Matkustaja 23 - Sebastian Fitzek

 Saksankielinen alkuteos 2014 Passagier 23 
Bazar 2021
Suomentanut Sanna van Leeuwen
Sivumäärä 426
Kirjasto

"Tohtori- kuten hän mieluusti kutsui itseään, vaikkei ollutkaan väitellyt - pyyhkäisi kämmenselällä otsaansa. Niin hän levitti kasvoilleen osuneita veriroiskeita vain entistä laajemmalle, mikä varmaan näytti melko iljettävältä, mutta ainakaan liemet eivät nyt valuisi hänen silmiinsä niin kuin viime vuonna, kun hän oli operoinut erään ilotytön. "

Viisi vuotta sitten poliisipsykologi Martin Schwartzin vaimo ja poika katosivat Sultan- nimisellä risteilyaluksella. Kyseessä uskottiin olevan murha-itsemurha, vaikka se tuntuikin uskomattomalta. Tapaus on jäänyt kaihertamaan Martinin mieltä ja hän turruttaa tunteitaan hulluilla työtehtävillä ja peiterooleilla. 
Eräänä päivänä Martin saa viestin iäkkäältä kirjailijalta, joka uskoo ettei Martinin perhe ole ainoa kadonnut perhe. Kirjailija uskoo, että laivalla liikkuu sarjamurhaaja. 
Martin saapuu laivalle aikeenaan vain jututtaa kirjailijaa, mutta kun kadonneen perheen tytär ilmaantuu yhtäkkiä takaisin - mukanaan Martinin pojan pehmolelu - Martin jää laivalle tutkimaan tapausta. 
Kun totuus alkaa paljastua, se onkin paljon kammottavampi kuin kukaan olisi osannut kuvitellakaan. 

"Hän tunsi oman painonsa, joka kiskoi häntä alas ja painoi hänen ranteitaan. Tunsi uuden piston, tällä kertaa selässään. Tunsi kyynärpäidensä antavan periksi. Että hänen sormiensa ote kirposi. Että hän putosi."

Sebastian Fitzekin kirjat ovat olleet koukuttavia ja hurjia, aivan kuten tämäkin. 
Pidän kovasti Fitzekin luomista henkilöhahmoista, heissä on aina jotain omanlaistaan. Myös ympäristö oli jälleen kiehtovan erilainen - en ole ennen lukenut laivalle sijoittuvaa trilleriä.
Tarina etenee jälleen sopivaa vauhtia, tarjoillen lukijalleen odottamattomia käänteitä ja jännittäviä paljastuksia. Joitain juonenkäänteitä pystyi arvailemaan, mutta osa tuli täytenä yllätyksenä. 
Minä tykkäsin ja vaikka kirja oli paikoin hyvin julma, sen pystyi lukemaan. Suosittelen Fitzekiä edelleen kaikille trillereiden ystäville. 

4/5

Tyttö joka löytyi - Maike Wetzel

 Saksankielinen alkuteos 2018 Elly
Like kustannus 2019
Suomentanut Tuomas Renvall
Sivumäärä 150
Storytel äänikirja
Kesto 2h 30
Lukija Pirjo Heikkilä

"Tämä tarina ei ole minun tarinani. En ole varma, kenen se on. Se makaa kadulla ja nukkuu kodissamme, mutta silti se on minua aina askelen edellä. Se, että kirjoitan tämän tarinan ylös nyt, on vain minun tapani pyyhkiä tarina mielestäni. Haluan sen löytävän rauhan, haluan itsekin hengähtää. "

Lyhyesti:

11- vuotias Elly katoaa jälkiä jättämättä ollessaan matkalla harrastukseensa. Tarina etenee välillä perheen äidin, siskon sekä isän näkökulmista. Mitä Ellylle tapahtui? 
Neljä vuotta myöhemmin perhe saa puhelun - tyttö on löytynyt, mutta pahasti traumatisoitunut. Mutta onko tyttö sittenkään Elly?

"Siskoni katoaa liki pilvettömänä kesäkuun iltapäivänä. Kuvittelen, miten se tapahtuu. Näen, kuinka Elly taluttaa polkupyöränsä ulos autotallista. Hänen ääriviivansa ovat selkeät, ympäristö on usvainen. Hän kiinnittää treenikassinsa polkupyöränsä tarakkaan. Kassissa on judopuku vihreine vöineen. "

Mielipide:

Lyhyt, aiheeltaan mielenkiintoinen, mutta ei mieleenpainuva. 
Kirjassa kuvattiin kunkin perheenjäsenen tapoja käsitellä katoamista ja surua, mutta oikein muuta tässä ei ollut. Kirjan juontakin oli äärimmäisen vaikea kuvailla, koska tässä ei oikeastaan tapahtunut mitään. Tällaisesta aiheesta olisi voinut saada paljon enemmän aikaan, paljon syvällisemmän, mielekkäämmän. 
No, tulipahan kuunneltua. Ehkäpä tämä olisi toiminut paremmin luettuna, sillä kuunneltuna se ei tullut iholle ja vaihtuvat kertojat sekoittivat. 

2/5

Mustarastas - Inka Nousiainen

WSOY 2019
Sivuja 146
(Kirjasto)

"Äkkiä sitä vain lentää. Putoaa läpi ilman ja oman huutonsa vai huusinko sittenkään. Silmänräpäykseksi jähmettynyt vartalo, tuulen kohottama paidanhelma, koko elämä filminauhana, niinkö se meni? Ja yhtä äkkiä vedessä, halkaistuaan pinnan kun kivi, painumassa syvemmälle, haromassa käsillä kuohuvaa pimeää."

Lyhyesti:

Mustarastas perustuu näyttelijä Eeva Soivion elämäntarinaan ja KOM- teatterissa esitettyyn monologiin.
Minä- kertojan isoveli lähtee ystäviensä kanssa risteilylle, eikä koskaan palaa. Epätietoisuus veljen kohtalosta kalvaa vielä aikuisenakin. Mitä todella tapahtui? Millainen veli olisi nyt, jos olisi täällä? Mitä hänelle sanoisi, mitä hänen kanssaan tekisi?

"Yli kymmenessä perheessä jokainen vuosi jokainen päivä: mitä tapahtui? Jäljellä pelkkä mykkä kauhu, ja ensimmäinen musta tyhjä joulu, ja iltaisin ilmassa itkuinen pyyntö, anna edes yksi pieni merkki."

Mielipide:

Lyhkäinen, nopealukuinen, alakuloinen kirja. 

Kauniisti kirjoitettu, vaikka itse pidänkin enemmän soljuvammasta tekstistä - tähän kirjaan tämä kirjoitustyyli sopi kuin nakutettu. 

Epätietoisuus ja suru olivat tässä käsinkosketeltavissa. 

Silti, tämä tuskin jää erityisemmin mieleen.

3/5