tiistai 28. tammikuuta 2020

Avoimet ovet - Sofie Sarenbrant

Ruotsinkielinen alkuteos 2014 Visning pågår
WSOY 2019
Suomentanut Veijo Kiuru
Sivuja 434
(omasta hyllystä)

"Hän makaa liikkumattomana katossängyssään. Punaisen yölampun loisteessa näen sulkeutuneet silmät ja tyynet kasvot. Peitto on lipunut hivenen sivuun, mutta pienten kukkien koristama yöpaidan ansiosta häntä ei varmaan palele. Tummat kiharat lepäävät tyynyllä, ja pehmolelut ovat rivissä vieressä lähes kuin suojamuurina. "

Lyhyesti:

Cornelia on eroamassa miehestään Hansista ja heidän talonsa on myytävänä. Asuntonäytön jälkeisenä aamuna heidän 6- vuotias tyttärensä Astrid löytää isänsä murhattuna vierashuoneesta. Epäilevät katseet kohdistuvat Corneliaan, vaikka Astrid väittää nähneensä yöllä miehen, jonkun joka silitti hänen poskeaan.
Rikospoliisi Emma Sköld saa murhan tutkittavakseen, vaikka hänen sisarensa on Cornelian hyvä ystävä. Onko siskosta enemmän haittaa vai hyötyä tutkimuksissa?

"Ei tarvita asiantuntijaa ymmärtämään, että Cornelia ei ole erityisen murheissaan. Hänen käyttäytymisensä on erilaista. Sen huomaa, että tapahtuma on koskettanut häntä, mutta hän on kaikkea muuta kuin murskana; pikemminkin hermostunut. Sillä välin, kun Nyllet johtaa kuulustelua, Emma keskittyy tulkitsemaan rivien välistä sanottua. "

Mielipide:

Tykkäsin.
En kokenut kirjaa kovin jännittäväksi tai yllättäväksi, mutta oikein viihdyttävä se oli. Nopealukuinen, vaikkakin tekstissä olisi parantamisen varaa. En tiedä onko moka kirjailijan vai suomentajan, mutta teksti on välillä aika tönkköä. Esim. "Ne halusi kuulustella jossain... " (He halusivat kuulustella - olisi ollut parempi). Muutenkin ihmisistä puhuttiin kirjassa aina sanoin "Ne" tai "Se".
Mutta siis itse tarina oli hyvä ja henkilöt mukavia. Oli myös mukava huomata, että vaikka kirjan päähenkilö Emma on nainen ja poliisi, häntä ei aliarvostettu tai moitittu töissä (tämä on nimittäin ollut aika yleistä dekkareissa, joissa päähenkilö on nainen). Mukavaa vaihtelua.
Viihdyin kirjan parissa ja aion ehdottomasti lukea muutkin suomennetut Emma Sköld- sarjan kirjat.
4/5

sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Anne Frank - Päiväkirja

Äänikirja Storytel
Lukija Saara Lehtonen
Kesto 13h 1min


Lyhyesti:

Anne Frank on 13- vuotias saadessaan päiväkirjan syntymäpäivälahjaksi. Siitä tulee hänen ystävänsä ja hän kutsuu kirjaa Kittyksi. Päiväkirjaansa hän kirjoittaa koulusta, pojista, ystävistään, perheestään. Mutta vuoden 1942 kesänä Anne ja 6 muuta piiloutuvat sotaa ja juutalaisvainoja "salaiseen siipeen", erään toimistorakennuksen piilotettuun osaan. Myöhemmin piilopaikkaan saapuu vielä yksi piileskelijä.
Nämä 8 ihmistä piileskelevät 2 vuoden ajan ja koko tämän ajan Anne kirjoittaa päiväkirjaansa. Hän kertoo muista piileskelijöistä, ristiriidoista, omista tunteistaan ja ajatuksistaan sekä maailman menosta. Hän kirjoittaa mädistä perunoista, luonnon kauneudesta, tulevaisuuden toiveista, kiinnijäämisen pelosta, rakkaudesta, ihmissuhteista, seksuaalisuudesta, kirjallisuudesta, sodasta... ja paljon muusta.
Vuoden 1944 elokuussa piileskelijät vangitaan ja kuljetetaan keskitysleireille. Anne ja hänen siskonsa Margot menehtyvät keväällä 1945 Bergen-Belsenin keskitysleirillä lavantautiin. Kahdeksasta piileskelijästä henkiin jää vain Annen isä Otto Frank, joka toimitti tyttärensä päiväkirjan julkaistavaksi.

Nyt jostakin muusta: olet jo kauan tiennyt, että minun rakkain toiveeni on tulla sanomalehtinaiseksi ja myöhemmin kuuluisaksi kirjailijattareksi. Jää vielä nähtäväksi, voinko joskus toteuttaa nämä suureelliset (hullut) toiveeni, mutta nyt minulla on kyllä aiheita tarpeeksi. Sodan jälkeen haluan joka tapauksessa julkaista kirjan nimeltä Salainen siipi, onnistuuko se, en tiedä, mutta päiväkirjani on tarkoitettu sitä varten.

Mielipide:

Ihan hävettää tunnustaa, että luen (kuuntelen) tämän kirjan vasta nyt. Olen kuullut ja lukenut siitä paljon, mutta nyt vasta sain aikaiseksi tutustua siihen itse.
Äänikirjana tämä oli ihan ok, Saara Lehtonen sopi lukijaksi hyvin. Hänen äänensä kuulosti nuorelta, olisin voinut kuvitella Annen itsensä tätä lukemaan.
Olin kuvitellut kirjan sisältävän paljon enemmän kauheuksia, mutta loppuunsa kirja oli niin arkinen kuin niissä olosuhteissa on voinut olla. Vaikka ympärillä mellastaa sota, Anne kirjoittaa ihastuksestaan, suhteestaan äitiinsä ja omasta yksinäisyydestään. Tuntuu hurjalta kuvitella, millaista olisi joutua kahdeksi vuodeksi lukituksi sisään ja kaikkea täytyisi varoa. Huh.
Annen tekstit ovat toiveikkaita. Vaikka ympärillä putoilee pommeja, hän toivoo pääsevänsä taas kouluun. Vaikka tuhansia juutalaisia vangitaan ja tapetaan, Anne kirjoittaa tulevaisuudestaan ja haaveistaan.
Vaikka kirja oli paikoin tylsä ja itseään toistava, sekä Anne ärsyttävän leuhka ja nenäkäs tämä oli hieno ja silmiä avaava lukukokemus. Tuntuu toisaalta kurjalta arvostella tätä kirjaa, onhan se jonkun toisen, joskus elossa olleen ja kauheuksia kokeneen ihmisen päiväkirja. Tässä on kirja, joka jää mieleen kummittelemaan.
4/5




keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Mustarastas - Inka Nousiainen


WSOY 2019
Sivuja 146
(Kirjasto)

"Äkkiä sitä vain lentää. Putoaa läpi ilman ja oman huutonsa vai huusinko sittenkään. Silmänräpäykseksi jähmettynyt vartalo, tuulen kohottama paidanhelma, koko elämä filminauhana, niinkö se meni? Ja yhtä äkkiä vedessä, halkaistuaan pinnan kun kivi, painumassa syvemmälle, haromassa käsillä kuohuvaa pimeää."

Lyhyesti:

Mustarastas perustuu näyttelijä Eeva Soivion elämäntarinaan ja KOM- teatterissa esitettyyn monologiin.
Minä- kertojan isoveli lähtee ystäviensä kanssa risteilylle, eikä koskaan palaa. Epätietoisuus veljen kohtalosta kalvaa vielä aikuisenakin. Mitä todella tapahtui? Millainen veli olisi nyt, jos olisi täällä? Mitä hänelle sanoisi, mitä hänen kanssaan tekisi?

"Yli kymmenessä perheessä jokainen vuosi jokainen päivä: mitä tapahtui? Jäljellä pelkkä mykkä kauhu, ja ensimmäinen musta tyhjä joulu, ja iltaisin ilmassa itkuinen pyyntö, anna edes yksi pieni merkki."

Mielipide:

Lyhkäinen, nopealukuinen, alakuloinen kirja. 
Kauniisti kirjoitettu, vaikka itse pidänkin enemmän soljuvammasta tekstistä - tähän kirjaan tämä kirjoitustyyli sopi kuin nakutettu. 
Epätietoisuus ja suru olivat tässä käsinkosketeltavissa. 
Silti, tämä tuskin jää erityisemmin mieleen.
3/5

tiistai 14. tammikuuta 2020

Hahmot yössä - Tess Gerritsen

Englanninkielinen alkuteos 2019 The Shape of Night
Otava 2019
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Sivuja 287
(Omasta hyllystä)

"Näen yhä unta Brodie's Watchista ja painajainen on aina sama. Seison päällystämättömän pihatien päässä ja talo kohoaa edessäni kuin tuuliajolle joutunut aavelaiva usvassa. Sumu matelee ja kiemurtelee jalkojeni ympärillä ja hunnuttaa ihoni kohmeisella kuuralla. Kuulen mereltä, miten aallot kohisevat ja tyrskyävät rantakallioihin, ja taivaalla lokit kirkuvat varoituksia: pysy kaukana, kaukana. "

Lyhyesti:
Ava pakenee  menneisyyttään rannikkokaupunkiin, upeaan vanhaan taloon. Siellä hän aikoo kirjoittaa keittokirjansa loppuun, mutta kuluttaa samalla turhan monta viinipulloa. Hän kuvittelee saavansa olla rauhassa, mutta talossa on jotain muutakin. Ava ei usko aaveisiin, mutta oudot, todentuntuiset kokemukset saavat hänet epäilemään asioita - ja selvittelemään totuutta.
Talossa on tapahtunut jotain synkkää, eikä Ava haluaisi uskoa sen tahtovan pahaa hänelle. Mutta mikä on totta ja mikä vain hänen omaa syyllisyyden luomaa harhaansa?

"En tiedä edes, onko hän todellinen. Makaan sängyssäni pimeässä huoneessa odottaen ensimmäistä merentuoksun tuulahdusta. Siitä tiedän hänen saapuneen, haistaessani meren, joka otti hänet hautaansa, meren jonka pohjalla hänen luunsa nyt lepäävät."

Mielipide:

 Kyllä, Tess Gerritsen on hyvä. Kerta toisensa jälkeen hän kirjoittaa loistavia, mukaansatempaavia tarinoita jotka imaisevat mukaansa ja saavat ahmimaan kirjan toisensa jälkeen.  Vaikka Rizzoli& Isles- sarja onkin omaa luokkaansa, olen pitänyt myös kaikista muista hänen kirjoistaan. Harmi, että olen näköjään lukenut suurimman osan blogini ulkopuolella. (Olen lukenut kaikki Gerritsenin suomennetut teokset). 
Hahmot yössä ei ollut mitenkään syvällinen tai monimutkainen, mutta oikein viihdyttävä. Tarina kulki sujuvasti eteenpäin ja asiat paljastuivat sopivalla nopeudella. Ei pelottava, ei kovin jännittävä, mutta mielenkiintoinen. Hieman ennalta-arvattava. 
Eli summasummaarum - lukukokemukseltaan viihdyttävä, kirjallisesti peruskauraa. Ainakin minun mielestäni. Viihdyin kirjan parissa. 
4/5


maanantai 6. tammikuuta 2020

Vain huonoja vaihtoehtoja - Emma Luoma

Myllylahti 2019
Sivuja 349
(kirjasto)

"Muistan puhelusta tarkasti vain yhden lauseen: Me ei olla niin läheisiä. Sanat ovat kummitelleet mielessäni keväästä asti, ja viime aikoina olen palannut puheluun yhä useammin. Yritän kaivaa muistoistani jokaisen yksityiskohdan. Sanojani seuranneen hiljaisuuden. Syyllisyyden. Häpeän. "

Lyhyesti:

Junita Laine on vastavalmistunut lääkäri, joka saa työpaikan pienen kotikaupunkinsa terveyskeskuksesta. Sen lisäksi hän on lupautunut auttamaan veljeään Jeroa, joka on halvaantunut onnettomuudessa.
Työ laittaa koville, veli ei ole helpoimmasta päästä.. Mieltä vaivaa myös exä, jonka kanssa eroaminen oli kaikkea muuta kuin helppoa.
 Junitan ja Jeron kodin kynnykselle alkaa ilmestyä outoja uhkauksia - hautakynttilöitä, oveen lyöty kirves, kuollut jänis...- sekä kaupungissa sattua outoja onnettomuuksia, täytyy Junitan alkaa selvittelemään mistä on kyse. Miten Jero liittyy tähän kaikkeen ja voiko häneen luottaa?
Onneksi Junita saa tukea komeilta kollegoilta sekä vanhalta ystävältä.

" Sen pullon. Se vain ilmesty siihen! Mä aattelin käydä pihalla vähän kuvaamassa ja se oli siinä ja -
Jeron kädet tärisevät niin pahasti, että pelkään hänen sohaisevan itseään veitsellä. Tartun kahvaan lempeästi ja pakotan Jeron päästämään irti. Otan myös mailan ja tungen sen takaisin siivouskomeroon samalla, kun otan imurin esiin.
-Joku vainoaa mua, Jero sanoo. Silmät katoavat hupparin varjon taakse."


Mielipide:

Tämä kirja on hyppinyt usein vastaan blogeissa ja instagramin kirjatileillä. En sen kummemmin lukenut, mistä kirja kertoo, mutta kansikuva ja nimi jäi mieleen - joten kun se tuli vastaan kirjastossa, tartuin tähän oikopäätä.
Olin ehkä kuvitellut tämän samantyyppiseksi kuin Adam Kayn Kohta voi vähän kirpaista, tai ainakin aika erilaiseksi kuin miksi se lopulta osoittautui.
Suurin ongelma minulle kirjassa oli se, että en yhtään pitänyt Junitasta. En pitänyt siitä, miten hän kohteli Jeroa ja Tatua, hyvin itsekäs päähenkilö. Olin myös koko ajan varma, että hän on lopulta kirjan sekopää ja syyllinen kaikkeen.
Muuten kirja oli ihan ok. Aika simppeli, helppo ja nopealukuinen. Onnettomuudet ja uhkailut eivät  tuntuneet lainkaan realistisilta, että kovin jännittävä tämä ei minusta ollut. Lisäksi Junita itse spekuloi hirveästi tapahtumia ja syyllisiä, mikä vei ilon lukijalta.
Plussaa siitä, että kirjailija osasi kuvata hyvin potilaita, terveyskeskuksen arkea ja työtä. Siltä osin kirja oli hyvä ja realistinen ja siitä pidin.
Entäs kirjan romantiikka? Minulle tuli vaikutelma, että päähenkilöt olisivat rakkauden saralla olleet ennemmin teinejä kuin aikuisia ihmisiä. Tämäkään osio ei siis ihan vakuuttanut minua...
3/5

perjantai 3. tammikuuta 2020

Noita - Camilla Läckberg

Ruotsinkielinen alkuteos Häxan 2017
Gummerus 2018
Suomentanut Outi Menna
Sivuja 687
(Pokkari omasta hyllystä)

"Oli mahdotonta tietää, millaiseksi tytön elämä olisi muodostunut. Kuka hänestä olisi tullut. Mitä hän olisi tehnyt työkseen, ketä hän olisi rakastanut ja surrut, kenet hän olisi menettänyt, mitä hän olisi saavuttanut. Olisiko hän saanut lapsia, ja jos olisi, niin millaisia ja kuinka monta. Sitäkään ei voinut kuvitella, miltä hän olisi näyttänyt aikuisena naisena. Neljän vuoden iässä mikään ei ollut valmista. "

Lyhyesti:

Fjällbackassa tapahtuu taas.
4- vuotias tyttö Linnea katoaa kotoaan ja hänet löydetään kuolleena lammelta, puun koloon tungettuna. Sattumaa vai ei - Samassa paikassa, samasta talosta katosi ja kuoli saman ikäinen tyttö vuosia sitten.
Patrik joukkoineen tekee kaikkensa selvittääkseen murhat, mutta törmäävät jatkuvasti umpikujiin. Ovatko asialla samat tekijät kuin vuosia sitten - kaksi nuorta tyttöä, jotka sattumalta saapuvat Fjällbackaan yhtä aikaa murhan aikoihin? Vai onko kenties pakolaiskeskuksen maahanmuuttajilla osuutta asiaan? Vai onko murhaaja joku ihan muu, joku joka pääsi kuin koira veräjästä ensimmäisen lapsen kohdalla ja toistaa nyt tekonsa?
Murhien lisäksi kirjassa sukelletaan satojen vuosien taakse noitavainoihin, seurataan Erican kirjaprojektia, hänen anoppinsa häävalmisteluja, Annan raskautta ja suhdetta Daniin sekä joukkoa nuoria, joista osa on kiusaajia ja kiusattuja ja osan sisällä kasvaa synkkä pimeys...

" Gösta seisahtui hetkeksi katselemaan taloa. Ulkoisesti mikään ei viitannut siellä koettuihin tragedioihin. Vanha navetta oli ehkä aavistuksen vinompi ja ränsistyneempi kuin kolmekymmentä vuotta sitten, mutta päärakennus oli vastikään maalattu  ja hyvin hoidettu, ja puutarha kukoisti kauniimpana kuin koskaan. Talon päädyssä oli vaatteita pyykkinarulla, ja Göstan katse kiinnittyi pieniin lastenvaatteisiin, joita niiden omistaja ei käyttäisi enää koskaan."

Mielipide:

Taattua laatua, perushyvä Fjällbacka- kirja.
Ehkä olen saanut överit Läckbergin kirjoista, niitä on tullut luettua viime aikoina paljon. Kirja oli hyvä, jännittävä ja varsinkin loppua kohden hurja, mutta ei kuitenkaan jaksanut hirveästi innostaa. Sivuja oli ihan kiitettävästi, hahmoja ja sivujuonia paljon. Tässä oli ehkä ahnehdittu vähän liikaa, vaikka kaikki nivoutuikin lopulta yhteen (Noitavainotarina oli hyvä, vaikkakin aika raaka, mutta liittyi tarinaan lopulta hyvin löyhästi, siihen olin pettynyt). Nuorten elämästä ja/tai maahanmuuttajista olisi ollut mielenkiintoista tietää lisää, mutta siihen olisi jo tarvittu oma kirja - siksi ainakaan minä en oikein päässyt heidän elämänsä kauheuksiin mukaan.
Lisäksi yksi asia mikä minua tässä kirjassa vaivasi oli se, että kaikkia testituloksia, raportteja ym odotettiin aina. Tarina ei edennyt, kun kaikessa kesti - minulle tuli olo, että tarinaa vain pitkitettiin ja venytettiin kun oltiin koko ajan jumissa ja tuloksia ei saatu. Toki niissä oikeastikin varmasti kestää, mutta tässä se uuvutti.
Noh, siinä oli risut. Tässä ruusut;
Kirjan hahmot ovat edelleen miellyttäviä, on mukava sukeltaa kirjoihin joissa hahmot ovat jo tuttuja. Göstasta olen oppinut pitämään kirja kirjalta enemmän, pidän siitä että henkilöt kehittyvät. Patrik ja Erica sen sijaan junnaavat paikoillaan, mutta ovat ihan symppiksiä. Pidän myös yllättävistä lopuista ja tässä sitä kyllä oli - lopputulosta olisi ollut mahdoton arvata.
Kirja oli hurja, julma, surullinen, koskettava.
4/5

Usko minua - J. P Delaney

 Englanninkielinen alkuteos 2018 Believe me Otava 2019 Suomentanut Satu Leveelahti Sivuja 400 Storytel äänikirja Kesto 10h 1min Lukija  Kris...