Narsistin lapsena - Pitkä tie itsenäisyyteen - Janne Viljamaa

 Minerva kustannus 2015
Sivumäärä 216
Kirjasto

"Vanhemmuus vaatii empaattisuutta ja toisen asettamista oman edun edelle. Nämä ovat narsistille mahdottomia vaatimuksia, sillä hän käyttää muita ihmisiä itsensä jatkeina ja ulkoistaa vikansa toisiin. Narsisti ei anna toisille tilaa kasvaa ja tulla omaksi itsekseen vaan tahtoo monistaa itsensä myös lapsissaan."

Minkälaista on kasvaa narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän vanhemman lapsena? Miten löytää tie alistuneisuudesta itsenäisyyteen, vähättelystä vahvaan itsetuntoon?
Kirjassaan sosiaalipsykologi Janne Viljamaa luonnehtii narsistiäidin ja -isän persoonallisuutta, käsittelee alistavan kasvatusympäristön lapselle tuottamaa pelkoa, ahdistusta ja häpeää sekä antaa ajatuksia itsetunnon vahvistamiseksi.
Vanhemman tulisi antaa lapselle turvaa, hoitoa, tukea, rakkautta ja välittämistä. Itsekeskeinen narsisti ei tähän kykene, vaan hän voi pahimmassa tapauksessa alistaa lapsen, nöyryyttää tätä ja tai olla täysin välinpitämätön lapsen tarpeista.
Narsistivanhemman varjossa kasvaminen lyö tavallisesti ainakin jonkinlaisen jäljen minuuteen. Yleisiä vaurioita ovat ahdistus, masennus, kyvyttömyys sietää stressiä ja erilaiset aggressionsäätelyongelmat. On tärkeää löytää keino estää se, ettei lapsesta tule samanlaista narsistia kuin vanhemmistaan.

"Narsistivanhemman lapsi joutuu läpi lapsuutensa ja nuoruutensa toistuvasti tilaan, johon hän ei voi vaikuttaa. Hänelle kertyy avuttomuuden kokemuksia, jotka vääristävät minäkuvan. Tarvitaan joka päivä pystyvyyden ja rohkeuden osoituksia ja tilanteita, joissa itse voi olla aloitteentekijä, ottaa vastuun onnistumisestaan ja elämästään. Pienetkin aloitteellisuuden ja rohkeuden osoituksen johdattavat pois opitusta avuttomuudesta."

Olipas jotenkin... kurja ja toivoton kirja. Jätti todella negatiivisen olon. 
Kirjasta sai kyllä hyvin selkeän ja seikkaperäisen kuvauksen narsistisesta persoonasta, mutta minkäänlaista toivoa tämä ei kyllä antanut. Kirja tuntui toistavan itseään ja suurimmaksi osaksi tämä oli tosiaan vain erilaisia kuvauksia siitä, millainen narsisti on ja mitä tämä tekee. 
Kuvittelin, että tässä olisi ollut enemmän vinkkejä ja apuja siihen, kuinka esim. irtautua narsistista ja päästä oman elämänsä herraksi. Oli tässä joitakin apukeinoja, mutta jotenkin silti nekin tuntuivat tulevan negatiivisen kautta. 
Halusin lukea kirjan, sillä aihe koskettaa läheistäni. Tämä kirja ei oikeastaan antanut minulle mitään uutta, sillä sain jo saman kuvauksen narsismista läheiseltäni. 
 Ehkä kirja auttaa enemmän niitä, jotka eivät vielä ymmärrä tai ole varmoja, mistä heidän ongelmansa johtuvat. Kirja on hyödyllisempi heille, joille aihe on uusi tai tuntematon. Kirja oli kuitenkin helppo ja nopealukuinen, joten jos aihe kiinnostaa niin voi tähän tarttua. 

3/5

Miksi siili kiroilee?: tunnetaitokirja - Milla Paloniemi ja Jenni Sofia

 Atena kustannus 2022
Storytel äänikirja
Kesto 2h
Lukija Rosanna Kemppi 

"Jos pysähdyt tähän hetkeen, mitä tunnet juuri nyt? Se mitä tunnet, on täysin oikein, eikä sitä tarvitse hävetä tai tukahduttaa. Tunteesi ovat juuri sinulle totta, ja voit sallia ja kokea ne sellaisenaan. Olemme oppineet, että tunteita pitäisi painaa alas, vältellä, korjata, tukahduttaa tai muuttaa toisenlaisiksi. Sinulla on kuitenkin lupa tuntea!"

Pieni tunnetaitokirja Kiroilevan Siilin avustuksella. 
Kirjan on kirjoittanut mentaalivalmentaja Jenni Sofia ja kuvituksen tehnyt Milla Paloniemi. 
Kirjassa kerrotaan mm. mitä tunteet ovat, mistä ne tulevat ja mitä ne yrittävät meille viestittää. Kirja opastaa myös hyväksymään, tunnistamaan, kuvailemaan, sietämään ja ilmaisemaan tunteita. Kirjassa on paljon harjoituksia, joiden avulla voi käsitellä tunteitaan. 

Äänikirjana en tietenkään nähnyt Milla Paloniemen upeaa kuvitusta, mutta kävin katsomassa ne jälkikäteen e-kirjasta. Kiroileva Siili on kyllä ihana. 
Muutenkin kirja oli lyhyt, ytimekäs ja selkeä ja harjoitukset olivat hyödyllisiä. Tästä aiheesta saisi varmasti tehtyä hyvinkin pitkän kirjan, mutta tähän oli kiteytetty paljon olennaisia asioita. 
Hyödyllinen, helppo ja selkeä kirja. Suosittelen kuuntelemaan tai lukemaan :)

5/5

Kunpa vanhempasi olisivat lukeneet tämän kirjan - Philippa Perry

 Englanninkielinen alkuteos The Book You Wish Your Parent Had Read 2020
Atena 2020 
Suomentanut Heli Naski
Sivuja 308
Storytel äänikirja
Kesto 9h 56min
Lukija Leena Nuora

"Tämä ei ole suoraviivainen lastenkasvatusopas. En aio käsitellä yksityiskohtaisesti pottaharjoittelua tai rinnasta vieroitusta. Tämä kirja käsittelee suhdettamme lapsiimme ja seikkoja, jotka voivat estää hyvän yhteyden tai parantaa sitä. "

Psykoterapeutti Philippa Perry on kirjoittanut kirjan, jossa pohditaan mm. vanhemmilta perittyjä käyttäytymismalleja ja pyritään pohtimaan tunteita ja syitä niiden taustalla. Jos lapsen käytös aiheuttaa sinussa voimakkaan tunnereaktion, pysähdy pohtimaan, mistä se johtuu? Oletko itse kokenut vastaavaa omassa lapsuudessasi, toimitko samoin kuin omat vanhempasi? 
Kirja sisältää paljon tapausesimerkkejä sekä harjoituksia, jotka auttavat pohtimaan asioita. 
Kirjassa puhutaan aiheutuneista repeytymistä, sekä siitä, että niitä voi aina korjata - koskaan ei ole liian myöhäistä parantaa yhteyttä lapsiimme. 
Kirja avaa myös tunnekasvatusta, lapsen ympäristöä, perustan luomista, hyvän mielenterveyden edellytyksiä ja kommunikointia.

"Tunteet eivät häviä sillä, että niitä ei sallita. Ne vain painuvat piiloon, missä ne jäytävät ja aiheuttavat ongelmia myöhemmin. Mieti, milloin sinun pitää huutaa kovimmin. Silloin, kun sinua ei kuulla. Tunteet pitää kuulla. "

Hmm... Paljon tärkeää asiaa, josta osasta olen samaa mieltä, osasta en. 
Kirjan alku oli hyvin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä - pysähdyin itsekin pohtimaan omia käyttäytymismallejani ja sitä, mistä olen ne oppinut ja perinyt ja miksi juuri tietyt asiat omassa perhe-elämässä tuntuvat haastavilta. 
Sain myös työhöni varhaiskasvatuksessa joitain vinkkejä lasten tunnekasvatukseen. 
Mutta jotkin asiat särähtivät korvaani ja pahasti. Kirjassa oli tapausesimerkki, jossa pieni lapsi suostui syömään vain maton keskellä istuen ja äidin laulaessa. Ja tämä oli kirjoittajan mielestä ihan ok. Olkoonkin, että se olisi vain hetken kestävä vaihe, mutta jossain pitää olla raja. Minä ennemmin kannattaisin selkeää sääntöä; ruokapöydän ääressä syödään, ei matolla. Ei ole vaarallista, jos lapsi syö muutamana päivänä hieman huonommin - sekin on vain vaihe. En itse lähtisi sen vuoksi moiseen hullutukseen mukaan. Myös joitain nukkumiseen liittyviä asioita kavahdin (mm. lapsen pitäisi saada itse päättää, kauanko nukkuu vanhemman vieressä. Tässä ei huomioitu sitä, kuinka itse vanhempi kykenee nukkumaan). 
Mikäli tämä kirja herätti mielenkiintosi, kehotan lukemaan sen maalaisjärkeä käyttäen ja kriittisin silmin. Ota tästä itsellesi sopivimmat jutut mukaasi, mutta älä sokeasti luota kaikkeen, mikäli se ei tunnu omalta. 

3/5

Väkevät sielut - Tarinoita Lapinlahden sairaalasta - Tarja Heiskanen, Mirja Vallisaari ja Katja Liuksiala

 Into kustannus 2021
Sivuja 275
Kirjasto

"Kaksi miestä harppoo kivikkoista niemeä, jossa tuuli tuivertaa kitukasvuisia puita. Tovin tarvottuaan miehet nousevat kalliolle ja pysähtyvät hengähtämään. Yllättäen eteen avautuu huikaiseva näköala, upeampi kuin mikään näillä seuduin. Meri ympäröi joka suunnalta. "

Lyhyesti:

Lapinlahden sairaala on Suomen ensimmäinen mielisairaala ja se valmistui vuonna 1841. Tämä kirja on julkaistu sairaalan juhlavuonna, sillä Lapinlahti täyttää 180 vuotta. 
Kirja kertoo sairaalan kehittymisestä vuosien aikana ja ääneen pääsevät niin työntekijät kuin potilaatkin. 
Millaista oli 1800- luvun houruinhuoneella, jossa pakkokeinot ja vesihoidot olivat arkipäivää? Miten kovasti on tehty työtä sopivien hoitomenetelmien löytymiseksi? 

"Levottomat potilaat olivat edelleen ongelmana. Heitä pyrittiin rauhoittamaan pitkillä kylpyhoidoilla, joita oli käytetty sairaalassa jo pitkään. Levottomuutta yritettiin hallita myös käärehoidoilla. Kokovartalokääre valmistettiin huovista, lakanoista ja pyyheliinoista. Potilas käärittiin niistä tehtyyn pakettiin kuin vauva kapaloihin, vain pää jäi näkyviin. Yleensä kääreissä pidettiin vähintään kaksi tuntia, mutta hoito saattoi venyä jopa kahdeksaan tuntiin."

Mielipide:

Tähän kirjaan tarttuessani kuvittelin pääseväni sisälle Lapinlahden käytäville. Kurkistamaan mielisairaalan arkeen, katselemaan kärpäsenä katossa vanhoja hoitomenetelmiä. 
Ihan sellainen tämä ei ollutkaan, mutta uskomattoman mielenkiintoinen silti. 
Pidin kirjassa eniten juuri sen historiasta - millaista on oikeasti ollut yli 100- vuotta sitten, kun tietous mielen sairauksista on ollut nollan luokkaa. Miten kaikki on lähtenyt kehittymään, minkälaisia ihmisiä sairaalassa on ollut. 
Kirjan epämieluisin osuus oli jatkuva hehkutus ja ylistys. Itse olisin mieluummin lukenut tarkempia kuvauksia potilaista ja sairaalan arjesta, kun taas potilaiden ja työntekijöiden tarinat keskittyivät enemmän Lapinlahden ja sen tunnelman kehumiseen. Hyvä ilmapiiri ja kehitysmyönteisyys tulivat kyllä jo ilmi, mutta jatkuva toisto alkoi jo kyllästyttää. 
Lapinlahdessa on ollut sekä hoidossa että omaisena julkisuudesta tuttuja henkilöitä ja heidän tarinoitaan käydään tässä läpi. Nämäkin olivat mielenkiintoista luettavaa, etenkään kun en tiennyt että esimerkiksi Aleksis Kivi oli Lapinlahdessa hoidossa. 
Kyllä tämä silti kannattaa lukea, jos mielisairauksien hoidon historia ja Lapinlahti itsessään kiinnostaa. 

4/5

Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta - Henry Marsh

 Englanninkielinen alkuteos 2014 Do no Harm
SS kustantamo 2015
Suomentanut Ulla Lempinen
Sivumäärä 335
Storytel äänikirja
Kesto 8h 38min
Lukija Markus Bäckman

"Jos on sairastunut ja odottaa kauhistuttavaa leikkausta kuolemanpelon vallassa, on pakko luottaa hoitavaan lääkäriin - muuten elämä käy vaikeaksi. Ei siis ihme, jos pelko saa näkemään lääkärissä yliluonnollisia ominaisuuksia. Jos leikkaus onnistuu, kirurgi on sankari. Jos se epäonnistuu, hän on konna. Todellisuus on tietenkin tyystin toinen. "

Lyhyesti:

Henry Marsh on Iso-Britannian yksi arvostetuimmista neurokirurgeista ja eläkkeelle jäätyään hän on kirjoittanut kirjan työstään. 
Kirja perustuu aitoihin potilaskertomuksiin (joita toki sen verran muokattu, että yksityisyys säilyy) ja tapahtumiin. Kirjassa käydään läpi useita aivojen eri sairauksia, sekä niiden hoitoa. Kirja kertoo onnistumisista, mutta myös epäonnistumisista. Se kertoo ihmisten kohtaamisesta pelon ja hädän hetkellä. Se kertoo vaativasta työstä, vaikeista päätöksistä. Toivosta ja sen viemisestä. Sairaalan surkeista järjestelmistä, puuttuvista vuodepaikoista, Ukrainan aivokirurgia tilasta. Se kertoo myös arkielämästä. Yhden miehen uskomattoman matkan huippukirurgiksi sekä päästää lukijan sukellukseen ihmisaivojen kiehtovaan maailmaan. 

"Seuraamani leikkaus ei ollut niinkään tyyni tekninen toimenpide vaan pikemminkin metsästystä, missä saaliina oli aneurysma. Ensin ajojahti: kirurgi hiipii varovasti syvällä potilaan aivoissa piilottelevaa aneurysmaa kohti. Sitten kliimaksi, kun hän sai aneurysman kiinni, vangitsi sen ja tappoi kiiltävällä, jousitetulla titaaniklipsillä pelastaen siten potilaan hengen. Lisäksi leikkauksessa oli kyse aivoista, tuosta salaperäisestä ajatusten ja tunteiden syntysijasta, kaikesta siitä mikä ihmiselämässä on tärkeää. Aivot tuntuivat minusta yhtä suurelta arvoitukselta kuin tähdet yötaivaalla ja maailmankaikkeus ympärillämme. Leikkaus oli tyylikäs, tarkka, vaarallinen ja syvästi merkityksellinen. Mikä voisi olla hienompaa kuin ryhtyä neurokirurgiksi, ajattelin. Minut valtasi kummallinen tunne, että juuri tätä olin tietämättäni halunnut koko elämäni. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. "

Mielipide:

Pelkäsin alkuun, että tämä kirja on liian tieteellinen ja vaikeaselkoinen aiheestaan johtuen. Tämä oli kuitenkin kirjoitettu hyvin selkeästi ja inhimillisesti, joten tavallinenkin lukija pääsi kurkistamaan maailmaan joka muuten menisi käsityskyvyn ylitse. 
Minulle tuli tästä vähän mieleen Adam Kayn Nuoren lääkärin salaiset päiväkirjat, vaikka Marshin kirja olikin vakavampi ja asiallisempi. Löytyi siitäkin huumorin pilkahduksia, mutta sitä ei ollut vedetty lainkaan överiksi kuten Kayn kirjoissa. 
Minua itseäni on aina kiehtonut lääketiede ja sairaalamaailma, mutta samalla kauhistuttanut se vastuu ja työn vaativuus. En itse kykenisi tekemään päätöksiä toisten ihmisten elämästä, kuten Marsh välillä joutui. Kunnioitukseni lääkäreitä kohtaan on siis valtava. 
Pidin kirjassa myös siitä, miten Marsh avasi henkilökohtaista elämäänsä - hän todella oli ihminen, eikä yliluonnollinen parantaja. Myös hän itse sairasti, samoin hänen perheen jäsenensä. Hän joutui itse kohtaamaan saman kauhuntunteen kuin potilaansa, odottaessaan vaimonsa aivokuvia. 
Oli mahtavaa, miten hän kertoi avoimesti myös epäonnisista leikkauksista, niiden herättämistä tunteista ja tavasta ottaa niistä oppia. Tämä ei siis ollut vain yhden kirurgin hehkutusta omasta loistavuudestaan, vaan hyvinkin maanläheinen ja aito. Marshin empatiakyky oli omaa luokkaansa ja välittyi lukijalle asti. 
Pidin ihan hurjan paljon, joten lukekaa tekin jos aihe yhtään kiinnostaa. 

5/5

Pako helvetistä - kohtalona Pohjois-Korea - Masaki Ishikawa

 Englanninkielinen alkuteos 2017 A River in Darkness. One Man's Escape from North Korea. 
Minerva kustannus 2018
Suomentanut (englanninkielestä) Niko Jääskeläinen
Sivumäärä 269
Storytel äänikirja
Kesto 6h 45min
Lukija Ilkka Villi 

"En muista paljoakaan siitä illasta, jolloin pakenin Pohjois-Koreasta. Yksityiskohdat ovat jo haihtuneet mielestäni... Kerron kuitenkin sen, minkä vielä muistan. Taivaalta tihkuu vettä. Tihku muuttuu kuitenkin pian piiskaavaksi kaatosateeksi. Olen läpimärkä. Rojahdan pensaikon suojiin ajantajuni menettäneenä. Olen pohjattoman uupunut."

Lyhyesti:

Tositarina perheestä, joka muutti paremman elämän perässä Japanista Pohjois-Koreaan. He uskoivat lupauksiin työstä, onnesta ja ruuasta, mutta saivat tilalle jotain aivan muuta. 
Masaki Ishikawa oli 13- vuotias muuttaessaan vanhempiensa ja kahden siskonsa kanssa Koreaan. He saavat asuttavakseen vanhan talon, jota naapurit kadehtivat tiilikaton vuoksi. Muuta hyvää talossa ei sitten olekaan. Perheen isä saa työtä maanviljelijänä, mutta kaikki sato on annettava valtiolle. Palkka työstä on kohtuuttoman pieni ja jaettavat ruoka-annokset eivät mitenkään riitä viisihenkiselle perheelle. Äiti ei saa työtä, koska hän on japanilainen. 
Koulunkäynti on haastavaa ja haaveet paremmasta tulevaisuudesta saa unohtaa - maanviljelijän poika tulee olemaan myös maanviljelijä. Tilanne muuttuu vuosi vuodelta huonompaan suuntaan - ruoka-annokset pienenevät ja koko perhe näkee nälkää. Väkivaltaa ja varkauksia on joka puolella. Vastoinkäymisissä kukaan ei ole auttamassa. 
Myöhemmin Ishikawalla on oma perhe, jota hän ei pysty auttamaan. Ainoa keino selviytyä, on yrittää paeta maasta. Pystyykö hän auttamaan muita kuin itseään? 

"Elämä oli aivan yhtä rankkaa, ehkä jopa rankempaa kuin aikaisemmin, mutta lapsi vei ajatukseni pois äitini kuolemasta. Ilman poikaani minulla ei olisi ollut juurikaan syytä elää. Jos erehdyin pohtimaan liikaa elämääni, vajosin äkkiä masennuksen syövereihin. Niinpä keskityin elämään päivän kerrallaan."

Mielipide:

Tässäpä taas ajatuksia herättävä teos. 
Pohjois-Korea on minulle aika tuntematon alue ja aihe, enkä ole ollut siitä erityisen kiinnostunut. Suosituksesta kuitenkin tartuin tähän ja olihan tämä aika karua kuunneltavaa. 
Ankeat asuinolot, jatkuva ruokapula, kylmyys, kova työ, sananvapauden täydellinen puuttuminen, väkivallan pelko... Epätoivo iskee lujaa. Herää vain ajatus, miten tällaista voi olla jossakin? Miten tämä kaikki voi olla totta? Olenko todella itse elänyt näin pimennossa ja tietämättömänä, kun tällaista on jossain muualla? Kirjan tapahtumat nimittäin yltävät 2000- luvulle asti. 
Ainoa mikä itseäni ihmetytti, oli se, että ihmiset perustivat perheitä ja saivat lapsia, vaikka olot olivat niin karut. Miksi? Jos ruokaa ei ole edes itselle, miksi hankkia lapsia? Varsinkin kun vaikutti, että naimisiin mentiin ihmisten kanssa, joita ei edes tunnettu. Olisiko ollut niin vaikeaa pitää housut jalassa? Lapsiparat... Ihmisparat... 
Kirja siis kuvaa hienosti sitä, kuinka ihmiset luottavat sokeasti hyvään, tottuvat siihen mitä on tarjolla, eivätkä enää usko parempaan. 
Jos Pohjois-Korea kiinnostaa ja kestät hurjaakin tekstiä, kannattaa lukea. 

4/5

Onnellinen lapsi - Jari Sinkkonen

 WSOY 2020
Storytel äänikirja
Kesto 10h 31min
Lukija Ari- Matti Hedman
Sivumäärä 348

"Runsaan sadan vuoden aikana lapsen kehitystä koskevia teorioita on syntynyt kymmenittäin. Ne eivät sulje toisiaan pois, vaan ne kuvaavat saman prosessin erilaisia puolia. Kelvottomiksi ovat käyneet opit, joiden mukaan lasta on kasvatettava ankarasti ja etäältä. "

Lyhyesti:

Lääketieteen tohtori, lastenpsykiatrian dosentti Jari Sinkkonen kertoo kirjassaan turvallisen kiintymyssuhteen merkityksestä, hyvän itsetunnon kehityksestä, rennon yhdessäolon hyödyllisyydestä, toimivan vuorovaikutuksen opettelemisesta, rajojen asettamisesta, rakkauden osoittamisesta ja paljon muusta.
Kirjassa puhutaan isyydestä, avioliitosta ja sen vaikutuksesta lapsiin, äitimyytistä, leikistä, harrastuksista, lemmikeistä, opettajista, roolimalleista, yksinäisyydestä, kiusaamisesta, Steve Jobsista, pojista ja tytöistä sekä muista sukupuolista, seksuaalisuudesta, aggressiivisuudesta, päivähoidosta, netistä.... Ja paljon, paljon muusta. Monipuolinen, perusteltu tietoteos. 
Hän kertoo myös lyhyesti, kuinka on päätynyt työhönsä ja mitä se hänelle merkitsee. 

"Vauvojen kanssa hullutteleminen tahtoo unohtua, kun päällimmäisenä ovat yövalvomiset ja muut arkiset huolet. Vauvan paha mieli ja stressi vaativat nopeaa tyynnyttelyä, mutta yhteinen ilonpitokin pitäisi muistaa. Hurmaavampaa ääntä kuin vauvan naurunhekotus on vaikea kuvitella. "

Mielipide:

Olen silloin tällöin törmännyt Sinkkosen kirjoituksiin netissä ja hänen kirjoituksissaan on aina ollut minusta järkeä. Myös monet päiväkotialan työtoverini ovat kovasti kehuneet Sinkkosta ja hänen ajatuksiaan ja neuvojaan. Harvoin luen/kuuntelen tietokirjoja, mutta tämä herätti uteliaisuuteni. Onnellinen lapsi. Siinä on tavoite, johon jokainen vanhempi haluaa päästä. Tartuin tähän siis sekä henkilökohtaisesta syystä, että työnäkökulmasta. 
Sinkkonen kirjoittaa vetävästi ja selkeästi. Asiat on helppo ymmärtää ja hänellä on paljon konkreettisia esimerkkejä. Kasvatusvinkkejä kirja ei suoraan anna (eikä Sinkkonen niitä muutoinkaan mielellään jaa), mutta jos tämän kirjan lukee/kuuntelee, saa kuitenkin hyvän pohjan tiedolle ja toiminnalle. 
Pidin eniten kirjan alusta, jossa puhuttiin kiintymyssuhteista ja muutenkin pienen lapsen (vauvan/taaperon) kasvusta ja kehityksestä. Kun kirjassa päästiin Steve Jobsin kautta pohdintoihin sukupuolisuudesta, oma mielenkiintoni alkoi hieman hiipua. Kirjan alku oli siis paljon mielenkiintoisempi kuin loppu. Toisaalta, tässä ei ollut minulle hirveästi uutta. Samoilla linjoilla Sinkkosen kanssa mennään - toki toteutus on joskus paljon vaikeampaa kuin luulisi. 

4/5

Auschwitzin apteekkari - Patricia Posner

 Englanninkielinen alkuteos 2017 The Pharmacist of Auschwitz. The Untold story. 
Minerva kustannus 2019
Suomentanut Niko Jääskeläinen
Sivuja 315
Storytel äänikirja
Kesto 8h 28min
Lukija Joonas Kääriäinen

"Toukokuussa 1944 natsien suurin tuhoamisleiri Auschwitz toimi täydellä kapasiteetillaan. Juutalaisvainojen kiihkeimmässä vaiheessa arviolta 800 000 unkarinjuutalaista lähetettiin surmattavaksi Auschwitzin kaasukammioihin. Loputtomana virtaavien uhrijonojen paineessa kolmannen valtakunnan pahamaineisin keskitysleiri kykeni hädin tuskin selviytymään päivittäsistä rutiineistaan. "

Lyhyesti:

Romanialainen apteekkari ja Bayerin lääketehtaan edustaja Victor Capesius liittyi vuonna 1943 SS-järjestöön. Hänestä tuli Auschwitzin kuolemanleirin pääapteekkari ja hän vastasi sotilaiden ja vankien lääkkeistä, varastoi kaasukammioissa käytettävää hermomyrkkyä, osallistui ratapihan kuolemanvalintoihin ja hamstrasi valtavat määrät kultaa kuolemaan tuomituilta vangeilta. 
Kirjassa käydään läpi sodan jälkeisiä oikeudenkäyntejä ja etenkin Capesiuksen yrityksiä kieltää kaikki rikoksensa Auschwitzissa ja kuinka syvään epäinhimillisyyteen voi ihminen vajota.
Kirja osoittaa myös, kuinka esimerkiksi suuryritys I.G. Farben hyötyi natsien toimista ja kävi kauppaa vangeista, joita käytettiin työvoimana sekä lääkekekokeiden koe-eläiminä. 
Kirja perustuu pitkään salassa olleisiin dokumentteihin. 

"Koska SS-lääkärit pitivät itseään huippuammattilaisina muiden yläpuolella, olisi voinut kuvitella, että Capesiuksen kaltainen mitätön apteekkari olisi jäänyt Auschwitzissa vaille suurempaa tunnustusta. Jos asia olisi ollut näin, hänelle tuskin olisi myönnetty merkittävää roolia leirin julmissa ihmiskokeissa. Capesiuksella oli kuitenkin valttikortti, jinka arvoa SS- henkilöstö ei voinut vähätellä: hönen työhistoriansa Farbenilla ja Bayerilla. Kaikki keskitysleirin lääkärit olivat kiitollisuudenvelassa Farbenille, joka rahoitti useita leirin lääketieteellisistä kokeista."

Mielipide:

Tämä oli lukemistani Auschwitz- kirjoista ensimmäinen tietokirja. Muut ovat olleet tunteellisia, omaelämänkerrallisia teoksia, kun taas tämä perustui kylmiin faktoihin. 
Tämä tarjosi minulle paljon uutta tietoa ja uusia näkökulmia. 
Loppupuolella kirja oli hieman puuduttavaa kuunneltavaa, oikeudenkäyntien osalta. Siinä lueteltiin paljon nimiä, vuosia, rikoksia ja rangaistuksia. Luettuna nämä asiat olisivat voineet jäädä paremmin mieleen, mutta kuunneltuna ne menivät hieman ohi ja sekaisin. 
Jossain välissä ajattelin myös, että tässä on aika vähän tietoa itse Capesiuksesta vaikka kirjan pitäisi nimenomaan kertoa hänestä. Mutta loppua kohden nämä ajatukset hävisivät. Ja oikeastaan oli hyväkin, että kirjassa oli paljon muutakin. 
Kirja ei herättänyt samanlaista kauhistusta ja tunnevyöryä kuin muutamat aiemmin lukemani kirjat, mutta kyllä tämä silti laittoi miettimään asioita. Kuinka alas ihmiset voivat vajota? Kuinka he voivat kieltää sen kaiken? Eikö ihmisen kullanhimolla ja ahneudella ole mitään rajaa? 
4/5

Syvälle ulottuvat juuret - Turvattomasta lapsuudesta tasapainoiseen aikuisuuteen - Nadine Burke Harris

                                                                    Englanninkielinen alkuteos 2018 The Deepest Well

Basam Books 2019

Suomentanut Juha Kuvajainen

Sivuja 319

Kirjasto

"Se, mikä lisäsi Evanin riskiä herätä yöllä puoli kehoa halvaantuneena ( ja altisti hänet monille muille sairauksille), ei ole mitenkään harvinaista. Se on jotakin, mille kaksi kolmasosaa kansakunnasta on altistunut, jotakin niin yleistä, että se piileskelee näkyvillä. Entä mikä se riskitekijä sitten on? Lyijy? Asbesti? Jokin myrkyllinen pakkausmateriaali? 

Se on lapsuudenaikainen haitallinen kokemus."

Lyhyesti:

Nadine Burke Harris on lastenlääkäri ja kirjoittanut tämän kirjan lapsuusajan haitallisten kokemusten pitkäaikaisista vaikutuksista, niiden korjaamisesta ja yli sukupolvien ylettyvien kierteiden katkaisemisesta. 

Kirjassa on todellisia potilaskertomuksia siitä, kuinka lapsuusajan traumaattiset kokemukset vaikuttavat lasten kasvuun ja kehitykseen, kaikenlaiseen hyvinvointiin ja sairauksiin. Kuinka ADHD oireet eivät aina tarkoitakkaan ADHD:ta, vaan taustalla voi olla jotain aivan muuta, joka estää lasta keskittymästä ja oppimasta. Kuinka pienenkin lapsen pysähtynyt kasvu voi johtua traumaattisesta kokemuksesta tai etäisestä suhteesta lähivanhempaan. Kuinka lapsuusajan kokemukset vaikuttavat vielä aikuisiälläkin, kuinka paljon suuremmat todennäköisyydet on sairastua erilaisiin sairauksiin (mm. syöpiin, autoimmuunisairauksiin jne.) ilman näkyviä riskitekijöitä. 

Tämä on auttamiseen ja työhönsä intohimoisesti suhtautuvan lääkärin tarina potilaista, ratkaisujen etsimisestä, tiedon keräämisestä ja levittämisestä sekä niihin liittyvistä vaikeuksista. Tämä kaikki on totta ja se kaikki on meidän yhteinen asiamme.

"Kun lopulta pääset pakoon ja olet turvassa omassa luolassasi, sekä SAM- että HPA- akselit on suunniteltu niin, että ne sulkevat itsensä. Keho käyttää eräänlaista stressitermostaattia, jota kutsutaan palautteen estoksi ja joka saa stressireaktion sulkemaan itsensä, kun se on tehnyt tehtävänsä. Aivojen niihin osiin, jotka käynnistävät stressireaktion ja lopettavat sen, palautuu suuria määriä adrenaliinia ja kortisolia. Miten käsittämättömän kehittynyt järjestelmä! Eritoten, jos asut metsässä. jossa on karhuja. Mutta mitä tapahtuu silloin, kun et voi kokea olevasi turvassa luolassasi, koska karhu asuu siellä kanssasi?"

Mielipide:

Tämä kirja herätti todella paljon ajatuksia, mutta niitä on todella vaikea pukea sanoiksi. Tämä aihe nimittäin koskettaa minua läheltä, ei itseni kohdalla, mutta minulle äärimmäisen rakkaan ihmisen kohdalla. On todella järkyttävää tajuta, kuinka yleisiä lapsuudenajan haitalliset kokemukset ovat ja vielä kauhistuttavampaa on tajuta, kuinka paljon ne vaikuttavat vuosienkin päästä ja mitä kaikkea ne voivat aiheuttaa. 

Kirjassa puhuttu ACE- seulonta ei tietääkseni ole Suomessa käytössä, mutta toivon todella, että se tulee jossain vaiheessa. Pikaisesti googlattuna löysin Lastensuojelun keskusliiton sivuilta että lokakuussa olisi Suomen ensimmäinen ACE- konferenssi (kansainvälinen), joten toivottavasti tämä asia nousee nyt enemmän ja enemmän esille. 

Tämä asia koskettaa kaikkia. Tätä tapahtuu kaikkialla. Tämä on tärkeä aihe. 

Teksti ei ollut liian tieteellistä, tämän ymmärtää kyllä. Esimerkit olivat loistavia ja havainnollistavia. 

Alkuun tästä tuli hieman mieleen Torey Haydenin kirjat, potilasesimerkkien kautta, mutta loppuunsa tämä oli informatiivisempi  ja sisälsi paljon muutakin. 

Lukekaa. 

5/5

Tuntematon Kimi Räikkönen - Kari Hotakainen

Helmet 2019 lukuhaaste 3: kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota en yleensä lue
Pohjoinen lukuhaaste 21: kiinnostava tietokirja aiheesta, joka on minulle uusi

 Siltala 2018, sivumäärä 269

"Kukaan ei harrasta formula ykkösiä. Ei ole ihmistä, joka sanoisi illalla menevänsä formulaharjoituksiin. Silti jokaisesta kapakasta ja jokaiselta huoltoasemalta löytyy vankkoja asiantuntijoita."

Lyhyesti: 

Kertomus siitä, kuinka Kimi Räikkösestä tuli kuuluisa formula kuski. Kuinka vaatimattomista oloista lähtöisin oleva nuori jyräsi tiensä huipulle ja joutui valokeiloihin - vaikka ainut mitä hän halusi, oli ajaa kovaa.
Kirjassa ääneen pääsivät Kimin lisäksi perheenjäsenet, ystävät, työtoverit. Kirjan takakannesta lainaten: " -sen luettuasi tiedät mitä puhuu ihminen, joka ei yleensä puhu, ja mitä ajattelee ihminen, jonka moni tietää mutta harva tuntee".

Mielipide:

En seuraa formuloita, en tiedä niistä mitään. En seuraa julkkisten elämää, joten en tiedä Kimi Räikkösestäkään mitään. Paitsi nyt. Jotain.
Kovin mielenkiintoisena en kirjaa pitänyt. Arvostukseni kylläkin nousi kyseistä lajia kohtaan, sen haastavuus ja hankalat fyysiset olosuhteet eivät olleet minulla tiedossa.
Hotakaisen kirjoitustyyli oli kiva ja se pelasti paljon. Kirjaa oli miellyttävä lukea, vaikkei aihe ollutkaan minua niin kiinnostava.
En nyt tiedä, onko Kimi Räikkönenkään niin mielenkiintoinen persoona. Toki on ihmeellistä, kuinka hän niin nuorena pääsi formuloihin, joihin niin harva pääsee. Mutta muutoin.. Tavallinen ystävällinen suomalainen jörrikkä  :D
3/5

(Ja välihuomautuksena, en ole oikein ikinä ollut kiinnostunut tietokirjoista, elämänkerroista tai muistelmista. Pidän enemmän fiktiosta, se on fakta :) Mutta hyvä että haasteiden kautta tulee luettua muunkinlaista kirjallisuutta, se saa taas arvostamaan sitä omaa makua enemmän )