keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Heinäkuussa 2019 luetut:

Heinäkuussa luin 5 kirjaa. Niistä 3/5 oli kotimaisia ja 4/5 naiskirjailijoiden teoksia.
Heinäkuu oli tavallista hitaampi lukukuukausi. Tuli oltua paljon perheen kanssa, tehtyä pieniä reissuja, oltua vain. Ihan kivaa vaihtelua.
Suosikkini heinäkuussa oli Katri Alatalon Ikuisesti, siskoni.

Keskiarvo kirjoille oli 3,8

Haasteiden tilanteet:

Pohjoinen lukuhaaste: 18/25
Helmet 2019 lukuhaaste: 34/50
Merikirjahaaste: 3 luettua kirjaa

Ikuisesti, siskoni - Katri Alatalo 5/5
Kerrostalo - Hanna-Riikka Kuisma 3/5
Rumo Ylämaailmassa - Walter Moers 5/5
Kauniit kuollessaan - Belinda Bauer 4/5
Nousukkaat - L. Onerva 2/5

Elokuussa palaan hoitovapaan jälkeen töihin, joten lukutahti varmasti hidastuu keväästä. Toivon kuitenkin, ja kovasti yritän, lukea 3-5 kirjaa kuukaudessa. Olisi niin paljon kaikkea ihanaa luettavaa!
Tällä hetkellä kesken on Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta sekä Jessie Burtonin Nukkekaappi. Niistä ainakin arvostelua elokuun aikana :)

perjantai 26. heinäkuuta 2019

Nousukkaita - L. Onerva

Pohjoinen lukuhaaste kohta 19: novellikokoelma
Helmet 2019 lukuhaaste 24: sokkona hyllystä valittu kirja (tytär nappasi tämän minulle)

Suomalaisen kirjallisuuden seura 2012 (ensimmäinen painos vuonna 1911).
10 novellia
Sivuja 144 (sis. esipuheen ja arviointeja)

"Ovikello soi kiivaasti monta kertaa. Pentti Korjus kuunteli sitä kiusaantuneesti. Hän katsahti kelloon ja painautui takaisin vuoteelleen. Oli jo puolipäivän aika ja Pentti oli maannut valveilla aikaisesta aamusta alkaen. Ei tehnyt mieli nousta, ei voinut nukkua. Hän ajatteli, ajatteli päänsä ympäri lukemattomaan kertaan, mutta ei keksinyt mitään pelastuksen mahdollisuutta."

Lyhyesti:

Nousukkaita sisältää 10 novellia, joissa kaikissa yhteistä on eksyneet sielut valheellisissa ympäristöissä. Ympäristössä, johon he eivät lopulta sovi ja tulevat onnettomiksi.
Novellit ovat:
Pentti Korjus
Raina
Marja Havu
Neljä ihmistä
Väsymystä
Naamiaiset
Satu
Kaija
Arvostelija
Veren ääni

"Tai he uskovat, että on olemassa jotakin ehdottomasti pahaa, joka on hyvän vastakohta. Ikäänkuin ei sama asia voisi olla sekä paha että hyvä, aivan olosuhteista riippuen. Ei koskaan pitäisi kysyä: mitä, vaan: miten? Mutta he näkevät maailman itsensä näköisenä ja silloin se on varmaan kovin ahdas. "

Mielipide:

Ei uponnut.
Ei kertakaikkiaan.
Niin puuduttavaa, jaarittelevaa, pohdiskelevaa.
Tekikö kirjan ikä sen? Vai se, että kyseessä oli monta novellia, jotka loppuivat ennen kuin ehtivät kunnolla alkaakaan? Vai olenko lukenut niin paljon tapahtumarikkaita ja jännittäviä teoksia, etten osaa arvostaa tällaista?
Toki L. Onerva osaa kuvata ihmisiä tarkasti ja nostaa hyviä pointteja esille. Vaikka ihmisten olo tarinoissa on kovin levoton ja masentunutkin, eivät tarinat itsessään ole masentavia.
Ehkä tyydyn toteamaan, että genre oli väärä. Yksinkertaisesti pidän vain enemmän kirjoista, joissa tapahtuu paljon.
2/5

tiistai 23. heinäkuuta 2019

Kauniit kuollessaan - Belinda Bauer

Englanninkielinen alkuteos The Beautiful Dead 2016
Karisto kustannus 2019
Suomentanut Annukka Kolehmainen
Sivuja 470
Arvostelukappale, kiitos!

"Layla Martinin kengät puristivat sietämättömästi. Hän oli ostanut ne torstaina, vaikka ne hiersivät pikkuvarpaita. Satakolmekymmentä puntaa. Kolmannes hänen viikkopalkastaan. Hän oli kävellyt niillä torstai-iltana ja jälleen perjantai-iltana tehdessään lämpimiä voileipiä iltapalaksi. Ja hän oli pannut ne töihin lauantaina, vaikka tiesi, ettei koko yhdeksännessä kerroksessa olisi ketään muuta - kuten ei luultavasti koko rakennuksessakaan...
... Ja nyt hän kuitenkin juoksi täsmälleen samoilla kengillä. Todennäköisesti henkensä edestä."

Lyhyesti:

Eve Singer on rikostoimittaja, jonka tehtävänä on ehtiä ensimmäisenä rikospaikalle kuvaamaan ja kertomaan raakalaismaisimmat yksityiskohdat ennen muita. Ilkeä ja suorasanainen pomo huohottaa niskaan ja Eve pelkää tulevansa korvatuksi jollain nuorella blondilla - media-ala on kovaa.. Kaiken lisäksi hän yrittää huolehtia muistisairaasta isästään, joka ei aina edes muista tytärtään..
Kun sitten Eve vahingossa törmää sarjamurhaajaan - tietämättään - hän luo heidän välilleen oudon siteen. Murhaaja tarjoaa Evelle mahdollisuutta ehtiä ensimmäisenä tuleville rikospaikoille, koska he haluavat samaa, molemmat saavat kiitoksensa ja huomionsa kuolemasta. Eve suostuu, muttei arvaakaan mitä hänen varalleen on suunniteltu..

"Eve ei kuitenkaan saanut sanaa suustaan. Äkkiä hän ei kerta kaikkiaan jaksanut. Jokainen elämänmuru tuntui hetkessä paenneen hänestä, ja syyllisyydentunne kuristi kurkkua. Hän pystyi vain osoittamaan oven toista puolta. Siellä, erektiohäiriöjulisteen päällä, oli halpa flaijeri. Samalla fontilla. Samalle paperille. Ne olivat samanlaiset..."

Mielipide:

Belinda Bauer osaa kirjoittaa viihdyttävästi - nämä kirjat eivät kyllästytä rikosteknisillä termeillä, eivät mässäile liialla raakuudella ja hahmot ovat todella samaistuttavia.
Luin vasta Belinda Bauerin Näkijän, josta pidin todella kovasti. Kauniit kuollessaan ei tunteikkuudessaan aivan yltänyt samalle tasolle, vaikka äärimmäisen hieno kirja olikin.
Pidän Bauerin kirjoista myös siksi, että aina joku henkilö on aiemmista kirjoista tuttu. Tässä kirjassa Eve sai turvakseen pienen naispoliisin, Emily Agudan, joka Näkijässä oli jumissa toisen poliisilaitoksen tiskin takana. Näkijässä puolestaan juttua tutkiva poliisi oli aiemmista kirjoista tuttu.
Tässä kirjassa pidin todella paljon Even isästä. Muistisairautta oli kuvattu hienosti, uuvuttavasti, mutta tavallaan myös hauskasti. Eritoten kirjan loppu sai minut naurahtamaan.
Muutenkin Bauer on kyllä loistava kuvaamaan erilaisia ihmisiä, niin hyviä kuin pahoja, tunteita ja tilanteita.
Kauniit kuollessaan ei ollut niin jännittävä, koukuttava ja yllättävä kuin aiemmat, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen.
4/5

tiistai 16. heinäkuuta 2019

Rumo Ylämaailmassa - Walter Moers

Saksankielinen alkuteos 2003 Rumo& Die Wunder im Dunkel. Erstes Buch.
Otava 2005
Suomentanut Marja Kyrö
Sivuja 414

"Rumo oli hyvä taistelemaan. Mutta tarinan alussa hän ei osannut taistella pätkääkään, ei edes tiennyt olevansa wolperting ja vielä vähemmän, että hänestä tulisi kerran koko Zamonian suurin sankari. "


Lyhyesti:

Rumo, pieni wolperting (joka ei tiedä mikä on wolperting), elää tyytyväistä elämää erään kaukkangerperheen maatilalla. Yhtäkkiä hänet tempaistaan pois tutusta ja turvallisesta, kun paholaiskykloopit sullovat Rumon ystävineen säkkiin ja vievät heidät vaeltaville Paholaiskallioille.
Rumo kasvaa ja vahvistuu, sekä tapaa haikalamato Smeikin, joka opettaa hänet puhumaan ja taistelemaan - teoriassa.
Alkaa hurja seikkailu, joka johdattaa Rumon Wolpertingin kaupunkiin - sieltä hän löytää oman hopearihmansa, oman onnensa.
Mutta koska kyseessä on Zamonialainen satu, ei siinä voi olla onnellista loppua... Mikä on tuo hurja Alimaailma, josta hiljaa puhutaan, mutta ei oikeastaan tiedetä mitään?

"Smeik kertoi suunnitelmansa. Se oli ennenkuulumaton. Se oli aivan mieletön. Se kuulosti kammottavalta houreelta, verenhimoiselta kostounelta - eikä sillä ollut mitään mahdollisuutta toteutua. 
"Mitä sanot?" Smeik kysyi. 
"Yritetään pois" Rumo vastasi."

Mielipide:

Heinäkuussa vaivaa lukujumi sekä kesän kiireet - aikaa ja mielenkiintoa ei ole paljoa ollut.
Minun lukujumini selviävät aina hyvällä, tutulla kirjalla. Tässä tapauksessa siis Walter Moersin Pimeyden ihmeet osa 1 - Rumo ylämaailmassa.
Rakastan upputua Zamonian supermielikuvitukselliseen maailmaan, täysin uusien otusten ja ympäristöjen pariin.
Seikkailut ovat niin jännittäviä, hurjia, mielenkiintoisia ja hauskoja, että lumoudun joka kerta.
En pysty sanomaan Moersin teoksista mitään negatiivista, pidän niistä juuri tällaisina.
Jos siis pidät mielikuvituksellisista, satumaisista seikkailutykityksistä, lue tämä ja muut Moersin kirjat.
5/5





perjantai 5. heinäkuuta 2019

Kerrostalo - Hanna-Riikka Kuisma

Like kustannus 2019
Sivumäärä 333
Arvostelukappale, kiitos!

Helmet 2019 lukuhaaste 35: kirjassa on yritys tai yrittäjä (kai huumekauppiaskin lasketaan yrittäjäksi)

"Alussa oli ihan hiljaista. Ei ihmisiä eikä eläimiä. Sokaiseva valo levittäytyy kaiken ylle. Aurinko laskee, nousee ja laskee jälleen. Taivas hehkuu lukemattomissa eri väreissä samentuen pimeään. Seutua valaisevat vain kaukana vilkkuvat tähdet ja kuu, joka kiertyy sirpistä sisäänhengityksellä näkymättömiin ja paisuu uloshengityksellä täydeksi, kunnes taas katoaa viipale kerrallaan."

Lyhyesti:

Teollisuuskaupungin laitamille nousee uusi, loistokas lähiö. Se hohtaa hetken, kunnes lama vie työpaikat ja jättää jälkeensä työttömyyden, köyhyyden, rikollisuuden, huumeet ja alkoholismin.
Kerrostalo on kertomus kuihtuvassa lähiössä asuvista ihmisistä, nuorista ja vanhoista, miehistä ja naisista.
On mm. kolmikymppinen Jessica, jonka lapsi otettiin huostaan huumeiden vuoksi. Hän jo kerran pääsi lähiöstä pois, mutta ajautui takaisin.
On iäkäs Terttu, kodistaan häädetty mummeli, joka ei osaa päästää kodistaan irti.
On itseään myyvä Natalia, aikoinaan vainoharhoista kärsinyt Keijo, alkoholisoitunut Teppo, raivoraitis uskonmies Sakke...  Ja monia muita.

"Hän muistaa, miten humalluttavaa se aluksi oli ollut. Tuli rahaa ja sai bilettää yhdessä kaupungin julkkisten kanssa. Jopa hänen exänsä hyväksyi aluksi kuvion, koska luuli hänen työskentelevän baarimikkona. Ja kyllähän hän ensin myikin pelkkiä juomia. Heillä meni silloin vielä ihan tarpeeksi hyvin. Tai ainakin hän piti sellaista kulissia yllä kaikille, etenkin somessa. Lähiössä häntä haukuttiin ylimieliseksi, ja ihan syystä, Jessica mietti..."

Mielipide:

Pidin kovasti kirjoitustyylistä. Suora, kaunistelematon ja selkeän ytimekäs.
Muutoin Kerrostalo ei minua vakuuttanut. Puolet kirjasta mietin, onko tässä kunnon juonta ollenkaan. Minun silmiini se oli vain tarinoita eri asukkaista. Toki osa tarinoista nivoutui lopulta yhteen, osa jäi irrallisiksi. Kirjan loppu jätti paljon avoimia kysymyksiä ja jo kirjan alussa tiesi, ettei tähän kovin onnellista loppua voi tulla.
Osa hahmoista oli ihan mielenkiintoisia, osaa ärsytti lukea. Luen aika harvoin alkoholismista/huumeista kertovia kirjoja, juurikin sen takia että ärsyttää lukea ihmisistä jotka pilaavat elämänsä. Kirjailija oli kyllä hienosti kuvannut erilaisia ihmisiä, ihmistyyppejä ja heidän käyttäytymistään. Voi olla, että luen tulevaisuudessa kuitenkin Kuismalta jonkin muun teoksen, jonka aihe on enemmän minun makuuni.
3/5





maanantai 1. heinäkuuta 2019

Ikuisesti, siskoni - Katri Alatalo




Gummerus 2019
Sivumäärä 471
Arvostelukappale, kiitos!

"Tässä lehdossa tammet ovat valtavia ja ikivanhoja. Niiden rungot kaartuvat kuin pyöreät linnantornit, jotka kohoavat taivasta kohti. Oksat työntyvät kauas joka suuntaan, puiden painavat käsivarret, joista alimmat iskevät kyynärpäänsä maahan asti. Jokainen tammi on kuin oma metsänsä, kokonainen maailma, jota ruskea kyhmyinen runko kannattelee ja tummanvihreä lehvästö suojelee taivaan kupolina. Kaarnassa on kämmenensyvyisiä halkeamia, ja sammal kiipeää verhoksi runkojen alaosaan niin että on vaikea sanoa, missä puu loppuu ja missä maa alkaa."

Lyhyesti:

Caitriona, uuden ajan druidi, vaeltaa oppilaansa Gillyn kanssa. He saapuvat Dun Eirichiin ja pyytävät kuninkaalta lupaa auttaa kuolettavaan Varjotautiin sairastuneita ihmisiä. He joutuvat lopulta pakenemaan ja kohtaamaan totuuksia, pahimpia pelkojaan.
Samalla kerrotaan tarinaa Caitrionan lapsuudesta ja menneisyydestä. Perheen suuresta salaisuudesta, kateudesta, toiveista, petoksesta, kirouksesta. Jumalista, druideista, samhnaista. Peloista ja rakkaudesta.
"Voiko totuuden selvittämisestä sairastua? hän mietti sinä iltana viltin alla maatessaan. Mutta hän ei puhunut ajatuksiaan ääneen, ei sanaakaan Cynbelistä. Ehkä jos hän olisi huutanut kaiken ääneen heti silloin, puhuminen olisi ollut helpompaa. Mutta hän ei puhunut, ja salaisuus alkoi saman tien tehdä pesää hänen sisälleen."
Juonta on hyvin vaikea kuvata paljastamatta liikoja. Kirjan takakansi kertookin mielestäni kaiken oleellisen: "Kelttiläisistä myyteistä ammentava Ikuisesti, siskoni on huikaiseva kertomus sisaruudesta, aikakausien kuohujen yli kantavasta rakkaudesta ja kohtalokkaasta petoksesta, joka saa kuolemankin sijoiltaan."

"Viileinä iltoina Cat vetää druidin kaavun ylleen, vaikka hän ei ole varma mikä on: druidi, samhnai vai pelkkä luonnoton kuolematon olento, joka on leikelty palasiksi liian monta kertaa. Näkymättömät arvet kutisevat hänen ihollaan, ja levottomat kädet eksyvät rinnalle tunnustelemaan sydämen iskuja. Onko se tosiaan hänen sydämensä, onko tämä enää hänen kehonsa, edes hänen mielensä, vai onko hän muuttunut jo liikaa ja vaihtunut kokonaan toiseksi?"

Mielipide:

En ole lukenut Katri Alatalon tuotantoa aiemmin, mutta Ikuisesti, siskoni teki suuren vaikutuksen.
Todella kauniisti kirjoitettu, ihanan haikea, mukaansatempaava tarina jossa kaikki oli kohdallaan.
Kirja lumosi minut heti ensimmäisellä sivulla, imaisi mukaansa ja viipyi ajatuksissa silloinkin, kun piti tehdä jotain ihan muuta. Tämän halusi ahmaista heti kerralla, täytyi saada tietää mitä seuraavaksi tapahtuu.
Mielenkiintoinen, tunteikas, täydellisen upea lukukokemus. Tämä pääsee ehdottomasti omien suosikkieni joukkoon, kärkipäähän. Tämä on kirja, joka tekee lukemisesta seikkailun.
Pidin jokaisesta kirjan hahmosta. Vaikka Cat kantoi mukanaan valtavaa syyllisyyden taakkaa, se ei mennyt liiallisen itsesäälin puolelle vaan tunteet kuvattiin hyvin osuvasti, koskettavasti.
En keksi kirjasta mitään kritisoitavaa, pidin ihan kaikesta.
Jos siis pidätte fantasiasta, joka vie jalat alta, pihistää yöunet ja saa ajatukset palaamaan tarinaan uudestaan ja uudestaan - lukekaa Ikuisesti, siskoni.
5/5




Kolmen kuukauden katsaus

 Koontipostaus huhti-, touko- ja kesäkuulta.  Bloggaaminen on ollut tauolla perheen sairaustapauksen vuoksi. Instagramiin olen päivittänyt ...