lauantai 26. kesäkuuta 2021

Väkevät sielut - Tarinoita Lapinlahden sairaalasta - Tarja Heiskanen, Mirja Vallisaari ja Katja Liuksiala


 Into kustannus 2021
Sivuja 275
Kirjasto

"Kaksi miestä harppoo kivikkoista niemeä, jossa tuuli tuivertaa kitukasvuisia puita. Tovin tarvottuaan miehet nousevat kalliolle ja pysähtyvät hengähtämään. Yllättäen eteen avautuu huikaiseva näköala, upeampi kuin mikään näillä seuduin. Meri ympäröi joka suunnalta. "

Lyhyesti:

Lapinlahden sairaala on Suomen ensimmäinen mielisairaala ja se valmistui vuonna 1841. Tämä kirja on julkaistu sairaalan juhlavuonna, sillä Lapinlahti täyttää 180 vuotta. 
Kirja kertoo sairaalan kehittymisestä vuosien aikana ja ääneen pääsevät niin työntekijät kuin potilaatkin. 
Millaista oli 1800- luvun houruinhuoneella, jossa pakkokeinot ja vesihoidot olivat arkipäivää? Miten kovasti on tehty työtä sopivien hoitomenetelmien löytymiseksi? 

"Levottomat potilaat olivat edelleen ongelmana. Heitä pyrittiin rauhoittamaan pitkillä kylpyhoidoilla, joita oli käytetty sairaalassa jo pitkään. Levottomuutta yritettiin hallita myös käärehoidoilla. Kokovartalokääre valmistettiin huovista, lakanoista ja pyyheliinoista. Potilas käärittiin niistä tehtyyn pakettiin kuin vauva kapaloihin, vain pää jäi näkyviin. Yleensä kääreissä pidettiin vähintään kaksi tuntia, mutta hoito saattoi venyä jopa kahdeksaan tuntiin."

Mielipide:

Tähän kirjaan tarttuessani kuvittelin pääseväni sisälle Lapinlahden käytäville. Kurkistamaan mielisairaalan arkeen, katselemaan kärpäsenä katossa vanhoja hoitomenetelmiä. 
Ihan sellainen tämä ei ollutkaan, mutta uskomattoman mielenkiintoinen silti. 
Pidin kirjassa eniten juuri sen historiasta - millaista on oikeasti ollut yli 100- vuotta sitten, kun tietous mielen sairauksista on ollut nollan luokkaa. Miten kaikki on lähtenyt kehittymään, minkälaisia ihmisiä sairaalassa on ollut. 
Kirjan epämieluisin osuus oli jatkuva hehkutus ja ylistys. Itse olisin mieluummin lukenut tarkempia kuvauksia potilaista ja sairaalan arjesta, kun taas potilaiden ja työntekijöiden tarinat keskittyivät enemmän Lapinlahden ja sen tunnelman kehumiseen. Hyvä ilmapiiri ja kehitysmyönteisyys tulivat kyllä jo ilmi, mutta jatkuva toisto alkoi jo kyllästyttää. 
Lapinlahdessa on ollut sekä hoidossa että omaisena julkisuudesta tuttuja henkilöitä ja heidän tarinoitaan käydään tässä läpi. Nämäkin olivat mielenkiintoista luettavaa, etenkään kun en tiennyt että esimerkiksi Aleksis Kivi oli Lapinlahdessa hoidossa. 
Kyllä tämä silti kannattaa lukea, jos mielisairauksien hoidon historia ja Lapinlahti itsessään kiinnostaa. 

4/5


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kolmen kuukauden katsaus

 Koontipostaus huhti-, touko- ja kesäkuulta.  Bloggaaminen on ollut tauolla perheen sairaustapauksen vuoksi. Instagramiin olen päivittänyt ...