Siiveniskujen valtakunta - Sarah J Maas

 Englanninkielinen alkuteos A Court of Wings and Ruin 2017
Gummerus 2021
Suomentanut Sarianna Silvonen
Sivuja 825
Kirjasto

"Sotarumpujen kumina oli vaiennut jo kauan sitten, ja nyt kuului vain kärpästen surinaa ja eloonjääneiden kiljuntaa. Tappotanner oli kirjavanaan kuolleiden ihmisten ja haltioiden ruumiita, joiden seasta erottui silloin tällöin harmaata taivasta kohti törröttävä rikkinäinen siipipari tai kaatuneen hevosen kookkaampi hahmo."

Valtakunta- sarjan kolmas osa. 
Feyre on jättänyt kotinsa Yön valtakunnassa ja palannut Kevään hoviin Tamlinin luo - tarkoituksenaan vakoilla ja kostaa. 
Kaikki tuntuukin sujuvan suunnitelmien mukaan ja saatuaan mitä tarvitsee, hän palaa Rhysandin luo. Sodan uhka kuitenkin vaivaa kaikkia, sillä Hybernin kuningas haluaa tuhota ihmisten ja haltioiden maita erottavan muurin ja käyttää ihmisiä omiin tarkoituksiinsa. 
Rhysand ja Feyre ystävineen haluavat estää suunnitelmat ja yrittävätkin koota kaikki vuoden- sekä vuorokaudenkierron ylihaltiat joukkoihinsa Hyberniä vastaan. 
Osaavatko haltiat unohtaa vanhat kiistansa ja yhdistää voimansa yhteistä vihollista vastaan? Onko heillä yhdessäkään mitään mahdollisuutta voimakasta kuningasta ja tämän taikaesinettä, Pataa, vastaan? 
Tehtävää vaikeuttaa myös se, ettei ole varmaa keneen voi luottaa. Kuka on lopulta kenenkin puolella?

"Koska muuri sortui, ja nyt voin liikkua vapaasti - voin varoittaa täällä liikkuvia ihmisiä. Koska... Hän hengähti syvään. Koska Tamlin kipitti suoraan Hybernin kuninkaan luo  heti kun aamuinen kokouksenne päättyi. Hän meni suoraan heidän leiriinsä Kevään valtakunnassa, ja kuningas aikoo hyökätä maitse Kesän valtakuntaan heti huomenna. " s. 587

Sarjan kirjat sen kuin pitenevät. Minulla meinasi tulla tämän kanssa kiire, kun kirjaston palautuspäivä läheni, eikä aikaa lukemiselle tahtonut löytyä. 
Ehdin kuitenkin lukea sen loppuun ja hyvä niin - tämä oli mielestäni paras osa. 
Reilut 800 sivua menivät lopulta yhdessä hurauksessa, tapahtumia ja jännitystä oli oikein kiitettävästi. Kirja ei puuduttanut missään vaiheessa, vaan piti tasaisesti hyvässä otteessa ja innosti lukemaan lisää ja lisää. 
Pidin kovasti henkilöiden kehittymisestä, heidän välisistä suhteistaan ja romantiikasta. Vaikka osa kirjan henkilöistä olikin kovin uhrautuvaisia, se ei mennyt ärsytykseksi asti (kuten joissain kirjoissa). Ainoa mikä jossain vaiheessa ärsytti, oli jatkuvasti näytetyt "rivot eleet", joita etenkin Feyre vilautteli vähän kaikille joka välissä. 
Kirjan ympäristö oli yhä edelleen upea ja mielenkiintoinen, aivan loistavasti keksitty. Eri valtakunnat vuodenaikojen ja vuorokauden aikojen mukaan. 
Kaikin puolin oikein onnistunut kirja, tunteikas ja nautinnollinen lukuelämys oli taattu. 

5/5

Usvatuulen valtakunta - Sarah J. Maas

 Englanninkielinen alkuteos 2016 A Court of Mist and Fury
Gummerus 2020
Suomentanut Sarianna Silvonen
Sivuja 735
Kirjasto

"Olin ehkä aina ollutkin sisältä synkkä ja rikkinäinen. Jos olisin syntyjäni ehjä ja hyvä, olisin laskenut puutikarin kädestäni ottanut vastaan kuoleman ennemmin kuin sen, joka nyt odotti minua. Kaikkialla oli verta. Verestä liukas käteni vapisi niin, että pystyin hädin tuskin puristamaan tikaria. Hajosin sisältä palasiksi samaan aikaan kun ylihaltianuorukaisen retkottava ruumis kylmeni marmorilattialla."

Lyhyesti:

Kirja on jatkoa Okaruusujen valtakunnalle. Feyre on onnistunut murtamaan haltioita piinanneen kirouksen. Siinä rytäkässä hän menetti oman ihmisyytensä - hän kuoli ja syntyi uudelleen haltiana. Tämän kaiken hän teki Tamlinin, Kevään ylivaltiaan ja rakkaansa, vuoksi. 
Painajaiset vaivaavat ja näännyttävät Feyreä, eikä Tamlinkaan ole kunnossa. Valtava suojelunhalu tukahduttaa Feyreä ja lopulta hänen pelastuksekseen koituu pelottava Yön ylivaltias, Rhysand. 
Feyrellä on jälleen edessään vaikeita valintoja. Pystyykö hän jälleen pelastamaan kaikki rakkaansa ja uhmaamaan uusia, entistä pelottavampia vihollisia. 
Sota on tulossa ja tällä kertaa vastassa on Hybernin kuningas. Kuninkaalla on hallussaan pata, jonka taikavoimat ovat valtavat. 
Feyren ainoa toivo on löytää uudet voimansa ja valjastaa ne käyttöönsä. Hänen täytyy myös selvittää, kuka hän oikeasti on ja mitä hän haluaa. 

"Pimeyttä on monta lajia", Rhys sanoi. Pidin silmäni kiinni. "Pelottava pimeys, rauhoittava pimeys, levollinen pimeys". Kuvittelin jokaisen niistä. "On rakastajien pimeys ja salamurhaajien pimeys. Pimeys voi olla sitä, mitä sen kantaja toivoo sen olevan, mitä sen täytyy hänelle olla. Se ei ole itsessään paha eikä hyvä. " Näin vain tyrmän pimeyden; Luunkaivertajan luolan pimeyden. "

Mielipide:

Hieno jatko Okaruusujen valtakunnalle. 
Tämä kirja oli täynnä tapahtumia, vaaroja ja uusia pelottavia otuksia. Täynnä tunteita. Uusia paljastuksia. 
Pidin kovasti siitä, miten kirjan hahmot kehittyivät. Synkän, pahan ja pimeän tyypin (eli tässä Rhysin) pehmopuolen paljastuminen toimii aina. Feyre oli mahtava, eikä minua häirinnyt yhtään hänen erinomaisuutensa, kuten usein käy.  Tamlinin takinkäännöstä olin aivan järkyttynyt, en olisi yhtään osannut sitä aavistaa. 
Puolessa välissä kirjaa tosin meinasi iskeä uupumus - pieni tiivistäminen ei olisi ollut pahitteeksi. Vaikka kirjassa koko ajan tapahtui jotakin, sekin alkoi jo hieman puuduttaa. Tunteita käytiin kovasti läpi ja paikkojen ja vaatteiden kuvailuihin meni todella paljon aikaa. Rhysin ja Feyren välinen jännite vedettiin kyllä äärimmilleen, siinä ei ollut mitään yllättävää ja jos sitä olisi yhtään enää venytetty, olisin jo ärsyyntynyt. 
Lopussa kuitenkin tapahtui taas rytinällä ja kirja päättyi hyvin mielenkiintoisesti. Jatkoa siis kovasti odotellaan :)

4/5

Okaruusujen valtakunta - Sarah J. Maas

 Englanninkielinen alkuteos 2015 A Court of Thorns and Roses
Gummerus 2019
Suomentanut Sarianna Silvonen
Sivuja 478
Kirjasto

"Metsä oli muuttunut lumen ja jään sokkeloksi. Olin tarkkaillut pensaikkoa tunnin, ja alkoi jo tuntua hyödyttömältä kyyhöttää vartiossa oksanhaarassa. Puuskainen tuuli tuiskutti lunta, joka peitti jälkeni, mutta piilotti myös kaikki mahdollisen saaliin merkit. Nälän ajamana olin kulkenut kauemmas kotoa kuin yleensä uskalsin mennä, mutta talvi oli vaikeaa aikaa. "

Lyhyesti:

Feyre elää köyhyydessä kahden sisarensa sekä isänsä kanssa. Isä on kykenemätön huolehtimaan perheestään, samoin vanhemmat sisaret. Feyre on opetellut metsästämään pitääkseen perheensä hengissä. 
Kylmänä talvipäivänä, Feyre kulkee syvälle metsään etsimään saalista. Hän löytääkin kauriin, mutta sitä jahtaa myös suuri susi. Feyre epäilee suden olevan haltia ja vihan vallassa tappaa myös suden. 
Hän on tietämättään rikkonut Sopimusta ja karmaiseva haltiapeto tulee hakemaan hänet Prythianiin, haltioiden maahan, jossa hänen on vietettävä loppuelämänsä, ellei halua kuolla heti. 
Hän suunnittelee pakoa, hän haluaa pois vihaamiensa olentojen luota. Mutta jostain syystä tuo hurja haltiapeto, joka osoittautuu vaikutusvaltaiseksi ja korkea-arvoiseksi ylihaltiaksi jonka kasvoja peittää naamio, vetää häntä puoleensa. 
Feyre oppii, etteivät kaikki hänen kuulemansa tarinat ole totta ja hänen tunteensa vaihtuvat vihasta intohimoon. Pian kaikki ovat vaarassa ja vain Feyrellä on mahdollisuus pelastaa heidät kaikki - mutta mitä tavallinen ihmistyttö voi tehdä, kun vastassa on taikavoimaisia haltioita?

"Tamlin ei näyttänyt paljoakaan minua vanhemmalta, mutta haltiat olivat kuolemattomia. Hän saattoi olla satojen vuosien ikäinen. Tai tuhansien. Suutani kuivasi, kun tarkastelin huolellisesti miesten outoja, naamioituja kasvoja. He näyttivät yliluonnollisilta, alkukantaisilta ja ylhäisiltä. He olivat kuin järkähtämättömiä jumalia tai puolivillejä hovimiehiä. "

Mielipide:

Miten en ole löytänyt tätä kirjaa aiemmin? Jälleen yksi kiehtova ja kutkuttava fantasiasarja luettavakseni! (Sarjan toinen osa, Usvatuulen valtakunta varattuna kirjastoon). 
Tässä kirjassa ehdottomasti kantava voima on Feyren ja Tamlinin välillä kieppuva jännite ja intohimo. Tarina alkaa vauhdikkaasti Feyren tapettua suden, mutta keskiosa kirjasta oli aika hidas. Aina välillä tapahtui jotain, mutta kaikkein eniten itse odotin vain näiden kahden suhteen kehittymistä. Kirjan loppu olikin sitten yhtä rytinää ja tapahtumien melskettä. En ollut täysin tyytyväinen kirjan loppuun, tuntui epäuskottavalta että Feyre ratkaisi haasteensa niin helpolla ja että hänen ylipäänsä annettiin ratkaista ne niin helpolla. 
Pidin kaikista kirjan henkilöistä ja tarina kulki sujuvasti eteenpäin, vaikka välillä tahtia olisi voinut kihdyttää. Asioita paljastui mukavasti pikkuhiljaa ja kaikelle löytyi selitys. Haltioiden maailma oli kiehtova ja taikuutta mukavasti. Pidin tästä kyllä :)

4/5