Lasilapset - Kristina Ohlsson

 Ruotsinkielinen alkuteos 2013 Glasbarnen
Wsoy 2018
Suomentanut Pekka Marjamäki
Sivumäärä 203
Storytel äänikirja
Kesto 3h 55min
Lukija Anni Kajos

"Kukaan ei tiennyt, minne talossa aiemmin asunut perhe oli mennyt. Eräänä edelliskesän päivänä he olivat vain pakanneet tavaransa ja muuttaneet pois. Siitä lähtien talo oli seissyt tyhjillään. "

Billie muuttaa isänsä kuoleman jälkeen uuteen taloon äitinsä kanssa. Talossa kuitenkin tapahtuu kummia, sillä kattolamppu heiluu itsekseen ja pölyyn ilmestyy kädenjälkiä. Talon myynyt mieskin tuntui valehtelevan edellisistä asukkaista. 
Billie tutustuu talon historiaan ystäviensä Simonan ja Aladdinin kanssa. Menneisyydestä paljastuukin mielenkiintoisia ja jännittäviä asioita ja jopa kummituksista puhutaan. Taloa pidetään myös vaarallisena. 
Saako Billie äitinsä vakuutettua talon turvattomuudesta vai pitääkö ensin tapahtua jotain kamalaa? Onko kummituksia oikeasti olemassa?

"Billie ei kuitenkaan miettinyt rajuilmaa. Hän pohti olohuoneen kattolamppua ja lasilapsia. Saattoiko tosiaan pitää paikkaansa, että talossa oli kuollut joku? Entä keitä nämä lasilapset olivat?"

Nopea ja mukaansa tempaava nuorten kirja. 
Ymmärrän kyllä tämän kirjan suosion. Sujuva, sopivan jännittävä ja varmasti monelle lukijalle mieleen. Tarina upposi nopeana välipalana aikuiselle lukijalle ja uskoisin oman tyttärenikin parin vuoden kuluttua pitävän tästä. 
Kirjan henkilöt olivat aitoja ja lasten elämää ja tunteita oli kuvattu hienosti. 
Ehkäpä tutustun myös Ohlssonin aikuisille suunnattuun tuotantoon :)

4/5

Tervetuloa Joylandiin - Stephen King

 Englanninkielinen alkuteos 2013 Joyland
Tammi 2015
Suomentanut Kristiina Vaara
Sivumäärä 288
Kirjasto

"Oli minulla autokin, mutta syksyllä 1973 kuljin useimmiten jalan Rouva Shoplaw'n rantamajoitukselta Heaven's Bayn kaupungista Joylandiin. Halusin kävellä, itse asiassa se tuntui välttämättömältä. Syyskuun alussa Heaven's Beach oli jo lähes autio, mikä sopi hyvin mielialaani. Se syksy oli elämäni kaunein. Ajattelen niin vielä nytkin, neljäkymmentä vuotta myöhemmin. En myöskään koskaan ole ollut niin onneton kuin silloin. "

Lyhyesti:

Devin Jones on parikymppinen opiskelija, joka haaveilee kesästä tyttöystävänsä kanssa. Suunnitelmat kuitenkin muuttuvat, kun tyttö lähteekin ystävänsä kanssa toiseen kaupunkiin töihin ja juhlimaan. Ja kuinka ollakaan, ihastuu siellä toiseen ja jättää Devinin. 
Devin saa töitä Joyland- nimisestä huvipuistosta ja saa sieltä uusia ystäviä. Hänen mieltään jää kuitenkin kovasti vaivaamaan tarina tytöstä, joka murhattiin kummitusjunaan. Murhaajaa ei koskaan saatu kiinni ja tyttö kuulemma kummittelee siellä edelleen. Kesän mentyä, hän ei ole valmis palaamaan opiskelujen pariin vaan jää vielä huvipuistoon töihin. 
Devin tutustuu Annieen ja Mikeen. Mike on vasta lapsi, mutta sairastaa lihassairautta, eikä tule koskaan parantumaan. Mikella on kuitenkin kyky nähdä asioita, joita tavalliset ihmiset eivät kykene näkemään. Ihan kaikkea hänkään ei silti ehdi nähdä... 

"- Anna minun nähdä sinut, kuiskasin ja tunsin itseni hölmöksi ja kauhistuneeksi. Halusin sen tapahtuvan, toivoin ettei sitä tapahtuisi. Kuului ääni. Pitkä, hidas huokaus. Ei ihmisen, ei missään nimessä. Oli kuin joku olisi avannut näkymättömän höyryventtiilin. Sitten se lakkasi. Muuta ei tapahtunut. Sinä päivänä."

Mielipide:

Stephen King kirjailijana kiehtoo minua kovasti ja olenkin pitänyt monista hänen kirjoistaan. Usein kirjojen paksuus ei vain houkuttele niihin tarttumaan, etenkään kun tarinan eteneminen monissa kirjoissa on ollut melko hidasta. 
Tervetuloa Joylandiin oli Kingin kirjaksi lyhyt, siksipä se tarttuikin kirjastosta mukaan. Viihdyin kirjan parissa oikein hyvin. Mitenkään tapahtumarikas tämä ei ollut, mutta huvipuisto ympäristönä oli jo riittävän mielenkiintoinen ja taustalla piilevä kummitustarina pitivät kuitenkin otteessaan. King on kyllä mestari kuljettamaan tarinaa sujuvasti eteenpäin ja saamaan lukijan koukkuun. Niin elävästi kirjoitettu tarina. 
Kauhukirjaksi tätä ei mielestäni voi sanoa, mutta en oikein tiedä mihin muuhunkaan genreen tämän laittaisi. Pelottava tämä ei missään vaiheessa ollut, alkuun sitä ehkä hieman odotin, mutta loppujen lopuksi tässä parasta olivat kirjan henkilöt ja heidän väliset suhteensa. Yllättävän viihdyttävä kirja, positiivinen yllättäjä, vaikkei kirja itsessään ollutkaan mielestäni erityisen erikoinen. 

4/5

Ruumiittomat - suomalaisia aavenovelleja

 J. S. Meresmaa, Anni Nupponen, Kari Välimäki, Taru Luojola, Maria Carole, Samuli Antila, Heikki Nevala, Tarja Sipiläinen, Anne Leinonen, Minna Roininen, Jussi Katajala, Jani Kangas, Janos Honkonen, Shimo Suntila. 
Osuuskumma 2014
Sivuja 285
Novelleja 14
Kirjasto

"Kuistin porras narahti Rebekan lenkkitossun alla, kun hän loikkasi katoksen alle suojaan. Suuret sadepisarat rummuttivat ränsistynyttä kattoa. Vesi räiskyi harottavista räystäistä holtittomasti kielojen tummille lehdille ja maitohorsmapöheikköön, joka saartoi taloa. "

Lyhyesti:

Yksiin kansiin koottuna 14 eri pituista aavenovellia. 
Meresmaan Kielolinnassa Rebekka löysi tiensä vanhaan taloon, jota ei enää pitäisi olla olemassa. Nupposen Maitoa mandariinilasista kertoo Ronjasta, joka peri tätinsä asunnon, jossa hän ei ollutkaan yksin.
Välimäen Uudet perunat laittoi vahingon kiertämään, kun kosto on vain saatava.
Luojolan Herra Maximilian Dunkelhaus ja hänen tivolinsa kertoi tivolista karanneen tytön surullisen tarinan.
Carolen Ruusunnuppuni, kaikkeni antoi miehelle lisää elinaikaa irti leikatun käden muodossa.
Antilan Synnytetty kertoi uuden luomisesta ja vanhan hiipumisesta.
Nevalan Syyllisyyden varjot on tarina Aimosta, joka varastaa kirkon köyhäinavun..
Sipiläisen Henkien polku vie lukijan Ninan mukana Meksikoon.
 Leinosen Tyttö niityllä on tarina huijaamisesta ja ahneesta niitystä.
Roinisen Vielä yhdet jäähyväiset kertoo Liisasta, joka alkaa nähdä kuolleen ex miesystävänsä.
Katajalan Odottajassa autetaan kuolleita pääsemään eteenpäin.
 Kankaan Tyhjiö 29B kertoo haastavasta työprojektista.
Honkosen Vespulassa pääosassa on Henri, jonka paras ystävä on kummitus.
Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä Suntilan Chudakovin aaveet vie meidät matkalle Kuuhun. 

"Boston nauraa viimeiset happivarastonsa. Hän on tullut auttamaan aavetta, joka ei tarvinnutkaan pelastusta. - Sinä halusit auttaa minua, hän kähisee. Pölyolennot kerääntyvät lähemmäs, Chudakovin aaveet. Boston voisi vaikka vannoa, että yksi niistä näyttää hänen äidiltään. "

Mielipide:

Olen lukenut aika vähän novelleja ja nyt muistan taas miksi - minusta ne loppuvat aina ennen kuin ehtivät edes kunnolla alkaa. Toisaalta on mukava, että ne jättävät paljon oman mielikuvituksen varaan, toisaalta kaipaisin enemmän taustatarinaa. 
Tämä oli ihan mielenkiintoinen pläjäys aavetarinoita. Yksikään ei kylläkään ollut pelottava, minkä minä itse miellän kummitustarinalle suht tärkeäksi. Mielenkiintoisia ja erikoisia nämä sen sijaan suurimmaksi osaksi olivat. 
Minun suosikkieni joukkoon pääsivät Kielolinna (joka oli aika perinteinen, mutta sopivan aavemainen), Tyttö niityllä, Vielä yhdet jäähyväiset sekä Chudakovin aaveet (joka oli kaukana perinteisestä). 
Kirjan takakansi mainosti kirjailijoiden olevan spekulatiivisen fiktion kärkinimiä, itse en ollut kuullut kuin Anni Nupposesta ja J. S. Meresmaasta. 
Tässä siis ihan ok kokoelma sinulle, joka pidät novelleista ja kummituksista. 

3/5

Nailpolish.avi - Lotta- Liisa Joelsson

 Karisto 2020
Sivuja 173
Kirjasto

"Video ilmestyy videopalveluun 13.12.2018 kello 02:13:03 GMT.
Video poistuu videopalvelusta 13.12.2018 kello 02:42:47 GMT. 
Tuon 29 minuutin ja 44 sekunnin aikana se tavoittaa yli satatuhatta ihmistä."

Lyhyesti;

Patrik viettää paljon aikaa tietokoneella ja törmätessään uutiseen oudosta videosta, hän lataa sen koneelleen. Videolla nuori tyttö lakkaa kynsiään. Patrik huomaa, että videosta on vaikea päästä eroon, sillä se luo itsestään uusia kopioita ja piiloutuu koneen eri kansioihin. 
Patrikin miesystävä Johan perii tätinsä vanhan talon ja he päättävät remontoida sen ja muuttaa sinne asumaan. Talo on syrjäseudulla ja iltaisin pimeällä aika karmiva. Patrik alkaa nähdä kaikkea omituista. Samalla hän on koukussa outoon videoon ja hän yrittää selvittää sen taustoja. 
Kuka on videon tyttö ja mitä se haluaa katsojiltaan?

"Tyttö levittää kynsilleen paksua, punaruskeaa mönjää. Se leviää ensin kynsinauhoille, sitten sormille ja lopulta pöydälle. Uusi leikkaus ja kuvassa ovat jälleen tytön kasvot. Valaistus on muuttunut, valo tulee nyt paljon alempaa kuin aiemmin. Tytön katse on tyhjä, silmät ovat pelkkää valkoista. Vaalea tukka roikkuu kasvojen molemmin puolin ohuina naruina. Tyttö kiittää katsojia ja viimeisen sanan kohdalla, juuri ennen pimeyttä, hänen äänensä kuulostaa siltä kuin se sortuisi. "

Mielipide:

Ohhoh, positiivinen yllättäjä!
Lyhyt, mutta ytimekäs ja äärimmäisen koukuttava. Luin tämän hetkessä ahmimalla. Tarina piti koko ajan otteessaan, ja oli melkoisen jännittäväkin. Pidempäänkin tarinaan tässä olisi ollut aineista, mutta toimi hyvin näinkin. 
Kirjan henkilöihin ei kovin syvällisesti päässyt tutustumaan, mutta olivat ihan ok. Harvemmin (ainakin minun lukemissani kirjoissa) päähenkilöinä on ollut homopariskunta ja vielä harvemmin kauhugenressä. Tästä siis tykkäsin, toi kivan pienen lisän tarinaan. 
Tarina kulki koko ajan sujuvasti eteenpäin ja paljasti sopivalla tahdilla uusia käänteitä. Mitään kovin yllättävää tai shokeeraavaa tässä ei ollut, mutta jännitystä riitti silti loppumetreille asti. Välillä asiat tapahtuivat melkoisen helposti, mutta ei häiritsevän helposti. Kieli kirjassa oli selkeää. 
Tykkäsin ja oli harmi, että tämä loppui niin nopeasti. Tästä siis pieneen jännityksen nälkään persoonallista, kotimaista kauhua. 

4/5

Kellontekijän tytär - Kate Morton

Englanninkielinen alkuteos 2018 The Clockmaker's Daughter

Otava 2019

Suomentanut Hilkka Pekkanen ja Tuukka Pekkanen

Sivumäärä 556

Kirjasto

"Tulimme Birchwood Manoriin, koska Edward sanoi, että siellä kummitteli. Ei siellä vielä silloin kummitellut, mutta vain ikävystyttävä ihminen antaa totuuden estää häntä kertomasta hyvää tarinaa, eikä Edward suinkaan ollut ikävystyttävä. Rakastuin hänessä osittain juuri kiihkeään ja sokeaan uskoon kaikkeen, mitä hän teki. "

Lyhyesti:

Elodie on nuori arkistonhoitaja Lontoossa. Työssän hän törmää vanhaan nahkalaukkuun, jonka sisältö kiehtoo häntä suunnattomasti. Laukussa on kuva kauniista, nuoresta naisesta ja taiteilija Radcliffen luonnosvihko. Vihkosta löytyy kuva talosta, joka on Elodielle tuttu häen edesmenneen äitinsä tarinoista. 

Elodien pitäisi olla kiinnostunut tulevista häistään, mutta hän tempautuu selvittämään laukun ja sen sisällön historiaa. Hän saa kuulla enoltaan, että kuvan talo on olemassa ja matkustaa sinne. Siellä hän tapaa Jackin, joka jostain syystä haluaa auttaa häntä. Jackilla on oma tehtävänsä, hän etsii arvokasta korua, joka katosi kauan sitten...

Samaan aikaan kerrotaan tarinaa menneisyydestä. Taiteilijasta ja hänen muusastaan. Tapahtuu vain jotain kauheaa, joka muuttaa kaiken...

"Sataa, ja he ovat tulleet sisään. Tämä ei ole mikään pieni kuuro vaan myrskyn alkusoittoa. Olen katsellut koko iltapäivän, kuinka se on kerännyt voimaa joen yläjuoksulla kaukaisten vuorten yllä. Minun aikanani Birchwood Manorissa on ollut monta myrskyä. Olen tottunut siihen, miten latautuneeksi ilma muuttuu, kun säärintama vetää sitä puoleensa. Tämä myrsky tuntuu kuitenkin erilaiselta. Tuntuu siltä, kuin pian tapahtuisi jotain."

Mielipide:

Ensimmäinen Kate Mortonilta lukemani kirja. 

Toisaalta tykkäsin ihan todella paljon, toisaalta tässä oli ehkä vähän liikaa jo mutkia ja sivutarinoita (vaikka kaikki tietysti nivoutui lopulta yhteen, eikö muka yhtään mitään olisi voinut karsia?)  Sivuja kuitenkin oli ihan kiitettävästi. 

 Tarina oli kuitenkin todella kaunis, ihanan maalaileva ja tunnelmallinen. Salaisuuksia riitti loppuun asti. Henkilöt olivat hyviä, vaikka heitä olikin paljon. Tykkäsin todella, todella paljon siitä, että kertoja oli kummitus. 

Vauhdikas kirja ei ollut, mutta sen ei tarvinutkaan olla. Se kulki mukavan leppoisasti eteenpäin. 

Romantiikkaa oli sopivasti, enimmäkseen kuitenkin hieman rivien välissä. 

Mukavan rauhallinen, rento kesälukeminen, upea tunnelma. 

Pisteitä pudotti kuitenkin tarinan hidas eteneminen, sekä se, ettei se ihan täysin saanut minua imaistua mukaansa. 

3/5

Lukitut ovet - Ruth Ware

Englanninkielinen alkuteos 2019 The turn of the key

Otava 2020
Suomentanut Antti Saarilahti
Sivuja 351
Äänikirja Storytel
Kesto 10h 33min
Lukija Karoliina Niskanen

"3. syyskuuta 2017. Hyvä herra Wrexham. Tiedän, ettette tunne minua, mutta pyydän, olkaa kiltti ja auttakaa minua..."

Lyhyesti:

Rowan on väsynyt työhönsä Tenavatarhassa ja törmää sattumalta uskomattomaan työpakkailmoitukseen. Nelilapsinen perhe etsii lastenhoitajaa kotiinsa, edut ja palkka tuntuvat jopa liian hyviltä ollakseen totta. Rowan tarttuu tilaisuuteen ja saa paikan. Homma ei kuitenkaan ole niin helppo kuin hän oli kuvitellut. Suuri, moderni älytalo kameroineen ja hallintapaneleineen vaatii totuttelua eikä aina toimi niin kuin pitäisi. Lapset eivät tunnu hyväksyvän Rowania millään, etenkään 8- vuotias Maddie, joka järjestää tahallaan hänelle vaikeuksia. Lisäksi talolla on kummitustalon maine, jota vain vahvistavat yölliset äänet sekä oudot sattumukset.

Kirja alkaa Rowanin kirjeillä asianajajalle, hän on vankilassa syytettynä lapsen kuolemasta...

"Niin. Hänet piti viedä pois. Ei heti, mutta jonkin ajan kuluttua. Koska hän asui täällä tytön aaveen kanssa, Maddie sanoi värittömällä äänellä. Tyttö herätti hänet usein itkullaan keskellä yötä. Kuoltuaan siis. Jean kertoi meille. Joten jonkin ajan kuluttua mies lakkasi nukkumasta. Hän vain käveli edestakaisin aamuun asti. Sitten hän tuli hulluksi. Ihmisethän tulevat hulluksi, jos heitä estää nukkumasta tarpeeksi kauan. He tulevat hulluksi ja sitten he kuolevat."

Mielipide:

Tykkäsin ja paljon!

Pidin Ruth Waren Rouva Westaway on kuollut- kirjastakin, mutta tämä oli vielä parempi. Ware on loistava kuvailemaan ympäristöä ja luomaan mielenkiintoisia ja jännittäviä paikkoja. Heatherbrae House ja sen ympäristö näkyivät hyvin elävästi mielessäni ja kaikki sen kauhut jännittivät minua oikeasti. Tämä kirja meni minulla ihon alle ja harmitti todella jättää se välillä kesken. 

Loppu oli todella yllättävä ja surullinen, enkä olisi mitenkään voinut arvata sitä. Huomasin kyllä, että Rowanissa oli jotain omituista, mutta en olisi ikinä arvannut mitä se lopulta oli. 

Älytalo oli aivan loistavasti keksitty. Kummitustarina loistavasti rakennettu. 

Tällaisia kirjoja on ilo lukea/kuunnella. Lisää, kiitos! :)

5/5

Hahmot yössä - Tess Gerritsen

Englanninkielinen alkuteos 2019 The Shape of Night
Otava 2019
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Sivuja 287
(Omasta hyllystä)

"Näen yhä unta Brodie's Watchista ja painajainen on aina sama. Seison päällystämättömän pihatien päässä ja talo kohoaa edessäni kuin tuuliajolle joutunut aavelaiva usvassa. Sumu matelee ja kiemurtelee jalkojeni ympärillä ja hunnuttaa ihoni kohmeisella kuuralla. Kuulen mereltä, miten aallot kohisevat ja tyrskyävät rantakallioihin, ja taivaalla lokit kirkuvat varoituksia: pysy kaukana, kaukana. "

Lyhyesti:
Ava pakenee  menneisyyttään rannikkokaupunkiin, upeaan vanhaan taloon. Siellä hän aikoo kirjoittaa keittokirjansa loppuun, mutta kuluttaa samalla turhan monta viinipulloa. Hän kuvittelee saavansa olla rauhassa, mutta talossa on jotain muutakin. Ava ei usko aaveisiin, mutta oudot, todentuntuiset kokemukset saavat hänet epäilemään asioita - ja selvittelemään totuutta.
Talossa on tapahtunut jotain synkkää, eikä Ava haluaisi uskoa sen tahtovan pahaa hänelle. Mutta mikä on totta ja mikä vain hänen omaa syyllisyyden luomaa harhaansa?

"En tiedä edes, onko hän todellinen. Makaan sängyssäni pimeässä huoneessa odottaen ensimmäistä merentuoksun tuulahdusta. Siitä tiedän hänen saapuneen, haistaessani meren, joka otti hänet hautaansa, meren jonka pohjalla hänen luunsa nyt lepäävät."

Mielipide:

 Kyllä, Tess Gerritsen on hyvä. Kerta toisensa jälkeen hän kirjoittaa loistavia, mukaansatempaavia tarinoita jotka imaisevat mukaansa ja saavat ahmimaan kirjan toisensa jälkeen.  Vaikka Rizzoli& Isles- sarja onkin omaa luokkaansa, olen pitänyt myös kaikista muista hänen kirjoistaan. Harmi, että olen näköjään lukenut suurimman osan blogini ulkopuolella. (Olen lukenut kaikki Gerritsenin suomennetut teokset). 

Hahmot yössä ei ollut mitenkään syvällinen tai monimutkainen, mutta oikein viihdyttävä. Tarina kulki sujuvasti eteenpäin ja asiat paljastuivat sopivalla nopeudella. Ei pelottava, ei kovin jännittävä, mutta mielenkiintoinen. Hieman ennalta-arvattava. 

Eli summasummaarum - lukukokemukseltaan viihdyttävä, kirjallisesti peruskauraa. Ainakin minun mielestäni. Viihdyin kirjan parissa. 

4/5

Hautausmaan poika - Neil Gaiman

Alkuperäisteos 2008 The Graveyard Book
Sivumäärä 303




Lyhyesti: 

Ei- kukaan Owens, eli Eikku on kummitusten kasvattilapsi, hautausmaalla asuva tavallinen poika. Poika, jonka perhe murhattiin hänen ollessaan vasta vauva.
Aaveet, hiipuminen ja uniin kävely tulevat Eikulle tutummiksi, kuin esimerkiksi koulunkäynti tai ostoksilla oleminen. Kaiken lisäksi Eikku haluaa elää, sillä onhan hän kuitenkin elävä poika. Mutta hautausmaan muurien ulkopuolella on uhka, siellä ei ole turvallista. Voisiko hän pärjätä siellä ilman kummitusten apua?

Mielipide:

Kuten huomaatte, blogissani on ollut edelleen aika hiljaista. Lukufiilis ei vieläkään ole tullut takaisin!
Tämän kirjan valitsin, koska se on suht ohut ja ajattelin sen nopealukuiseksi. No, ilman fiilistä lukeminen takkusi, enkä oikein päässyt tarinaan sisään (luin kirjaa lyhyissä pätkissä, jatkuva lukemisen keskeyttäminen ei ainakaan auttanut asiaa).
Oikealla fiiliksellä tämä kirja olisi voinut olla oikein hyvä, mielenkiintoinen ja tästä olisi voinut löytyä vaikka mitä pohdittavaa. Mutta rehellisesti sanoen, en oikein kunnolla edes muista, mitä kaikkea kirjassa sattui tai tapahtui.
Hautausmaan poika ei ole huono kirja. Se voi ja jaksaa ja haluaa lukea loppuun, vaikka fiilistä ei olisikaan.
Tähtiä annan kolme:
***

Hänen varjonsa tarina - Audrey Niffenegger

Englanninkielinen alkuteos 2009 Her fearful symmetry
Sivumäärä 476

Lyhyesti omin sanoin:

Kaksoset Valentina ja Julia perivät tädiltään tämän asunnon Lontoosta. He päättävät muuttaa sinne ja ovatkin aluksi riemuissaan sen tuomasta vapaudesta. Valentina, kaksosista arempi, alkaa kuitenkin etsiä omaa identiteettiään ja haluaisi vapautua määräilevästä sisarestaan. Pian hän rakastuukin kuolleen tätinsä miesystävään Robertiin.
Julia yrittää pitää sisarensa lähellään, mutta keksii myös itselleen "projektin", nimittäin yläkerrassa asuvan Martinin, joka kärsii pakko-oireisesta häiriöstä, eikä poistu koskaan kotoaan.
Julia ja Valentina saavat kuitenkin huomata, että he eivät olekaan asunnossaan kahden, sillä asuntoon on jäänyt vangiksi heidän kuolleen tätinsä haamu. Pikkuhiljaa menneisyyden salaisuudet alkavat paljastua, samalla kun haamu suunnittelee omiaan...

"Roberti mietti hetken ja astui sitten tytön luo. Valentina kietoi kädet miehen vyötärölle ja painoi kasvonsa hänen paitaansa vasten. Hän pohti, jäisikö napista painauma poskeen ja jäisikö se siihen hänen kuoltuaankin. Robert ei suudellut tyttöä. Valentina arveli, että se johtui siitä, että Elspeth oli läsnä."

Mielipide:

 Kirja oli hieman erilainen kuin luulin, mutta oikein hyvä silti. Sanasta kummitustarina tulee vain ensimmäisenä mieleen jotain pelottavaa, mitä tämä kirja ei todellakaan siis ollut. Kirjassa oli vain yksi kohta, joka sai minut haukkaamaan henkeä ja sihahtamaan ääneen sanan kusipää. Yllättävä käänne siis on luvassa, mutta tarkemmin en sitä paljasta :)
Lukukokemuksena mukavan leppoisa ja helppo, hyvää iltalukemista ja ajanvietettä. Tähtiä annan neljä,
****

Vieras kartanossa - Sarah Waters

Englanninkielinen alkuteos 2009 The Little Stranger
Sivumäärä 594

Lyhyesti omin sanoin:

Tohtori Faraday kutsutaan potilaskäynnille Hundred Hallsin kartanoon, jossa palvelustyttö sairastaa. Kartanon omistavat äiti, poika ja tytär, jotka yrittävät sinnitellä vanhassa kartanossa ja estää sitä rapistumasta. Tohtori Faraday ei osaa aavistaakaan, kuinka läheisesti hänen elämänsä kietoutuu kartanon ja sen asukkaiden ympärille.
Kartanossa tapahtuu kummia; tavarat siirtyilevät, kuuluu outoja ääniä ja lopulta isäntänä toimiva Rod on hermoromahduksen partaalla. Onko hän menettämässä järkensä, vai onko kaikki totta?
Goottilainen kummitusjuttu, jossa on mukana myös hitunen romantiikkaa ja jännitystä.

" Jokin kauhua muistuttava alkoi hiipiä mieleeni nytkin, kun kuuntelin Rodin erikoista tarinaa. En osaa sanoa varmasti, kauanko sen kertominen kesti, sillä hän esitti sen katkonaisesti, epäroiden ja vastahakoisesti, kammoten kertomuksensa aavemaisia piirteitä. Minä olin etupäässä vaiti, ja kun Rod oli päässyt loppuun, istuimme äänettömässä huoneessa, ja katsoin ympärilleni turvallisessa ja tutussa, ymmärrettävässä maailmassani."


Mielipide:

Kummitusjutuista on vaikea tehdä uskottavia, oikeasti pelottavia ja todentuntuisia. Tämä oli onnistunut. Missään vaiheessa ei tullut tunnetta, että "tämähän on naurettavaa" tai "liian epätodellista". Pidin henkilöistä ja tapahtumien kulun nopeudesta. "Kummittelu" ei ollut liioiteltua, vaan jollain tapaa niin arkista, että se saa pelon väreet kulkemaan selässäni, istuessani mukavasti lukutuolissani peittoon kääriytyneenä.
Ainoa kritiikin aiheeni on se, että luvut olivat hirmu pitkiä. Kun lukeminen on välillä pakko keskeyttää, olisi se mukava lopettaa luvun loputtua, koska seuraavasta luvusta on helppo jatkaa;  kesken luvun lopettaminen saattaa johtaa siihen, että on vaikeampi päästä taas kirjaan mukaan.
Tähtiä annan kirjalle neljä:
****