torstai 19. syyskuuta 2019

Tärkeintä tänään - Maaretta Tukiainen

Tuuma 2019 
Sivuja 138

"Vielä yksi sähköposti, yksi vatsalihasliike, vielä yksi tsemppaus tähän päivään. Jaksan vielä yhden.
Elämä keskittyy monesti siihen, miten saisi lisää, mistä löytäisi seuraavan, miten haalisi vielä jotain edellisten päälle. Aivan kuin se, mitä jo on, ei riittäisi. "

Maaretta Tukiaisen uutukainen on faktakirja minimalismista ja siitä, kuinka vähemmällä saa enemmän. Kun karsii liiat pois, jäljelle jää vain tärkein. Se, millä on oikeasti merkitystä.

Faktakirjan oheen on tehty Tänään- tehtäväkirja. Sen avulla on tarkoitus pystyä keskittymään niihin kaikkein tärkeimpiin asioihin. Kirjoissa elämää tarkastellaan kolmesta eri näkökulmasta; koko elämä, viikko ja päivä.

Mielipide:

Tärkeintä tänään on ihan mielenkiintoinen kirja, joka sisältää hyviä käytännön vinkkejä. Siitä löydät mm 10 tapaa yksinkertaistaa, asiaa minimalismista sekä tietoa kirjan kannessakin esiintyvästä kolmesta pisteestä.
Mitään "Ahaa!"- elämystä en itse tästä saanut, ihan hyviä pointteja ja vinkkejä kuitenkin. Tajusin, että oma elämäni on jo aika karsittua, mutta voin myöntää olevani myös ihminen, joka haaveilee ja haluaisi haalia kaikkea enemmän.
Tänään- työkalun koen hyödylliseksi, sillä sen avulla olen saanut poimittua esiin päivän tärkeimmät asiat ja kiinnitän niihin enemmän huomiota -> ennen ne vain tuli tehtyä, nyt niistä nauttii eri tavalla   -> saan uutta merkitystä elämään. Olen äiti, vaimo ja työntekijä. Näillä asioilla on merkitystä.
"Viime kädessä avain merkitykselliseen elämään on oikeastaan hyvin yksinkertainen. Merkitys syntyy, kun täyttää elämänsä sillä, millä on eniten merkitystä."

Jos olet kiinnostunut tietämään, miten voit saada vähemmällä enemmän; tartu näihin!

4/5


maanantai 9. syyskuuta 2019

Enkelintekijä - Camilla Läckberg

Ruotsinkielinen alkuteos Änglamakerskan 2011
Gummerus 2015
Suomentanut Outi Menna
Sivuja 487

"He olivat päättäneet käsitellä surunsa keskittymällä remontointiin. Kumpikaan heistä ei ollut vakuuttunut suunnitelman erinomaisuudesta, mutta muutakaan heillä ei ollut. Vaihtoehtona oli lakata yrittämästä ja hiipua hiljaa pois."

Lyhyesti:

Ebba ja hänen miehensä Mårten ovat menettäneet poikansa. He päättävät kunnostaa vanhan lastensiirtolan Valön saaressa majataloksi ja käyttää voimansa siihen. Kaikki ei kuitenkaan suju ongelmitta, sillä joku yrittää sytyttää paikan tuleen. Lisäksi he löytävät vanhojen lattialautojen alta runsaasti kuivunutta verta sekä joku yrittää ampua Ebbaa.
Onko näillä asioilla yhteyttä vuoden 1974 katoamistapauksen kanssa? Kokonainen perhe katosi kesken pääsiäisaterian, 1- vuotiasta pikkutyttöä lukuunottamatta.
Tuttuun tapaan rikoksia ratkoo Fjällbackan poliisi Patrick Hedström työtovereineen - eikä Erica- vaimo pysty myöskään pitämään näppejään erossa tapauksesta.

"Kukaan muu ei ollut suostunut ottamaan häntä, eivät sukulaiset eivätkä ystävät. Kukaan ei halunnut olla missään tekemisissä heidän perheensä kanssa. Enkelintekijä Fjällbackasta - sillä nimellä äitiä oli kutsuttu siitä päivästä saakka, jolloin pienten lasten luurangot oli löydetty. "

Mielipide:

Camilla Läckberg jatkaa loistavaa sarjaa pettämättömällä tyylillään.
Historia ja nykyisyys kietoutuivat jälleen hyvin yhteen, vaikka itselläni olikin välillä tunne että miten ihmeessä tämän kaiken saa kurottua kasaan.
Tässä kirjassa oli taas aika paljon henkilöitä ja koska kirjaa tuli luettua aina hieman kerrallaan, eivät kaikki hahmot tahtoneet pysyä mielessäni - samaten minulla meni hieman ohi Sveriges Vännerin ja projekti Gimlen liittyminen kaikkeen muuhun. Vai oliko se vain sivuhahmon sivujuoni?
Pokkarini kannessa mainostetaan "Läckbergistä tulee aina vain parempi", mutta itse pidin edellisestä kirjasta (Majakanvartija) enemmän. Se oli yllättävämpi ja koskettavampi.
En tosin keksi tästäkään pahaa sanottavaa, syytän ennemmin omaa lukutyyliäni/hitauttani, etten päässyt uppoutumaan tarinaan toivomallani tavalla.
4/5


"

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Elokuussa luetut:

Elokuu oli suorastaan nolon surkea lukukuukausi...
Vain kaksi!! kirjaa.
Ihan jopa hävettää kirjoittaa tätä postausta ja kuulostaa hirveältä selittelyltä lähteä kertomaan syitä lukemisen vähyydelle - mutta tässä tulee...:
Aloitin tosiaan työt oltuani reilun puoli vuotta hoitovapaalla lasteni kanssa. 8 tuntia töissä ja illat (väsyneiden) lasten kanssa verottavat lukuaikaa. Lasten mentyä nukkumaan tulee laitettua kaikki kuntoon seuraavaksi päiväksi ja sen jälkeen tulee usein jämähdettyä tv:n ääreen miehen kainaloon. Välillä on mennyt useampikin päivä, etten ole lukenut sivuakaan!
Taisin lupailla heinäkuun postauksessa 3-5 kirjaa kuukautta kohden ja alle jäätiin. Tätä täytyy puolustella myös sillä, etteivät lukemani kirjat olleet niin hyviä kuin olin odottanut.

Elokuussa luin siis kaksi kirjaa, joista molemmat olivat ulkomaisten naiskirjailijoiden kirjoittamia. Ja molemmat saivat arvosanakseen 3/5.

Haasteet eivät ole edenneet..

Nukkekaappi - Jessie Burton 3/5
Seitsemän sisarta - Lucinda Riley 3/5

No niin.
No entäs Syyskuu? Uskallanko lupailla enempää?
Pyritään edes siihen kolmeen kirjaan eikös juu? Mitä enemmän, sitä parempi tietty.
Kirjoja tulee varmaan luettua enimmäkseen omasta hyllystä, seuraavaksi tartun Camilla Läckbergin Enkelintekijään. Se on melko takuuvarmasti hyvää ja nopeaa luettavaa.

lauantai 31. elokuuta 2019

Seitsemän sisarta- Lucinda Riley

Englanninkielinen alkuteos 2014 The Seven Sisters
Bazar 2017, suomentanut Hilkka Pekkanen
Sivuja 678

"Muistan aina, missä olin ja mitä tein, kun sain kuulla isäni kuolleen. Istuin vanhan koulutoverini Jennyn kaupunkitalon kauniissa puutarhassa Lontoossa Margaret Atwoodin Penelopeia avattuna mutta lukemattomana sylissämi ja nautin kesäkuisesta auringonpaisteesta sillä aikaa, kun Jenny oli hakemassa poikaansa lastentarhasta. "

Lyhyesti:

Maia D'Aliése on vanhin kuudesta sisaruksesta. Hän on vierailulla Lontoossa ystävänsä luona, kun hän saa kuulla adoptioisänsä menehtyneen. Hän palaa kotiinsa Atlantikseen, jonne saapuvat myös hänen siskonsakin. Miljonääri Papa Saltin kuolema surettaa ja järkyttää tyttöjä, etenkin kun hänet on jo haudattu kaikessa hiljaisuudessa kenellekään kertomatta. Maia ja muut adoptoidut tyttäret saavat kirjekuoret, jotka sisältävät vihjeen heidän alkuperästään.
Kirje ja muutama muu sattuma vievät Maian Rio de Janeiroon. Hän tapaa vanhuksen, joka todennäiköisesti on hänelle sukua mutta ei suostu kertomaan Maialle mitään. Avukseen Maia saa kirjailijan, jonka teoksen Maia on kääntänyt. Yhdessä he alkavat selvittää Maian tarinaa - ja tarina viekin heidät 1920- luvun Rioon sekä Pariisiin. Tarinan keskiössä on kuvankaunis Izabela, joka on isänsä tahdosta kihlautunut miehen kanssa jota ei rakasta.

"Jätin omani viimeiseksi, sillä minua melkein pelotti saada tietää, mitä siinä luki. Kun sain käännöstyön valmiiksi, vedin syvään henkeä ja luin koko lauseen kerralla. 
- Älä koskaan anna pelon päättää kohtalostasi. 
Nämä kuusi Papa Saltin sanaa osuivat naulan kantaan kuvauksessaan minusta ja luonteestani."

Mielipide:

Minäkin tartuin kirjaan, joka on jakanut hurjasti mielipiteitä. Toiset ovat rakastuneet sarjaan suuresti, toisen ovat ihmetelleet sen suosiota - minä kuulun jälkimmäisiin.
Toki kirjan idea on upea, kaunis ja salaperäinen. Hieman epämääräinen kuolema, mahdollisuus selvittää oma sukunsa, kaunis historiallinen tarina... Mutta totetus? Ennalta-arvattavaa viihdekirjallisuutta.
Kieli oli ihan kaunista, kevyttä ja helppoa. Eniten pidin Izabelan elämästä kertovista osuuksista, vaikkakin sieltä se ennalta-arvattavuus ponnahti esiin (jos kaunis nuori nainen, joka on kihlautunut vasten tahtoaan, lähtee matkalle Pariisiin, mitä luulette tapahtuvan? No rakastuvan tietysti... Ja mitä siitä seuraa? No arvaatte varmasti). Maia oli henkilönä ihan ok.. Elämän kolhima, varautunut nainen, joka on tottunut pitämään siskoistaan huolta.. Ei mitenkään hurjan mielenkiintoinen tyyppi, vaikka pieni paljastus hänestäkin lopussa tuli.
Sarjan aloitusosa jätti kuitenkin vielä paljon auki (Papa Saltin todellinen kohtalo, seitsemäs sisar sekä minua kiinnostaa Cecen ja Tähden välinen yhteys), joten voi olla että sopivan hetken tullen tartun seuraavaankin osaan. Nyt välissä täytyy kuitenkin lukea jotain muuta.
3/5

torstai 15. elokuuta 2019

Nukkekaappi - Jessie Burton

Englanninkielinen alkuteos 2014 The Miniaturist
Otava 2016
Suomentanut Markku Päkkilä
Sivuja 430

"Nella Oortman nostaa uuden aviomiehensä kotitalon ovea koristavan delfiininmuotoisen kolkuttimen ja päästää sen putoamaan. Kolahdus nolottaa häntä. Kukaan ei tule avaamaan, vaikka häntä osataan odottaa. Tuloajasta on sovittu, kirjeitä kirjoitettu - äidin kirjeet niin kovin ohuelle paperille verrattuna Brandtin kalliiseen veliinipaperiin. Ei, Nella miettii, tämä ei ole säällinen tervetulotoivotus edes siihen nähden, miten mitättömäksi kuukauden takainen vihkiäisseremonia jäi..."

Lyhyesti:

Eletään vuotta 1686 Amsterdamissa. Petronella "Nella" Oortman saapuu uuteen kotiinsa, uuden aviomiehensä luo - paitsi että häntä vastassa ei olekaan hänen miehensä, vaan tämän nyrpeä ja synkkä sisko Marin sekä kaksi omalaatuista palvelijaa.
Kun kauppias Johannes Brandt lopulta saapuu, hänellä on mukanaan lahja; nukkekaappi, joka on heidän kotinsa kopio. Aluksi Nella pahastuu, eihän hän ole enää mikään lapsi joka kaipaisi leluja. Hän ottaisi vastaan mieluummin miehen huomion.
Lopulta hän kuitenkin päätyy tilaamaan nukkekaappiinsa esineitä ja saa samalla kaikkea mutta silti ei mitään - miniatyristi lähettää esineitä, joita ei ole tilattu ja ne näyttävät ennustavan tulevaa sekä paljastavan asioita, joita kenenkään ei pitäisi tietää.

"Ne ovat tunkeilua, jota Nella ei pysty pukemaan sanoiksi. Ne kertovat tarinaa, joka vaikuttaa Nellan omalta tarinalta, mutta hänellä ei ole valtaa vaikuttaa siihen. Se nainen punoo minun elämänlankaani, Nella miettii, mutta minä en näe mihin se johtaa."

Mielipide:

Kirja oli kaikinpuolin kiehtova - jo kaunis ja yksityiskohtainen kansikuva huutaa tarttumaan tähän teokseen. Helppo teksti vie keveästi eteenpäin, tarina kulkee sujuvasti paljastaen pikkuhiljaa lisää salaisuuksiaan.
Harmistukseksi kirja ja sen henkilöt jäävät kuitenkin hieman pintapuolisiksi. Salaperäisen miniatyristin henkilöllisyys ja tarina koukuttavat, mutta lopulta olo on vain hämmentynyt. Täh, enkö saanutkaan enempää? Menikö jotain ohi?
Muutama yllättävä käänne/paljastus teki kirjalle hyvää. Johanneksen salaisuus oli jotenkin arvattavissa, mutta sen lopullinen kohtalo oli hurja. Marin puolestaan olisi ansainnut tarinasta isommin roolin - alun ärsyttävyyden jälkeen hänestä kehittyi todella mielenkiintoinen ja moninainen hahmo, josta olisi halunnut tietää vieläkin enemmän. Nella taas jäi jotenkin pliisuksi, vaisuksi.
Kirjassa oli paljon hyvää, mutta siltä olisi odottanut paljon enemmän.
3/5

keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Heinäkuussa 2019 luetut:

Heinäkuussa luin 5 kirjaa. Niistä 3/5 oli kotimaisia ja 4/5 naiskirjailijoiden teoksia.
Heinäkuu oli tavallista hitaampi lukukuukausi. Tuli oltua paljon perheen kanssa, tehtyä pieniä reissuja, oltua vain. Ihan kivaa vaihtelua.
Suosikkini heinäkuussa oli Katri Alatalon Ikuisesti, siskoni.

Keskiarvo kirjoille oli 3,8

Haasteiden tilanteet:

Pohjoinen lukuhaaste: 18/25
Helmet 2019 lukuhaaste: 34/50
Merikirjahaaste: 3 luettua kirjaa

Ikuisesti, siskoni - Katri Alatalo 5/5
Kerrostalo - Hanna-Riikka Kuisma 3/5
Rumo Ylämaailmassa - Walter Moers 5/5
Kauniit kuollessaan - Belinda Bauer 4/5
Nousukkaat - L. Onerva 2/5

Elokuussa palaan hoitovapaan jälkeen töihin, joten lukutahti varmasti hidastuu keväästä. Toivon kuitenkin, ja kovasti yritän, lukea 3-5 kirjaa kuukaudessa. Olisi niin paljon kaikkea ihanaa luettavaa!
Tällä hetkellä kesken on Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta sekä Jessie Burtonin Nukkekaappi. Niistä ainakin arvostelua elokuun aikana :)

perjantai 26. heinäkuuta 2019

Nousukkaita - L. Onerva

Pohjoinen lukuhaaste kohta 19: novellikokoelma
Helmet 2019 lukuhaaste 24: sokkona hyllystä valittu kirja (tytär nappasi tämän minulle)

Suomalaisen kirjallisuuden seura 2012 (ensimmäinen painos vuonna 1911).
10 novellia
Sivuja 144 (sis. esipuheen ja arviointeja)

"Ovikello soi kiivaasti monta kertaa. Pentti Korjus kuunteli sitä kiusaantuneesti. Hän katsahti kelloon ja painautui takaisin vuoteelleen. Oli jo puolipäivän aika ja Pentti oli maannut valveilla aikaisesta aamusta alkaen. Ei tehnyt mieli nousta, ei voinut nukkua. Hän ajatteli, ajatteli päänsä ympäri lukemattomaan kertaan, mutta ei keksinyt mitään pelastuksen mahdollisuutta."

Lyhyesti:

Nousukkaita sisältää 10 novellia, joissa kaikissa yhteistä on eksyneet sielut valheellisissa ympäristöissä. Ympäristössä, johon he eivät lopulta sovi ja tulevat onnettomiksi.
Novellit ovat:
Pentti Korjus
Raina
Marja Havu
Neljä ihmistä
Väsymystä
Naamiaiset
Satu
Kaija
Arvostelija
Veren ääni

"Tai he uskovat, että on olemassa jotakin ehdottomasti pahaa, joka on hyvän vastakohta. Ikäänkuin ei sama asia voisi olla sekä paha että hyvä, aivan olosuhteista riippuen. Ei koskaan pitäisi kysyä: mitä, vaan: miten? Mutta he näkevät maailman itsensä näköisenä ja silloin se on varmaan kovin ahdas. "

Mielipide:

Ei uponnut.
Ei kertakaikkiaan.
Niin puuduttavaa, jaarittelevaa, pohdiskelevaa.
Tekikö kirjan ikä sen? Vai se, että kyseessä oli monta novellia, jotka loppuivat ennen kuin ehtivät kunnolla alkaakaan? Vai olenko lukenut niin paljon tapahtumarikkaita ja jännittäviä teoksia, etten osaa arvostaa tällaista?
Toki L. Onerva osaa kuvata ihmisiä tarkasti ja nostaa hyviä pointteja esille. Vaikka ihmisten olo tarinoissa on kovin levoton ja masentunutkin, eivät tarinat itsessään ole masentavia.
Ehkä tyydyn toteamaan, että genre oli väärä. Yksinkertaisesti pidän vain enemmän kirjoista, joissa tapahtuu paljon.
2/5

Tärkeintä tänään - Maaretta Tukiainen

Tuuma 2019  Sivuja 138 "Vielä yksi sähköposti, yksi vatsalihasliike, vielä yksi tsemppaus tähän päivään. Jaksan vielä yhden. Elämä ...