Kirke - Madeline Miller

 Englanninkielinen alkuteos 2018 Circe
WSOY 2021
Suomentanut Irmeli Ruuska
Sivumäärä 480
Storytel äänikirja
Kesto 16h 25min
Lukija Krista Putkonen- Örn

"Silloin kun minä synnyin, kaltaisilleni ei ollut vielä nimeä. Minua kutsuttiin nymfiksi, koska luultiin, että olisin samanlainen kuin äitini, tätini ja tuhannet serkkuni. Olimme vähäarvoisista jumalattarista vähäisimpiä, ja valtamme oli niin vaatimatonta, että se pystyi hädin tuskin varmistamaan iäisyytemme."

Kirke on auringonjumala Helioksen tytär. Hän ei kuitenkaan tunne oloaan kotoisaksi jumalten parissa ja tulee myös sisarustensa kiusaamaksi. Kun hän sitten rakkauden huumassaan muuttaa tavallisen kuolevaisen jumalaksi ja mustasukkaisuudessaan nymfin hirviöksi, alkavat hänen todelliset taitonsa paljastua. 
Kirke ei olekaan tavallinen nymfi, vaan noita, joka osaa käyttää kasvien ja sanojen voimaa, taikuutta. Hänet kuitenkin karkotetaan yksinäiselle saarelle, jolta hän ei saa poistua. Siellä hän tutustuu voimiinsa, luo itselleen kodin. 
Kirken saarelle saapuu sekä hyviä että pahoja ihmisiä. Pahat hän muuttaa sioiksi ja hyvien kanssa hän viettää aikaa ja auttaa heitä. Kirken luona ovat viipyneet niin Daidalos kuin Odysseuskin. Kirke saa myös poikalapsen, jota vainotaan jo ennen tämän syntymää. Pystyykö Kirke pitämään lapsensa turvassa, vaikka tällä on halu mennä. Mikä on heidän kohtalonsa?

"Tehdessäni taikoja tunsin samaa etäisyyttä ja painokkuutta. Seurasin isäni hehkuvia vaunuja niiden kiitäessä taivaalla. No? Mitäs nyt sanot? Heitit minut variksille, mutta minähän näköjään viihdyn niiden seurassa paremmin kuin teidän kanssanne. "

Olipas mielenkiintoinen lukukokemus. 
Kreikan mytologian tarinat ovat osittain tuttuja ja olikin mukavaa palata niihin tällaisen tarinan muodossa. Uuttakin tuli opittua ja vanhoja asioita muistettua. Kirke itse tosin oli minulle täysin tuntematon, enkä oikein osannut odottaa kirjalta mitään sen kummempaa. 
Olen muuten lapsuudessani katsonut jotakin lastenohjelmaa, jossa ilmeisesti kerrottiin näitä kreikan tarinoita. Muistan nimittäin mm. Daidaloksen ja tämän pojan Ikaroksen paon, joka päättyi surullisesti. Jos joku muu muistaa tällaisen ohjelman, vinkatkaa mikä se voisi olla. 
Mutta itse kirjaan - sujuva ja kiinnostava tarina, alkuun ehkä hieman hitaasti etenevä. Loppua kohden tapahtumat kiihtyivät ja muuttuivat jännittävimmiksi. 
Oikein hyvä ja toimiva kirja aiheesta kiinnostuneille. 

4/5

Magiaa musta taivas - Debi Gliori

 Englanninkielinen alkuteos 2004 Deep Trouble
WSOY 2005
Magiaa- sarjan 4. osa
Suomentanut Marja Helanen-Ahtola
Sivumäärä 331
Oma kirjahylly

"Strega-Borgiat erottuivat Glasgowin lentoaseman liikkumattomat matkatavarahihnan ympärillä tungeksivasta väkijoukosta pääasiassa kelmeän ihonsa ja synkänmustan vaatetuksensa vuoksi. Ympärillään auringon korventamia lomalaisia, joiden vaatteiden värit olivat laguuninturkoosin, kirkuvanoranssin ja silmiäkirveltävänpinkin eri sävyjä, Strega-Borgiat näyttivät siltä kuin olisivat äskettäin palanneet hautajaisista, suorastaan siltä kuin he kaikki viisi olisivat niukin naukin välttyneet joutumasta itse hautaan."

StregaSchlossissa asuu sekalainen joukko ihmisiä, noitia ja myyttisiä olentoja. 
Perheen äiti tuskailee raskausoireiden kanssa, isä yrittää parhaansa mukaan olla vaimonsa tukena. 13- vuotias Titus surffailee netissä, pian 11- vuotias Pandora keskittyy tekemään vaikutusta uuteen hovimestariin. Pienellä Lirulla on omat seikkailunsa taikasauvan kanssa ja lemmikkipedoilla on kihlajaiskiireitä. 
Perheen hovimestari joutuu sairaalaan ja tilalle palkataan uusi, väliaikainen hovimestari. Hovimestari Zander ei ole kovinkaan hyvä työssään, vaan hiippailee öisin metsissä ja hänellä on selvästi jotain aivan muuta mielessään kuin perheen palveleminen. Perheen lapset saavat vahingossa selville hieman liikaa ja joutuvat aikamoiseen kiipeliin... 
Perheen lastenhoitaja on ainoa, joka vaistoaa vielä suuremman vaaran - paha demoni Isagoth on tullut etsimään voimakasta kronokiveä, jonka hän uskoo olevan piilossa StregaSchlossissa. Riittävätkö lastenhoitajan noitavoimat suojaamaan perhettä?

"Aamen, rouva McLachlan lausui hiljaa mielessään. Hän antautui hetkeksi kuvittelemaan, miltä Zander olisi näyttänyt, jos Pandora olisi tarjonnut tälle alkuperäisen pääruokansa: kauan sitten menehtyneen gangsterin paahdettua reittä verimehussa."

Joululomalla loppuivat kirjastonkirjat kesken (kirjasto kiinni välipäivät), joten nappasin omasta hyllystä tällaisen nopsakan nuortenkirjan. Tämä kuusiosainen sarja oli nuoruudessa yksi suosikeistani ja pari osaa löytyy omastakin hyllystä.
Kirjasta löytyy (mustaa) huumoria, paljon läheltä piti- tilanteita ja onnekkaita sattumia. Tarinaa rikastuttavat kekseliäs kielenkäyttö sekä linnan petoasukkaiden omat toilailut. Ihailen tällaista kekseliäisyyttä. 
Toisaalta kirjan henkilöt ovat ihastuttavan tavallisia ja painivat arkisten asioiden parissa mm finnit, raskausoireet sekä ystävyyssuhteet. 
Kirjat eivät ehkä sovi herkimmille nuorille lukijoille (tässäkin räjäyteltiin koiria ja melkein syötiin ihmisreittä), mutta muutoin voin kyllä suositella tätä kekseliästä sarjaa monen ikäisille lukijoille. 
Sarjan osat:
Magiaa mahan täydeltä
Magiaa millin tarkkuudella
Magiaa mennen tullen
Magiaa musta taivas
Magiaa meri tumma
Magiaa mafian tahtiin. 

4/5

Osasto 73 - Sofie Sarenbrant

 Ruotsinkielinen alkuteos 2015 Avdelning 73
WSOY 2019
Suomentanut Annamari Typpö
Sivuja 397
Kirjasto

"Tuntematon nainen ottaa vauvan syliinsä ja häipyy. Emma Sköld ehtii hämärästi erottaa loittonevan selän, sitten hetki on ohi. Vasta muutaman sekunnin kuluttua hän tajuaa, mitä juuri tapahtui. Kylmät väreet kulkevat Emman selkäpiitä pitkin, kun hän ymmärtää, mitä on menettämässä. "

Rikostarkastaja Emma Sköld on joutunut ratsastusonnettomuuteen ja herää koomasta viisi kuukautta myöhemmin. Muistin alettua palailla, hän on varma että onnettomuuteen liittyy jotain epämääräistä. 
Emman avopuoliso Kristoffer käyttäytyy omituisesti Emman herättyä. Hän ei halua paljastaa, että hänen entinen tyttöystävänsä on pitänyt Emman ja Kristofferin lapsesta huolta Emman onnettomuuden jälkeen. Pian mieskin alkaa huomata, että Hillevi viihtyy hieman liian hyvin roolissaan Ineksen hoitajana. 
Emma pyytää apua kollegaltaan Nyhleniltä onnettomuuden selvittelyyn. Nyhlen puolestaan tarvitsee apua toisen tapauksen kanssa, jossa faktat eivät täsmää. 
Sairaalan kuvittelisi olevan turvallinen paikka, mutta osastolla 73 voi tapahtua mitä tahansa... 

"Tehtävä on tuomittu epäonnistumaan. Toisaalta hän ei pysty kieltämään Emmalta tätä pientä palvelusta, kun tämä katsoo häntä niin anovasti. Ei etenkään nyt, kun Emma ei voi itse tehdä mitään. Hänellä ei ole vaihtoehtoja."

Tämä on toinen Sarenbrantin kirja, jonka luin. 
Kirja oli ihan viihdyttävä, nopealukuinen. Juonikin ihan vetävä ja sujuva, mutta ei kovin yllättävä. 
Kirjan henkilöt olivat mukavia ja tavallisia, mutta itse en pitänyt siitä että kertojia oli niin monta. Kun jokainen henkilö kertoi vuorollaan omia kokemuksiaan, asiat ja tapahtumat paljastuivat todella nopeasti, eikä mikään jäänyt salaiseksi tai yllättäväksi. 
Sairaala tapahtumapaikkana on aina mielenkiintoinen ja tarina ei ollut tylsä, vaikka päähenkilö makasikin liikkumattomana vuoteella. 
Sanoisin, että ok, mutta ei erityinen, 

3/5

Kehtolaulu - Leïla Slimani

 Ranskankielinen alkuteos 2016 Chanson douce
WSOY 2018
Suomentanut Lotta Toivanen
Sivumäärä 237
Kirjasto

"Vauva on kuollut. Kuolema oli tullut parissa sekunnissa. Lääkäri vakuutti, että vauva ei ollut kärsinyt. Poika laskettiin harmaaseen pussiin, ja vetoketju vedettiin kiinni yli vääntyneen ruumiin, joka oli retkottanut lelujen keskellä. Pikkutyttö taas oli elossa, kun pelastajat saapuivat."

Myriamilla ja Paulilla on kaksi lasta - tytär Mila ja pieni poika Adam. Myriam saa tilaisuuden palata työelämään, mutta he tarvitsevat avukseen lastenhoitajan. Louise on enemmän kuin pelkkä lastenhoitaja. Hän pitää kodin siistinä, lapset onnellisina ja laittaa hyvää ruokaa. Louise alkaa viettää enemmän ja enemmän aikaa perheen kotona. 
Pikkuhiljaa asiat alkavat kuitenkin luisua huolestuttavaan suuntaan. Tunteeko kukaan todella Louisea? Valitettavasti on jo liian myöhäistä, ennen kuin kukaan ehtii todella huomata mitään... 

"Tietysti voisi vain panna pelin poikki, lopettaa kaiken saman tien. Mutta Louisella on kodin avaimet, hän tietää kaiken, hän on ujuttautunut niin syvälle heidän elämäänsä, että tuntuu mahdottomalta häätää häntä pois. Vaikka he ajaisivat hänet tiehensä, hän palaisi. Vaikka he sanoisivat hänelle hyvästi, hän hakkaisi oveen ja tunkisi sisään, olisi uhkaava kuin loukkaantunut rakastaja."

Huh, raskas, rankka kirja. 
Kerronta oli vetävää ja omanlaista, mutta selkeää ja etenevää. Tietynlainen salaperäisyys säilyi loppuun asti. Kirja alkoi siitä, mihin kaikki loppui. Kirja kertoi sen, miten tähän kaikkeen ajauduttiin. 
Tämä oli toisaalta todella vähäeleinen, mutta porautui niin syvälle kuin kirja vain voi. 
Äärimmäisyyksissäänkin niin aito ja todellinen, että kauhistuttaa. Koskettava. 
Yritin itselleni toistella, että tämä ei ole totta. Mutta tämä voisi olla. Se tekee tästä niin järkyttävän. 
Tähän pieneen kirjaan mahtui paljon tärkeitä aiheita (vanhemmuus, ura, eriarvoisuus, mielenterveysongelmat..), joita käsiteltiin hienosti. 
Vahva suositus, mutta pieni varoitus herkimmille lukijoille. 

5/5

Taikuri ja taskuvaras - Anniina Mikama

 WSOY 2018
Sivumäärä 413
Storytel äänikirja
Kesto 13h 48min
Lukija Maija Lang

"Mina oli nähnyt nuoren miehen Rautatientorin nurkalla ja lähtenyt seuraamaan. Hän käveli miehen perässä yliopiston kortteliin ja Senaatintorin loskaisen aukion ohitse keskustan ostoskadulle. Miehellä oli siniset silmät ja oljenvaalea tukka, ja hän oli ryhdikäs kuin kuvapatsas."

Mina on menettänyt molemmat vanhempansa ja asuu vuotavassa halkoliiterissä, elättäen itsensä varastelemassa. Eräänä päivänä hänen elämänsä muuttuu. Hän luulee varastavansa taskukellon, mutta viekin jotain paljon ihmeellisempää. 
Mies saa kuitenkin Minan kiinni. Sen sijaan, että Mina joutuisi poliisien juttusille, Tom tarjoaa hänelle kodin ja työpaikan. Vaikka Minan on vaikea luottaa ihmisiin, hän lähtee Tomin mukaan. 
Tom on ihmeellinen taikuri, joka osaa upeita temppuja. Sen lisäksi hän rakentaa eläviä koneita, jotka vaikuttavat täysin aidoilta. Mina pääsee osaksi tätä ihmeellistä uutta maailmaa, mutta samalla menneisyys vaivaa häntä. Hänen isänsä kuolema ei nimittäin ollut onnettomuus, vaikka niin väitetään. 
Mina kamppailee myös omien tunteidensa kanssa - voiko tuo komea taikuri koskaan tuntea samoin kuin hän?

"Kuinka toisenlaista kaikki olisikaan ollut, jos äiti ja isä olisivat eläneet. Mutta silloin en olisi tässä. En olisi koskaan tavannut Tomia. Kaikesta huolimatta Mina teki itselleen lupauksen. Jonakin päivänä hän vielä ottaisi selville, mitä isälle oli todellisuudessa tapahtunut."

Nuorten kirjaksi oikein mainio teos. 
Kirjan henkilöt olivat huippuja, etenkin professori oli minulle mieleen. Mina oli päähenkilönä ihan mukava, sopivan tavallinen, mutta rohkea. Tom jäi minulle hieman etäiseksi. 
Ympäristö oli kiehtova ja pidin kovasti taikuri- teemasta sekä elävistä koneista. 
Kirjan loppu oli sopivan yllättävä, enpä osannut arvata. Kirjassa oli mukavasti tapahtumia ja vauhtia, mutta jossain vaiheessa alkoi hieman puuduttamaan. En tiedä, olivatko Joelin sinnikkäät liehittelyt ne mistä en niin välittänyt vai ihan vain jotkin arjen asiat. Aloin jo odottaa, milloin oikeasti mennään eteenpäin. 
Mukavasti tämä jätti myös asioita auki, kirjahan aloittaa trilogian. Toinen osa paljastaisi asioita Tomin menneisyydestä. Kirja ei kuitenkaan tehnyt niin suurta vaikutusta minuun, että ainakaan ihan lähiaikoina olisin jatko-osiin tarttumassa. 

3/5

Lasilapset - Kristina Ohlsson

 Ruotsinkielinen alkuteos 2013 Glasbarnen
Wsoy 2018
Suomentanut Pekka Marjamäki
Sivumäärä 203
Storytel äänikirja
Kesto 3h 55min
Lukija Anni Kajos

"Kukaan ei tiennyt, minne talossa aiemmin asunut perhe oli mennyt. Eräänä edelliskesän päivänä he olivat vain pakanneet tavaransa ja muuttaneet pois. Siitä lähtien talo oli seissyt tyhjillään. "

Billie muuttaa isänsä kuoleman jälkeen uuteen taloon äitinsä kanssa. Talossa kuitenkin tapahtuu kummia, sillä kattolamppu heiluu itsekseen ja pölyyn ilmestyy kädenjälkiä. Talon myynyt mieskin tuntui valehtelevan edellisistä asukkaista. 
Billie tutustuu talon historiaan ystäviensä Simonan ja Aladdinin kanssa. Menneisyydestä paljastuukin mielenkiintoisia ja jännittäviä asioita ja jopa kummituksista puhutaan. Taloa pidetään myös vaarallisena. 
Saako Billie äitinsä vakuutettua talon turvattomuudesta vai pitääkö ensin tapahtua jotain kamalaa? Onko kummituksia oikeasti olemassa?

"Billie ei kuitenkaan miettinyt rajuilmaa. Hän pohti olohuoneen kattolamppua ja lasilapsia. Saattoiko tosiaan pitää paikkaansa, että talossa oli kuollut joku? Entä keitä nämä lasilapset olivat?"

Nopea ja mukaansa tempaava nuorten kirja. 
Ymmärrän kyllä tämän kirjan suosion. Sujuva, sopivan jännittävä ja varmasti monelle lukijalle mieleen. Tarina upposi nopeana välipalana aikuiselle lukijalle ja uskoisin oman tyttärenikin parin vuoden kuluttua pitävän tästä. 
Kirjan henkilöt olivat aitoja ja lasten elämää ja tunteita oli kuvattu hienosti. 
Ehkäpä tutustun myös Ohlssonin aikuisille suunnattuun tuotantoon :)

4/5

Suostumus - Vanessa Springora

 Ranskakielinen alkuteos  2020 Le Consentement 
WSOY 2021
Suomentanut Lotta Toivanen
Sivumäärä 175
Storytel äänikirja
Kesto 3h 48min
Lukija Sanna Majuri

"Nimeni on V. Jo viisivuotiaana, elämäni neitseellisellä alkutaipaleella, odotan suurta rakkautta. Isät ovat tyttärille suojamuureja. Oma isäni on pelkkä tuulenhenkäys. Fyysistä läsnäoloa selvemmin muistan kylpyhuoneeseen aamulla leviävän vetiverin tuoksun, siellä täällä lojuvat miehiset esineet, solmion, rannekellon, paidan ja Dupont- sytyttimen, tavan pidellä savuketta etu- ja keskisormen välissä kaukana filtteristä ja ironisen puheen, josta ei ikinä tiedä, vitsaileeko hän."

Lyhyesti:

Tositarina 13- vuotiaasta V:stä, joka ajautui suhteeseen viisikymppisen miehen kanssa. 
V:n isä oli pakkomielteinen ja lopulta kovin vähän tyttärensä elämässä mukana. Hyvän isän ja miehen mallia V ei siis lapsuudessaan saanut. V on hyvin imarreltu huomiosta, jota kirjailija G.M hänelle suo ja pian he jo ovatkin salasuhteessa. G väittää ajattelevansa V:n parasta, olevansa tälle opettaja ja pelastaja. Nuori, epävarma tyttö uskoo kaiken ja haluaa miellyttää miestä, jonka uskoo rakastavan itseään. 
Pikkuhiljaa V alkaa ymmärtää joutuneensa hyväksikäytetyksi, mutta jatkuva syyllisyys ja paha olo kalvaa häntä sisältäpäin. Hidas toipuminen alkaa, vaikka G yrittääkin pitää V:n otteessaan vielä vuosienkin jälkeen...

"- Meidän isä sanoi, että se kusipää ja pedofiili. 
Olen toki kuullut sanan ennenkin mutta en ole pannut sille painoa. Nyt se on ensi kertaa satuttaa minua, ensinnäkin koska sillä viitataan rakastamaani mieheen ja tehdään hänestä rikollinen, ja toisekseen kuulen pojan äänensävystä ja halveksunnasta, että hän on heti lokeroinut minut, ei uhriksi vaan rikostoveriksi."

Mielipide:

Herättävää tekstiä. 
Pelkäsin tämän kirjan olevan liian yksityiskohtainen, mutta tämä oli todella upeasti kirjoitettu ja keskittyi enemmänkin hyväksikäytön tuottamiin henkisiin ongelmiin. 
Tuntuu uskomattomalta, että tällainen on joskus ollut jossain ihan ok ja sallittua. Että kukaan ei ole tosissaan puuttunut 13- vuotiaan ja viisikymppisen suhteeseen. Olen jotenkin tyrmistynyt, ettei V:n äitikään vastustanut... Itse äitinä tällainen on varsin kuohuttavaa. 
Ja kuinka kauaskantoiset seuraukset kaikenlaisella hyväksikäytöllä onkaan.. On ihme, että siitä edes voi selviytyä. Ja on todella surullista, kuinka uhrit näkevät itsensä syyllisinä, osallisina. 
Tässä sitä tajuaa, kuinka turvassa itse on elänyt. Kuinka pieniä omat ongelmat voivatkaan olla. Toivon todella, että tästä kirjasta ja aiheesta puhutaan ja ettei tällaista pääsisi tapahtumaan. 
Koskettava tarina. 

4/5

Epäluonnolliset syyt - Oikeuspatologin elämä ja monet kuolemat - Richard Shepherd

 Englanninkielinen alkuteos 2019 Unnatural Causes
WSOY 2020
Suomentanut Veera Kaski
Sivumäärä 398
Kirjasto

"Pilviä edessä. Kuin ylle kurottuvia lumihuippuja. Tai taivaan leveydeltä loikovia, nukkuvia jättiläisiä. Käsien ote ohjaimista niin kevyt, että koneen kallistuessa vasemmalle ja alas se tuntui kääntyvän vaiston ohjaamana, ei käskyjä täyttävänä. Sitten, edessä päin, taivaanranta oikeni. Horisontti on kumma ystävä: siellä se kimmeltää, maan ja taivaan rajalla, ikuisesti kaukana, saavuttamattomissa."

Lyhyesti:

Richard Shepherd kuuluu Iso-Britannian johtaviin oikeuslääkäreihin ja hän on viettänyt 30 vuotta tutkien ruumiita. Esikuvaansa seuraten Shepherd tutkii kuolemia, kun ne ovat olleet yllättäviä tai kuoleman syy ei ole selvä. Hän osallistuu myös useiden suuronnettomuuksien sekä terrori-iskujen tutkintaan. (mm. kirjan kautta pääsee kurkistamaan prinsessa Dianan kuolemaan sekä World Trade Centerin tornien tuhoutumiseen). Hän tekee tiivistä yhteistyötä poliisien kanssa ja auttaa ratkomaan murhia. Hän on usein todistajana oikeudenkäynneissä. 
Kirja tutustuttaa lukijansa oikeuspatologiaan, sen mielenkiintoisuuteen sekä vastuullisuuteen, ihmismielen pimeisiin sopukoihin. Työelämän lisäksi kirja kertoo Shepherdin arkielämästä, perheestä ja niiden yhteensovittamisesta sekä siitä, miten kaikki vaatii veronsa myös hänen kohdallaan. 

"Myöhemmin Chris ja Anna kyllä ymmärsivät työni sisällön perinpohjaisemmin, mutta sillä haavaa opastimme heitä vain kertomaan, että olin lääkäri, mikäli joku sattui kysymään. Heille oli kyllä tarttunut korvaan se, että olin aika erikoinen lääkäri, että autoin poliisia ja että nimeni luki silloin tällöin lehdessä, mutta eivät he vielä mitenkään käsittäneet, mikä oikeuslääkäri oikein oli. Noihin aikoihin he alkoivat tosin pikkuhiljaa ymmärtää, etten ollut sellainen lääkäri, jonka potilaat paranevat. "

Mielipide:

Mielenkiintoinen kaikin puolin. 
Katsoin joskus paljon tv- sarjoja, joissa oli rikostutkintaa ja oikeuspatologeja ja pidin juuri eniten heidän osuudestaan (en siis niinkään poliisin tutkinnoista). Siksipä tämä kirja olikin niin kiehtova ja avasi työtä paljon tarkemmin kuin tv. Se myös kumosi joitakin seikkoja, joita tv- sarjoissa paljon näki (mm kuolinajan määrittäminen on vaikeampaa kuin tv antaa ymmärtää). Aito ja kiinnostava kurkistus aivan toisenlaiseen maailmaan. 
Kirja ei ollut raaka, eikä saanut aikaan ällötystä tai inhoa, vaikka ruuminavauksia ja onnettomuuksia kuvattiinkin. Kirjailijan kirjoitustyyli oli mukavan letkeää ja selkeää, helppoa lukea ja ymmärtää. 
Koskettava ja silmiä avaavakin tämä oli. Työhön kuuluva suuri vastuu kauhistutti ainakin minua, enkä yhtään ihmettele että kirjailijalle kävi kuten kävi. 
Mielenkiintoista oli lukea myös toiminnasta suurissa onnettomuuksissa. Miten kaikkeen oli varauduttu (tai ei oltu varauduttu) ja mikä oli kenenkin tehtävä. 
Jos aihe yhtään kiinnostaa, kannattaa tarttua. 

4/5

Onnellinen lapsi - Jari Sinkkonen

 WSOY 2020
Storytel äänikirja
Kesto 10h 31min
Lukija Ari- Matti Hedman
Sivumäärä 348

"Runsaan sadan vuoden aikana lapsen kehitystä koskevia teorioita on syntynyt kymmenittäin. Ne eivät sulje toisiaan pois, vaan ne kuvaavat saman prosessin erilaisia puolia. Kelvottomiksi ovat käyneet opit, joiden mukaan lasta on kasvatettava ankarasti ja etäältä. "

Lyhyesti:

Lääketieteen tohtori, lastenpsykiatrian dosentti Jari Sinkkonen kertoo kirjassaan turvallisen kiintymyssuhteen merkityksestä, hyvän itsetunnon kehityksestä, rennon yhdessäolon hyödyllisyydestä, toimivan vuorovaikutuksen opettelemisesta, rajojen asettamisesta, rakkauden osoittamisesta ja paljon muusta.
Kirjassa puhutaan isyydestä, avioliitosta ja sen vaikutuksesta lapsiin, äitimyytistä, leikistä, harrastuksista, lemmikeistä, opettajista, roolimalleista, yksinäisyydestä, kiusaamisesta, Steve Jobsista, pojista ja tytöistä sekä muista sukupuolista, seksuaalisuudesta, aggressiivisuudesta, päivähoidosta, netistä.... Ja paljon, paljon muusta. Monipuolinen, perusteltu tietoteos. 
Hän kertoo myös lyhyesti, kuinka on päätynyt työhönsä ja mitä se hänelle merkitsee. 

"Vauvojen kanssa hullutteleminen tahtoo unohtua, kun päällimmäisenä ovat yövalvomiset ja muut arkiset huolet. Vauvan paha mieli ja stressi vaativat nopeaa tyynnyttelyä, mutta yhteinen ilonpitokin pitäisi muistaa. Hurmaavampaa ääntä kuin vauvan naurunhekotus on vaikea kuvitella. "

Mielipide:

Olen silloin tällöin törmännyt Sinkkosen kirjoituksiin netissä ja hänen kirjoituksissaan on aina ollut minusta järkeä. Myös monet päiväkotialan työtoverini ovat kovasti kehuneet Sinkkosta ja hänen ajatuksiaan ja neuvojaan. Harvoin luen/kuuntelen tietokirjoja, mutta tämä herätti uteliaisuuteni. Onnellinen lapsi. Siinä on tavoite, johon jokainen vanhempi haluaa päästä. Tartuin tähän siis sekä henkilökohtaisesta syystä, että työnäkökulmasta. 
Sinkkonen kirjoittaa vetävästi ja selkeästi. Asiat on helppo ymmärtää ja hänellä on paljon konkreettisia esimerkkejä. Kasvatusvinkkejä kirja ei suoraan anna (eikä Sinkkonen niitä muutoinkaan mielellään jaa), mutta jos tämän kirjan lukee/kuuntelee, saa kuitenkin hyvän pohjan tiedolle ja toiminnalle. 
Pidin eniten kirjan alusta, jossa puhuttiin kiintymyssuhteista ja muutenkin pienen lapsen (vauvan/taaperon) kasvusta ja kehityksestä. Kun kirjassa päästiin Steve Jobsin kautta pohdintoihin sukupuolisuudesta, oma mielenkiintoni alkoi hieman hiipua. Kirjan alku oli siis paljon mielenkiintoisempi kuin loppu. Toisaalta, tässä ei ollut minulle hirveästi uutta. Samoilla linjoilla Sinkkosen kanssa mennään - toki toteutus on joskus paljon vaikeampaa kuin luulisi. 

4/5

Christina Kartanon varjoissa - K. M. Peyton

 Englanninkielinen alkuteos 1982 Flambards
WSOY 1984
Suomentanut Sirkka Salonen
Sivuja 224
Kirjasto

"Kettu juoksi vaivattomasti. Se nousi mäen ylös lyhyen märän ruohikon läpi, pudottautui ojaan ja juoksi eteenpäin virtaavassa vedessä. Oja oli syvä, ja sen yllä kasvoi orapihlajia ja valtavia jalavia, joiden viimeiset keltaiset lehdet helottivat taivasta vasten, märkää marraskuista taivasta vasten, joka roikkui synkkänä kukkulan ja tulvivan, vesien halkoman laakson yllä."

Lyhyesti:

Nuori Christina asuu Grace- tätinsä luona - kunnes Russel- eno yhtäkkiä pyytääkin häntä asumaan Flambardsin kartanoon. Asialla ei suinkaan voi olla mitään tekemistä Christinan tulevan perinnön kanssa... 
Niinpä Christina lähtee kartanoon ja tutustuu äkäiseen, katkeroituneeseen enoonsa sekä tämän kahteen poikaan Markiin ja Williamiin. Eno on metsästysmiehiä henkeen ja vereen, vaikkei voikaan enää itse nousta hevosen selkään. Hän vaatii Christinaakin opettelemaan ja ennakkoluuloistaan huolimatta tyttö ihastuu hevosiin ja vauhdin hurmaan. Tallipoika Dick on onneksi kärsivällinen ja lempeä opettaja. 
Veljeksistä Mark on isänsä kultapoika, taitava, joskin kova ratsumies. William puolestaan pelkää ratsastusta ja joutuukin ikävään onnettomuuteen. 
Vuodet kuluvat ja lopulta on tehtävä päätös, joka vaikuttaa monien elämään. 

"Hän nosti leukaansa ja veti otsalle muutaman kiehkuran uuden koppahattunsa lierin alta. Hän halusi pitää hiuksiaan ylhäällä, sykeröllä niskassa, niin että koppahattu olisi ollut syvemmällä otsalla juuri sillä tavoin kuin Christina kuvitteli sen näyttävän niin tavattoman tyylikkäältä, mutta Mary kauhistui hänen ehdotustaan eikä suostunut ottamaan sitä kuuleviin korviinsakaan. "

Mielipide:

Ihana pieni nostalgiapläjäys. 
Olen nuorempana lukenut koko Christina- sarjan sekä Peytonin kirjoittamat hevoskirjat Tähdenlento ja Yli esteitten. Nämä kaikki ovat jääneet mieleeni ja nyt olikin mukava palata Christinan mukana Englannin maaseudulle. 
Kirja oli aikalailla samanlainen kuin muistelinkin. Harkitseva, hitusen romanttinen ja sopivasti hevosia. Peytonin kuvaukset aikakaudesta, ihmisistä ja eläimistä olivat loistavia ja pääsin niin aidosti mukaan kettujahtiin kuin kartanon arkeenkin. 
On niin sääli, että vanhat kirjat tahtovat painua unohduksiin ja kun niihin haluaisi palata, niitä on vaikea löytää. 
Ihana pieni kirja. 

4/5

Suon villi laulu - Delia Owens

 Englanninkielinen alkuteos 2018 Where the Crawdads Sing
WSOY 2020
Suomentanut Maria Lyytinen
Sivuja 416
Storytel äänikirja
Kesto 13h 22min
Lukija Sanna Majuri

"Marskimaa ei ole suonryteikkö. Marskimaa on valoisa paikka, missä heinä kasvaa vedessä ja vesi soljuu osaksi taivasta. Verkkaiset polut polveilevat kuljettaen auringonkehrää merelle, ja pitkäkoipiset linnut kohoavat siivilleen hämmästyttävän sulavasti - vaikka eivät näytä lentoon luoduilta - tuhannen lumihanhen kaakatuksen pauhussa. "

Lyhyesti:

Kya Clark on pieni tyttö, kun hänen perheensä yksi kerrallaan hylkää hänet. Ensin lähtee äiti, sitten sisarukset ja lopulta myös isä. Kya jää yksin mökkiin asumaan, keskelle suota. Nokkela tyttö keksii keinoja selviytyä, vaikka muu kylä suhtautuukin ennakkoluuloisesti "rämelikkaan". Kya kaipaa silti seuraa ja rakkautta, mutta joutuu kerta toisensa jälkeen pettymään. Hän löytää lohtua ja rauhaa marskimaan luonnosta ja sen eläimistä. Hän tuntee seudun paremmin kuin kukaan toinen ja hänen tietonsa ja taitonsa ovat ainutlaatuisia. 
Eräänä päivänä, kun Kyakin on jo aikuinen, palotornin juurelta löytyy ruumis. Poika on Chase Andrews, kylän lupaava kultapoika. Rikosta epäillään ja syytöksen kallistuvat suolla asuvaan nuoreen naiseen. Mitä todella tapahtui ja löydetäänkö syyllistä koskaan?

"- Ymmärrät sitten isompana, Jodie sanoi. Kya olisi halunnut karjua, että vaikka hän olikin pieni, ei hän sentään tyhmä ollut. Hän tajusi, että kaikki häipyivät isän takia, mutta sitä hän ihmetteli, miksi kukaan ei ottanut häntä mukaan. "

Mielipide:

Työkavereiden kehumana ja suosittelemana tartuin tähän kirjaan, joka muutoin olisi saattanut jäädä minulta lukematta. Tämä ei ihan ole sitä genreä, mitä yleensä luen. Mutta täytyy sanoa, että tykkäsin. 
Kaikki kirjassa oli kaunista ja soljuvaa, luontokuvaukset aivan omaa luokkaansa. Kya oli uskomaton päähenkilö ja hänen tarinansa todella koskettava. Hieno kasvutarina, selviytymistarina. Miten ympäristö muokkaa ihmistä, miten toiset ihmiset voivat siihen vaikuttaa. Yksi pieni teko voi muuttaa paljon. 
Ainoa kohta, missä hieman pitkästyin, oli oikeudenkäynti. Siinä kirjan upea tunnelma hieman lässähti. Oikeudenkäynti kuului kuitenkin kirjaan, eikä vienyt liian pitkää osaa siitä, joten kirja ei kärsinyt tästä. 
Ehdin jo hetken myös ärsyyntyä, että lopussa ei paljastetakaan mitä todella tapahtui. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt, vaan sain vastaukset kaipaamiini kysymyksiin. 
Kyllä tämä oli upea kirja, kehujensa arvoinen. 
Suosittelen lämpimästi. 

4/5

Keskiyön aurinko - Stephenie Meyer

 Englanninkielinen alkuteos 2020 Midnight Sun
WSOY 2020
Suomentaneet Ilkka Rekiaro, Päivi Rekiaro sekä Tiina Ohinmaa
Sivumäärä 669
Kirjasto

"Tähän aikaan päivästä toivoin mitä hartaimmin, että pystyisin nukkumaan. Lukio. Vai oliko kiirastuli oikea sana? Jos olisin jollain tavoin sovittaa syntini, tällä olisin varmasti saanut anteeksi ainakin osan niistä. Yksitoikkoisuuteen oli mahdotonta tottua - jokainen päivä tuntui uskomattomasti edellistä puisevammalta."

Lyhyesti:

Keskiyön aurinko kertoo Houkutuksesta tutun tarinan vampyyri Edwardin näkökulmasta. 
Edward perheineen asuu Forksin pikkukylässä ja he yrittävät parhaansa mukaan sulautua joukkoon sekä elää normaalia elämää. 
Tavallisen tylsänä koulupäivänä kaikki kuitenkin muuttuu - kouluun tulee uusi tyttö Bella, jonka tuoksu saa Edwardin vaistot heräämään. 
Edward taistelee tunteitaan vastaan, mutta ei voi vastustaa tuota tyttöä. Bellan tapaaminen on kiehtovin ja pelottavin asia , minkä hän on koko pitkän vampyyrielämänsä aikana kokenut. 

"En uskonut, että enää ikinä tekisin mitään vaikeampaa, kun pakotin jalkani nousemaan ja siirsin painoani eteenpäin. Tarttuisin härkää sarvista. Siitä huolimatta... en kestäisi katsoa hänen ensireaktiotaan. Hän olisi hyväsydäminen, mutta hänen olisi mahdotonta peittää heti järkytystään ja kuvotustaan. Siksi päätin antaa hänelle hetken aikaa koota itsensä. Suljin silmäni ja astuin aurinkoon."

Mielipide:

Nuoruuteni yksi suosikki on ehdottomasti Houkutus- sarja. Kirjat ja leffat on käyty läpi moneen kertaan ja vielä aikuisenakin olen pitänyt kirjoista, vaikka niitä hieman eri silmin jo tarkasteleekin.
Valitettavasti Keskiyön aurinko ei uponnut minuun ollenkaan. En löytänyt Edwardin näkökulmasta samaa romantiikkaa kuin Bellasta (päinvastoin, Edward oli ärsyttävä stalkkeri enkä ymmärrä mitä Bella hänessä näki). Kirja jaaritteli liikaa ja Edwardin ajatukset ja maailma ei ollut niin kiinnostavasti kirjoitettu, kuin olisin toivonut. 
Liian pitkä, liian puuduttava, itseään ja aiempaa toistava. Pienet uudet paljastukset Cullenien perheestä eivät riittäneet pelastamaan tätä. Puoleen väliin jaksoin lukea kunnolla, loppukirjan luin huolimattomasti, rivien yli hyppien. Välillä yritin lukea taas kunnolla, mutta tarina ei imaissut mukaansa, ei sitten ollenkaan. Harmi. 

2/5

Pinnan alla - Viveca Sten

Ruotsinkielinen alkuteos I grunden utan skuld 2010
WSOY 2014
Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom
Sivuja 352
(Bon- pokkari omasta hyllystä)

"Marianne seisahtui eteiseen. Kengät olivat sikin sokin. Vaistomaisesti hän kumartui ja järjesti ne siististi vierekkäin. Sitten hän tuijotti riviä, josta Linan vaaleat Timberlandit puuttuivat. Tyhjä kohta pelotti. Miksei Lina ollut tullut illalla kotiin?"

Lyhyesti:

Nuori Lina katoaa turvallisen tuntuiselta Sandhamnin saarelta. Turhaan jatkuneiden etsintöjen jälkeen hänen epäilleen hukkuneen ja ystävän lausunnon perusteella itsemurhaakaan ei voi sulkea pois. Vanhempia kalvaa suru ja epätietoisuus tytön kohtalosta.
Muutama kuukausi myöhemmin Nora Linde tulee viettämään lomaa kahden poikansa kanssa Sandhamniin. Hänen avioliittonsa on mennyttä, hänen miehensä on pettänyt häntä, eikä hän oikein tiedä mitä tehdä. Mies ja anoppi ahdistelevat ja uhkailevat häntä puhelimitse. Onko hän vaarassa menettää lapsensa?
Eräänä päivänä Noran pojat löytävät metsästä kauhean löydön - matalassa kuopassa on ihmisen käsivarsi. Poliisi Thomas Andreasson saapuu tutkimaan tapausta ja selviää, että käsi kuuluu kuukausia sitten kadonnelle Linalle. Mitä ihmettä hänelle oikein tapahtui?
Samaan aikaan kerrotaan tarinaa 1900- luvun alun Sandhamista ja erään perheen surullisesta kohtalosta. Ja kaikki kietoutuu lopulta yhteen, paljastaen vihan ja katkeruuden kauaskantoiset seuraukset.

"Nora sai selittää melkein kymmenen minuuttia ennen kuin Thomas ymmärsi, mitä lapset olivat löytäneet. Noran puhuessa puhelimessa Adam ja Simon kinastelivat taustalla. Nora sai hyssyttää heitä monta kertaa olemaan hiljempaa yrittäessään kuvailla, mitä hän ja Adam olivat nähneet metsässä. Käsitettyään tilanteen vakavuuden Thomas otti välittömästi yhteyttä Göran Perssoniin, Nackan poliisilaitoksen väkivaltayksikön päällikköön, jota kutsuttiin yleensä vain pomoksi. "

Mielipide:

Tämä oli ensimmäinen Viveca Stenin kirja, jonka luin. Kirja muistutti hyvin paljon Camilla Läckbergin Fjällbacka- sarjaa, tosin tämän kirjan henkilöt eivät olleet ihan yhtä persoonallisia.
Samaan tapaan kuljettiin kahdessa aikatasossa ja lopussa kaikki yhdistyi.
Tarina oli ihan mielenkiintoinen ja helppoa, nopeaa luettavaa, mutta ei yllättänyt millään tavalla. Henkilöt olivat symppiksiä, mutta hyvin tavallisia.
Kaikkein mielenkiintoisinta oli seurata menneisyydessä kulkevaa tarinaa Thorwaldista ja hänen perheestään.
Eli jos pidit Fjällbacka- sarjasta, voisit pitää tästäkin, vaikkei ihan samalle tasolle päästäkään. Ihan viihdyttävä silti.
3/5

Mustarastas - Inka Nousiainen

WSOY 2019
Sivuja 146
(Kirjasto)

"Äkkiä sitä vain lentää. Putoaa läpi ilman ja oman huutonsa vai huusinko sittenkään. Silmänräpäykseksi jähmettynyt vartalo, tuulen kohottama paidanhelma, koko elämä filminauhana, niinkö se meni? Ja yhtä äkkiä vedessä, halkaistuaan pinnan kun kivi, painumassa syvemmälle, haromassa käsillä kuohuvaa pimeää."

Lyhyesti:

Mustarastas perustuu näyttelijä Eeva Soivion elämäntarinaan ja KOM- teatterissa esitettyyn monologiin.
Minä- kertojan isoveli lähtee ystäviensä kanssa risteilylle, eikä koskaan palaa. Epätietoisuus veljen kohtalosta kalvaa vielä aikuisenakin. Mitä todella tapahtui? Millainen veli olisi nyt, jos olisi täällä? Mitä hänelle sanoisi, mitä hänen kanssaan tekisi?

"Yli kymmenessä perheessä jokainen vuosi jokainen päivä: mitä tapahtui? Jäljellä pelkkä mykkä kauhu, ja ensimmäinen musta tyhjä joulu, ja iltaisin ilmassa itkuinen pyyntö, anna edes yksi pieni merkki."

Mielipide:

Lyhkäinen, nopealukuinen, alakuloinen kirja. 

Kauniisti kirjoitettu, vaikka itse pidänkin enemmän soljuvammasta tekstistä - tähän kirjaan tämä kirjoitustyyli sopi kuin nakutettu. 

Epätietoisuus ja suru olivat tässä käsinkosketeltavissa. 

Silti, tämä tuskin jää erityisemmin mieleen.

3/5

Äärille - Lauri Tähkä

Äänikirja Sorytel
WSOY 2019
Sivuja 144
Äänikirjan kesto 54 min
Lukija Lauri Tähkä

Äärille on Lauri Tähkän itse kirjoittama (ja lukema) valokuvakirja.
Äänikirjana kuvat eivät tietenkään olleet nähtävissä, mutta toimi ilman kuviakin.
Kirjassa Tähkä ei kerro hirveästi henkilökohtaisesta elämästään. Mainitsee eron ja sen jälkimainingit, puhuu välillä tytöistä mutta haluaa antaa heille yksityisyyttä.
Paljon puhutaan keikkailusta, sen ihanuudesta. Rakkaudesta faneihin. Yksinolosta. Luonnosta.

Pidin kirjasta, kyllä. Kuvat olisivat varmasti tuoneet oman säväyksensä kerrontaan, mutta jo Tähkän tumma ja pehmeä ääni veivät mukanaan. Kirjaa oli mukava kuunnella, teksti oli kaunista.
Kirjasta kävi hyvin ilmi Tähkän rakkaus lauluihin, lauluntekemiseen, keikkailuun ja faneihinsa. Myös kuvaukset luonnosta, sen rauhasta ja tärkeydestä olivat upeita.
En ole itse mikään suuri Lauri Tähkä- fani. (En kyllä ylipäätänsä fanita muusikkoja muutenkaan) Olen kuunnellut pari kertaa häntä livenä ja siinä hän on kyllä loistava. Rakkaus tätä hommaa kohtaan näkyy ja energia lavalla on uskomaton. Kiinnostus kirjaan heräsi keikkojen ja Vain Elämää- tv sarjan myötä. Lisäksi äänikirja ei ollut pitkä, joten sen kuunteli nopaan mukavana välipalakirjana.
Jos siis kaunis, persoonallinen teksti julkkiksen kynästä kiinnostaa, tartu tähän.
4/5