Like kustannus 2016
Suomentanut Tuomas Kauko
Sivumäärä 287
Kirjasto
"Luonnon yllä vallitsi rauha. Varjot horisontissa tummuivat, terävöityivät taivasta vasten ja sulautuivat lopulta yöhön. Kaikki neljä vaikenivat. Ei kuulunut muuta kuin hiljaista muminaa radiosta. Takapenkillä Vigdís luki kirjaa, Anna oli juuri avannut oluen herättyään lyhyiltä nokosilta. Heidän välissään makasi Annan koira, islantilainen paimenkoira, jonka Anna oli hankkinut muutama kuukausi sitten. "
Lyhyesti:
Neljä nuorta aikuista on lähtenyt retkelle Islannin erämaahan. Sankka sumu yllättää heidät ja he törmäävät kivisen talon seinään. Auto hajoaa ja omituinen vanha pariskunta tarjoaa heille vastentahtoisesti yösijan.
Ystävykset yrittävät kerran toisensa jälkeen päästä pois erämaasta, mutta päätyvät aina uudelleen talolle. Näkyvyyden vievät hiekkamyrskyt, omituinen hylätty kylä, pariskunnasta paljastuvat salaisuudet, selittämättömät tapahtumat...
Minne he voivat paeta, kun pakopaikkaa ei ole?
"Miksi tämä kuva on revitty? hän huusi ja päästi lopulta kuvasta irti. Hän antoi kyynelten tulla, nojasi seinää vasten ja huusi lisää. Sitten hän valui alas lattialle, eikä välittänyt, vaikka hän sai haavoja lasinsirpaleista. Hän kuuli eukon lähestyvän keittiöstä. Hän ajatteli autiomaata, lasta, taloa, joka oli lukittu ja jota puolustettiin kun linnoitusta, aitaa padon päällä, rotkon roikkuvaa siltaa - ja sitä, että jokin halusi tulla pimeästä sisään, vastarannalta tälle puolelle."
Mielipide:
Tässä on kirja, joka vie yöunet.
Häiriintynein tarina, jonka olen ikinä lukenut.
Todella karmiva tunnelma.
Pelko lisääntyy pikkuhiljaa, eikä oikein mihinkään voi luottaa. Kirjan loputtuakin jää olo, ettei oikein ole varma mitä oikein tapahtui. Ehkä olisin hitusen lisää selvennystä kaivannut loppuun, mutta toisaalta kirja jätti niin vahvan tunteen jälkeensä, ettei se haittaa. Joutuupahan miettimään ja pohtimaan ja arvailemaan. Tekisi mieli lukea kirja uudelleen, uusin silmin, jos sieltä osaisi poimia ne puuttumaan jääneet palaset.
Kirjan henkilöt eivät täysin olleet makuuni, liikaa päihteitä ja sekoilua, mutta toisaalta se kaikki kuului tähän tarinaan. Kaikilla oli oma vaikea menneisyytensä ja jokainen joutui kohtaamaan sen retken aikana.
Todella upeasti kirjoitettu, luontoa oli kuvattu kauniisti. Teksti imaisi heti mukaansa.
Minä en nyt osaa päättää, annanko 4 vai 5 pistettä. Toisaalta lukukokemus oli hyvin vahva, mutta avoimia kysymyksiä jäi niin paljon. Mitä mieltä te olitte kirjan lopusta? Mitä siinä todella tapahtui?
4-5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti