torstai 31. joulukuuta 2020

Vuonna 2020 lukemani kirjat - kaikki yhdessä:


Vuosi 2020 oli mahtava lukuvuosi. Kirjoja luin/kuuntelin yhteensä hurjat 92. Viime vuonna kirjoja tuli luettua 70. Blogini on ollut olemassa vuodesta 2011 (tosin tauolla 2014-2018) ja tämän vuoden kirjasaldo on suurin ikinä. Lähimmäs tätä vuotta pääsin vuonna 2008, jolloin luin 80 kirjaa. 
Luettujen kirjojen määrää ovat ehdottomasti lisänneet äänikirjat. Äänikirjojen osuus tänä vuonna on ollut 28/92. 

Pieni lukuähky puskee päälle ja varsinkin nyt loppuvuodesta on ollut välillä olo että "pitäisi lukea", sen sijaan että haluisin lukea. Tavoitteeni onkin vuodelle 2021, että lukeminen on nautinto, enkä ota siitä tai bloggaamisesta paineita. En pyri ylittämään mitään tiettyä lukumäärää tälle vuotta, vaan nautiskelemaan ja tunnelmoimaan kirjoista sekä kehittämään blogikirjoitteluani laadukkaammaksi. 

Tässä siis kuukausittain kaikki vuonna 2020 lukemani kirjat, olkaapa hyvät. 
Kuukauden suosikki on merkattu sydämellä 💓. 

Tammikuu:
(1902 sivua, 13h 1min.)


Helmikuu:
(1417 sivua, 26h 54min)


Maaliskuu:
(2350 sivua, 10h 33min)


Huhtikuu:
(2477 sivua, 21h 03min)


Toukokuu:
(2074 sivua, 11h 39min)


Kesäkuu:
(2190 sivua, 19h 26min)


Heinäkuu:
(2897 sivua, 11h 55min)


Elokuu:
(2236 sivua, 31h 12min)


Syyskuu:
(1312 sivua, 27h 47min)


Lokakuu:
(1959 sivua, 29h 8min)


Marraskuu:
(1538 sivua, 27h 06min)


Joulukuu:



keskiviikko 30. joulukuuta 2020

Joulukuussa luetut:

Joulukuussa lukuähky meinasi jälleen puskea päälle, mutta ehdin kuitenkin lukea 6 kirjaa. Kirjojen joukossa oli koskettavia ja upeita teoksia, mutta myös niitä jotka jäivät "ihan kivan" tasolle. Suosikiksi nousi Talven lapset. 
Kirjoista 2/6 oli kotimaisia, 5/6 naiskirjailijoiden kirjoja (aavenovelleissa oli siis mukana sekä naisten että miesten novelleja) ja 2/6 äänikirjoja
Joululahjakirjoja en tänä vuonna saanut, mutta onneksi luettavaa riittää muutenkin. 

Kirjojen keskiarvo oli 3,8. 


Vuosi 2020 on siis paketissa kirjojen osalta. Huomenna julkaisen postauksen koko vuoden kirjoista, joita ehtikin kertyä melko huima määrä - mutta siitä lisää siis huomenna. 

Mitäs tammikuu sitten tuo tullessaan? 
Lukupinossa on ainakin Anni Nupposen Valkoinen kaupunki ja pari kirjaa Johanna Sinisalolta. 
Tarkemmat suunnitelmat huomenna. 

maanantai 28. joulukuuta 2020

Ruumiittomat - suomalaisia aavenovelleja


 J. S. Meresmaa, Anni Nupponen, Kari Välimäki, Taru Luojola, Maria Carole, Samuli Antila, Heikki Nevala, Tarja Sipiläinen, Anne Leinonen, Minna Roininen, Jussi Katajala, Jani Kangas, Janos Honkonen, Shimo Suntila. 
Osuuskumma 2014
Sivuja 285
Novelleja 14
Kirjasto

"Kuistin porras narahti Rebekan lenkkitossun alla, kun hän loikkasi katoksen alle suojaan. Suuret sadepisarat rummuttivat ränsistynyttä kattoa. Vesi räiskyi harottavista räystäistä holtittomasti kielojen tummille lehdille ja maitohorsmapöheikköön, joka saartoi taloa. "

Lyhyesti:

Yksiin kansiin koottuna 14 eri pituista aavenovellia. 
Meresmaan Kielolinnassa Rebekka löysi tiensä vanhaan taloon, jota ei enää pitäisi olla olemassa. Nupposen Maitoa mandariinilasista kertoo Ronjasta, joka peri tätinsä asunnon, jossa hän ei ollutkaan yksin.
Välimäen Uudet perunat laittoi vahingon kiertämään, kun kosto on vain saatava.
Luojolan Herra Maximilian Dunkelhaus ja hänen tivolinsa kertoi tivolista karanneen tytön surullisen tarinan.
Carolen Ruusunnuppuni, kaikkeni antoi miehelle lisää elinaikaa irti leikatun käden muodossa.
Antilan Synnytetty kertoi uuden luomisesta ja vanhan hiipumisesta.
Nevalan Syyllisyyden varjot on tarina Aimosta, joka varastaa kirkon köyhäinavun..
Sipiläisen Henkien polku vie lukijan Ninan mukana Meksikoon.
 Leinosen Tyttö niityllä on tarina huijaamisesta ja ahneesta niitystä.
Roinisen Vielä yhdet jäähyväiset kertoo Liisasta, joka alkaa nähdä kuolleen ex miesystävänsä.
Katajalan Odottajassa autetaan kuolleita pääsemään eteenpäin.
 Kankaan Tyhjiö 29B kertoo haastavasta työprojektista.
Honkosen Vespulassa pääosassa on Henri, jonka paras ystävä on kummitus.
Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä Suntilan Chudakovin aaveet vie meidät matkalle Kuuhun. 

"Boston nauraa viimeiset happivarastonsa. Hän on tullut auttamaan aavetta, joka ei tarvinnutkaan pelastusta. - Sinä halusit auttaa minua, hän kähisee. Pölyolennot kerääntyvät lähemmäs, Chudakovin aaveet. Boston voisi vaikka vannoa, että yksi niistä näyttää hänen äidiltään. "

Mielipide:

Olen lukenut aika vähän novelleja ja nyt muistan taas miksi - minusta ne loppuvat aina ennen kuin ehtivät edes kunnolla alkaa. Toisaalta on mukava, että ne jättävät paljon oman mielikuvituksen varaan, toisaalta kaipaisin enemmän taustatarinaa. 
Tämä oli ihan mielenkiintoinen pläjäys aavetarinoita. Yksikään ei kylläkään ollut pelottava, minkä minä itse miellän kummitustarinalle suht tärkeäksi. Mielenkiintoisia ja erikoisia nämä sen sijaan suurimmaksi osaksi olivat. 
Minun suosikkieni joukkoon pääsivät Kielolinna (joka oli aika perinteinen, mutta sopivan aavemainen), Tyttö niityllä, Vielä yhdet jäähyväiset sekä Chudakovin aaveet (joka oli kaukana perinteisestä). 
Kirjan takakansi mainosti kirjailijoiden olevan spekulatiivisen fiktion kärkinimiä, itse en ollut kuullut kuin Anni Nupposesta ja J. S. Meresmaasta. 
Tässä siis ihan ok kokoelma sinulle, joka pidät novelleista ja kummituksista. 

3/5


lauantai 26. joulukuuta 2020

Christina Kartanon varjoissa - K. M. Peyton


 Englanninkielinen alkuteos 1982 Flambards
WSOY 1984
Suomentanut Sirkka Salonen
Sivuja 224
Kirjasto

"Kettu juoksi vaivattomasti. Se nousi mäen ylös lyhyen märän ruohikon läpi, pudottautui ojaan ja juoksi eteenpäin virtaavassa vedessä. Oja oli syvä, ja sen yllä kasvoi orapihlajia ja valtavia jalavia, joiden viimeiset keltaiset lehdet helottivat taivasta vasten, märkää marraskuista taivasta vasten, joka roikkui synkkänä kukkulan ja tulvivan, vesien halkoman laakson yllä."

Lyhyesti:

Nuori Christina asuu Grace- tätinsä luona - kunnes Russel- eno yhtäkkiä pyytääkin häntä asumaan Flambardsin kartanoon. Asialla ei suinkaan voi olla mitään tekemistä Christinan tulevan perinnön kanssa... 
Niinpä Christina lähtee kartanoon ja tutustuu äkäiseen, katkeroituneeseen enoonsa sekä tämän kahteen poikaan Markiin ja Williamiin. Eno on metsästysmiehiä henkeen ja vereen, vaikkei voikaan enää itse nousta hevosen selkään. Hän vaatii Christinaakin opettelemaan ja ennakkoluuloistaan huolimatta tyttö ihastuu hevosiin ja vauhdin hurmaan. Tallipoika Dick on onneksi kärsivällinen ja lempeä opettaja. 
Veljeksistä Mark on isänsä kultapoika, taitava, joskin kova ratsumies. William puolestaan pelkää ratsastusta ja joutuukin ikävään onnettomuuteen. 
Vuodet kuluvat ja lopulta on tehtävä päätös, joka vaikuttaa monien elämään. 

"Hän nosti leukaansa ja veti otsalle muutaman kiehkuran uuden koppahattunsa lierin alta. Hän halusi pitää hiuksiaan ylhäällä, sykeröllä niskassa, niin että koppahattu olisi ollut syvemmällä otsalla juuri sillä tavoin kuin Christina kuvitteli sen näyttävän niin tavattoman tyylikkäältä, mutta Mary kauhistui hänen ehdotustaan eikä suostunut ottamaan sitä kuuleviin korviinsakaan. "

Mielipide:

Ihana pieni nostalgiapläjäys. 
Olen nuorempana lukenut koko Christina- sarjan sekä Peytonin kirjoittamat hevoskirjat Tähdenlento ja Yli esteitten. Nämä kaikki ovat jääneet mieleeni ja nyt olikin mukava palata Christinan mukana Englannin maaseudulle. 
Kirja oli aikalailla samanlainen kuin muistelinkin. Harkitseva, hitusen romanttinen ja sopivasti hevosia. Peytonin kuvaukset aikakaudesta, ihmisistä ja eläimistä olivat loistavia ja pääsin niin aidosti mukaan kettujahtiin kuin kartanon arkeenkin. 
On niin sääli, että vanhat kirjat tahtovat painua unohduksiin ja kun niihin haluaisi palata, niitä on vaikea löytää. 
Ihana pieni kirja. 

4/5


maanantai 21. joulukuuta 2020

Talven lapset - Jennifer McMahon


 Englanninkielinen alkuteos 2014 The Winter People
Bazar 2020
Suomentanut Sari Karhulahti
Sivuja 378
Kirjasto

"Rakas tätini Sara Harrison Shea surmattiin raa'asti talvella 1908. Hän oli kolmekymmentäyksivuotias. Pian Sara- tädin kuoleman jälkeen keräsin kaikki hänen päiväkirjansa osat, jotka suinkin löysin, sillä hän oli kätkenyt ne lukuisiin hyviin piiloihin eri puolille kotitaloaan. Hän oli ymmärtänyt, millaiseen vaaraan ne hänet saattoivat. "



Lyhyesti:

Tarinaa kerrotaan kahdessa eri aikatasossa. Välillä eletään vuotta 1908, jolloin tarina kulkee Sara Harrison Shean päiväkirjamerkintöjen mukana, välillä nykypäivää joko 19- vuotiaan Ruthien tai miehensä menettäneet Katherinen kertomana. 
Vermontissa on pieni West Hallin kylä, joka tunnetaan mystisistä legendoista ja omituisista katoamistapauksista. Tunnetuin niistä kertoo juuri Sarasta, hänen kotinsa ympäristöstä ja asioista joita ei järjellä voi selittää. Saran tytär kuoli ollessaan kuusi vuotias ja kuukausi tämän jälkeen myös Sara kuolee. Mitä todella tapahtui?
Ruthie asuu äitinsä ja siskonsa kanssa Saran entisessä kotitalossa. Eräänä aamuna äiti on kadonnut ja vihjeitä etsiessään sisarukset löytävät Saran päiväkirjan, sekä muitakin omituisia esineitä joiden ei kuuluisi olla heidän kotonaan. Ruthie huomaa, ettei ole ainoa joka etsii jotain kadotettua ja kietoutuu vuosisatojen takaiseen mysteeriin - joka ei ole aivan turvallista. 

"Olen luvannut kertoa sinulle kaiken, mitä tiedän nukkujista. Mutta ennen kuin jatkat, sinun täytyy oivaltaa, että opetan sinulle väkevän taian. Se edellyttää varmuutta. Kun se on tehty, sitä ei voi peruuttaa. Taian avulla saat nukkujan heräämään ja palaamaan luoksesi. On mahdotonta ennustaa, kuinka kauan aikaa siihen menee. Toisinaan muutamia tunteja, toisinaan päiviä. Herännyt nukkuja jää tähän maailmaan seitsemäksi vuorokaudeksi ja lähtee sen jälkeen iäksi. "

Mielipide:

Aavemaisen satumainen kirja, joka vei heti mennessään. 
Vaikkei kirja ehkä ollut maailman nopeatempoisin, sen salaisuudet ja taianomaisen karmiva tunnelma ilmaisivat ainakin minut heti mukaansa. Minua harvoin pelottaa lukiessani kirjaa, mutta nyt niin kävi. 
Ahmin kirjan viimeiset 200 sivua eilen illalla lasteni mentyä nukkumaan. Olin aivan lukukoukussa, eikä väsyttänyt lainkaan vaikka yleensä silmäni alkavat hetkessä lupsahdella lukiessani illalla. Oli vaikea saada unta, niin vahvasti elin vielä tarinan jälkitunnelmissa. Huh. 
Tässä oli kaikki kohdallaan ja jännitys kantoi loppuun saakka. 
Minä rakastuin tähän kirjaan. Siinä oli hulluutta, tuskaa, surua. Rakkautta, taikaa, toivoa. Kuinka itse toimisit, jos voisit saada rakkaasi takaisin, edes pieneksi hetkeksi?

5/5


torstai 17. joulukuuta 2020

Taivaslaulu - Pauliina Rauhala


 Gummerus 2013
Sivuja 284
Storytel äänikirja
Kesto 8h 51min
Lukija Vuokko Hovatta

"Lapseni pyydystää lattialta auringonlaikkuja. Koskettaa kädellä, nuolaisee, nauraa. Pilvi varastaa laikut. Lapsi pelästyy, itkusta nousee myrsky. Sadepisarat vyöryvät poskille, kitapurje pullistuu tuulessa. Mietin, mistä kasvatus alkaa. Kerronko ensin löytämisen ilosta, katoamisen surusta vai pelon voittamisesta."


Lyhyesti:

Vilja ja Aleksi ovat nuori pari, jotka kuuluvat vanhoillislestadiolaisiin. Rakkautta riittää, samoin suunnitelmia tulevan varalle. Olisi mukava opiskella ja käydä töissä lasten välissä, maalailla ateljeessa. Molemmat haluavat lapsia ja näkevät jo edessään pirtinpöydän ja suuren kattilallisen puuroa. 
Mutta kun lasten välille ei jääkään taukoa, keho ei ehdikään toipua edellisestä raskaudesta ja kotona on jo 4 pientä lasta, alkaa sekä usko että jaksaminen horjua. Kun nainen nähdään vain äitinä, lapsien kantajana ja antajana, eikä apua ja tukea tahdo löytyä - tämä on naisen osa, kyllä muutkin jaksavat. Onneksi sentään on Aleksi, joka tukee ja auttaa ja auttaa löytämään apua kun ei enää itsekään siihen kykene. 
Tämä on Viljan ja Aleksin tarina. 

"Uskovaisen naisen toilettilaukusta löytyy aina rasaustestipuikkoja. Niitä ei haeta apteekista yksitellen, vaan ostetaan säästöpakkauksina viisi kahdellakympillä. Koska minulla on harmittavan epäsäännöllinen kuukautiskierto, teen raskaustestin melkein joka kuussa paitsi silloin kun emme rakastele tai tiedän jo olevani raskaana. Elämäni ennustamiseen ei tarvita viittä euroa minuutti plus paikallisverkkomaksu, ei korttipakkaa, horoskooppia eikä planeettojen asentojen tarkkailua. Testipuikon ikkuna on kristallipallo, josta katson kohtaloni. "

Mielipide:

Uskomattoman kauniisti kirjoitettu kurkistus lestadiolaisten arkeen. 
Kirja etenee vaihtelevasti kuvaten välillä nykyhetkeä, välillä Aleksin lapsuutta ja nuoruutta sekä anonyymin blogin tekstejä. Mukana on myös pariskunnan lasten näkökulmasta, leikkien kautta kuvattua elämää. Ilot, surut, pelot. Todella hienoja huomioita. 
Kirjailija on onnistunut loistavasti kirjan hahmojen kanssa - Viljan tunteet tunkeutuivat syvälle sydämeen, väsymys ja epätoivo välittyivät aidosti ja koskettavasti. Ja vaikka kirjassa oli paljon surua ja uskon synkkiä, vaiettuja puolia, tämän rakkaustarina oli kaunis. Aleksin huolehtivaisuus, avuliaisuus ja välittäminen olivat koskettavia, varsinkin kun hänen lapsuuttaan kuvattiin suht ankarissa oloissa. 
Tällaista elämä voi pahimmillaan ja parhaimmillaan olla. 
Tämä oli kyllä sellainen tunteiden vuoristorata, että... Miksen ole lukenut tätä jo aiemmin? Kaikki ovat tätä kyllä kehuneet ja nyt ymmärrän miksi. Olen iloinen, että vihdonkin tartuin tähän. 
Upea, kaunis kirja. 

4/5


Minulla alkaa muuten huomenna joululoma, jospa ehtisin lukemaan enemmän :)

torstai 10. joulukuuta 2020

Sinä - Caroline Kepnes


 Englanninkielinen alkuteos 2014 You
Tammi 2019
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Sivuja 408
Storytel äänikirja
Kesto 13h 42min
Lukija Toni Kamula

"Sinä astut kirjakauppaan ja pitelet kahvasta, jottei ovi paukahda. Hymyilet, sinua nolottaa olla kiltti tyttö, ja kyntesi ovat lakkaamattomat ja v- kaulainen neulepaitasi on beesinvärinen, ja on mahdotonta tietää onko sinulla rintaliivit, mutta en usko, että sinulla on. Olet niin puhtoinen, että olet tuhma, ja mumiset ensimmäisen sanasi minulle - hei- vaikka useimmat vain kulkisivat ohi, mutta sinä et kulje, väljissä vaaleanpunaisissa farkuissasi, joiden väristä tulee mieleen Lotta ystäväni- kirjan hämähäkinseitti, ja mistä sinä siihen tupsahdit?"

Lyhyesti:

Guinevere Beck, nuori kirjallisuuden opiskelija, astuu Mooneyn kirjakauppaan. Kaupassa työskentelee Joe- niminen mies, jonka huomio kiinnittyy Beckiin. Joe uskoo, hän on kohdannut elämänsä rakkauden. Uskoo siihen niin kovin, että alkaa seurata Beckiä. Hän saa selville tämän nimen, etsii somesta, löytää osoitteen. Seuratessaan Beckiä, hän tulee pelastaneeksi tämän hengen - ja samalla varastaneeksi tämän puhelimen. Beck nauttii saamastaan huomiosta, mutta hänelle ei tahdo riittää yhden miehen huomio. Mustasukkainen Joe päättää raivata tieltä epämiellyttävän poikaystävän ja myös Beckin paras ystävä Peach aiheuttaa hänelle päänvaivaa. 
Kuinka pitkälle Joe on valmis menemään rakkauden vuoksi? 
Kirjasta on tehty myös samanniminen tv- sarja Netflixiin. 
Kirjalle on jatko-osa Tosirakkaus. 

"Sinä tykkäsit siitä ja sain hymiön ja meillä on tänä iltana treffit -jes!- ja olen toiminut juuri oikein -jes!- ja vein sänkyyn ottamani kirjoituskoneen takaisin paikalleen ja tukkani näyttää tänään hyvältä jes!- ja Curtis on töissä tänä iltana, joten minun ei tarvitse sulkea kauppaa -jes!- ja Peach on poissa kuvioista -jes!- ja minulta tulee valtavasti kun runkkaan ajatellen sinua, Beck. Mistä sen tietää? Ehkä se tapahtuu tänä iltana."

Mielipide:

Kuuntelin kirjaa työmatkoilla ja iltaisin seurasin sarjaa Netflixistä. 
Sarja myötäili kirjaa aika hyvin, pienin eroavaisuuksin. Pidin sekä kirjasta, että sarjasta. 
Kirjassa mielenkiintoista oli se, että tämä oli kerrottu juuri Joen, stalkkerin, näkökulmasta. Oli välillä vaikea muistaa, että hän oli loppuunsa paha tyyppi. Joen perustelut itselleen (ja lukijalle) olivat hyvin vakuuttavia. Joe oli toisaalta todella sympaattinen ja välillä minua jopa harmitti hänen puolestaan (etenkin kun Beck ei ollutkaan niin puhtoinen kuin Joe oletti). Toisaalta hänen pakkomielteensä oli hyvin häiritsevää ja ahdistavaa. Kirjan hahmot olivat hyvin ristiriitaisia. Itse en pitänyt Beckistä, enkä hänen teoistaan. Joesta toisaalta pidin, mutten hänen teoistaan. 
Jotkin kirjan tapahtumat eivät olleet kovin realistisia (esim. mies varastaa puhelimen, eikä liittymää suljeta - varas voi seurata huoletta kulkevia viestejä), mutta se ei häirinnyt lukukoemusta. 
Pakko myöntää, että pidin tässä tapauksessa tv- sarjasta hieman enemmän. Joen näyttelijä oli aivan loistava, sarjassa oli sopivasti huumoria ja dramaattisia käänteitä. 
Loistava trilleri siis kaikin puolin, aiheeltaan vakava, mutta viihteellinen toteutus. 
Suosittelen, sekä kirjaa että sarjaa. 

4/5


tiistai 8. joulukuuta 2020

Keskiyön kirjasto - Matt Haig


 Englanninkielinen alkuteos 2020 The Midnight Library
Aula & Co 2020
Suomentanut Sarianna Silvonen
Sivuja 328
Kirjasto

"Yhdeksäntoista vuotta ennen kuin Nora Seed päätti kuolla, hän oli Hazeldenen koulun viihtyisässä pikku kirjastossa Bedfordin kaupungissa. Hän istui matalan pöydän äärellä ja tuijotti shakkilautaa. - Nora kultaseni, on aivan luonnollista olla huolissaan tulevaisuudestaan, rouva Elm, kirjastonhoitaja, sanoi silmät tuikkien. "

Lyhyesti:

Nora on 35- vuotias, kun hän päättää kuolla. Hän on yksinäinen, välit sukulaisiin ovat huonot, hän on jättänyt miehensä juuri ennen häitä ja potkutkin hän sai juuri töistä. Kaikki tuntuu kurjalta ja viimeinen pisara on hänen kissansa kuolema. Nora siis päättää kuolla. 
Mutta kuoleman sijaan hän päätyy jonnekin elämän ja kuoleman välillä. Hän on keskiyön kirjastossa, jossa hänelle nuoruudesta tuttu kirjastonhoitaja kertoo mahdollisuudesta kokeilla vaihtoehtoisia elämiä. Miltä olisi tuntunut olla kuuluisa rock tähti? Tai jäätikkötutkija? Millaista olisi ollut mennä sittenkin naimisiin ja perustaa pubi? Löytääkö Nora koskaan elämää, johon haluaisi juurtua? Ja mitä pitää sisällään katumuksen kirja?

"Kirjojen selkämyksissä ei näkynyt teosten tai kirjoittajien nimiä. Värisävyn lisäksi kirjat erosivat toisistaan vain koon perusteella: kaikki olivat saman korkuisia, mutta eri paksuisia. Jotkut olivat jopa viiden sentin paksuisia, toiset paljon ohuempia. Muutama kirja oli tuskin vihkosen kokoinen. Nora kurotti ottamaan hyllystä kirjan."

Mielipide:

Keskiyön kirjasto, joka tarjoaa kurkistuksen elämään jonka olisit voninut saada. Jos olisit valinnut toisin. Mikä kiehtova ajatus. 
Olin mielessäni kuvitellut keskiyön kirjaston maagisemmaksi, salaisemmaksi, upeammaksi. Se oli kuitenkin aika arkinen, tavallinen. Siihen ei liittynyt suurta mystiikkaa. 
Nora oli päähenkilönä mukavan tavallinen, helposti samaistuttava, vaikkakin itseään kovasti surkutteleva tyyppi. Toisaalta pidin, toisaalta en. 
Noran seikkailut eri elämissä olivat aluksi kiehtovia ja mielenkiintoisia, mutta jossain vaiheessa jo kyllästyin. Pointti tuli jo selväksi, mitä uutta olisi tarjota? Ja toki oli arvattavissa, että loppujen lopuksi Nora ei haluakaan kuolla. 
Niin. Tämä oli toisaalta ihan kiva kirja, ihan kiva ajatus, tärkeitä asioita... Mutta minulle lukukokemus jäi vain "ihan kivaksi". Ei tämä tehnyt vaikutusta tai saanut aikaan Wau- fiilistä. Ei mennyt tunteisiin. Ihan kiva. 

3/5


Kolmen kuukauden katsaus

 Koontipostaus huhti-, touko- ja kesäkuulta.  Bloggaaminen on ollut tauolla perheen sairaustapauksen vuoksi. Instagramiin olen päivittänyt ...