lauantai 27. maaliskuuta 2021

Pako helvetistä - kohtalona Pohjois-Korea - Masaki Ishikawa


 Englanninkielinen alkuteos 2017 A River in Darkness. One Man's Escape from North Korea. 
Minerva kustannus 2018
Suomentanut (englanninkielestä) Niko Jääskeläinen
Sivumäärä 269
Storytel äänikirja
Kesto 6h 45min
Lukija Ilkka Villi 

"En muista paljoakaan siitä illasta, jolloin pakenin Pohjois-Koreasta. Yksityiskohdat ovat jo haihtuneet mielestäni... Kerron kuitenkin sen, minkä vielä muistan. Taivaalta tihkuu vettä. Tihku muuttuu kuitenkin pian piiskaavaksi kaatosateeksi. Olen läpimärkä. Rojahdan pensaikon suojiin ajantajuni menettäneenä. Olen pohjattoman uupunut."

Lyhyesti:

Tositarina perheestä, joka muutti paremman elämän perässä Japanista Pohjois-Koreaan. He uskoivat lupauksiin työstä, onnesta ja ruuasta, mutta saivat tilalle jotain aivan muuta. 
Masaki Ishikawa oli 13- vuotias muuttaessaan vanhempiensa ja kahden siskonsa kanssa Koreaan. He saavat asuttavakseen vanhan talon, jota naapurit kadehtivat tiilikaton vuoksi. Muuta hyvää talossa ei sitten olekaan. Perheen isä saa työtä maanviljelijänä, mutta kaikki sato on annettava valtiolle. Palkka työstä on kohtuuttoman pieni ja jaettavat ruoka-annokset eivät mitenkään riitä viisihenkiselle perheelle. Äiti ei saa työtä, koska hän on japanilainen. 
Koulunkäynti on haastavaa ja haaveet paremmasta tulevaisuudesta saa unohtaa - maanviljelijän poika tulee olemaan myös maanviljelijä. Tilanne muuttuu vuosi vuodelta huonompaan suuntaan - ruoka-annokset pienenevät ja koko perhe näkee nälkää. Väkivaltaa ja varkauksia on joka puolella. Vastoinkäymisissä kukaan ei ole auttamassa. 
Myöhemmin Ishikawalla on oma perhe, jota hän ei pysty auttamaan. Ainoa keino selviytyä, on yrittää paeta maasta. Pystyykö hän auttamaan muita kuin itseään? 

"Elämä oli aivan yhtä rankkaa, ehkä jopa rankempaa kuin aikaisemmin, mutta lapsi vei ajatukseni pois äitini kuolemasta. Ilman poikaani minulla ei olisi ollut juurikaan syytä elää. Jos erehdyin pohtimaan liikaa elämääni, vajosin äkkiä masennuksen syövereihin. Niinpä keskityin elämään päivän kerrallaan."

Mielipide:

Tässäpä taas ajatuksia herättävä teos. 
Pohjois-Korea on minulle aika tuntematon alue ja aihe, enkä ole ollut siitä erityisen kiinnostunut. Suosituksesta kuitenkin tartuin tähän ja olihan tämä aika karua kuunneltavaa. 
Ankeat asuinolot, jatkuva ruokapula, kylmyys, kova työ, sananvapauden täydellinen puuttuminen, väkivallan pelko... Epätoivo iskee lujaa. Herää vain ajatus, miten tällaista voi olla jossakin? Miten tämä kaikki voi olla totta? Olenko todella itse elänyt näin pimennossa ja tietämättömänä, kun tällaista on jossain muualla? Kirjan tapahtumat nimittäin yltävät 2000- luvulle asti. 
Ainoa mikä itseäni ihmetytti, oli se, että ihmiset perustivat perheitä ja saivat lapsia, vaikka olot olivat niin karut. Miksi? Jos ruokaa ei ole edes itselle, miksi hankkia lapsia? Varsinkin kun vaikutti, että naimisiin mentiin ihmisten kanssa, joita ei edes tunnettu. Olisiko ollut niin vaikeaa pitää housut jalassa? Lapsiparat... Ihmisparat... 
Kirja siis kuvaa hienosti sitä, kuinka ihmiset luottavat sokeasti hyvään, tottuvat siihen mitä on tarjolla, eivätkä enää usko parempaan. 
Jos Pohjois-Korea kiinnostaa ja kestät hurjaakin tekstiä, kannattaa lukea. 

4/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heinäkuussa luetut:

 Heinäkuu on ollut myös ihana lomakuukausi ja akut on ladattu täyteen tulevaa työvuotta varten. Yläkertamme on valmis ja upea ja lapset naut...