The Walking Dead Kuudes ja Seitsemäs kirja - Robert Kirkman

Jatkuva sarjakuva henkiinjääneiden kohtaamista kauhuista, osat kuusi ja seitsemän
 Egmont kustannus 2015
Suomentanut Antti Koivumäki
Kirjasto

Lyhyesti:

Kuudennessa kirjassa ollaan tien päällä, mutta Andrea alkaa epäillä että heitä seurataan. 
Porukkaan saadaan mukaan pappi Gabriel, joka lupaa johdattaa Rickin ryhmän omalle kirkolleen suojaan. Kirkon luona Dale kuitenkin napataan, eivätkä syynä ole zombit. Tietääkö Gabriel asiasta enempää? 
Selviää myös, ettei Eugene olekaan mitä on väittänyt olevansa. 
Ryhmä saa huomata, että on olemassa jotain vieläkin hirvittävämpää kuin kävelevät kuolleet. Kuinka pitkälle ihmiset ovat valmiita menemään selvitäkseen hengissä?
Kirjan lopussa he kohtaavat vielä uuden ihmisen, joka lupaa johdattaa heidät yhteisöön, jonka suojana on muurit. Onko se liian hyvää ollakseen totta?

Seitsemännessä kirjassa ryhmä on asettunut asumaan Alexandriaan. Yhteisön johtaja Douglas auttaa jokaista löytämään itselleen sopivan työn. Rick ei ole kaikesta samaa mieltä Douglasin kanssa ja saakin aikaan muutoksia. Hän joutuu myös riitoihin erään miehen kanssa, jonka epäilee pahoinpitelevän omaa perhettään. 
Yhteisöön kuitenkin hyökätään ihmisten toimesta ja siitä aiheutunut meteli houkuttelee paikalle jättilauman zombeja. Aidat eivät kestä ja kulkijat pääsevät kaupunkiin. Carl loukkaantuu vakavasti ja muitakin ihmishenkiä menetetään. 

Mielipide:

Nyt sattuu ja tapahtuu kaikenlaista vauhdilla. 
Sarjakuvat tuli luettua yhdessä hujauksessa, niin koukussa olen. 
Välillä Rickin väkivaltaisuus ja riehuminen tympii, mutta sellainenpa hän on. Abraham ja hyvä tyyppi, samoin Glenn ja Aaron. Odotan yhä, milloin joku putkahtaisi esiin Rickin tyttären kanssa (kuten tv- sarjassa), mutta niin ei taida sarjakuvissa käydä. Jännityksellä myös odotan muita yhteisöjä (Ezekieliä) sekä Negania. Harmillista vain, ettei Outi- kirjastoista ainakaan löydy enempää osia suomennettuna. Täytyy varmaan jatkaa englanniksi, niitä onneksi löytyy. 
Viihdyttävä sarjakuva!

4/5

The Walking Dead Neljäs ja viides kirja - Robert Kirkman

 Jatkuva sarjakuva henkiinjääneiden kohtaamista kauhuista, osa neljä ja viisi
Egmont kustannus 2013 & 2014
Suomentanut Antti Koivumäki
Kirjasto

Lyhyesti:

Neljännessä kirjassa porukka elelee edelleen vankilassa, Lorin synnytys lähestyy, vietetään häitä ja odotellaan vaeltajia pahempaakin vihollista saapuvaksi, 
Woodburyn kenraali vaalii varmasti kostotoimia, mutta milloin hän iskee ja miten?
Vankila ei tunnukaan enää niin turvalliselta ja porukka joutuukin miettimään, onko vaarallisempaa kulkea ympäriinsä ja kohdata zombeja kuin yrittää puolustaa "kotia" ihmisiltä, jotka haluavat sen viedä...

Viidennessä kirjassa vankila on menetetty, samoin useita ihmishenkiä. 
Rick ja Carl matkaavat kahden, eikä Rick ole kovin hyvässä kunnossa. Carl joutuu pelkäämään ja ottamaan paljon vastuuta. Onneksi he törmäävät pian tuttuihin ja he suuntaavat Herhelin vanhalle maatilalle, joka vaikuttaa suht turvalliselta. 
Paikalle saapuu kuitenkin erikoinen kolmikko, jolla on uskomaton tarina - yksi miehistä on tiedemies, joka tietää kuinka kaikki sai alkunsa ja kuinka tämä sotku voidaan selvittää. Hänen on vain päästävä Washingtoniin. Rick ystävineen liittyy seurueeseen ja matkalla he poimivat mukaan aseiden lisäksi vielä yhden tutun menneisyydestä. 

Mielipide:

Vankilaseikkailu ja taistelu Woodburyn kanssa alkoivat jo hieman kyllästyttää, joten viidennessä kirjassa oli mukavaa vaihtelua. Uusien tyyppien ilmestyminen jännittää aina. 
Abraham ja Eugene ovat tv- sarjassa minulle mieluisia hahmoja ja tässä sarjakuvassa he olivat aika samanlaisia, mikä oli positiivinen asia. Muutenkin kaikki ärsyttävät hahmot ovat nyt kuolleet pois, ja oma suosikkiporukkani alkaa olla jäljellä. 
Paljon ihmisiä tässä kyllä kuolee, osa aika yllättävälläkin tavalla. Ja moni asia menee muutenkin todella erilailla tv- sarjaan verrattuna. Osasta tykkään, osasta en. Mutta ei tunnu liikaa toistolta, kun vaihtelua kuitenkin riittää. 
Edelleen oikein viihdyttävä ja aion vielä jatkaa sarjan parissa. 

4/5

The Walking Dead Kolmas kirja - Robert Kirkman

 Jatkuva sarjakuva henkiin jääneiden kohtaamista kauhuista, osa kolme
Egmont kustannus 2013
Suomentanut Antti Koivumäki
Kirjasto

Rick perheineen ja ystävineen ovat löytäneet turvallisen majapaikan vankilasta, jonka he ovat siivonneet zombeista. Aidat tuntuvat turvallisilta ja tarvikkeita riittää. Ihmissuhteet eivät kuitenkaan koskaan ole helppoja, joten ristiriitoja ja muita sisäisiä ongelmia riittää. 
Eräänä päivänä vankilan yli lentää helikopteri, joka näyttää syöksyvän maahan. Rick, Glenn ja Michonne lähtevät katsomaan, selvisikö kukaan. Kopterista ei kuitenkaan löydy eläviä tai kuolleita, mutta jäljet johtavat läheiseen Woodburyn kaupunkiin. Kaupunkia johtaa Kuvernööriksi itseään nimittävä mies, joka osoittaa jälleen että kävelevät kuolleet eivät olekaan pahin uhka ihmisille...

Tarina jatkuu ja entistä raaempana. 
Viihdyin edelleen hyvin sarjakuvan parissa ja hurjia tapahtumia riittää. Tämä tuntui välillä jo turhan väkivaltaiselta jopa minulle, mutta kesken en halunnut jättää. Moni asia meni eri tavalla kuin sarjassa, mikä ei taaskaan kyllä haitannut yhtään. 
Kuvernööri oli äärimmäisen kamala ja vastenmielinen tyyppi, vielä kamalampi kuin tv- sarjassa. En pidä hänestä yhtään, mikä ei kyllä varmaan ole tarkoituskaan. 
Muista tyypeistä ei oikein irronnut uutta, he ovat pääosin tuttuja. Michonnen yksinpuhelu kiinnostaa, sitä ei muistaakseni ollut sarjassa. Eiköhän se paljastu seuraavassa osassa :)

4/5

Walking Dead 2 - Robert Kirkman

 Jatkuva sarjakuva henkiin jääneiden kohtaamista kauhuista, toinen kirja
Englanninkielinen alkuteos The Walking Dead
Egmont kustannus 2012
Suomentanut Antti Koivumäki
Kirjasto

Rick ystävineen jatkaa selviytymistä zombien valtaamassa maailmassa. 
He joutuivat lähtemään turvallisen tuntuiselta maatilalta, mutta löytävät hylätyn vankilan. Vaikka vankilan tarkoitus on pitää asukkaat sisällään, miksei se toimisi myös toisin päin - pitää zombit ulkona. Ja luultavasti vankila on täynnä ruokaakin. 
Alkaa hurja raivaus- ja siivoustyö, jonka aikana yllätyksiltä ei tietenkään vältytä. 
Ulkoisen uhan lisäksi vaara löytyy myös muurien sisäpuolelta. Keneen voi luottaa, keneen ei. Onko jonkun harteilla liian suuri vastuu? Onko liian vaarallista kiintyä ihmisiin tässä uudessa, tappavassa maailmassa?

Viihdyin tämän osan parissa lähes yhtä hyvin kuin ensimmäisen kanssa. 
Nämä ovat mukavan nopeita luettavia (vai kuuluisiko sarjakuvia tutkailla ja makustella enemmän?) ja näissä tapahtuu aina paljon. Tässä osassa alkuun tuntui, että kaipaisin kuviin värejä. Mutta jossain vaiheessa totesin, että onkin parempi ettei niitä ole - verta ynnä muuta roiskuu paljon ja mustavalkoisena se ei näytä niin hurjalta. 
Ihmisten väliset suhteet ovat mielenkiintoisia ja vaihtelevia. Ihmeen hyvin he kyllä tuntuvat ottavan läheistensä kuolemat. Michonne oli uusi, mielenkiintoinen hahmo. Erilainen taas kuin tv- sarjassa, mutta oikeastaan ihan hyvä - ei tunnu, että tuntisin tarinan jo liian hyvin. 
Kolmas kirja varaukseen :)

4/5

The Walking Dead, ensimmäinen kirja - Robert Kirkman

 Jatkuva sarjakuva henkiin jääneiden kohtaamista kauhuista, ensimmäinen kirja
Englanninkielinen alkuteos 2004 The Walking Dead
Egmont Kustannus 2012
Suomentanut Antti Koivumäki
n. 300 sivua
Kirjasto

Rick Grimes, pikkukylän poliisikonstaapeli, vajoaa koomaan jouduttuaan ammutuksi työtehtävässä. Kun hän viimein herää, onkin kaikki muuttunut. Maailmanloppu on koittanut ja verenhimoiset zombit vaeltavat ympäriinsä. Rick etsii kuumeisesti vaimoaan ja poikaansa ja saa kuulla, että isoihin kaupunkeihin on perustettu turvakeskuksia. Niin hän lähtee kohti Atlantaa toivoen perheensä suunnanneen sinne myös. 
Matka ei ole helppo ja vaarallisten zombien lisäksi täytyy varoa muita eloonjääneitä - ihmisistä kuoriutuu melkoisia petoja, kun eloonjäämistaistelusta on kyse. 

Olen Walking Dead tv- sarjan suuri fani. Katsomme sitä yhdessä mieheni kanssa (minä sain hänet koukkuun muutama vuosi sitten) ja ensimmäiset pari kautta olen katsonut yksin aiemminkin. Sarjakuviin päätin tutustua vasta nyt, sillä en ole pitänyt itseäni sarjakuva-ihmisenä. Itse asiassa, tämä onkin ensimmäinen sarjakuva jonka olen nyt aikuisiällä lukenut (nuoruudessakin vain Aku Ankkoja ja Hevoshullu- lehden sarjakuvia). 
Tämä sarjakuva oli ainakin minun mieleeni. Minulla ei ole visuaalista silmää arvioida kirjan kuvitusta, mutta tälle lukijalle tässä oli riittävästi kaikkea. Ehkä eläydyn paremmin pelkästään luettuun tarinaan, mutta miksipä näitäkin ei voisi välillä lukea. 
Aluksi tuntui omituiselta, kun tv:stä tutut hahmot olivatkin aivan eri näköisiä ja osa oli muutenkin erilaisia (tai puuttui kokonaan, kuten Daryl ja Merle). Mutta totuin asiaan ja ajattelin näitä kuitenkin omina teoksinaan, liikaa vertailematta. 
Viihdyttävä, koukuttava ja jännittävä kokonaisuus. Toinen osa on jo varattuna kirjastosta. 

4/5

Kuunpäivän kirjeet - Emmi Itäranta

 Teos 2020
Sivuja 382
Kirjasto

"Sol, tämä saattaa olla viimeinen sivu, se, jonka kirjoitan, kun kaikki on jo tapahtunut. Se, jonka revin irti muistikirjan lopusta ja asetan kannen ja kansilehden väliin. Sen ensimmäinen sana on sinun nimesi: siitä tiedät heti, että lauseet tulevilla sivuilla ovat yhtä lailla sinua varten kuin itseäni. On aamu kaiken jälkeen. Täältä, missä istun, näen tomunharmaan tasangon ja sen varjoja myötäävät kukkulat, kraatterien paljaat rinteet. Kuun maisema on eloton kuin kiveksi muuttunut meri, jollei lasketa kupolikylän kaukaista hehkua, melkein näkymätöntä. "

Lyhyesti:

Maapallo vetelee viimeisiään ja aurinkokuntaa asutetaan ahkerasti. Pois päässeet eivät halua takaisin, mutta ikävä vaivaa silti monia. 
Mars, Kuu, sylinterikaupungit... Tehtaat, viljelmät, kaivokset kuluttavat uutta, rikkovat koskematonta maisemaa. 
Lumi Salo on maapallon Talvimaailmasta kotoisin oleva parantaja. Hän matkustelee työssään paljon ja auttaa sairaita tekemällä henkimatkoja, sekä käyttämällä erilaisia rohtoja. Kun Lumin puoliso Sol ei eräänä päivänä saavukaan sovittuun tapaamiseen vaan katoaa jäljettömiin, Lumi aloittaa kuumeisen etsinnän. Mitä Solille on tapahtunut, missä hän on mukana? Vai onko hän mukana edes omasta tahdostaan? Onko Lumi alun perinkään tuntenut puolisoaan... 
Kuinka pitkälle kukakin on valmis menemään ja minkä vuoksi?

"Uskon, että jos sydämesi lakkaisi lyömästä, tuntisin sen. Jokin sisälläni irtoaisi ja särkyisi, ja sen tilalle jäisi pimeä, tyhjä kohta, jota peittämään kasvaisi lopulta arpikudos. Sen ympärillä kehoni ja mieleni jatkaisivat elämäänsä, ja jotenkin minut voisi päällepäin yhä tunnistaa, mutta sisältä olisin ikuisesti toinen. "

Mielipide:

Emmi Itäranta tuli minulle tutuksi vasta reilu vuosi sitten, jolloin luin Kudottujen kujien kaupungin. Pian sen jälkeen ahmin myös Teemestarin kirjan. Olin aivan täpinöissäni, kun sain näinkin nopeasti käsiini uuden Kuunpäivän kirjeet. Eikä tämä tuottanut pettymystä. 
Kirja etenee Lumin kirjoittamien kirjeiden/muistikirja merkintöjen kautta. Jo se oli mukavan erilainen/erikoinen lähtöasetelma moniin muihin kirjoihin verrattuna. Välissä oli mukana tietokirjamaisia otteita sekä sähköpostiviestejä. 
Itse en pitänyt kirjan tapahtumia kovin tajunnanräjäyttävinä tai vauhdikkaina. Miljöö sen sijaan oli uskomaton ja kuitenkin todella realistisesti kuvattu. Tarinaan pystyi uskomaan. Kirjan kieli oli upeaa, se eteni sulavan sujuvasti ja todella kauniisti. Koko kirjan ajan vallitsi rauhallinen tunnelma. 
 Henkilöt olivat miellyttäviä, arkisia, rauhallisia. Lumin parantajan kyvyt toivat pienen maagisen lisäsilauksen tarinaan. 
Tämä(kin) kirja jätti joitain kysymyksiä auki ja oman tulkinnan varaan. Ei kuitenkaan niin häiritsevän paljon, kuin esimerkiksi Teemestarin kirjassa. 
Tämä kirja jää varmasti mieleeni pyörimään pidemmäksikin aikaa. 
Todella hieno teos, kaikin puolin. 

4/5

Nälkäpeli: Balladi laululinnuista ja käärmeistä - Suzanne Collins

Englanninkielinen alkuteos 2020 The Ballad of Songbirds and Snakes 

WSOY 2020

Suomentanut Helene Butzow

Sivuja 598

Kirjasto 

"Coriolanus nakkasi kourallisen kaalia kiehuvaan veteen ja vannoi, että vielä joskus koittaisi päivä, jolloin kaalin syöminen loppuisi ikiajoiksi. Se päivä ei kuitenkaan ollut vielä tänään. Hänen oli syötävä iso lautasellinen kelmeää sohjoa ja juotava liemi viimeistä pisaraa myöten, jotta maha ei kurisisi elonkorjuuseremonian aikana. Se oli yksi niistä monista varotoimista, joihin hänen oli turvauduttava salatakseen sen tosiseikan, että vaikka hänen perheensä asuikin kattohuoneistossa yhdessä Capitolin komeimmista taloista, he olivat todellisuudessa yhtä köyhiä kuin vyöhykkeiden kurjalisto."

Lyhyesti:

Coriolanus Snow, 18- vuotias nuori, yrittää kantaa komeasti sukunsa ylhäistä nimeä, vaikka sota on vienyt heiltä kaiken - hänellä on jäljellä enää isoäitinsä ja serkkunsa Tigris, sekä lähes tyhjä kattohuoneisto. Coriolanuksen pelastukseksi voi osoittautua kymmenes Nälkäpeli, sillä hän on päässyt yhdeksi ohjaajista. Jos hän tekee hyvän vaikutuksen ja ohjaa tribuuttinsa voittoon, hän voi saada stipendin yliopistoon. Valitettavasti hän saa myös Nälkäpelin suhteen huonot kortit - hänen ohjattavansa on vyöhykkeeltä 12 ja vieläpä tyttö. 

Tyttö, Lucy Gray, osoittautuu kuitenkin rohkeaksi ja nokkelaksi ja yhdessä he tekevät vaikutuksen yleisöön. Coriolanus vain kiintyy tyttöön hieman liikaa ja on valmis luistamaan säännöistä pelastaakseen tribuuttinsa.

Jokainen Coriolanuksen päätös voi johtaa hänet voittoon tai tuhoon, uuteen nousuun tai epäsuosioon. Päätökset eivät ole helppoja, sillä taustalla vaanii pelottava tohtori Gaul jolla on suuria toiveita Coriolanuksen varalle. 

"Kuinka kauan Lucy Gray kestäisi? Hän oli kuihtunut nopeasti. Hän oli voimaton ja poissaoleva. Vammautunut ja murtunut. Mutta ennen muuta hän oli nääntymässä hitaasti nälkään. Huomenna hän ei ehkä jaksaisi enää nousta pystyyn. Jos Coriolanus ei keksisi keinoa ruokkia häntä, hän saattaisi olla kuollut jo ennen nälkäpelin alkua. "

Mielipide:

Positiivinen yllätys!

Olen lukenut muutkin Nälkäpeli- kirjat ja pitänyt niistä kaikista kovasti. Olin hieman varovainen tämän kirjan kanssa, sillä ajattelin, ettei sarjalla olisi enää uutta annettavaa minulle. 

Tarina kuitenkin nappasi minut heti mukaansa ja liki 600 sivua meni hujauksessa. Paljon tapahtumia, nokkelia juonenkäänteitä ja jännitystä riitti, kuten aiemmissakin osissa. Tuli into lukea muutkin osat uudelleen, sillä en muista kunnolla kakkos ja kolmososan tapahtumia. 

Oli mukava lukea Nälkäpelin alkuajoista, mistä on lähdetty liikkeelle ja miten kaikki on muuttunut. Muistikuvani Presidentti Snowsta muissa kirjoissa ovat hieman hatarat, mutta tämä kirja varmasti selitti monia asioita, joita ei tullut ilmi muissa osissa. (Tässäkin siis yksi syy, miksi haluaisin lukea sarjan uudelleen - huomata miten kaikki loksahtaa yhteen näissä kirjoissa). 

En keksi tästä mitään moitittavaa, pidin siis kaikesta. Mikään ei häirinnyt, haitannut lukukokemusta. Oikein hyvä kirja!

5/5

Viimeinen taistelu - Nora Roberts

Englanninkielinen alkuteos The Rise of Magicks 2020
Gummerus 2020
Suomentanut Lauri Sallamo ja Heidi Tihveräinen
Sivuja 442
Äänikirjan kesto 14h 19min
Äänikirja Storytel
Lukija Anna Saksman

"Yhdessä soturi Duncanin kanssa Fallon on jo pelastanut monia, mutta nyt hänen täytyy auttaa heitä toipumaan. Jotta Fallon voisi karkottaa pimeyden ja täyttää kohtalonsa – korjata mystisen suojakilven, joka taannoin suojeli heitä kaikkia – hän tarvitsee kuitenkin tuekseen armeijan. "

Lyhyesti:

Fallon Swift, Valittu, jatkaa taistoaan kamppailussa pahaa vastaan. Hän kasvattaa joukkojaan, suunnittelee sotia, vapauttaa vankeja ja johtaa muita valolla. Voittoja ei saavuteta ilman tappioita ja uhrauksia tehdään.
Fallonin ja Duncanin suhde kehittyy. Yhdessä he ovat vahvempia ja he valmistautuvat viimeiseen iskuun Petraa ja tämän mustaa lohikäärmettä vastaan. Voittaako valo lopulta pimeyden?


Mielipide:

Täytyy sanoa, että en yhtään muista kuinka kirja alkoi. Kuuntelen yleensä äänikirjoja työmatkallani, mutta nyt olen ollut kotona ja kuunteluun tuli tauko.
Ehkä ainoa, mikä kirjasta jäi mieleen oli jatkuva sotiminen ja sotien suunnittelu, nartuksi ja huoraksi haukkuminen sekä Fallonin ja Duncanin "joo, seksi kuulostaa hyvältä suunnitelmalta"- puheet.
Eli ei, tämä viimeinen osa ei oikein uponnut.
Edelleen Fallon joukkoineen onnistui kaikessa turhan helposti. Ainoa koskettava kohta oli Fallonin haltijaystävän kuolema, mutta sekin ohitettiin ja unohdettiin aika nopeasti.
Kirjassa tapahtui paljon, mutta ei oikein mennyt tunteisiin asti. Odotin jo kovasti kirjan loppua, sillä ei ollut oikein enää annettavaa minulle. Romantiikka ei uponnut.
Odotin paljon enemmän, sillä pidin edellisestä osasta paljon. Todellinen pettymys...
2/5

Toinen koitos - Nora Roberts (Valitun aikakirjat osa 2)

Englanninkielinen alkuteos Of Blood and Bone 2018
Gummerus 2019
Suomentanut Lauri Sallamo, Heidi Tihveräinen
Sivuja 444
Storytel äänikirja
Kesto 15h 36min
Lukija Anna Saksman
(Valitun aikakirjat osa 1: Ensimmäinen vuosi)

Lyhyesti:

Valitun titteliä kantava Fallon Swift täyttää 13- vuotta ja lähtee velhon oppiin, pois kotoaan. Hän saa uusia ystäviä, oppii uusia taitoja ja valmistautuu täyttämään kohtalonsa hyvän ja pahan taistelussa. Tie ei ole helppo.

Muut sarjan ensimmäisestä osasta tutuksi tulleet henkilöt asuvat New Hope- nimisessä kaupungissa ja ovat tottuneet elämään ja selviytymään Surman jälkeisessä ajassa niin hyvin kuin mahdollista. He kouluttautuvat, tekevät hankinta- ja pelastusretkiä ja odottavat Valittua. Kaksoset Duncan ja Antonia ovat noitia ja heidän ja Fallonin välille kehkeytyy vahva yhteys. 

Mielipide:

Pidin tästä kirjasta enemmän kuin ensimmäisestä. Tarina eteni sujuvasti ja henkilöt olivat jo aikalailla tuttuja. Vaikka kirjan päähenkilö olikin teinityttö, sopi kirja myös aikuisen luettavaksi (kirja ei ole myöskään liian raaka tai jännittävä nuorillekaan lukijoille). 

Minua ehkä hitusen vaivasi kuitenkin se, kuinka helposti moni asia hoitui ja kuinka ylivertainen Fallon on. Esimerkiksi velhon antamat tehtävät hoituivat helposti, samaten ydinaseiden tuhoaminen sekä lopun pieni taistelu pahaa vastaan. Miksi värvätä armeijaa, kun Fallonin maagiset kyvyt ovat niin mahtavat?

Noh, odotan kuitenkin kovasti sarjan kolmatta ja viimeistä osaa, Viimeinen taistelu, joka on itseasiassa jo ilmestynyt suomennettuna (jos en kovin pahasti narraa?). Haluan tietää, kuinka lopulta käy :) Kirja toimi muuten hyvin äänikirjana, voi olla että kuuntelen viimesenkin osan. 

4/5

Orjattaresi - Margaret Atwood

Äänikirja Storytel
Englanninkielinen alkuteos The Handmaid's tale 1985
Tammi 2017
Suomentanut  Matti Kannosto
Lukija Susa Saukko
Äänikirjan kesto 12h 34min

"Me nukuimme huoneessa joka oli kerran ollut voimistelusali. Lattia oli lakattua puuta ja siihen oli maalattu raitoja ja ympyröitä niitä pelejä varten, joita salissa oli ennen pelattu; korien renkaat olivat yhä paikallaan vaikka verkot olivatkin jo kadonneet. "

Lyhyesti:

Tarinaa kertoo nainen, Orjatar, joka on alistettu käveleväksi kohduksi, lasten kantajaksi ja antajaksi. Hänellä ei ole enää omaa nimeä, vaan häntä kutsutaan sen hetkisen isäntänsä mukaan. Tarinaa kerrottaessa hän on Frediläinen, komentajansa mukaan. Hänen tyttärensä on viety ja miesystävä Luke on myös jossain - elossa tai kuolleena.
Maailmassa säteilyt ja saasteet ovat saaneet syntyvyyden laskemaan. Avioliittoja on mitätöity ja hedelmälliset naiset vangittu keskuksiin, joissa heistä koulitaan tottelevaisia synnytyskoneita. Orjattarilla on tiukat säännöt mm pukeutumisen, ruokailun ja käytöksen suhteen. He eivät saa ystävystyä, eivät lukea tai kirjoittaa. Luvan kanssa jossain käydessään, he kulkevat pareittain. Kerran kuukaudessa he osallistuvat rituaaliin, jonka tavoitteena on saada lapsi alulle.
Uutta järjestelmää eivät tietenkään hyväksy kaikki. Julkinen kapinointi on turhaa, mutta on olemassa salaisia järjestöjä jotka yrittävät auttaa.

"Komentajan sanat pitävät paikkansa. Yksi ynnä yksi ynnä yksi ynnä yksi ei ole neljä. Jokainen ykkönen pysyy ainutlaatuisena itsenään, niitä ei voi millään keinolla liittää yhteen. Niitä ei voi vaihtaa toisiinsa. Ne eivät korvaa toisiaan. Nick Lukea eikä Luke Nickiä. Pitäisi ei päde. Tunteilleen ei voi mitään, sanoi Moira kerran, mutta teoilleen voi. Oikein hienoa. "

Mielipide:

Kuulin ensin tästä kirjaan perustuvasta tv- sarjasta ja kiinnostuin. Sarjaa en ole katsonut, mutta kirjan sain nyt kuunneltua loppuun. Se ei tehnyt minuun niin suurta vaikutusta kuin olin kuvitellut ja toivonut.
Tämän kirjan kohdalla uskon, että olisin päässyt sisään paremmin luettuna kuin kuunneltuna. Tähän mennessä kaikki lukijat ovat olleet ok, mutta nyt ei oikein napannut. En ala sen kummemmin arvostelemaan kirjojen lukijoita, mutta toki se kuuntelukokemukseen vaikuttaa.
En jotenkin päässyt käsiksi tarinaan. En pystynyt kuvittelemaan tapahtumia, en myötäelänyt mukana. Nyt kun kirjoitin juonikuvasta, ajattelin kuinka kauhealta kirja kuulostaa. Mutta oliko päähenkilö niin alistunut kohtaloonsa, ettei se kuunnellessa edes tuntunut kauhealta? Nyt vain kävi näin, voisi olla huonomminkin, ei ole vaihtoehtoja?
Tarina kuitenkin kiinnostaa minua edelleen, ei tämä huono ollut. Odotukseni vain olivat korkeammalla, eikä kirja saanut tunteita kuohumaan. Kunhan ehdin, haluan kuitenkin tutustua myös kirjasta tehtyyn tv- sarjaan.
3/5

Teemestarin kirja - Emmi Itäranta

Teos 2012
Sivuja 266

Helmet 2019 lukuhaaste kohta 22: ilmastonmuutosta käsittelevä kirja

"Vesi on kaikista elementeistä muuttuvaisin. Niin isä kertoi minulle päivänä, jolloin hän vei minut paikkaa jota ei ole. Vaikka hän oli väärässä monessa asiassa, siinä hän oli oikeassa, niin uskon yhä. Vesi kulkee kuun mukana ja syleilee maata, eikä se pelkää kuolla tulessa tai elää ilmassa. Kun siihen astuu, se on yhtä lähellä kuin oma iho, mutta jos siihen iskeytyy liialla voimalla, särkyy kappaleiksi. "

Lyhyesti:

Nuori Noria, joka seuraa isänsä jalanjälkiä teemestariksi, elää maailmassa jossa vesi on vähissä. Suuri luonnonkatastrofi - tai jokin muu - on tuhonnut ja kuivattanut maita, eikä lumesta ja talvesta ole enää tietoakaan. Diktatuuriset sotilaat vahtivat ja säännöstelevät vettä sekä merkitsevät taloja joissa on tehty vesirikoksia. Epäilevät katseet kääntyvät Norian kodin puoleen, jossa saadaan tarjoiltua herkullista, raikasta teetä kun muut sairastuvat juomastaan vedestä.
Noria yrittää suojella sukunsa salaisuutta, sekä selvittää ystävänsä Sanjan kanssa entismaailmojen laitteiden avulla Hämärän vuosisadan tapahtumia.

"Vaikka hopeanväriselle kiekolle äänitetty entismaailman tarina olisikin olemassa kokonaan muovihaudassa, mahdollisuuteni sen löytämiseen oliva näyttäneet olemattomilta. Nyt uskalsin ajatella ensimmäistä kertaa, että saattoi olla olemassa todellinen mahdollisuus, vaikka kuinka vähäinenkin, että voisin löytää jatkoa kiekon tarinalle. Ajatus kasvoi mielessäni kuin hento, vihreä oksa, joka pinnisti kohti auringonvaloa."

Mielipide:

Pidin kovasti Itärannan Kudottujien kujien kaupungista - ja niin pidin Teemestarin kirjastakin.
Mielenkiintoinen dystopia, arkista elämää ilman vettä.
Kirja jätti tosin paljon kysymyksiä ilman vastauksia ja minuahan sellainen aina häiritsee kovasti. Mitä ihmettä salaperäisissä viesteissä lopulta sanottiin? Mitä todella oli tapahtunut? Mitä ihmisiltä salattiin Menetetyillä mailla? Oliko Sanja Norian puolella vai ei? Onko kirjalle tulossa joskus jatko-osaa? ;)
Esittämiini kysymyksiin löytyy tulkinnanvaraisia vastauksia, mutta kaipaan selkeyttä. Tämä jää varmasti kummittelemaan mieleeni vielä pitkään. Hyvällä tavalla! Jännittävä, koukuttava ja mielenkiintoinen. Jes!
Noria oli mukavan lempeä, pehmeä hahmo. Sanja puolestaan ristiriitainen, mutta mielenkiintoinen. Todella hyvä esikoisteokseksi. Kirjan kieli oli myös mukavan soljuvaa ja helppoa/nopeaa lukea.
4/5

Ensimmäinen vuosi - Nora Roberts

Helmet 2019 lukuhaaste kohta 29: kirjassa nähdään unia

Englanninkielinen alkuteos 2017 Year One
Gummerus 2019
Sivumäärä 404

"Kun Ross MacLeod puristi liipasinta ja ampui fasaanin, hän ei mitenkään voinut tietää tappavansa samalla itsensä. Ja miljardeja muita."

Lyhyesti:

Kylmänä uudenvuodenaattona Ross MacLeod käynnistää tietämättään tapahtumaketjun, joka vapauttaa omituisia voimia.
Alkaa levitä tappava tauti, jota kutsutaan Surmaksi. Se vie mennessään suurimman osan koko maapallon väestöstä ja vieläpä todella nopeasti.
On kuitenkin ihmisiä, jotka ovat immuuneja taudille. Osalle ihmisistä kehittyy uusia voimia. Osa käyttää niitä hyvään, osa pahaan. Heitä kutsutaan Kummiksi.
Lana ja hänen miehensä Max ovat noitia - he pystyvät siirtelemään tavaroita ajatuksen voimalla, käynnistämään autoja ja auttamaan kasveja kasvamaan. Heillä oli pieniä kykyjä jo ennen Surmaa, mutta sen jälkeen heidän voimansa vain vahvistuvat. Lisäksi Lana saa tietää olevansa raskaana ja kantavansa vatsassaan Valittua.
Uutistoimituksen harjoittelija paljastuu keijuksi ja pakenee juontajaystävänsä Arlysin kanssa pimeitä tunneleita pitkin.
Ensihoitaja Jonah aistii elämän ja kuoleman. Hän auttaa maailmaan Katien kaksoset ja lähtevät pakoon jokea pitkin lääkäri Rachel mukanaan.
Pitkän pakomatkan ja piilottelun jälkeen he löytävät toivoa ja iloa muuttuneesta maailmasta. Näiden ihmisten elämät kietoutuvat yhteen ja he yrittävät rakentaa elämää uudelleen. Synkät voimat seuraavat heitä silti ja lopulta kukaan ei ole turvassa...

"Kun he olivat painautuneet seinää vasten, Arlys näki lähestyvän valon. Tai ei se ollut valoa, hän ajatteli. Valo ei voi olla mustaa. Tämä valo oli kuitenkin hohtavaa ja mustaa. Ja se heijastui tunnelin kattoon. Nyt näkyi myös liikettä, hahmo. Tunnelin kattoa pitkin lensi mies mustat hiukset liehuen ja musta takki levitettynä kuin siiviksi. Kun mies tuli lähemmäs, Arlys näki punaisena hehkuvat silmät."

Mielipide:

Ensimmäinen vuosi aloittaa uuden trilogian. Tämä ensimmäinen osa oli jännittävä ja tapahtumarikas.
Vaikka tärkeitä henkilöitä oli paljon, he olivat mieleenpainuvia ja miellyttäviä. Kovin syvälle hahmoihin ei vielä päässyt, mutta riittävästi kuitenkin. Kukaan ei ärsyttänyt tai ollut epämiellyttävä lukijalle.
Tapahtumat etenivät järkevästi ja vaikka välillä kertoja vaihtui, tarinassa pysyi hyvin kärryillä. Pahuutta, väkivaltaa ja kuolemia oli, mutta niillä ei mässäilty liikaa - tarina ei ole liian raaka tai jännittävä arallekaan lukijalle.
Kaikin puolin miellyttävä ja hyvä lukukokemus. Aion lukea seuraavatkin osat :)

4/5

Requiem - Rakkaus palaa - Lauren Oliver

Alkuperäisteos 2013 Requiem
Sivumäärä 335



Lyhyesti:

Lena ja Julian ovat löytäneet takaisin vastarintalaisten luo - sekä Alexin luo. Lena ja Alex ovat molemmat muuttuneet matkan aikana, samoin näyttävät muuttuneen Alexin tunteetkin. Lena siis tasapainoilee Alexin ja Julianin välillä.
Sota hallitusta vastaan jatkuu ja valvojat iskevät yhä syvemmälle Korpeen, jossa kapinalliset majailevat. Kapinalliset matkaavat eteenpäin mielessään vain yksi päämäärä - elä vapaana tai kuole.
Portlandissa Hana, Lenan entinen paras ystävä, on parannettu Deliriasta ja hän valmistautuu rakkaudettomaan liittoon nuoren pormestarin, Fredin, kanssa. Fred, joka vastustaa vahvasti kapinallisia ja jolla on synkkiä salaisuuksia.

"Alex ei ole palannut kun Korppi, Nasta, Julian ja minä palaamme turvataloon. Julian on vironnut ja väittänyt pystyvänsä kävelemään, mutta Nasta pitää siitä huolimatta kättään hänen olallaan. Julian hoippuu, ja hänestä valuu edelleen verta. Heti kun tulemme turvataloon, Karhu ja Metsästäjä pölisevät kiivaasti tapahtuneesta, kunnes mulkaisen heitä niin häijysti kuin osaan."

Mielipide:

Jatkoa kirjoille Delirium ja Pandemonium.
Viimeiseksi osaksi ei kovin tajuntaa räjäyttävä tai loistokas. Mitään uutta en hahmoista oppinut, he ehkä jopa vähän ärsyttivät minua (eritoten Lena ja hänen sokeutensa Alexin tunteille ja jahkailu kahden välillä). Kirja oli tappelua ja kulkemista. Ainoa mielenkiintoinen osa oli Hanan osuus.
Tähtiä kaksi:
**

Rajalla - Ally Condie

Alkuperäisteos 2011 Crossed
Sivumäärä 339



Lyhyesti:

Toinen osa tulevaisuuden yhteiskuntaan sijoittuvasta sarjasta, jatkoa kirjalle Tarkoitettu.
Ensimmäisessä osassa Cassia on saanut parinvalinnassa parikseen parhaan ystävänsä Xanderin, mutta tutustuttuaan Kyhyn, poikkeavaan nuoreen, hän alkaa kyseenalaistaa yhteiskunnan toimintaa.
Rajalla- kirjassa Cassia järjestää itsensä työleirille ulkoprovinsseihin ja toivoo löytävänsä sieltä Kyn (Ky vietiin pois Tarkoitettu- kirjan lopussa).
Cassia pakenee leiriltä ja yrittää etsiä Louhikosta muita paenneita, sekä löytää Kansannousun, kapinallisten ryhmän. Löytääkö Cassia etsimänsä?

"Aika loppui, viranomainen ilmoittaa. Upseeri katsoo minuun päin. - Hyvästi, sanon Xanderille, ja ääneni pettää. 
- Älä luulekaan, hän sanoo, ja sitten hän kumartuu ja suutelee minua samalla tavalla kuin minä aikaisemmin häntä, aivan suupieleen. Jos jompikumpi meistä liikahtaisi vähän, kaikki muuttuisi."

Mielipide:

Tarina jatkuu, tällä kertaa erilaisessa ympäristössä. Hahmot ja tapahtumat pysyvät suht hillittyinä, mitään suuria juonenkäänteitä ei tapahtunut. Kirja jätti vielä paljon kysymyksiä ilman vastauksia, joten ilman muuta minun on luettava tämän trilogian viimeinenkin osa, Perillä, kunhan saan sen käsiini.
Todella helppo ja nopealukuinen tämäkin (luin tämän tänään alusta loppuun), sopii hyvin, kun lukuinto ja aika ovat vähissä.
Aikuiseen makuun liian lapsellinen, mutta tällaisille lapsenmielisille, dystopisista tarinoista pitäville oikein mukavaa ajanvietettä.
Neljä tähteä:
****

Tarkoitettu - Ally Condie

Alkuperäisteos: 2012 Matched
Sivuja: 326



Lyhyesti:

Yhteiskunnassa, tulevaisuuden maailmassa, kaikki päätetään puolestasi. Mitä ja milloin syöt, kuinka pukeudut, missä olet töissä ja jopa kuolinpäiväsi. 17-vuotias Cassia on siinä iässä, että hänelle esitellään hänen tuleva kumppaninsa.
Kumppanit valitaan tarkoin ja yleensä parit ovat toisilleen tuntemattomia. Cassia saa kuitenkin parikseen Xanderin, joka on hänen paras ystävänsä. Kuitenkin, jostain syystä Cassian mikrokortilla vilahtaa toisen pojan, Kyn, kasvot. 
Cassian usko Yhteiskuntaan säröilee ja hän alkaa uhmata sääntöjä. Usakltaisiko hän valita kumppaninsa ja elämänsä itse?

"Isoisä katsoo minua rakastavin silmin ja ojentaa paperin. Haaste, uhri, lahja. Hetken kuluttua ojennan käteni. Sormeni kiertyvät paperin ympärille, ja hän päästää irti. Hän antaa puuterirasiankin takaisin, ja paperi mahtuu siististi sen sisään. Kun napsautan omistusesineeni kiinni, isoisä kumartuu lähemmäs. Cassia, hän kuiskaa. Annan sinulle sellaista, mitä et vielä ymmärrä. Mutta luulen että ymmärrät joskus. Sinä pikemmin kuin kukaan muu. Ja muista, ihmetteleminen on sallisttua"

Mielipide:

Tarkoitettu yllätti minut positiivisesti. Tulevaisuus oli rakennettu realistisesti ja harkitusti, kaikki oli selitetty. Ja vaikka kyseessä oli nuorten kirja romanttisilla elementeillä, tarina tai hahmot eivät olleet liian yliampuvia, vaan hyvinkin hillittyjä. Tarina eteni sujuvasti, siinä oli sopivasti koukuttavia juttuja. Joku voisi sanoa kirjaa tylsäksi, mutta minuun tämä upposi. Välillä on mukava lukea kirjoja, jotka eivät aiheuta OMG reaktioita tai ärsytä :) Viihdyttävä, leppoisa ja helppo.
Tähtiä neljä:
****

Pandemonium - rakkaus on kapinaa - Lauren Oliver

Alkuperäisteos 2012 Pandemonium
Sivumäärä 295



Lyhyesti:

Edellinen kirja, Delirium- rakkaus on harhaa- päättyi siihen, kun Lena kiipesi aidan yli Korpeen Alexin jäädessä jälkeen vartioiden laukauksien saattelemana.
Lenan matka jatkuu yksin ja hän päätyy erääseen Kotipesään ja yrittää elää päivän kerrallaan unohtaen kaiken menneen ja painajaisensa. Hän hukuttaa haaveensa ikuisesta rakkaudesta rankkaan työntekoon vastarintaliikkeen puolesta. Hän jopa soluttautuu bihollistensa joukkoon ja joutuu itse hengenvaaraan.

"Ei ollut helppoa alkaa tuntemaan oloaan luontevaksi hänen seurassaan. Oli rankkaa karistaa kaikki läksyt, joita opin toisella puolella, Portlandissa, varoitukset joita minuun iskostivat kaikki, joita ihailin ja joihin luotin. Sairaus, he opettivat minulle, kasvaa miesten ja naisten, poikien ja tyttöjen välisessä tilassa; se tarttuu toisesta toiseen katseista, hymyistä ja kosketuksista ja juurtuu kuin home, joka mädättää puun sisältä päin. Mutta nyt Metsästäjä on ystävä, eikä mitään muuta "

Mielipide:

Pakko myöntää, että pidin tästä teoksesta, jopa enemmän kuin Deliriumista. Hyvin jännittävä, tapahtumarikas, ehkä jopa äärimmäisen julma kirja! Odotin jotain erilaista, mutta tämä oli ehkä parempi kuin odotukseni. Pidin tästä näin.
 Viimeisen sivun paljastusta odotin koko kirjan ajan (ja toisaalta odotin, että tämä tapahtuisi vasta seuraavassa osassa), eikä se loppujen lopuksi tullut yllätyksenä. Paljastus sai kuitenkin kiinnostukseni nousemaan entisestään ja minun on kai pakko lukea kolmaskin kirja, kunhan se ilmestyy!
Henkilöistä tuli paljon mielenkiintoisempia ja heistä oppi paljon uutta tässä.
Tähtiä neljä:
****