perjantai 31. heinäkuuta 2020

Heinäkuun luetut:

Heinäkuu oli jälleen todella hyvä kirjakuukausi. Kirjoja tuli luettua 9 kappaletta. Kirjoista 2/9 oli äänikirjoja, 9/9 naiskirjailijoiden kirjoja ja 1/9 kotimaisia. 
Suosikkini oli Nadine Burke- Harrisin Syvälle ulottuvat juuret, mutta myös uusin Nälkäpeli sekä Pionin rakkaus olivat loistavia lukukokemuksia (ja kaikki vieläpä täysin erilaisia!). 
Elokuu?

Elokuussa olen vielä kaksi viikkoa lomalla, mutta sitten palailen töihin. Lukutahti siis varmasti hidastuu loppukuuta kohti, mutta jonossa on paljon hyviä kirjoja, joiden lukemista odotan innolla - jokainen liikenevä hetki kulukoon siis kirjojen parissa. 
Kirjana kesken on Lewis Carrolin Alicen seikkailut ihmemaassa sekä Ruth Waren Synkän metsän siimeksessä ja äänikirjana Minna Lindgrenin Ehtoolehdon tuho. 


keskiviikko 29. heinäkuuta 2020

Pionin rakkaus - Lisa See

Englanninkielinen alkuteos 2007 Peony in love
WSOY 2009
Suomentanut Hanna Tarkka
Sivumäärä 417
Kirjasto

"Kaksi päivää ennen kuudettatoista syntymäpäivääni heräsin aamulla niin varhain, että palvelustyttöni nukkui vielä lattialla vuoteeni päässä. Minun olisi pitänyt torua Pajua, mutta en tehnyt sitä, koska halusin vielä hetken nautiskella mieleni kiihtymyksestä. Pääsisin illalla katsomaan Pionipaviljonki- oopperan esitystä, joka pantaisiin pystyyn meidän omassa puutarhassamme. "

Lyhyesti:

Pioni, arvostetun perheen ainoa tytär, täyttää kuusitoista ja pääsee seuraamaan suosikkioopperansa esitystä omaan puutarhaansa. Tilanne on poikkeuksellinen ja naisille on tehty sermeistä oma katselualueensa. Pionipaviljonki- niminen esitys on rakkaustarina, joka on lumonnut Pionin ja monet muut nuoret. Pioni rikkoo monia sääntöjä nähdessään esityksessä sermin raosta nuoren miehen. He tapaavat kolmena iltana salaa pihalla. Miehen ja esityksen aiheuttamat tunteet, sekä lähestyvä avioliitto tuntemattoman miehen kanssa saavat Pionin sairastumaan ja kuihtumaan. 
Hän kuolee, mutta hän jää vaeltamaan maan päälle Nälkäisenä aaveena. Häntä ei haudattu oikein, joten hän ei pääse lopulliseen lepoon. Aaveena hän seuraa ja vaikuttaa, niin hyvässä kuin pahassakin, vielä elävien elämään. Kuolema ei olekaan aina tarinan loppu. 

"Kuolin seitsemäntenä tuntina kahdennentoista kuukauden seitsemäntenä päivänä keisari Kangxin hallituskauden kolmantena vuonna. Häihini olisi ollut enää viisi päivää. Noina kuolemani ensi hetkinä minulle vasta oikeastaan valkeni, mitä kuluneina viikkoina ja päivinä oli tapahtunut. Mitä ilmeisemmin en ollut lainkaan aavistanut, että tein kuolemaa, mutta äiti oli tajunnut sen heti tullessaan huoneeseeni sen jälkeen, kun ei ollut nähnyt minua pitkään aikaan. "

Mielipide:

Pidin todella paljon Lisa Seen kirjasta Lumikukka ja salainen viuhka. Nyt vihdoin sain napattua mukaani hänen toisen kirjansa ja tämäkin oli todella mieltä avartava lukukokemus. Aivan yhtä tunteikas tai shokeeraava tämä ei ollut, mutta kuitenkin hieno ja kaunis teos. Lisäksi se tarjoaa mahtavan matkan Kiinan kulttuuriin, etenkin kuolemaan ja uskomuksiin sen jälkeisestä elämästä. 
Kirja pohjautuu tositapahtumiin, mikä tuntuu myös todella uskomattomalta. 
Tätä lukiessa tuli monta kertaa olo; miten tämä voi tästä enää jatkua? Mutta lopulta tuntuva hetki ei aina olekaan loppu. Eikä tunne siis ollut negatiivinen, en toivonut kirjan loppuvan. Kirjassa vain tapahtui niin lopullisia asioita, että tuntui omituiselta, että tarina pystyi vielä jatkumaan järkevästi. 
Kirjan loppu oli kaunis. 
Tykkäsin tässä ehkä kaikesta. 
5/5



torstai 23. heinäkuuta 2020

Murha leikkaussalissa - Tess Gerritsen

Englanninkielinen alkuteos Under the Knife 1990
Harlequin 2011
Suomentanut Viivi Vainonen
Sivuja 313
Kirjasto

"Luoja, miten menneisyys voikaan palata vainoamaan ihmistä. Tohtori Henry Tanaka tuijotti ulos työhuoneestaan sateen raiskaamaa pysäköintialuetta ja mietti, miksi yhden onnettoman ihmisen kuolema oli palannut tuhoamaan hänet vuosien jälkeen."

Lyhyesti:

Kate Chesne, anestesialääkäri, saa syytteen hoitovirheestä. Hänen työtoverinsa Ellen on tullut aivan rutiininomaiseen leikkaukseen, joka päättyy katastrofiin. Ellenin sydänsähkökäyrässä näkyi poikkeavuus, jota Kate ei ollut huomannut. Oikeastaan hän on varma, että käyrä oli normaali. Hän ei tekisi niin yksinkertaista virhettä. 
Asianajaja David Ransom saa jutun hoitaakseen. Homma näyttää selvältä ja helpolta. Kunnes Kate paukkaa hänen toimistolleen ja vakuuttaa syyttömyttään. 
Pian esille nousee toinenkin sairaalakuolema ja David uskoo Katea. Mikä yhdistää kaikkia kuolleita ja onko Kate seuraavana listalla? Tietääkö hän jo liikaa?

"Todistit väitteesi perustelluksi, David sanoi asettaessaan kaksi kuumaa maitolasia keittiönpöydälle.
 - Siitä, että murha leikkaussalissa on mahdollinen. 
- Emme todistaneet mitään. Kate tuijotti höyryävää lasia. 
- Paitsi sen, että anestesian ylilääkärillä on sairas koira. Hän huokaisi. - Avery parka. Taisin säikäyttää hänet toden teolla."


Mielipide:

Tess Gerritsen osaa kyllä kirjoittaa viihdyttäviä kirjoja. 
Harlequin kirjaksi tässä oli minusta aika vähän romantiikkaa, mutta se ei oikeastaan haitannut - pidänkin Gerritsenin kirjoissa enemmän jännityksestä ja rikoksista. 
Ihan viihdyttävä, nopealukuinen ja paikoin jännittäväkin. Kirjan henkilöistä tykkäsin, kukaan ei ärsyttänyt ja jokainen oli realistinen. Henkilöitä ei ollut liikaa ja jokaisen muisti (tarpeeksi persoonallisia).
Loppuratkaisukin pääsi hieman yllättämään, tosin jäin miettimään kuka Katelle soitti varoituspuhelun. Murhaaja se ei ollut, eikä käsittääkseni toinen epäiltykään (sihisevä ääni olisi tunnistettu). Kertokaa, jos olette lukeneet ja tiedätte :)
Ei tämä Gerritsenin parhaimmistoon nouse, mutta sopiva kevennys tähän väliin. 
3/5

tiistai 21. heinäkuuta 2020

Nopeasti piirretyt pilvet - Paula Nivukoski

                                                                        Otava 2019
Sivuja 334
Kirjasto

"Joki toisti valon. Liisa kapusi alas ylisängystään ja istui seinänvieruspenkille. Hän veti yöpaidan polviensa yli, nojasi otsansa ikkunaan. Aamulla valo oli vielä kevyttä, aurinko siroutui vedenpintaan, ja virta väreili kirkkaana kuin viimeisinä päivinä aina."

Lyhyesti:

Liisa on Isokyröläisen perheen vanhin lapsi - isoveli Taisto kuoli jo pienenä, suru seuraa perhettä aina ja Liisan on vaikea täyttää pojalle kuuluvat saappaat. 
Isän kuollessa Liisa haluaa toteuttaa isänsä viimeistä tahtoa ja pitää tilan suvussa. Hän menee naimisiin Kallen kanssa, mutta arki ei olekaan helppoa. 
Lopulta Kalle lähtee Amerikkaan paremman elämän toivossa ja Liisa jää äitinsä ja lastensa kanssa pitämään tilaa pystyssä ja kuuntelemaan ilkeitä juoruja. 

"Liisa piteli kirjettä vielä pitkään. Etsi rakkautta rivien väleistä. Löysi väsyneen katseen kohti huomisen työmaata. Kiikkerän pöydän metsäkämpän ainoan ikkunan edestä. Kallen käsivarret, työstä väsyneen selän. Ihoon liimautuneen hiestä märän työpaidan. Muutaman dollarin rintataskusta. Ehkä se oli rakkautta, että osti postimerkin ja kirjoitti kotiin."

Mielipide:

Minäkin tartuin tähän kovasti kehuttuun teokseen. 
Nopeasti piirretyt pilvet oli kyllä uskomattoman kauniisti ja tunnelmallisesti kirjoitettu, sen haikea sävy tavoitti minutkin. Mutta! Voi että on ikävää ja hidasta lukea murteella kirjoitettua puhetta. Toki se luo aidomman tunnelman ja se oikeastaan sopi tähän, mutta minun lukuelämystäni se kovasti haittasi. Kirja ei päässyt imaisemaan mukaansa, kun sanoihin takkuili ja tökki. 
Tarina itsessään oli hyvä. Ja oikeastaan kaikki muukin oli hyvää ja hienoa, että ymmärrän kyllä kirjan hehkutuksen. Mutta koska itse aika tavallisena, arkilukijana en osaa arvostella kirjoja teknisesti tai ns oikeaoppisesti, arvioin niitä ihan vain omien lukukokemusten pohjalta. 
Muutenkin olen ehkä hieman väärä kohdeyleisö tälle kirjalle, kun pidän enemmän tapahtumarikkaista, jännittävistä kirjoista. Vaikka väliin on mukava lukea muutakin, kuin niitä tuttuja ja turvallisia ja laajentaa lukupiiriään. 
Mutta siis, tämäntyylisistä kirjoista pitäville tämä on varmasti aivan loistava kirja. Kirjan tunnelma oli ihana ja tarina hyvä. Lukuelämys oli pettymys. 
3/5

lauantai 18. heinäkuuta 2020

Huolet pois, elämä on helppoa - Agnés Martin- Lugand

Ranskankielinen alkuteos 2015 La vie est
facile, ne t'inquiéte pas
Bazar kustannus 2019
Suomentanut Päivi Pouttu- Deliére
Sivumäärä 316
Storytel äänikirja
Kesto 6h 51min
Lukija Anu Vilhunen

"Miten olin voinut taas antaa Felixille periksi? Hän onnistui jollakin ihmeen kaupalla vedättämään minua, ja keksi aina jonkin syyn tai rohkaisevan ajatuksen, jolla taivutti minut puolelleen. Joka kerta antauduin hänen suostuteltavakseen ja ajattelin, että ehkä jokin saattaisi saada minut tällä kertaa jopa ihastumaan. Tunsin Felixin läpikotaisin, mutta makumme oli aivan erilainen. "

Lyhyesti:

Jatkoa kirjalle Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia. 
Diane on palannut Pariisiin ja päättänyt unohtaa elämänsä Irlannissa. Hän on onnellinen pienessä turvallisessa yksiössään ja pyörittäessään omaa kirjakahvilaansa Felixin kanssa. Hän käy surkeilla treffeillä Felixin valitsemien tyyppien kanssa ja uskaltaa jo haaveilla rakkaudesta. 
Eräänä päivänä kirjakahvilaan saapuu Olivier. Olivier on huomaavainen, ystävällinen ja lempeä. Diane on onnellinen hänen kanssaan ja he alkavat seurustella. Olivier ei lähde karkuun kuullessaan Dianen menneisyydestä, vaan auttaa ja tukee häntä. 
Dianen onnelliseen elämään tulee kuitenkin särö tämän törmätessä sattumalta Edwardiin, jolla on valokuvanäyttely Pariisissa. Vanhat tunteet uhkaavat nousta pintaan ja sen lisäksi hän saa kuulla Abbyn sairastuneen vakavasti. Tulee jälleen aika matkustaa Irlantiin...

"Kahden seuraavan viikon ajan Olivier kävi melkein joka päivä kahvilassa katsomassa minua. Joskus hän kävi vain moikkaamassa, tai sitten hän jäi juomaan kupillisen kahvia tai lasillisen viiniä illalla töiden jälkeen. Näillä käynneillä hän ei kertaakaan pyytänyt minua treffeille tai lähestynyt minua fyysisesti. Hän antoi minun tottua läsnäoloonsa ja kesytti minua, ja se toimi; tarkkailin kaiken aikaa kuumeisemmin katua ja oikein odotin hänen tuloaan."

Mielipide:

Täytyy sanoa, etten ole pitänyt tämmöistä kevyttä, romanttista kirjallisuutta omana lajinani, mutta tästä tykkäsin. Ensimmäinen osa ei ollut yhtä vetävä kuin tämä, mutta tämä piti saada kuunneltua mahdollisimman nopeasti loppuun. Yleensä kuuntelen vain lenkkeilessä äänikirjoja, mutta tätä piti kuunnella ruokaa laittaessa ja mansikoita perkatessa. 
Diane kehittyi hienosti hahmona, aikuistui, eikä ollut enää niin surkea. Sähköinen jännite hänen ja Edwardin välillä toimi tässä hienosti, ja vaikka loppuratkaisun pystyi arvaamaan jo hyvissä ajoin, oli mielenkiintoista seurata, miten siihen päädyttiin. 
Huomasin muuten, että Onnellisilla ja tällä kirjalla oli eri suomentajat, en tiedä johtuiko kirjan vetovoima siitäkin, tämä ei ollut niin tönkkö kuin edellinen. Toki tässäkin tupakkaa (huom. tupakkaa, ei savukkeita) sytyteltiin tiuhaan tahtiin, mutta ei yhtä ärsyttävän usein - tai sitten siihen vain tottuu. 
Tämäkin siis oli mukavan lyhyt ja nopea kuunneltava, sopii pieneen romantiikan nälkään oikein hyvin. Kevyttä hyvänmielen kesälukemista. 
4/5

tiistai 14. heinäkuuta 2020

Syvälle ulottuvat juuret - Turvattomasta lapsuudesta tasapainoiseen aikuisuuteen - Nadine Burke Harris


                                                                    Englanninkielinen alkuteos 2018 The Deepest Well
Basam Books 2019
Suomentanut Juha Kuvajainen
Sivuja 319
Kirjasto

"Se, mikä lisäsi Evanin riskiä herätä yöllä puoli kehoa halvaantuneena ( ja altisti hänet monille muille sairauksille), ei ole mitenkään harvinaista. Se on jotakin, mille kaksi kolmasosaa kansakunnasta on altistunut, jotakin niin yleistä, että se piileskelee näkyvillä. Entä mikä se riskitekijä sitten on? Lyijy? Asbesti? Jokin myrkyllinen pakkausmateriaali? 
Se on lapsuudenaikainen haitallinen kokemus."

Lyhyesti:

Nadine Burke Harris on lastenlääkäri ja kirjoittanut tämän kirjan lapsuusajan haitallisten kokemusten pitkäaikaisista vaikutuksista, niiden korjaamisesta ja yli sukupolvien ylettyvien kierteiden katkaisemisesta. 
Kirjassa on todellisia potilaskertomuksia siitä, kuinka lapsuusajan traumaattiset kokemukset vaikuttavat lasten kasvuun ja kehitykseen, kaikenlaiseen hyvinvointiin ja sairauksiin. Kuinka ADHD oireet eivät aina tarkoitakkaan ADHD:ta, vaan taustalla voi olla jotain aivan muuta, joka estää lasta keskittymästä ja oppimasta. Kuinka pienenkin lapsen pysähtynyt kasvu voi johtua traumaattisesta kokemuksesta tai etäisestä suhteesta lähivanhempaan. Kuinka lapsuusajan kokemukset vaikuttavat vielä aikuisiälläkin, kuinka paljon suuremmat todennäköisyydet on sairastua erilaisiin sairauksiin (mm. syöpiin, autoimmuunisairauksiin jne.) ilman näkyviä riskitekijöitä. 
Tämä on auttamiseen ja työhönsä intohimoisesti suhtautuvan lääkärin tarina potilaista, ratkaisujen etsimisestä, tiedon keräämisestä ja levittämisestä sekä niihin liittyvistä vaikeuksista. Tämä kaikki on totta ja se kaikki on meidän yhteinen asiamme.

"Kun lopulta pääset pakoon ja olet turvassa omassa luolassasi, sekä SAM- että HPA- akselit on suunniteltu niin, että ne sulkevat itsensä. Keho käyttää eräänlaista stressitermostaattia, jota kutsutaan palautteen estoksi ja joka saa stressireaktion sulkemaan itsensä, kun se on tehnyt tehtävänsä. Aivojen niihin osiin, jotka käynnistävät stressireaktion ja lopettavat sen, palautuu suuria määriä adrenaliinia ja kortisolia. Miten käsittämättömän kehittynyt järjestelmä! Eritoten, jos asut metsässä. jossa on karhuja. Mutta mitä tapahtuu silloin, kun et voi kokea olevasi turvassa luolassasi, koska karhu asuu siellä kanssasi?"

Mielipide:

Tämä kirja herätti todella paljon ajatuksia, mutta niitä on todella vaikea pukea sanoiksi. Tämä aihe nimittäin koskettaa minua läheltä, ei itseni kohdalla, mutta minulle äärimmäisen rakkaan ihmisen kohdalla. On todella järkyttävää tajuta, kuinka yleisiä lapsuudenajan haitalliset kokemukset ovat ja vielä kauhistuttavampaa on tajuta, kuinka paljon ne vaikuttavat vuosienkin päästä ja mitä kaikkea ne voivat aiheuttaa. 
Kirjassa puhuttu ACE- seulonta ei tietääkseni ole Suomessa käytössä, mutta toivon todella, että se tulee jossain vaiheessa. Pikaisesti googlattuna löysin Lastensuojelun keskusliiton sivuilta että lokakuussa olisi Suomen ensimmäinen ACE- konferenssi (kansainvälinen), joten toivottavasti tämä asia nousee nyt enemmän ja enemmän esille. 
Tämä asia koskettaa kaikkia. Tätä tapahtuu kaikkialla. Tämä on tärkeä aihe. 
Teksti ei ollut liian tieteellistä, tämän ymmärtää kyllä. Esimerkit olivat loistavia ja havainnollistavia. 
Alkuun tästä tuli hieman mieleen Torey Haydenin kirjat, potilasesimerkkien kautta, mutta loppuunsa tämä oli informatiivisempi  ja sisälsi paljon muutakin. 
Lukekaa. 
5/5

sunnuntai 12. heinäkuuta 2020

Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia - Agnés Martin- Lugand

Ranskankielinen alkuteos 2015 Les gens heureux lisent et boivent du café
Bazar kustannus 2018
Suomentanut Kirsi Tanner
Sivumäärä 336
Storytel äänikirja
Kesto  5h 4min
Lukija Anu Vilhunen

"Lähtiessään he metelöivät portaissa. Myöhemmin minulle kerrottiin, että he olivat hassutelleet autossa vielä silläkin hetkellä, kun kuorma-auto törmäsi heihin. Ajattelin, että he olivat kuolleet nauraen. Ajattelin, että olisin halunnut olla heidän kanssaan."

Lyhyesti:

Dianen aviomies, sekä tytär kuolevat auto-onnettomuudessa. Siitä on kulunut jo vuosi, mutta Diane on surun lamaannuttama. Hänen kahvilansa Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia, on hänen parhaan ystävänsä, mutta surkean liikekumppaninsa Félixin harteilla. 
Eräänä päivänä Diane kyllästyy toisten paapomiseen ja vahtimiseen ja ottaa itseään niskasta kiinni. Sen sijaan, että hän lähtisi Félixin kanssa rentouttavalle lomamatkalle, hän pakkaa laukkunsa ja matkustaa yksin Irlantiin. 
Kolea ja sateinen Irlanti tuntuu ensin oudolta ja epäystävälliseltä. Hän ei myöskään tule yhtään toimeen mökkinaapurinsa Edwardin kanssa. Hän jopa pelkää tätä hieman. 
Pikku hiljaa Diane alkaa saada elämästä jälleen kiinni, eikä Edwardkaan ole niin pelottava, kuin hän aluksi kuvitteli...

"Olin juuri tullut suihkusta. Se oli ollut pitkä, tulikuuma ja rentouttava. Seisoin alasti peilin edessä ja tarkastelin vartaloani. Siitä oli jo pitkä aika, kun olin viimeksi kiinnittänyt siihen huomiota. Se oli sammunut Colinin kuollessa. Edward oli saanut sen eilen heräämään lempeästi. "


Mielipide:

Mukavan leppoisa, lyhyt ja nopeasti kuunneltu kirja. 
Varsin surullisen alun jälkeen tarina lähti rullailemaan mukavasti eteenpäin. Persoonalliset henkilöt, vaihtuvat maisemat ja etenevä kerronta takasivat sen, että tämän parissa viihtyi. 
Se, mikä minua tässä häiritsi, oli Dianen jatkuva riitely Edwardin kanssa. Alusta asti sen arvasi, että heidän välilleen kehkeytyy jotain, mutta se turhanpäiväinen riitely oli lapsellista ja hieman itseään toistavaa ja alkoi jossain vaiheessa kyllästyttää. Jonkinlaista jännitettä heidän välilleen yritettiin rakentaa, mutta minä en ihan saanut siitä kiinni. 
Samaten muutamaa muutakin asiaa toistettiin turhan usein (jatkuva savukkeiden sytyttely, suukottelu ohimoille...). 
Minusta oli myös hassua, että kirjan nimi oli sama kuin Dianen kahvilalla, mutta kahvila olikin sitten hyvin pienessä roolissa. Vasta lopussa se pääsi oikeuksiinsa. 
Huomasin myös, että tälle kirjalle on jatko-osa, Huolet pois, elämä on helppoa. Voi olla, että kuuntelen sen jossain vaiheessa, sillä Dianen ja Edwardin tarina jäi kesken. Tässä siis kirja, kun kaipaat nopsaa ja helppoa luettavaa. 
3/5

torstai 9. heinäkuuta 2020

Nälkäpeli: Balladi laululinnuista ja käärmeistä - Suzanne Collins

Englanninkielinen alkuteos 2020 The Ballad of Songbirds and Snakes 
WSOY 2020
Suomentanut Helene Butzow
Sivuja 598
Kirjasto 

"Coriolanus nakkasi kourallisen kaalia kiehuvaan veteen ja vannoi, että vielä joskus koittaisi päivä, jolloin kaalin syöminen loppuisi ikiajoiksi. Se päivä ei kuitenkaan ollut vielä tänään. Hänen oli syötävä iso lautasellinen kelmeää sohjoa ja juotava liemi viimeistä pisaraa myöten, jotta maha ei kurisisi elonkorjuuseremonian aikana. Se oli yksi niistä monista varotoimista, joihin hänen oli turvauduttava salatakseen sen tosiseikan, että vaikka hänen perheensä asuikin kattohuoneistossa yhdessä Capitolin komeimmista taloista, he olivat todellisuudessa yhtä köyhiä kuin vyöhykkeiden kurjalisto."

Lyhyesti:

Coriolanus Snow, 18- vuotias nuori, yrittää kantaa komeasti sukunsa ylhäistä nimeä, vaikka sota on vienyt heiltä kaiken - hänellä on jäljellä enää isoäitinsä ja serkkunsa Tigris, sekä lähes tyhjä kattohuoneisto. Coriolanuksen pelastukseksi voi osoittautua kymmenes Nälkäpeli, sillä hän on päässyt yhdeksi ohjaajista. Jos hän tekee hyvän vaikutuksen ja ohjaa tribuuttinsa voittoon, hän voi saada stipendin yliopistoon. Valitettavasti hän saa myös Nälkäpelin suhteen huonot kortit - hänen ohjattavansa on vyöhykkeeltä 12 ja vieläpä tyttö. 
Tyttö, Lucy Gray, osoittautuu kuitenkin rohkeaksi ja nokkelaksi ja yhdessä he tekevät vaikutuksen yleisöön. Coriolanus vain kiintyy tyttöön hieman liikaa ja on valmis luistamaan säännöistä pelastaakseen tribuuttinsa.
Jokainen Coriolanuksen päätös voi johtaa hänet voittoon tai tuhoon, uuteen nousuun tai epäsuosioon. Päätökset eivät ole helppoja, sillä taustalla vaanii pelottava tohtori Gaul jolla on suuria toiveita Coriolanuksen varalle. 

"Kuinka kauan Lucy Gray kestäisi? Hän oli kuihtunut nopeasti. Hän oli voimaton ja poissaoleva. Vammautunut ja murtunut. Mutta ennen muuta hän oli nääntymässä hitaasti nälkään. Huomenna hän ei ehkä jaksaisi enää nousta pystyyn. Jos Coriolanus ei keksisi keinoa ruokkia häntä, hän saattaisi olla kuollut jo ennen nälkäpelin alkua. "

Mielipide:

Positiivinen yllätys!
Olen lukenut muutkin Nälkäpeli- kirjat ja pitänyt niistä kaikista kovasti. Olin hieman varovainen tämän kirjan kanssa, sillä ajattelin, ettei sarjalla olisi enää uutta annettavaa minulle. 
Tarina kuitenkin nappasi minut heti mukaansa ja liki 600 sivua meni hujauksessa. Paljon tapahtumia, nokkelia juonenkäänteitä ja jännitystä riitti, kuten aiemmissakin osissa. Tuli into lukea muutkin osat uudelleen, sillä en muista kunnolla kakkos ja kolmososan tapahtumia. 
Oli mukava lukea Nälkäpelin alkuajoista, mistä on lähdetty liikkeelle ja miten kaikki on muuttunut. Muistikuvani Presidentti Snowsta muissa kirjoissa ovat hieman hatarat, mutta tämä kirja varmasti selitti monia asioita, joita ei tullut ilmi muissa osissa. (Tässäkin siis yksi syy, miksi haluaisin lukea sarjan uudelleen - huomata miten kaikki loksahtaa yhteen näissä kirjoissa). 
En keksi tästä mitään moitittavaa, pidin siis kaikesta. Mikään ei häirinnyt, haitannut lukukokemusta. Oikein hyvä kirja!
5/5

sunnuntai 5. heinäkuuta 2020

Katkeamispiste - Belinda Bauer

Englanninkielinen alkuteos 2018 Snap
Karisto 2020
Suomentanut Annukka Kolehmainen
Sivumäärä 360
Kirjasto

"Autossa oli niin kuuma, että penkitkin lemusivat siltä kuin ne kohta sulaisivat. Jackilla oli sortsit, ja aina kun hän liikautti jalkojaan, kuulosti siltä kuin hän olisi repinyt teippiä. Ikkunat olivat auki, mutta ilma ei värähtänytkään; vain ympärillä surraavat pikkuötökät rapisivat kuin kuiva paperi. Heidän yllään riippui yksi ainoa pilvenriekale, ja näkymätön suihkukone piirsi liituviivaa kirkkaansinisen taivaan poikki."

Lyhyesti:

Vanha toyota hajoaa tienpientareelle. Raskaana oleva nainen lähtee soittamaan apua, jättäen 3 muuta lastaan autoon odottamaan. Äiti ei koskaan palaa. Kukaan ei pysähdy auttamaan. 
Lapsista vanhin, Jack, jää vastuuseen sisaruksistaan. Kuluu kolme vuotta. Äidin murha on edelleen ratkaisematta. Isä on häipynyt vuosi sitten. Talo täyttyy sanomalehdistä ja hiirten jätöksista. Jackin pienin sisko lukee, leikkaa nurmikkoa ja kaivaa matoja maasta. Vanhempi sisko on vajonnut suruun ja hulluuteen ja piiloutuu lehtien sekaan. Ja Jackin täytyy pitää kaikki kunnossa, koska äiti sanoi niin. 
Äreä rikosylikomisario John Marvel joutuu murhien sijasta ratkomaan asuntomurtojen vyyhtiä. Kultakutriksi nimetty varas syö ruuat kaapeista ja nukkuu toisten vuoteissa. Hän on ovela, eikä jää kiinni edes ansaksi viritettyyn, kameravalvottuun taloon. Hän jää kiinni, kun hän itse niin haluaa... Selviää, että kolmen vuoden takaisen murhan ja asuntomurtojen välillä on yllättävä yhteys ja apu rikosten selvittämiseen löytyy yllättävän läheltä. 

"Tänne hän oli kuitenkin päätynyt. Maanpakoon kynänpyörittäjien takia, jotka eivät tajunneet, että murhatapauksissa oli toisinaan joustettava säänöistä napatakseen syyllisen. Toisinaan katkeamispisteeseen saakka. Ja toisinaan syyllistä ei sittenkään saatu napattua. Se oli raaka totuus. Kaikki näyttivät kuitenkin vieraantuneen todellisuudesta - jopa poliisi."


Mielipide:

Belinda Bauer ei petä. 
Jälleen uusi, mukaansatempaava rikosjännäri jota on vain pakko ahmia eteenpäin. 
Pidin jälleen paljon kirjan henkilöistä. John Marvel olikin jo ennestään tuttu, mutta erityisesti pidin Jackista, hänen pikkusiskostaan Merrystä sekä naapurin rouvasta. 
Kirja sai minut hieman surulliseksi, sillä se kuvasi hienosti sitä, kun kukaan ei välitä ja suljetaan silmät ympärillä tapahtuvista asioista. Kirjassa kukaan ei pysähtynyt auttamaan vilkkaan autotien reunalla kulkevia lapsia, kukaan ei kiinnittänyt huomiota ilman isää liikkuviin ja asuviin lapsiin, jotka eivät käyneet edes koulussa. Eihän asia kenellekään kuulu. 
Kirjan rikokset eivät olleet erityisen erikoisia, mutta niistä huomasi hienosti sen, miten pienikin lipsahdus voi vaikuttaa suuresti. Pienestä valheesta tulee iso. 
Helppo ja nopealukuinen. Tykkäsin.
4/5


torstai 2. heinäkuuta 2020

Kellontekijän tytär - Kate Morton

Englanninkielinen alkuteos 2018 The Clockmaker's Daughter
Otava 2019
Suomentanut Hilkka Pekkanen ja Tuukka Pekkanen
Sivumäärä 556
Kirjasto

"Tulimme Birchwood Manoriin, koska Edward sanoi, että siellä kummitteli. Ei siellä vielä silloin kummitellut, mutta vain ikävystyttävä ihminen antaa totuuden estää häntä kertomasta hyvää tarinaa, eikä Edward suinkaan ollut ikävystyttävä. Rakastuin hänessä osittain juuri kiihkeään ja sokeaan uskoon kaikkeen, mitä hän teki. "

Lyhyesti:

Elodie on nuori arkistonhoitaja Lontoossa. Työssän hän törmää vanhaan nahkalaukkuun, jonka sisältö kiehtoo häntä suunnattomasti. Laukussa on kuva kauniista, nuoresta naisesta ja taiteilija Radcliffen luonnosvihko. Vihkosta löytyy kuva talosta, joka on Elodielle tuttu häen edesmenneen äitinsä tarinoista. 
Elodien pitäisi olla kiinnostunut tulevista häistään, mutta hän tempautuu selvittämään laukun ja sen sisällön historiaa. Hän saa kuulla enoltaan, että kuvan talo on olemassa ja matkustaa sinne. Siellä hän tapaa Jackin, joka jostain syystä haluaa auttaa häntä. Jackilla on oma tehtävänsä, hän etsii arvokasta korua, joka katosi kauan sitten...
Samaan aikaan kerrotaan tarinaa menneisyydestä. Taiteilijasta ja hänen muusastaan. Tapahtuu vain jotain kauheaa, joka muuttaa kaiken...

"Sataa, ja he ovat tulleet sisään. Tämä ei ole mikään pieni kuuro vaan myrskyn alkusoittoa. Olen katsellut koko iltapäivän, kuinka se on kerännyt voimaa joen yläjuoksulla kaukaisten vuorten yllä. Minun aikanani Birchwood Manorissa on ollut monta myrskyä. Olen tottunut siihen, miten latautuneeksi ilma muuttuu, kun säärintama vetää sitä puoleensa. Tämä myrsky tuntuu kuitenkin erilaiselta. Tuntuu siltä, kuin pian tapahtuisi jotain."


Mielipide:

Ensimmäinen Kate Mortonilta lukemani kirja. 
Toisaalta tykkäsin ihan todella paljon, toisaalta tässä oli ehkä vähän liikaa jo mutkia ja sivutarinoita (vaikka kaikki tietysti nivoutui lopulta yhteen, eikö muka yhtään mitään olisi voinut karsia?)  Sivuja kuitenkin oli ihan kiitettävästi. 
 Tarina oli kuitenkin todella kaunis, ihanan maalaileva ja tunnelmallinen. Salaisuuksia riitti loppuun asti. Henkilöt olivat hyviä, vaikka heitä olikin paljon. Tykkäsin todella, todella paljon siitä, että kertoja oli kummitus. 
Vauhdikas kirja ei ollut, mutta sen ei tarvinutkaan olla. Se kulki mukavan leppoisasti eteenpäin. 
Romantiikkaa oli sopivasti, enimmäkseen kuitenkin hieman rivien välissä. 
Mukavan rauhallinen, rento kesälukeminen, upea tunnelma. 
Pisteitä pudotti kuitenkin tarinan hidas eteneminen, sekä se, ettei se ihan täysin saanut minua imaistua mukaansa. 
3/5


Kolmen kuukauden katsaus

 Koontipostaus huhti-, touko- ja kesäkuulta.  Bloggaaminen on ollut tauolla perheen sairaustapauksen vuoksi. Instagramiin olen päivittänyt ...