Kalman kevät - Virpi Hämeen-Anttila

 Otava 2020
Björk- sarja osa 7
Sivumäärä 351
Storytel äänikirja
Kesto 11h 3min
Lukija Jaakko Ohtonen

"Ikkunanpielissä oli aamulla taas jäätä. Miten kauan mahtaa kestää, että tuuli kääntyy länteen päin, hän miettii, kun pukee päälleen pitkän palttoon. Meren rannalla kun asutaan, tuuli viiltää kuin puukko. Se tulee suoraan Siperian aroilta. Siperia. Omsk. "

Karl Axl Björkiä tarvitaan taas, tällä kertaa jahtaamaan aavetta. 
Björkin ystävätär Iida pyytää Björkin apua. Opiskelija Matilda Kivikarin eno on kuollut tapaturmaisesti ja Matilda epäilee että kummituksella on ollut osuutta asiaan. Björk itse ei usko kummituksiin, mutta suostuu kuitenkin tutkimaan tapausta. Varsin pian hän saa selville, ettei kuolema ollutkaan tapaturmainen - vaan murha. 
Tutkinta paljastaa salaisuuksia menneisyydestä - eno on saanut 30 vuotta sitten aviottoman lapsen venäläisen naisen kanssa ja nyt tuo lapsi on ilmaantunut hautajaisiin ja testamenttia kuulemaan. Onko hän todella se, joka hän väittää olevansa?
Tutkimustensa lisäksi Björk hoitaa huolella päivätyönsä setänsä yrityksessä. Lisäksi hänen on tehtävä vaikea päätös rakkausrintamalla - haluaako hän jatkaa poikamieselämäänsä vai kihlautua vihdoinkin. Ja jos kihlautuu, niin kuka onkaan hänen sydämensä valittu?

"Björk laski telefoonin kuulokkeen paikalleen ja palasi mietteissään pöytänsä ääreen. Tavallaan oli hyvä, että Martti sivuutti kummituksen. Se salli Björkin edetä omaa reittiään rikoksen tutkimisessa. "

Oikein hyvä!
Sarja jatkuu tasaiseen hyvään tahtiinsa, aina kuitenkin jotain uutta mukanaan tuoden. Nautin tämän sarjan kuuntelemisesta kovasti. 
Ainoa miinus lukijan vaihtumisesta. Useimmat aiemmista kirjoista on lukenut Aku Laitinen ja olen mieltänyt hänet Björkin ääneksi. Ei Ohtosenkaan lukemisessa mitään vikaa ollut, mutta hänen äänensä ei vain ollut Björkin - jos hoksaatte mitä tarkoitan. 
Olen hyvin tyytyväinen siihen, että Björkin lemmenkuviot saivat viimeinkin vaihtelua ja edistystä, mutta en olisi arvannut sen etenevän aivan näin. Veikkaan kylläkin, että jotain erikoista tulee vielä tapahtumaan ennen kuin Björk todella saa onnensa. 
Tykkäsin. 

4/5

Billy Summers - Stephen King

 Englanninkielinen alkuteos 2022 Billy Summers
Tammi 2022
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Sivumäärä 509
Storytel äänikirja
Kesto 19h 52min
Lukija Toni Kamula

"Billy Summers istuu hotellin aulassa odottamassa kyytiä. On perjantai, kello on kaksitoista. Hän lukee Justus- sarjakuvalehteä, mutta ajattelee Émile Zolaa ja tämän kolmatta romaania ja läpimurtoteosta Thérése Raquinia. Hän ajattelee, että se on hyvin vahvasti nuoren miehen kirja. "

Billy Summers on palkkamurhaaja, joka tappaa vain pahiksia. Hän lupaa tehdä vielä yhden keikan, sen viimeisen, josta hänelle luvataan suuri palkkio. Palkkiota suurempi houkutus on on hänen peiteroolinsa - Billyn täytyisi muuttaa uudelle paikkakunnalle ja esittäytyä kirjailijana. 
Billy ottaa keikan vastaan, vaikka jokin siinä ei tunnu oikealle. Ja sen sijaan, että vain esiintyisi kirjailijana hän alkaa oikeasti kirjoittaa kirjaa. Omaa elämänkertaansa. Lapsuudestaan, sisarestaan, sijaiskodistaan, sotilasurastaan... 
Billy suorittaa tehtävänsä ja katoaa - mutta hän ei saakaan sitä mitä hänelle luvattiin. Mukaansa hän saakin jotain aivan muuta ja kun hän lähtee kaivelemaan tehtäväänsä pintaa syvemmältä, hän löytää todellisen pahiksen. 

"Torstaiaamu. Päivä jota on odotettu. Billy nousee viideltä. Hän syö paahtoleipää ja juo painikkeeksi lasillisen vettä. Ei kahvia. Ei minkäänlaista kofeiinia ennen kuin työ on tehty. Kädet eivät saa vapista yhtään, kun hän nostaa kiväärin olalle ja katsoo Leupold- kiikaritähtäimeen "

Kingin kirjoja jonkin verran lukeneena täytyy sanoa, että osa uppoaa ja osa ei ja osasta on vähän vaikea sanoa. Tämä kuuluu viimeiseen kategoriaan. 
Joo, Kingin tyyli on sujuvaa, nautinnollista ja houkuttelevaa. Kirjat on kuvattu aidosti, elävästi. Jokainen pikkuinenkin asia on huomioitu. Vaikka teos on pitkä, se sujuu eteenpäin. 
Mutta. Juoni ei ollut erikoinen. Traaginen yhden miehen tarina, jossa kaikki ei ole aina niin mustavalkoista. Voi olla hyvä vaikka onkin paha. 
Billyn oma tarina oli mielenkiintoinen ja avaava. Siitä pidin eniten. Kirjan loppu puolestaan hyppäsikin johonkin ihan muuhun kuin olin olettanut, enkä itse oikein siitä niin välittänyt. 
Henkilöhahmot toimii, ihmiskuvaus on loistavaa. Mutta muutoin tämä ei minuun oikein iskenyt, ei tehnyt vaikutusta, ei ollut erikoinen. 
Hauska viittaus Hohtoon löytyy kirjasta, eli pientä yliluonnollisuuden hakuakin oli mukana. 
Kuuntelin siis äänikirjana, toimi hyvin. Kirjana en varmaan olisi jaksanut lukea loppuun. 

3/5

Kirkkopuiston rakastavaiset - Virpi Hämeen-Anttila

 Otava 2019
Björk- sarja osa 6
Sivumäärä 319
Storytel äänikirja
Kesto 8h 51min
Lukija Aku Laitinen

"Odotus tuntui kestävän iäisyyden, vaikka kelloon katsoessa aikaa ei kulunut kun puoli tuntia. Hän käveli katua edestakaisin, jotta pysyisi lämpimänä. Hän halusi myös välttää törmäämästä väärään ihmiseen. Viimein hän näki, että jalkakäytävälle ilmestyi nainen, jonka solakka varsi oli kätketty pitkään ja paksuun turkisreunaiseen talvitakkiin."

Karl Axel Björk on palannut Berliinin matkaltaan mieli synkkänä. Hän näki ja koki siellä kauheita asioita ja ikävä Katjaa kohtaan on suunnaton. 
Työt hänen setänsä sähköfirmassa pitävät hänet kuitenkin kiireisenä ja hän saakin apulaisjohtajan paikan. 
Kirkkopuistosta löytyy kuollut nuoripari ja tapaus näyttää murha-itsemurhalta. Tytön perhe ei halua asiaa tutkittavan tarkemmin, mutta Björk haistaa tapauksessa palaneen käryä. 
Björk saa selville, että tyttö tiesi aivan liikaa ja johtolangat vievät epäilykset korkealle tasolle. Onko Björkin edes mahdollista kerätä riittävästi todisteita ja saattaa oikeat syylliset telkien taakse?

"Minä tosissani uskon, että joku tappoi heidät molemmat, ja selkäpiitäni karmii, kun mietin, kuka on voinut tehdä niin hirviömäisen teos. Björk nyökkäsi. 
- Aivan. Kaksi nuorta elämänsä alussa. Se on minustakin hirveätä. Ja siksi tahdon selvittää syyllisen."

Sarja jatkaa tasaisen hyvää tahtiaan. 
Kyllä oli taas jännittäviä juonenkäänteitä ja salaisen karmiva juoni. Huh. Kirja myös jäi melko jännittävään kohtaan, ihan kaikkea ei saatu loppuun ja jään jännityksellä odottamaan miten tarina tästä etenee. 
Kirjan henkilöt ovat edelleen miellyttäviä ja mielenkiintoisia. Björkin naiskuviot eivät ole vieläkään edenneet, alkuun minua tympi tämän kohdan jumittaminen, mutta nyt olen jotenkin tyytyväinen, ettei hän ole valinnut (vielä) ketään. 
Minulla ei oikein ole mitään uutta sanottavaa. Loistava sarja, jota aion lukea lisää :)

4/5

Kuka kuolleista palaa - Virpi Hämeen-Anttila

 Otava 2016
Björk- sarja osa 3
Sivumäärä 348
Storytel äänikirja
Kesto 11h 9min
Lukija Aku Laitinen

"Hän keinotteli itsensä sisään pihoja erottavan aidan aukosta ja päätyi aukealle, jolla kasvoi ruohotupaksia. Alue jäi syvään varjoon, ja hän siristeli silmiään, ettei olisi kompastellut hämärässä. Tähän asti kaikki oli mennyt juuri kuten oli luvattu. "

Vuoden 1921 loppukesällä Helsinkiä vaivaa tuhopolttojen sarja. Tulipaloista vihjeeksi jää vain ovenpieleen jätetty hevosenkenkä. 
Eräästä teollisuusrakennuksesta löydetään lopulta ruumis ja hänen epäillään olevan kyseisen laivanvarustamon konttoripäällikkö. Kaikki ei kuitenkaan täsmää ja nokkelan Karl Axel Björkin apua tarvitaan. Yhdessä poliisiystävänsä Martin kanssa he jakavat tietoja ja selvittelevät tuhopolttoja ja kuolemantapausta. 
Tämän lisäksi Björk etsii todisteita pahamaineista Vahanaamaa vastaan. Vahanaama on vangittuna, mutta ilman todisteita ja todistajia, hän päätyy vapaalle jalalle. Onnistuuko Björk löytämään jotain miestä vastaan, vai vaikenevatko kaikki pelon vallassa?
Henkilökohtaista elämää kuohuttavat naisihmiset Björkin liehitellessä sekä Idaa että Lisbetiä, mutta sitoutuminen ei vielä tunnu oikealta. Palavat tunteet kaksoisagentti Katjaa kohtaan sekoittavat myös pakkaa. Elämää vaikeuttaa myös Siperiasta palaava isä, jonka Björk luuli ja toivoi jo kuolleen.

"Björk hyvästeli Esterin ja jatkoi matkaansa synkissä mietteissä. Isä näännyttäisi äidin. Niin oli käynyt ennenkin, mutta nyt äiti oli vanhempi ja hauraampi. Tapanin kuolema oli vienyt häneltä elämänhalun. Mitä voisi tehdä ilman että sotkee itseänsä samaan soppaan?"

Nautin kovasti kolmannesta Björk- kirjasta. 
Tutut hahmot ja tapahtumat palailivat pikkuhiljaa mieleen kirjan edetessä ja uusia jännittäviä käänteitä oli edessä. 
Sarjan kirjat on kirjoitettu sujuvasti ja vetävästi ja ne imaisevat mukaansa. Myös tämä Kuka kuolleista palaa oli oikein koukuttava ja viihdyttävä teos. Kuljin Björkin mukana Helsingin katuja ja etsin vihjeitä tekijöistä. Kirja toimi äänikirjana hyvin ja aion kuunnella muutkin sarjan kirjat äänikirjoina. 
Kirjan henkilöt olivat edelleen oikein miellyttäviä. Björkin naiskuviot toistivat tässä hieman samaa kaavaa kuin edellisessä, eli eivät edenneet suuntaan eivätkä toiseen. Isän paluu puolestaan kuohutti myös omaa mieltäni ja olin vihainen Björkin puolesta - kirja siis herätti tunteita, mikä on aina plussaa. 
Jäin ihan koukkuun ja haluan kuunnella seuraavan osan, Koston kukat, mahdollisimman pian. 

4/5

Miltä tuntuu tappaa - Villy Lindfelt

 Siltala 2020
Sivuja 277
Kirjasto

"Hän seisoi paikallaan ja piteli pistoolia kädessään sormi liipaisimella. Tuntematon ihminen oli polvillaan hänen edessään musta huppu päässään, kädet selän taakse sidottuina. Uhri tuijotti häntä huppuun leikatuista rei'istä silmät kauhusta suurina. Uhri oli valmisteltu häntä varten. Hän oli teloittamassa ihmisen."

Lyhyesti:

Mia Lund, teknologiajuristi- yrittäjä ja 8- vuotiaan tyttären yksinhuoltajaäiti, saa rahakkaan joskin epätavallisen työtarjouksen vanhalta asiakkaaltaan. Mia toivoi tarjouksen liittyvän jotenkin Robertin firmaan, mutta selviääkin, että mies on tappanut ihmisen. Menneisyytensä takia Mia ei halua työskennellä minkäänlaisissa jutuissa, joissa joutuisi tekemisiin poliisien tai oikeussalien kanssa. Nyt hän tekee kuitenkin poikkeuksen. 
Juttu kuulostaa yksinkertaiselta. Mian täytyisi vain auttaa Robertia löytämään todistusaineistoa tapahtuneesta, jotta hän voisi tunnustaa syyllisyytensä vaikuttamatta hullulta. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, sillä tappotilanteen järjesti joku ulkopuolinen eikä Robert tiedä missä ja miten kaikki tapahtui. Lisävaikeutta tehtävään tuo Robertin mielenterveysongelmat - mies on ollut aiemmin psykoosissa, eikä vaikuta kovin tasapainoiselta nytkään. Onko kaikki vain sairaan mielen luomaa kuvitelmaa, vai onko järjestetty murha todella tapahtunut. Saadaanko mahdollista syyllistä koskaan kiinni?

"Robert nousi ylös ja kiiruhti puolijuoksua takaisin autotalliin johtavan välioven luo. Viinipullo seisoi kaula alaspäin oven edessä. Mutta se ei ollut samassa paikassa, johon hän oli sen asetellut. Hän oli aivan varma siitä. Robert raotti ovea, sulki oven. Vielä kerran ollakseen varma asiasta. Oven pystyi avaamaan ja sulkemaan ilman, että se osui pulloon. Joku oli siirtänyt pulloa. Sen jälkeen, kun oli ensin kaatanut sen. "

Mielipide:

Kiehtova, erikoinen alkuasetelma. 
Tarina lähti sujuvasti, nopeasti ja jännittävästi käyntiin. Robertin lapsuuden tarina oli mielenkiintoinen (joskin minua jäi häiritsemään, ettei huppupäälle ollut erikoisempaa selitystä) ja surullinen ja siitä olisin lukenut mielelläni lisääkin. 
Olen kuitenkin kirjaan hieman pettynyt. Moni asia tuntui irralliselta ja osa hahmoista turhilta ja pinnallisilta (esim Linda sekä Tomin ja Emelien ongelmat - niillä ei ollut loppuunsa mitään merkitystä tarinan kannalta). Tapahtumat eivät oikein edenneet alun jälkeen ja jännittäviksi tarkoitetut hetket eivät tuntuneet jännittäviltä (taloon murtautumiset yms). Asioiden toistoa oli paljon.
Myös loppuratkaisu oli pettymys, sillä syyllisen löydyttyä tälläkään ei ollut kummoista motiivia, selitystä, taustaa tapahtuneelle. Pakollinen ammuskelukohtaus ja kaikki oli ohi. Odotin enemmän, jonkinlaista yllätysmomenttia, koukkua. Harmillista. 
Idea oli loistava ja tarina kuitenkin sujuvasti kirjoitettu, mikä sai aikaan ok lukukokemuksen. 

3/5

Potilas - Sebastian Fitzek

 Saksankielinen alkuteos 2018 Der Insasse
Bazar 2021
Suomentanut Heli Naski
Sivuja 383
Kirjasto 

"Miksi täällä on näin kylmä? Alhaalla oli aivan liian kylmä siihen nähden, että Myriam astui juuri helvettiin. Ikkunattoman kellarikopin kosteista tiiliseinistä tuli mieleen musta karsta tupakoitsijan keuhkoputkissa."

Lyhyesti:

6- vuotias Max on menossa näyttämään rakentamaansa lego- alusta naapurin tytölle, kun hän katoaa. Syylliseksi epäillään murhaajaa, Guido Tramnitzia, joka on juuri saatu kiinni kahden muun ihmisen tappamisesta. Mies kuitenkin vaikenee, eikä johtolankoja ole. Tramnitz istuu tuomiotaan psykiatrisessa vankisairaalassa. 
Maxin isä Till ei suostu hyväksymään poikansa katoamista. Hän haluaa saada asiat päätökseen, tavalla tai toisella. Hän saa hullun ajatuksen ja poliisilankonsa avustuksella soluttautuu samaan sairaalaan Tramnitzin kanssa, toisen ihmisen identiteetillä 
Till yrittää päästä lähelle murhaajaa saadakseen selville, mitä Maxille oikeasti tapahtui. Sairaalassa ei kuitenkaan ole ollenkaan turvallista ja Till saa heti itselleen yllättäviä vihollisia... 

"Tramnitz napautti sormellaan kohtaa, josta tahtoi Tillin aloittavan, ja painoi päiväkirjan hänen käsiinsä. - Sanoit itse, ettet pystynyt vastustamaan Max Berkhoffin tarinaa. Lue sitten. Olen iutelias kuulemaan, mitä sanot viimeisistä tunneista, jotka sain viettää sen pikku vintiön kanssa."

Mielipide:

Vetävä, nopea, kiehtova trilleri. 
Helppolukuinen, mutta kuitenkin arvaamaton. Tarina eteni sujuvasti ja sopivan nopeasti. Odotin ehkä jotain hieman enemmän, mutta oli tämä ihan hyvä näinkin. 
Mielen sairaudet ja mielisairaalat ovat aina kiehtovia tapahtumapaikkoja kirjalle kuin kirjalle. Sukellus ihmismieleen ja sen arvaamattomuuteen kiinnostaa kovasti ja saa aina epäilemään kaikkea ja kaikkia. Välillä tarina tuntuu liian epäuskottavalta, mutta älkää takertuko siihen, kaikki selviää lopussa. 
Henkilöt ovat mielenkiintoisia (hurmaava Tramnitz, äkkipikainen Till jne.), sopivan yksinkertaisesti luotuja, mutta kuitenkin monimutkaisia. 
Olen lukenut monia arvioita Potilaasta ja sen on kerrottu olevan hyvin raaka ja väkivaltainen. Itse en kiinnittänyt tähän erityistä huomiota - olenkohan sitten lukenut jo niin paljon raakaa kirjallisuutta, ettei se enää hetkauta minua suuntaan tai toiseen? Tai kuten itse haluan ajatella, osaan pitää lukemaani fiktiona ja siksi se ei tunnu niin kamalalta?
No mutta kuitenkin, ehkä siis pieni varoituksen sana herkille lukijoille - kyllä tässä sattuu ja tapahtuu väkivaltaisuuksia. Niin aikuisille kuin lapsillekin. 
Fitzekiltä on tulossa ainakin kaksi uutta suomennettua teosta tämän vuoden puolella. Voi olla, että tartun niihinkin. 

4/5

Terapeutti - Helen Flood

 Norjankielinen alkuteos 2019 Terapeuten
Bazar 2020
Suomentanut Virpi Vainikainen
Sivuja 318
Storytel äänikirja
Kesto 10h 34min
Lukija Hannamaija Nikander

"Ulkona oli pimeä, kun hän lähti. Heräsin kun hän kumartui ylleni ja antoi otsalle suukon. Olen lähdössä, hän kuiskasi. Käänsin päätä puoliunessa. Hän oli päällystakissa, kassi olalla. Lähdetkö sinä, minä mutisin. Nuku sinä vain. Kuulin hänen laskeutuvan portaita, mutta nukahdin ennen kuin ovi sulkeutui hänen perässään."

Lyhyesti:

Sara on nuorisopsykologi, joka pitää yksityisvastaanottoa kotinsa autotallin yläkerrassa. Talon Sigurd on saanut perinnöksi, ja remontointi on pahasti kesken. Ylityöt ja rahahuolet eivät helpota tilannetta. 
Eräänä perjantaina Sigurd on lähdössä kavereidensa kanssa mökille. Sigurd jättää Saralle vastaajaan viestin jossa kertoo olevansa perillä. Myöhemmin kaverit kuitenkin soittavat ja väittävät, että Sigurd ei ole tullut paikalle. Missä hän on ja kuka valehtelee?
Sigurd katoaa ja Saran kotona alkaa tapahtua outoja. Tavarat vaihtavat paikkaa ja yöllä ullakolta kuuluu askeleita. Sara on aina luottanut hyvään muistiinsa, mutta voiko hän sittenkään luottaa itseensä? Ottavatko poliisit häntä tosissaan, vai pidetäänkö häntä harhaisena, hysteerisenä? Pikku hiljaa menneisyydestä paljastuu asioita, jotka muuttavat monta asiaa... 

"Paras meille yliopistolla luennoinut terapeutti opetti, että tärkeintä, mitä neuroottisen potilaan hyväksi voi tehdä, on auttaa häntä näkemään maailma sellaisena kuin se on. Ei sellaisena kuin sen pitäisi olla tai kuin hän pelkää sen olevan. Ei sellaisena, miltä se hänen johtopäätöstensä valossa näyttää. Vaan sellaisena, kuin se on. Auttaa häntä toisin sanoen erottamaan kuvitelmat ja toiveet ja pelot siitä mikä on totta."

Mielipide:

Mielenkiintoinen, uusi psykologinen trilleri. Norjalainen Helen Flood on kirjoittanut hienon ja toimivan esikoiskirjan. 
Pidin kirjassa paljon siitä, että se sai epäilemään vähän kaikkea ja kaikkia. Ja kuitenkin lopullinen yllätys tuli vasta lopussa. Kuunnellessani kirjaa uskoin tietäväni, mitä lopussa tapahtuu ja olin jo leimaamassa kirjaa ennalta-arvattavaksi. Olin kuitenkin väärässä ja sain yllättyä positiivisesti. Toki kirjassa oli myös ennalta-arvattavia seikkoja (esimerkiksi Sigurdin suhde), mutta ne eivät häirinneet lukukokemusta. 
Pidin kirjan henkilöistä, tosin kovin syvälle heidän ajatuksiinsa en päässyt. Paitsi ehkä päähenkilö Sara. Mutta muista ei oikein saanut syvempää otetta. Poliisi Gundersen vaikutti mielenkiintoiselta ja hänestä olisi ollut mukava lukea/ tietää lisää, samoin Saran isästä. 
Joissain kohdissa toistettiin turhan paljon samaa (esim. ääniviesti vastaajassa) ja asiat junnasivat paikoillaan. Muutoin kirja oli sujuva ja nopea kuunneltava. 
Ihan suosikkilistalleni tämä ei noussut, ihan mukava ja kelpo kirja, mutta sen suurempia tunteita se ei herättänyt. Jännittäviä käänteitä, mutta ei tajunnanräjäyttävä. Toimi äänikirjana hyvin . 

3/5

Käärmeitten kesä - Virpi Hämeen-Anttila

 Otava 2016
Björk- sarja - osa 2
Sivuja 363
Storytel äänikirja
Kesto 11h 23min
Lukija Aku Laitinen

"Hän vilkaisi kelloa seinällä. Kymmentä yli yksi. Aikaa ei ollut paljon, mutta hän tahtoi varmistaa että työ oli saatettu loppuun. Ei, ei vieläkään. Hän katseli kun sohvalla makaava nainen nousi vaivalla istumaan. Nainen laski molemmat jalkansa lattialle, taipui kaksin kerroin kuin mato jota tökkäistään tikulla ja piteli päätään kämmenien välissä. "

Lyhyesti:

On vuosi 1921, Helsingissä. Karl Axel Björk työskentelee kuumeisesti ministeriössä, mutta tekee myös salapoliisin hommia. Lähinnä harrastemielessä. 
Hän saa tehtäväkseen tutkia kuolleen leskirouvan tapausta. Testamentti on erilainen kun oletettiin ja rouvan terveydentila oli aina ollut hyvä - yht'äkkinen sydänkohtaus kuulosti omituiselta. 
Selviää, että Alina Jegoroff on myrkytetty ja tapauksia on useampi. Björk saa avukseen poliisin ja ystävänsä Martin ja yhdessä he jahtaavat Käärmeeksi kutsuttua myrkyttäjää. 
Suomessa syttyy myös ulkopoliittinen skandaali, jossa hallitus, armeija ja suojeluskuntajärjestö taistelevat kukin arvovallastaan koko ajan kovenevin panoksin. Björkin vanhat viholliset Valaveljet eivät myöskään lepää, vaan käyvät hänen kimppuunsa odottamattomilla aseilla.
Björkin henkilökohtaisessa elämässäkin kuohuu - hän pohtii mahdollista parisuhdetta kahden naisen välillä, mutta haikailee samalla kuumaa, intohimoista, mutta mahdotonta suhdetta kolmanteen naiseen. 
Miten veitsenterävä Björk voi selvittää tämän kaiken?

Mielipide:

Björk- sarjan toinen osa oli minusta vetävämpi ja jännittävämpi kuin ensimmäinen. 
Myrkyttäjän selvittäminen oli mielenkiintoista, vauhdikasta ja Björk joutui mukaan melkoisiin selkkauksiin. Kirjan henkilöt ovat mukavia, erityisesti pidän tietysti Björkistä ja tässä kirjassa yhdeksi suosikeistani nousi Björkin uusi apupoika Frans. 
Myös Björkin henkilökohtaisen elämän seuraaminen oli mielenkiintoista ja tapahtumarikasta. 
Virpi Hämeen-Anttilan kirjoissa pidän paljon myös hänen tavastaan saada historia ja paikat elämään. Hän osaa kuvata niin hienosti ympäristöä, että voisin kuvitella kulkevani siellä oikeasti. Hän on tehnyt valtavasti taustatyötä kirjojansa varten. 
Björk- sarja toimii loistavasti äänikirjana, pidän Aku Laitisen tyylistä lukea. Se sopii näihin kirjoihin loistavasti. Jatkan sarjaa ehdottomasti jossain vaiheessa. 

4/5

Penikka - Henry Aho

Atrain& Nord 2020

Sivuja 256

Kirjasto

"-Missä vitun korvessa se oikein on? 

- Ei ole enää pitkä. Puolisen kilometriä. Ja voisit vähän siistiä tuota suutasi, mies vastasi ja potkaisi polulla lojuvaa käpyä. Käpy osui kuusen kylkeen ja sai aikaan pienen kolahduksen, jonka ympäröivä metsä pehmensi. Kenkien alla rapisivat neulaset ja kuivuneet oksat."

Lyhyesti:

Tomppa on juuri vapautunut vankilasta, jossa hän on istunut seitsemän vuotta. Häntä on odottamassa vaimo Sari sekä teini-ikäiset kaksostytöt Tiina ja Liina. Sari on perinyt kuolleen veljensä mökin Vaasan saaristossa ja perhe aikoo muuttaa sinne. Tomppa aikoo hyvittää toilailunsa ja viinankin hän on jättänyt. Nyt on aika viettää aikaa perheen kanssa. 

Mökin naapurissa asuu omituinen mies. Mies yrittää elää mahdollisimman luonnollisesti, syö metsän antimia ja vieroksuu kaupassa käyntiä. Mies ei pidä ulkopuolisista ja häiriintyy uuden perheen läsnäolosta. Hän tekee kiusaa ja ärsyttää lyhytpinnaista Tomppaa tahallaan. 

Tompan pinna on kireällä, eikä mene kauaakaan, kun korkki napsahtaa taas auki. 

Tilanne muuttuu todella pahaksi, kun Sari saa työtarjuksen ulkomaille...

"Minä raivosin, huusin ja itkin. Avasin tuuletusikkunan, että vaimoni varmasti kuulisi solvaukseni. Miksi hän oli palannut, näin pitkän ajan jälkeen? Olin luullut päässeeni hänestä lopullisesti eroon. Niinhän minä tosin olin luullut jo silloin, kun olin muurannut hänet grilliin. "

Mielipide:

Olen lukenut muitakin Henry Ahon kirjoja ja pitänyt niistä. Olin siis aika innoissani, kun huomasin tämän uutukaisen kirjastossa ja nappasin sen heti luettavakseni. 

Kirjan takakannessa kuvataan kirjaa "vahvatunnelmaiseksi ja juonenkäänteillään yllättäväksi kauhuromaaniksi". Nyt olen kyllä eri mieltä. 

Vahvatunnelmainen, joo. Mutta yllättävä? Kauhu? Ei, ei. 

Minun oli pakko ottaa tämä kirja vitsinä, huumorilla. Muuten en oikein osaisi olla tästä mitään mieltä. 

Mitään yllättävää tässä siis ei ollut, kaikki paljastettiin sitä mukaa kun tarina eteni. Mitään pelottavaakaan tässä ei ollut. Naapuri olisi voinut olla pelottava, jos koko ajan ei olisi kuvattu hänen ulostusreissujaan kompostilla tai masturbointejaan milloin millekin. 

Samaten olin kyllä pettynyt muihinkin kirjan hahmoihin. 

Onneksi tämä oli nopea lukea. Ja kai tän oli tarkoitus olla... tämmöinen vitsi, jota en ihan älynnyt? Olen hieman pettynyt.

Plussaa kiehtovasta kannesta. 

2/5

Katkeamispiste - Belinda Bauer

Englanninkielinen alkuteos 2018 Snap

Karisto 2020

Suomentanut Annukka Kolehmainen

Sivumäärä 360

Kirjasto

"Autossa oli niin kuuma, että penkitkin lemusivat siltä kuin ne kohta sulaisivat. Jackilla oli sortsit, ja aina kun hän liikautti jalkojaan, kuulosti siltä kuin hän olisi repinyt teippiä. Ikkunat olivat auki, mutta ilma ei värähtänytkään; vain ympärillä surraavat pikkuötökät rapisivat kuin kuiva paperi. Heidän yllään riippui yksi ainoa pilvenriekale, ja näkymätön suihkukone piirsi liituviivaa kirkkaansinisen taivaan poikki."

Lyhyesti:

Vanha toyota hajoaa tienpientareelle. Raskaana oleva nainen lähtee soittamaan apua, jättäen 3 muuta lastaan autoon odottamaan. Äiti ei koskaan palaa. Kukaan ei pysähdy auttamaan. 

Lapsista vanhin, Jack, jää vastuuseen sisaruksistaan. Kuluu kolme vuotta. Äidin murha on edelleen ratkaisematta. Isä on häipynyt vuosi sitten. Talo täyttyy sanomalehdistä ja hiirten jätöksista. Jackin pienin sisko lukee, leikkaa nurmikkoa ja kaivaa matoja maasta. Vanhempi sisko on vajonnut suruun ja hulluuteen ja piiloutuu lehtien sekaan. Ja Jackin täytyy pitää kaikki kunnossa, koska äiti sanoi niin. 

Äreä rikosylikomisario John Marvel joutuu murhien sijasta ratkomaan asuntomurtojen vyyhtiä. Kultakutriksi nimetty varas syö ruuat kaapeista ja nukkuu toisten vuoteissa. Hän on ovela, eikä jää kiinni edes ansaksi viritettyyn, kameravalvottuun taloon. Hän jää kiinni, kun hän itse niin haluaa... Selviää, että kolmen vuoden takaisen murhan ja asuntomurtojen välillä on yllättävä yhteys ja apu rikosten selvittämiseen löytyy yllättävän läheltä. 

"Tänne hän oli kuitenkin päätynyt. Maanpakoon kynänpyörittäjien takia, jotka eivät tajunneet, että murhatapauksissa oli toisinaan joustettava säänöistä napatakseen syyllisen. Toisinaan katkeamispisteeseen saakka. Ja toisinaan syyllistä ei sittenkään saatu napattua. Se oli raaka totuus. Kaikki näyttivät kuitenkin vieraantuneen todellisuudesta - jopa poliisi."

Mielipide:

Belinda Bauer ei petä. 

Jälleen uusi, mukaansatempaava rikosjännäri jota on vain pakko ahmia eteenpäin. 

Pidin jälleen paljon kirjan henkilöistä. John Marvel olikin jo ennestään tuttu, mutta erityisesti pidin Jackista, hänen pikkusiskostaan Merrystä sekä naapurin rouvasta. 

Kirja sai minut hieman surulliseksi, sillä se kuvasi hienosti sitä, kun kukaan ei välitä ja suljetaan silmät ympärillä tapahtuvista asioista. Kirjassa kukaan ei pysähtynyt auttamaan vilkkaan autotien reunalla kulkevia lapsia, kukaan ei kiinnittänyt huomiota ilman isää liikkuviin ja asuviin lapsiin, jotka eivät käyneet edes koulussa. Eihän asia kenellekään kuulu. 

Kirjan rikokset eivät olleet erityisen erikoisia, mutta niistä huomasi hienosti sen, miten pienikin lipsahdus voi vaikuttaa suuresti. Pienestä valheesta tulee iso. 

Helppo ja nopealukuinen. Tykkäsin.

4/5

Leijonankesyttäjä - Camilla Läckberg

Ruotsinkielinen alkuteos Lejontämjaren 2014
Suomentanut Outi Menna
Gummerus 2015
Sivuja 442

"Hevonen haistoi pelon jo ennen kuin tyttö tuli esiin metsästä. Ratsastaja kannusti hevosta, kantapäät painuivat kiinni sen kylkiin vaikka ei olisi tarvinnut. Yhteistyö oli niin saumatonta, että hevonen vaistosi ratsastajan halun kiristää vauhtia. Kavioiden vaimea, rytmikäs töminä rikkoi hiljaisuuden. Kaviot jättivät jälkiä yön aikana sataneeseen lumeen, ja kevyt lumi pöllysi korkealle hevosen kylkiin asti."

Lyhyesti:

Camilla Läckbergin yhdeksäs Fjällbacka- sarjan kirja.
On kylmä talvi, kun puolipukeinen teinityttö jää auton alle. Hänet kiidätetään sairaalaan, mutta hänen vammansa ovat niin pahoja, ettei hän selviä. Kauhistuttavinta on, että osa hirvittävistä vammoista on tullut jo paljon ennen auto-onnettomuutta.
Tyttö tunnistetaan nopeasti - hän on neljä kuukautta sitten kadonnut tyttö. Kadonneita teinityttöjä on muitakin ja Patrik ja muu poliisiväki kiertävät kehää katoamistapausten suhteen.
Patrikin kirjailijavaimo Erica työstää kirjaa vanhasta perhetragediasta, jossa vaimo surmasi sirkustaiteilijamiehensä ja perheen tytär löydettiin aliravittuna ja kahlittuna kellarista. Vankilassa oleva Laila suostuu tapaamaan Erican, muttei kuitenkaan halua kertoa mitä Kauhujen talossa todella tapahtui.

"Laila ei ollut koskaan uskonut pahuuteen, mutta nyt hän uskoi. Hän katsoi sitä silmiin joka päivä, ja se tuijotti häntä takaisin. Hän oli peloissaan ja lopen uupunut. Miten hän olisi voinut nukkua talossa, jossa pahuus piti valtaa? Miten hän olisi voinut levähtää hetkeksikään? Pahuus oli pinttynyt seiniin, se vaani jokaisessa nurkassa. Hän oli itse päästänyt sen sisään, hän oli jopa luonut sen itse. Hän oli ravinnut sitä, vaalinut sitä, antanut sen kasvaa, kunnes kukaan ei enää pystynyt hallitsemaan sitä."

Mielipide:

Ensimmäinen ajatukseni kirjan alussa oli se, että miksi Läckbergin kirjoissa sattuu aina lapsille pahaa? Toki se on kauhistuttavaa ja tunteita herättävää, mutta eikö hän osaa kirjoittaa enää muusta?
Tämän kirjan suunta tosin kääntyi erilaiseksi kuin ensin kuvittelin, mistä plussaa.
Pidin myös kovasti siitä, mihin suuntaan kirjan henkilöt kehittyvät. Laiskasta Göstasta alkaa kehittyä sympaattinen henkilö, samoin Mellbergin ärsyttävyys alkaa vähentyä vaikka hän edelleenkin toilailee rikospaikoilla. Patrik ja Erica sen sijaan eivät tunnu muuttuvan suuntaan tai toiseen.
Annan vastoinkäymiset alkavat myös hieman puuduttaa.
Juonipaljastus!
(Kirjan lopussa selviää, että Anna on raskaana. He tietty olettavat sen olevan Danin, mutta oma veikkaukseni on että se on Mårtenin. Annahan petti Dania edellisessä kirjassa. Juuri kun Annan elämä alkaa taas sujua, se meneekin pieleen. Ennalta-arvattavaa?)
Ja juonipaljastukset loppuvat.
Kauhujen talon tarina oli jännittävä, tosin se paljastui aika myöhään ja aika lyhyesti. Siitä olisin voinut lukea enemmän. Läckbergin kirjoissa minua kiehtoo myös se, että usein kuvittelen tietäväni loppuratkaisun/syyllisen (ja osunkin ainakin vähän lähelle), mutta kuitenkin siinä on aina jotain mitä ei voinut aavistaakaan.

4/5

Kauniit kuollessaan - Belinda Bauer

Englanninkielinen alkuteos The Beautiful Dead 2016
Karisto kustannus 2019
Suomentanut Annukka Kolehmainen
Sivuja 470
Arvostelukappale, kiitos!

"Layla Martinin kengät puristivat sietämättömästi. Hän oli ostanut ne torstaina, vaikka ne hiersivät pikkuvarpaita. Satakolmekymmentä puntaa. Kolmannes hänen viikkopalkastaan. Hän oli kävellyt niillä torstai-iltana ja jälleen perjantai-iltana tehdessään lämpimiä voileipiä iltapalaksi. Ja hän oli pannut ne töihin lauantaina, vaikka tiesi, ettei koko yhdeksännessä kerroksessa olisi ketään muuta - kuten ei luultavasti koko rakennuksessakaan...
... Ja nyt hän kuitenkin juoksi täsmälleen samoilla kengillä. Todennäköisesti henkensä edestä."

Lyhyesti:

Eve Singer on rikostoimittaja, jonka tehtävänä on ehtiä ensimmäisenä rikospaikalle kuvaamaan ja kertomaan raakalaismaisimmat yksityiskohdat ennen muita. Ilkeä ja suorasanainen pomo huohottaa niskaan ja Eve pelkää tulevansa korvatuksi jollain nuorella blondilla - media-ala on kovaa.. Kaiken lisäksi hän yrittää huolehtia muistisairaasta isästään, joka ei aina edes muista tytärtään..
Kun sitten Eve vahingossa törmää sarjamurhaajaan - tietämättään - hän luo heidän välilleen oudon siteen. Murhaaja tarjoaa Evelle mahdollisuutta ehtiä ensimmäisenä tuleville rikospaikoille, koska he haluavat samaa, molemmat saavat kiitoksensa ja huomionsa kuolemasta. Eve suostuu, muttei arvaakaan mitä hänen varalleen on suunniteltu..

"Eve ei kuitenkaan saanut sanaa suustaan. Äkkiä hän ei kerta kaikkiaan jaksanut. Jokainen elämänmuru tuntui hetkessä paenneen hänestä, ja syyllisyydentunne kuristi kurkkua. Hän pystyi vain osoittamaan oven toista puolta. Siellä, erektiohäiriöjulisteen päällä, oli halpa flaijeri. Samalla fontilla. Samalle paperille. Ne olivat samanlaiset..."

Mielipide:

Belinda Bauer osaa kirjoittaa viihdyttävästi - nämä kirjat eivät kyllästytä rikosteknisillä termeillä, eivät mässäile liialla raakuudella ja hahmot ovat todella samaistuttavia.
Luin vasta Belinda Bauerin Näkijän, josta pidin todella kovasti. Kauniit kuollessaan ei tunteikkuudessaan aivan yltänyt samalle tasolle, vaikka äärimmäisen hieno kirja olikin.
Pidän Bauerin kirjoista myös siksi, että aina joku henkilö on aiemmista kirjoista tuttu. Tässä kirjassa Eve sai turvakseen pienen naispoliisin, Emily Agudan, joka Näkijässä oli jumissa toisen poliisilaitoksen tiskin takana. Näkijässä puolestaan juttua tutkiva poliisi oli aiemmista kirjoista tuttu.
Tässä kirjassa pidin todella paljon Even isästä. Muistisairautta oli kuvattu hienosti, uuvuttavasti, mutta tavallaan myös hauskasti. Eritoten kirjan loppu sai minut naurahtamaan.
Muutenkin Bauer on kyllä loistava kuvaamaan erilaisia ihmisiä, niin hyviä kuin pahoja, tunteita ja tilanteita.
Kauniit kuollessaan ei ollut niin jännittävä, koukuttava ja yllättävä kuin aiemmat, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen.
4/5

Näkijä - Belinda Bauer

Helmet 2019 lukuhaaste kohta 16: kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla.

Englanninkielinen alkuteos 2015 The Shut Eye
Karisto kustannus 2017
Suomentanut Annukka Kolehmainen
Sivumäärä 405

"John Marvel katsoi kelloa. Se näytti kahdeksan kolmekymmentäseitsemän: edellisestä katsomiskerrasta oli alle minuutti. Marvel oli luvannut Debbielle, että tulisi yhdeksään mennessä. Minä tahansa muuna iltana se olisi ollut yhdentekevää, mutta jostain käsittämättömästä syystä tämä ilta teki poikkeuksen."

Lyhyesti:

Annan ja Jamesin 4-vuotias poika Daniel katoaa kotikadultaan. Vuosi katoamisen jälkeen Anna on yhä surusta sekaisin - hän istuu päivittäin viereisen korjaamon pihalla puhdistamassa pieniä jalanjälkijä, jotka ovat painuneet betoniin.
Anna ei suostu uskomaan poikansa kuolemaan ja viimeisenä keinona hän ajautuu tv:ssäkin esiintyneen meedion luo. Hän pyytää ja anelee tätä auttamaan poikansa löytämisessä.
John Marvel on koppava poliisi, joka etsii muiden heikkoja kohtia ja käyttää niitä hyväkseen. Hän ei huomaakaan, kuinka hänen heikoksi kohdakseen muodostuu vuosi sitten kadonnut tyttö Edie. Lähes pakkomielteisesti hän jatkaa tutkimuksiaan, esimiesten vastustuksesta huolimatta. Ja vaikkei hän todellakaan usko meedioihin tai mihinkään yliluonnolliseen, lopulta hänkin joutuu pyytämään apua...
Onko vielä mahdollista löytää kadonneet lapset?

"Jokainen ilmaan piiretty ympyrä sai Annan tuntemaan olonsa paremmaksi. Ympyrät muuttivat kaiken paremmaksi. Miksi hän ei ollut sitä aiemmin tajunnut? Kuinka se oli saattanut jäädä häneltä huomaamatta? Kaikkihan oli ihan silmien edessä! Jo pelkkä ympyröiden piirtäminen oli vapauttavaa; hän toivoi, että kaikki saisivat tuntea saman, ja hymyili rohkaistakseen penkeillä istujia, joille hän ei kuitenkaan pystynyt puhumaan koska oli hilpeässä kuplassa johon mahtui vain kääntymistä ja ympyröitä ja kääntymistä ja ympyröitä."

Mielipide:

Belinda Bauer teki sen taas - ihan mielettömän hyvä ja koskettava dekkari!
Näkijä on Bauerin viides  suomennettu teos. Blogistani löytyy arviot kahdesta ensimmäisestä (Hautanummi ja Tappajan katse). Olen lukenut myös kaksi muuta (Kadonneet lapset sekä Ruumis nro 19), tosin taukoni aikana. Bauerin kuudes kirja on suomennettu tänä vuonna, Kauniit kuollessaan, ja se on ehdottomasti lukulistallani :)
Kaikki Bauerin kirjat ovat olleet loistavia, jännittäviä, koukuttavia ja yllättäviä. Niihin on helppo päästä mukaan ja ne pitävät otteessaan loppuun saakka.
Näkijään mielenkiintoa toi meedioiden näyt - voiko niihin luottaa? Onko kaikki huijausta, vai sittenkin täyttä totta? Miten näkyjä pitäisi tulkita? Voiko tällainen tarina saada onnellista loppua?
Henkilöt olivat mielenkiintoisia ja etenkin Annan mielen järkkymistä oli kuvattu hienosti. Poliisi John Marvel oli paikoin ärsyttävä, mutta lopussa hänestäkin paljastui yllättäviä piirteitä.
Surullista, mutta mielenkiintoista oli myös lukea välillä pätkiä Edien näkökulmasta kerrottuna.
Itse arvasin kaappaajaan jossain vaiheessa kirjaa, mutta en osannut perustella arvaustani mitenkään. Osuin kuitenkin oikeaan ja motiivi olikin surullisempi kuin olisin osannut kuvitella.
5/5!

Tess Gerritseniä kertaukseksi

Joulun aikaan tuli luettua omasta kirjahyllystä Tess Gerritsenin dekkareita.
Olemme mieheni kanssa katsoneet kirjoihin perustuvaa tv-sarjaa nimeltään Rizzoli& Isles - ja voin totisesti suositella sitä :) Kirjat ovat toki ehdottomasti aina parempia, mutta sarjakin viihdyttää :)

Mutta takaisin kirjoihin:

Tess Gerritsenin Kirurgi on ensimmäinen osa, joka aloittaa etsivä Jane Rizzolista kertovan sarjan. Myöhemmissä kirjoissa mukaan tulee myös kuolinsyystutkija Maura Isles, joka on hyvin keskeinen osa sarjaa.
Kirurgissa rikosetsivä Thomas Moore ja Jane Rizzoli saavat selvitettäväkseen tapauksen, jossa uhrin kurkku ja vatsa on viilletty auki. Murha ei ole ainoa laatuaan, Mooren muistissa on vuosi sitten selvittämättä jäänyt samanlainen tapaus..
Kaksi vuotta sitten tohtori Catherine Cordell pelastui viime hetkellä samalta kohtalolta ammuttuaan kollegansa Andrew Capran. Nyt lehdistön Kirurgiksi ristimä sarjamurhaaja jäljittelee yksityiskohtaisesti Capran tapaa toimia ja on jostain syystä ottanut kohteekseen ainoan eloonjääneen - Catherine Cordellin.
Ehtivätko etsivät saada Kirurgin kiinni ajoissa?

 Taidonnäytteessä jatketaan siitä, mihin Kirurgissa jäätiin. Etsivä Jane Rizzoli hälytetään tutkimaan murhaa, jossa on yhtäläisyyksiä Kirurgin tekemien murhien kanssa - mutta itse Kirurgi on visusti lukkojen takana.
Janen kollegat eivät suostu uskomaan, että tapauksella olisi yhteyttä Kirurgiin. Kunnes tämä yhtäkkiä mystisesti karkaa vankilasta ja veriteot jatkuvat- oppipoika on löytänyt mestarinsa.
Jostain syystä myös FBI on kiinnostunut tapauksesta, eikä Jane voi sietää agentti Deania...


Synnintekijässä luostarista löytyy kaksi murhattua nunnaa. Maura ja Jane saavat selville, että nuorempi nunna on juuri synnyttänyt - lapsen olinpaikasta ei tosin ole tietoakaan.
Jutusta tulee mutkikkaampi kun Isles saa tutkittavakseen silvotun naisen, joka jollain tapaa liittyy luostarin murhiin. Tässä teoksessa Maura Isles tulee lukijoille tutummaksi.

Mielipide:
Jos haluaa lukea koukuttavaa, jännittävää ja takuuvarmasti hyvää rikoskirjallisuutta niin suosittelen ehdottomasti tarttumaan näihin. Tess Gerritsenin dekkarit eivät petä koskaan. Loistavat hahmot, tarpeeksi toimintaa eikä liikaa alan sanastoa (olen lukenut joitain dekkareita, joissa on liikaa teknistä tietoa ja tekstiä, joka rennolla lukemisella menee ihan yli hilseen). Tutkimukset ym ymmärtää ilman googlailua :)
Oli hauska lukea pitkästä aikaa nämä alkupään kirjat ja muistella miten kaikki alkoi ja verrata kirjoja tv-sarjaan. Kirjoissa on sopivassa suhteessa rikollisuutta ja hahmojen henkilökohtaista elämää (= romantiikkaa ;).

Post Mortem - Patricia Cornwell

Alkuperäisteos 1990 Post Mortem
Sivumäärä 352

Lyhyesti:

Ensimmäinen osa poliisiylilääkäri Kay Scarpetta- sarjasta. Richmondissa on murhattu jo kolme nuorta naista makuuhuoneisiinsa ja lisää on tulossa, ellei sarjamurhaajaa napata. Kay tekee parhaansa, vaikka hän joutuu sietämään ennakkoasenteita ja syyttelyä.

"Eristäminen on rangaistuksista julmin, mutta mieleenki ei koskaan juolahtanut, että olisin jotain ihmistä vähemmän, koska en ollut mies. Yksi naispuolinen kurssitoverini keskeytti ennen pitkää, toinen sai täydellisen hermoromahduksen. Pärjääminen oli minun ainut toivoni, menestyminen ainut kostoni. Luulin niiden aikojen jääneen jo taakse, mutta Marinon ansiosta ne nyt palasivat."

Mielipide:

Hmm.. Lukeminen lukumaratonin jälkeen ei heti hirveästi innostanut, luin vain pieniä hetkiä kerrallaan. Tänään tosin luin viimeiset sata sivua yhdessä hurauksessa, sillä minun oli pakko saada tietää, kuka oli syyllinen :)
Eräs työtoverini on kovasti kehunut Cornwellin kirjoja, itse en ainakaan ihan täysin vielä vakuuttunut. Ihan perusdekkari, ei mitenkään erityisen hyvä. Mutta aion ilman muuta lukea lisää Cornwellin kirjoja, ehkäpä seuraava osa onkin jo parempi.
Kirjassa pidin kovasti päähenkilöstä, eli Kay Scarpettasta. Hän oli tarpeeksi inhimillinen, eikä lainkaan ärsyttävä. Ainoa vain, että monissa dekkareissa, joissa päähenkilö on nainen, hän joutuu kokemaan syrjintää sukupuolensa takia ja joutuu sen takia todistelemaan osaamistaan muille. En lue sitä miinukseksi tälle kirjalle, koska sitä esiintyy niin monissa muissakin, mutta halusin vain huomauttaa asiasta nyt :D
Tähtiä annan kolme:
***

Dexterin kolkko kutsumus - Jeff Lindsay

Alkuperäisteos 2005 Dearly devoted Dexter
Sivumäärä 294

Lyhyesti: 

Toinen osa Dexter- sarjaa. Dexter Morgan, joka kantaa sisällään synkkää kyytiläistä ja murhaa pahoja ihmisiä, on saanut kannoilleen epäileväisen etsivän. Dexter joutuu hylkäämään suunnitelmansa hetkellisesti ja esittämään tavallista, työssäkäyvää ja naisystäväänsä tapailevaa miestä.
Kaupunkiin ilmaantuu kuitenkin murhaaja, joka leikkii uhreillaan, leikkelee heitä tavalla, joka jättää jopa Dextetin sanattomaksi...

"No niin. Oletettavasti se oli aloittanut elämänsä jonkin sortin ihmisolentona, luultavasti miespuolisena latinona. Tätä oli hyvin vaikea päätellä sen nykytilasta, joka - myönnettäköön - hätkähdytti hieman jopa minua. Niin yllättynyt kuin olinkin en voinut olla ihailematta työn perinpohjaisuutta ja tekijän siistiä kädenjälkeä. Se olisi saanut kirurginkin kateudesta vihreäksi, vaikka monikaan tuskin olisi pystynyt perustelemaan moisen työn tarpeellisuutta kirurgien valvontaviranomaisille."

Mielipide.

Hyi. Minä harvoin kauhistelen dekkareiden murhia tai niiden raakuutta. Mutta jotenkin kun kuvittelen sen, mitä tämän kirjan sarjamurhaaja teki.. Hui kauhistus.
Sympaattisen Dexterin tarinaa on hauska ja helppo lukea. Yksinkertaisuudessaan tämä sarja on oikeastaan todella hyvä ja hykertelevä kyytiläinen on loistava lisä ja erikoisuus niin tavallisten dekkareiden sekaan.
Neljä tähteä:
****

Dexterin pimeät unet - Jeff Lindsay

Alkuperäisteos 2004 Darkly Dreaming Dexter
Sivumäärä 281



Lyhyesti:

Dexter Morgan on tavallinen ja kohtelias ihannevävy, joka työskentelee Miamin poliisin laboratoriossa. Yksi vika hänessä vain on... Hänen kanssaan kulkee Synkkä Kyytiläinen, jolla on viehtymys murhaamiseen. Mutta hän tappaa vain pahoja ihmisiä, siististi, sillä hän ei pidä verestä..
Miamiin ilmestyy kuitenkin murhaaja, joka matkii Dexteriä, pilailee hänen kanssaan ja jättää hänelle viestejä - ja joka on häntä kuitenkin hieman parempi, siistimpi. Dexterin ihailu vaihtuu hämmennykseksi, sillä murhaaja tuntuu sukeltavan suoraan hänen mieleensä ja uniinsa...

"Deborah mulkaisi minua. "Helvetti soikoon Dexter" hän sanoi. "Minä tosiaan haluan olla se, joka löytää tämän tyypin." Ja kun ajattelin että ei yhtään verta... Niin minäkin. Myös minä halusin tosiaan löytää hänet"

Mielipide:

Tv:stäkin tuttu Dexter löysi luokseni kirjallisena versiona. Tv sarjaa en ole seurannut säännöllisesti, muutaman jakson nähnyt silloin tällöin. Pidän kyllä sarjasta ja nyt kiinnotukseni sitä kohtaan nousi huimasti.
Kirja ei ollut kovin monimutkainen, vaan juoneltaan suht yksinkertainen. Ei rikosteknillisiä yksityiskohtia, vaan hyvinkin helpostitajuttavaa tekstiä. Nopea ja helppolukuinen kirja leppoisine ja vähemmän leppoisine  hahmoineen.
Jännärinä ei parhaimmasta päästä, mutta aiheena mielenkiintoinen ja ihan kivasti toteutettu. Luen lisää :)
Tähtiä kolme:
***

Luita ja Tuhkaa - Kathy Reichs

Alkuperäisteos 2007 Bones to Ashes
Sivuja 354



Lyhyesti:

Kanadasta löytyy vanha tytön luuranko ja Temperance Brennan, oikeusantropologi, pääsee mukaan tutkiminaan sitä. Hänen mieleensä muistuu vanha ystävä, joka katosi samalta alueelta kauan sitten. Voisiko näillä olla yhteys?
Samalla hän päätyy ratkomaan tavanomaisesta poikkeavaa rikosvyyhteä yhdessä etsivä Andrew Ryanin kanssa.  Kolme nuorta on kuollut ja toiset kolme ovat kadoksissa. Jahtaavatko he sarjamurhaajaa, vai mistä on kyse?

"Kielsin itseäni ajattelemasta Ryania. Kielsin itseäni säntäämästä puhelimeen. Ennen kuin näppäilisin numerot, halusin harjoitella, mitä sanoisin Obélinelle. Sen sijaan keskityin luupatologiaan. Vaikka jalkapöydänluu oli hento ja ulompi luu luonnottoman terävä, sen pinta näytti röntgenkuvissa normaalilta. Pitkälle edennyt nivelreuma aiheuttaa samantaisia muutoksia. Mutta nivelreuma vaurioittaa myös niveliä. Tytön nivelissä ei ollut mitään vikaa."

Mielipide:

Rakastan näitä kirjoja, Kathy Reichs on myös yksi suosikkikirjailijani. Olen myös katsonut näiden kirjojen pohjalta tehtyä tv-sarjaa Bones, ja olen ihan koukussa siihenkin. Enkä lähde edes vertailemaan näitä kahta (minkä yleensä ehkä tekisin), mutta pidän molemmista hyvin paljon!
Mutta, itse Luita ja tuhkaa oli ihan hyvä. Olen lukenut kaikki muutkin Reichsin kirjat. Tämä oli peruskauraa, ei sieltä parhaasta päästä, mutta silti loistavaa luettavaa.
Paljon henkilökohtaisia ongelmia, paljon rikosongelmia, vähemmän antropologiaa. Sitä olisin kaivannut lisää. Viime aikoina lukemistani dekkareista on juuri puuttunut se ammattitermistö ja sitä odotin tältä kirjalta. Välillä on hauska lukea sellaisa dekkareita, joissa pysyy helposti mukana ja ymmärtää ihan kaiken. Nyt olisin kaivannut vähän monimutkaisempaa luettavaa, sillä siihen olen näissä kirjoissa tottunut.
Henkilöt olivat vanhat tutut, kirjaa pystyi vain lukemaan ja se imaisi mukaansa täysin. Jes!
Tähtiä neljä:
****

Räjähdysherkkää - Tess Gerritsen

Alkuperäisteos 1996 The keeper of the bride
Sivuja 316



Lyhyesti:

Nina Cormier hylätään alttarille ja hän luulee, etteivät asiat voisi olla enää huonommin.. Mutta sitten kirkossa räjähtää pommi ja poliisit uskovat hänen olleen kohde. Nina on aino linkki pommimieheen ja etsivä Sam Navarro yrittää pitää hänet turvassa hinnalla millä hyvänsä ratkaistakseen pommimiehen henkilöllisyyden. Eikä se ole ainoa syy pitää Nina turvassa...

"Ei minusta ole hänelle mitään hyötyä, Sam ajatteli. Eikä hän pystyisi sekä jäljittämään pommittajaa että huolehtimaan Ninan turvallisuudesta. Siihen hänellä ei ollut riittävästi voimia eikä tervettä harkintakykyäkään. Niinpä hän ei ollut ainoastaan hyödytön, hän saattoi naisen jopa hengenvaaraan. Juuri sitä hän oli pelännytkin."

Mielipide:

En tiennyt, että Tess Gerritsen on kirjoittanut myös Harlequin-romaaneja. Törmäsin tähän sattumalta kaupassa ja tartuin siihen miettimättä kahdesti; Gerritsen on yksi suosikkikirjailijoistani. Valitettavasti täytyy todeta, että tämä ei todellakaan ollut sitä Gerritseniä, mistä pidän. Mutta oikeastaan voin sysätä syyn genrelle; en yleensäkään pidä harlequineista. Eräs ystäväni pystyy ahmimaan tämänkaltaisia romaaneja vaikka kuinka paljon, mutta minuun nämä eivät uppoa.
Pidin rikososasta. Pommimies ja siihen liittyvä juoni oli hyvä.. Mutta voi hyvänen aika sitä ihmissuhdekriisien määrää! "Rakastaa, ei rakasta, rakastan, mutten voi vai voinko, rakastaako vaiko tekeekö vain työtään..." Olisi tehnyt mieli ravistella kirjan hahmoja ja... Hah, en ole romantikko, enkä ymmärrä romantiikkaa. Ainakaan tämäntapaista.
Mutta, kirja oli nopealukuinen, helppo ja kepeä. Kaksi tähteä:
**

Eloonjäänyt - Tess Gerritsen

Alkuperäisteos 2012 Last to die
Sivumäärä 348



Lyhyesti:

Kolme lasta kohtaavat sisäoppilaitoksessa. Heillä on jotakin yhteistä; heidän perheensä murhattiin raa'asti kaksi vuotta sitten - ja nyt heidän kasvattiperheensäkin on murhattu. Ja vain he jäivät eloon.
Jane Rizzoli ja Maura Isles eivät usko sattumaan, vaan alkavat selvittää, mikä on yhteinen tekijä näille kolmelle perheelle, joilla ei oikeastaan näytä olevan yhtään mitään yhteistä...

"Claire nosti kätensä vaistomaisesti päänsä päälle ja tunnusteli arpea. Tunnusteli pientä syvennystä, joka oli merkki hänen normaalin lapsenelämästä päättymisestä, lapsen joka nukkui öisin ja sai hyviä numeroita. Lapsen joka ei päästellyt suustaan sopimattomia sanoja sopimattomina hetkinä. 
En tiedä, Claire sanoi. Viimeinen asia, jonka muistan, on se, kun isä, äiti ja minä syötiin ravintolassa. He halusivat minun maistavan jotain uutta, mutta minä halusin spagettia. Minä manguin spagettia, spagettia ja lopulta äiti käski tarjoilijan tuoda minulle mitä minä halusin. Se on viimeinen muistoni, se että äiti oli kiukkuinen minulle"

Mielipide:

Pidän Tess Gerritsenin kirjoista aivan älyttömän paljon ja pidin tästäkin. Ei ehkä parasta Gerritseniä, mutta ei huonointakaan. Pidän siitä, että rikosten ratkaisujen lisäksi keskeisten henkilöiden asioita puidaan ja niitä viedään eteenpäin.
Huh, aivoni eivät enää raksuta 11 tunnin työpäivän jälkeen, joten tyydynvain lyhyesti toteamaan, että tämä on tutustumisen ja lukemisen arvoinen kirja. Tähtiä neljä:
****