Otava 2005
Suomentanut Marja Kyrö
Sivuja 414
"Rumo oli hyvä taistelemaan. Mutta tarinan alussa hän ei osannut taistella pätkääkään, ei edes tiennyt olevansa wolperting ja vielä vähemmän, että hänestä tulisi kerran koko Zamonian suurin sankari. "
Lyhyesti:
Rumo, pieni wolperting (joka ei tiedä mikä on wolperting), elää tyytyväistä elämää erään kaukkangerperheen maatilalla. Yhtäkkiä hänet tempaistaan pois tutusta ja turvallisesta, kun paholaiskykloopit sullovat Rumon ystävineen säkkiin ja vievät heidät vaeltaville Paholaiskallioille.
Rumo kasvaa ja vahvistuu, sekä tapaa haikalamato Smeikin, joka opettaa hänet puhumaan ja taistelemaan - teoriassa.
Alkaa hurja seikkailu, joka johdattaa Rumon Wolpertingin kaupunkiin - sieltä hän löytää oman hopearihmansa, oman onnensa.
Mutta koska kyseessä on Zamonialainen satu, ei siinä voi olla onnellista loppua... Mikä on tuo hurja Alimaailma, josta hiljaa puhutaan, mutta ei oikeastaan tiedetä mitään?
"Smeik kertoi suunnitelmansa. Se oli ennenkuulumaton. Se oli aivan mieletön. Se kuulosti kammottavalta houreelta, verenhimoiselta kostounelta - eikä sillä ollut mitään mahdollisuutta toteutua.
"Mitä sanot?" Smeik kysyi.
"Yritetään pois" Rumo vastasi."
Mielipide:
Heinäkuussa vaivaa lukujumi sekä kesän kiireet - aikaa ja mielenkiintoa ei ole paljoa ollut.
Minun lukujumini selviävät aina hyvällä, tutulla kirjalla. Tässä tapauksessa siis Walter Moersin Pimeyden ihmeet osa 1 - Rumo ylämaailmassa.
Rakastan upputua Zamonian supermielikuvitukselliseen maailmaan, täysin uusien otusten ja ympäristöjen pariin.
Seikkailut ovat niin jännittäviä, hurjia, mielenkiintoisia ja hauskoja, että lumoudun joka kerta.
En pysty sanomaan Moersin teoksista mitään negatiivista, pidän niistä juuri tällaisina.
Jos siis pidät mielikuvituksellisista, satumaisista seikkailutykityksistä, lue tämä ja muut Moersin kirjat.
5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti