torstai 3. kesäkuuta 2021

Perhosten aika - Emma Luoma


 Myllylahti 2021
Sivuja 389
Kirjasto

"Kaikki alkoi toukista. Parin viikon aikana niitä oli löydetty yliopistolta, keskustan hotelleista ja niin monesta asunnosta, etten enää pysynyt laskuissa. Mutta siinähän löytyi, oli tuholaisia ollut ennenkin. Luteita, turkiskuoriaisia, vaatekoita ja mitä niitä nyt oli. En aikonut antaa muutaman ötökän pilata hyvää kesää. En ainakaan toukkien. "

Lyhyesti:

Viima ei aio antaa karvaisten toukkien pilata kesäänsä. Elämä tuntuu pitkästä aikaa ihan hyvältä, kiitos tyttöystävä Tuikun. Valitettavasti toukat valtaavat myös Viiman asunnon ja hän joutuu evakkoon parhaan ystävänsä Oulan luokse. 
Toukat ja niistä kuoriutuvat perhoset osoittautuvat yllättävän vaarallisiksi ja pian Kuopiossa jyllää tartuntavaarallinen tauti, johon ei ole vielä löydetty hoitoa. 
Pian myös Oulan kotoa löytyy toukkia ja pojat tyttöystävineen matkaavat hätämajoituksesta toiseen. Sukulaisten luota on vaikea hakea apua menneisyydessä tapahtuneiden asioiden vuoksi. Ongelmia riittää muutenkin ja ihmiset alkavat saada outoja oireita. Tutkijat ovat ymmällään, mutta yrittävät epätoivoisilla eläinkokeilla keksiä ratkaisun sairauteen. 
Tuikku saa perhostartunnan, mutta pelkää kuollakseen leikkausta jota ei ole aiemmin tehty. Viima ja Tuikku lähtevät mökille pakoon, mutta ratkaisu ei osoittaudu järkeväksi. Ehtiikö Tuikku saada apua ajoissa? Entä Viima itse, voiko tauti tarttua ihmisestä toiseen? 

"Jokin kevyt ja karvainen hipaisi sormiani. Repäisin käden pois, peräännyin, huusin, liukastuin märällä nurmella ja paiskauduin selälleni. Huuto katkesi kuin siltä olisi repäisty siivet. Kompuroin ylös. Jalat olivat raskaat ja näkökenttä putki, jonka päässä näkyi vain varaston ovi. Ja kaksi perhosta. Voi paska. Ne tulivat suoraan kohti. "

Mielipide:

Aika hyytävä aihe, tämä meni minulle melkein kauhukirjasta (en pidä perhosista yhtään, joten pystyin tässä osin samaistumaan helposti päähenkilöön, joka poti myös perhoskammoa). Muutenkin tällainen leviävä tauti, karanteenit, evakuoinnit ynnä muut sopivat hyvin tähän aikakauteen. 
Kirja oli hyvä ja jännittävä, mutta tässä(kin) kävi niin että puolen välin tienoilla jännitys hiipui. Kauhistus ei kantanut loppuun saakka. Omasta mielestä hölmöt päätökset (esim. mökille lähtö sairaana) ärsyttivät, ja tuntuivat vain tarinan väkisin pidentämiseltä. Pieni tiivistys olisi ollut minulle mieleen. 
Kirjan henkilöt... Noh, ainakin he olivat persoonallisia. Nuorten aikuisten kirjoihin sopivasti ehkä hieman ylidramatisoituja, tunteiltaan hyvin pursuilevia ja impulsiivisia. Aikuisen lukijan näkökulmasta hieman liikaakin. 
Lukukokemus on silti positiivinen ja tämä jää mieleen aiheeltaan erikoisena ja erilaisena. 
Kovin nuorille en tätä kirjaa suosittelisi, sen verran paljon tässä oli itsensä vahingoittamista ja itsetuhoisuutta muutenkin. Mutta nuorille aikuisille ja aikuisille muutenkin tämä sopii, jos aihe kiinnostaa. 
Plussat siis ehdottomasti toukkaperhostauti- ideasta ja sen loistavasta kuvauksesta. Toivottavasti tällaista tautia ei koskaan tule oikeasti.

3/5


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Narsistin lapsena - Pitkä tie itsenäisyyteen - Janne Viljamaa

 Minerva kustannus 2015 Sivumäärä 216 Kirjasto "Vanhemmuus vaatii empaattisuutta ja toisen asettamista oman edun edelle. Nämä ovat nars...