Lintuhäkki - Josh Malerman

Englanninkielinen alkuteos Bird Box 2014
Karisto kustannus 2019
Suomentanut J.Pekka Mäkelä
Sivuja 316
Helmet 2019 lukuhaaste kohta 50: kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

"Malorie seisoo keittiössä ja miettii. Hänellä on kosteat kädet. Hän vapisee. Hän rummuttaa hermostuneesti varpaillaan halkeilleita lattialaattoja. On aikaista, aurinko on varmaankin vasta kurkistamassa taivaanrannan takaa. Hän katselee, kuinka sen vaatimaton valo muuttaa ikkunaa peittävävät paksut verhot pehmeämmän sävyiseksi mustaksi, ja ajattelee: -Siellä on sumua."

Lyhyesti:

Malorie saa tietää olevansa raskaana samoihin aikoihin, kun maailmalla alkaa tapahtua kummia. Ihmiset alkavat käyttäytyi mielipuolisesti lähinnä itseään kohtaan ja puhutaan, että he näkevät jotain juuri ennen sekoamistaan. Ihmiset alkavat naulata ovia ja ikkunoita umpeen, peittää silmiään ja lukittautua koteihinsa.
Tarina etenee kahdessa aikatasossa, toisella kuvataan tapahtumia kaiken alkaessa.
Toisessa ajassa Malorie on lasten kanssa veneessä 5 vuotta myöhemmin - hän etsii turvapaikkaa, josta hän kuuli puhelimessa 4 vuotta aiemmin. Pystyvätkö he taittamaan pitkän ja vaarallisen jokimatkan silmät sidottuina, pelkän kuulo- ja tuntoaistinsa varassa?
Kirja on hurja selviytymistarina maailmasta, joka ajaa ihmiset mielipuolisuuden valtaan. Pystyykö kukaan elämään tässä tuhoutuvassa maailmassa ilman näköaistia?

"Hän nostaa kättään ja tuo sormensa mustalle kankaalle. Hetken aikaa sekä hän että olio pitelevät samaa sidettä. Tämä olio, tai joku sen kaltainen, varasti häneltä Shannonin, äidin, isän ja Tomin. Tämä jokin, ja sen kaltaiset, ovat varastaneet lapsilta lapsuuden. "Ei" hän sanoo ja vetää kankaasta. "Tämä on minun."

Mielipide:

Kirjasta on tehty myös Bird Box- niminen elokuva Netflixiin.
Itse yleensä luen kirjan ensin. ja katson sitten elokuvan. Tällä kertaa tein poikkeuksellisesti toisinpäin - enkä pysty olemaan vertaamatta kirjaa elokuvaan (suosittelen siis tutustumaan kirjaan ensin).
Pidin molemmista. Elokuva oli dramaattisempi ja aika montaa asiaa oli muutettu - se oli toisaalta hyvä, sillä ei tuntunut liikaa siltä että tiedän kirjan tapahtumat (paitsi loppuratkaisun, mikä vei osan kirjan viehätyksestä).
En kokenut kirjaa tai elokuvaa pelottavaksi, saati kovin jännittäväksi. Hyvät pelon ainekset olivat molemmissa ja molemmat olivat viihdyttäviä. Moni asia (etenkin kirjassa) tuntui minusta kuitenkin tapahtuvan liian helposti (esimerkiksi Tomin ja Julesin tavarankeruumatkat, vedenhaku, jopa venematka).
Pisteitä annan 3/5

Kirjoista tehtyjä leffoja

Lukeminen on ollut taas katkolla, vaikka olenkin ollut muutaman päivän sairaslomalla. Sen sijaan olen kuluttanut aikaani katselemalla erinäisiä leffoja tai sarjoja Netflixistä.

Kaksi elokuvista oli sellaisia, jotka olen joskus lukenut kirjoina, ja siksi halusin niistä kirjoittaa tänne.

Eli ensimmäisenä katsoin filmatisoinnin Cormac McCarthyn Tiestä. Linkki vie sinut kirjan arvosteluun.
  Elokuva mukaili hyvin kirjan tapahtumia ja herätti minussa samoja tunteita kuin kirjakin. Muistaakseni joskus luin jostakin jonkun (hyvin epämääräinen lause ja lähde, tiedän :D) sanoneen elokuvaa tylsäksi, mutta minut se ainakin vangitsi aikalailla alkumetreiltä loppuun saakka. Viimeisimpiä eloonjääneitä, heidän eloonjäämiskamppailuaan ja inhimillisyyden säilyttämistään oli hienoa seurata. Isän ja pojan näyttelijät hoitivat roolinsa oikein loistavasti ja -ehkä olin vain herkällä tuulella-, olin jopa tirauttaa pari kyyneltä leffan loppupuolella. Minusta tämä oli oikein hyvä, tähtiä neljä:
****

Toinen minkä katsoin, oli ensimmäinen osa kaksiosaisesta jutusta Mary Shelleyn Frankensteinistä.
Toisen osan aion myös katsoa, sillä tämäkin oli kyllä katsomisen arvoinen. Ensimmäinen osa päättyi siihen, kun hirvio aloitti kostonsa Victor Frankensteinille ja toteutti ensimmäisen murhansa. Eli ekassa osassa nähtiin Victorin opiskelut ja hirviön luominen ja sen seuraukset, sekä hirvion oleskelu erään talon heinäladossa "oppimassa". Ainoa kritiikinaihe ehkä on, että olisin kuvitellut hirviön paljon pelottavamman näköiseksi.
Tähtiä neljä:
****

Varjojen kaupungit: Luukaupunki - elokuva

Tästä pääset kirjasarjan kolmen ekan osan arviointiin ja tästä nelososan arviointiin. Viitonen on minulta vielä lukematta ja kuudetta osaa ei ole suomennettu.


Eli lyhyesti: (sisältää juonipaljastuksia!)

Päähenkilö on nuori Clary, joka on juhlimassa ystävänsä Simonin kanssa. Clary näkee ja piirtää outoja asioita, joita muut eivät näe. Sitten hänen äitinsä kaapataan ja Clary tapaa Jacen, varjometsästäjän, joka auttaa Clarya etsimään äitiään ja tutustumaan omaan todelliseen menneisyyteensä muistisulun alettua poistua.
Clary kohtaa urheasti demoneita, vampyyreitä sekä itse pääpahiksen, Valentinen, joka haluaa saada käsiinsä Muutosten maljan, jonka avulla voi luoda uusia Varjometsästäjiä.
Elokuvan nimi, Luukaupunki, tulee siitä, kun Clary viedään hiljaisten veljien luo Luukaupunkiin, jonne on haudattu kaikki kuolleet Varjometsästäjät. Hiljaiset veljet auttavat Clarya saamaan muistiaan takaisin. (Claryn äiti poisti Claryn muistia, koska hän yritti suojella tytärtään).

Ja arviointia:

Olin positiivisesti yllättynyt. Olin ystävälleni sanonut, että hänen ei kannata tätä katsoa, sillä hän ei piittaa vampyyreistä ym. yliluonnollisista otuksista. Mutta ehkä tätä voisi suositella niillekkin, jotka eivät niin niistä piittaakkaan,
Minä pidin tästä todella paljon. Siitä on jo aikaa, kun olen sarjan kirjat lukenut, mutta pysyin hyvin kärryillä elokuvan tapahtumista. Luultavasti elokuvassa on muutamia juttuja, joita ei heti hoksaa jos ei ole kirjoja lukenut. Yksi ero kirjan ja leffan välillä jäi heti mieleeni: Simonia ei muutettu rotaksi! :D Toki joitakin kohtauksia oli jätetty pois ja muokattu, mutta en muista kirjaa niin tarkasti, että osaisin nyt äkkiseltään sanoa niitä, mutta sellaisia etäisiä muistikuvia tuli, että "kirjassa se ei mennyt ihan näin".
Näyttelijät ja elokuvan hahmot... Ensin ajattelin, kun näin kuvia elokuvasta, että näyttelijät eivät sovi rooleihinsa. Jace on liian "pehmeän" näköinen :D(tarkoitan, että ulkonäöstä puuttui se tietty kovuus ja ylimielisyys minkä olin luonut mielessäni Jacelle). Simonin näyttelijälle jostain syystä naurahdin ja Clary ei vain näyttänyt Claryltä. Mutta kun elokuva alkoi, näyttelijät sopivat rooleihinsa oikein hyvin.
Elokuvasta hahmojen tietyt luonteenpiirteet/ajatukset eivät välittyneet samalla tavalla kuin kirjasta. Clary oli loistava, rohkea, flirttaileva sankaritar, joksi en häntä kyllä kirjassa mieltänyt. Muistaakseni hän oli hieman ujo, epävarma.. Jotain.
Ja Jacen ylimielisyys ei kyllä välittynyt lainkaan. Leffassa hän oli heti Claryn pauloissa ja mustasukkaisuuspurkaus Simonista nauratti, vaikka kirjassa oli ihan erilainen tunnelma tilanteessa. Alec oli ok, Isabellen olin kuvitellut vielä loistokkaamman näköiseksi ja ehkä jotenkin sähäkämmäksi.
Mutta elokuvaan ei vain saa kaikkea sitä, mitä kirjoissa on.
Kirja voitti, mutta leffakin oli loistava.
Tähtiä neljä:
****

Suljettu saari - Dennis Lehane

Alkuperäisteos 2003 Shutter Island
Sivumäärä 336

Lyhyesti: 

Aschecliffen vankimielisairaalasta on kadonnut potilas ja saarelle, jossa sairaala sijaitsee, lähetetään liittovaltion sheriffit Teddy Daniels ja Chuck Aule. Miten Rachel Solando, kolme lastaan murhannut skitsofreenikko on voinut karata hyvin vartioidusta sellistä? Onko hän vielä saarella, vai onko hän päässyt jotenkin karkuun?
Teddyllä on myös henkilökohtaisia syitä päästä saarelle - hän haluaa löytää miehen, jonka aiheuttama tulipalo tappoi Teddyn vaimon vuosi sitten. Miehestä ei vain näy jälkeäkään..
Lisäksi Teddy haluaa tutkia outoja hoitomuotoja, joita saarella käytetään.

"Nainen hymyili Teddylle surullisesti ja silitti hänen ohimohiuksiaan. "Et tainnut kuunnella laisinkaan mitä minä sinulle sanoin?" "Kuuntelin kyllä". "Sinä et koskaan pääse pois tältä saarelta. Sinä olet nyt yksi meistä." Hän tarttui Teddyä olkapäästä ja kiskoi tätä kohti luolan suuaukkoa. Teddy pysähtyi tasanteella ja katsoi naista. "Minulla oli ystävä mukanani. Hän oli kanssani illalla, mutta me jouduimme eroon toisistamme. Oletko nähnyt häntä?" Nainen hymyili taas surullisesti. "Sheriffi, sinulla ei ole ystäviä."

Mielipide:

Elokuvaksikin tehty Suljettu saari on loistavasti kirjoitettu kirja ihmismielen kiemuroista. Pelkät juonenkäänteet eivät riitä, vaan Lehane onnistuu kyllä keikauttamaan kaiken ihan ylösalaisin. Vaikka juoni oli monimutkainen, siinä pysyi silti hyvin mukana. Jännittävä ja hyvä kirja, näin lyhyesti sanottuna.
Tähtiä neljä:
****

Jane Eyre - elokuva

Katsoin muuten Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaaniin perustuvan elokuvan. En tiedä miltä vuodelta elokuva oli, mutta se oli oikein hyvä!
Tässä linkki kyseisen kirjan arvosteluun :)

Elokuvassa tapahtumat myötäilivät hyvin kirjaa ja myös Janen ajatuksia oli saatu hyvin esille. Janen lapsuus ja kouluajat oli mukavasti mukana. Ihmiset ja ihmissuhteet olivat myös tosi osuvia ja vastasivat kirjasta saamiani mielikuvia.
Ainoa, mikä jäi hieman puuttumaan, oli Janen ja herra Rochesterin välinen rakkaus; se ei tullut kovin hyvin esille, se ei välittynyt elokuvasta yhtä hyvin kuin kirjasta. Se oli mukana ja sen huomasi, mutta se ei herättänyt tunteita.

Tähtiä annan kolme:
***

Humiseva harju (elokuva)

Moikka pitkästä aikaa!
Kirjojen saralla en ole edistynyt juuri lainkaan, mutta sen sijaan katsoin eilen illalla Emily Brontën Humisevasta harjusta (Wuthering heights) tehdyn elokuvan vuodelta 2009.
Olen lukenut kyseisen kirjankin, tosin ennen tämän blogin perustamista. Siksi siitä ei löydy arvostelua.

    
Pidin sekä kirjasta, että elokuvasta.
Elokuva oli selkeä, mutta synkkä ja minusta siinä oli onnistuneesti osattu kuvata Heathcliffin, Cathyn ja Edgarin suhteita. Alkuun meni hetki, ennen kuin tajusin kuka on kuka ja miten ihmiset liittyvät tarinaan, mutta kun juoneen pääsi kiinni, elokuvanautinto oli taattu.
Kerrontatapa oli kirjassa ja elokuvassa erilainen, mutta se ei haitannut lainkaan.
Oikein hyvä :)
Tähtiä annan molemmille neljä:
****

Poikani Kevin

Kävin alkuviikosta katsomassa elokuvan Poikani Kevin, joka siis perustuu Lionel Shiverin samannimiseen kirjaan.
Tarkoituksenani on lukea myös kirja, mutta nyt kun jouduin käyttämään viimeisen joululahjaelokuvalippuni, niin kävin katsomassa leffan ensin.
Elokuvahan siis kertoi Evasta, jonka esikoispoika päätyy toteuttamaan suunnitellun koulusurman. Elokuva esitetään Evan näkökulmasta; kuinka hänestä tuntuu, että Kevin on jo pienenä jotenkin vinksahtanut. Kuinka raskaus, synnytys ja koko Kevinin lapsuus on hyvin hankalaa.

Luulen, että tässä tapauksessa kirja olisi kannattanut lukea ensin. Uskon,että kunhan saan kirjan käsiini, moni asia selittyy minulle, saan uutta tietoa ja näkökulmia asioille. Ja että pystyn eläytymään tarinaan paremmin.
Elokuvasta kuitenkin jäi hyvin voimakas "jälkimaku". Elokuva laittoi ihan todella ajattelemaan kauheita asioita. Elokuvan aikanakin tunnelma oli hyvin piinaava ja ahdistava, joten sanoisin elokuvaa onnistuneeksi.

Minun omat tunteeni vaihtelivat elokuvan aikana tapahtumien mukaan. Aluksi ajattelin, että Kevinistä tuli sellainen kuin tuli Evan takia; kuinka hän ei välittänyt lapsestaan tarpeeksi, ei osoittanut rakkautta jne. Jonkin ajan kuluttua tuli tunne, että kuinka tuollaista lasta voisikaan rakastaa aidosti? Että lapsihan oli aivan hirveä jo alusta asti. Sitten ajattelin molempia näitä yhtä aikaa ja lopussa en oikein edes tiennyt, mitä ajatella. Lopulliseksi mielikuvakseni kuitenkin  jäi se, että ehkä siellä Kevinin päässä sittenkin voisi olla jotain hyvääkin. Ehkä anteeksianto olisi mahdollista. Vaikka äidin ja pojan suhde onkin aina ollut vaikea, niin voisivatko asiat edes hieman parantua?

   

Nälkäpeli

Kävin sunnuntaina katsomassa Suzanne Collinsin romaanin perusteella tehdyn elokuvan, Nälkäpelin. Kirjan olen lukenut aiemmin ja pidin siitä hirmuisasti. Elokuvalla oli siis hyvin suuret odotukset!
En voi sanoa, että petyin elokuvaan. Kirja oli parempi, se on melkein itsestään selvää, mutta elokuvaversiokin oli todella hyvä. Jotkut asiat ja hahmot olin kuvitellut erilaisiksi, mutta se ei kuitenkaan häirinnyt mitenkään.

Esimerkiksi Katnissin näyttelijä Jennifer Lawrence; näyttelijänä todella hyvä, mutta omissa mielikuvissani Katniss ei näyttänyt ollenkaan tuolta. Jennifer näytti liian aikuiselta Katnissin rooliin, ainakin minun mielestäni :)
Ja Gale ja hänen suhteensa Katnissiin jäivät todella vähäiseen rooliin. Kolmiodraama-asetelmaa ei korostettu tarpeeksi. Kirjojen perusteella itse pidin enemmän Galesta, mutta elokuvassa Peeta oli enemmän minun mieleeni. Mistä pääsemmekin siis Peetaan, joka oli jotakuinkin samanlainen mielessäni, kuin elokuvassakin.

Mitäs muuta.. Itse Nälkäpeli tuntui kirjassa paljon pelottavammalta ja kamalammalta kuin elokuvassa. Kun Katniss ja muut tribuutit olivat areenalla, siitä ei välittynyt sitä samaa kauhua, kuin kirjasta. Katniss tuntui hyväksyneen suht helposti sen, että saattaisi kuolla pelissä. Kirjassa oli enemmän tunnetta, epätoivoa. Ja kirjaa lukiessa pystyi kuvittelemaan areenaa ja sen tapahtumia paremmin, siihen pystyy eläytymään enemmän.
Runsaudensarven kuvittelin varsin toisenlaiseksi, samoin ne pedot, jotka lopussa usutettiin kolmen finalistin kimppuun. Elokuvassa ei oltu ollenkaan huomioitu sitä, mikä todella teki ne pedot pelottaviksi; kuolleet tribuutit (yritän kirjoittaa hieman epäselvästi, jotta en paljastaisi kaikkea, jos joku joka ei ole vielä nähnyt/lukenut kyseistä teosta, ei saisi juonipaljastuksia ;).

Nälkäpeli-trilogian kirjoille annan täydet viisi tähteä:
*****
Ja elokuvalle neljä
****

Enkelit ja demonit

Katsoin eilen illalla Enkelit ja demonit- elokuvan, joka siis on tehty Dan Brownin samannimisestä kirjasta. Da Vinci koodin olen myös lukenut ja katsonut ja molemmista tykkäsin.
Enkelit ja demonit oli selkeästi kirjana parempi. Elokuva eteni hurjan nopeasti (mikä tietenkin voi selittyä sillä, että leffasta olisi tullut superpitkä, jos siinä olisi ollut kaikki mikä kirjassakin), mikä hieman vähensi katselunautintoa. Eipä siinä, kaikki oleellinen tuli kyllä elokuvassa esille, mutta esimerkiksi ambigrammit ja paaviehdokkaiden murhat tuntuivat jotenkin sivuutetuilta/vähemmän tärkeiltä, niitä ei selitetty/näytetty kunnolla.
Näyttelijät olivat kyllä oikein hyviä ja elokuvakin katsottava, mutta ei samaa luokkaa kuin esimerkiksi Da Vinci koodi tai kirja.
Kirjasta nimittäin pidin hyvin paljon (olen lukenut sen ehkä pari vuotta sitten?), se oli jännittävä.

Ja lopuksi vielä vähän lukupäivittelyä ja selittelyä.. Luettavana minulla on tällä hetkellä Sara Gruenin Vettä Elefanteille, mutta! minä en vain jotenkin saa sitä luettua. Lukufiilis on hävinnyt jonnekin ihan totaalisesti.. En halua lukea siksi, että olisi pakko. Vaan ihan siksi, että lukeminen on mahtavaa. Vettä elefanteille on alkanut ihan hyvin ja aion kyllä lukea sen loppuun, kunhan lukufiilis tulee takaisin.

Muisto tyttärestäni

Eilen maanantaina tuli telkkarista neloselta elokuva Muisto tyttärestäni. Kyseinen elokuva perustuu samannimiseen kirjaan, jonka olen lukenut vuoden 2009 kesällä.

Tohtori David Henry auttaa vaimoaan synnytyksessä. Norah vaimo saa kaksoset, joista poika on terve ja tytöllä on downin oireyhtymä. David yrittää säästää vaimoaan pettymykseltä ja surulta ja tekee hätäisen päätöksen; hän antaa tytön sairaanhoitajalle, jotta tämä veisi lapsen laitokseen. Vaimolleen hän väittää tytön kuolleen. Suuri salaisuus kuitenkin painaa Davidin mieltä ja alkaa pikkuhiljaa murentaa koko perhettä.

Muisto tyttärestäni oli hyvä niin kirjana kuin elokuvanakin. Todella koskettava ja tunteita herättävä. Mikäli joillakin on menossa Lue kirja, katso elokuva- haaste, niin tässä loistava pari siihen :) Suosittelen ihan kaikille!

Silmänkääntäjä - Sarah Waters

Lainasin eilen kirjastosta Sarah Watersin romaanin pohjalta tehdyn elokuvan Silmänkääntäjä (Fingersmith). Kyseistä kirjaa en ole (vielä) lukenut, mutta elokuvan nähtyäni minun on pakko saada se käsiini!

Elokuvassa orpo Maud (jonka äiti kuoli mielisairaalassa tyttärensä synnytykseen) joutuu setänsä kartanoon asumaan ja tekemään sihteerin työtä. Toisaalla kasvattiperheessä asuu Sue niminen nuori tottuu varasteluun ja kun eräs Herrasmies ehdottaa hyvää, mutta laitonta tehtävää, suostuu Sue siihen hyvän palkan toivossa.
Suen ja Mauden tiet yhdistyvät, sillä Sue palkataan Mauden palvelijaksi. Suen tehtävänä on saada Maude rakastumaan Herrasmieheen, herra Richard Riversiin ja saada heidät menemään naimisiin; jotta Rivers ja Sue pääsevät käsiksi tämän perintöön.
Tästä alkaakin varsinainen seikkalu, sillä tytöt huomaavat, että molempia on huijattu...

Elokuva tosiaan oli siis hyvä ja jännittävä ja pituudestaan (kesti 3 tuntia) huolimatta sen jaksoi katsoa loistavasti loppuun saakka.Vauhdikkaat ja ovelat juonenkäänteet saivat minut haukkomaan henkeä, enkä olisi millään pystynyt arvaamaan tapahtumia ennalta.


P.S. Minä en siis yleensä kirjoittele elokuva-arvosteluita. Ainoastaan siinä tapauksessa, jos ne on tehty kirjan pohjalta ja koen tarpeelliseksi jakaa hyvän elokuvakokemuksen kanssanne :)