tiistai 23. heinäkuuta 2019

Kauniit kuollessaan - Belinda Bauer

Englanninkielinen alkuteos The Beautiful Dead 2016
Karisto kustannus 2019
Suomentanut Annukka Kolehmainen
Sivuja 470
Arvostelukappale, kiitos!

"Layla Martinin kengät puristivat sietämättömästi. Hän oli ostanut ne torstaina, vaikka ne hiersivät pikkuvarpaita. Satakolmekymmentä puntaa. Kolmannes hänen viikkopalkastaan. Hän oli kävellyt niillä torstai-iltana ja jälleen perjantai-iltana tehdessään lämpimiä voileipiä iltapalaksi. Ja hän oli pannut ne töihin lauantaina, vaikka tiesi, ettei koko yhdeksännessä kerroksessa olisi ketään muuta - kuten ei luultavasti koko rakennuksessakaan...
... Ja nyt hän kuitenkin juoksi täsmälleen samoilla kengillä. Todennäköisesti henkensä edestä."

Lyhyesti:

Eve Singer on rikostoimittaja, jonka tehtävänä on ehtiä ensimmäisenä rikospaikalle kuvaamaan ja kertomaan raakalaismaisimmat yksityiskohdat ennen muita. Ilkeä ja suorasanainen pomo huohottaa niskaan ja Eve pelkää tulevansa korvatuksi jollain nuorella blondilla - media-ala on kovaa.. Kaiken lisäksi hän yrittää huolehtia muistisairaasta isästään, joka ei aina edes muista tytärtään..
Kun sitten Eve vahingossa törmää sarjamurhaajaan - tietämättään - hän luo heidän välilleen oudon siteen. Murhaaja tarjoaa Evelle mahdollisuutta ehtiä ensimmäisenä tuleville rikospaikoille, koska he haluavat samaa, molemmat saavat kiitoksensa ja huomionsa kuolemasta. Eve suostuu, muttei arvaakaan mitä hänen varalleen on suunniteltu..

"Eve ei kuitenkaan saanut sanaa suustaan. Äkkiä hän ei kerta kaikkiaan jaksanut. Jokainen elämänmuru tuntui hetkessä paenneen hänestä, ja syyllisyydentunne kuristi kurkkua. Hän pystyi vain osoittamaan oven toista puolta. Siellä, erektiohäiriöjulisteen päällä, oli halpa flaijeri. Samalla fontilla. Samalle paperille. Ne olivat samanlaiset..."

Mielipide:

Belinda Bauer osaa kirjoittaa viihdyttävästi - nämä kirjat eivät kyllästytä rikosteknisillä termeillä, eivät mässäile liialla raakuudella ja hahmot ovat todella samaistuttavia.
Luin vasta Belinda Bauerin Näkijän, josta pidin todella kovasti. Kauniit kuollessaan ei tunteikkuudessaan aivan yltänyt samalle tasolle, vaikka äärimmäisen hieno kirja olikin.
Pidän Bauerin kirjoista myös siksi, että aina joku henkilö on aiemmista kirjoista tuttu. Tässä kirjassa Eve sai turvakseen pienen naispoliisin, Emily Agudan, joka Näkijässä oli jumissa toisen poliisilaitoksen tiskin takana. Näkijässä puolestaan juttua tutkiva poliisi oli aiemmista kirjoista tuttu.
Tässä kirjassa pidin todella paljon Even isästä. Muistisairautta oli kuvattu hienosti, uuvuttavasti, mutta tavallaan myös hauskasti. Eritoten kirjan loppu sai minut naurahtamaan.
Muutenkin Bauer on kyllä loistava kuvaamaan erilaisia ihmisiä, niin hyviä kuin pahoja, tunteita ja tilanteita.
Kauniit kuollessaan ei ollut niin jännittävä, koukuttava ja yllättävä kuin aiemmat, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen.
4/5

tiistai 16. heinäkuuta 2019

Rumo Ylämaailmassa - Walter Moers

Saksankielinen alkuteos 2003 Rumo& Die Wunder im Dunkel. Erstes Buch.
Otava 2005
Suomentanut Marja Kyrö
Sivuja 414

"Rumo oli hyvä taistelemaan. Mutta tarinan alussa hän ei osannut taistella pätkääkään, ei edes tiennyt olevansa wolperting ja vielä vähemmän, että hänestä tulisi kerran koko Zamonian suurin sankari. "


Lyhyesti:

Rumo, pieni wolperting (joka ei tiedä mikä on wolperting), elää tyytyväistä elämää erään kaukkangerperheen maatilalla. Yhtäkkiä hänet tempaistaan pois tutusta ja turvallisesta, kun paholaiskykloopit sullovat Rumon ystävineen säkkiin ja vievät heidät vaeltaville Paholaiskallioille.
Rumo kasvaa ja vahvistuu, sekä tapaa haikalamato Smeikin, joka opettaa hänet puhumaan ja taistelemaan - teoriassa.
Alkaa hurja seikkailu, joka johdattaa Rumon Wolpertingin kaupunkiin - sieltä hän löytää oman hopearihmansa, oman onnensa.
Mutta koska kyseessä on Zamonialainen satu, ei siinä voi olla onnellista loppua... Mikä on tuo hurja Alimaailma, josta hiljaa puhutaan, mutta ei oikeastaan tiedetä mitään?

"Smeik kertoi suunnitelmansa. Se oli ennenkuulumaton. Se oli aivan mieletön. Se kuulosti kammottavalta houreelta, verenhimoiselta kostounelta - eikä sillä ollut mitään mahdollisuutta toteutua. 
"Mitä sanot?" Smeik kysyi. 
"Yritetään pois" Rumo vastasi."

Mielipide:

Heinäkuussa vaivaa lukujumi sekä kesän kiireet - aikaa ja mielenkiintoa ei ole paljoa ollut.
Minun lukujumini selviävät aina hyvällä, tutulla kirjalla. Tässä tapauksessa siis Walter Moersin Pimeyden ihmeet osa 1 - Rumo ylämaailmassa.
Rakastan upputua Zamonian supermielikuvitukselliseen maailmaan, täysin uusien otusten ja ympäristöjen pariin.
Seikkailut ovat niin jännittäviä, hurjia, mielenkiintoisia ja hauskoja, että lumoudun joka kerta.
En pysty sanomaan Moersin teoksista mitään negatiivista, pidän niistä juuri tällaisina.
Jos siis pidät mielikuvituksellisista, satumaisista seikkailutykityksistä, lue tämä ja muut Moersin kirjat.
5/5





perjantai 5. heinäkuuta 2019

Kerrostalo - Hanna-Riikka Kuisma

Like kustannus 2019
Sivumäärä 333
Arvostelukappale, kiitos!

Helmet 2019 lukuhaaste 35: kirjassa on yritys tai yrittäjä (kai huumekauppiaskin lasketaan yrittäjäksi)

"Alussa oli ihan hiljaista. Ei ihmisiä eikä eläimiä. Sokaiseva valo levittäytyy kaiken ylle. Aurinko laskee, nousee ja laskee jälleen. Taivas hehkuu lukemattomissa eri väreissä samentuen pimeään. Seutua valaisevat vain kaukana vilkkuvat tähdet ja kuu, joka kiertyy sirpistä sisäänhengityksellä näkymättömiin ja paisuu uloshengityksellä täydeksi, kunnes taas katoaa viipale kerrallaan."

Lyhyesti:

Teollisuuskaupungin laitamille nousee uusi, loistokas lähiö. Se hohtaa hetken, kunnes lama vie työpaikat ja jättää jälkeensä työttömyyden, köyhyyden, rikollisuuden, huumeet ja alkoholismin.
Kerrostalo on kertomus kuihtuvassa lähiössä asuvista ihmisistä, nuorista ja vanhoista, miehistä ja naisista.
On mm. kolmikymppinen Jessica, jonka lapsi otettiin huostaan huumeiden vuoksi. Hän jo kerran pääsi lähiöstä pois, mutta ajautui takaisin.
On iäkäs Terttu, kodistaan häädetty mummeli, joka ei osaa päästää kodistaan irti.
On itseään myyvä Natalia, aikoinaan vainoharhoista kärsinyt Keijo, alkoholisoitunut Teppo, raivoraitis uskonmies Sakke...  Ja monia muita.

"Hän muistaa, miten humalluttavaa se aluksi oli ollut. Tuli rahaa ja sai bilettää yhdessä kaupungin julkkisten kanssa. Jopa hänen exänsä hyväksyi aluksi kuvion, koska luuli hänen työskentelevän baarimikkona. Ja kyllähän hän ensin myikin pelkkiä juomia. Heillä meni silloin vielä ihan tarpeeksi hyvin. Tai ainakin hän piti sellaista kulissia yllä kaikille, etenkin somessa. Lähiössä häntä haukuttiin ylimieliseksi, ja ihan syystä, Jessica mietti..."

Mielipide:

Pidin kovasti kirjoitustyylistä. Suora, kaunistelematon ja selkeän ytimekäs.
Muutoin Kerrostalo ei minua vakuuttanut. Puolet kirjasta mietin, onko tässä kunnon juonta ollenkaan. Minun silmiini se oli vain tarinoita eri asukkaista. Toki osa tarinoista nivoutui lopulta yhteen, osa jäi irrallisiksi. Kirjan loppu jätti paljon avoimia kysymyksiä ja jo kirjan alussa tiesi, ettei tähän kovin onnellista loppua voi tulla.
Osa hahmoista oli ihan mielenkiintoisia, osaa ärsytti lukea. Luen aika harvoin alkoholismista/huumeista kertovia kirjoja, juurikin sen takia että ärsyttää lukea ihmisistä jotka pilaavat elämänsä. Kirjailija oli kyllä hienosti kuvannut erilaisia ihmisiä, ihmistyyppejä ja heidän käyttäytymistään. Voi olla, että luen tulevaisuudessa kuitenkin Kuismalta jonkin muun teoksen, jonka aihe on enemmän minun makuuni.
3/5





maanantai 1. heinäkuuta 2019

Ikuisesti, siskoni - Katri Alatalo




Gummerus 2019
Sivumäärä 471
Arvostelukappale, kiitos!

"Tässä lehdossa tammet ovat valtavia ja ikivanhoja. Niiden rungot kaartuvat kuin pyöreät linnantornit, jotka kohoavat taivasta kohti. Oksat työntyvät kauas joka suuntaan, puiden painavat käsivarret, joista alimmat iskevät kyynärpäänsä maahan asti. Jokainen tammi on kuin oma metsänsä, kokonainen maailma, jota ruskea kyhmyinen runko kannattelee ja tummanvihreä lehvästö suojelee taivaan kupolina. Kaarnassa on kämmenensyvyisiä halkeamia, ja sammal kiipeää verhoksi runkojen alaosaan niin että on vaikea sanoa, missä puu loppuu ja missä maa alkaa."

Lyhyesti:

Caitriona, uuden ajan druidi, vaeltaa oppilaansa Gillyn kanssa. He saapuvat Dun Eirichiin ja pyytävät kuninkaalta lupaa auttaa kuolettavaan Varjotautiin sairastuneita ihmisiä. He joutuvat lopulta pakenemaan ja kohtaamaan totuuksia, pahimpia pelkojaan.
Samalla kerrotaan tarinaa Caitrionan lapsuudesta ja menneisyydestä. Perheen suuresta salaisuudesta, kateudesta, toiveista, petoksesta, kirouksesta. Jumalista, druideista, samhnaista. Peloista ja rakkaudesta.
"Voiko totuuden selvittämisestä sairastua? hän mietti sinä iltana viltin alla maatessaan. Mutta hän ei puhunut ajatuksiaan ääneen, ei sanaakaan Cynbelistä. Ehkä jos hän olisi huutanut kaiken ääneen heti silloin, puhuminen olisi ollut helpompaa. Mutta hän ei puhunut, ja salaisuus alkoi saman tien tehdä pesää hänen sisälleen."
Juonta on hyvin vaikea kuvata paljastamatta liikoja. Kirjan takakansi kertookin mielestäni kaiken oleellisen: "Kelttiläisistä myyteistä ammentava Ikuisesti, siskoni on huikaiseva kertomus sisaruudesta, aikakausien kuohujen yli kantavasta rakkaudesta ja kohtalokkaasta petoksesta, joka saa kuolemankin sijoiltaan."

"Viileinä iltoina Cat vetää druidin kaavun ylleen, vaikka hän ei ole varma mikä on: druidi, samhnai vai pelkkä luonnoton kuolematon olento, joka on leikelty palasiksi liian monta kertaa. Näkymättömät arvet kutisevat hänen ihollaan, ja levottomat kädet eksyvät rinnalle tunnustelemaan sydämen iskuja. Onko se tosiaan hänen sydämensä, onko tämä enää hänen kehonsa, edes hänen mielensä, vai onko hän muuttunut jo liikaa ja vaihtunut kokonaan toiseksi?"

Mielipide:

En ole lukenut Katri Alatalon tuotantoa aiemmin, mutta Ikuisesti, siskoni teki suuren vaikutuksen.
Todella kauniisti kirjoitettu, ihanan haikea, mukaansatempaava tarina jossa kaikki oli kohdallaan.
Kirja lumosi minut heti ensimmäisellä sivulla, imaisi mukaansa ja viipyi ajatuksissa silloinkin, kun piti tehdä jotain ihan muuta. Tämän halusi ahmaista heti kerralla, täytyi saada tietää mitä seuraavaksi tapahtuu.
Mielenkiintoinen, tunteikas, täydellisen upea lukukokemus. Tämä pääsee ehdottomasti omien suosikkieni joukkoon, kärkipäähän. Tämä on kirja, joka tekee lukemisesta seikkailun.
Pidin jokaisesta kirjan hahmosta. Vaikka Cat kantoi mukanaan valtavaa syyllisyyden taakkaa, se ei mennyt liiallisen itsesäälin puolelle vaan tunteet kuvattiin hyvin osuvasti, koskettavasti.
En keksi kirjasta mitään kritisoitavaa, pidin ihan kaikesta.
Jos siis pidätte fantasiasta, joka vie jalat alta, pihistää yöunet ja saa ajatukset palaamaan tarinaan uudestaan ja uudestaan - lukekaa Ikuisesti, siskoni.
5/5




sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Kesäkuussa 2019 luetut:

Kesäkuussa tuli luettua 8 kirjaa. Kirjoista 7/8 oli mieskirjailijoita ja 3/8 kotimaisia. Suosikkejani olivat ikivihreä Ruohometsän kansa (joka tuli luettua osana verkkolukupiiriä) sekä Belinda Bauerin jännittävä Näkijä.
Keskiarvo lukemilleni kirjoille oli 3,75. 

Lukuhaasteiden tilanteet:

Pohjoinen lukuhaaste: 17/25
Helmet 2019 lukuhaaste: 32/50
Merikirjahaaste: 3 kirjaa

Miehiä ilman naisia - Haruki Murakami 3/5
Arvet - Henry Aho 4/5
Ruohometsän kansa - Richard Adams 5/5
Kolkko kaupunki - Ransom Riggs 3/5
Näkijä - Belinda Bauer 5/5
Lintuhäkki - Josh Malerman 3/5
Tutkimattomilla vesillä - Henry Aho 3/5
Paluu Uppelukseen - Henry Aho 4/5

Heinäkuun lukemisia ei tarvitse juuri miettiä - ne löytyvät suurimmaksi osaksi omasta kirjahyllystä. Kirpparilöytöjä sekä pari arvostelukappaletta.
En tosin yhtään tiedä, kuinka paljon heinäkuussa ehtii lukea. Mieheni jää viikon päästä kesälomalle ja meillä on kaikkea pikkukivaa suunnitteilla koko perheen voimin, joten lukuaikaa ei välttämättä ole niin paljon kuin tässä kuussa. Niin paljon kuin ehtii, kutenkin ;)


tiistai 25. kesäkuuta 2019

Tutkimattomilla vesillä & Paluu Uppelukseen - Henry Aho

Tutkimattomilla vesillä
Reuna kustantamo 2017
Sivuja 119

Paluu Uppelukseen
Reuna kustantamo 2019
Sivuja 131

Molemmat kirjat sopivat Merikirjahaasteeseen.

Tutkimattomilla vesillä käynnistää Hukkunuiden laakso- sarjan. Päähenkilönä on 12-vuotias Roni, joka rakastaa kirjoittamista ja elämää mökillä meren lähellä.
Roni on hieman erilainen kuin muut. Lapsuudessaan hän joutui onnettomuuteen, jonka seurauksena hänen liikkumisensa ja puheensa takkuilevat. Muutoin hän on sama reipas ja rohkea poika kuin aina ennenkin.
Eräänä päivänä Roni lähtee etsimään edesmenneensä vaarin vanhaa katiskaa. Myrsky yllättää ja hän ajautuu pienelle saarelle. Saarella on omituinen pajukaari, joka on portti toiseen maailmaan.
Roni joutuu Hukkuneiden laaksoon. Hän on Kulkija, elävä hukkuneiden joukossa. Hän saa ystäväkseen merikapteeni Simin sekä tämän kauniin tyttären Sateen. He ajautuvat hurjiin seikkailuihin ja mikä parasta - tässä toisessa maailmassa Roni on taas täysin terve.

"Roni sulki vihon ja katsoi merta. Oli jännittävää kuvitella, mitä vesi saattoi tuoda mukanaan. Merenpinta oli pelkkää vellovaa liikettä, mutta koskaan ei voinut tietää mitä oli pinnan alla, piilossa kaikkien muiden paitsi kalojen katseilta. Roni oli usein kuvitellut erilaisia otuksia vaanimaan aivan pinnan tuntumaan. "

Sarjan toinen osa, Paluu Uppelukseen, jatkaa Ronin tarinaa. Edellisen kirjan lopussa Roni palasi takaisin omaan maailmaansa. Nyt hänellä on kova kaipuu takaisin Uppelukseen, hukkuneiden ystäviensä luo.
Roni täyttää 13 vuotta ja toivoo vanhemmiltaan lahjaksi retkeä pikku saarelle, jossa salaperäinen pajukaari sijaitsee. Vanhemmat lähtevät mukaan ja he kulkevat kaaren läpi - he eivät tosin pääse ystäviensä luo, vaan vaaralliselle Luurankosaarelle.
Sateen lahjoittaman korun avulla Roni ja Sade löytävät taas toisensa. Retki Hukkuneiden laaksoon muuttuu koko ajan hurjemmaksi ja jännittävämmäksi. Kuinka Ronin vanhemmat suhtautuvat paikkaan ja sen asukkaisiin? Kuinka Ronin ja Sateen suhde kehittyy? Mitä taikaa laaksossa on, kun Ronin vaivat paranevat myös oikeassa maailmassa?

"Kapteenin tytär Sade seisoi suuren purjelaivan keulassa ja tähysi merelle. Aluksessa oli upea keulakuva, mutta sen kauneus kalpeni Sateen rinnalla. Hänellä oli valkoinen mekko yllään, silmät olivat sirrillään, huulet tiukkana viivana. Silmistä kuvastui rohkeus ja päättäväisyys. Sen vuoden aikana, kun he olivat olleet pois kotoaan, Sade oli oppinut paljon. Hänestä oli tullut urhea. "

Mielipide:

Olen elämäni aikana lukenut paljon nuorten, erityisesti nuorten aikuisten kirjoja. Nämä kirjat listaan itse ihan puhtaasti nuorten kirjoiksi, alle 15- vuotiaille sopiviksi. Kirjojen pituus, kielen yksinkertaisuus ja tapahtumien nopea tahti sopivat hyvin nuorille lukijoille. Jos siis kaipaat tai haluat vinkata jollekin seikkailusta, fantasiasta ja hitusen nuorten romantiikasta, nappaa nämä :)
Pidin kovasti kirjan aiheesta - nuori, vammautunut poika joutuu uskomattomiin seikkailuihin ja saa kokea olevansa taas kunnossa. Uusi, salaperäinen maailma kuolleille. Merirosvoja, merenneitoja ja merihirviöitä. Jännittävää!
Juonipaljastus!
(Itse hieman petyin, kun Roni parani yhtäkkiä vammoistaan käytyään Uppeluksessa. Itse olin jotenkin ajatellut sen olevan sarjan yksi tärkeistä kantavista tekijöistä - nuorten erilaisuus, hyväksyminen, sopeutuminen. Että erilaisuutta olisi käsitelty jotenkin lisää - tosin Paluu Uppelukseen loppui siten, että jatkoa on todennäköisesti luvassa, joten sitähän ei yhtään tiedä mihin suuntaan tarina taas kääntyy)
Tutkimattomilla vesillä oli paikoin mielestäni hieman tönkkö. Paluu Uppelukseen oli siihen verrattuna paljon sulavampi, sujuvampi. En osaa sanoa, mikä eron teki. Muuttuinko kirjoitustyyli vai oliko kyse vain erilaisesta kerronnasta? Helpottiko se, että taustatarina oli jo tuttu?
Ja yksi kritiikki; 12- vuotiaalle juotetaan olutta! Ei, ei, ei... Itse toivoisin aina nuorten kirjoilta sitä, että niissä kannatettaisiin viisaita valintoja. Olisipa Roni ollut viisas ja kieltäytynyt... Vaikka tämä on vain kirja, niin millaisen kuvan se antaa vaikkapa sille 12- vuotiaalle nuorelle lukijalle?
Noh, jos ei anneta pikkuasian häiritä, kirjat olivat oikein mukavia. Kyllä minä näitä uskaltaisin suositella nuorille lukijoille :)

Tutkimattomilla vesillä 3/5
Paluu Uppelukseen 4/5



lauantai 22. kesäkuuta 2019

Lintuhäkki - Josh Malerman

Englanninkielinen alkuteos Bird Box 2014
Karisto kustannus 2019
Suomentanut J.Pekka Mäkelä
Sivuja 316

"Malorie seisoo keittiössä ja miettii. Hänellä on kosteat kädet. Hän vapisee. Hän rummuttaa hermostuneesti varpaillaan halkeilleita lattialaattoja. On aikaista, aurinko on varmaankin vasta kurkistamassa taivaanrannan takaa. Hän katselee, kuinka sen vaatimaton valo muuttaa ikkunaa peittävävät paksut verhot pehmeämmän sävyiseksi mustaksi, ja ajattelee: -Siellä on sumua."

Lyhyesti:

Malorie saa tietää olevansa raskaana samoihin aikoihin, kun maailmalla alkaa tapahtua kummia. Ihmiset alkavat käyttäytyi mielipuolisesti lähinnä itseään kohtaan ja puhutaan, että he näkevät jotain juuri ennen sekoamistaan. Ihmiset alkavat naulata ovia ja ikkunoita umpeen, peittää silmiään ja lukittautua koteihinsa.
Tarina etenee kahdessa aikatasossa, toisella kuvataan tapahtumia kaiken alkaessa.
Toisessa ajassa Malorie on lasten kanssa veneessä 5 vuotta myöhemmin - hän etsii turvapaikkaa, josta hän kuuli puhelimessa 4 vuotta aiemmin. Pystyvätkö he taittamaan pitkän ja vaarallisen jokimatkan silmät sidottuina, pelkän kuulo- ja tuntoaistinsa varassa?
Kirja on hurja selviytymistarina maailmasta, joka ajaa ihmiset mielipuolisuuden valtaan. Pystyykö kukaan elämään tässä tuhoutuvassa maailmassa ilman näköaistia?

"Hän nostaa kättään ja tuo sormensa mustalle kankaalle. Hetken aikaa sekä hän että olio pitelevät samaa sidettä. Tämä olio, tai joku sen kaltainen, varasti häneltä Shannonin, äidin, isän ja Tomin. Tämä jokin, ja sen kaltaiset, ovat varastaneet lapsilta lapsuuden. "Ei" hän sanoo ja vetää kankaasta. "Tämä on minun."

Mielipide:

Kirjasta on tehty myös Bird Box- niminen elokuva Netflixiin.
Itse yleensä luen kirjan ensin. ja katson sitten elokuvan. Tällä kertaa tein poikkeuksellisesti toisinpäin - enkä pysty olemaan vertaamatta kirjaa elokuvaan (suosittelen siis tutustumaan kirjaan ensin).
Pidin molemmista. Elokuva oli dramaattisempi ja aika montaa asiaa oli muutettu - se oli toisaalta hyvä, sillä ei tuntunut liikaa siltä että tiedän kirjan tapahtumat (paitsi loppuratkaisun, mikä vei osan kirjan viehätyksestä).
En kokenut kirjaa tai elokuvaa pelottavaksi, saati kovin jännittäväksi. Hyvät pelon ainekset olivat molemmissa ja molemmat olivat viihdyttäviä. Moni asia (etenkin kirjassa) tuntui minusta kuitenkin tapahtuvan liian helposti (esimerkiksi Tomin ja Julesin tavarankeruumatkat, vedenhaku, jopa venematka).
Pisteitä annan 3/5

Kauniit kuollessaan - Belinda Bauer

Englanninkielinen alkuteos The Beautiful Dead 2016 Karisto kustannus 2019 Suomentanut Annukka Kolehmainen Sivuja 470 Arvostelukappale,...