torstai 7. toukokuuta 2020

Pinnan alla - Viveca Sten

Ruotsinkielinen alkuteos I grunden utan skuld 2010
WSOY 2014
Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom
Sivuja 352
(Bon- pokkari omasta hyllystä)

"Marianne seisahtui eteiseen. Kengät olivat sikin sokin. Vaistomaisesti hän kumartui ja järjesti ne siististi vierekkäin. Sitten hän tuijotti riviä, josta Linan vaaleat Timberlandit puuttuivat. Tyhjä kohta pelotti. Miksei Lina ollut tullut illalla kotiin?"

Lyhyesti:

Nuori Lina katoaa turvallisen tuntuiselta Sandhamnin saarelta. Turhaan jatkuneiden etsintöjen jälkeen hänen epäilleen hukkuneen ja ystävän lausunnon perusteella itsemurhaakaan ei voi sulkea pois. Vanhempia kalvaa suru ja epätietoisuus tytön kohtalosta.
Muutama kuukausi myöhemmin Nora Linde tulee viettämään lomaa kahden poikansa kanssa Sandhamniin. Hänen avioliittonsa on mennyttä, hänen miehensä on pettänyt häntä, eikä hän oikein tiedä mitä tehdä. Mies ja anoppi ahdistelevat ja uhkailevat häntä puhelimitse. Onko hän vaarassa menettää lapsensa?
Eräänä päivänä Noran pojat löytävät metsästä kauhean löydön - matalassa kuopassa on ihmisen käsivarsi. Poliisi Thomas Andreasson saapuu tutkimaan tapausta ja selviää, että käsi kuuluu kuukausia sitten kadonnelle Linalle. Mitä ihmettä hänelle oikein tapahtui?
Samaan aikaan kerrotaan tarinaa 1900- luvun alun Sandhamista ja erään perheen surullisesta kohtalosta. Ja kaikki kietoutuu lopulta yhteen, paljastaen vihan ja katkeruuden kauaskantoiset seuraukset.

"Nora sai selittää melkein kymmenen minuuttia ennen kuin Thomas ymmärsi, mitä lapset olivat löytäneet. Noran puhuessa puhelimessa Adam ja Simon kinastelivat taustalla. Nora sai hyssyttää heitä monta kertaa olemaan hiljempaa yrittäessään kuvailla, mitä hän ja Adam olivat nähneet metsässä. Käsitettyään tilanteen vakavuuden Thomas otti välittömästi yhteyttä Göran Perssoniin, Nackan poliisilaitoksen väkivaltayksikön päällikköön, jota kutsuttiin yleensä vain pomoksi. "

Mielipide:

Tämä oli ensimmäinen Viveca Stenin kirja, jonka luin. Kirja muistutti hyvin paljon Camilla Läckbergin Fjällbacka- sarjaa, tosin tämän kirjan henkilöt eivät olleet ihan yhtä persoonallisia.
Samaan tapaan kuljettiin kahdessa aikatasossa ja lopussa kaikki yhdistyi.
Tarina oli ihan mielenkiintoinen ja helppoa, nopeaa luettavaa, mutta ei yllättänyt millään tavalla. Henkilöt olivat symppiksiä, mutta hyvin tavallisia.
Kaikkein mielenkiintoisinta oli seurata menneisyydessä kulkevaa tarinaa Thorwaldista ja hänen perheestään.
Eli jos pidit Fjällbacka- sarjasta, voisit pitää tästäkin, vaikkei ihan samalle tasolle päästäkään. Ihan viihdyttävä silti.
3/5

1 kommentti:

  1. Minä tykkään kovasti tästä sarjasta.
    On mukavan kevyttä, mutta kuitenkin jännittävää!

    VastaaPoista

Kolmen kuukauden katsaus

 Koontipostaus huhti-, touko- ja kesäkuulta.  Bloggaaminen on ollut tauolla perheen sairaustapauksen vuoksi. Instagramiin olen päivittänyt ...