perjantai 12. maaliskuuta 2021

Mitä tapahtui merenneidoille - Jenni Multisilta


 Like kustannus 2021
Sivumäärä 325
Storytel äänikirja
Kesto 10h 16min
Lukija Johanna Kokko

"Aallot keinuttavat lossia. Ilma on suolasta sameaa, meri maistuu poskilla ja hiuksissa. Haluaisin pitää katseeni sumuun hajoavan mantereen siluetissa, mutta se harhailee, takertuu kuviin jotka saavat silmät vereslihalle. Kaislikossa alassuin kelluva soutuvene. Puiden mustat rungot ja niiden takaa kurkistelevat autiotalot. Tummana väreilevä vedenpinta. Kasvoja kalaverkoissa, kiduksia ja keuhkoja hukkumassa öljyyn."

Lyhyesti:

Ilma-akrobaatti Nella on saanut elämänsä tilaisuuden Pieni merenneito- näytelmässä. Hänen ystävänsä Linda kuitenkin katoaa omituisesti, jättäen jälkeensä keskeneräisen taideteoksen hylätylle Varjakansaarelle. Nella saa omituisia kirjeitä ja alkaa epätoivoisesti tutkia tapahtumia. Entä jos Linda ei olekaan kuollut, kuten muut väittävät? Miten sadan vuoden takainen veneonnettomuus, jossa hukkui 20 naista, liittyy Lindaan? Entä merenneidot, joista Linda niin paljon puhui? 
Tarina kulkee kolmessa aikatasossa, kertoen nykyhetkestä, sekä ajasta ennen Lindan katoamista. Pala palalta salaisuudet paljastuvat. 

"Piirustuksen ei koskaan ollut tarkoitus esittää merenneitoa, vaan Varjakansaarta. Viimein muistan, kuinka Linda esitteli minulle saaren karttaa Oliverin mökin parvekkeella ja hihkui innostuksesta kertoessaan, että saari muistuttaa muodoltaan selällään makaavaa merenneitoa. Käännän kirjeen ja luen toiselle puolelle kirjoitetun lauseen. Mitä tekisit, jos tietäisit, että olen täällä yhä?"

Mielipide:

Uskomattoman koukuttava, kiehtova ja jopa pelottava kirja. 
Valitsin kirjan kiehtovan nimen, sekä positiivisten kirjagram arvioiden perusteella. Ja todellakin tykkäsin. Tämä toimi hyvin äänikirjana, vaikka kolmen eri aikatason seuraaminen oli välillä vaikeaa (aikatasot toimivat paremmin luettuna, päivämäärät ja vuosiluvut eivät tahdo pysyä muistissani kuunnellessani kirjoja.). 
Pidin kirjan henkilöistä, vaikka Linda olikin välillä ärsyttävän salamyhkäinen. Kirjan ympäristö ja sen kuvailu olivat taidokkaita. Pieni, hylätty saari piirtyi upeasti mieleeni. Päähenkilöiden kauhunhetket olivat kuin omiani. Merenneidot ja niille maalailtu karmea kohtalo toivat kirjaan upean, omanlaisen, mystisen vivahteen. Ne herättivät paikoin pelkoa ja jännitystä. Huh. Tämä meni ihon alle. 
Juuri tällaisista kirjoista pidän - ne herättävät monenlaisia tunteita ja imaisevat lukijansa saman tien mukaansa. Kirjaa oli pakko kuunnella joka välissä, jotta sain tietää mitä todella tapahtui. Jännittävän mysteerin lisäksi kirjassa oli ystävyyttä, rakkautta, mustasukkaisuutta. Tässä oli kaikki kohdallaan!

5/5


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kolmen kuukauden katsaus

 Koontipostaus huhti-, touko- ja kesäkuulta.  Bloggaaminen on ollut tauolla perheen sairaustapauksen vuoksi. Instagramiin olen päivittänyt ...