Mitä enemmän verta - Stephen King

 Englanninkielinen alkuteos 2020 If It Bleeds
Tammi 2021
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Sivumäärä 400
Storytel äänikirja
Kesto 16h 55min
Lukija Toni Kamula
4 novellia

"Kotikaupunkini oli vain noin kuudensadan asukkaan kylä (ja on edelleen, joskin olen muuttanut pois), mutta meillä oli internet kuten isoissa kaupungeissa, joten isälle ja minulle tuli koko ajan vähemmän henkilökohtaista postia. "

Lyhyesti:

4 erilaista novellia kauhun kuninkaalta. 
Ensimmäinen novelli, Herra Harriganin puhelin, kertoo Craigista, joka työskentelee iäkkäälle mutta rikkaalle Herra Harriganille. Kun Harrigan kuolee, poika laittaa hautajaisissa kännykän tämän takin taskuun. Craig jättää myöhemmin miehelle ääniviestin ja saa odottamattoman vastauksen. 
Toinen novelli Chuckin elämä kertoo luonnollisesti Chuckista. Tarina etenee kiehtovasti nykyisyydestä menneeseen ja sisältää paljon monenmoista. 
Kolmas novelli Mitä enemmän verta kertoo Ulkopuolisista sekä Hollu Gibneystä, joka on aiemmasta Kingin kirjasta tuttu. Koulussa tapahtuu pommi-isku ja Holly pääsee uutisankkurina toimivan olennon jäljille - olennon, joka elää toisten surusta ja pelosta. 
Neljäs novelli Rotta on tarina miehestä, joka haluaa kirjoittaa romaanin - mutta onko hän valmis kantamaan tekojensa seuraukset. 

"Puu oli rikkonut rotan kodin ja halvaannuttanut sen, ja silti se oli jotenkin raahautunut mökin ovelle ties miten suurin ponnistuksin, ja tämäkö olisi sen palkka? Toinen murskaava isku, tällä kertaa lopullinen. Drew tunsi tätä nykyä itsekin olonsa aika murskatuksi, ja oli se naurettavaa tai ei (todennäköisesti oli), häneltä herui tietyssä määrin myötätuntoa."

Mielipide:

Edellisen kirjan oltua niin suuri pettymys ja mitä puuduttavin lukukokemus, oli ilo kuunnella työmatkoilla sujuvaa ja toimivaa Kingiä. Ei tämä Kingin parhaimmistoa ole, mutta kelpo kuunneltavaa silti ja pituudestaan huolimatta tuli kuunneltua nopeasti. 
Itse pidin eniten Rotasta ja Herra Harriganin puhelimesta, jotka olivat aika selkeitä mutta kiehtovia tarinoita. Rotan miljöö oli jännittävä, saapuva myrsky, kuumehourailut ja pieni mökki. Kingin tapa kirjoittaa kirjoittamisesta ja siihen liittyvistä haasteista sekä uppoutumisesta on mielenkiintoista. Ja huomaa, että hän tietää mistä puhuu. 
Ehkä kaikille näille novelleille oli kuitenkin yhteistä se, että välillä eksyttiin jaarittelemaan. Olisin kaivannut hitusen nopeampaa etenemistahtia ja välillä jäin miettimään, miten joku asia lopulta edes liittyi tarinaan. Toinen häiritsevä asia oli joidenkin virkkeiden liiallinen toistaminen (esim. Harriganissa toistettiin "rahiseva vanhan miehen ääni" sekä Rotassa "DeWittin räkäistä bandannaa"). En tiedä oliko se tarkoituksellinen tehokeino, mutta minua se paikoin häiritsi. 
Chuckin elämä tuntui aluksi sekalaiselta käänteisestä kerrontajärjestyksestä johtuen (varsinkin kun en aluksi tiennyt järjestystä), mutta lopulta tämä osoittautui kaikista ajatuksia herättävimmäksi tarinaksi. Mitä enemmän verta puolestaan jäi hieman vaisuksi. Ulkopuolinen ei ollut niin pelottava, kuin olisin halunnut sen olevan ja sen olisi voinut olettaa olevan. Loppuratkaisu oli hieman liian helppo. 
Äänikirjana toimi ihan hyvin, tosin uskon toimivan paremmin fyysisenä kirjana. Ainakin olevan selkeämpi itse luettuna. 

4/5

Lupa - Sita Salminen

Eroottisia novelleja
Kosmos 2019
Sivuja 208
Storytel e-kirja

"-Käy vain peremmälle. Nyökkään hymyillen vastaanottovirkailijalle ja riisun takkini naulakkoon. Odotustilassa on miellyttävä valaistus ja suuria, vehreitä kasveja. Vesiautomaatti hurisee hiljaa nurkassa. Astelen lähemmäs tiskiä. - Sulla oli aika puolelta, eikö niin? virkailija kysyy tietokoneen näyttöä vilkaisten."

Lyhyesti:

Sita Salmisen 11 eri pituista eroottista novellia.
Yhdessä novellissa ollaan eroottisessa hieronnassa, toisessa nautitaan omasta kivasta uuden teknologian avulla. Muissa novelleissa harrastetaan kiihkeää eroseksiä, kolmenkimppaa, hempeää pikkulapsiperhe- seksiä tai rajumpaa pomotusta. 
Novellit puhuvat seksipositiivisuuden puolesta ja kertovat seksin olevan muutakin kuin yhdyntää. Yhteistä tarinoille oli antaa ja saada lupa. 

"Hän tulee taakseni. En edes muista hänen nimeään, mutta nyt hän on minun. - Saako nämä riisua? mies kysyy ja asettaa sormensa alushousujeni reunalle. Nyökkään, ja hän alkaa vetää kangasta hitaasti alemmas, kunnes alushousut tipahtavat lattialle. Katseemme kohtaavat peilin pinnalla."

Mielipide:

Eroottinen kirjallisuus on minulle aika tuntematon kirjallisuudenlaji. Fifty Shades of Greytä lukuun ottamatta en ole vastaavanlaisia teoksia aiemmin lukenut. Storytel kuitenkin sinnikkäästi tätä minulle etusivullaan tyrkytti ja uteliaana ihmisenä halusin tietää, mitä tämä pitää sisällään. 
No, en ole kovin vakuuttunut. Ehkä tämä kirjallisuus ei ole minua varten. Toki novellit olivat monipuolisia (erilaisia pareja, liikuntarajoitteita, teknologiaa, kuukuppeja, paikkoja...), mutta toisaalta ne olivat kaikki yhtä orgasmien ilotulitusta. Loppua kohden mielenkiinto ja innostus hiipui ja hiipui ja alkoi puuduttaa.
Ehkä tämä olisi ollut hyvä lukea pienissä erissä, novelli kerrallaan (eikä kuten minä, joka kerrankin sain aikaa lukea ja ajattelin lukaista tämän lyhkäisen kirjan kerralla), jotta tarinoiden kiihko ja erilaisuus olisi iskenyt paremmin. 
En siis pidä kirjaa huonona, se ei vain ollut minua varten. Novellit olivat sujuvasti kirjoitettu, ne olivat mukavan mittaisia ja eteneminen sujuvaa. Seksiä ja erotiikkaa oli enemmän kuin tarpeeksi, eikä niin sanottua turhaa jaarittelua ollut (tarinoissa päästiin nopeasti suoraan asiaan). 
Tämä on siis varmaan ihan ok genrestä kiinnostuneille. Mutta vinkkinä tosiaan, lukekaa pikku hiljaa :)

3/5

Ruumiittomat - suomalaisia aavenovelleja

 J. S. Meresmaa, Anni Nupponen, Kari Välimäki, Taru Luojola, Maria Carole, Samuli Antila, Heikki Nevala, Tarja Sipiläinen, Anne Leinonen, Minna Roininen, Jussi Katajala, Jani Kangas, Janos Honkonen, Shimo Suntila. 
Osuuskumma 2014
Sivuja 285
Novelleja 14
Kirjasto

"Kuistin porras narahti Rebekan lenkkitossun alla, kun hän loikkasi katoksen alle suojaan. Suuret sadepisarat rummuttivat ränsistynyttä kattoa. Vesi räiskyi harottavista räystäistä holtittomasti kielojen tummille lehdille ja maitohorsmapöheikköön, joka saartoi taloa. "

Lyhyesti:

Yksiin kansiin koottuna 14 eri pituista aavenovellia. 
Meresmaan Kielolinnassa Rebekka löysi tiensä vanhaan taloon, jota ei enää pitäisi olla olemassa. Nupposen Maitoa mandariinilasista kertoo Ronjasta, joka peri tätinsä asunnon, jossa hän ei ollutkaan yksin.
Välimäen Uudet perunat laittoi vahingon kiertämään, kun kosto on vain saatava.
Luojolan Herra Maximilian Dunkelhaus ja hänen tivolinsa kertoi tivolista karanneen tytön surullisen tarinan.
Carolen Ruusunnuppuni, kaikkeni antoi miehelle lisää elinaikaa irti leikatun käden muodossa.
Antilan Synnytetty kertoi uuden luomisesta ja vanhan hiipumisesta.
Nevalan Syyllisyyden varjot on tarina Aimosta, joka varastaa kirkon köyhäinavun..
Sipiläisen Henkien polku vie lukijan Ninan mukana Meksikoon.
 Leinosen Tyttö niityllä on tarina huijaamisesta ja ahneesta niitystä.
Roinisen Vielä yhdet jäähyväiset kertoo Liisasta, joka alkaa nähdä kuolleen ex miesystävänsä.
Katajalan Odottajassa autetaan kuolleita pääsemään eteenpäin.
 Kankaan Tyhjiö 29B kertoo haastavasta työprojektista.
Honkosen Vespulassa pääosassa on Henri, jonka paras ystävä on kummitus.
Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä Suntilan Chudakovin aaveet vie meidät matkalle Kuuhun. 

"Boston nauraa viimeiset happivarastonsa. Hän on tullut auttamaan aavetta, joka ei tarvinnutkaan pelastusta. - Sinä halusit auttaa minua, hän kähisee. Pölyolennot kerääntyvät lähemmäs, Chudakovin aaveet. Boston voisi vaikka vannoa, että yksi niistä näyttää hänen äidiltään. "

Mielipide:

Olen lukenut aika vähän novelleja ja nyt muistan taas miksi - minusta ne loppuvat aina ennen kuin ehtivät edes kunnolla alkaa. Toisaalta on mukava, että ne jättävät paljon oman mielikuvituksen varaan, toisaalta kaipaisin enemmän taustatarinaa. 
Tämä oli ihan mielenkiintoinen pläjäys aavetarinoita. Yksikään ei kylläkään ollut pelottava, minkä minä itse miellän kummitustarinalle suht tärkeäksi. Mielenkiintoisia ja erikoisia nämä sen sijaan suurimmaksi osaksi olivat. 
Minun suosikkieni joukkoon pääsivät Kielolinna (joka oli aika perinteinen, mutta sopivan aavemainen), Tyttö niityllä, Vielä yhdet jäähyväiset sekä Chudakovin aaveet (joka oli kaukana perinteisestä). 
Kirjan takakansi mainosti kirjailijoiden olevan spekulatiivisen fiktion kärkinimiä, itse en ollut kuullut kuin Anni Nupposesta ja J. S. Meresmaasta. 
Tässä siis ihan ok kokoelma sinulle, joka pidät novelleista ja kummituksista. 

3/5

Nousukkaita - L. Onerva

Pohjoinen lukuhaaste kohta 19: novellikokoelma
Helmet 2019 lukuhaaste 24: sokkona hyllystä valittu kirja (tytär nappasi tämän minulle)

Suomalaisen kirjallisuuden seura 2012 (ensimmäinen painos vuonna 1911).
10 novellia
Sivuja 144 (sis. esipuheen ja arviointeja)

"Ovikello soi kiivaasti monta kertaa. Pentti Korjus kuunteli sitä kiusaantuneesti. Hän katsahti kelloon ja painautui takaisin vuoteelleen. Oli jo puolipäivän aika ja Pentti oli maannut valveilla aikaisesta aamusta alkaen. Ei tehnyt mieli nousta, ei voinut nukkua. Hän ajatteli, ajatteli päänsä ympäri lukemattomaan kertaan, mutta ei keksinyt mitään pelastuksen mahdollisuutta."

Lyhyesti:

Nousukkaita sisältää 10 novellia, joissa kaikissa yhteistä on eksyneet sielut valheellisissa ympäristöissä. Ympäristössä, johon he eivät lopulta sovi ja tulevat onnettomiksi.
Novellit ovat:
Pentti Korjus
Raina
Marja Havu
Neljä ihmistä
Väsymystä
Naamiaiset
Satu
Kaija
Arvostelija
Veren ääni

"Tai he uskovat, että on olemassa jotakin ehdottomasti pahaa, joka on hyvän vastakohta. Ikäänkuin ei sama asia voisi olla sekä paha että hyvä, aivan olosuhteista riippuen. Ei koskaan pitäisi kysyä: mitä, vaan: miten? Mutta he näkevät maailman itsensä näköisenä ja silloin se on varmaan kovin ahdas. "

Mielipide:

Ei uponnut.
Ei kertakaikkiaan.
Niin puuduttavaa, jaarittelevaa, pohdiskelevaa.
Tekikö kirjan ikä sen? Vai se, että kyseessä oli monta novellia, jotka loppuivat ennen kuin ehtivät kunnolla alkaakaan? Vai olenko lukenut niin paljon tapahtumarikkaita ja jännittäviä teoksia, etten osaa arvostaa tällaista?
Toki L. Onerva osaa kuvata ihmisiä tarkasti ja nostaa hyviä pointteja esille. Vaikka ihmisten olo tarinoissa on kovin levoton ja masentunutkin, eivät tarinat itsessään ole masentavia.
Ehkä tyydyn toteamaan, että genre oli väärä. Yksinkertaisesti pidän vain enemmän kirjoista, joissa tapahtuu paljon.
2/5