tiistai 31. maaliskuuta 2020

Maaliskuussa luetut

Maaliskuu osoittautui loistavaksi kirjakuukaudeksi.
Hiihtolomaviikko teki tehtävänsä.
Samoin Korona- virus. Itse jäin vapaasta tahdostani lomautetuksi päiväkotityöstä, jotta saan pitää omat päiväkoti-ikäiset lapseni kotona turvassa virukselta. Meidän arki ei enää koostukaan töistä ja päiväkodista, vaan omalla pihalla ulkoilusta, askarteluista, leikeistä ja lukemisesta.
Kävin muuten kirjastossa juuri ennen niiden sulkemista, mutta en älynnyt hamstrata kirjoja - ne on jo luettu. Onneksi on Storytel sekä oman hyllyn lukemattomat kirjat.

Mutta, maaliskuussa ehdin siis lukea jopa 8 kirjaa.
Kirjoista 7/8 oli naiskirjailijoiden kirjoittamia ja 2/8 kotimaisia. Äänikirjoja en saanut kuunneltua yhtään loppuun, kun työmatkat loppuivat ja autoilua ei muuten tulekaan. (Kesken siis edelleen Nora Robertsin Viimeinen taistelu). Täytyy alkaa lenkkeilemään, jotta saan sen loppuun :)
Kaikki lukemani tässä kuussa olivat äärimmäisen hyviä, mutta ehdoton suosikki oli Caraval- sarja, joka lumosi minut täysin.

Keskiarvo kirjoille oli 4,4. 

Lukitut ovet - Ruth Ware 5/5
Ei kiitos - Anna- Leena Härkönen 4/5
Äären ympärillä on kylmä muuri - Pia Ronkainen 4/5
Caraval - Stephanie Garber 5/5
Valhepeli - Ruth Ware 3/5
Ihmisruumis - Paolo Giordano 4/5
Valenda - Stephanie Garber 5/5
Finale - Stephanie Garber 5/5

Huhtikuu?

Olen lomautettuna pääsiäiseen saakka, luultavasti pidempäänkin, joten aikaa kirjoille ja lukemiselle pitäisi löytyä.
Katsoimme lasteni kanssa Viisi legendaa- nimisen elokuvan (Rise of the Guardians), josta itsekin innostuneena bongasin sen perustuvan kirjoihin. William Joyce on kirjoittanut sarjan Guardians of Childhood, johon kuuluu viisi kirjaa. Harmi, ettei näitä ole suomennettu laisinkaan. Tein siis jotain hurjaa, ja tilasin kirjat englanniksi. Olen elämäni aikana lukenut yhden englanninkielisen kirjan, joten haastanpa nyt sitten itseni lukemaan muulla kielellä kuin äidinkielelläni. Onneksi kyseessä on lasten/nuortenkirja, joten oletan lukemisen olevan suht helppoa :)
Semmoista siis tulossa ensi kuussa :)




perjantai 27. maaliskuuta 2020

Finale - Stephanie Garber (Caraval 3)

Englanninkielinen alkuteos 2019 Finale
WSOY 2019
Suomentanut Kaisa Kattelus
Sivuja 403
E- kirja Storytel

"Jokaisessa tarinassa on neljä osaa: alku, keskikohta, melkein- loppu ja todellinen loppu. Ikävä kyllä kaikki ihmiset eivät saavuta todellista loppua. Useimmat antavat periksi silloin, kun tarina on kauheimmillaan ja kun tilanne tuntuu toivottomalta, vaikka juuri silloin toivoa tarvitaan kipeimmin. Ainoastaan sinnikkäimmät saavat todellisen loppunsa."

Lyhyesti:

Caravalin päätyttyä Valendassa Kohtalot vapautuivat korttipakasta ja Legend julistautui Valendan uudeksi hallitsijaksi.
Tella sai vapautettua äitinsä, joka nukkuu sikeää unta vankeutensa jäljiltä. Hän ja Scarlett odottavat kovasti äidin heräämistä ja vahtivat häntä vuorotellen. Heillä molemmilla on myös sydänsuruja, sillä Scarlettin Julian lähti antaakseen hänelle tilaa, eikä ole palannut. Tella puolestaan sai tietää, ettei mies, johon hän rakastui, olekaan todellinen. Silti he tapaavat unissa joka yö, kunnes tapahtuu jotain, mikä saa Tellan epäilemään miehen olevan pulassa.
Äidin herättyä myös Kohtalot heräävät ja alkavat havitella voimiaan takaisin. Tytöt eivät enää tiedä, keneen voivat luottaa, mikä on totta ja mikä ei. Kaikista uskomattomista salaisuuksista ja paljastuksista huolimatta tytöt taistelevat sinnikkäästi toistensa, totuuden sekä rakkauden puolesta ja ovat valmiita mittaviin uhrauksiin pelastaakseen sen, mikä on oikeasti tärkeää.

"Ihmiset synnyttävät meissä pakkomielteitä, omistushalua, himoa. Joskus hyvin harvoin kohtaamme ihmisiä, jotka herättävät meissä houkutuksen rakastua. Ne tarinat päättyvät aina huonosti. Rakkaus on meille myrkkyä. On mahdotonta yhtä aikaa rakastaa ja olla kuolematon. "

Mielipide:

Suosin yleensä fyysisiä kirjoja, mutta tämä sarja oli pakko saada päätökseen ja se onnistui E- kirjan muodossa.
Pidin sarjan lopetusosasta kovasti ja jännitystä kyllä riitti. Pienenä kritiikkinä sanottava, että vaatteiden kuvailua oli ehkä jo liikaa (kävi hyvin seläksi, että esimerkiksi Jacks pukeutui huolimattomasti, eikä olisi ollut joka kerta tarpeen kuvata hänen ryppyisiä housujaan ja kierossa olevia solmioita) sekä Tellan tiuskiminen ja kiukuttelu tuntui jo hieman lapselliselta. Plus että välillä itse ajattelin, että jos he vain puhuisivat toisilleen totta, asiat olisivat menneet paljon helpommin (sisarusten välistä rakkautta, luottamusta ja suhdetta kuvattiin paljon, mutta silti he valehtelivat toisilleen paljon). Ja toki onnellinen loppu täytyy olla, mutta nyt jäi vähän pliisuksi.
Mutta edelleen upean maaginen, Kohtalokkaan mielenkiintoinen, romanttisen kutkuttava sekä sopivan jännittävä teos. Tykkäsin ja nyt on oma mielikin rauhassa, kun sai sarjan päätökseen. Tyhjä olokaan ei jäänyt, vaan nyt voi hyvillä mielin aloittaa uutta kirjaa.
5/5

tiistai 24. maaliskuuta 2020

Valenda - Stephanie Garber (Caraval 2)

Englanninkielinen alkuteos 2018 Legendary
WSOY 2018
Suomentanut Kaisa Kattelus
Sivuja 376
(Kirjasto)

"Joissakin huoneissa piileskeli vuoteiden alla hirviöitä, mutta Tella oli varma, että äidin huoneessa lymysi lumous. Ilmassa väreili smaragdivaloa, aivan kuin siellä olisi kisaillut keijuja äidin ollessa poissa. Huoneessa tuoksuivat salaisista puutarhoista poimitut kukat, ja tuulettomanakin päivänä mahtavan katosvuoteen ohuet verhot leyhyivät. Katon sitriinikruunu tervehti Tellaa sointuvasti helisten, ja niinpä oli helppo kuvitella, että huone oli noiduttu portti toiseen maailmaan."

Lyhyesti:

Caraval järjestetään yleensä vain kerran vuodessa, mutta nyt edellisestä pelistä ei ole ehtinyt kulua kauaakaan. Uusi peli pelataan Valendassa, Meridiaanin keisarikunnan pääkaupungissa hallitsijan syntymäpäivän kunniaksi. Tällä kertaa peli on erilainen - se on nimittäin täyttä totta, ainakin Donatella Dragnalle.
Tella haluaa löytää vuosia sitten kadonneen äitinsä ja saadakseen lisätietoja hänen on voitettava Caraval ja paljastettava häntä auttaneelle rikolliselle salaperäisen Legendin henkilöllisyys. Tehtävä on kaikkea muuta paitsi helppo. Pakkaa sekoittavat myös murhanhimoinen kruununperijä, synkkä Dante sekä kostonhimoiset Kohtalot, jotka haluavat tulla vapautetuiksi. Lopulta Tellan harteilla onkin suuria päätöksiä ja uhrauksia, jotka voivat viedä hänen tai jonkun muun rakkaan hengen - tai tuhota Legendin ja Caravalin sekä vapauttaa jotain, jonka kuuluisi pysyä vangittuna.

"Tella väitti, ettei kaivannut rakkautta, sanoi mielellään, että rakkaus ottaa ihmiset vangiksi, hallitsee heitä, repii heidän sydämensä riekaleiksi. Mutta itse asiassa hän tiesi myös, että rakkaus parantaa ja liittää ihmisiä yhteen, ja kaipasi sitä syvällä sisimmässään enemmän kuin mitään muuta. Tella oli ottanut vastaan kortit, jotka hänelle oli jaettu, ja tehnyt niistä oman kohtalonsa, koska se oli ollut ainoa suojautumiskeino äidin lähdettyä. Mutta jos hän päättäisi hylätä korttien povaaman tulevaisuuden, hän voisi ehkä luoda itselleen toisenlaisen kohtalon. Sellaisen, missä hänen ei tarvitsisi pelätä rakkautta."

Mielipide:

Ihan mieletöntä. Rakastin sarjan ensimmäistä osaa ja rakastin tätä kakkososaa vielä enemmän!
Ihan huikeaa. Henkilöt olivat jo pääosin tuttuja, joten tarinaan sukeltaminen oli vaivatonta. Caravalin maagisuus ja salamyhkäisyys imaisi minut heti mukaansa ja tarinaa oli vain pakko ahmia eteenpäin. Pelottavat kohtalot toivat huimaa lisämakua tarinaan ja kiihkeää romantiikka ei puuttunut - tämä sopii hyvin myös aikuiselle lukijalle, sillä päähenkilöistä ei huomaa heidän olevan nuoria. Olin jotenkin kuvitellut Tellan täysi-ikäiseksi, mutta kirjan lopussa hänen mainittiin olevan vasta 16- vuotias. Olisin ollut kyllä tyytyväinen, jos ikää ei olisi mainittu, se hieman muutti suhtautumistani henkilöihin ja tarinaan.
Pidin kaikista henkilöistä ja jokainen kehittyi mukavasti. Dantesta paljastui uusia puolia, joita kaipasinkin jo ykkösosan lopussa. Tella oli mielenkiintoinen ja rohkea päähenkilö, Scarlett pyöri tässä kirjassa taustalla, mutta kuitenkin mukana ja kehittyneenä.
Pidin kirjassa kaikesta, taas. Värit, tuoksut, tunteet - kaikki välittyivät upeasti tekstistä ja jäivät kaipaamaan lisää. Hyvän kirjan loppuminen jättää tyhjän olon - nyt uuden kirjan aloittaminen on vaikeaa ja sarjan kolmas- ja viimeinen osa on vielä ulottumattomissani. Kunpa saisin sen pian hyppysiini!
Aivan ihana, en voi muuta sanoa.
5/5

sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Ihmisruumis - Paolo Giordano

Italiankielinen alkuteos 2012 Il corpo ei
umano
WSOY 2014
Suomentanut Helinä Kangas
Sivuja 334
Kirjasto

"Komennuksen jälkeisinä vuosina jokainen heistä yritti muuttaa elämässään kaiken, kunnes muistot siitä toisesta, aikaisemmasta elämänjaksosta verhoutuivat väärään, keinotekoiseen valoon, ja he alkoivat itsekin uskoa, ettei mitään siitä kaikesta oikeasti tapahtunutkaan, tai ei ainakaan heille. Myös luutnantti Egitto on tehnyt parhaansa unohtaakseen. "

Lyhyesti:

Italialaiskomppania lähetetään sotakomennukselle Afganistaniin. Karuissa oloissa, hiekkamyrskyjen keskellä, on yksinäistä ja ankeaa ja jokaisella on omat keinonsa selviytyä.
Lääkäri luutnantti Egitto pidentää komennustaan ja turruttaa mieltään lääkkeillä välttääkseen sisarensa painostusta.
Ylivääpeli René on saattanut vahingossa raskaaksi naisen, jolla ei pitänyt olla sellaiseen enää mahdollisuutta. Hän painiskelee uskontonsa, järjen ja tunteiden välillä. Röyhkeä Cederna kerskailee miehisyydellään ja tekee kiusaa muille. Oppipojakseen hän on ottanut nuoren Ietrin, joka rimpuilee irti äidistään. Mukana on myös Mitrano, joka joutuu toisten kiusan kohteeksi sekä Torsu, joka sairastuu komennuksella mutta lähtee silti vaaralliselle matkalle vihollisen maaperälle.

"Miksi hän kaipaa aina liikaa ja aina sellaisia asioita, joita ei voi saada, menneitä tai, mikä vielä pahempaa, sellaisia jotka eivät voi koskaan tapahtua? Onko se hänen kirouksensa? Hän on vasta kahdenkymmenen, mutta hän alkaa  jo toivoa, että nuo kaikki haaveet katoaisivat jäljettömiin. Täytyyhän koittaa hetki, jolloin ihminen lakkaa olemasta rikkinäinen, hetki jolloin on juuri siellä missä haluaakin."

Mielipide:

Rakastan Paolo Giordanon kirjaa Alkulukujen yksinäisyys, joten pakko oli tarttua myös tähän hänen toiseen suomennettuun teokseensa.
Vaikka kirjan aihe on ihan erilainen, siinä on sama, surumielisen kaunis kieli ja todella tarkkanäköiset ihmiskuvaukset. Kirjassa itsessään ei tuntunut hirveästi tapahtuvan mitään (lopun matkaa vihollisten maaperälle lukuun ottamatta), mutta kirja oli silti mielenkiintoinen. Henkilöiden väliset suhteet ja heidän tapansa hoitaa asioita ja käsitellä tunteitaan riittivät pitämään mielenkiinnon yllä.
Alkuun meni aina hetki, ennen kuin muisti kuka on kuka (henkilöitä oli aika paljon ja välillä heitä puhuteltiin etunimellä, välillä sukunimellä), mutta loppua kohden jokainen heistä oli hyvin tuttu ja hyvin erilainen.
Tykkäsin. Kaunis kerronta kantoi myös karujen ja rumien tapahtumien yli.
4/5

maanantai 16. maaliskuuta 2020

Valhepeli - Ruth Ware

Englanninkielinen alkuteos 2017 The Lying
Game
Otava 2018
Suomentanut Terhi Kuusisto
Sivuja 414
Kirjasto

"Reach on tänä aamuna leveä ja tyyni, kalpeansinistä taivasta raidoittavat vaaleanpunaiset makrillinvatsapilvet, heikko tuulenvire tuskin hievauttaa matalaa merta. Niinpä koiran haukku kajahtaa tyyneen ilmaan kuin sarja laukauksia ja säikäyttää kirkuvat lokkiparvet kieppuen ilmaan. "

Lyhyesti:

Isa on kolmikymppinen lakimies ja puolivuotiaan tytön äiti. Hän elelee tavallista elämää avopuolisonsa kanssa, kunnes hän eräänä päivänä saa vanhalta ystävältään viestin: "Tarvitsen teitä."
Isa pakkaa laukun ja lähtee tyttärensä kanssa junalla Katen luo Tide Milliin. Jotain on tapahtunut ja se jokin uhkaa paljastaa kaiken, mitä tapahtui 17 vuotta sitten...
17 vuotta sitten Isa kävi yksityiskoulua Saltenissa ja ystävystyi heti Katen, Thean ja Fatiman kanssa. He aloittivat Valhepelin, jonka tarkoituksena oli keksiä monimutkaisia valheita ja saada toisen uskomaan niihin - ja kerätä pisteitä. Nuoret eivät ymmärtäneet valheiden vaarallisuutta ja lopulta he sotkeutuivat niihin pahemman kerran. Kate isä katosi epäilyttävissä olosuhteissa ja tyttöjen tiet erosivat.
Nyt he ovat jälleen koolla tukemassa toisiaan. Kunnes selviää, että yksi heistä valehtelee - on valehdellut jo pitkään. Ja valhepelin tärkein sääntö on: älkää koskaan valehdelko toisillenne.

"Maatessani sängyssä kädet Freyan ympärillä Lucin sanat myllerätävät päässäni. 
Haluatteko kuulla, kenen vastuulla se Reachista löytynyt ruumis on?
Hän viheltää ja te tulette juosten kuin koirat. 
Mutta viimeinen lause tunkee mieleeni juuri kun olen nukahtamaisillani, ja sen kaiku saa minut puristamaan Freyaa lujemmin, niin että hän liikahtaa ja kiemurtelee unissaan. 
Ole hyvä, Isa. Ei kestä kiittää vauvasi vahtimisesta. Otan hänet mielellään uudestaankin."

Mielipide:

Mielenkiintoinen ja jännittävä.
Waren kirjoja jo pari lukeneena, tämä ei ihan tehnyt samanlaista vaikutusta kuin esimerkiksi Lukitut ovet, eikä saanut minua uppoutumaan mahtavaan miljööseen (kuten rouva Westaway on kuollut- kirjassa).
Kirjan kannessa mainostettiin myös yllätyskäänteitä, mutta minusta tämä ei ollut kovin yllättävä - päinvastoin, tuntui aika ennalta-arvattavalta. Ihan kaikkea en toki arvannut, mutta paljon kuitenkin (mm. tiesin heti, kuka valehtelee).
Idea valhepelistä oli kyllä loistava ja se oli punottu tarinaan mahtavasti. Ware on hyvä luomaan erilaisia ja mielenkiintoisia henkilöhahmoja, vaikkakin nyt lukemissani kirjoissa henkilöissä toistuu pieni teema - nuori nainen, joka on jollain tapaa pulassa/hukassa.
Nautin kirjan lukemisesta, vaikka välillä olikin "kerro jo enemmän"- olo. Asiat toisaalta tietää, mutta niitä ei sanota suoraan ja ne paljastetaan ajoittain tuskallisen hitaasti.
Ware on kyllä noussut yhdeksi suosikeistani psykologisten trillereiden kirjoittajana ja persoonallisten hahmojen ja ympäristöjen luojana.
3/5

lauantai 7. maaliskuuta 2020

Caraval - Stephanie Garber

Englanninkielinen alkuteos 2017 Caraval
WSOY 2017
Suomentanut Kaisa Kattelus
Sivuja 359
Kirjasto

"Hyvä herra Caraval- mestari,
minun nimeni on Scarlett, mutta kirjoitan tämän kirjeen sisareni Donatellan puolesta. Tellalla on kohta syntymäpäivä, ja hän haluaisi kovasti nähdä teidät ja teidän Caraval- esiintyjänne. Hänen syntymäpäivänsä on kasvukauden 37. päivänä, ja siitä tulisi kaikkien aikojen paras syntymäpäivä, jos te tulisitte."


Lyhyesti:

Scarlett ja hänen sisarensa Donatella asuvat Trisdan saarella, julman isänsä vallassa. Scarlett on menossa naimisiin miehen kanssa, jota ei ole koskaan tavannut, ja uskoo siten pelastavansa sekä itsensä että sisarensa.
Vähän ennen häitä hän saa kuitenkin kutsun Caravaliin, upeaan, maagiseen peliin ja esitykseen, josta hän on haaveillut hyvin kauan. Järkevä Scarlett ei haluaisi lähteä häiden vuoksi, mutta Tella ja komea merimies Julian saavat huijattua hänet mukaan.
Caravalissa Tella katoaa mystisesti ja Scarlett päättää löytää hänet. Selviää, että Caravalin johtaja, salaperäinen Legend, on siepannut Tellan ja tämänvuotisen pelin tarkoituksena on löytää hänet. Palkintona voittajalle on yksi toivomus.
Peli on vain taidokasta näytelmää, jossa on vaikeaa erottaa totuus valheesta, tavallisuus taikuudesta. Scarlett uppoutuu peliin ja sen salaperäiseen maailmaan. Ovatko he sittenkin todellisessa vaarassa vai voiko kaikki olla vain osa peliä?

"Kun olette päässeet sisään, teille annetaan arvoitus, joka teidän täytyy ratkaista. Kaikkialle peliin on kätketty vihjeitä, jotka auttavat teitä eteenpäin. Haluamme lumota teidät, mutta älkää antako lumon viedä teitä mennessään."

Mielipide:

Ihana, ihana kirja!
Upea, maaginen seikkailu. Tällaisten teosten vuoksi rakastan fantasiakirjallisuutta - näiden kautta pääsee aivan erilaisiin maailmoihin, uskomattomiin seikkailuihin, joihin uppoaa hetkessä. Minut ainakin oli lumo viedä mennessään tätä lukiessani.
Uskomattoman hienosti kehitelty ympäristö, salaperäinen peli, mihinkään ei voinut luottaa. Hitunen romantiikkaa uppoaa aina.
Tämä oli pakko ahmia hetkessä, ja aina kun kirjan joutui laskemaan käsistään, jäi se silti mieleen pyörimään. Onneksi tälle on jatkoa ja odotankin innolla seuraavaa kirjastoreissua :)
Henkilötkin olivat ihan ok, Scarlett kehittyi mukavasti loppua kohden ja Tellasta paljastui yllättäviä puolia. Dantesta olisin halunnut tietää enemmän ja olisinkin kuvitellut hänellä olevan suurempi rooli. Legend jäi vielä mysteeriksi, mutta eihän kaikkea voi ensimmäisessä osassa paljastaa.
Tykkään!
5/5

torstai 5. maaliskuuta 2020

Äären ympärillä on kylmä muuri - Pia Ronkainen

Impressio 2013
Sivuja 126
Kirjasto

"Heräsin kopsahdukseen. Se kuului ikkunasta. Nousin, vedin mummon virkkaaman pitsiverhon sivuun ja katsoin ulos: pilvetön taivas, korkeat kuuset, koivut, Sirpan punaiset pelargoniat, pihakivet, kivillä linnun siiven kärki. Käännyin selin ikkunaan. "

Lyhyesti:

Teini-ikäisen Emilian äiti on lähtenyt, jättänyt perheensä ja kadonnut jonnekin. Emilia yrittää sopeutua uusioperheen elämään, sillä isä on löytänyt Sirpan ja tämän tyttären Tiitun.
Hän ei halua juhlia synttäreitä, Sirpa on silti leiponut kakun. Hän soittaa musiikkia isolla, vaikka tietää että Tiitu tarvitsee hiljaisuutta läksyjä tehdessään. Huoneensa hän sentään sai pitää.
Kaipaus ei katoa, mutta hyväksyminen tulee pikkuhiljaa. Onneksi on Reino, joka auttaa.

"Ääri saa voimansa väärästä, sellainen ei pysy kuten rakkaus pysyy. Rakkaus, vaikka se satuttaa ja on toisinaan hirveää ja siltä tahtoisi suojautua, koska rakastamiseen kuuluu väistämättömästi menettäminen, on ikuinen. Väärä on tuomittu tuhoon. Se saa hirveää aikaan, kiduttaa, tuhoaa, tappaa, mutta se ei elä ikuisesti. Rakkaus on ääretön. Äärettömällä ei ole seiniä. Äären ympärillä on kylmä muuri. "

Mielipide:

Olen aiemmin lukenut Pia Ronkaisen Keinun ja pidin siitä kovasti. Nyt kirjastossa hyppäsi vastaan tämä pienoisromaani, johon kannatti tarttua. Ronkainen kirjoittaa todella kauniisti, runollisesti, mutta selkeästi. Emilian samaistuminen terroristiin oli mielenkiintoinen näkökulma, mutta sopi tähän ja kuvasti Emilian ajatuksia hyvin. Muutenkin pieneen kirjaan oli saatu hienosti tunnetta mukaan. (Usein tuntuu, että lyhkäiset kirjat loppuvat liian lyhyeen, niihin ei oikein pääse mukaan, tässä niin ei käynyt)
Lukemisen arvoinen :)
4/5

keskiviikko 4. maaliskuuta 2020

Ei kiitos - Anna-Leena Härkönen

Otava 2008
Sivuja 351
Omasta hyllystä


"Kaikki alkoi siitä, kun juutuin hissiin. Ei. Kaikki alkoi siitä kun menin naimisiin. Ei. En tiedä, mistä kaikki alkoi. Minun nimeni on Heli Valkonen. Minua kutsutaan Helluksi. Olen neljäkymmentäkaksivuotias ja syntynyt uudenvuoden aattona. Minulta kesti pitkään tajuta, ettei raketteja ammutakaan minun takiani. Sen jälkeen syntymäpäiväjuhlista meni jotenkin maku. "

Lyhyesti:

Hellu rakastaa aviomiestään Mattia. Mutta Hellu haluaa seksiä, Matti ei.
Hellu tekee kaikkensa - vihjailee, puhuu suoraan, ehdottelee, pukeutuu pitseihin, käy kiinni... Silti hän tulee kerta toisensa jälkeen torjutuksi. Koskaan ei ole hyvä hetki. Matille tärkeintä ovat tietokonepelit ja hartiahieronta riittää läheisyydeksi. Matilla on jokin hätänä, mutta hän ei suostu hakemaan tai ottamaa apua vastaan.
Lopulta Hellu tarttuu tilaisuuteen, johon ei olisi halunnut päätyä - hän päätyy seksisuhteeseen itseään paljon nuoremman miehen kanssa. Voiko avioliittoa enää pelastaa ja haluaako hän sitä edes enää?

"Tämä kommunikointiyritys meni pieleen taas kerran. En kykene löytämään tasapainoa puhumisen ja vaikenemisen välillä. Ajattelen, että miehelläni on oikeus tietää miksi olen ahdistunut. Minkä jälkeen tartutan ahdistukseni häneen. Tai houkuttelen esiin hänen oman ahdistuksensa. En osaa tätä. Rakkaus ei ilmeisesti ole minun juttuni. "

Mielipide:

Anna- Leena Härkösen kirjoitustyyli kyllä puree hyvin, pidän siitä. Olen lukenut aiemmin Onnen tunnin, Loppuunkäsitellyn sekä Häräntappoaseen (kahta viimeisintä en ole blogannut, mutta pidin niistä kyllä kovasti!). 
Tässä kirjassa minun olisi tehnyt mieli patistella Mattia puhumaan ja samalla käskeä Hellua rauhoittumaan - hän nimittäin oli todella hyökkäävä, välillä ärsyttävyyteen asti. Sympatiat siitä Matille, en minäkään kyllä haluaisi puhua ihmiselle joka raivostuu kaikesta. 
Osuvia parisuhdehuomioita, loistavia ihmiskuvauksia. En ehkä ole ihan kohderyhmää tälle kirjalle, mutta silti se oli mukava lukukokemus. Kirjassa seksillä ja seksuaalisuudella oli iso osa, mutta pisteitä myös siitä, kuinka siinä oli kuvattu itsensä etsimistä, hukassa olemista ja erilaisia selviytymiskeinoja. Lisämakua toivat persoonalliset sukulaiset ja ystävät, joilla jokaisella oli oma paikkansa tarinassa. Hienoa!
4/5





maanantai 2. maaliskuuta 2020

Lukitut ovet - Ruth Ware


Englanninkielinen alkuteos 2019 The turn of the key
Otava 2020
Suomentanut Antti Saarilahti
Sivuja 351
Äänikirja Storytel
Kesto 10h 33min
Lukija Karoliina Niskanen

"3. syyskuuta 2017. Hyvä herra Wrexham. Tiedän, ettette tunne minua, mutta pyydän, olkaa kiltti ja auttakaa minua..."

Lyhyesti:

Rowan on väsynyt työhönsä Tenavatarhassa ja törmää sattumalta uskomattomaan työpakkailmoitukseen. Nelilapsinen perhe etsii lastenhoitajaa kotiinsa, edut ja palkka tuntuvat jopa liian hyviltä ollakseen totta. Rowan tarttuu tilaisuuteen ja saa paikan. Homma ei kuitenkaan ole niin helppo kuin hän oli kuvitellut. Suuri, moderni älytalo kameroineen ja hallintapaneleineen vaatii totuttelua eikä aina toimi niin kuin pitäisi. Lapset eivät tunnu hyväksyvän Rowania millään, etenkään 8- vuotias Maddie, joka järjestää tahallaan hänelle vaikeuksia. Lisäksi talolla on kummitustalon maine, jota vain vahvistavat yölliset äänet sekä oudot sattumukset.
Kirja alkaa Rowanin kirjeillä asianajajalle, hän on vankilassa syytettynä lapsen kuolemasta...

"Niin. Hänet piti viedä pois. Ei heti, mutta jonkin ajan kuluttua. Koska hän asui täällä tytön aaveen kanssa, Maddie sanoi värittömällä äänellä. Tyttö herätti hänet usein itkullaan keskellä yötä. Kuoltuaan siis. Jean kertoi meille. Joten jonkin ajan kuluttua mies lakkasi nukkumasta. Hän vain käveli edestakaisin aamuun asti. Sitten hän tuli hulluksi. Ihmisethän tulevat hulluksi, jos heitä estää nukkumasta tarpeeksi kauan. He tulevat hulluksi ja sitten he kuolevat."

Mielipide:

Tykkäsin ja paljon!
Pidin Ruth Waren Rouva Westaway on kuollut- kirjastakin, mutta tämä oli vielä parempi. Ware on loistava kuvailemaan ympäristöä ja luomaan mielenkiintoisia ja jännittäviä paikkoja. Heatherbrae House ja sen ympäristö näkyivät hyvin elävästi mielessäni ja kaikki sen kauhut jännittivät minua oikeasti. Tämä kirja meni minulla ihon alle ja harmitti todella jättää se välillä kesken. 
Loppu oli todella yllättävä ja surullinen, enkä olisi mitenkään voinut arvata sitä. Huomasin kyllä, että Rowanissa oli jotain omituista, mutta en olisi ikinä arvannut mitä se lopulta oli. 
Älytalo oli aivan loistavasti keksitty. Kummitustarina loistavasti rakennettu. 
Tällaisia kirjoja on ilo lukea/kuunnella. Lisää, kiitos! :)
5/5



sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

Helmikuussa luetut:

Helmikuussa ehdin lukea ja kuunnella yhteensä 6 kirjaa.
2/6 oli äänikirjoja, 2/6 kotimaisia ja 6/6 naiskirjailijoiden kirjoittamia kirjoja. Naiskirjailijoiden määrä on muuten ihan sattumaa (kuten tammikuussakin). En suunnittele lukemisiani kovin pitkästi eteenpäin, vaan luen ja lainailen kirjastosta fiiliksen ja tarjonnan mukaan ne houkuttelevimmat teokset. Myös arvostelukappaleet kiilaavat ohi muista lukusuunnitelmista.

Kirjojen keskiarvo oli 3,7

Paimentyttö - Enni Mustonen 3/5
Toinen koitos - Nora Roberts 4/5
Kadonneiden tavaroiden vartija - Ruth Hogan 4/5
Paperilla toinen - Emmi- Liia Sjöholm 4/5
Cilkan tarina - Heather Morris 4/5
Kemisti - Stephenie Meyer 3/5

Helmikuu yllätti positiivisesti lukuajan löytymisellä ja toivon samaa maaliskuulta.
Maaliskuu alkaa minulla (ja lapsilla) hiihtolomalla, joten lukutavoitteet ovat sen osalta korkealla. Muutenkaan maaliskuussa ei ole mitään ihmeempiä, minkä pitäisi vaikuttaa lukemiseen.
Äänikirjana on kesken Ruth Waren Lukitut ovet ja kirjastoreissu ratkaisee seuraavan luettavan kirjan :)

Olen muuten blogannut pääasiassa vain omista lukemisistani, mutta luen myös lapsilleni hyvin paljon (sekä töissäni päiväkodissa tulee luettua/soitettua päivälevolla lapsille kirjoja). Kiinnostaako lastenkirjapostaukset vai pitäydynkö aikuisten kirjoissa? Jokaista lukemaani lastenkirjaa en mitenkään voisi erikseen arvioida, mutta joku koontipostaus kerran viikossa/pari kertaa kuussa? Olisiko hyödyllistä vai turhaa? :)

Valitse minut - Tess Gerritsen ja Gary Braver

 Englanninkielinen alkuteos Choose Me 2021 Otava 2021 Suomentanut Ilkka Rekiaro Sivumäärä 333 Kirjasto "Itsemurhan voi tehdä kymmenillä...