keskiosa kirjasta oli aika hidas. Aina välillä tapahtui jotain, mutta kaikkein eniten itse odotin vain näiden kahden suhteen kehittymistä. Kirjan loppu olikin sitten yhtä rytinää ja tapahtumien melskettä. En ollut täysin tyytyväinen kirjan loppuun, tuntui epäuskottavalta että Feyre ratkaisi haasteensa niin helpolla ja että hänen ylipäänsä annettiin ratkaista ne niin helpolla. 
Pidin kaikista kirjan henkilöistä ja tarina kulki sujuvasti eteenpäin, vaikka välillä tahtia olisi voinut kihdyttää. Asioita paljastui mukavasti pikkuhiljaa ja kaikelle löytyi selitys. Haltioiden maailma oli kiehtova ja taikuutta mukavasti. Pidin tästä kyllä :)

4/5

Jalat ilmassa - Antti Rönkä

Gummerus 2019
Sivuja 224
Storytel äänikirja
kesto 5h 16min
Lukija Ville- Veikko Niemelä

"Kun viimein lyömme takaovet kiinni ja ahtaudumme penkille hullunkuriseen riviin, minusta ei tunnu miltään. En keksi mitään sanottavaa. En jaksa edes pilkata rumia rakennuksia, jotka yksi kerrallaan jäävät taakse. Kauppa. Kunnanvirasto. Vanhainkoti. Koulu. Kuinka monta kertaa olen katsellut näitä seiniä, kuvitellut niiden tuhon?"

Lyhyesti:

Aaro aloittaa opinnot yliopistossa, uudessa kaupungissa. Se on hänelle uusi alku, mahdollisuus olla jotain muuta, joku muu. Vuosia jatkunut koulukiusaaminen on kuitenkin jättänyt jälkeensä pahat arvet, eikä mikään ole helppoa. Aaro miettii koko ajan, mitä muut hänestä ajattelevat, pitääkö hänestä kukaan ja onko hänellä oikeutta minkäänlaiseen onneen. Äänet päässä huutavat, ettei hän ole mitään, ei minkään arvoinen. 
Voiko hän silti saavuttaa onnen ja olla niin sanotusti normaali?

"Kelaan kulunutta iltaa edestakaisin, etsin virheitä. Mietin, mitä olisin voinut tehdä toisin, miten olisin voinut pelastaa kaiken. Mietin koko elämääni. Hetkiä joissa olisin voinut kääntää kaiken paremmaksi tai pahemmaksi. Mietin kuinka kauas olen ajautunut hopeiselta polulta, oikeiden valintojen polulta. Ehken kovin kauas?"

Mielipide:

Tämä kovasti kehuttu kirja ei tehnyt minuun vaikutusta. 
Suurimmaksi osaksi luulen sen johtuvan siitä, että kuuntelin tämän lukemisen sijaan (lukemalla tunteet välittyvät minuun paremmin kuin kuuntelemalla). Minulle tämä jäi hyvin pintapuoliseksi, en päässyt Aaron pään sisälle. Minulle jäi olo, että tämä on ainakin hieman autofiktiivinen teos? En ole sen kummemmin perehtynyt kirjailijaan, mutta... Lisäksi koin, että tämä sopisi minua nuoremmille lukijoille (esim. yökerhosekoilut eivät eivät enää kiinnostaneet...). 
Kiusaaminen on ollut läsnä minunkin elämässäni monella tapaa ja pelkään varsinkin omien lasteni puolesta. Silti en jotenkin saanut tästä irti sitä, mitä monet ovat saaneet. 
Koen kuitenkin, että kaikki kiusaamiseen liittyvä kirjallisuus on äärimmäisen tärkeää ja toivonkin, että moni lukisi tämänkin. Tässä oli kuitenkin käsitelty paljon juuri sitä, miten kiusaaminen vaikuttaa myös myöhäisemmässä elämässä, ei vain sillä hetkellä, kun sitä tapahtuu. Kuinka vaikeaa on päästä elämässä eteenpäin, kun ei osaa nähdä itseään oikeassa valossa. 
Pidin kirjassa siitä, että se loppui toiveikkaasti. Odotin koko ajan (ehkä kirjan nimeä ajatellen), että tässä on hyvin onneton loppu. Vaikka mitä pahaa tapahtuisi, aina on toivoa. 

3/5

Uusia lukuja ja onnellisia loppuja - Jenny Colgan

 Englanninkielinen alkuteos 2016 The Little Shop of Happy Ever After
Gummerus 2020
Suomentanut Paula Takio
Sivuja 360
Storytel äänikirja
Kesto 10h 21min
Lukija Anniina Piiparinen

"Hyvien tapahtumien ongelma on usein se, että naamioituvat kamaliksi. Eikö olisi ihanaa, jos aina kun meneillään on jotain raskasta, joku taputtaisi olkapäälle ja sanoisi "älä murehdi. Tämä on sen arvoista. Nyt tuntuu ihan järkyttävältä, mutta usko pois, kaikki kääntyy vielä parhain päin", ja siihen voisi vastata: "Kiitos, hyvä haltiatarkummi." 

Lyhyesti:

Kirjoja ja työtään rakastava Nina Redmond jää työttömäksi, kun hänen kotikaupunkinsa pikkukirjasto suljetaan. Luonteeltaan arka ja varovainen Nina tekee jotain itselleen varsin epätavanomaista - hän ostaa vanhan pakettiauton ja perustaa siihen kirjakaupan. 
Valitettavasti hän ei voi pitää kirja-autoaan kotikaupungissaan, joten hän muuttaa pieneen kylään skotlannin ylämaille. Kylän asukkaat ihastuvat kirja-autoon ja Ninasta on mahtavaa jakaa lukuintoa muillekin. Hän tapaa paljon ihania, ystävällisiä ja persoonallisia ihmisiä, mutta tuntee itsensä silti yksinäiseksi. Odottaako häntäkin tuolla jossain se satujen prinssi?

"Hänestä oli ihana ajatus, ettei koko päivänä olisi muuta tekemistä. Kaapissa oli leipää paahdettavaksi  ja sulatejuustoa sen päälle. Huoneessa soi rauhallinen musiikki. Hän saattoi käpertyä mukavasti lämpimään ja vaipua viktoriaanisen ajan Lontooseen tai zombien kansoittamaan tulevaisuuteen tai mihin tahansa halusi mennäkin. Koko hänen elämänsä ajan ulkomaailma oli ollut jotain, miltä oli mukava suojautua kirjojen parissa."

Mielipide:

Ihastuttava kirja kirjoista ja rakkaudesta!
Tässä kirjassa oli kyllä kaikki kohdallaan ja siitä huomasi kirjailijan rakkauden kirjoja kohtaan. Ihanan kepeä tarina, jossa oli kuitenkin sopivasti säpinää. 
Kirjan henkilöt olivat todentuntuisia ja miellyttäviä. Ninakaan ei ollut ujoudessaan liian hiirulainen ja kehittyi mukavasti kirjan edetessä. 
Ninan ja Lennoxin välillä oli mukava jännite ja Marekin taustaa en olisi osannut (tai halunnut) arvata, ennen kuin siitä vihjaistiin. 
Miljöön kuvailu oli upeaa ja kirjaan pystyi eläytymään hienosti. 
Niin kuin jo sanoin, kaikki on kohdallaan. Toimi äänikirjana hienosti. 
Täydellinen hyvän mielen kirja. 

5/5

Hiljainen potilas - Alex Michaelides

 Englanninkielinen alkuteos The Silent Patient 2019
Gummerus 2019
Suomentanut Antti Autio
Sivuja 454
Storytel äänikirja
Kesto 12h 53min
Lukija Panu Kangas

"En tiedä, miksi kirjoitan tätä. Se ei pidä paikkaansa. Ehkä tiedänkin, mutten vain halua myöntää asiaa itselleni. En ole varma edes siitä, mitä nimitystä tekstistäni pitäisi käyttää. Päiväkirja kuulostaa jotenkin liian mahtipontiselta, sillä minulla ei ole mitään erityistä sanottavaa."

Lyhyesti:

Taidemaalari Alicia ampuu aviomiestään useasti suoraan kasvoihin. Sen jälkeen hän ei sano enää sanaakaan. Teolle ei löydy minkäänlaista motiivia ja pariskunta vaikutti todella onnelliselta. Alicia todetaan syylliseksi miehensä murhaan ja suljetaan oikeuspsykiatriseen hoitolaitokseen. 
Mediaa kuohuttanut mysteeri kiehtoo myös psykoterapeutti Theoa, joka saakin työpaikan Aliciaa hoitavasta laitoksesta. Hän on päättänyt auttaa Aliciaa ja on jopa valmis venyttämään sopivuuden rajoja potilaansa hoidossa. Hän ottaa yhteyttä Alician sukulaisiin ja ystäviin selvittääkseen, mitä Alician menneisyydessä on tapahtunut.
Mutta onko hän lopulta valmis kuulemaan Alician tarinan?

"Istuin Alician kanssa terapiahuoneessa. Kumpikaan meistä ei sanonut mitään. Olin alkanut sietää Alician hiljaisuutta aiempaa paremmin. Annoin vaitonaisuuden yksinkertasesti vallata mieleni, minkä jälkeen sitä oli helpompi kestää. Rauhallisessa huoneessa kahden kesken istuminen oli itse asiassa alkanut tuntua minusta milteipä miellyttävältä. "

Mielipide:

Tässäpä varsin nerokas ja koukuttava trilleri! 
Toimi äänikirjana oikein hyvin ja jännitys vain tiivistyy loppua kohden. 
Henkilöt olivat mielenkiintoisia ja uskottavia. Ihmismielen pimeimpiin syövereihin oli sukellettu upeasti ja Alician äänettömyys kiehtoi minua suuresti. Jouduin jatkuvasti miettimään, mihin oikein voin uskoa ja mihin en ja kuka on lopulta mieleltään sairas. Theon elämä oli myös mielenkiintoinen.
Loppuratkaisu oli yllättävä ja todella hyvä, enkä olisi sitä arvannut. 
Tarina eteni koko ajan sujuvasti ja luontevasti, eikä missään vaiheessa kyllästyttänyt. 
Lisää tällaista, kiitos!

5/5

Matkalla huomiseen - Barbara Dimmick

Englanninkielinen alkuteos 1998 In the Presence of Horses
Gummerus 1999
Suomentanut Saara Villa
Sivuja 366
(Kirjasto)

"Aidosti mustassa hevosessa ei ole ainuttakaan ruskeaa karvaa. Ne joita mustiksi sanotaan ovat yleensä tummia ruunikoita tai rautiaita. Mutta tämä nuori hevonen oli musta - oikeasti musta, ja sillä oli vino valkoinen läsi ja neljä tyylikästä valkoista sukkaa. Kaikki muu olikin pielessä."

Lyhyesti:

Natalie Baxter on hevoskouluttaja, joka ei pysy samassa paikassa pitkää aikaa. Tällä kertaa hän ottaa vastaan paikan pienestä maalaiskylästä. Pienen tallin omistaja on nimeltään Pierce, eikä hän itse tiedä hevosista mitään. Tallia pyöritti aiemmin hänen edesmennyt sisarensa.
Pierceä tallin asiat eivät tunnu kiinnostavan lainkaan, joten Natalie hieman vastahakoisesti laittelee paikkoja kuntoon ja ottaa vastaan oppilaita - vaikka joka ilta vannookin itselleen ottavansa lopputilin ja vaihtavansa taas maisemaa.
Ainoa, joka häntä tallilla vielä pidättelee, on musta hevonen Twister.
Tuo nuori, huonorakenteinen hevonen vie Natalien sydämen ja ajatukset. Heidän välilleen syntyy yhteys ja tuntuu kuin he voisivat puhua toisilleen. Valitettavasti Twisterillä on jalkaongelmia, jotka eivät parane. Kipu on koko ajan läsnä. On oikein antaa hevosen mennä.
Tämän menetyksen myötä Natalie joutuu kohtaamaan myös menneisyytensä menetykset ja lopulta hän alkaa ymmärtää, että on muitakin vaihtoehtoja kuin järjetön pakeneminen.

"Kun kuljin askareissani käytävällä, retuutin letkua tai työnsin kottikärryjä, se tuntui tarkkailevan minua vakavan kiinnostuneena. Yksikään hevonen ei koskaan ollut ollut yhtä tietoinen minusta. Enkä minä yhdestäkään hevosesta. Alkuun se kuitenkin pelästytti minut joka kerta kun ratsastin sillä. Minä pystyin suoraan sanoen kuulemaan sen ajatukset. Oli kuin välillemme olisi vahingossa auennut radioyhteys."

Mielipide:

Tämä kirja alkoi todella lupaavasti. Pidin kovasti hevosten ja talliarjen kuvailusta, ihmisistä, ympäristöstä. Natalien ja Twisterin suhteesta, tallitytöistä ja heppahöperyydestä. Hankalasta, hiljaisesta tallinomistajasta ja odotuksesta, tapahtuuko heidän välillään jotain..
Mutta sitten...
Twister lopetettiin ja alettiin toden teolla kertaamaan menneisyyttä. Mielenkiintoni lopahti. Toki menneisyydessäkin pyöri hevosia mukana ja juonen kannalta oli oleellista tietää myös menneet asiat.. Mutta jotenkin ei vain uponnut. Kirjan hohto katosi, se ei enää vienyt mukanaan. Tunnelma lässähti.
Onneksi kirja oli suht helppolukuinen, vaikka lopussa pompittiinkin paljon nykyisyyden ja menneen välillä.
Harmillista.
2/5

Käärmeiden kaupunki - Katri Alatalo

Gummerus 2017
Sivuja 686

"Keidas kohosi punaisen erämaan yllä kuin palanen toista maailmaa: palmut, oliivilehdot, laitumet ja lähteet, joiden vesi oli arvokkaampaa kuin kulta ja timantit. Vesi oli lahja jumalilta, jotkut sanoivat, se oli sulatettu yötaivaan tähdistä. Toiset taas kutsuivat sitä maan vereksi, joka pulppusi kuivan maan läpi syvältä maan ytimestä. Lähteiden ympärille oli ihminen tehnyt kaupunkinsa."


Lyhyesti:

Ninette on Kharras- Dimin hallitsijan tytär. Ei perintöjärjestyksessä ensimmäinen, joten hänellä on lapsuudessaan aikaa kulkea ystäviensa Sulwaenin ja Arryn kanssa. Ninetellä on kummallinen yhteys käärmeisiin, hän pystyy hallitsemaan ja ymmärtämään niitä. Sulwaen on velhon oppipoika ja Arry kummallisen valkoisine ihoineen pystyy muuttamaan muotoaan.
Tämä erikoinen kolmikko löytää aavikon kätköistä kolme jättimäistä munaa, jotka äkkipikainen Arry rikkoo. Kolmikon tiet erkanevat.
Vuosia myöhemmin Kharras- Dimiin hyökätään, sen asukkaat kävelytetään toiseen kaupunkiin ja alistetaan orjiksi kaivoksiin. Ninette ei paljasta olevansa ylhäistä sukua, mutta päätyy palatsiin palvelijattareksi.
Arry onnistuu keplottelemaan tiensä pois kaivoksista Samitsân hallitsijan Azimakin sisaren vuoteeseen. Azimak ei tietenkään ole tästä riemuissaan...
Sulwaen on hyökkäyksen tapahtuessa aavikolla suorittamassa velhon vaellustaan ja palaa lopulta tyhjään kotikaupunkiinsa. Hän päättää yrittää selvittää, mitä muille on tapahtunut ja auttaa, mikäli vain voi.
Kolmikon tiet yhdistyvät jälleen heidän yrittäessään pelastaa Kharras- Dimin asukkaat, mutta voivatko he luottaa enää toisiinsa?

"Nini nosti kahlekätensä kasvojensa eteen ja katsoi rautaan upotettua taikakiveä. Se oli kuin silmä, joka tuijotti ja tarkkaili häntä herkeämättä. Aina avoin ja luometon, kuin käärmeen silmä. Nini tunsi, että se oli vahvempi kuin hän. Hänellä ei ollut voimaa vastata sen katseeseen."

Mielipide:

Kyllä Katri Alatalo osaa!
Luin aiemmin kesällä hänen teoksensa Ikuisesti, siskoni ja hullaannuin siihen täysin. Myös Käärmeiden kaupunki vei minut ihan tyystin mukanaan.
Kaikki oli hyvin suunniteltu, mikään ei häirinnyt, kaikki sopi yhteen. Kieli on kaunista ja rikasta. On uskomatonta, miten joku voi luoda kokonaisen maailman tyhjästä ja saada sen toimimaan. Henkilöitä oli suht paljon, mutta kaikille oli paikkansa ja heistä pysyi hyvin kärryillä. Henkilöt olivat ihanan persoonallisia ja juonittelua ja tapahtumia riitti.
Ainoa mikä minua suretti, oli Arryn kohtalo.  Tavallaan juuri niin piti käydäkin, mutta toisaalta olisin toivonut jotain muuta.
Mutta Käärmeiden kaupunki on ehdottomasti minun asteikollani
5/5! 

Leijonankesyttäjä - Camilla Läckberg

Ruotsinkielinen alkuteos Lejontämjaren 2014
Suomentanut Outi Menna
Gummerus 2015
Sivuja 442

"Hevonen haistoi pelon jo ennen kuin tyttö tuli esiin metsästä. Ratsastaja kannusti hevosta, kantapäät painuivat kiinni sen kylkiin vaikka ei olisi tarvinnut. Yhteistyö oli niin saumatonta, että hevonen vaistosi ratsastajan halun kiristää vauhtia. Kavioiden vaimea, rytmikäs töminä rikkoi hiljaisuuden. Kaviot jättivät jälkiä yön aikana sataneeseen lumeen, ja kevyt lumi pöllysi korkealle hevosen kylkiin asti."

Lyhyesti:

Camilla Läckbergin yhdeksäs Fjällbacka- sarjan kirja.
On kylmä talvi, kun puolipukeinen teinityttö jää auton alle. Hänet kiidätetään sairaalaan, mutta hänen vammansa ovat niin pahoja, ettei hän selviä. Kauhistuttavinta on, että osa hirvittävistä vammoista on tullut jo paljon ennen auto-onnettomuutta.
Tyttö tunnistetaan nopeasti - hän on neljä kuukautta sitten kadonnut tyttö. Kadonneita teinityttöjä on muitakin ja Patrik ja muu poliisiväki kiertävät kehää katoamistapausten suhteen.
Patrikin kirjailijavaimo Erica työstää kirjaa vanhasta perhetragediasta, jossa vaimo surmasi sirkustaiteilijamiehensä ja perheen tytär löydettiin aliravittuna ja kahlittuna kellarista. Vankilassa oleva Laila suostuu tapaamaan Erican, muttei kuitenkaan halua kertoa mitä Kauhujen talossa todella tapahtui.

"Laila ei ollut koskaan uskonut pahuuteen, mutta nyt hän uskoi. Hän katsoi sitä silmiin joka päivä, ja se tuijotti häntä takaisin. Hän oli peloissaan ja lopen uupunut. Miten hän olisi voinut nukkua talossa, jossa pahuus piti valtaa? Miten hän olisi voinut levähtää hetkeksikään? Pahuus oli pinttynyt seiniin, se vaani jokaisessa nurkassa. Hän oli itse päästänyt sen sisään, hän oli jopa luonut sen itse. Hän oli ravinnut sitä, vaalinut sitä, antanut sen kasvaa, kunnes kukaan ei enää pystynyt hallitsemaan sitä."

Mielipide:

Ensimmäinen ajatukseni kirjan alussa oli se, että miksi Läckbergin kirjoissa sattuu aina lapsille pahaa? Toki se on kauhistuttavaa ja tunteita herättävää, mutta eikö hän osaa kirjoittaa enää muusta?
Tämän kirjan suunta tosin kääntyi erilaiseksi kuin ensin kuvittelin, mistä plussaa.
Pidin myös kovasti siitä, mihin suuntaan kirjan henkilöt kehittyvät. Laiskasta Göstasta alkaa kehittyä sympaattinen henkilö, samoin Mellbergin ärsyttävyys alkaa vähentyä vaikka hän edelleenkin toilailee rikospaikoilla. Patrik ja Erica sen sijaan eivät tunnu muuttuvan suuntaan tai toiseen.
Annan vastoinkäymiset alkavat myös hieman puuduttaa.
Juonipaljastus!
(Kirjan lopussa selviää, että Anna on raskaana. He tietty olettavat sen olevan Danin, mutta oma veikkaukseni on että se on Mårtenin. Annahan petti Dania edellisessä kirjassa. Juuri kun Annan elämä alkaa taas sujua, se meneekin pieleen. Ennalta-arvattavaa?)
Ja juonipaljastukset loppuvat.
Kauhujen talon tarina oli jännittävä, tosin se paljastui aika myöhään ja aika lyhyesti. Siitä olisin voinut lukea enemmän. Läckbergin kirjoissa minua kiehtoo myös se, että usein kuvittelen tietäväni loppuratkaisun/syyllisen (ja osunkin ainakin vähän lähelle), mutta kuitenkin siinä on aina jotain mitä ei voinut aavistaakaan.

4/5

Enkelintekijä - Camilla Läckberg

Ruotsinkielinen alkuteos Änglamakerskan 2011
Gummerus 2015
Suomentanut Outi Menna
Sivuja 487

"He olivat päättäneet käsitellä surunsa keskittymällä remontointiin. Kumpikaan heistä ei ollut vakuuttunut suunnitelman erinomaisuudesta, mutta muutakaan heillä ei ollut. Vaihtoehtona oli lakata yrittämästä ja hiipua hiljaa pois."

Lyhyesti:

Ebba ja hänen miehensä Mårten ovat menettäneet poikansa. He päättävät kunnostaa vanhan lastensiirtolan Valön saaressa majataloksi ja käyttää voimansa siihen. Kaikki ei kuitenkaan suju ongelmitta, sillä joku yrittää sytyttää paikan tuleen. Lisäksi he löytävät vanhojen lattialautojen alta runsaasti kuivunutta verta sekä joku yrittää ampua Ebbaa.
Onko näillä asioilla yhteyttä vuoden 1974 katoamistapauksen kanssa? Kokonainen perhe katosi kesken pääsiäisaterian, 1- vuotiasta pikkutyttöä lukuunottamatta.
Tuttuun tapaan rikoksia ratkoo Fjällbackan poliisi Patrick Hedström työtovereineen - eikä Erica- vaimo pysty myöskään pitämään näppejään erossa tapauksesta.

"Kukaan muu ei ollut suostunut ottamaan häntä, eivät sukulaiset eivätkä ystävät. Kukaan ei halunnut olla missään tekemisissä heidän perheensä kanssa. Enkelintekijä Fjällbackasta - sillä nimellä äitiä oli kutsuttu siitä päivästä saakka, jolloin pienten lasten luurangot oli löydetty. "

Mielipide:

Camilla Läckberg jatkaa loistavaa sarjaa pettämättömällä tyylillään.
Historia ja nykyisyys kietoutuivat jälleen hyvin yhteen, vaikka itselläni olikin välillä tunne että miten ihmeessä tämän kaiken saa kurottua kasaan.
Tässä kirjassa oli taas aika paljon henkilöitä ja koska kirjaa tuli luettua aina hieman kerrallaan, eivät kaikki hahmot tahtoneet pysyä mielessäni - samaten minulla meni hieman ohi Sveriges Vännerin ja projekti Gimlen liittyminen kaikkeen muuhun. Vai oliko se vain sivuhahmon sivujuoni?
Pokkarini kannessa mainostetaan "Läckbergistä tulee aina vain parempi", mutta itse pidin edellisestä kirjasta (Majakanvartija) enemmän. Se oli yllättävämpi ja koskettavampi.
En tosin keksi tästäkään pahaa sanottavaa, syytän ennemmin omaa lukutyyliäni/hitauttani, etten päässyt uppoutumaan tarinaan toivomallani tavalla.
4/5


"