Sivumäärä 217
Lyhyesti omin sanoin:
Maameren velho on ensimmäisen osa Maameren tarinoista. Tämä tarina kertoo nuoresta Varpushaukasta, tosinimeltään Gedistä, jolla on taikavoimia. Hän lähtee opiskelemaan Roken saarelle lisää velhoutta ja hänestä tuleekin yksi saariston mahtavimmista velhoista.
Hän saa ystäviä ja vihollisia ja hän joutuu suureb haasteen eteen; hän tekee virheen ja vapauttaa nimettömän, pahan varjon, jota vastaan hänen on taisteltava.
"Silloin Ged kohotti sauvansa korkealle ja se säihkyi sietämättömän kirkkaana, paloi niin valkeana ja mahtavana valona, että jopa tuo ikiaikainen pimeys kärsi ja joutui antautumaan. Tuossa valossa Gediä kohti tulevavasta varjosta katosivat kaikki inhimilliset piirteet. Se vetäytyi kasaan, kuivui kokoon, musteni ja ryömi nelinkontin lyhyillä kynnekkäillä pedonjaloillaan. Mutta se tuli päin Gediä ja nosti häntä kohti sokean, muodottoman turpansa, jossa ei ollut huulia, korvia, eikä silmiä. Kun he olivat kohdakkain se paloi pikimustaksi sauvan valkoisessa taikavalossa ja vääntäytyi pystyyn. Mies ja varjo kohtasivat kasvoista kasvoihin hiljaisuuden vallitessa, liikkumattomina"
Mielipide:
Aluksi olin hieman pihalla tarinasta. En oikein tiennyt kuka oli kuka ja missä milloinkin oltiin. Mutta tarinan edetessä siihen pääsi kivasti kiinni; vaikkakin hahmot jäivätkin etäisiksi, eikä heitä oppinut tuntemaan kovin hyvin. Jännitystä ja tapahtumia riitti, eli tylsä kirja ei ollut. Kirjoitustyyli sen sijaan oli mielestäni jotenkin tylsähkö ja ehkä töksähteleväkin; tarinaa ei saanut luettua kovin sujuvasti.
Pidin kuitenkin tarinasta ja aion lukea jatkoa sille. Tähtiä annan kolme:
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti