Lyhyesti:
Elokuinen mökkikylä lupaa rauhaa: perheenäiti Annukka tarvitsee hermolepoa, lööpeissä ryvettynyt bändi lähtee paikkaamaan välejään, isä lomailee pienen tyttärensä kanssa ja vanha pariskunta viettää kuherruskuukauttaan. Idyllisen kylän historia kiehtoo lomailijoita – lähistöllä sijaitsee muinainen uhripaikka.
Mökkiläiset tekevät uhripaikalle yöllisen tutkimusretken, jonka seurauksia kukaan ei osaa aavistaa. Ensin katkeavat puhelinyhteydet, seuraavaksi ainoa kylään vievä tie. Myyttien ja todellisuuden rajat alkavat hämärtyä: metsä puristuu mökkien ympärille, tuuli hengittää kuin elävä olento. Yhtäkkiä vanha pariskunta katoaa jälkiä jättämättä, ja seuraavaksi rannalta löytyy ruumis, joka on peittynyt mustiin perhosiin.
"Annukka näpräsi poninhäntänsä pienelle sykerölle ja laskeutui tikkaita pitkin lämpimään veteen. Hän liukui pois laiturin luota ja lähti uimaan pitkin, rauhallisin vedoin syvemmälle. Usva väistyi kevyesti hänen edeltään ja kuunsirpin kuva laineili kauempana veden pinnassa. Annukka muisti yöt, jolloin hän oli istunut Jonin huoneessa nojatuolissa nukuttamassa tätä ja katsellut ikkunasta kuuta. Hänen mieleensä oli joskus lipunut yllättäviä ajatuksia. Ne olivat paljastaneet hänestä toisenlaisen puolen, jonka olemassaolosta hän ei ollut ollut tietoinen"
Mielipide:
Olen lukenut myös Mia Vänskän Saattajan, josta pidin kovasti. Ja tästä pidin jopa enemmän! Minä en pidä ollenkaan perhosista, eikä tämä kirja saanut minua pitämään niistä yhtään enempää, hyi kamala :D Todella jännittävä, jopa pelottava kirja. Mielenkiintoiset hahmot.
Minä pidän kauhu/jännityskirjoista, joissa on suljettu ympäristö. Tässä kirjassa henkilöt jäivät loukkuun metsän keskelle. Vaikka tässä kirjassa juonta pystyi osittain arvailemaan, se ei haitannut lukunautintoa millään lailla. Todella hyvä, annan tähtiä täydet viisi:
*****
