Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirja. Näytä kaikki tekstit

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Suljettu saari - Dennis Lehane

Alkuperäisteos 2003 Shutter Island
Sivumäärä 336



Lyhyesti: 

Aschecliffen vankimielisairaalasta on kadonnut potilas ja saarelle, jossa sairaala sijaitsee, lähetetään liittovaltion sheriffit Teddy Daniels ja Chuck Aule. Miten Rachel Solando, kolme lastaan murhannut skitsofreenikko on voinut karata hyvin vartioidusta sellistä? Onko hän vielä saarella, vai onko hän päässyt jotenkin karkuun?
Teddyllä on myös henkilökohtaisia syitä päästä saarelle - hän haluaa löytää miehen, jonka aiheuttama tulipalo tappoi Teddyn vaimon vuosi sitten. Miehestä ei vain näy jälkeäkään..
Lisäksi Teddy haluaa tutkia outoja hoitomuotoja, joita saarella käytetään.

"Nainen hymyili Teddylle surullisesti ja silitti hänen ohimohiuksiaan. "Et tainnut kuunnella laisinkaan mitä minä sinulle sanoin?" "Kuuntelin kyllä". "Sinä et koskaan pääse pois tältä saarelta. Sinä olet nyt yksi meistä." Hän tarttui Teddyä olkapäästä ja kiskoi tätä kohti luolan suuaukkoa. Teddy pysähtyi tasanteella ja katsoi naista. "Minulla oli ystävä mukanani. Hän oli kanssani illalla, mutta me jouduimme eroon toisistamme. Oletko nähnyt häntä?" Nainen hymyili taas surullisesti. "Sheriffi, sinulla ei ole ystäviä."

Mielipide:

Elokuvaksikin tehty Suljettu saari on loistavasti kirjoitettu kirja ihmismielen kiemuroista. Pelkät juonenkäänteet eivät riitä, vaan Lehane onnistuu kyllä keikauttamaan kaiken ihan ylösalaisin. Vaikka juoni oli monimutkainen, siinä pysyi silti hyvin mukana. Jännittävä ja hyvä kirja, näin lyhyesti sanottuna.
Tähtiä neljä:
****

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Nälkäpeli

Kävin sunnuntaina katsomassa Suzanne Collinsin romaanin perusteella tehdyn elokuvan, Nälkäpelin. Kirjan olen lukenut aiemmin ja pidin siitä hirmuisasti. Elokuvalla oli siis hyvin suuret odotukset!
En voi sanoa, että petyin elokuvaan. Kirja oli parempi, se on melkein itsestään selvää, mutta elokuvaversiokin oli todella hyvä. Jotkut asiat ja hahmot olin kuvitellut erilaisiksi, mutta se ei kuitenkaan häirinnyt mitenkään.

Esimerkiksi Katnissin näyttelijä Jennifer Lawrence; näyttelijänä todella hyvä, mutta omissa mielikuvissani Katniss ei näyttänyt ollenkaan tuolta. Jennifer näytti liian aikuiselta Katnissin rooliin, ainakin minun mielestäni :)
Ja Gale ja hänen suhteensa Katnissiin jäivät todella vähäiseen rooliin. Kolmiodraama-asetelmaa ei korostettu tarpeeksi. Kirjojen perusteella itse pidin enemmän Galesta, mutta elokuvassa Peeta oli enemmän minun mieleeni. Mistä pääsemmekin siis Peetaan, joka oli jotakuinkin samanlainen mielessäni, kuin elokuvassakin.

Mitäs muuta.. Itse Nälkäpeli tuntui kirjassa paljon pelottavammalta ja kamalammalta kuin elokuvassa. Kun Katniss ja muut tribuutit olivat areenalla, siitä ei välittynyt sitä samaa kauhua, kuin kirjasta. Katniss tuntui hyväksyneen suht helposti sen, että saattaisi kuolla pelissä. Kirjassa oli enemmän tunnetta, epätoivoa. Ja kirjaa lukiessa pystyi kuvittelemaan areenaa ja sen tapahtumia paremmin, siihen pystyy eläytymään enemmän.
Runsaudensarven kuvittelin varsin toisenlaiseksi, samoin ne pedot, jotka lopussa usutettiin kolmen finalistin kimppuun. Elokuvassa ei oltu ollenkaan huomioitu sitä, mikä todella teki ne pedot pelottaviksi; kuolleet tribuutit (yritän kirjoittaa hieman epäselvästi, jotta en paljastaisi kaikkea, jos joku joka ei ole vielä nähnyt/lukenut kyseistä teosta, ei saisi juonipaljastuksia ;).

Nälkäpeli-trilogian kirjoille annan täydet viisi tähteä:
*****
Ja elokuvalle neljä
****

lauantai 28. tammikuuta 2012

Enkelit ja demonit

Katsoin eilen illalla Enkelit ja demonit- elokuvan, joka siis on tehty Dan Brownin samannimisestä kirjasta. Da Vinci koodin olen myös lukenut ja katsonut ja molemmista tykkäsin.
Enkelit ja demonit oli selkeästi kirjana parempi. Elokuva eteni hurjan nopeasti (mikä tietenkin voi selittyä sillä, että leffasta olisi tullut superpitkä, jos siinä olisi ollut kaikki mikä kirjassakin), mikä hieman vähensi katselunautintoa. Eipä siinä, kaikki oleellinen tuli kyllä elokuvassa esille, mutta esimerkiksi ambigrammit ja paaviehdokkaiden murhat tuntuivat jotenkin sivuutetuilta/vähemmän tärkeiltä, niitä ei selitetty/näytetty kunnolla.
Näyttelijät olivat kyllä oikein hyviä ja elokuvakin katsottava, mutta ei samaa luokkaa kuin esimerkiksi Da Vinci koodi tai kirja.
Kirjasta nimittäin pidin hyvin paljon (olen lukenut sen ehkä pari vuotta sitten?), se oli jännittävä.



Ja lopuksi vielä vähän lukupäivittelyä ja selittelyä.. Luettavana minulla on tällä hetkellä Sara Gruenin Vettä Elefanteille, mutta! minä en vain jotenkin saa sitä luettua. Lukufiilis on hävinnyt jonnekin ihan totaalisesti.. En halua lukea siksi, että olisi pakko. Vaan ihan siksi, että lukeminen on mahtavaa. Vettä elefanteille on alkanut ihan hyvin ja aion kyllä lukea sen loppuun, kunhan lukufiilis tulee takaisin.

Kolmen kuukauden katsaus

 Koontipostaus huhti-, touko- ja kesäkuulta.  Bloggaaminen on ollut tauolla perheen sairaustapauksen vuoksi. Instagramiin olen päivittänyt ...