Myllylahti 2022
Sivumäärä 328
Kirjasto
"Istun rehtorinkansliassa pää alas painettuna ja kaikkia mahdollisia katsekontakteja vältellen. Tunnen punan kasvoillani, mutta en voi olla aivan varma, johtuuko kuumotus vasta laskeutumassa olevasta kiihottumisesta vai kiinnijäämisen häpeästä."
Aisku on lähes keski-ikäinen nainen, joka työskentelee lukiossa äidinkielen lehtorina. Hän on yksinhuoltaja 9- vuotiaalle tyttärelle ja vapaa-aika kuluukin tytön kanssa sekä lentopalloa valmentaen.
Aisku tuskailee työnsä kanssa - hän ajattelee olevansa kutsumusammatissaan, mutta nykynuoret tekevät opettamisesta haastavaa. Riittääkö kurssien suorittamiseen pelkkä viiden minuutin läsnäolo ja ovatko pakolliset tehtävät sittenkään pakollisia?
Kirja sijoittuu 2020- luvulle ja käsittelee myös koronapandemiaa - miten opettajat onnistuvat muokkaamaan lähiopetustuntinsa verkko-opinnoiksi ja kuinka ajantaju välillä katoaa poikkeusoloissa.
Aisku ei ole kaipaillut parisuhdetta erottuaan tyttärensä isästä, mutta kouluun saapunut uusi virastomestari saa sukat pyörimään jaloissa. Myöskin vanha suola uhkaa janottaa pandemian kieppuessa ympärillä.
"Maanantaina olen hieman liian väsynyt ja ärtynyt tullakseni töihin, mutta valitettavasti vitutuksen vuoksi ei myönnetä sairauslomaa. Niinpä kävelen terävin askelin luokkaani heti aamun ensimmäiselle tunnille ja huokaisen syvään. Käytävällä odottaa muutama opiskelija. Tekisi mieli kääntyä kannoilla ja lähteä takaisin kotiin nukkumaan."
Aino Leppänen osaa kirjoittaa osuvasti ja kainostelematta.
Pidin hänen esikoisteoksestaan Positiivinen yllätys, eikä Terkuin opekaan pettymystä tuottanut. On mukava lukea ihan arkisista asioista realistisesti, huumorilla höystettynä.
Terkuin ope avaa mukavasti opettajan työn hyviä sekä huonoja puolia ja koronakuvaus toi siihen oman nykyaikaisen mausteensa. Ihmissuhdekuvioita oli sopivasti, eikä draamaa ollut liikaa. Tässäkin oli pysytty mahdollisen rajoissa.
Pidin eniten sarkastisista wilma- viesteistä, joita Aiskun olisi tehnyt mieli lähettää - olisikin hauskaa, jos ei tarvitsisi olla asiallinen, vaan opettajatkin saisivat tykittää jos jonkinlaisella asiattomalla viestillä tökeröitä opiskelijoita.
Jossain vaiheessa kirjaa tuntui, että se niin sanottu punainen lanka puuttui - tarinassa oli hauskoja ja hassuja sattumia, mutta se itse keskeinen idea meinasi kadota. Onneksi kirja kuitenkin pysyi kasassa ja oli lopulta oikein viihdyttävä lukukokemus.
4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti