Kolme sisarta - Heather Morris

Englanninkielinen Alkuperäisteos 2022Three Sisters
Aula& Co 2022
Suomentanut Kristiina Drews 
Sivuja 320
Storytel äänikirja
Lukija Markus Niemi
Kesto 13h 33min

"Kolme sisarusta, Cibi, Magda ja Livi, istuvat tiiviisti isänsä ympärillä kotitalon pienellä takapihalla. Oleanteripensas, jota perheen äiti on yrittänyt sinnikkäästi herättää henkiin, nuokkuu lohduttomana puutarhan nurkassa."

Cibi, Magda ja Livia lupaavat lapsina isälleen, että pysyvät aina yhdessä. 
Vuoden kuluvat ja sodan seurauksena juutalaisten perheiden oikeuksia rajoitetaan. Tulee päivä, jolloin natsit tulevat hakemaan perheiden nuoria juutalaistyttöjä "töihin saksalaisille". Magda on sairaalassa, mutta 15- vuotias Livia joutuu lähtemään. Cibi lähtee Livian mukaan, muistaen antamansa lupauksen. 
Sairaalasta päästyään Magda onnistuu piilottelemaan pitkään natseilta metsässä sekä naapurin ullakolla. Lopulta hänkin päätyy Auchwitziin ja ihmeen kaupalla pääsee sisartensa seuraan.
Sisarten elämä leirillä on yksinkertaisen kamalaa - silti he onnistuvat sinnittelemään hengissä vähäisestä ruuasta, taudeista ja karuista työ- ja asuinoloista huolimatta. Myös kuolemanmarsseiksi kutsutuista siirroista he selviytyvät, toinen toistaan tukien. 
Tarina ei pääty tyttöjen vapautumiseen leiriltä, vaan se kertoo myös heidän elämästään sen jälkeen - kuinka kotimaa on muuttunut, kotitalo vallattu ja lopulta elämästä uudessa maassa. 

"Cibi ajattelee Magdaa, ja helpotuksen tunne kulkee pitkin selkärankaa. Magda on säästynyt tältä kidutukselta. Hän toivoo, ettei Livikään olisi täällä - sisko näyttää niin paljon muita tyttöjä nuoremmalta. Livi on urhea, mutta hän on silti kovin pieni. Kuinka hän edes selviytyy tästä työstä? "

Olipas taas melkoinen selviytymistarina. 
Sisarusten matkaa oli yhtä aikaa kamalaa ja kiehtovaa seurata. Kaikki ne kamalat koettelemukset ja epätoivon hetket.. Mutta se voima ja lohtu, jota he toisistaan saivat tekivät tästä kirjasta kauniin. 
Jos lukee paljon keskitysleirikirjallisuutta, ne alkavat väistämättä hieman toistaa itseään. Tässä kirjassa oli hyvää se, että siinä oli myös suuri osa leirien jälkeistä elämää. Kaikesta on mahdollista selviytyä, on mahdollista löytää onni ja jatkaa eteenpäin. 
Hyvin ja tunteikkaasti kerrottu tositapahtumiin perustuva tarina. 

4/5

Kalman kevät - Virpi Hämeen-Anttila

 Otava 2020
Björk- sarja osa 7
Sivumäärä 351
Storytel äänikirja
Kesto 11h 3min
Lukija Jaakko Ohtonen

"Ikkunanpielissä oli aamulla taas jäätä. Miten kauan mahtaa kestää, että tuuli kääntyy länteen päin, hän miettii, kun pukee päälleen pitkän palttoon. Meren rannalla kun asutaan, tuuli viiltää kuin puukko. Se tulee suoraan Siperian aroilta. Siperia. Omsk. "

Karl Axl Björkiä tarvitaan taas, tällä kertaa jahtaamaan aavetta. 
Björkin ystävätär Iida pyytää Björkin apua. Opiskelija Matilda Kivikarin eno on kuollut tapaturmaisesti ja Matilda epäilee että kummituksella on ollut osuutta asiaan. Björk itse ei usko kummituksiin, mutta suostuu kuitenkin tutkimaan tapausta. Varsin pian hän saa selville, ettei kuolema ollutkaan tapaturmainen - vaan murha. 
Tutkinta paljastaa salaisuuksia menneisyydestä - eno on saanut 30 vuotta sitten aviottoman lapsen venäläisen naisen kanssa ja nyt tuo lapsi on ilmaantunut hautajaisiin ja testamenttia kuulemaan. Onko hän todella se, joka hän väittää olevansa?
Tutkimustensa lisäksi Björk hoitaa huolella päivätyönsä setänsä yrityksessä. Lisäksi hänen on tehtävä vaikea päätös rakkausrintamalla - haluaako hän jatkaa poikamieselämäänsä vai kihlautua vihdoinkin. Ja jos kihlautuu, niin kuka onkaan hänen sydämensä valittu?

"Björk laski telefoonin kuulokkeen paikalleen ja palasi mietteissään pöytänsä ääreen. Tavallaan oli hyvä, että Martti sivuutti kummituksen. Se salli Björkin edetä omaa reittiään rikoksen tutkimisessa. "

Oikein hyvä!
Sarja jatkuu tasaiseen hyvään tahtiinsa, aina kuitenkin jotain uutta mukanaan tuoden. Nautin tämän sarjan kuuntelemisesta kovasti. 
Ainoa miinus lukijan vaihtumisesta. Useimmat aiemmista kirjoista on lukenut Aku Laitinen ja olen mieltänyt hänet Björkin ääneksi. Ei Ohtosenkaan lukemisessa mitään vikaa ollut, mutta hänen äänensä ei vain ollut Björkin - jos hoksaatte mitä tarkoitan. 
Olen hyvin tyytyväinen siihen, että Björkin lemmenkuviot saivat viimeinkin vaihtelua ja edistystä, mutta en olisi arvannut sen etenevän aivan näin. Veikkaan kylläkin, että jotain erikoista tulee vielä tapahtumaan ennen kuin Björk todella saa onnensa. 
Tykkäsin. 

4/5

Kitty, eli kuinka mies tuhotaan - Terhi Tarkiainen

 Tammi 2020
Sivumäärä 424
Kirjasto

"Sitä luulisi, että miehen henki on löyhässä Lontoon kaltaisessa kaupungissa, jossa ihmisiä tallautuu tuon tuosta kuoliaaksi saappaiden tai kavioiden alla, käristyy tuhkaksi tulipaloissa, putoilee silloilta Thamesin pohjaan, törmää kurkku edellä puukon terään tai yksinkertaisesti heittää henkensä sairauden kourissa - suosituimpia lienevät hitaasti riuduttava keuhkotauti, kaikenlaiset kouristelut ja kohtaukset sekä tietysti isorokko, tuo kuumetautien kestosuosikki. Näissä olosuhteissa miehen tuhoamiseen pitäisi riittää pelkä vilpitön toivomus ja kärsivällisyyttä odottaa sen toteutumista."

Eletään 1700- lukua Lontoossa. Kitty Blackstonen äiti kuolee ja hänen isänsä päättää naittaa tyttärensä vanhalle kauppiaalle. Kitty ei tästä ilahdu, sillä hänen omat toiveensa ovat varsin toisenlaiset. Kitty nimittäin haluaisi jatkaa isänsä saappaissa apoteekin pitäjänä. 
Kittyn elämä muuttuu jo ennen häitä. Hän joutuu raiskatuksi Lontoon sivukadulla ja kun raiskaaja löytyy häävieraiden joukosta, on myrkyllinen keitos valmis. Kitty vannoo kostoa tuolle miehelle, joka kajosi kaikkein arvokkaimpaan ja tuhosi hänestä jotakin. Suunnitelmat pyörivät päässä päivisin ja hurjien unien muodossa myös öisin. 
Tapahtumat seuraavat toisiaan, väärät ihmiset kuolevat, kukaan ei oikein ole sitä miltä vaikuttaa. Saako Kitty kostonsa ja onnensa?

"Havahtuessani hereille, olin kauhuissani. Sydämeni jyskytti kiivaasti, käsien ja jalkojen lihakset kouristelivat jännityksestä ja ilmaa piti haukkoa sisään suurina palasina ennen kuin se loppuisi. Sitten, hitaasti, hengitykseni alkoi tasaantua, nesteet löysivät omat uomansa, raajat tulivat pehmeiksi ja painaviksi. Keho tuntui taas tutulta, ja annoin sen vajota takaisin vuoteen pehmeyteen. Suljin uudelleen silmäni. Ja hymyilin."

Tarkiaisen esikoinen Pure mua oli hulvaton ja yllättävä lukukokemus. Odotin sitä samaa Kittyltä, mutta tähän jouduin pettymään. 
Tässäkin oli hyvät puolensa; idea oli hyvä, hahmot mielenkiintoisia ja ympäristö kiehtova. Harmillisesti tarina eteni paikoin hyvin hitaasti eikä oikein imaissut mukaansa. Raa'at ja pikkutuhmat unet eivät tätä pelastaneet, eikä huumori pureutunut. 
Kirjan loppu oli hyvä, vaikkakaan ei kovin yllättävä. 
Ihan perusteos siis, sanoisin. 

3/5

Kirkkopuiston rakastavaiset - Virpi Hämeen-Anttila

 Otava 2019
Björk- sarja osa 6
Sivumäärä 319
Storytel äänikirja
Kesto 8h 51min
Lukija Aku Laitinen

"Odotus tuntui kestävän iäisyyden, vaikka kelloon katsoessa aikaa ei kulunut kun puoli tuntia. Hän käveli katua edestakaisin, jotta pysyisi lämpimänä. Hän halusi myös välttää törmäämästä väärään ihmiseen. Viimein hän näki, että jalkakäytävälle ilmestyi nainen, jonka solakka varsi oli kätketty pitkään ja paksuun turkisreunaiseen talvitakkiin."

Karl Axel Björk on palannut Berliinin matkaltaan mieli synkkänä. Hän näki ja koki siellä kauheita asioita ja ikävä Katjaa kohtaan on suunnaton. 
Työt hänen setänsä sähköfirmassa pitävät hänet kuitenkin kiireisenä ja hän saakin apulaisjohtajan paikan. 
Kirkkopuistosta löytyy kuollut nuoripari ja tapaus näyttää murha-itsemurhalta. Tytön perhe ei halua asiaa tutkittavan tarkemmin, mutta Björk haistaa tapauksessa palaneen käryä. 
Björk saa selville, että tyttö tiesi aivan liikaa ja johtolangat vievät epäilykset korkealle tasolle. Onko Björkin edes mahdollista kerätä riittävästi todisteita ja saattaa oikeat syylliset telkien taakse?

"Minä tosissani uskon, että joku tappoi heidät molemmat, ja selkäpiitäni karmii, kun mietin, kuka on voinut tehdä niin hirviömäisen teos. Björk nyökkäsi. 
- Aivan. Kaksi nuorta elämänsä alussa. Se on minustakin hirveätä. Ja siksi tahdon selvittää syyllisen."

Sarja jatkaa tasaisen hyvää tahtiaan. 
Kyllä oli taas jännittäviä juonenkäänteitä ja salaisen karmiva juoni. Huh. Kirja myös jäi melko jännittävään kohtaan, ihan kaikkea ei saatu loppuun ja jään jännityksellä odottamaan miten tarina tästä etenee. 
Kirjan henkilöt ovat edelleen miellyttäviä ja mielenkiintoisia. Björkin naiskuviot eivät ole vieläkään edenneet, alkuun minua tympi tämän kohdan jumittaminen, mutta nyt olen jotenkin tyytyväinen, ettei hän ole valinnut (vielä) ketään. 
Minulla ei oikein ole mitään uutta sanottavaa. Loistava sarja, jota aion lukea lisää :)

4/5

Koston kukat - Virpi Hämeen-Anttila

 Otava 2017
Björk- sarja 4 osa
Sivumäärä 350
Storytel äänikirja
Kesto 10h 57min
Lukija Aku Laitinen

"Kun joku katsoi hänen suuntaansa, Karl Axel Björk yritti näyttää siltä, että oli keskittynyt lukemaan pöydälle levitettyjä papereita. Todellisuudessa hän oli jo hyvän aikaa tutkiskellut seinille ripustettuja taulukoita, samassa huoneessa työskentelevän Sintosen liian korkealta paljaaksi ajeltua niskaa ja poliisilaitoksen ja yliopiston edestä kulkevia ihmisiä ja hevosvaunuja."

Karl Axel Björk on ystävättärensä Idan kanssa katsomassa oopperaesitystä, kun heitä kohtaa ikävä yllätys - näyttelijätär, joka muka puukotetaan esityksessä, ammutaan kuoliaaksi raikuvien aplodien aikana. 
Björk ottaa ohjat käsiinsä ennen poliisin saapumista ja saa osallistua tutkintaan myös heidän saavuttuaan. Tehtävä on vaikea, sillä kukaan ei nähnyt tai kuullut mitään. 
Kun oopperassa tapahtuu toinenkin ampuminen, on kaaos valmis - huhut liikkuvat, arvailuja heitellään ja jopa kummitusta epäillään. 
Neuvokas Björk etsii sinnikkäästi johtolankoja - hän harmittelee ajan vähyyttä ja päivätyönsä puuduttavuutta. Mistä saada vaihtelua tai aikaa sille, mistä hän oikeasti pitää ja missä hän on hyvä. 

"Oli aika mennä oopperatalolle. Hänen vatsanpohjaansa hulahti saman tien kylmyys, ja leukapielten lihakset jännittyivät. Turkiskauppiaan tapaus työntyi mielessä taemmas. Olisiko murhaaja jälleen liikkeellä?"

Björk- sarjan neläs osa ei tuottanut pettymystä - olen jäänyt näihin ihan koukkuun. Todella sujuvaa kuunneltavaa, jännitystä ja vauhtia unohtamatta. Björk on miellyttävä herrasmiespäähenkilö, jonka elämää on mukava seurata. Edellisen kirjan kohdalla harmittelin hieman hänen seuraelämänsä paikallaan junnaamista - tämäkään ei asioita vienyt edemmäs, mutta ei myöskään takertunut tai toistellut asiaa liikaa. 
Kimurantti murhatutkinta oli kutkuttavaa luettavaa, ei liian ennalta-arvattavaa, muttei liian kaukaa haettukaan. Asioita pystyi päättelemään itsekin, mutta yllätyksiäkin riitti. 
Viidennen osan, Tiergartenin teurastajan, olenkin lukenut jo aikoja sitten (se oli ensimmäinen lukemani Björk- kirja), joten hyppään tässä piakkoin kuudenteen osaan, Kirkkopuiston rakastavaisiin. 
Suosittelen kyllä kovasti tätä sarjaa, jos pitää historiallisista dekkareista. 

4/5

Kuka kuolleista palaa - Virpi Hämeen-Anttila

 Otava 2016
Björk- sarja osa 3
Sivumäärä 348
Storytel äänikirja
Kesto 11h 9min
Lukija Aku Laitinen

"Hän keinotteli itsensä sisään pihoja erottavan aidan aukosta ja päätyi aukealle, jolla kasvoi ruohotupaksia. Alue jäi syvään varjoon, ja hän siristeli silmiään, ettei olisi kompastellut hämärässä. Tähän asti kaikki oli mennyt juuri kuten oli luvattu. "

Vuoden 1921 loppukesällä Helsinkiä vaivaa tuhopolttojen sarja. Tulipaloista vihjeeksi jää vain ovenpieleen jätetty hevosenkenkä. 
Eräästä teollisuusrakennuksesta löydetään lopulta ruumis ja hänen epäillään olevan kyseisen laivanvarustamon konttoripäällikkö. Kaikki ei kuitenkaan täsmää ja nokkelan Karl Axel Björkin apua tarvitaan. Yhdessä poliisiystävänsä Martin kanssa he jakavat tietoja ja selvittelevät tuhopolttoja ja kuolemantapausta. 
Tämän lisäksi Björk etsii todisteita pahamaineista Vahanaamaa vastaan. Vahanaama on vangittuna, mutta ilman todisteita ja todistajia, hän päätyy vapaalle jalalle. Onnistuuko Björk löytämään jotain miestä vastaan, vai vaikenevatko kaikki pelon vallassa?
Henkilökohtaista elämää kuohuttavat naisihmiset Björkin liehitellessä sekä Idaa että Lisbetiä, mutta sitoutuminen ei vielä tunnu oikealta. Palavat tunteet kaksoisagentti Katjaa kohtaan sekoittavat myös pakkaa. Elämää vaikeuttaa myös Siperiasta palaava isä, jonka Björk luuli ja toivoi jo kuolleen.

"Björk hyvästeli Esterin ja jatkoi matkaansa synkissä mietteissä. Isä näännyttäisi äidin. Niin oli käynyt ennenkin, mutta nyt äiti oli vanhempi ja hauraampi. Tapanin kuolema oli vienyt häneltä elämänhalun. Mitä voisi tehdä ilman että sotkee itseänsä samaan soppaan?"

Nautin kovasti kolmannesta Björk- kirjasta. 
Tutut hahmot ja tapahtumat palailivat pikkuhiljaa mieleen kirjan edetessä ja uusia jännittäviä käänteitä oli edessä. 
Sarjan kirjat on kirjoitettu sujuvasti ja vetävästi ja ne imaisevat mukaansa. Myös tämä Kuka kuolleista palaa oli oikein koukuttava ja viihdyttävä teos. Kuljin Björkin mukana Helsingin katuja ja etsin vihjeitä tekijöistä. Kirja toimi äänikirjana hyvin ja aion kuunnella muutkin sarjan kirjat äänikirjoina. 
Kirjan henkilöt olivat edelleen oikein miellyttäviä. Björkin naiskuviot toistivat tässä hieman samaa kaavaa kuin edellisessä, eli eivät edenneet suuntaan eivätkä toiseen. Isän paluu puolestaan kuohutti myös omaa mieltäni ja olin vihainen Björkin puolesta - kirja siis herätti tunteita, mikä on aina plussaa. 
Jäin ihan koukkuun ja haluan kuunnella seuraavan osan, Koston kukat, mahdollisimman pian. 

4/5

Myrkynkeittäjä - Sarah Penner

 Englanninkielinen alkuteos The Lost Apothecary 2021
HarperCollins 2021
Suomentanut Päivi Paju
Sivumäärä 350
Kirjasto

"Hän tulisi aamunkoitteessa - nainen jonka kirjettä pitelin käsissäni, nainen jonka nimeä en vielä tiennyt. En tiennyt hänen ikäänsä enkä sitä, missä hän asui. En tiennyt hänen asemaansa yhteiskunnassa, enkä tiennyt, millaisista synkistä asioista hän näki unta yön saapuessa. "

1970- luvun Lontoossa palvelee salainen apteekki. Alussa sen tarkoitus oli palvella naisia, jotka eivät saaneet apua tavallisilta lääkäreiltä. Vuosien saatossa jokin muuttui, ja apteekista tuli myrkkypuoti. Puoti myy taitavasti naamioituja myrkkyjä naisille, jotka haluavat kostaa heitä väärin kohdelleille miehille. 
Kaikki on sujunut hienosti, kunnes eräänä päivänä myrkky on tarkoitettu toiselle naiselle...
Nykyajassa Caroline on lähtenyt yksin häämatkaksi tarkoitetulle lomalle Lontooseen. Hän on juuri saanut tietää miehensä olleen hänelle uskoton ja tarvitsee tilaa ja aikaa asioiden selvittelyyn. Sattumalta hän löytää pienen pullon, johon on kaiverrettu karhun kuva. Hän alkaa selvittää pullon alkuperää ja törmää ratkaisemattomaan arvoitukseen apteekkarimurhista. 
Arvoitusta ratkoessaan hän joutuu ratkomaan myös oman elämänsä kiemuroita. 

"- Minulla ei vain ole koskaan aiemmin ollut tällaista tunnetta. 
Aloin vapista, aivan kuin huone olisi juuri viilentynyt. 
-Millaista tunnetta?
-Sellaista, että jokin on menossa hirvittävällä tavalla pieleen."

Ihanan erilainen kirja. 
Pidin tarinasta paljon, molemmista aikatasoista. Tarina eteni kevyesti, sujuvasti ja sopivalla tahdilla. Helppo ja viihdyttävä. Juonenkäänteitä riittävästi. Kirjan henkilöt olivat miellyttäviä ja heidän elämäänsä seurasi mielellään. 
Aihe oli kiehtova, salainen apteekki ja erilaiset myrkyt. Henkilöiden historia. 
Todella hienosti punottu kokonaisuus. 
Kirjan loppu oli hyvä ja minulle jäi tästä hyvä mieli. Tällaisia kirjoja on mukava lukea, nämä eivät vaadi suurta keskittymistä vaan tarinaan pystyy uppoutumaan ja siitä nauttii tietyllä tavalla. 
Pidin kovasti. 

4/5

Unennäkijä - Katinka Sarjanoja

 Karisto 2021
Sivumäärä 350
Kirjasto

"Lapsen tukkoinen ynähtely tavoitti Accolonin tietoisuuden unen läpi. Hän nousi istumaan ja hieroi silmiään makuukomeron hämärässä. Ovien välistä kajasti ohut ja värisevä valonsäde, tulisijan liekkien loimotus. Keittiöpiiat olivat jo hereillä ja täydessä työntouhussa. Lapsi yski edelleen, ja Accolon kurottautui kurkistamaan yläpuolellaan katosta roikkuvaan kehtoon."

Unennäkijä on jatkoa Korpinlaululle ja Karhuneidolle. 
Tarina jatkuu siitä, mihin viimeksi jäätiin. 
Marrec on menossa naimisiin Brangwenin kanssa ja Brangwenin on vaikea sopeutua tulevaan asemaansa. Haasteet perillisten tuottamisessa eivät suinkaan lisää neidon luottamusta itseensä ja asemaansa. 
Vasalliprinssi Cormac on huonossa kunnossa ja pian onkin edessä uuden hallitsijan valinta. Savusälvän väki onnistuu puhumaan prinssiksi yhden omistaan kuninkaanmaalaisen sijasta ja "karhukuninkaaksi" kruunataan Sigge, Sigrin poika ja Etainin lapsenlapsi. 
Kuninkaanmaalta saapuu muitakin vieraita, muuan Mairtin, jonka tehtävänä on vakoilla Savusälvän toimia. Tilanne kuitenkin mutkistuu ja muuttuu, kun Elbren- neito siepataan ja Mairtin osallistuu pelastustoimiin. 
Edesmenneen Nuolennokan Rowanin tytär Rowena karkaa äitinsä helmoista ja tutustuu Siggeen. Rowenalla on myös näkemisen lahja, eivätkä näyt lupaa hyvää. Onko uusi sota tulossa ja mitä on tällä kertaa hintana?

"Hänen omissa silmissään Savusälpä oli juuri sanoillaan ja teoillaan noussut kapinaan. Enää tarvitsisi saada kuningas ymmärtämään, ettei kyse ollut vain satunnaisesta tunteenpurkauksesta, vaan tämän kansan sydämeen juurtuneesta uskottomuudesta hallitsijaansa kohtaan."

Kirja siis päättää Sarjanojan trilogian. 
Pidin tästä osasta eniten, tämä oli kirjoista selkein. Tässä ei hypitty vuosia eteenpäin, eikä mukaan tullut liikaa uusia hahmoja. Toki hahmoja oli edelleen paljon, mutta suurin osa oli onneksi ennestään tuttuja. Ja kirjan alkusivuilla oli luettelo henkilöistä, josta pystyi tarpeen vaatiessa tarkistamaan, kuka oli kukakin (en muista oliko aiemmissa kirjoissa). 
Pidin tässä myös siitä, että tiettyihin henkilöihin pääsi tutustumaan paremmin, he olivat vihdoinkin muutakin kuin pelkkä nimi muiden joukossa. Kerronta oli edelleen aika toteavaa, eikä tästä välittynyt minulle suuria tunteita, mutta parannusta aiempiin osiin kuitenkin oli. 
Kirjan loppu tuntui hieman hätäiseltä ja vallanvaihdos miehiltä naisille tapahtui melkoisen helposti. Lopussa oli siis jälleen suuri taistelu, jossa menetettiin ihmisiä, mutta tämä jätti lukijan kylmäksi. 
Ihan kelpo sarja, vaikka odotinkin koko ajan enemmän. Ei erityisen mieleenpainuva, mutta viihdyttävä. 

3/5

Salonkileijonan kärsimykset - Taina Parikka

Kustantaja Havina, valmistaja Books on Demand 2021
Sivumäärä 345
Kirjasto

"Herää Bertil! Ravistus olkapäässä nosti minut unen tukahduttavasta paineesta kuin haavi koukussa kiemurtelevan karpin. Ponkaisin istumaan patjalla ja haukoin henkeä sydän hakaten. Vuodeverhojen rajaamassa pimeässä pesässä tuntui loppuvan ilma, mutta jalopeura olisi viihtynyt siellä. 
- Tuleeko se? käännähdin pelästyneenä vaimoni puoleen. Tunsin ja kuulin hänen läsnäolonsa, vaikka en nähnyt häntä." s. 10

Lyhyesti:

Salonkileijonan kärsimykset on jatkoa Tyttö ja jalopeura- kirjalle, jonka luin pari vuotta sitten. 
Pienen saksalaisen ruhtinaskunnan kruununperijä Adalbert Löwen- Geweih on selvinnyt hengissä kirouksestaan (vaikkakin muuttaa edelleen muotoaan täydenkuun aikaan) ja on nyt naimisissa rakastamansa naisen kanssa. Heille on myös syntymässä yhteinen lapsi. 
Kaikki kuulostaa hyvälle ja arjen kuuluisi olla ihanaa. 
Perheen onnea varjostaa silti moni asia. Adalbert pelkää kuollakseen vaimonsa synnytystä - hänen oma äitinsä menehtyi hänen synnytykseensä. Lisäksi heitä huolettaa, periikö lapsi isänsä taipumuksen muodonmuutokseen. Eikä pienin murheista suinkaan ole se, että moni vastustaa säätyeroja rikkovaa avioliittoa. 
Hetken helpotuksen haastavaan arkeen tuo tutkimusmatkailija, joka saapuu linnaan Salaperäiseltä saarelta. Onko hänellä tarjota ratkaisu useampaan perheen ongelmaan?

"En noussut päivälliselle vaan makasin illan ja yön pimeydessä tyyny kainalossani ja vesien noruessa hiljalleen ohimoilta korviin. Olin odottanut, että avioliitto Lotten kanssa ja lapsen syntymä olisivat muuttaneet elämäni pysyvästi parempaan, mutta ryvin sieraimia myöten samassa sonnassa kuin ennen kiroustani. Löysin lohtua vain siitä, että muutaman päivän kuluttua Adam syrjäyttäisi kelvottoman Bertilin. " s. 161

Mielipide:

Mahtavaa jatkoa Tytölle ja Jalopeuralle. 
Tarina eteni todella mielenkiintoiseen suuntaan ja jätti täysin selvästi tarinan auki - jatko-osaa siis jälleen odotellessa. 
Tässä kirjassa huomasin tosin sen, etten millään muotoa pidä kirjan päähenkilöistä. Adalbert eli Bertil eli Adam on melkoisen takertuva ruikuttaja, jolla hommat ei tahdo mennä putkeen. Näin on varmasti kirjailija tarkoittanutkin, mutta tieto tästä ei saa minua silti pitämään hänestä enempää. Kyllä hän hitusen kirjan loppua kohden kehittyi järkevämmäksi, onneksi. Lotte puolestaan on ärsyttävä ja äkäinen, eikä hänen kiukuttelulleen ja toiminnalleen oikein annettu järkevää selitystä. Synnytyksen jälkeinen alakulo, joo. Viittauksia suvun taipumukseen mielen sairauksista, joo. Ehkä hänestäkin selviää lisää mahdollisessa seuraavassa osassa, mutta tässä kirjassa hän ei ollut minulle mieleinen hahmo. 
Onneksi kirjan henkilöt eivät olleet kuitenkaan niin rasittavia, että se olisi haitannut lukukokemusta. 
Hitusen olisin kaivannut myös tunnetta tähän tarinaan. Kirjassa tapahtui tunteellisia asioita, mutta se tunne ei aivan välittynyt lukijalle asti. 
Eniten kirjassa pidin Tutkimusmatkailijasta ja hänen saapumisensa aiheuttamasta suunnan muutoksesta. Erikoinen lisä perinteisten valtajuonittelujen keskelle. Tämä menee kyllä jännäksi ja odotan Parikalta uutta luettavaa innolla!

3/5

Treblinkan viimeinen juutalainen - Chil Rajchman

 Minerva kustannus 2011 (äänikirja 2020)
Suomentanut Marita Vihervuori
Sivumäärä n. 160
Storytel äänikirja
Kesto 3h 13min
Lukija Jarkko Pajunen

Treblinka oli yksi kolmesta Puolaan perustetuista, operaatio Reinhardiin kuuluvista tuhoamisleireistä, joiden tarkoituksena oli yksinomaan murhata juutalaisia systemaattisesti. Kirjan kirjoittajan ei olisi kuulunut selvitä, sillä jokaisen Treblinkaan saapuvan oli tarkoitus kuolla. Kirjasta käy selkeästi ja raa'asti ilmi ihmisten julma kohtelu, pahoinpitelyt, murhaaminen kaasulla ja ampumalla, sekä ruumiiden hävitystyö. 
Rajchman onnistui pysyttelemään hengissä vaihtamalla työstä toiseen - hän leikkasi naisten hiuksia, repi hampaita kuolleiden suusta, kantoi hiekkaa ja soraa, sekä ruumiita. Rajchman osallistuu kapinaan elokuussa 1943 ja onnistuu pakenemaan. Hän piileskelee kuukausia, saa onnekseen apua hyviltä ihmisiltä pääsee Varsovaan ystävänsä luo turvaan. Hänestä pidetään huolta, kun hän romahtaa kaikesta kokemastaan ja näkemästään. Ja tässä ovat hänen muistiinpanonsa, jotka hän on kirjannut pakomatkallaan. 

Lyhyt, ytimekäs, karu kirja. 
Hirveästi tämä ei eronnut muista lukemistani holokaustiin liittyvistä kirjoista, paikka vain oli eri ja vankeihin kohdistuva väkivalta (ruoskinta) entistä julmempaa. Raakaa työtä, raakaa väkivaltaa, raakoja murhia. Silti ne kaikki ovat yhtä kauhistuttavia ja hurjia. Tässä ei vedottu tunteisiin, vaan kaikki oli kuvattu yksinkertaisesti ja suoraan - näin tehtiin, näin tapahtui, näin meitä kohdeltiin. Jaksan aina ihmetellä, mikä on saanut jotkut jaksamaan tuon kaiken läpi, mikä on saanut nuo ihmiset selviytymään. Moni luovutti kaiken tuon kauheuden keskellä, on siis onni että edes muutama on selviytynyt kertomaan kokemastaan muillekin. 
Ja on hyvä, että esiin nousee kertomuksia muistakin leireistä, kuin vain Auschwitzista, vaikka se niistä tunnetuin onkin. On hyvä muistaa, että tätä on tapahtunut monissa, monissa eri leireissä, eri kaupungeissa, eri maissa. 
Huh. 

Pako helvetistä - kohtalona Pohjois-Korea - Masaki Ishikawa

 Englanninkielinen alkuteos 2017 A River in Darkness. One Man's Escape from North Korea. 
Minerva kustannus 2018
Suomentanut (englanninkielestä) Niko Jääskeläinen
Sivumäärä 269
Storytel äänikirja
Kesto 6h 45min
Lukija Ilkka Villi 

"En muista paljoakaan siitä illasta, jolloin pakenin Pohjois-Koreasta. Yksityiskohdat ovat jo haihtuneet mielestäni... Kerron kuitenkin sen, minkä vielä muistan. Taivaalta tihkuu vettä. Tihku muuttuu kuitenkin pian piiskaavaksi kaatosateeksi. Olen läpimärkä. Rojahdan pensaikon suojiin ajantajuni menettäneenä. Olen pohjattoman uupunut."

Lyhyesti:

Tositarina perheestä, joka muutti paremman elämän perässä Japanista Pohjois-Koreaan. He uskoivat lupauksiin työstä, onnesta ja ruuasta, mutta saivat tilalle jotain aivan muuta. 
Masaki Ishikawa oli 13- vuotias muuttaessaan vanhempiensa ja kahden siskonsa kanssa Koreaan. He saavat asuttavakseen vanhan talon, jota naapurit kadehtivat tiilikaton vuoksi. Muuta hyvää talossa ei sitten olekaan. Perheen isä saa työtä maanviljelijänä, mutta kaikki sato on annettava valtiolle. Palkka työstä on kohtuuttoman pieni ja jaettavat ruoka-annokset eivät mitenkään riitä viisihenkiselle perheelle. Äiti ei saa työtä, koska hän on japanilainen. 
Koulunkäynti on haastavaa ja haaveet paremmasta tulevaisuudesta saa unohtaa - maanviljelijän poika tulee olemaan myös maanviljelijä. Tilanne muuttuu vuosi vuodelta huonompaan suuntaan - ruoka-annokset pienenevät ja koko perhe näkee nälkää. Väkivaltaa ja varkauksia on joka puolella. Vastoinkäymisissä kukaan ei ole auttamassa. 
Myöhemmin Ishikawalla on oma perhe, jota hän ei pysty auttamaan. Ainoa keino selviytyä, on yrittää paeta maasta. Pystyykö hän auttamaan muita kuin itseään? 

"Elämä oli aivan yhtä rankkaa, ehkä jopa rankempaa kuin aikaisemmin, mutta lapsi vei ajatukseni pois äitini kuolemasta. Ilman poikaani minulla ei olisi ollut juurikaan syytä elää. Jos erehdyin pohtimaan liikaa elämääni, vajosin äkkiä masennuksen syövereihin. Niinpä keskityin elämään päivän kerrallaan."

Mielipide:

Tässäpä taas ajatuksia herättävä teos. 
Pohjois-Korea on minulle aika tuntematon alue ja aihe, enkä ole ollut siitä erityisen kiinnostunut. Suosituksesta kuitenkin tartuin tähän ja olihan tämä aika karua kuunneltavaa. 
Ankeat asuinolot, jatkuva ruokapula, kylmyys, kova työ, sananvapauden täydellinen puuttuminen, väkivallan pelko... Epätoivo iskee lujaa. Herää vain ajatus, miten tällaista voi olla jossakin? Miten tämä kaikki voi olla totta? Olenko todella itse elänyt näin pimennossa ja tietämättömänä, kun tällaista on jossain muualla? Kirjan tapahtumat nimittäin yltävät 2000- luvulle asti. 
Ainoa mikä itseäni ihmetytti, oli se, että ihmiset perustivat perheitä ja saivat lapsia, vaikka olot olivat niin karut. Miksi? Jos ruokaa ei ole edes itselle, miksi hankkia lapsia? Varsinkin kun vaikutti, että naimisiin mentiin ihmisten kanssa, joita ei edes tunnettu. Olisiko ollut niin vaikeaa pitää housut jalassa? Lapsiparat... Ihmisparat... 
Kirja siis kuvaa hienosti sitä, kuinka ihmiset luottavat sokeasti hyvään, tottuvat siihen mitä on tarjolla, eivätkä enää usko parempaan. 
Jos Pohjois-Korea kiinnostaa ja kestät hurjaakin tekstiä, kannattaa lukea. 

4/5

Christina Kartanon varjoissa - K. M. Peyton

 Englanninkielinen alkuteos 1982 Flambards
WSOY 1984
Suomentanut Sirkka Salonen
Sivuja 224
Kirjasto

"Kettu juoksi vaivattomasti. Se nousi mäen ylös lyhyen märän ruohikon läpi, pudottautui ojaan ja juoksi eteenpäin virtaavassa vedessä. Oja oli syvä, ja sen yllä kasvoi orapihlajia ja valtavia jalavia, joiden viimeiset keltaiset lehdet helottivat taivasta vasten, märkää marraskuista taivasta vasten, joka roikkui synkkänä kukkulan ja tulvivan, vesien halkoman laakson yllä."

Lyhyesti:

Nuori Christina asuu Grace- tätinsä luona - kunnes Russel- eno yhtäkkiä pyytääkin häntä asumaan Flambardsin kartanoon. Asialla ei suinkaan voi olla mitään tekemistä Christinan tulevan perinnön kanssa... 
Niinpä Christina lähtee kartanoon ja tutustuu äkäiseen, katkeroituneeseen enoonsa sekä tämän kahteen poikaan Markiin ja Williamiin. Eno on metsästysmiehiä henkeen ja vereen, vaikkei voikaan enää itse nousta hevosen selkään. Hän vaatii Christinaakin opettelemaan ja ennakkoluuloistaan huolimatta tyttö ihastuu hevosiin ja vauhdin hurmaan. Tallipoika Dick on onneksi kärsivällinen ja lempeä opettaja. 
Veljeksistä Mark on isänsä kultapoika, taitava, joskin kova ratsumies. William puolestaan pelkää ratsastusta ja joutuukin ikävään onnettomuuteen. 
Vuodet kuluvat ja lopulta on tehtävä päätös, joka vaikuttaa monien elämään. 

"Hän nosti leukaansa ja veti otsalle muutaman kiehkuran uuden koppahattunsa lierin alta. Hän halusi pitää hiuksiaan ylhäällä, sykeröllä niskassa, niin että koppahattu olisi ollut syvemmällä otsalla juuri sillä tavoin kuin Christina kuvitteli sen näyttävän niin tavattoman tyylikkäältä, mutta Mary kauhistui hänen ehdotustaan eikä suostunut ottamaan sitä kuuleviin korviinsakaan. "

Mielipide:

Ihana pieni nostalgiapläjäys. 
Olen nuorempana lukenut koko Christina- sarjan sekä Peytonin kirjoittamat hevoskirjat Tähdenlento ja Yli esteitten. Nämä kaikki ovat jääneet mieleeni ja nyt olikin mukava palata Christinan mukana Englannin maaseudulle. 
Kirja oli aikalailla samanlainen kuin muistelinkin. Harkitseva, hitusen romanttinen ja sopivasti hevosia. Peytonin kuvaukset aikakaudesta, ihmisistä ja eläimistä olivat loistavia ja pääsin niin aidosti mukaan kettujahtiin kuin kartanon arkeenkin. 
On niin sääli, että vanhat kirjat tahtovat painua unohduksiin ja kun niihin haluaisi palata, niitä on vaikea löytää. 
Ihana pieni kirja. 

4/5

Auschwitzin sisaret - Roxane Van Iperen

 Hollanninkielinen alkuteos 2018 't Hooge Nest (Englanniksi The Sisters of Auschwitz)
Bazar 2020
Englanninkielestä suomentanut Sirpa Parviainen
Sivumäärä 368
Kirjasto

"Hetkenä, jona ajamme pitkin metsäpolkua ja talo pilkistää näkyviin puiden välistä, me rakastumme. Se ei ole aivan se "pieni mökki maaseudulla", jota olimme odottaneet - tämä talo on valtava, ja sillä on nimikin: Korkea pesä. "

Lyhyesti:

Toinen maailmansota. Juutalaisten oikeuksia rajoitetaan, koko ajan enemmän ja enemmän. Heitä vangitaan ja lähetetään keskitysleireille. Hollantilaiset sisarukset Janny ja Lien Brilleslijper perheineen ovat mukana vastarintaliikkeessä, he painavat lehtisiä ja jakavat ruokakuponkeja ja uusia passeja niitä tarvitseville. Lopulta he pyörittävät vainottujen piilopaikkaa aivan natsien silmien alla. Korkea pesä- niminen vuokratalo lähellä Amsterdamia tarjoaa suojaa ja piilopaikan kymmenille juutalaisille. Mahdollisuuden suht normaaliin elämään, raittiiseen ilmaan. 
Lopulta heidän piilopaikkansa paljastuu ja heidät lähetetään viimeisellä junalla Auschwitziin. Sisarukset päättävät selviytyä, tapahtui mitä hyvänsä, sillä taakseen he jättävät pienet lapsensa ja miehensä. Moni heidän ystävänsä ja tuttunsa ovat mukana junassa. Matkalla he tapaavat myös Anne ja Margot Frankin (Anne Frank - nuoren tytön päiväkirja) ja auttavat sisaruksia parhaansa mukaan. 

"Olimme niin surullisia, olimme väsyneitä, olimme kylmissämme, olimme olleet päiväkausia ilman ruokaa, meitä heikotti - emme edes olleet varmoja, olimmeko nälkäisiä vai emme, koska nälkä katoaa, en tiedä, oletko koskaan... Onneksi et tule sitä koskaan tietämään, voi luoja, minä rukoilen, että et tule koskaan tietämään."

Mielipide:

Upea tietokirja, joka toi taas uutta näkökulmaa toisen maailmansodan aikaisiin tapahtumiin. Oli mielenkiintoista lukea, millaista oli elää juutalaisena sodan aikaan, millaista oli pelätä ja piilotella, millaista oli yrittää auttaa muita ja tulla autetuksi. Millaista oli yrittää vastustaa natseja, millaista oli yrittää elää niin normaalia elämää kuin vain mahdollista. 
Naisten päätyminen Auschwitziin oli järkyttävää, niin paljon hyvää he muiden eteen tekivät. Oli ihme, että he selvisivät. Itse Auschwitzista en saanut juurikaan uutta tietoa, mutta oli mielenkiintoista saada tietää lisää Anne Frankista perheineen. Annen oma päiväkirja kertoi lähinnä elämästä piilopaikasta, kun tässä taas sain tietää tarkemmin, mitä hänelle piilottelun jälkeen tapahtui. (Anne Frankin nimi kirjan esittelyssä olikin yksi syy, miksi tähän tartuin. ).
Todella koskettava, erilainen aiempiin lukemiini kirjoihin verrattuna. 

4/5

Karhuneito - Katinka Sarjanoja

 Karisto 2020
Sivuja 445
Kirjasto

"Kirpeän jäiset pisarat putoilivat neuloina iholle, takertuivat seitinohuiksi rihmoiksi tuttua polkua kotiin taivaltavan hevosen turkkiin. Ratsastajan pää oli painuksissa, hartiat väsymyksen painamat. Ja häpeän, sillä mitään muuta kuin häpeäänsä ei Rowan pystynyt ajattelemaan."

Lyhyesti:

Karhuneito jatkaa siitä, mihin Korpinlaulu päättyi. Kirja on siis Sarjanojan fantasiasarjan toinen osa. 
Étainin ja Rautakatseen tytär Sigri on kihlattu Vaskenrajan kartanonherra Variksensurmalle. Aihetta juhlaan riittää, sillä liitto pohjautuu rakkaudelle. 
Iloa varjostaa tieto lähestyvästä sodasta. Viholliskansa vallalliset keräävät sotajoukkojaan valloittaakseen Savusälvän. Prinssi Cormac nimittää Rautakatseen sotajoukkojen päälliköksi, vaikka hän ei ole edes taistelukuntoinen. Kipeä polvi saa hänet nilkuttamaan ja miekkaankaan hän ei voi tarttua ilman hihnoja, jotka pitävät aseen hänen kädessään. Pystyvätkö naiset seuraamaan sivusta, kun heidän miehensä ja poikansa lähtevät taistelemaan?
Huolta ja ristiriitaa aiheuttaa myös Rowan, joka on palannut ja etsii paikkaansa Savusälvässä sekä Nuolennokan valtiatar Valonlaulu, joka pystyy lähettämään ennusnäkyjä muille näkijöille... 

"Kuinka sinä, joka itsekin olet näkijöiden verta, kavahdat minua? Ei sinun minua tarvitse pelätä, Étain Korpinlaulu, mutta kun kuuaikasi seuraavan kerran jää väliin, rukoile kuollutta jumalaasi henkesi puolesta. Ja rukoile tyttäresi puolesta, sillä sinun pikku karhunpentusi kantaa pian Savusälvän kohtaloa"

Mielipide:

Olen aika lailla samaa mieltä tästä kuin Korpinlaulustakin - idea loistava, toteutus vaisu. Odotin enemmän, parannusta edelliseen.  
Tapahtumia ja henkilöitä oli jälleen todella paljon. Alkuun pidin kirjasta. Henkilöt olivat tuttuja ja edellisen osan tapahtumat vielä joten kuten muistissa. Oli mielenkiintoista seurata Rautakatseen ja Étainin matkaa maanpakolaisina. Mielenkiintoisia juonenkäänteitä. Kerronta oli ihan sujuvaa, yksinkertaista, tasaista. Mutta... 
 Puolessa välissä kirjaa hypättiin monta vuotta eteenpäin, jolloin mukaan tuli paljon uusia henkilöitä. Tässä vaiheessa olisin tarvinnut paperia ja kynän pysyäkseni perillä siitä kuka oli kuka ja kenenkin lapsi tai sukulainen. Henkilöt jäivät aika pinnallisiksi, en päässyt kenenkään kanssa tutuiksi. Suuria tunteitakaan tämä ei herättänyt. Eli vaisuksi jäi. 
Olettaisin kolmannen kirjan kertovan Marrecista ja Gwenistä. Itse en ainakaan tässä osassa lämmennyt heidän jutulleen, mutta ehkä minun on kuitenkin katsottava, miten tarina taas etenee :)

3/5

Käärmeitten kesä - Virpi Hämeen-Anttila

 Otava 2016
Björk- sarja - osa 2
Sivuja 363
Storytel äänikirja
Kesto 11h 23min
Lukija Aku Laitinen

"Hän vilkaisi kelloa seinällä. Kymmentä yli yksi. Aikaa ei ollut paljon, mutta hän tahtoi varmistaa että työ oli saatettu loppuun. Ei, ei vieläkään. Hän katseli kun sohvalla makaava nainen nousi vaivalla istumaan. Nainen laski molemmat jalkansa lattialle, taipui kaksin kerroin kuin mato jota tökkäistään tikulla ja piteli päätään kämmenien välissä. "

Lyhyesti:

On vuosi 1921, Helsingissä. Karl Axel Björk työskentelee kuumeisesti ministeriössä, mutta tekee myös salapoliisin hommia. Lähinnä harrastemielessä. 
Hän saa tehtäväkseen tutkia kuolleen leskirouvan tapausta. Testamentti on erilainen kun oletettiin ja rouvan terveydentila oli aina ollut hyvä - yht'äkkinen sydänkohtaus kuulosti omituiselta. 
Selviää, että Alina Jegoroff on myrkytetty ja tapauksia on useampi. Björk saa avukseen poliisin ja ystävänsä Martin ja yhdessä he jahtaavat Käärmeeksi kutsuttua myrkyttäjää. 
Suomessa syttyy myös ulkopoliittinen skandaali, jossa hallitus, armeija ja suojeluskuntajärjestö taistelevat kukin arvovallastaan koko ajan kovenevin panoksin. Björkin vanhat viholliset Valaveljet eivät myöskään lepää, vaan käyvät hänen kimppuunsa odottamattomilla aseilla.
Björkin henkilökohtaisessa elämässäkin kuohuu - hän pohtii mahdollista parisuhdetta kahden naisen välillä, mutta haikailee samalla kuumaa, intohimoista, mutta mahdotonta suhdetta kolmanteen naiseen. 
Miten veitsenterävä Björk voi selvittää tämän kaiken?

Mielipide:

Björk- sarjan toinen osa oli minusta vetävämpi ja jännittävämpi kuin ensimmäinen. 
Myrkyttäjän selvittäminen oli mielenkiintoista, vauhdikasta ja Björk joutui mukaan melkoisiin selkkauksiin. Kirjan henkilöt ovat mukavia, erityisesti pidän tietysti Björkistä ja tässä kirjassa yhdeksi suosikeistani nousi Björkin uusi apupoika Frans. 
Myös Björkin henkilökohtaisen elämän seuraaminen oli mielenkiintoista ja tapahtumarikasta. 
Virpi Hämeen-Anttilan kirjoissa pidän paljon myös hänen tavastaan saada historia ja paikat elämään. Hän osaa kuvata niin hienosti ympäristöä, että voisin kuvitella kulkevani siellä oikeasti. Hän on tehnyt valtavasti taustatyötä kirjojansa varten. 
Björk- sarja toimii loistavasti äänikirjana, pidän Aku Laitisen tyylistä lukea. Se sopii näihin kirjoihin loistavasti. Jatkan sarjaa ehdottomasti jossain vaiheessa. 

4/5

Auschwitzin apteekkari - Patricia Posner

 Englanninkielinen alkuteos 2017 The Pharmacist of Auschwitz. The Untold story. 
Minerva kustannus 2019
Suomentanut Niko Jääskeläinen
Sivuja 315
Storytel äänikirja
Kesto 8h 28min
Lukija Joonas Kääriäinen

"Toukokuussa 1944 natsien suurin tuhoamisleiri Auschwitz toimi täydellä kapasiteetillaan. Juutalaisvainojen kiihkeimmässä vaiheessa arviolta 800 000 unkarinjuutalaista lähetettiin surmattavaksi Auschwitzin kaasukammioihin. Loputtomana virtaavien uhrijonojen paineessa kolmannen valtakunnan pahamaineisin keskitysleiri kykeni hädin tuskin selviytymään päivittäsistä rutiineistaan. "

Lyhyesti:

Romanialainen apteekkari ja Bayerin lääketehtaan edustaja Victor Capesius liittyi vuonna 1943 SS-järjestöön. Hänestä tuli Auschwitzin kuolemanleirin pääapteekkari ja hän vastasi sotilaiden ja vankien lääkkeistä, varastoi kaasukammioissa käytettävää hermomyrkkyä, osallistui ratapihan kuolemanvalintoihin ja hamstrasi valtavat määrät kultaa kuolemaan tuomituilta vangeilta. 
Kirjassa käydään läpi sodan jälkeisiä oikeudenkäyntejä ja etenkin Capesiuksen yrityksiä kieltää kaikki rikoksensa Auschwitzissa ja kuinka syvään epäinhimillisyyteen voi ihminen vajota.
Kirja osoittaa myös, kuinka esimerkiksi suuryritys I.G. Farben hyötyi natsien toimista ja kävi kauppaa vangeista, joita käytettiin työvoimana sekä lääkekekokeiden koe-eläiminä. 
Kirja perustuu pitkään salassa olleisiin dokumentteihin. 

"Koska SS-lääkärit pitivät itseään huippuammattilaisina muiden yläpuolella, olisi voinut kuvitella, että Capesiuksen kaltainen mitätön apteekkari olisi jäänyt Auschwitzissa vaille suurempaa tunnustusta. Jos asia olisi ollut näin, hänelle tuskin olisi myönnetty merkittävää roolia leirin julmissa ihmiskokeissa. Capesiuksella oli kuitenkin valttikortti, jinka arvoa SS- henkilöstö ei voinut vähätellä: hönen työhistoriansa Farbenilla ja Bayerilla. Kaikki keskitysleirin lääkärit olivat kiitollisuudenvelassa Farbenille, joka rahoitti useita leirin lääketieteellisistä kokeista."

Mielipide:

Tämä oli lukemistani Auschwitz- kirjoista ensimmäinen tietokirja. Muut ovat olleet tunteellisia, omaelämänkerrallisia teoksia, kun taas tämä perustui kylmiin faktoihin. 
Tämä tarjosi minulle paljon uutta tietoa ja uusia näkökulmia. 
Loppupuolella kirja oli hieman puuduttavaa kuunneltavaa, oikeudenkäyntien osalta. Siinä lueteltiin paljon nimiä, vuosia, rikoksia ja rangaistuksia. Luettuna nämä asiat olisivat voineet jäädä paremmin mieleen, mutta kuunneltuna ne menivät hieman ohi ja sekaisin. 
Jossain välissä ajattelin myös, että tässä on aika vähän tietoa itse Capesiuksesta vaikka kirjan pitäisi nimenomaan kertoa hänestä. Mutta loppua kohden nämä ajatukset hävisivät. Ja oikeastaan oli hyväkin, että kirjassa oli paljon muutakin. 
Kirja ei herättänyt samanlaista kauhistusta ja tunnevyöryä kuin muutamat aiemmin lukemani kirjat, mutta kyllä tämä silti laittoi miettimään asioita. Kuinka alas ihmiset voivat vajota? Kuinka he voivat kieltää sen kaiken? Eikö ihmisen kullanhimolla ja ahneudella ole mitään rajaa? 
4/5

Nopeasti piirretyt pilvet - Paula Nivukoski

                                                                        Otava 2019

Sivuja 334

Kirjasto

"Joki toisti valon. Liisa kapusi alas ylisängystään ja istui seinänvieruspenkille. Hän veti yöpaidan polviensa yli, nojasi otsansa ikkunaan. Aamulla valo oli vielä kevyttä, aurinko siroutui vedenpintaan, ja virta väreili kirkkaana kuin viimeisinä päivinä aina."

Lyhyesti:

Liisa on Isokyröläisen perheen vanhin lapsi - isoveli Taisto kuoli jo pienenä, suru seuraa perhettä aina ja Liisan on vaikea täyttää pojalle kuuluvat saappaat. 

Isän kuollessa Liisa haluaa toteuttaa isänsä viimeistä tahtoa ja pitää tilan suvussa. Hän menee naimisiin Kallen kanssa, mutta arki ei olekaan helppoa. 

Lopulta Kalle lähtee Amerikkaan paremman elämän toivossa ja Liisa jää äitinsä ja lastensa kanssa pitämään tilaa pystyssä ja kuuntelemaan ilkeitä juoruja. 

"Liisa piteli kirjettä vielä pitkään. Etsi rakkautta rivien väleistä. Löysi väsyneen katseen kohti huomisen työmaata. Kiikkerän pöydän metsäkämpän ainoan ikkunan edestä. Kallen käsivarret, työstä väsyneen selän. Ihoon liimautuneen hiestä märän työpaidan. Muutaman dollarin rintataskusta. Ehkä se oli rakkautta, että osti postimerkin ja kirjoitti kotiin."

Mielipide:

Minäkin tartuin tähän kovasti kehuttuun teokseen. 

Nopeasti piirretyt pilvet oli kyllä uskomattoman kauniisti ja tunnelmallisesti kirjoitettu, sen haikea sävy tavoitti minutkin. Mutta! Voi että on ikävää ja hidasta lukea murteella kirjoitettua puhetta. Toki se luo aidomman tunnelman ja se oikeastaan sopi tähän, mutta minun lukuelämystäni se kovasti haittasi. Kirja ei päässyt imaisemaan mukaansa, kun sanoihin takkuili ja tökki. 

Tarina itsessään oli hyvä. Ja oikeastaan kaikki muukin oli hyvää ja hienoa, että ymmärrän kyllä kirjan hehkutuksen. Mutta koska itse aika tavallisena, arkilukijana en osaa arvostella kirjoja teknisesti tai ns oikeaoppisesti, arvioin niitä ihan vain omien lukukokemusten pohjalta. 

Muutenkin olen ehkä hieman väärä kohdeyleisö tälle kirjalle, kun pidän enemmän tapahtumarikkaista, jännittävistä kirjoista. Vaikka väliin on mukava lukea muutakin, kuin niitä tuttuja ja turvallisia ja laajentaa lukupiiriään. 

Mutta siis, tämäntyylisistä kirjoista pitäville tämä on varmasti aivan loistava kirja. Kirjan tunnelma oli ihana ja tarina hyvä. Lukuelämys oli pettymys. 

3/5

Paimentyttö - Enni Mustonen

Otava 2013

Sivuja 363
(Kirjasto)

"Ei kuulunut kellon kilahdusta, ei edes minkäänlaista mölähdystä, vain sadepisaroiden tasaista ropinaa. Aallot iskeytyivät kohisten rantakallioihin Kasabergetin takana. Jyrähtikö ukkonen? Ei kai sentään, nythän oli jo syyskuu. Uusi jyrähdys, ja toinen ja kolmas. Ehkä jokin laiva ampui tykillä, sillä ääni kuului kaukaa mereltä Granön takaa. 

- Kuudi! Kuudi! Kuudiii! Ruusa, hoi, kom hit!"

Lyhyesti:

Paimentyttö aloittaa Syrjästäkatsojan tarinoita- sarjan. 

Tämä ensimmäinen osa kertoo Idasta ja hänen elämästään 13-18- vuotiaana. Eletään vuotta 1893, kun Ida orvoksi jäätyään pääsee navettapiiaksi Östersundomin kartanoon. Siellä topakka karjakkoneiti Matilda ottaa pienen Idan suojatikseen. Valitettavasti hänelle sattuu onnettomuus, josta toipuminen vie pitkään. Hän päätyy Björkuddeniin, satusetä Topeliuksen tiluksille aputytöksi. Mukana hyörii monenmoista sukulaista ja mamsellia. 
Tietysti nuoren tytön elämään kuuluu myös ihastumista ja ystäviä. 

"Kun niiasin ja käännyin menemään, kuulin sen nuoremman naisen kysyvän, eikö minulle pitäisi antaa jotakin vaivanpalkkaa. En tiedä, mitä Irene- mamselli vastasi, sillä kiirehdi jo juoksujalkaa mäkeä alas. Auringon viimeiset säteet saivat rantakaislikon punertamaan. Oli pidettävä kiirettä. Karjakkoneiti odotti minua taatusti malttamattomana."

Mielipide:

Sarjan kirjat ovat pyörineet paljon blogeissa ja instagramissa, joten uteliaisuuteni heräsi.
Alkuun kirja tempaisi minut mukaansa. Maalaiselämää oli kuvattu hienosti ja oli mukava sukeltaa nuoren piikatytön elämään.
Mitään suuria ja mullistavia juonenkäänteitä ei ollut, mutta tarina kulki mukavasti omalla painollaan eteenpäin. Jossain vaiheessa iski pieni lukuinnon hiipuminen, niillä main kun Ida lähti reissaamaan eri paikkoihin professorin seurassa. Viihdyin niin hyvin maalaismaisemissa. Loppua kohden pääsin taas paremmin mukaan.
Pidin kovasti Idasta, hänen tavallisuudestaan, arkisuudestaan ja arjen kuvailuista.
Mukava kirja. Palaan sarjan pariin jossain vaiheessa, hieman myöhemmin. Vaikka kirja oli hyvä, tuli silti oli että väliin on luettava jotain vauhdikkaampaa.
3/5

Yön sydän on jäätä - Virpi Hämeen-Anttila

Otava 2014 
Sivuja 349
(kirjasto)

"Kaksi miehistä ponnahti ylös ja kumarsi, kun viimeinen kokoukseen kutsuttu saapui. Kolmas jäi paikalleen, nyökkäsi ja tervehti. - Istukaa vain. Anteeksi että myöhästyin. Oletteko jo päättäneet mitä tehdään...- Ei nimiä. Täällä on liikaa korvia. Tilattiin sinullekin snapsi. - Olen pahoillani, sanoi vanhempi pystyyn nousseista. Oli vaikea järjestää kiireesti ja niin että sana ei mene...Istumaan jäänyt vaiensi kädenheilautuksella puhujan."

Lyhyesti:

Eletään vuotta 1921. Helsingin Vesilinnasta, juomavesisäiliöstä, löytyy murhattu mies. Todisteiden puolesta juttu näyttää selvältä, mutta harrastelijasalapoliisi Karl Axel Björk on eri mieltä. 

Sisäasianministeriössä työskentelevä Björk tekee yhteistyötä poliisin ja hyvän ystävänsä Martin kanssa ja saa epävirallisen luvan nuuskia tapausta. Juttu ei olekaan niin helppo, kuin olisi voinut alkuun kuvitella ja päästyään jäljille, hän joutuu itsekin vaaraan. 

Tämän lisäksi Björk tutkii Atamaaniksi kutsuttua salakuljettajaa, koska uskoo tällä olevan tietoja kadonneesta isästään. Tämäkään tutkimus ei ole aivan vaaraton. 

Ja jottei Björkin elämä kävisi liian tylsäksi, pyörii ympärillä kauniita naisia, jotka vaativat hänen huomiotaan. Eniten Björkiä kiinnostaa muotisalongin omistaja, joka liittyy käynnissä oleviin tutkimuksiin, mutta onkin ehkä paljon muutakin kuin mitä väittää olevansa...

"Vahanaaman rosoinen ääni puhui hänen vasempaan korvaansa:
- On se muutakin. Kun minä sen näin, vuosi sitten talvella, niin sen silmät räpytteli ja sen kädet tärisi. Se oli ostamassa ainetta. Itselleen."

Mielipide:

Yön sydän on jäätä on Björk- sarjan aloitusosa. Kirjaan ja sen maailmaan pääsi helposti sisään ja Björk tuntui heti tutulta ja miellyttävältä päähenkilöltä. 

Kirja ei kuitenkaan samalla tavalla imaissut minua mukaansa kuin Tiergartenin teurastaja, vaikka ihan ok olikin. Ehkä poliittiset juonittelut ja huumekaupat eivät ole minulle mieluisinta luettavaa. 

Aikakauden kuvaus on kuitenkin todella hienoa ja pystyin eläytymään siihen täysillä. 

Mitään ihmeempiä en oikeastaan osaa tästä sanoa, perushyvä ja kelpo kirja. Helppo ja nopealukuinen. 

4/5

Auschwitzin tatuoija - Heather Morris

Äänikirja Storytel
Englanninkielinen alkuperäisteos The tattooist of Auschwitz 2018
Aula & Co 2019
Suomentanut Pekka Tuomisto
Sivuja 292
Äänikirjan kesto 6h 54min
Lukija Markus Niemi

Helmet lukuhaaste kohta 32: kirjan nimessä on ammatti

Lale Sokolov on 24- vuotias slovakialainen, joka juutalaisuutensa vuoksi joutuu Auschwiz- Birkenaun keskitysleirille. Hän lähtee sinne kuvitellen siten pelastavansa muun perheensä.
Hän joutuu ensin tekemään raskasta pakkotyötä, kunnes sairaus on viedä hänet. Toiset vangit kuitenkin pelastavat hänet ja hän päätyy tatuoimaan toisia vankeja.
Tätowiererinä hän on paremmassa turvassa kuin moni muu, vaikkei hänkään täysin turvassa ole. Lale käyttää suht turvallista asemaansa auttaakseen muita vankeja. Hän tekee vaihtokauppoja ja jakaa ylimääräisiä ruoka-annoksia muille. Hän joutuu tatuoimaan tuhansien ja taas tuhansien ihmisten käteen numeron, joka vie heiltä identiteetin. Tästä eteenpäin he ovat vain numeroita.
Eräänä päivänä hän tatuoi nuoren naisen. Gitan. He rakastuvat ja kaiken pelon, kivun, nälän ja kurjuuden keskellä on pilkahdus valoa. "Kun me pääsemme täältä pois, menetkö kanssani naimisiin?"
Kirja perustuu tositapahtumiin.

"Lale kumartuu ja poimii hellästi lyhyen kukkasen. Hän keksii vielä, miten antaa sen Gitalle seuraavana päivänä. Huoneeseensa palattuaan Lale laskee arvokkaan kukan huolellisesti sänkynsä viereen ennen kuin vajoaa unettomaan uneen, mutta kun hän seuraavana aamuna herää, sen terälehdet ovat irronneet ja makaavat käpertyneinä mustan keskustan vieressä. Vain kuolema kestää tässä paikassa."

Mielipide:

Pidin kirjasta, kyllä.
Se oli kaunis ja romanttinen, mutta myös pelottava ja surullinen.
En ole lukenut paljoa Auschwitzistä kertovaa kirjallisuutta, mutta tämä herätti mielenkiintoni. Vaikka tämä oli tositapahtumiin perustuva, minusta siitä ei välittynyt se kauhu ja kauheus, joka tuolla on varmasti vallannut. Kirjassa haluttiin keskittyä Laleen ja Gitaan, mutta se epätoivoinen rakkaus ja ainainen pelko olisi korostunut paremmin, mikäli keskitysleirin kauheuksia olisi kuvattu enemmän. Minulle jäi lopulta kuitenkin olo, että tapaamiset järjestyivät helposti, sotilaat olivat helposti lahjottavissa jne. Että he todella olivat hyvässä asemassa.
Luulen myös, että tarina olisi kolahtanut minuun tällä kertaa paremmin luetussa muodossa. Vaikka pidin äänikirjan lukijasta, itse luettuna siihen olisi saanut enemmän tunnetta mukaan.
Kirjaa on kritisoitu paljon siitä, että vaikka se perustuu tositapahtumiin, on siinä paljon virheitä ja jotkut tapahtumat ova keksittyjä. Itse en ole näihin seikkoihin sen kummemmin perehtynyt, eikä minua jälkeenpäinkään häiritse se, että kaikki ei olekaan todellista. Kirja oli kuitenkin mielenkiintoinen, kaunis ja kauhistuttava luku(kuuntelu)kokemus, jota voin kyllä suositella jos aihe kiinnostaa.
(Tarinaa suunniteltiin ensin elokuvakäsikirjoitukseksi ja minua kyllä kiinnostaisi nähdä tästä tehty elokuvakin, jos sellainen sitten joskus tulisi)
4/5