Karisto kustannus 2019
Suomentanut Annukka Kolehmainen
Sivuja 470
Arvostelukappale, kiitos!
"Layla Martinin kengät puristivat sietämättömästi. Hän oli ostanut ne torstaina, vaikka ne hiersivät pikkuvarpaita. Satakolmekymmentä puntaa. Kolmannes hänen viikkopalkastaan. Hän oli kävellyt niillä torstai-iltana ja jälleen perjantai-iltana tehdessään lämpimiä voileipiä iltapalaksi. Ja hän oli pannut ne töihin lauantaina, vaikka tiesi, ettei koko yhdeksännessä kerroksessa olisi ketään muuta - kuten ei luultavasti koko rakennuksessakaan...
... Ja nyt hän kuitenkin juoksi täsmälleen samoilla kengillä. Todennäköisesti henkensä edestä."
Lyhyesti:
Eve Singer on rikostoimittaja, jonka tehtävänä on ehtiä ensimmäisenä rikospaikalle kuvaamaan ja kertomaan raakalaismaisimmat yksityiskohdat ennen muita. Ilkeä ja suorasanainen pomo huohottaa niskaan ja Eve pelkää tulevansa korvatuksi jollain nuorella blondilla - media-ala on kovaa.. Kaiken lisäksi hän yrittää huolehtia muistisairaasta isästään, joka ei aina edes muista tytärtään..
Kun sitten Eve vahingossa törmää sarjamurhaajaan - tietämättään - hän luo heidän välilleen oudon siteen. Murhaaja tarjoaa Evelle mahdollisuutta ehtiä ensimmäisenä tuleville rikospaikoille, koska he haluavat samaa, molemmat saavat kiitoksensa ja huomionsa kuolemasta. Eve suostuu, muttei arvaakaan mitä hänen varalleen on suunniteltu..
"Eve ei kuitenkaan saanut sanaa suustaan. Äkkiä hän ei kerta kaikkiaan jaksanut. Jokainen elämänmuru tuntui hetkessä paenneen hänestä, ja syyllisyydentunne kuristi kurkkua. Hän pystyi vain osoittamaan oven toista puolta. Siellä, erektiohäiriöjulisteen päällä, oli halpa flaijeri. Samalla fontilla. Samalle paperille. Ne olivat samanlaiset..."
Mielipide:
Belinda Bauer osaa kirjoittaa viihdyttävästi - nämä kirjat eivät kyllästytä rikosteknisillä termeillä, eivät mässäile liialla raakuudella ja hahmot ovat todella samaistuttavia.
Luin vasta Belinda Bauerin Näkijän, josta pidin todella kovasti. Kauniit kuollessaan ei tunteikkuudessaan aivan yltänyt samalle tasolle, vaikka äärimmäisen hieno kirja olikin.
Pidän Bauerin kirjoista myös siksi, että aina joku henkilö on aiemmista kirjoista tuttu. Tässä kirjassa Eve sai turvakseen pienen naispoliisin, Emily Agudan, joka Näkijässä oli jumissa toisen poliisilaitoksen tiskin takana. Näkijässä puolestaan juttua tutkiva poliisi oli aiemmista kirjoista tuttu.
Tässä kirjassa pidin todella paljon Even isästä. Muistisairautta oli kuvattu hienosti, uuvuttavasti, mutta tavallaan myös hauskasti. Eritoten kirjan loppu sai minut naurahtamaan.
Muutenkin Bauer on kyllä loistava kuvaamaan erilaisia ihmisiä, niin hyviä kuin pahoja, tunteita ja tilanteita.
Kauniit kuollessaan ei ollut niin jännittävä, koukuttava ja yllättävä kuin aiemmat, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen.
4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti