Suomea lohikäärmeille - Briitta Hepo-oja

 Otava 2019
Sivuja 308
Storytel äänikirja
Kesto 6h 49min
Lukija Lari Halme

"Lohikäärme tuijotti minua. Sillä oli vihreät, pistävät silmät. Se yritti selvästi porata katseellaan otsaani reikää, joka ulottuisi takaraivoon asti. Eikä se kovin nättikään ollut, se oli ryppysiipinen ja luuviulu, ja sen suomut olivat patinoituneen kuparin väriset. Siinä se istui teepannun vieressä ja mulkoili minua paperisilpun keskeltä. "

Lyhyesti:

Vaihtoehtoinen historia höystettynä fantasialla 2000- luvun Suomesta. 
Suomi on kuningaskunta ja pian juhlitaan prinsessan häitä - prinsessa on tosin menossa naimisiin tavallisen kansalaisen kanssa, mikä on poikkeuksellista. Säätyjako säätelee paljon ihmisten elämää, tavalliset ihmiset asuvat köyhyydessä kun taas aateliset nauttivat etuoikeuksista. Tasavaltalaismieliset anarkistit vastustavat kuningaskunnan valtarakenteita ja arkea sävyttävätkin varoitussireenit ja terrorismiuhka. 
Timjami Leivo on tavallinen nuori, joka saa yllättävän lahjan - lohikäärmeen. Lohikäärme on kuriton, mutta Tim yrittää opettaa sille suomea. Eräänä päivänä lohikäärme karkaa ja sitä etsiessään hän tapaa Magdalenan ja Lynxin - aatelistytöt. Tim ja Lynx ihastuvat ja alkavat tapailla, mutta kaikki eivät katso suhdetta hyvällä. 
Lohikäärmeiden lisäksi mukana on kiellettyä noituutta, eri uskontoja, kuolleita exiä  ja ihmissuhdedraamaa. 

"Käännyin. Tämä oli siis se "sellainen aatelisjuttu", josta Lynx ei ollut vaivautunut kertomaan minulle. Minä kun olin kuvitellut, että hän piti minusta. Miksi kukaan pitäisi minusta? Minun piti päästä pois."

Mielipide:

Todella kiehtova, vaihtoehtoinen kuvaus Suomesta. 
Hienosti luotu kuvaus, jossa sopivasti mukana fantasiaa. Tässä oli ehkä enemmän politiikkaa ja korkeamman tason juonittelua, kuin olin kuvitellut, mutta toimipa se näinkin. Jossain määrin olisin kaivannut enemmän syvyyttä henkilöihin ja tarinaan itsessäänkin. Mukana oli niin paljon kaikkea ja kirja kuitenkin aika lyhyt. Pitkään mietin lohikäärmeen ja noituuden irrallisuutta, mutta kaikki selittyi kuitenkin lopussa. 
Kirja eteni vuorotellen Timin ja Lynxin näkökulmista, asioita liikaa kertaamatta. Päähenkilöiden nuoruuden huomasi epävarmuudesta ja itsetunnon heikkoudesta. He olivat kuitenkin aidon tuntuisia ja siksi toivonkin, että jatko-osa päästää lukijan paremmin perille heistä. 
Kirjalle on siis ilmestynyt jatko-osa, Sydämiä seireeneille, joka on minulla seuraavaksi kuuntelussa. Kirja jäi aika mielenkiintoiseen kohtaan, joten Timin ja Lynxin matkassa on jatkettava. Toivon, että tarina ja henkilöt syvenevät entisestään ja romantiikkaakin saataisiin enemmän mukaan. 

4/5