Italiankielinen alkuteos La Solitudine dei numeri primi ilmestyi vuonna 2008.Sivuja on 298.
Lyhyesti:
Alkuluku voidaan jakaa vain itsellään ja ykkösellä. Muulloin tulos on repaleinen, siinä on häiritseviä pilkkuja ja ylimääräisiä elementtejä.
Alice loukkaantuu hiihtotapaturmassa ja kantaa seuraamuksien taakkaa mukanaan. Mattia aihettaa vammaisen kaksoissiskonsa katoamisen, eikä pysty antamaan itselleen anteeksi.
Kahdesta rikkoutuneesta tulee erottamattomat, mutta yhtä heistä ei saa. Toinen imee ilmaa ulkopuolelta, toinen yhteisestä umpiosta. Aikuisuus vie Mattian ulkomaille ja Alicen naimisiin. Mitä he jäävät vaille, kun he jäävät vaille toisiaan?
"Alkuluvut ovat jaollisia vain ykkösellä ja itsellään. Ne ovat omalla paikallaan äärettömässä luonnollisten lukujen jonossa, muiden tavoin kahden luvun välissä, mutta askeleen niitä edellä. Ne ovat epäileviä, yksinäisiä lukuja, ja siksi ne olivat Mattian mielestä ihmeellisiä. Joskus hän ajatteli että ne olivat joutuneet tuohon lukujonoon vahingossa, jääneet siihen vangeiksi kuin helmet kaulanauhaan. Toisinaan hän taas epäili, että ne olisivat mielellään olleet kuin muutkin, ihan tavallisia lukuja, mutta että jostain syystä ne eivät pystyneet siihen"
Mielipide:
Kuten jo aiemmin mainitsin, kirja oli minulle jo ennestään tuttu. Aiemman arvioini löydätte täältä.
Olen edelleen samaa mieltä siitä, että kirja on kaunis, koskettava ja surullinen. Ehkä se ei tehnyt nyt minuun yhtä suurta vaikutusta kuin ensimmäisellä kerralla, mutta osasin aavistaa sen (olihan tarina jo tuttu).
Hahmoista Mattia oli minulle läheisempi, jotenkin hänen sulkeutuneisuutensa ja itsensä satuttamisen tarve saivat minut todella surulliseksi. Alice puolestaan oli uhmakas ja hakeutui elämässä sellaiseen, minkä hän oletti siihen kuuluvan. Hän hakeutui ihmisten lähelle, mutta ei kuitenkaan päästänyt heitä tarpeeksi lähelleen.
Teksi oli sujuvaa, helppoa ja nopeaa lukea. Miellyttävä lukukokemus.
Tähtiä täydet 5/5 , edelleen!:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti