lauantai 12. syyskuuta 2020

Jalat ilmassa - Antti Rönkä


Gummerus 2019
Sivuja 224
Storytel äänikirja
kesto 5h 16min
Lukija Ville- Veikko Niemelä

"Kun viimein lyömme takaovet kiinni ja ahtaudumme penkille hullunkuriseen riviin, minusta ei tunnu miltään. En keksi mitään sanottavaa. En jaksa edes pilkata rumia rakennuksia, jotka yksi kerrallaan jäävät taakse. Kauppa. Kunnanvirasto. Vanhainkoti. Koulu. Kuinka monta kertaa olen katsellut näitä seiniä, kuvitellut niiden tuhon?"

Lyhyesti:

Aaro aloittaa opinnot yliopistossa, uudessa kaupungissa. Se on hänelle uusi alku, mahdollisuus olla jotain muuta, joku muu. Vuosia jatkunut koulukiusaaminen on kuitenkin jättänyt jälkeensä pahat arvet, eikä mikään ole helppoa. Aaro miettii koko ajan, mitä muut hänestä ajattelevat, pitääkö hänestä kukaan ja onko hänellä oikeutta minkäänlaiseen onneen. Äänet päässä huutavat, ettei hän ole mitään, ei minkään arvoinen. 
Voiko hän silti saavuttaa onnen ja olla niin sanotusti normaali?

"Kelaan kulunutta iltaa edestakaisin, etsin virheitä. Mietin, mitä olisin voinut tehdä toisin, miten olisin voinut pelastaa kaiken. Mietin koko elämääni. Hetkiä joissa olisin voinut kääntää kaiken paremmaksi tai pahemmaksi. Mietin kuinka kauas olen ajautunut hopeiselta polulta, oikeiden valintojen polulta. Ehken kovin kauas?"

Mielipide:

Tämä kovasti kehuttu kirja ei tehnyt minuun vaikutusta. 
Suurimmaksi osaksi luulen sen johtuvan siitä, että kuuntelin tämän lukemisen sijaan (lukemalla tunteet välittyvät minuun paremmin kuin kuuntelemalla). Minulle tämä jäi hyvin pintapuoliseksi, en päässyt Aaron pään sisälle. Minulle jäi olo, että tämä on ainakin hieman autofiktiivinen teos? En ole sen kummemmin perehtynyt kirjailijaan, mutta... Lisäksi koin, että tämä sopisi minua nuoremmille lukijoille (esim. yökerhosekoilut eivät eivät enää kiinnostaneet...). 
Kiusaaminen on ollut läsnä minunkin elämässäni monella tapaa ja pelkään varsinkin omien lasteni puolesta. Silti en jotenkin saanut tästä irti sitä, mitä monet ovat saaneet. 
Koen kuitenkin, että kaikki kiusaamiseen liittyvä kirjallisuus on äärimmäisen tärkeää ja toivonkin, että moni lukisi tämänkin. Tässä oli kuitenkin käsitelty paljon juuri sitä, miten kiusaaminen vaikuttaa myös myöhäisemmässä elämässä, ei vain sillä hetkellä, kun sitä tapahtuu. Kuinka vaikeaa on päästä elämässä eteenpäin, kun ei osaa nähdä itseään oikeassa valossa. 
Pidin kirjassa siitä, että se loppui toiveikkaasti. Odotin koko ajan (ehkä kirjan nimeä ajatellen), että tässä on hyvin onneton loppu. Vaikka mitä pahaa tapahtuisi, aina on toivoa. 

3/5

1 kommentti:

  1. Uskon, että kirjan lukeminen on tämän kirjan kanssa parempi kuin kuuntelu. Kurjaa tuo kiusaaminen.

    VastaaPoista

Kolmen kuukauden katsaus

 Koontipostaus huhti-, touko- ja kesäkuulta.  Bloggaaminen on ollut tauolla perheen sairaustapauksen vuoksi. Instagramiin olen päivittänyt ...