Toukokuussa luetut:

Toukokuussa tuli palattua töihin kahdeksi viikoksi. Lukemiseen keskittyminen vaikeutui kummasti. Intoa olisi ollut, mutta en päässyt kirjoihin sisälle. Kirjaston avattua ovensa varausten hakemiseen, kirjapinot monipuolistuivat ja kasvoivat. Olisi niin paljon luettavaa!
Nyt kahden kuukauden kesäloma onneksi kutsuu, joten eiköhän lukuintoa ala taas löytyä. Aurinko houkuttelee ulos ja lapset viihtyvät omissa touhuissaan.

Toukokuun kirjoista 5/6 oli naiskirjailijoiden kirjoja, kotimaisia 1/6 ja äänikirjoja 1/6. 

Toukokuusa erikoista oli myös se, että jätin kirjoja kesken. Kuuntelin Lucinda Rileyn Myrskyn sisarta kolmasosan, mutta sitten luovutin. Ei, se ei vain edennyt eikä houkutellut kuuntelemaan. Liikaa jaarittelua. Toinen keskenjäänyt oli Gillian Flynnin Kiltti tyttö. Sen katsoin elokuvana ja pidin kovasti, mutta kirjasta en saanut otetta. Olen siis lukenut/kuunnellut enemmän kuin saldo näyttää, mutta en postaa keskenjääneitä. 

Toukokuun keskiarvo oli 3,7. 

Veitsi - Jo Nesbo 4/5
Pinnan alla - Viveca Sten 3/5
Kaviopolkka - Mari Timonen 3/5
Lucian - Isabel Abedi 5/5
Matkalla huomiseen - Barbara Dimmick 2/5
Mansikkavaras - Joanne Harris 5/5

Kesäkuu on siis lomailukuukausi. Mitään reissuja tai muuta ei ole suunnitteilla, joten kuvittelisin kirjoille olevan aikaa. Tällä hetkellä kesken on kirjana Anu Kuusenoksan Prinssi jolla ei ollut sydäntä ja äänikirjana Mats Strandbergin Hoivakoti. Molemmat ovat tähän saakka olleet hyviä, joten ne tuskin jäävät kesken. 

Mansikkavaras - Joanne Harris

Englanninkielinen alkuteos 2019 The Strawberry thief
Otava 2020
Suomentanut Satu Leveelahti
Sivuja 381
Storytel äänikirja
Kesto 11h 39min
Lukija Kati Tamminen

"Ennen myrskyä on aina hetki, jolloin tuuli ikään kuin muuttaa mieltään. Se on olevinaan kesy: se flirttailee puiden kukintojen kanssa, houkuttelee sateen esiin himmeänharmaista pilvistä. Tämä leikillisyyden hetki on juuri se, jolloin tuuli on julmimmillaan ja vaarallisimmilaan. "


Lyhyesti:

Jatkoa Pienelle suklaapuodille, sekä Vianne Rocherille lapsineen.
Vianne on vastustanut muutoksen tuulia jo kauan ja pysytellyt Lasnquenetin kylässä. Hänen vanhin tyttärensä Anouk  on lentänyt rakkauden perässä Pariisiin, mutta nuorempi lapsi Rosette on ikuisesti Viannen lähellä. Rosette on nimittäin erityinen. Hän ei puhu, paitsi harvoin varjoäänellään, mutta viittoo ja ymmärtää paljon.
Pienen kylän rauhallinen arki rikkoutuu, kun vanha kukkakauppias Narcisse kuolee. Hänen testamenttinsa on perin omituinen, sillä vaikka suurimman osan omaisuudestaan hän jättää ahnaille sukulaisilleen, niin pieni Rosette saa vanhan tammimetsän mansikka-aukioineen.
Lisäksi kukkakaupan tiloihin avataan tatuointiliike, joka omalta osaltaan lisää kylän myllerrystä. Vianne on varma, että Morgana tuo mukanaan vaaran...

"Paikka vaikuttaa houkuttelevalta, se hohtaa tavalla, jolla ei ole mitään tekemistä sievän pinkin kyltin eikä violetin oven kanssa. Hehku on vaarallinen, se lupaa paljon ja tarjoaa
 - Mitä sinä tahdot? 
Löydä minut. Tunne minut. Kohtaa minut. "


Mielipide:

Ihastuttava kirja!
Siitä on ainaa, kun olen lukenut Joanne Harrisin kirjoja, mutta tähän pääsi oikein helposti mukaan ja uppouduin samantien kauniiseen kieleen sekä ihanan maalaiskylän maisemiin.
Suklaan tuoksun pystyi haistamaan ja tuulen kuulemaan.
Jännitystä toi erityisesti Narcissen tunnustus, hänen lapsuuden tarinansa, jota paljastettiin pikku hiljaa tarinan edetessä.
Pieni ripaus taikuutta ja salaisuuksia sopi tähän loistavasti.
Pidin tässä kirjassa kaikesta. Ihan kaikesta. Tuli suuri houkutus lukea sarjan aiemmat osat uudelleen (Pieni Suklaapuoti, Karamellikengät ja Persikoiden aikaan). Ja tuo kansikuvakin on vallan upea. Jos ostaisin kirjoja kirjahyllyyni kansien perusteella, tämä pääsisi kokoelmiini.
5/5

Matkalla huomiseen - Barbara Dimmick

Englanninkielinen alkuteos 1998 In the Presence of Horses
Gummerus 1999
Suomentanut Saara Villa
Sivuja 366
(Kirjasto)

"Aidosti mustassa hevosessa ei ole ainuttakaan ruskeaa karvaa. Ne joita mustiksi sanotaan ovat yleensä tummia ruunikoita tai rautiaita. Mutta tämä nuori hevonen oli musta - oikeasti musta, ja sillä oli vino valkoinen läsi ja neljä tyylikästä valkoista sukkaa. Kaikki muu olikin pielessä."

Lyhyesti:

Natalie Baxter on hevoskouluttaja, joka ei pysy samassa paikassa pitkää aikaa. Tällä kertaa hän ottaa vastaan paikan pienestä maalaiskylästä. Pienen tallin omistaja on nimeltään Pierce, eikä hän itse tiedä hevosista mitään. Tallia pyöritti aiemmin hänen edesmennyt sisarensa.
Pierceä tallin asiat eivät tunnu kiinnostavan lainkaan, joten Natalie hieman vastahakoisesti laittelee paikkoja kuntoon ja ottaa vastaan oppilaita - vaikka joka ilta vannookin itselleen ottavansa lopputilin ja vaihtavansa taas maisemaa.
Ainoa, joka häntä tallilla vielä pidättelee, on musta hevonen Twister.
Tuo nuori, huonorakenteinen hevonen vie Natalien sydämen ja ajatukset. Heidän välilleen syntyy yhteys ja tuntuu kuin he voisivat puhua toisilleen. Valitettavasti Twisterillä on jalkaongelmia, jotka eivät parane. Kipu on koko ajan läsnä. On oikein antaa hevosen mennä.
Tämän menetyksen myötä Natalie joutuu kohtaamaan myös menneisyytensä menetykset ja lopulta hän alkaa ymmärtää, että on muitakin vaihtoehtoja kuin järjetön pakeneminen.

"Kun kuljin askareissani käytävällä, retuutin letkua tai työnsin kottikärryjä, se tuntui tarkkailevan minua vakavan kiinnostuneena. Yksikään hevonen ei koskaan ollut ollut yhtä tietoinen minusta. Enkä minä yhdestäkään hevosesta. Alkuun se kuitenkin pelästytti minut joka kerta kun ratsastin sillä. Minä pystyin suoraan sanoen kuulemaan sen ajatukset. Oli kuin välillemme olisi vahingossa auennut radioyhteys."

Mielipide:

Tämä kirja alkoi todella lupaavasti. Pidin kovasti hevosten ja talliarjen kuvailusta, ihmisistä, ympäristöstä. Natalien ja Twisterin suhteesta, tallitytöistä ja heppahöperyydestä. Hankalasta, hiljaisesta tallinomistajasta ja odotuksesta, tapahtuuko heidän välillään jotain..
Mutta sitten...
Twister lopetettiin ja alettiin toden teolla kertaamaan menneisyyttä. Mielenkiintoni lopahti. Toki menneisyydessäkin pyöri hevosia mukana ja juonen kannalta oli oleellista tietää myös menneet asiat.. Mutta jotenkin ei vain uponnut. Kirjan hohto katosi, se ei enää vienyt mukanaan. Tunnelma lässähti.
Onneksi kirja oli suht helppolukuinen, vaikka lopussa pompittiinkin paljon nykyisyyden ja menneen välillä.
Harmillista.
2/5

Lucian - Isabel Abedi

Saksankielinen alkuteos Lucian 2009
Otava 2010
Suomentanut Tiina Hakala
Sivuja 573
(Kirjasto ❤ )

"Keskiviikkoillat olivat meidän - Jannan, Spatzin ja minun. Siitä saakka kun olin ollut pikkutyttö, olimme viettäneet tuon yhden illan viikossa kolmisin ja lomia lukuun ottamatta aina samassa paikassa, kotona Hampurissa osoitteessa Rainvilleterrasse 9. Ajatus oli Spatzin, joka oli Jannan elämänkumppani. Pian meille muutettuaan Spatz alkoi kutsua keskiviikkoiltaa tyttöjen koti-illaksi ja hankki varta vasten jopa kruunun. "

Lyhyesti:

Eräänä keskiviikkoiltana Rebecasta tuntuu, kuin hänen sisälleen tulisi pieni särö. Samana yönä hän näkee unta omasta kuolemastaan ja näkee ikkunan takana oudon muukalaisen.
Rebecca ja outo poika kohtaavat jatkuvasti sattumalta (vai seuraako poika Rebeccaa?) ja Rebecca tuntee outoa vetoa poikaan. Poikaan, joka ei muista nimeään, tai sitä, mistä on tullut.
Poika, Lucian, tietää asioita, joita ei pitäisi ja näkee unissaan asioita, jotka tulevat tapahtumaan. Kun Lucian näkee unta Rebecan kuolemasta, hän uskoo olevansa vaarallinen. Hän uskoo aiheuttavansa tytön kuoleman, tytön, josta hän on oppinut välittämään.
Rebecca lähetetään isänsä luo Amerikkaan. Muuta hyvää tässä ratkaisussa ei olekaan, kuin että totuus Lucianista alkaa paljastua ja se on ihmeellisempi, kuin kukaan osasi kuvitellakaan.

"Istuimme aivan lähekkäin ikään kuin ranta olisi ollut täpötäynnä väkeä. Siellä ei ollut kuitenkaan ketään muita. Polvemme koskettivat toisiaan. Sydämeni syke, ajattelin. Se tuntuu kaikkialla, sormenpäissä, varpaissa, polvitaipeissa. Rinnassa. 
-Minun nimeni on Lucian, poika sanoi hyvin hiljaa, hyvin hitaasti, kuin lauseeseen olisi sisältynyt kysymys."

Mielipide:

Olen lukenut Lucianin joskus aiemminkin, mutta muistin siitä vain sen jättämän tunteen.
Sama tunne valtasi minut tällä toisellakin lukukerralla. Rebecan ja Lucianin rakkaus vetoaa myös tällaiseen aikuiseen lukijaan. Toki kirjasta huomasi, että se on tarkoitettu hieman nuoremmille lukijoille, mutta ei anneta sen häiritä.
Lisäksi välillä tuntui, että olisi voinut hieman tiivistää ja jouduttaa tapahtumia. Mutta kirja on nopealukuinen ja imaisi ainakin minut heti mukaansa.
Kirjassa käsitellään myös nuorille vaikeita asioita, erilaisuutta ja seksuaalisuutta. Rebecalla on kaksi äitiä, hänen isällään uusi perhe, Rebecan ystävän Susen vanhemmat eroavat, on seurustelusuhteita sekä vaihteeksi mukavan epätäydellisiä henkilöitä. Rebecca kuvataan muodokkaaksi, mikä on mukavaa vaihtelua ikihoikille ja upeille päähenkilöille. Susen rinnat ovat eri kokoiset, mikä vaikuttaa hänen itsetuntoonsa.
Hieno, kaunis, tunteikas kirja. Rakastuin jännitteeseen Rebecan ja Lucianin välillä.
5/5

Kaviopolkka - Mari Timonen

Karisto 2005
Sivuja 213
(Kirjasto)

"Rakennukset näyttivät häpeileviltä kuin ihmiset pelastusarmeijan ruokajonossa. Päärakennus oli joskus ollut siniseksi maalattu, mutta maali oli lohkeillut ja talon pääväri oli nykyisin likaisen harmaa. Tiilikatto kasvoi sammalta, ränni repsotti osittain irti. Katolla oli kaksi piippua, joista toinen oli pahasti rapautunut ja kallellaan, harmaita laastinkimpaleita oli rapissut kattotiilien päälle. "

Lyhyesti:

Lilja, eli Lilli vuokraa yhdessä ystävänsä Pian kanssa huonokuntoisen Kyyhkysvuoren ratsastuskoulun. Koulun omistaja on päästänyt paikat rempalleen erottuaan ja alkoholisoiduttuaan. Lilli sitä vastoin näkee paikan potentiaalin ja haluaa toteuttaa unelmansa.
Hevosten lisäksi Lillin jaloissa pyörii 2- vuotias tyttö Veera, joka on seurausta romanssista Lontooseen lähteneen Ralen kanssa. Rale pitää yhteyttä lähinnä sähköisesti, kunnes ilmoittaakin eräänä päivänä tulevansa viikoksi Suomeen.
Talliarki ei pyöri ongelmitta. Raha on tiukassa, harmaita hiuksia aiheuttavat hölmöilevät ponit sekä juopunut paikan omistaja, joka uhkailee viikoittain häädöllä. Mieshuolilta ei myöskään voi välttyä. Sydän sykkii yhä villille Ralelle, eikä kukaan tunnu yhtä hyvältä yrityksistä huolimatta.

"Yritimme paahtaa voltteja ja laukannostoja parhaamme mukaan. Girgiisi tuntui luottavan minuun ja oli nykyisin erittäin oppivainen ja yhteistyöhaluinen. Se osasi pian nostaa myötälaukan ja volteistakin tuli joskus pyöreitä. Kesken ratsastuksen se ei riehaantunut edes tammoista. Ainoastaan korvan heilautus kertoi, että kiinnostava tapaus oli juuri menossa ohi."

Mielipide:

Heppatyttönä hevoskirjat kiinnostavat aina! Ja aikuisten hevoskirjoja on ihan liian vähän...
Kaviopolkassa tapahtumat etenivät nopeasti, välillä turhankin nopeasti. Monista asioista olisi voinut kertoa enemmän ja tarkemmin. Lisäksi välillä tuntui, että hevosten sijaan haikailtiin vain Ralen perään. Lilli itsessään oli ihan ok päähenkilö, tosin hänkin jäi aika pintapuoliseksi. Pia puolestaan oli hersyvän positiivinen hahmo, Alviina (juopunut tallinomistaja) aika turha ja Ralekin jäi etäiseksi.
Plussaa huumorista ja muutenkin iloisuudesta, vaikka kaikki ei helppoa ollutkaan.
Mitään suuria tunteita kirja ei herättänyt, eikä sisältänyt isompia juonenkäänteitä.
Helppo, leppoisa, mukava kirja. Hyvää vaihtelua dekkareiden jälkeen :)
3/5

Pinnan alla - Viveca Sten

Ruotsinkielinen alkuteos I grunden utan skuld 2010
WSOY 2014
Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom
Sivuja 352
(Bon- pokkari omasta hyllystä)

"Marianne seisahtui eteiseen. Kengät olivat sikin sokin. Vaistomaisesti hän kumartui ja järjesti ne siististi vierekkäin. Sitten hän tuijotti riviä, josta Linan vaaleat Timberlandit puuttuivat. Tyhjä kohta pelotti. Miksei Lina ollut tullut illalla kotiin?"

Lyhyesti:

Nuori Lina katoaa turvallisen tuntuiselta Sandhamnin saarelta. Turhaan jatkuneiden etsintöjen jälkeen hänen epäilleen hukkuneen ja ystävän lausunnon perusteella itsemurhaakaan ei voi sulkea pois. Vanhempia kalvaa suru ja epätietoisuus tytön kohtalosta.
Muutama kuukausi myöhemmin Nora Linde tulee viettämään lomaa kahden poikansa kanssa Sandhamniin. Hänen avioliittonsa on mennyttä, hänen miehensä on pettänyt häntä, eikä hän oikein tiedä mitä tehdä. Mies ja anoppi ahdistelevat ja uhkailevat häntä puhelimitse. Onko hän vaarassa menettää lapsensa?
Eräänä päivänä Noran pojat löytävät metsästä kauhean löydön - matalassa kuopassa on ihmisen käsivarsi. Poliisi Thomas Andreasson saapuu tutkimaan tapausta ja selviää, että käsi kuuluu kuukausia sitten kadonnelle Linalle. Mitä ihmettä hänelle oikein tapahtui?
Samaan aikaan kerrotaan tarinaa 1900- luvun alun Sandhamista ja erään perheen surullisesta kohtalosta. Ja kaikki kietoutuu lopulta yhteen, paljastaen vihan ja katkeruuden kauaskantoiset seuraukset.

"Nora sai selittää melkein kymmenen minuuttia ennen kuin Thomas ymmärsi, mitä lapset olivat löytäneet. Noran puhuessa puhelimessa Adam ja Simon kinastelivat taustalla. Nora sai hyssyttää heitä monta kertaa olemaan hiljempaa yrittäessään kuvailla, mitä hän ja Adam olivat nähneet metsässä. Käsitettyään tilanteen vakavuuden Thomas otti välittömästi yhteyttä Göran Perssoniin, Nackan poliisilaitoksen väkivaltayksikön päällikköön, jota kutsuttiin yleensä vain pomoksi. "

Mielipide:

Tämä oli ensimmäinen Viveca Stenin kirja, jonka luin. Kirja muistutti hyvin paljon Camilla Läckbergin Fjällbacka- sarjaa, tosin tämän kirjan henkilöt eivät olleet ihan yhtä persoonallisia.
Samaan tapaan kuljettiin kahdessa aikatasossa ja lopussa kaikki yhdistyi.
Tarina oli ihan mielenkiintoinen ja helppoa, nopeaa luettavaa, mutta ei yllättänyt millään tavalla. Henkilöt olivat symppiksiä, mutta hyvin tavallisia.
Kaikkein mielenkiintoisinta oli seurata menneisyydessä kulkevaa tarinaa Thorwaldista ja hänen perheestään.
Eli jos pidit Fjällbacka- sarjasta, voisit pitää tästäkin, vaikkei ihan samalle tasolle päästäkään. Ihan viihdyttävä silti.
3/5

Veitsi - Jo Nesbø

Alkuteos Kniv 2019
Johnny Kniga  2019
Suomentanut Outi Menna
Sivmäärä 570
Harry Hole- sarja, 12. osa.

"Resuiseksi hiutunut mekko liehui takertuneena lahoon männynoksaan. Katsellessaan sitä vanhus muisti omasta lapsuudestaan laulun mekosta, joka roikkui pyykkinarulla. Tämä mekko ei kuitenkaan liehunut leppeässä etelätuulessa vaan huljui jääkylmänä virtaavassa joessa. Joen pohjalla oli hiljaista, ja vaikka kello oli viisi maaliskuisena iltapäivänä ja taivas veden yläpuolella  oli säätiedotuksen mukaan pilvetön, ei jääkerroksen ja nelimetrisen vesimassan läpi siivilöityneestä auringonvalosta ollut jäljellä kuin kalpea kajastus."

Lyhyesti:

Rikostutkija Harry Holen vaimo murhataan ja yksi hänen pahimmista vihollisistaan on juuri vapautunut vankilasta. Harry poistetaan tutkintaryhmästä, mutta se ei estä häntä tekemästä omia tutkimuksiaan. Valitettavasti tutkimukset alkavat näyttää siltä, että murhaaja on hän itse. Eikä hän muista tapahtumista itse mitään.
Syyllisyys, epätietoisuus ja suru ajavat Harrya kohti epätoivoisia tekoja. Saattoiko hän todella murhata rakastamansa ihmisen, vai onko syyllinen sittenkin joku muu?

"Rakel makasi sikiöasennossa selin Harryyn, kasvot keittiöön päin. Enemmän kippurassa kuin normaalisti nukkuessaan. Selässä ei näkynyt veitsen jälkiä, ja pitkät mustat hiukset peittivät niskan. Äänet Harryn päässä huusivat kilpaa. Yksi huusi, että Rakelilla oli yllään Nancy- villatakki, jonka Harry oli tuonut tuliaisiksi Reykjavikista. Toinen huusi, ettei kuollut nainen ollut Rakel, ei voinut olla..."

Mielipide:

Olen jonkun Nesbøn kirjan joskus lukenut, mutta se ei silloin tehnyt vaikutusta.
Alkuun Veitsikin tökki. Alkoholisoitunut poliisi ei päähenkilönä innostanut. Samaten minua ärsytti suunnattomasti se, kuinka vastustamaton hän oli naisten keskuudessa. Mukana oli myös paljon henkilöitä, joiden tarinat tuntuivat kovin irrallisilta, ainakin aluksi. Lopulta jokaisen tarina osoittautui kuitenkin hyvin oleelliseksi.
Kirjaan pääsi kuitenkin hyvin mukaan, vaikken ollutkaan aiempia osia lukenut. Ja pian se imaisi mukaansa. Kirja sai minut koko ajan arvailemaan mahdollista murhaajaa ja epäilemään, voiko se olla Harry itse. Mutta ei, en arvannut oikein. En lähellekään.
Kirjan nokkeluus, oveluus ja jännittävyys yllättivät.
Tykkäsin kyllä, mutta ei nouse dekkarisuosikkieni joukkoon.
4/5