Enkelten verta - Johanna Sinisalo

 Teos 2011
Sivuja 275
Kirjasto

"Kuningatar on kuollut. Se makaa lentoaukolla, hentona ja hauraana, raajat vartaloa vasten käpristyneinä. Tunnistaisin sen kuningattareksi jo pitkulaisesta alaruumiista ja selvästi työmehiläistä suuremmasta koosta, mutta lisäksi selässä on pieni väritäplä: tämän emon olen merkinnyt viime vuonna keltaisella, sen pesäänsijoitusvuoden mukaan. "

Lyhyesti: (Takakannesta)

Albert Einsteinin väitetään sanoneen, että mikäli mehiläiset häviäisivät maailmasta, ihmislajilla olisi nelisen vuotta elinaikaa jäljellä.On 2010-luvun jälkipuolisko. Ennennäkemättömän laaja ja tuhoisa mehiläisten joukkokatoaminen ravistelee Yhdysvaltoja.
Suomessa mehiläishoitaja Orvo löytää tarhastaan tyhjän pesän. Onko Euroopan ja ehkä koko ihmiskunnan lähtölaskenta alkanut?
Orvon elämällä on tähän asti ollut kaksi keskipistettä: mehiläispesät ja hänen poikansa Eero. Kun Orvon elämän perustukset romahtavat, hän joutuu huomaamaan, miten vähän hän on itse asiassa tiennyt pojastaan, tämän salaisesta elämästä internetissä ja sen ulkopuolella. Ja Eeron ja mehiläisten kohtalot linkittyvät odottamattomilla tavoilla yhteen...

"Pitäisin hyvää huolta mehiläiskuningattaresta. Voisin se kaulapussissani milloin vain nousta taas tikkaita, hakea jotain loppunutta tai unohtunutta tavaraa. Palata jopa kylmimmäksi ajaksi talvehtimaan Toivonojan tupaan kuin mehiläinen pesäänsä, katsomaan miten maailma jakselee, jos enää on ylipäätään pystyssä. Minulla olisi käytössä kaksi maailmaa. Ajatus oli sanoinkuvaamattoman lohdullinen ja kirkas. "

Mielipide:

Joskus kirja ei vain iske. Ei sitten yhtään. Nyt kävi niin. 
Luin kirjasta puolet, jonka jälkeen selailin kirjan loppuun lukien pätkän sieltä, toisen täältä. Tarina oli aivan uskomattoman tylsä ja eläinaktivisti- pojan blogitekstit tekivät siitä vieläkin tylsemmän. 
En käytä tämän enempää aikaa tämän kirjan pohtimiseen. Halusin kuitenkin kirjoittaa, ettei blogini tunnu hylätyltä. 

1/5

Tulossa on parempaa tekstiä Stephen Kingin uutuudesta Mitä enemmän verta- kirjasta. 

Talven lapset - Jennifer McMahon

 Englanninkielinen alkuteos 2014 The Winter People
Bazar 2020
Suomentanut Sari Karhulahti
Sivuja 378
Kirjasto

"Rakas tätini Sara Harrison Shea surmattiin raa'asti talvella 1908. Hän oli kolmekymmentäyksivuotias. Pian Sara- tädin kuoleman jälkeen keräsin kaikki hänen päiväkirjansa osat, jotka suinkin löysin, sillä hän oli kätkenyt ne lukuisiin hyviin piiloihin eri puolille kotitaloaan. Hän oli ymmärtänyt, millaiseen vaaraan ne hänet saattoivat. "

Lyhyesti:

Tarinaa kerrotaan kahdessa eri aikatasossa. Välillä eletään vuotta 1908, jolloin tarina kulkee Sara Harrison Shean päiväkirjamerkintöjen mukana, välillä nykypäivää joko 19- vuotiaan Ruthien tai miehensä menettäneet Katherinen kertomana. 
Vermontissa on pieni West Hallin kylä, joka tunnetaan mystisistä legendoista ja omituisista katoamistapauksista. Tunnetuin niistä kertoo juuri Sarasta, hänen kotinsa ympäristöstä ja asioista joita ei järjellä voi selittää. Saran tytär kuoli ollessaan kuusi vuotias ja kuukausi tämän jälkeen myös Sara kuolee. Mitä todella tapahtui?
Ruthie asuu äitinsä ja siskonsa kanssa Saran entisessä kotitalossa. Eräänä aamuna äiti on kadonnut ja vihjeitä etsiessään sisarukset löytävät Saran päiväkirjan, sekä muitakin omituisia esineitä joiden ei kuuluisi olla heidän kotonaan. Ruthie huomaa, ettei ole ainoa joka etsii jotain kadotettua ja kietoutuu vuosisatojen takaiseen mysteeriin - joka ei ole aivan turvallista. 

"Olen luvannut kertoa sinulle kaiken, mitä tiedän nukkujista. Mutta ennen kuin jatkat, sinun täytyy oivaltaa, että opetan sinulle väkevän taian. Se edellyttää varmuutta. Kun se on tehty, sitä ei voi peruuttaa. Taian avulla saat nukkujan heräämään ja palaamaan luoksesi. On mahdotonta ennustaa, kuinka kauan aikaa siihen menee. Toisinaan muutamia tunteja, toisinaan päiviä. Herännyt nukkuja jää tähän maailmaan seitsemäksi vuorokaudeksi ja lähtee sen jälkeen iäksi. "

Mielipide:

Aavemaisen satumainen kirja, joka vei heti mennessään. 
Vaikkei kirja ehkä ollut maailman nopeatempoisin, sen salaisuudet ja taianomaisen karmiva tunnelma ilmaisivat ainakin minut heti mukaansa. Minua harvoin pelottaa lukiessani kirjaa, mutta nyt niin kävi. 
Ahmin kirjan viimeiset 200 sivua eilen illalla lasteni mentyä nukkumaan. Olin aivan lukukoukussa, eikä väsyttänyt lainkaan vaikka yleensä silmäni alkavat hetkessä lupsahdella lukiessani illalla. Oli vaikea saada unta, niin vahvasti elin vielä tarinan jälkitunnelmissa. Huh. 
Tässä oli kaikki kohdallaan ja jännitys kantoi loppuun saakka. 
Minä rakastuin tähän kirjaan. Siinä oli hulluutta, tuskaa, surua. Rakkautta, taikaa, toivoa. Kuinka itse toimisit, jos voisit saada rakkaasi takaisin, edes pieneksi hetkeksi?

5/5

Talven hallava hevonen - Tuomo Jäntti

Pohjoinen lukuhaaste kohta 5: kirjan nimessä on vuodenaika, jolloin luen kirjaa

Gummerus 2015
Sivuja 272

"Elokuussa päiväkodin johtaja soitti. Luulin ensin että kuka ikinä linjalla olikin, oli humalassa, niin pahasti että takelteli ja sekoili sanoissaan. Sai lopulta itsensä esitellyksi, missä vaiheessa pelästyin, päiväkodin henkilökunta oli aina niin reipasta virallisissakin asioissaan. Antoivat kuvan, että me kyllä pärjätään. 
- Kun sattui Siljan kanssa sellainen, mies aloitti."

Lyhyesti:

Kirja alkaa nykyhetkestä, vuodesta 2019 (kirjan julkaisuvuonna 2015 tämähän oli siis tulevaisuutta). On päiväkoti-ikäinen Silja, joka saa nuket leijumaan ja piirtämänsä pianon soimaan. Eronneet vanhemmat ovat hämillään, päiväkodin väki kauhuissaan ja lopulta Roni- isä päättää muuttaa tytön kanssa pois- pakoon niitä, jotka heitä seuraavat.
Hypätään vuoteen 2001. Roni on vielä lapsi ja hänen äitinsä yrittää löytää kadonnutta poikaystäväänsä Jacoa.
Siitä päästään vuoteen 1985 sekä jopa vuoteen 1957, jolloin kaikki alkoi - ehkä.
Monen sukupolven tarina kiertyy pikkuhiljaa auki jättäen kuitenkin avoimia kysymyksiä.

"Piha oli hiljainen, vain etäinen liekkien humina ympäröivässä metsikössä  ja puiden räikeä vihreys, vieläkin, vaikka syksy oli jo lähellä. Pihassa oli auto. Katsoin lapsuudenkotiani, miten laholta se näytti. Vintin ikkunassa oli hahmoja, ne näkyivät hetken ja liukenivat pois. Vasta sillä hetkellä aloin pelätä."

Mielipide:

Hmm..
Tässäpä kirja, josta en oikein osaa sanoa juuta enkä jaata. Tavallaan pidin, tavallaan en oikein tajunnut.
Kieli oli kiehtovaa ja kaunista ja mielestäni se muuttui loppua kohden. Alku oli selkeä, helppo, yksinkertainen, tosin sekin jäi avoimeksi. Mitä kauemmas historiaan mentiin, sitä enemmän putosin kärryiltä, en ollut varma kuka on kuka ja kuka missäkin oikeastaan on - vai onko missään. Mystisyyttä ja salaperäisyyttä riitti. Minulle jäi olo, että tämä pitäisi lukea heti uudelleen jotta saisi puuttuvat palaset loksahtamaan kohdalleen. Lueskelin muistakin blogeista arvioita kirjasta ja aika mystisiin tunnelmiin olivat muutkin jääneet. Ehkä siis tyydyn toteamaan, että lukekaa itse - mikäli kaunis kieli, maaginen realismi ja avoimet kysymykset kiinnostavat - ja selventäkää minullekin hieman :)
Kirjan nimi ainakin on kaunis, sen perusteella sen oikeastaan valitsinkin. Nimi hyppäsi silmille kirjaston hyllyltä. Ehkä luen tämän myöhemmin uudelleen, keskeytyksettä, muistilapun kanssa (lähinnä henkilöitä/ sukupuuta ylös kirjaten).
3/5

Miehiä ilman naisia - Haruki Murakami

Pohjoinen lukuhaaste kohta 15: afrikkalaisen tai aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja.
Helmet 2019 lukuhaaste 10: rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja (tämä oli hieman vaikea kohta, enkä ole varma kelpuuttaisivatko muut tätä tähän.. Mutta Murakamiin voi kai liittää "aasialaisen kirjailijan" liitteen, joten??)

Japaninkielinen alkuteos Onna no inai otokotachi, englanniksi Men Without Women 2014.
Tammi 2016
Sivumäärä 276

"Kafuku oli ollut lukemattomia kertoja naisen kyydissä, ja hänen kokemuksensa mukaan useimmat naisautoilijat saattoi jakaa kahteen ryhmään. Jotkut olivat hieman liian aggressiivisia ja jotkut taas hieman liian varovaisia. Jälkimmäisiä oli - onneksi- selvästi enemmän. Yleensäkin saattoi sanoa, että naiset ajoivat miehiä huolellisemmin ja varovaisemmin."

Lyhyesti:

Miehiä ilman naisia on 7 novellin mittainen kokoelma tarinoita, joissa pääosassa ovat tavalla tai toisella naisen menettäneet miehet.
Takakannesta lainattuna:
"... tarinakokoelma, jossa yhdistyvät nautinnollisesti surumielisyys, huumori ja fantasia. ... Murakami kertoo kaipuusta ja himosta, unohtumattomista naisista ja tunteellisista miehistä."

"Vain miehet ilman naisia tietävät, miten surullista, miten satuttavaa on tulla yhdeksi heistä. Vain he tietävät, miltä tuntuu menettää länsituulensa."
"Miehiin ilman naisia on helppo liittyä. Riittää, että rakastaa syvästi jotakuta naista ja että nainen lähtee pois. Useimmissa tapauksissa (kuten tiedät) kavalat merimiehet vievät hänet pois. ... Siten sinusta tulee siis yksi miehistä ilman naisia. Se tapahtuu silmänräpäyksessä. "

Novellien nimet:

Drive My Car
Yesterday
Itsenäinen elin
Seherazade
Kino
Rakastunut Samsa
Miehiä ilman naisia

Mielipide:

Olen lukenut paljon kehuja Murakamista. Itse olin hieman epäileväinen.
Päätin kuitenkin rohkeasti, mutta ennakkoluuloisesti tarttua ohuimpaan Murakamin teokseen jonka kirjastosta löysin - saisinhan sillä täytettyä pari haastekohtaa.
Noh, oloni on hieman ristiriitainen.
Tyyli on kyllä kaunis, omalaatuinen ja jätti haikean mielen. Novellit eivät muistuttaneet liikaa toisiaan, vaikka jokaiseen liittyi sama pohja-ajatus. Ensimmäisten novellien kohdalla mietin, missä puhuttu fantasia? Loppua kohden sekin löytyi.
Ehkä Murakamin tarinat olivat minulle liian hienoja. Ehkä en löytänyt niistä kätkettyjä asioita. Ehkä en arkiaskareiltani ehtinyt uppoutua tähän kunnolla.
Itse kuitenkin pidin eniten Seherazadesta sekä Kinosta. Ne olivat omasta mielestäni selkeimmät ja Kinossa varsinkin kaksoismerkitykset ja oman mielen syöverit kuvattiin hienosti.
Minun täytyy varmaan palata Murakamiin myöhemmin uudelleen, toiseen teokseen, paremmalla ajalla ja enemmän ajatuksella. Jollain tapaa kaikki kiehtoi minua (vaikka ehkä välillä seksistisyys/naisten kommentointi hieman hyppi silmille) ja jätti mystisen olon. Omituista...
3/5

Labyrintti - Kate Mosse

Alkuperäisteos 2005 Labyrinth
Sivumäärä 655



Lyhyesti:

Kirjassa liikutaan välillä vuodessa 2005, välillä 1200- luvulla. Vuodessa 2005 Alice Tanner niminen nuori nainen työskentelee vapaaehtoisena arkeologisilla kaivauksilla ja löytää sattumalta vanhan hautaluolan. Sieltä hän löytää kaksi toisiaan syleilevää luurankoa sekä sormuksen. Näin käynnistyy jännittävä tapahtumien ketju!
1200-luvulla nuori Alaïs saa isältään kirjan, joka kätkee Graalin salaisuuden. Hänen on suojeltava sitä henkensä uhalla ja uhrauksia tehden.

"Hänen jalkansa alkavat vapista. Kalpea liekki hänen kädessään lepattaa. Järkytys saa hänet pidättämään hengitystään. Hän seisoo matalan haudan äärellä. Se on vain pieni kuoppa maassa. Siinä on kaksi ihmisen luurankoa. Aika on vaalentanut luut. Toisen luurangon tyhjät silmäkuopat tuijottavat häntä. Toinen kallo, jonka hänen jalkansa on potkaissut pois paikoiltaan, on pyörähtänyt sivuttain ikään kuin olisi halunnut kääntää katseensa hänestä. "

Mielipide:

Olen lukenut Kate Mossen Kryptan viime kesänä ja rehellisesti sanottuna rakastin sitä kirjaa. Tuon jälkeen olen odotellut ja etsiskellyt Labyrinttia luettavakseni ja nyt sen sain. Valitettavasti tämä ei ollut yhtä hyvä.
Pidin niistä osista, kun kirjassa oltiin 1200-luvulla. Alaïsin maailma oli mielenkiintoinen ja jännittävä. 2000 luvun tapahtumat olivat tylsempiä, enkä pitänyt henkilöistä :D
Tällainen maaginen realismi on nykyään minulle hyvin mieluista luettavaa. Pidin kyllä tästäkin, mutta en yhtä paljon. Annan sille kuitenkin neljä tähteä, sillä tämä on ehdottomasti lukemisen arvoinen :)
****