tiistai 12. tammikuuta 2021

Lupa - Sita Salminen


Eroottisia novelleja
Kosmos 2019
Sivuja 208
Storytel e-kirja

"-Käy vain peremmälle. Nyökkään hymyillen vastaanottovirkailijalle ja riisun takkini naulakkoon. Odotustilassa on miellyttävä valaistus ja suuria, vehreitä kasveja. Vesiautomaatti hurisee hiljaa nurkassa. Astelen lähemmäs tiskiä. - Sulla oli aika puolelta, eikö niin? virkailija kysyy tietokoneen näyttöä vilkaisten."

Lyhyesti:

Sita Salmisen 11 eri pituista eroottista novellia.
Yhdessä novellissa ollaan eroottisessa hieronnassa, toisessa nautitaan omasta kivasta uuden teknologian avulla. Muissa novelleissa harrastetaan kiihkeää eroseksiä, kolmenkimppaa, hempeää pikkulapsiperhe- seksiä tai rajumpaa pomotusta. 
Novellit puhuvat seksipositiivisuuden puolesta ja kertovat seksin olevan muutakin kuin yhdyntää. Yhteistä tarinoille oli antaa ja saada lupa. 

"Hän tulee taakseni. En edes muista hänen nimeään, mutta nyt hän on minun. - Saako nämä riisua? mies kysyy ja asettaa sormensa alushousujeni reunalle. Nyökkään, ja hän alkaa vetää kangasta hitaasti alemmas, kunnes alushousut tipahtavat lattialle. Katseemme kohtaavat peilin pinnalla."

Mielipide:

Eroottinen kirjallisuus on minulle aika tuntematon kirjallisuudenlaji. Fifty Shades of Greytä lukuun ottamatta en ole vastaavanlaisia teoksia aiemmin lukenut. Storytel kuitenkin sinnikkäästi tätä minulle etusivullaan tyrkytti ja uteliaana ihmisenä halusin tietää, mitä tämä pitää sisällään. 
No, en ole kovin vakuuttunut. Ehkä tämä kirjallisuus ei ole minua varten. Toki novellit olivat monipuolisia (erilaisia pareja, liikuntarajoitteita, teknologiaa, kuukuppeja, paikkoja...), mutta toisaalta ne olivat kaikki yhtä orgasmien ilotulitusta. Loppua kohden mielenkiinto ja innostus hiipui ja hiipui ja alkoi puuduttaa.
Ehkä tämä olisi ollut hyvä lukea pienissä erissä, novelli kerrallaan (eikä kuten minä, joka kerrankin sain aikaa lukea ja ajattelin lukaista tämän lyhkäisen kirjan kerralla), jotta tarinoiden kiihko ja erilaisuus olisi iskenyt paremmin. 
En siis pidä kirjaa huonona, se ei vain ollut minua varten. Novellit olivat sujuvasti kirjoitettu, ne olivat mukavan mittaisia ja eteneminen sujuvaa. Seksiä ja erotiikkaa oli enemmän kuin tarpeeksi, eikä niin sanottua turhaa jaarittelua ollut (tarinoissa päästiin nopeasti suoraan asiaan). 
Tämä on siis varmaan ihan ok genrestä kiinnostuneille. Mutta vinkkinä tosiaan, lukekaa pikku hiljaa :)
3/5

perjantai 8. tammikuuta 2021

Ennen päivänlaskua ei voi - Johanna Sinisalo


 Tammi 2000
Sivuja 268
Kirjasto

"Alan hätääntyä. Martesin kasvot keinahtelevat neljän oluttuopin tuoman keveän usvan takana. Hänen kätensä on pöydällä lähellä omaani, näen kädenselän tumman karvoituksen, seksikkäät luiset sorminivelet ja hieman kohollaan olevat suonet. Käteni liikahtaa kohti Martesin kättä, ja aivan kuin ne olisi kytketty toisiinsa pöydän alla kulkevalla kuminauhalla, hänen kätensä vetäytyy salamana kauemmas. Kuin rapu koloonsa."

Lyhyesti:

Valokuvaaja Mikael löytää kerrostalonsa piharoskiksien luota peikon poikasen. Hän vie sen kotiinsa, tuon oudon ja vaarallisen villipedon, joka on samalla kauneinta mitä hän on koskaan nähnyt. Peikko ei voi hyvin, se ei syö mitään (ja mitä ihmettä peikot edes syövät?) eikä liiku paikoiltaan. Mikael tutkii nettiä ja kirjoja ja soittaa jopa tutulle eläinlääkärille, jonka kanssa hänellä on ollut jonkinlainen suhde. 
Suoraan hän ei voi kuitenkaan kenellekään löydöstään kertoa, sillä olisi laitonta pitää peikkoa kerrostalossa. Toiseksi, hän ei edes halua. Se on hänen kaunis salaisuutensa. Hän saa peikon kuntoon ja heidän välilleen kehittyy tiivis suhde. Peikko osoittautuu yllättävän viisaaksi. Mutta lopulta, voiko Mikael vangita palan luontoa vai käykö lopulta päinvastoin?

"Konetta naputellessani vilkuilen vähän väliä kohti makuuhuonetta. Humalassa se oli niin helkkarin hyvä idea, tuoda liikuttava hylätty villieläimen pentu kämpille. Eläin, joka voi kasvaa kaksimetriseksi. Mutta edelleen, selvinkin päin, elukassa on jotain täydellisen vangitsevaa."

Mielipide:

Ennen päivänlaskua ei voi oli teos, johon suhtauduin toisaalta ennakkoluuloisesti, mutta toisaalta hyvin uteliaasti. Mitä voi saada aikaan aikuisten fantasiakirja, jossa on peikkoja? 
Tämä oli oikeastaan aika koukuttava ja informatiivinen kirja. Tämän luettuani voisin melkein kuvitella, että peikkoja on sittenkin olemassa. 
Tarina kulki sujuvasti lyhyin luvuin eri kertojien näkökulmissa. Välissä oli myös otteita muista kirjoista (mm. Pessi ja Illusia, Kalevala jne.) sekä "tietokirjapätkiä" ja tutkimuksia peikoista ja niiden elinolosuhteista sekä peikkohavainnoista. Päähenkilö oli Mikael, jota kutsuttiin Enkeliksi tämän ulkonäön vuoksi. Mikaelilla oli kirjan aikana erilaisia suhteita eri miehiin ja tarinaa kerrottiin välillä myös näiden miesten näkökulmasta. Yksi siivuhahmo oli Palomita niminen nainen, joka oli naapurin kaltoinkohdeltu postimyyntimorsian ja joka auttoi Mikaelia peikon kanssa. 
Niin omituinen kuin peikon ja Mikaelin suhde lopulta olikin, en kokenut sitä häiritseväksi. En kyllä kokenut sitä mitenkään maagisenakaan, kuten takakannessa hieman vihjataan. Kirjan loppupuolella alkoi jo tapahtua hurjia ja odotin jännityksellä kuinka tässä käy. Olin kuitenkin hieman pettynyt loppuun ja oli se aika omituinenkin. Mutta toisaalta, mitä muutakaan peikkosadulta voi odottaa?
Kaiken kaikkiaan kuitenkin viihdyttävä, erilainen ja nopealukuinen kirja. 

3/5


tiistai 5. tammikuuta 2021

Valkoinen kaupunki - Anni Nupponen


Osuuskumma 2019
Sivuja 277
Kirjasto

"Me emme enää näe, milloin aurinko nousee. Valkoisen kaupungin peittävä pilviharso kuitenkin vaalenee aamuisin. Siitä päivä alkaa, uusi viikko. Aina maanantaiaamuisin kirjoitan kirjeen Asuzalle, sillä saman päivän iltana Polis Express lähtee yhteysasemalta Reunalle ja vie mukanaan kirjepostin. Perjantaina juna tulee takaisin."

Lyhyesti:

Anni Nupposen Valkoinen kaupunki on scifiteos maailmasta, jota peittää lumi ja jää. Aurinko ei pääse paistamaan pilviverhon takaa ja maan pinnalla pakkanen on jäänyt -30 celsiusasteen paikkeille. Suurin osa ihmisistä on muuttanut asumaan maan alle, luolastoon, Maasydämeen. Pieni osa, Sonja Markova Maru mukaan lukien, sinnittelee maan päällä Valkoisessa kaupungissa. Muutto luoliin kauhistuttaa häntä, sillä hän toivoo vielä joskus näkevänsä auringon. 
Sonjan isä oli kuuluisa taiteilija ja hän saa selville, missä tämän kuuluisaa viimeinen teos on. Hän hieroo sillä kauppoja rikkaan Thean sekä Ishin kanssa, jonka apua hän tarvitsee päästäkseen taideteoksen luo. 
Pakkanen kuitenkin jäädyttää Sonjan asuinkeskuksen Hampaan ja samalla hänelle sattuu onnettomuus, joka uhkaa pilata kaiken. Lopulta Sonjan ympärille kerääntyy ryhmä ja he päättävät ryhtyä uhkarohkeaan ja hengenvaaralliseen tehtävään... 

"Yritin joskus selittää Piille, mikä Maasydämessä minua niin pelottaa ja ahdistaa. Ettei hankalinta suinkaan ole se, mikä täällä on vierasta - maan haju, kirkasvalolamput, jotka taitavasti mutta kuitenkin täysin riittämättömästi jäljittelevät auringonvaloa, tunne siitä, että taivas on kadonnut maailmasta. Ei. Vaikeinta ovat asiat, jotka ovat samanlaisia, mutta eivät sitten kuitenkaan. "

Mielipide:

Nupponen on onnistunut luomaan todella kiehtovan ja pelottavan kuvan tulevaisuudesta. Jäätynyt maailma, jota kontrolloi maanalainen kaupunki erikoisine sääntöineen. Synnyttämättömien naisten täytyy yrittää löytää kumppani ja lisääntyä, pinnalla asuvat yritetään pakottaa luoliin asumaan, terveystarkastukset... Jäätävää..
Tarina lähti hieman hitaasti käyntiin ja minulla kesti pitkään päästä jyvälle ympäristöstä (mikä osa oli maan alla ja mikä pinnalla, enkä ole ihan varma vieläkään, millainen paikka Reuna oli). Kirjan henkilöt olivat kuitenkin monipuolisia ja mielenkiintoisia. Minua jäi kuitenkin häiritsemään, kuinka helposti Sonja lopulta tottui maanalaiseen elämään, vaikka vastusti ja pelkäsi sitä aluksi niin kamalasti. 
Ihmissuhteita (parisuhteet, ystävyyssuhteet, intiimit suhteet) oli kuvattu hienosti ja mielenkiintoisesti. Vaikka kauppaa käytiin paljon ja kaikesta, ja toisista yritettiin hyötyä, pidin paljon tarinan ystävyyssuhteista. Pyyteetöntä auttamista ja tukemista voi siis löytyä, vaikka maailma olisi tuhon partaalla. 
Tarina alkoi käydä todella mielenkiintoiseksi ja jännittäväksi, kun se yhtäkkiä loppui. Toivon todella, että tämä olisi jonkin sarjan avausosa (vaikken siitä mitään tietoa löytänytkään?), sillä haluan tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Jos jatkoa ei ole tulossa, olen hyvin pettynyt. Ei yksittäistä kirjaa voi jättää noin mielenkiintoiseen kohtaan! 

4/5



torstai 31. joulukuuta 2020

Vuonna 2020 lukemani kirjat - kaikki yhdessä:


Vuosi 2020 oli mahtava lukuvuosi. Kirjoja luin/kuuntelin yhteensä hurjat 92. Viime vuonna kirjoja tuli luettua 70. Blogini on ollut olemassa vuodesta 2011 (tosin tauolla 2014-2018) ja tämän vuoden kirjasaldo on suurin ikinä. Lähimmäs tätä vuotta pääsin vuonna 2008, jolloin luin 80 kirjaa. 
Luettujen kirjojen määrää ovat ehdottomasti lisänneet äänikirjat. Äänikirjojen osuus tänä vuonna on ollut 28/92. 

Pieni lukuähky puskee päälle ja varsinkin nyt loppuvuodesta on ollut välillä olo että "pitäisi lukea", sen sijaan että haluisin lukea. Tavoitteeni onkin vuodelle 2021, että lukeminen on nautinto, enkä ota siitä tai bloggaamisesta paineita. En pyri ylittämään mitään tiettyä lukumäärää tälle vuotta, vaan nautiskelemaan ja tunnelmoimaan kirjoista sekä kehittämään blogikirjoitteluani laadukkaammaksi. 

Tässä siis kuukausittain kaikki vuonna 2020 lukemani kirjat, olkaapa hyvät. 
Kuukauden suosikki on merkattu sydämellä 💓. 

Tammikuu:
(1902 sivua, 13h 1min.)


Helmikuu:
(1417 sivua, 26h 54min)


Maaliskuu:
(2350 sivua, 10h 33min)


Huhtikuu:
(2477 sivua, 21h 03min)


Toukokuu:
(2074 sivua, 11h 39min)


Kesäkuu:
(2190 sivua, 19h 26min)


Heinäkuu:
(2897 sivua, 11h 55min)


Elokuu:
(2236 sivua, 31h 12min)


Syyskuu:
(1312 sivua, 27h 47min)


Lokakuu:
(1959 sivua, 29h 8min)


Marraskuu:
(1538 sivua, 27h 06min)


Joulukuu:



keskiviikko 30. joulukuuta 2020

Joulukuussa luetut:

Joulukuussa lukuähky meinasi jälleen puskea päälle, mutta ehdin kuitenkin lukea 6 kirjaa. Kirjojen joukossa oli koskettavia ja upeita teoksia, mutta myös niitä jotka jäivät "ihan kivan" tasolle. Suosikiksi nousi Talven lapset. 
Kirjoista 2/6 oli kotimaisia, 5/6 naiskirjailijoiden kirjoja (aavenovelleissa oli siis mukana sekä naisten että miesten novelleja) ja 2/6 äänikirjoja
Joululahjakirjoja en tänä vuonna saanut, mutta onneksi luettavaa riittää muutenkin. 

Kirjojen keskiarvo oli 3,8. 


Vuosi 2020 on siis paketissa kirjojen osalta. Huomenna julkaisen postauksen koko vuoden kirjoista, joita ehtikin kertyä melko huima määrä - mutta siitä lisää siis huomenna. 

Mitäs tammikuu sitten tuo tullessaan? 
Lukupinossa on ainakin Anni Nupposen Valkoinen kaupunki ja pari kirjaa Johanna Sinisalolta. 
Tarkemmat suunnitelmat huomenna. 

maanantai 28. joulukuuta 2020

Ruumiittomat - suomalaisia aavenovelleja


 J. S. Meresmaa, Anni Nupponen, Kari Välimäki, Taru Luojola, Maria Carole, Samuli Antila, Heikki Nevala, Tarja Sipiläinen, Anne Leinonen, Minna Roininen, Jussi Katajala, Jani Kangas, Janos Honkonen, Shimo Suntila. 
Osuuskumma 2014
Sivuja 285
Novelleja 14
Kirjasto

"Kuistin porras narahti Rebekan lenkkitossun alla, kun hän loikkasi katoksen alle suojaan. Suuret sadepisarat rummuttivat ränsistynyttä kattoa. Vesi räiskyi harottavista räystäistä holtittomasti kielojen tummille lehdille ja maitohorsmapöheikköön, joka saartoi taloa. "

Lyhyesti:

Yksiin kansiin koottuna 14 eri pituista aavenovellia. 
Meresmaan Kielolinnassa Rebekka löysi tiensä vanhaan taloon, jota ei enää pitäisi olla olemassa. Nupposen Maitoa mandariinilasista kertoo Ronjasta, joka peri tätinsä asunnon, jossa hän ei ollutkaan yksin.
Välimäen Uudet perunat laittoi vahingon kiertämään, kun kosto on vain saatava.
Luojolan Herra Maximilian Dunkelhaus ja hänen tivolinsa kertoi tivolista karanneen tytön surullisen tarinan.
Carolen Ruusunnuppuni, kaikkeni antoi miehelle lisää elinaikaa irti leikatun käden muodossa.
Antilan Synnytetty kertoi uuden luomisesta ja vanhan hiipumisesta.
Nevalan Syyllisyyden varjot on tarina Aimosta, joka varastaa kirkon köyhäinavun..
Sipiläisen Henkien polku vie lukijan Ninan mukana Meksikoon.
 Leinosen Tyttö niityllä on tarina huijaamisesta ja ahneesta niitystä.
Roinisen Vielä yhdet jäähyväiset kertoo Liisasta, joka alkaa nähdä kuolleen ex miesystävänsä.
Katajalan Odottajassa autetaan kuolleita pääsemään eteenpäin.
 Kankaan Tyhjiö 29B kertoo haastavasta työprojektista.
Honkosen Vespulassa pääosassa on Henri, jonka paras ystävä on kummitus.
Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä Suntilan Chudakovin aaveet vie meidät matkalle Kuuhun. 

"Boston nauraa viimeiset happivarastonsa. Hän on tullut auttamaan aavetta, joka ei tarvinnutkaan pelastusta. - Sinä halusit auttaa minua, hän kähisee. Pölyolennot kerääntyvät lähemmäs, Chudakovin aaveet. Boston voisi vaikka vannoa, että yksi niistä näyttää hänen äidiltään. "

Mielipide:

Olen lukenut aika vähän novelleja ja nyt muistan taas miksi - minusta ne loppuvat aina ennen kuin ehtivät edes kunnolla alkaa. Toisaalta on mukava, että ne jättävät paljon oman mielikuvituksen varaan, toisaalta kaipaisin enemmän taustatarinaa. 
Tämä oli ihan mielenkiintoinen pläjäys aavetarinoita. Yksikään ei kylläkään ollut pelottava, minkä minä itse miellän kummitustarinalle suht tärkeäksi. Mielenkiintoisia ja erikoisia nämä sen sijaan suurimmaksi osaksi olivat. 
Minun suosikkieni joukkoon pääsivät Kielolinna (joka oli aika perinteinen, mutta sopivan aavemainen), Tyttö niityllä, Vielä yhdet jäähyväiset sekä Chudakovin aaveet (joka oli kaukana perinteisestä). 
Kirjan takakansi mainosti kirjailijoiden olevan spekulatiivisen fiktion kärkinimiä, itse en ollut kuullut kuin Anni Nupposesta ja J. S. Meresmaasta. 
Tässä siis ihan ok kokoelma sinulle, joka pidät novelleista ja kummituksista. 

3/5


lauantai 26. joulukuuta 2020

Christina Kartanon varjoissa - K. M. Peyton


 Englanninkielinen alkuteos 1982 Flambards
WSOY 1984
Suomentanut Sirkka Salonen
Sivuja 224
Kirjasto

"Kettu juoksi vaivattomasti. Se nousi mäen ylös lyhyen märän ruohikon läpi, pudottautui ojaan ja juoksi eteenpäin virtaavassa vedessä. Oja oli syvä, ja sen yllä kasvoi orapihlajia ja valtavia jalavia, joiden viimeiset keltaiset lehdet helottivat taivasta vasten, märkää marraskuista taivasta vasten, joka roikkui synkkänä kukkulan ja tulvivan, vesien halkoman laakson yllä."

Lyhyesti:

Nuori Christina asuu Grace- tätinsä luona - kunnes Russel- eno yhtäkkiä pyytääkin häntä asumaan Flambardsin kartanoon. Asialla ei suinkaan voi olla mitään tekemistä Christinan tulevan perinnön kanssa... 
Niinpä Christina lähtee kartanoon ja tutustuu äkäiseen, katkeroituneeseen enoonsa sekä tämän kahteen poikaan Markiin ja Williamiin. Eno on metsästysmiehiä henkeen ja vereen, vaikkei voikaan enää itse nousta hevosen selkään. Hän vaatii Christinaakin opettelemaan ja ennakkoluuloistaan huolimatta tyttö ihastuu hevosiin ja vauhdin hurmaan. Tallipoika Dick on onneksi kärsivällinen ja lempeä opettaja. 
Veljeksistä Mark on isänsä kultapoika, taitava, joskin kova ratsumies. William puolestaan pelkää ratsastusta ja joutuukin ikävään onnettomuuteen. 
Vuodet kuluvat ja lopulta on tehtävä päätös, joka vaikuttaa monien elämään. 

"Hän nosti leukaansa ja veti otsalle muutaman kiehkuran uuden koppahattunsa lierin alta. Hän halusi pitää hiuksiaan ylhäällä, sykeröllä niskassa, niin että koppahattu olisi ollut syvemmällä otsalla juuri sillä tavoin kuin Christina kuvitteli sen näyttävän niin tavattoman tyylikkäältä, mutta Mary kauhistui hänen ehdotustaan eikä suostunut ottamaan sitä kuuleviin korviinsakaan. "

Mielipide:

Ihana pieni nostalgiapläjäys. 
Olen nuorempana lukenut koko Christina- sarjan sekä Peytonin kirjoittamat hevoskirjat Tähdenlento ja Yli esteitten. Nämä kaikki ovat jääneet mieleeni ja nyt olikin mukava palata Christinan mukana Englannin maaseudulle. 
Kirja oli aikalailla samanlainen kuin muistelinkin. Harkitseva, hitusen romanttinen ja sopivasti hevosia. Peytonin kuvaukset aikakaudesta, ihmisistä ja eläimistä olivat loistavia ja pääsin niin aidosti mukaan kettujahtiin kuin kartanon arkeenkin. 
On niin sääli, että vanhat kirjat tahtovat painua unohduksiin ja kun niihin haluaisi palata, niitä on vaikea löytää. 
Ihana pieni kirja. 

4/5


Lupa - Sita Salminen

Eroottisia novelleja Kosmos 2019 Sivuja 208 Storytel e-kirja "-Käy vain peremmälle. Nyökkään hymyillen vastaanottovirkailijalle ja riis...