lauantai 28. huhtikuuta 2012

Poikani Kevin

Kävin alkuviikosta katsomassa elokuvan Poikani Kevin, joka siis perustuu Lionel Shiverin samannimiseen kirjaan.
Tarkoituksenani on lukea myös kirja, mutta nyt kun jouduin käyttämään viimeisen joululahjaelokuvalippuni, niin kävin katsomassa leffan ensin.
Elokuvahan siis kertoi Evasta, jonka esikoispoika päätyy toteuttamaan suunnitellun koulusurman. Elokuva esitetään Evan näkökulmasta; kuinka hänestä tuntuu, että Kevin on jo pienenä jotenkin vinksahtanut. Kuinka raskaus, synnytys ja koko Kevinin lapsuus on hyvin hankalaa.

Luulen, että tässä tapauksessa kirja olisi kannattanut lukea ensin. Uskon,että kunhan saan kirjan käsiini, moni asia selittyy minulle, saan uutta tietoa ja näkökulmia asioille. Ja että pystyn eläytymään tarinaan paremmin.
Elokuvasta kuitenkin jäi hyvin voimakas "jälkimaku". Elokuva laittoi ihan todella ajattelemaan kauheita asioita. Elokuvan aikanakin tunnelma oli hyvin piinaava ja ahdistava, joten sanoisin elokuvaa onnistuneeksi.

Minun omat tunteeni vaihtelivat elokuvan aikana tapahtumien mukaan. Aluksi ajattelin, että Kevinistä tuli sellainen kuin tuli Evan takia; kuinka hän ei välittänyt lapsestaan tarpeeksi, ei osoittanut rakkautta jne. Jonkin ajan kuluttua tuli tunne, että kuinka tuollaista lasta voisikaan rakastaa aidosti? Että lapsihan oli aivan hirveä jo alusta asti. Sitten ajattelin molempia näitä yhtä aikaa ja lopussa en oikein edes tiennyt, mitä ajatella. Lopulliseksi mielikuvakseni kuitenkin  jäi se, että ehkä siellä Kevinin päässä sittenkin voisi olla jotain hyvääkin. Ehkä anteeksianto olisi mahdollista. Vaikka äidin ja pojan suhde onkin aina ollut vaikea, niin voisivatko asiat edes hieman parantua?

   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kolmen kuukauden katsaus

 Koontipostaus huhti-, touko- ja kesäkuulta.  Bloggaaminen on ollut tauolla perheen sairaustapauksen vuoksi. Instagramiin olen päivittänyt ...