Julkaisuvuosi 2013
Sivumäärä 550
Lyhyesti:
"Sairaanhoitaja Judit Huusko havahtuu elämän rajallisuuteen,jättää miehensä ja etsii vihdoin työpaikan, jossa sisäilma ei ole täynnä hometta. Uusi työnantaja on monikansallinen kotisairaanhoitofirma, joka vaatii työntekijöiltään "hiukan tavanomaista enemmän", ja palkka on sen mukainen.
Judit päätyy hoitamaan kansainvälistä julkkista, ateistien kuninkaaksi ristittyä Leo Moreauta. Työnsä takia Judit myös harhailee pitkin öistä, sateista Helsinkiä oudon varjon perässä. Kaikesta kummallisesta huolimatta Judit päättää jäädä, sillä hän haluaa viettää aikaa sairaan kummipoikansa kanssa. Kun loputon sade peittää hiljalleen koko Euroopan, Juditin on aika kurkistaa totuuksien kääntöpuolelle".
"Kummajainen tarkasteli Juditia pää kallellaan ja alkoi sitten haalistua hänen silmiensä edessä merkillisesti niin ettei lampun valo lopulta enää tavoittanut sitä. Se perääntyi syvemmälle sateeseen ja pimeään, tai ehkä lipui kuin uvikuva. Katulampun valo osui hetkeksi terveeseen silmään ja heidän katseensa kohtasivat. Jälkeenpäin Judit ajatteli, ettei ollut koskaan nähnyt surullisempaa ja yksinäisempää katsetta.
Kuka sinä olet? Judit huusi.
Se oli poissa. Sade oli nielaisuut sen. Puhelin piippasi vielä kerran.
-Olen sen varjo, joka kerran oli hoitaja Anneli"
Mielipide:
Ensimmäinen mieleeni tuleva sana tästä kirjasta oli erikoinen. Judit oli mukavan tavallinen hahmo, helposti seurattava ja samaistuttava. Alussa kirja oli todella jännittävä, ehkä paikoin jopa hieman pelottava. Kiehtova arpi, tummat hahmot sateessa, epäilyttävä työpaikka ja ateistin mielenkiintoiset ajatukset. Hieman jopa romantiikkaa, jota varjosti kummipoika Maurin sairaus.
Loppua kohden juttu kuitenkin lässähti.
Ymmärrän kyllä yliluonnollisen ja pidänkin paljon tarinoista, joissa mennään ihan toisenlaisiin maailmoihin. Mutta jotenkin Juditin uniseikkailut ja porukan matka taivaanporteille oli ehkä hieman tönkkö. Ja etenkin paluu sieltä.. Ja kummipoika Maurin loppu se vasta tönkkö olikin..
(Juonipaljastus:
Mahtava ajatus, että maailma on vain Jumalan keskeneräinen luomus, jonka hän jätti kesken ja häipyi - ja että taivaan on vallannut jokin muu, joka väittää olevansa jotain jumalallista. Mutta että kaikki tapahtumat pohjautuivat vain jumalaisen otuksen mielenkiintoon tavallisesta Juditista... Odotin jotain hieman erilaista. )
Arvosanaksi antaisin kuitenkin 3/5 tähteä, sillä niin paljon mielikuvitusta ja taitavaa juonenpunontaa tähän oli käytetty ja lukukokemus oli viihdyttävä :)
Olen aika samoilla linjoilla kanssasi tästä. Minusta Sielut kulkevat sateessa oli pelottava, mutta myös vaikuttava. Se on yksi niistä kirjoista, jotka ovat todella jääneet mieleeni. En oikein pitänyt lopusta, ja muistan olleeni siihen pettynyt. Jumalaa koskeva paljastus oli hätkähdyttävä, ja siitä kyllä pidin. Ihan Cthulhu-meininkiä.
VastaaPoista