Kolme sisarta - Heather Morris

Englanninkielinen Alkuperäisteos 2022Three Sisters
Aula& Co 2022
Suomentanut Kristiina Drews 
Sivuja 320
Storytel äänikirja
Lukija Markus Niemi
Kesto 13h 33min

"Kolme sisarusta, Cibi, Magda ja Livi, istuvat tiiviisti isänsä ympärillä kotitalon pienellä takapihalla. Oleanteripensas, jota perheen äiti on yrittänyt sinnikkäästi herättää henkiin, nuokkuu lohduttomana puutarhan nurkassa."

Cibi, Magda ja Livia lupaavat lapsina isälleen, että pysyvät aina yhdessä. 
Vuoden kuluvat ja sodan seurauksena juutalaisten perheiden oikeuksia rajoitetaan. Tulee päivä, jolloin natsit tulevat hakemaan perheiden nuoria juutalaistyttöjä "töihin saksalaisille". Magda on sairaalassa, mutta 15- vuotias Livia joutuu lähtemään. Cibi lähtee Livian mukaan, muistaen antamansa lupauksen. 
Sairaalasta päästyään Magda onnistuu piilottelemaan pitkään natseilta metsässä sekä naapurin ullakolla. Lopulta hänkin päätyy Auchwitziin ja ihmeen kaupalla pääsee sisartensa seuraan.
Sisarten elämä leirillä on yksinkertaisen kamalaa - silti he onnistuvat sinnittelemään hengissä vähäisestä ruuasta, taudeista ja karuista työ- ja asuinoloista huolimatta. Myös kuolemanmarsseiksi kutsutuista siirroista he selviytyvät, toinen toistaan tukien. 
Tarina ei pääty tyttöjen vapautumiseen leiriltä, vaan se kertoo myös heidän elämästään sen jälkeen - kuinka kotimaa on muuttunut, kotitalo vallattu ja lopulta elämästä uudessa maassa. 

"Cibi ajattelee Magdaa, ja helpotuksen tunne kulkee pitkin selkärankaa. Magda on säästynyt tältä kidutukselta. Hän toivoo, ettei Livikään olisi täällä - sisko näyttää niin paljon muita tyttöjä nuoremmalta. Livi on urhea, mutta hän on silti kovin pieni. Kuinka hän edes selviytyy tästä työstä? "

Olipas taas melkoinen selviytymistarina. 
Sisarusten matkaa oli yhtä aikaa kamalaa ja kiehtovaa seurata. Kaikki ne kamalat koettelemukset ja epätoivon hetket.. Mutta se voima ja lohtu, jota he toisistaan saivat tekivät tästä kirjasta kauniin. 
Jos lukee paljon keskitysleirikirjallisuutta, ne alkavat väistämättä hieman toistaa itseään. Tässä kirjassa oli hyvää se, että siinä oli myös suuri osa leirien jälkeistä elämää. Kaikesta on mahdollista selviytyä, on mahdollista löytää onni ja jatkaa eteenpäin. 
Hyvin ja tunteikkaasti kerrottu tositapahtumiin perustuva tarina. 

4/5

Suostumus - Vanessa Springora

 Ranskakielinen alkuteos  2020 Le Consentement 
WSOY 2021
Suomentanut Lotta Toivanen
Sivumäärä 175
Storytel äänikirja
Kesto 3h 48min
Lukija Sanna Majuri

"Nimeni on V. Jo viisivuotiaana, elämäni neitseellisellä alkutaipaleella, odotan suurta rakkautta. Isät ovat tyttärille suojamuureja. Oma isäni on pelkkä tuulenhenkäys. Fyysistä läsnäoloa selvemmin muistan kylpyhuoneeseen aamulla leviävän vetiverin tuoksun, siellä täällä lojuvat miehiset esineet, solmion, rannekellon, paidan ja Dupont- sytyttimen, tavan pidellä savuketta etu- ja keskisormen välissä kaukana filtteristä ja ironisen puheen, josta ei ikinä tiedä, vitsaileeko hän."

Lyhyesti:

Tositarina 13- vuotiaasta V:stä, joka ajautui suhteeseen viisikymppisen miehen kanssa. 
V:n isä oli pakkomielteinen ja lopulta kovin vähän tyttärensä elämässä mukana. Hyvän isän ja miehen mallia V ei siis lapsuudessaan saanut. V on hyvin imarreltu huomiosta, jota kirjailija G.M hänelle suo ja pian he jo ovatkin salasuhteessa. G väittää ajattelevansa V:n parasta, olevansa tälle opettaja ja pelastaja. Nuori, epävarma tyttö uskoo kaiken ja haluaa miellyttää miestä, jonka uskoo rakastavan itseään. 
Pikkuhiljaa V alkaa ymmärtää joutuneensa hyväksikäytetyksi, mutta jatkuva syyllisyys ja paha olo kalvaa häntä sisältäpäin. Hidas toipuminen alkaa, vaikka G yrittääkin pitää V:n otteessaan vielä vuosienkin jälkeen...

"- Meidän isä sanoi, että se kusipää ja pedofiili. 
Olen toki kuullut sanan ennenkin mutta en ole pannut sille painoa. Nyt se on ensi kertaa satuttaa minua, ensinnäkin koska sillä viitataan rakastamaani mieheen ja tehdään hänestä rikollinen, ja toisekseen kuulen pojan äänensävystä ja halveksunnasta, että hän on heti lokeroinut minut, ei uhriksi vaan rikostoveriksi."

Mielipide:

Herättävää tekstiä. 
Pelkäsin tämän kirjan olevan liian yksityiskohtainen, mutta tämä oli todella upeasti kirjoitettu ja keskittyi enemmänkin hyväksikäytön tuottamiin henkisiin ongelmiin. 
Tuntuu uskomattomalta, että tällainen on joskus ollut jossain ihan ok ja sallittua. Että kukaan ei ole tosissaan puuttunut 13- vuotiaan ja viisikymppisen suhteeseen. Olen jotenkin tyrmistynyt, ettei V:n äitikään vastustanut... Itse äitinä tällainen on varsin kuohuttavaa. 
Ja kuinka kauaskantoiset seuraukset kaikenlaisella hyväksikäytöllä onkaan.. On ihme, että siitä edes voi selviytyä. Ja on todella surullista, kuinka uhrit näkevät itsensä syyllisinä, osallisina. 
Tässä sitä tajuaa, kuinka turvassa itse on elänyt. Kuinka pieniä omat ongelmat voivatkaan olla. Toivon todella, että tästä kirjasta ja aiheesta puhutaan ja ettei tällaista pääsisi tapahtumaan. 
Koskettava tarina. 

4/5

Treblinkan viimeinen juutalainen - Chil Rajchman

 Minerva kustannus 2011 (äänikirja 2020)
Suomentanut Marita Vihervuori
Sivumäärä n. 160
Storytel äänikirja
Kesto 3h 13min
Lukija Jarkko Pajunen

Treblinka oli yksi kolmesta Puolaan perustetuista, operaatio Reinhardiin kuuluvista tuhoamisleireistä, joiden tarkoituksena oli yksinomaan murhata juutalaisia systemaattisesti. Kirjan kirjoittajan ei olisi kuulunut selvitä, sillä jokaisen Treblinkaan saapuvan oli tarkoitus kuolla. Kirjasta käy selkeästi ja raa'asti ilmi ihmisten julma kohtelu, pahoinpitelyt, murhaaminen kaasulla ja ampumalla, sekä ruumiiden hävitystyö. 
Rajchman onnistui pysyttelemään hengissä vaihtamalla työstä toiseen - hän leikkasi naisten hiuksia, repi hampaita kuolleiden suusta, kantoi hiekkaa ja soraa, sekä ruumiita. Rajchman osallistuu kapinaan elokuussa 1943 ja onnistuu pakenemaan. Hän piileskelee kuukausia, saa onnekseen apua hyviltä ihmisiltä pääsee Varsovaan ystävänsä luo turvaan. Hänestä pidetään huolta, kun hän romahtaa kaikesta kokemastaan ja näkemästään. Ja tässä ovat hänen muistiinpanonsa, jotka hän on kirjannut pakomatkallaan. 

Lyhyt, ytimekäs, karu kirja. 
Hirveästi tämä ei eronnut muista lukemistani holokaustiin liittyvistä kirjoista, paikka vain oli eri ja vankeihin kohdistuva väkivalta (ruoskinta) entistä julmempaa. Raakaa työtä, raakaa väkivaltaa, raakoja murhia. Silti ne kaikki ovat yhtä kauhistuttavia ja hurjia. Tässä ei vedottu tunteisiin, vaan kaikki oli kuvattu yksinkertaisesti ja suoraan - näin tehtiin, näin tapahtui, näin meitä kohdeltiin. Jaksan aina ihmetellä, mikä on saanut jotkut jaksamaan tuon kaiken läpi, mikä on saanut nuo ihmiset selviytymään. Moni luovutti kaiken tuon kauheuden keskellä, on siis onni että edes muutama on selviytynyt kertomaan kokemastaan muillekin. 
Ja on hyvä, että esiin nousee kertomuksia muistakin leireistä, kuin vain Auschwitzista, vaikka se niistä tunnetuin onkin. On hyvä muistaa, että tätä on tapahtunut monissa, monissa eri leireissä, eri kaupungeissa, eri maissa. 
Huh. 

Epäluonnolliset syyt - Oikeuspatologin elämä ja monet kuolemat - Richard Shepherd

 Englanninkielinen alkuteos 2019 Unnatural Causes
WSOY 2020
Suomentanut Veera Kaski
Sivumäärä 398
Kirjasto

"Pilviä edessä. Kuin ylle kurottuvia lumihuippuja. Tai taivaan leveydeltä loikovia, nukkuvia jättiläisiä. Käsien ote ohjaimista niin kevyt, että koneen kallistuessa vasemmalle ja alas se tuntui kääntyvän vaiston ohjaamana, ei käskyjä täyttävänä. Sitten, edessä päin, taivaanranta oikeni. Horisontti on kumma ystävä: siellä se kimmeltää, maan ja taivaan rajalla, ikuisesti kaukana, saavuttamattomissa."

Lyhyesti:

Richard Shepherd kuuluu Iso-Britannian johtaviin oikeuslääkäreihin ja hän on viettänyt 30 vuotta tutkien ruumiita. Esikuvaansa seuraten Shepherd tutkii kuolemia, kun ne ovat olleet yllättäviä tai kuoleman syy ei ole selvä. Hän osallistuu myös useiden suuronnettomuuksien sekä terrori-iskujen tutkintaan. (mm. kirjan kautta pääsee kurkistamaan prinsessa Dianan kuolemaan sekä World Trade Centerin tornien tuhoutumiseen). Hän tekee tiivistä yhteistyötä poliisien kanssa ja auttaa ratkomaan murhia. Hän on usein todistajana oikeudenkäynneissä. 
Kirja tutustuttaa lukijansa oikeuspatologiaan, sen mielenkiintoisuuteen sekä vastuullisuuteen, ihmismielen pimeisiin sopukoihin. Työelämän lisäksi kirja kertoo Shepherdin arkielämästä, perheestä ja niiden yhteensovittamisesta sekä siitä, miten kaikki vaatii veronsa myös hänen kohdallaan. 

"Myöhemmin Chris ja Anna kyllä ymmärsivät työni sisällön perinpohjaisemmin, mutta sillä haavaa opastimme heitä vain kertomaan, että olin lääkäri, mikäli joku sattui kysymään. Heille oli kyllä tarttunut korvaan se, että olin aika erikoinen lääkäri, että autoin poliisia ja että nimeni luki silloin tällöin lehdessä, mutta eivät he vielä mitenkään käsittäneet, mikä oikeuslääkäri oikein oli. Noihin aikoihin he alkoivat tosin pikkuhiljaa ymmärtää, etten ollut sellainen lääkäri, jonka potilaat paranevat. "

Mielipide:

Mielenkiintoinen kaikin puolin. 
Katsoin joskus paljon tv- sarjoja, joissa oli rikostutkintaa ja oikeuspatologeja ja pidin juuri eniten heidän osuudestaan (en siis niinkään poliisin tutkinnoista). Siksipä tämä kirja olikin niin kiehtova ja avasi työtä paljon tarkemmin kuin tv. Se myös kumosi joitakin seikkoja, joita tv- sarjoissa paljon näki (mm kuolinajan määrittäminen on vaikeampaa kuin tv antaa ymmärtää). Aito ja kiinnostava kurkistus aivan toisenlaiseen maailmaan. 
Kirja ei ollut raaka, eikä saanut aikaan ällötystä tai inhoa, vaikka ruuminavauksia ja onnettomuuksia kuvattiinkin. Kirjailijan kirjoitustyyli oli mukavan letkeää ja selkeää, helppoa lukea ja ymmärtää. 
Koskettava ja silmiä avaavakin tämä oli. Työhön kuuluva suuri vastuu kauhistutti ainakin minua, enkä yhtään ihmettele että kirjailijalle kävi kuten kävi. 
Mielenkiintoista oli lukea myös toiminnasta suurissa onnettomuuksissa. Miten kaikkeen oli varauduttu (tai ei oltu varauduttu) ja mikä oli kenenkin tehtävä. 
Jos aihe yhtään kiinnostaa, kannattaa tarttua. 

4/5

Pako helvetistä - kohtalona Pohjois-Korea - Masaki Ishikawa

 Englanninkielinen alkuteos 2017 A River in Darkness. One Man's Escape from North Korea. 
Minerva kustannus 2018
Suomentanut (englanninkielestä) Niko Jääskeläinen
Sivumäärä 269
Storytel äänikirja
Kesto 6h 45min
Lukija Ilkka Villi 

"En muista paljoakaan siitä illasta, jolloin pakenin Pohjois-Koreasta. Yksityiskohdat ovat jo haihtuneet mielestäni... Kerron kuitenkin sen, minkä vielä muistan. Taivaalta tihkuu vettä. Tihku muuttuu kuitenkin pian piiskaavaksi kaatosateeksi. Olen läpimärkä. Rojahdan pensaikon suojiin ajantajuni menettäneenä. Olen pohjattoman uupunut."

Lyhyesti:

Tositarina perheestä, joka muutti paremman elämän perässä Japanista Pohjois-Koreaan. He uskoivat lupauksiin työstä, onnesta ja ruuasta, mutta saivat tilalle jotain aivan muuta. 
Masaki Ishikawa oli 13- vuotias muuttaessaan vanhempiensa ja kahden siskonsa kanssa Koreaan. He saavat asuttavakseen vanhan talon, jota naapurit kadehtivat tiilikaton vuoksi. Muuta hyvää talossa ei sitten olekaan. Perheen isä saa työtä maanviljelijänä, mutta kaikki sato on annettava valtiolle. Palkka työstä on kohtuuttoman pieni ja jaettavat ruoka-annokset eivät mitenkään riitä viisihenkiselle perheelle. Äiti ei saa työtä, koska hän on japanilainen. 
Koulunkäynti on haastavaa ja haaveet paremmasta tulevaisuudesta saa unohtaa - maanviljelijän poika tulee olemaan myös maanviljelijä. Tilanne muuttuu vuosi vuodelta huonompaan suuntaan - ruoka-annokset pienenevät ja koko perhe näkee nälkää. Väkivaltaa ja varkauksia on joka puolella. Vastoinkäymisissä kukaan ei ole auttamassa. 
Myöhemmin Ishikawalla on oma perhe, jota hän ei pysty auttamaan. Ainoa keino selviytyä, on yrittää paeta maasta. Pystyykö hän auttamaan muita kuin itseään? 

"Elämä oli aivan yhtä rankkaa, ehkä jopa rankempaa kuin aikaisemmin, mutta lapsi vei ajatukseni pois äitini kuolemasta. Ilman poikaani minulla ei olisi ollut juurikaan syytä elää. Jos erehdyin pohtimaan liikaa elämääni, vajosin äkkiä masennuksen syövereihin. Niinpä keskityin elämään päivän kerrallaan."

Mielipide:

Tässäpä taas ajatuksia herättävä teos. 
Pohjois-Korea on minulle aika tuntematon alue ja aihe, enkä ole ollut siitä erityisen kiinnostunut. Suosituksesta kuitenkin tartuin tähän ja olihan tämä aika karua kuunneltavaa. 
Ankeat asuinolot, jatkuva ruokapula, kylmyys, kova työ, sananvapauden täydellinen puuttuminen, väkivallan pelko... Epätoivo iskee lujaa. Herää vain ajatus, miten tällaista voi olla jossakin? Miten tämä kaikki voi olla totta? Olenko todella itse elänyt näin pimennossa ja tietämättömänä, kun tällaista on jossain muualla? Kirjan tapahtumat nimittäin yltävät 2000- luvulle asti. 
Ainoa mikä itseäni ihmetytti, oli se, että ihmiset perustivat perheitä ja saivat lapsia, vaikka olot olivat niin karut. Miksi? Jos ruokaa ei ole edes itselle, miksi hankkia lapsia? Varsinkin kun vaikutti, että naimisiin mentiin ihmisten kanssa, joita ei edes tunnettu. Olisiko ollut niin vaikeaa pitää housut jalassa? Lapsiparat... Ihmisparat... 
Kirja siis kuvaa hienosti sitä, kuinka ihmiset luottavat sokeasti hyvään, tottuvat siihen mitä on tarjolla, eivätkä enää usko parempaan. 
Jos Pohjois-Korea kiinnostaa ja kestät hurjaakin tekstiä, kannattaa lukea. 

4/5

Eerika - Vera Miettinen

 Deadline kustannus 2020
Sivumäärä 269
Storytel äänikirja
Kesto 8h 35min
Lukija: Karoliina Kudjoi, Vera Miettinen 

"Sosiaalitoimessa oli ollut oikeastaan aina huolta Eerikan vanhempien kyvyistä olla huoltajana sekä äitiin kohdistuvasta väkivallasta. Vuoden 2003 lopulla ja vuonna 2004 poliisi kävi lukuisia kertoja Eerikan osoitteessa kotihälytystehtävissä. Äiti ja Eerika sijoitettiin avohuollon tukitoimena kokoperhehoitoon syksystä 2005 kevättalveen 2006."

Lyhyesti:

Tositarina Eerikasta, jota suuresta huolesta huolimatta ei kyetty pelastamaan. 
Eerika oli lastensuojelun asiakas pienestä lähtien. Vanhemmat käyttivät alkoholia ja olivat muutenkin kyvyttömiä huolehtimaan tytöstä. Eerikan vanhemmat erosivat Eerikan ollessa pieni ja Eerika asui ensin äitinsä kanssa. Eräiden juhlien jälkeen tyttö kuitenkin sijoitettiin kiireellisesti isänsä ja tämän naisystävän luokse. Isä sai myöhemmin tytön yksinhuoltajuuden. 
Iloinen tyttö muuttui sulkeutuneeksi, eikä suostunut puhumaan kotioloistaan. Toistuvat mustelmat ja naarmut kasvoissa aiheuttivat huolta, samoin ohenneet hiukset. Naapurit, Eerikan äiti ja koulun henkilökunta huomasivat, ettei kaikki ole kohdallaan. Lastensuojeluilmoituksia tehtiin toistuvasti, mutta ne eivät johtaneet mihinkään. Eerikaa ei saatu pelastettua ja hänet murhattiin vuonna 2012. 
Kirja perustuu lastensuojelun merkintöihin sekä haastatteluihin. 

"Moilanen istui työhuoneessaan ja valmisteli ehdotusta Eerikan kiireellisestä sijoituksesta. Eerikan kesästä alkaneiden vakavien fyysisten ja psyykkisten oireiden takia aloitettua Meripihan perhetukikeskuksen sijaishuoltoa on jatkettava. Viljan oireet loppuivat heti Meripihan jakson alettua, ja hän on syönyt hyvin, mitään viivyttelyä osastolla ei ole ilmennyt ja hän on sosiaalinen sekä lasten että aikuisten keskuudessa. Vilja ei voi palata kotiin olosuhteisiin, jossa häntä isän ohella tosiasiallisesti hoitavan aikuisen henkilöllisyyttä ei tunneta. "

Mielipide:

Tärkeä, silmät avaava kirja, joka koskettaa ja kauhistuttaa. 
Kirja ei (onneksi) keskity kauheuksiin, joita Eerikalle tehtiin, vaan lähinnä avaa silmiä lastensuojelun ja muiden tahojen toiminnasta. Kirja ei myöskään etsi syyllisiä, vaan kertoo avoimen rehellisesti tapahtumien kulun. 
Tuntuu hullulta, että näin pääsi käymään, vaikka nähtävissä oli aivan selvät merkit siitä ettei kaikki ole hyvin. Salaisuudet (valheet), lapsen käytöksen muutokset, fyysiset väkivallan merkit, toistuvat lastensuojeluilmoitukset, oireiden loppuminen muualla kuin kotona ollessa... Mitä olisi vielä pitänyt tapahtua, ennen kuin olisi ymmärretty toimia? Muuta kuin se, mitä kävi... 
Suosittelen kyllä lukemaan. Tärkeä kirja, joka havahduttaa. Tällaista on monien lasten arki. Tällaiselta voidaan välttyä. Huomataan hätä, kuunnellaan lapsia. 

5/5

Auschwitzin sisaret - Roxane Van Iperen

 Hollanninkielinen alkuteos 2018 't Hooge Nest (Englanniksi The Sisters of Auschwitz)
Bazar 2020
Englanninkielestä suomentanut Sirpa Parviainen
Sivumäärä 368
Kirjasto

"Hetkenä, jona ajamme pitkin metsäpolkua ja talo pilkistää näkyviin puiden välistä, me rakastumme. Se ei ole aivan se "pieni mökki maaseudulla", jota olimme odottaneet - tämä talo on valtava, ja sillä on nimikin: Korkea pesä. "

Lyhyesti:

Toinen maailmansota. Juutalaisten oikeuksia rajoitetaan, koko ajan enemmän ja enemmän. Heitä vangitaan ja lähetetään keskitysleireille. Hollantilaiset sisarukset Janny ja Lien Brilleslijper perheineen ovat mukana vastarintaliikkeessä, he painavat lehtisiä ja jakavat ruokakuponkeja ja uusia passeja niitä tarvitseville. Lopulta he pyörittävät vainottujen piilopaikkaa aivan natsien silmien alla. Korkea pesä- niminen vuokratalo lähellä Amsterdamia tarjoaa suojaa ja piilopaikan kymmenille juutalaisille. Mahdollisuuden suht normaaliin elämään, raittiiseen ilmaan. 
Lopulta heidän piilopaikkansa paljastuu ja heidät lähetetään viimeisellä junalla Auschwitziin. Sisarukset päättävät selviytyä, tapahtui mitä hyvänsä, sillä taakseen he jättävät pienet lapsensa ja miehensä. Moni heidän ystävänsä ja tuttunsa ovat mukana junassa. Matkalla he tapaavat myös Anne ja Margot Frankin (Anne Frank - nuoren tytön päiväkirja) ja auttavat sisaruksia parhaansa mukaan. 

"Olimme niin surullisia, olimme väsyneitä, olimme kylmissämme, olimme olleet päiväkausia ilman ruokaa, meitä heikotti - emme edes olleet varmoja, olimmeko nälkäisiä vai emme, koska nälkä katoaa, en tiedä, oletko koskaan... Onneksi et tule sitä koskaan tietämään, voi luoja, minä rukoilen, että et tule koskaan tietämään."

Mielipide:

Upea tietokirja, joka toi taas uutta näkökulmaa toisen maailmansodan aikaisiin tapahtumiin. Oli mielenkiintoista lukea, millaista oli elää juutalaisena sodan aikaan, millaista oli pelätä ja piilotella, millaista oli yrittää auttaa muita ja tulla autetuksi. Millaista oli yrittää vastustaa natseja, millaista oli yrittää elää niin normaalia elämää kuin vain mahdollista. 
Naisten päätyminen Auschwitziin oli järkyttävää, niin paljon hyvää he muiden eteen tekivät. Oli ihme, että he selvisivät. Itse Auschwitzista en saanut juurikaan uutta tietoa, mutta oli mielenkiintoista saada tietää lisää Anne Frankista perheineen. Annen oma päiväkirja kertoi lähinnä elämästä piilopaikasta, kun tässä taas sain tietää tarkemmin, mitä hänelle piilottelun jälkeen tapahtui. (Anne Frankin nimi kirjan esittelyssä olikin yksi syy, miksi tähän tartuin. ).
Todella koskettava, erilainen aiempiin lukemiini kirjoihin verrattuna. 

4/5

Kolme yövuoroa jouluun on - Adam Kay

 Englanninkielinen alkuteos 2019 ´Twas The Nightshift Before Christmas
Art House 2020
Suomentanut Ari Jaatinen 
Storytel äänikirja
Lukija Antti L. J. Pääkkönen
Kesto 3h 10min
Sivumäärä 130

"Joulu on kuusentuoksuista, hopeanauhoin koristeltua aikaa, jolloin - halusi tai ei- kaikki vain... pysähtyy. Kuin tilapäinen maailmanloppu, jossa jokapäiväinen elämänmeno korvautuu harhaisella ilon ja hyvän tahdon eetoksella ja loputtomalta tuntuvan viikon ajan arkirutiinisi kaikki heität ikkunasta mutta tilalle tulee outoja, pakollisia rituaaleja. "

Lyhyesti:

Uusi kurkistus Brittien sairaalamaailmaan - hyvässä ja pahassa. 
Kirjailija on koonnut tähän kirjaan sairaalamaailman sattumuksia joulusesongin ajalta. Kuinka mikään ei ikinä suju suunnitelmien mukaan. Kuinka yllättäviäkin esineitä tungetaan kaikkiin mahdollisiin ruumiinaukkoihin. Jouluvauvoja autetaan maailmaan. Vähänkään kunnossa olevat kotiutetaan, jotta sairaalassa pärjätään minimihenkilökunnalla. Tässä kirjassa on kaikkea ällöttävää, puistattavaa, mutta myös hauskaa. 

"Parhaista yrityksistäni huolimatta ten hattutempun; jo kolmas joulu putkeen avasin potilaita enkä lahjoja. Varovaiset aloitteeni vaihtaa vuoroja kollegoitteni kanssa hätisteltiin pois kuin raatokärpäset. En tiedä mitä oikein olin odottanut. "Hitot miehestäni, enkelimäisistä lapsistani ja jo kuukausia sitten kiveen hakatuista suunnitelmistani - toki, mielelläni vietän joulupäivän polviani myöten lapsivedessä."

Mielipide:

Nuoren lääkärin jouluiset päiväkirjat - jos olet lukenut Adam Kayn Kohta voi vähän kirpaista- kirjan, niin tässä samaa mustalla huumorilla höystettyä todellista sairaala elämää. 
Tässä oli tosiaan paljon samaa kuin edellisessä kirjassa, jouluisella twistillä höystettynä. Kyllä tämä silti jaksoi naurattaa ja viihdyttää, vaikkei ihan samanlaista tunnereaktiota saanutkaan aikaan. Kirja lupaili ällöttävämpiä juttuja kun edeltäjänsä, mutta sitä en allekirjoita. Kirjan loppu oli yllättävän koskettava. 
Lyhyt ja nopea teos, olisin voinut kuunnella pidempäänkin, enemmänkin juttuja. Lukija (Antti L.J. Pääkkönen) sopi tähän loistavasti! 
Suosittelen, jos sairaalamaailma kiinnostaa ja on valmis kuulemaan ihan mitä vain 

4/5

Auschwitzin apteekkari - Patricia Posner

 Englanninkielinen alkuteos 2017 The Pharmacist of Auschwitz. The Untold story. 
Minerva kustannus 2019
Suomentanut Niko Jääskeläinen
Sivuja 315
Storytel äänikirja
Kesto 8h 28min
Lukija Joonas Kääriäinen

"Toukokuussa 1944 natsien suurin tuhoamisleiri Auschwitz toimi täydellä kapasiteetillaan. Juutalaisvainojen kiihkeimmässä vaiheessa arviolta 800 000 unkarinjuutalaista lähetettiin surmattavaksi Auschwitzin kaasukammioihin. Loputtomana virtaavien uhrijonojen paineessa kolmannen valtakunnan pahamaineisin keskitysleiri kykeni hädin tuskin selviytymään päivittäsistä rutiineistaan. "

Lyhyesti:

Romanialainen apteekkari ja Bayerin lääketehtaan edustaja Victor Capesius liittyi vuonna 1943 SS-järjestöön. Hänestä tuli Auschwitzin kuolemanleirin pääapteekkari ja hän vastasi sotilaiden ja vankien lääkkeistä, varastoi kaasukammioissa käytettävää hermomyrkkyä, osallistui ratapihan kuolemanvalintoihin ja hamstrasi valtavat määrät kultaa kuolemaan tuomituilta vangeilta. 
Kirjassa käydään läpi sodan jälkeisiä oikeudenkäyntejä ja etenkin Capesiuksen yrityksiä kieltää kaikki rikoksensa Auschwitzissa ja kuinka syvään epäinhimillisyyteen voi ihminen vajota.
Kirja osoittaa myös, kuinka esimerkiksi suuryritys I.G. Farben hyötyi natsien toimista ja kävi kauppaa vangeista, joita käytettiin työvoimana sekä lääkekekokeiden koe-eläiminä. 
Kirja perustuu pitkään salassa olleisiin dokumentteihin. 

"Koska SS-lääkärit pitivät itseään huippuammattilaisina muiden yläpuolella, olisi voinut kuvitella, että Capesiuksen kaltainen mitätön apteekkari olisi jäänyt Auschwitzissa vaille suurempaa tunnustusta. Jos asia olisi ollut näin, hänelle tuskin olisi myönnetty merkittävää roolia leirin julmissa ihmiskokeissa. Capesiuksella oli kuitenkin valttikortti, jinka arvoa SS- henkilöstö ei voinut vähätellä: hönen työhistoriansa Farbenilla ja Bayerilla. Kaikki keskitysleirin lääkärit olivat kiitollisuudenvelassa Farbenille, joka rahoitti useita leirin lääketieteellisistä kokeista."

Mielipide:

Tämä oli lukemistani Auschwitz- kirjoista ensimmäinen tietokirja. Muut ovat olleet tunteellisia, omaelämänkerrallisia teoksia, kun taas tämä perustui kylmiin faktoihin. 
Tämä tarjosi minulle paljon uutta tietoa ja uusia näkökulmia. 
Loppupuolella kirja oli hieman puuduttavaa kuunneltavaa, oikeudenkäyntien osalta. Siinä lueteltiin paljon nimiä, vuosia, rikoksia ja rangaistuksia. Luettuna nämä asiat olisivat voineet jäädä paremmin mieleen, mutta kuunneltuna ne menivät hieman ohi ja sekaisin. 
Jossain välissä ajattelin myös, että tässä on aika vähän tietoa itse Capesiuksesta vaikka kirjan pitäisi nimenomaan kertoa hänestä. Mutta loppua kohden nämä ajatukset hävisivät. Ja oikeastaan oli hyväkin, että kirjassa oli paljon muutakin. 
Kirja ei herättänyt samanlaista kauhistusta ja tunnevyöryä kuin muutamat aiemmin lukemani kirjat, mutta kyllä tämä silti laittoi miettimään asioita. Kuinka alas ihmiset voivat vajota? Kuinka he voivat kieltää sen kaiken? Eikö ihmisen kullanhimolla ja ahneudella ole mitään rajaa? 
4/5

Pionin rakkaus - Lisa See

Englanninkielinen alkuteos 2007 Peony in love

WSOY 2009

Suomentanut Hanna Tarkka

Sivumäärä 417

Kirjasto

"Kaksi päivää ennen kuudettatoista syntymäpäivääni heräsin aamulla niin varhain, että palvelustyttöni nukkui vielä lattialla vuoteeni päässä. Minun olisi pitänyt torua Pajua, mutta en tehnyt sitä, koska halusin vielä hetken nautiskella mieleni kiihtymyksestä. Pääsisin illalla katsomaan Pionipaviljonki- oopperan esitystä, joka pantaisiin pystyyn meidän omassa puutarhassamme. "

Lyhyesti:

Pioni, arvostetun perheen ainoa tytär, täyttää kuusitoista ja pääsee seuraamaan suosikkioopperansa esitystä omaan puutarhaansa. Tilanne on poikkeuksellinen ja naisille on tehty sermeistä oma katselualueensa. Pionipaviljonki- niminen esitys on rakkaustarina, joka on lumonnut Pionin ja monet muut nuoret. Pioni rikkoo monia sääntöjä nähdessään esityksessä sermin raosta nuoren miehen. He tapaavat kolmena iltana salaa pihalla. Miehen ja esityksen aiheuttamat tunteet, sekä lähestyvä avioliitto tuntemattoman miehen kanssa saavat Pionin sairastumaan ja kuihtumaan. 

Hän kuolee, mutta hän jää vaeltamaan maan päälle Nälkäisenä aaveena. Häntä ei haudattu oikein, joten hän ei pääse lopulliseen lepoon. Aaveena hän seuraa ja vaikuttaa, niin hyvässä kuin pahassakin, vielä elävien elämään. Kuolema ei olekaan aina tarinan loppu. 

"Kuolin seitsemäntenä tuntina kahdennentoista kuukauden seitsemäntenä päivänä keisari Kangxin hallituskauden kolmantena vuonna. Häihini olisi ollut enää viisi päivää. Noina kuolemani ensi hetkinä minulle vasta oikeastaan valkeni, mitä kuluneina viikkoina ja päivinä oli tapahtunut. Mitä ilmeisemmin en ollut lainkaan aavistanut, että tein kuolemaa, mutta äiti oli tajunnut sen heti tullessaan huoneeseeni sen jälkeen, kun ei ollut nähnyt minua pitkään aikaan. "

Mielipide:

Pidin todella paljon Lisa Seen kirjasta Lumikukka ja salainen viuhka. Nyt vihdoin sain napattua mukaani hänen toisen kirjansa ja tämäkin oli todella mieltä avartava lukukokemus. Aivan yhtä tunteikas tai shokeeraava tämä ei ollut, mutta kuitenkin hieno ja kaunis teos. Lisäksi se tarjoaa mahtavan matkan Kiinan kulttuuriin, etenkin kuolemaan ja uskomuksiin sen jälkeisestä elämästä. 

Kirja pohjautuu tositapahtumiin, mikä tuntuu myös todella uskomattomalta. 

Tätä lukiessa tuli monta kertaa olo; miten tämä voi tästä enää jatkua? Mutta lopulta tuntuva hetki ei aina olekaan loppu. Eikä tunne siis ollut negatiivinen, en toivonut kirjan loppuvan. Kirjassa vain tapahtui niin lopullisia asioita, että tuntui omituiselta, että tarina pystyi vielä jatkumaan järkevästi. 

Kirjan loppu oli kaunis. 

Tykkäsin tässä ehkä kaikesta. 

5/5

Syvälle ulottuvat juuret - Turvattomasta lapsuudesta tasapainoiseen aikuisuuteen - Nadine Burke Harris

                                                                    Englanninkielinen alkuteos 2018 The Deepest Well

Basam Books 2019

Suomentanut Juha Kuvajainen

Sivuja 319

Kirjasto

"Se, mikä lisäsi Evanin riskiä herätä yöllä puoli kehoa halvaantuneena ( ja altisti hänet monille muille sairauksille), ei ole mitenkään harvinaista. Se on jotakin, mille kaksi kolmasosaa kansakunnasta on altistunut, jotakin niin yleistä, että se piileskelee näkyvillä. Entä mikä se riskitekijä sitten on? Lyijy? Asbesti? Jokin myrkyllinen pakkausmateriaali? 

Se on lapsuudenaikainen haitallinen kokemus."

Lyhyesti:

Nadine Burke Harris on lastenlääkäri ja kirjoittanut tämän kirjan lapsuusajan haitallisten kokemusten pitkäaikaisista vaikutuksista, niiden korjaamisesta ja yli sukupolvien ylettyvien kierteiden katkaisemisesta. 

Kirjassa on todellisia potilaskertomuksia siitä, kuinka lapsuusajan traumaattiset kokemukset vaikuttavat lasten kasvuun ja kehitykseen, kaikenlaiseen hyvinvointiin ja sairauksiin. Kuinka ADHD oireet eivät aina tarkoitakkaan ADHD:ta, vaan taustalla voi olla jotain aivan muuta, joka estää lasta keskittymästä ja oppimasta. Kuinka pienenkin lapsen pysähtynyt kasvu voi johtua traumaattisesta kokemuksesta tai etäisestä suhteesta lähivanhempaan. Kuinka lapsuusajan kokemukset vaikuttavat vielä aikuisiälläkin, kuinka paljon suuremmat todennäköisyydet on sairastua erilaisiin sairauksiin (mm. syöpiin, autoimmuunisairauksiin jne.) ilman näkyviä riskitekijöitä. 

Tämä on auttamiseen ja työhönsä intohimoisesti suhtautuvan lääkärin tarina potilaista, ratkaisujen etsimisestä, tiedon keräämisestä ja levittämisestä sekä niihin liittyvistä vaikeuksista. Tämä kaikki on totta ja se kaikki on meidän yhteinen asiamme.

"Kun lopulta pääset pakoon ja olet turvassa omassa luolassasi, sekä SAM- että HPA- akselit on suunniteltu niin, että ne sulkevat itsensä. Keho käyttää eräänlaista stressitermostaattia, jota kutsutaan palautteen estoksi ja joka saa stressireaktion sulkemaan itsensä, kun se on tehnyt tehtävänsä. Aivojen niihin osiin, jotka käynnistävät stressireaktion ja lopettavat sen, palautuu suuria määriä adrenaliinia ja kortisolia. Miten käsittämättömän kehittynyt järjestelmä! Eritoten, jos asut metsässä. jossa on karhuja. Mutta mitä tapahtuu silloin, kun et voi kokea olevasi turvassa luolassasi, koska karhu asuu siellä kanssasi?"

Mielipide:

Tämä kirja herätti todella paljon ajatuksia, mutta niitä on todella vaikea pukea sanoiksi. Tämä aihe nimittäin koskettaa minua läheltä, ei itseni kohdalla, mutta minulle äärimmäisen rakkaan ihmisen kohdalla. On todella järkyttävää tajuta, kuinka yleisiä lapsuudenajan haitalliset kokemukset ovat ja vielä kauhistuttavampaa on tajuta, kuinka paljon ne vaikuttavat vuosienkin päästä ja mitä kaikkea ne voivat aiheuttaa. 

Kirjassa puhuttu ACE- seulonta ei tietääkseni ole Suomessa käytössä, mutta toivon todella, että se tulee jossain vaiheessa. Pikaisesti googlattuna löysin Lastensuojelun keskusliiton sivuilta että lokakuussa olisi Suomen ensimmäinen ACE- konferenssi (kansainvälinen), joten toivottavasti tämä asia nousee nyt enemmän ja enemmän esille. 

Tämä asia koskettaa kaikkia. Tätä tapahtuu kaikkialla. Tämä on tärkeä aihe. 

Teksti ei ollut liian tieteellistä, tämän ymmärtää kyllä. Esimerkit olivat loistavia ja havainnollistavia. 

Alkuun tästä tuli hieman mieleen Torey Haydenin kirjat, potilasesimerkkien kautta, mutta loppuunsa tämä oli informatiivisempi  ja sisälsi paljon muutakin. 

Lukekaa. 

5/5

Mengelen patologina Auschwitzissa - Miklos Nyiszli

Alkuteos Dr. Mengele boncolóorvosa voltam

 az Auschwitzi krematóriumban 1946

Vastapaino 2019

Suomentanut Matti Laitinen

Sivuja 208

Storytel äänikirja

kesto 5h 8 min

Lukija Jussi Puhakka

"Kuumana toukokuun iltapäivänä yhdellä piikkilangoilla peitetyllä ikkunalla varustetussa, muutoin umpinaisessa tavaravaunussa yhdeksänkymmenen yhteen puristuneen, peseytymättömän ihmisen ja ääriään myöten täynnä olevien laskiämpäreiden löyhkä käy sietämättömäksi. Neljästäkymmenestä samanlaisesta vaunusta koostuva siirtovankien juna etenee neljättä päivää ensin Slovakiassa, sitten Generalgouvernementin alueella, ja kuljettaa meitä eteenpäin vielä tuntematonta määränpäätä kohti. Junassa on ensimmäinen joukko Unkarin miljoonasta tuhottavaksi tuomitusta juutalaisesta."

Lyhyesti:

Kirjan kirjoittaja, Miklos Nyiszli, oli juutalainen patologi joka joutui Auschwitzin keskitysleirille vuonna 1944 vaimonsa ja tyttärensä kanssa. Hän päätyi pahamaineisen Joseph Mengelen, natsilääkärin, palvelukseen tekemään ruumiinavauksia. Hän työskenteli Sonderkommandona krematoriossa ja näki päivittäin satojen, tuhansien, ihmisten kävelevän varmaan kuolemaansa. Hän osallistui Mengelen kieroihin tutkimuksiin, avasi vielä lämpimiä ruumiita, keitti lihat irti ihmisten luista ja pelkäsi itsensä ja perheensä puolesta. Kaiken hän teki selviytyäkseen. 

Tämä tarina on tosi. Nyiszli on yksi harvoista selvinneistä, sillä mahdollisimman moni silminnäkijä, todistaja tapettiin. Vielä ennen vapautumistaan Nyiszli (ja monet muut) marssivat satoja kilometrejä vain päätyäkseen seuraavalle ja taas seuraavalle keskitysleirille. Hän näki nälkää, tuskaa, sairautta, kylmyyttä. Mutta silti hän selviytyi. Lopulta koitti vapaus. 

"Oli historiallinen hetki, kun seuraavan päivän aamuna tuhannen vangin joukko saapui 1. krematorion pihalle ja hajaantui purkamaan verisen menneisyyden rakennusta. Onnellinen hetki: dynamiittipanosten räjäytykset murentavat suuret, verenpunaiset seinät yhden kerrallaan ja julistavat kolmannen valtakunnan tuhoa. Juutalaiset rakensivat tämän rakennuksen ja juutalaiset purkavat sen. Koskaan aiemmin en ole nähnyt vankien työssä tällaista kiihkoa, enkä heudän kasvoillaab intoa kuin paremmasta tulevaisuudesta."

Mielipide:

Huh. 

Olen lukenut muutaman muunkin keskitysleireistä kertovan kirjan, mutta tämä on ollut tähän asti niistä karmivin, todentuntuisin, hurjin ja julmin. 

Tämä todella teki vaikutuksen. Herätti. Sai aikaan kylmiä väreitä (eikä hyvällä tavalla). Kuinka julma ja raaka tuo aika onkaan ollut. 

Lukekaa. Ehdottomasti. 

5/5

Satutettu lapsi - Torey Hayden

Englanninkielinen alkuteos 2019 Lost Child
Otava 2020
Suomentanut Seppo Raudaskoski
Sivuja 301
E- kirja Storytel

"Maaliskuussa näin ensimmäisen kiurun. En tietenkään itse lintua, sillä meidän ylävillä tuulisilla nummillamme oli aivan lian varhainen aika vuodesta sellaiseen. Tämä kiuru oli piirretty A4- arkille, tavalliselle tulostuspaperille, ja ensivilkaisulla en huomannut sitä ollenkaan."

Lyhyesti:

Torey Hayden, psykologi, kirjailija, erityisopettaja, vapaaehtoistyöntekijä ja vaikka mitä muuta... Hänen uusin kirjansa on tositarina 9- vuotiaasta Jessiestä.
Jessie on tottunut valehtelemaan ja manipuloimaan, hallitsemaan kaikkia tilanteita. Hänen on vaikea luottaa ja kiintyä ihmisiin, sillä hän on lapsuudessaan kokenut jotain, joka on vaurioittanut kiintymyssuhdetta. Jessie on päätynyt vanhempien toiveesta huostaanotetuksi Glan Morfa nimiseen ryhmäkotiin. Hän on sytytellyt kotonaan tulipaloja ja rääkännyt perheen koiraa. Jessien äidillä on mielenterveysongelmia, eivätkä he kokeneet pärjäävänsä haastavan tytön kanssa.
Torey aloittaa viikoittaiset tapaamiset Jessien kanssa. Edistyminen on hidasta, mutta pikku hiljaa alkaa paljastua kammottavia asioita tytön menneisyydestä.

"Sitä, että minä vihaan sinua! Hän kiljaisi ja viskasi tussin minua päin. Sitten hän kahmaisi paperin käteensä, repi sen pieniksi palaoiksi ja heitti nekin minua kohti. 
Minä vihaan sinua niin paljon, että voisin tappaa sinut! Olisipa veitsi! Löisin sinua sydämeen!
Jessien raivon äkillisyys ja hurjuus pääsivät yllättämään minut. Siinä oli erilainen, entistä katkerampi sävy, joka tuntui olevan vastoin Jessienkin luonnetta."

Mielipide:

Olen lukenut kaikki Haydenin suomennetut teokset ja pitänyt niistä, suurimmasta osasta. Tosin ainoa, josta olen blogannut, on Viattomat, joka ei täyttänyt odotuksia.
Oli siis mieluisa yllätys, kun kuulin tästä uudesta kirjasta.
Kirja ei ole kovin pitkä, joten se tuli luettua nopeasti. Halusin myös tietää, mitä Jessielle oli tapahtunut.
Haydenin kerrontatyyli ja tekstin sujuvuus iskevät minuun ja kirjoja on helppo lukea ja ne vievät mennessään - niin tämäkin. On mahtavaa lukea, miten joillakin on taito ja halu auttaa kovia kokeneita lapsia ja saada heidät paljastamaan salaisuutensa. Helppoa se ei ole, ja tässäkin aikaa meni kauan.
Joten, jos pidät Haydenin muista kirjoista, lue tämä. Vaikket olisi lukenut vielä ainuttakaan, lue silti tämä. Koskettava.
4/5

Anne Frank - Päiväkirja

Äänikirja Storytel
Lukija Saara Lehtonen
Kesto 13h 1min


Lyhyesti:

Anne Frank on 13- vuotias saadessaan päiväkirjan syntymäpäivälahjaksi. Siitä tulee hänen ystävänsä ja hän kutsuu kirjaa Kittyksi. Päiväkirjaansa hän kirjoittaa koulusta, pojista, ystävistään, perheestään. Mutta vuoden 1942 kesänä Anne ja 6 muuta piiloutuvat sotaa ja juutalaisvainoja "salaiseen siipeen", erään toimistorakennuksen piilotettuun osaan. Myöhemmin piilopaikkaan saapuu vielä yksi piileskelijä.
Nämä 8 ihmistä piileskelevät 2 vuoden ajan ja koko tämän ajan Anne kirjoittaa päiväkirjaansa. Hän kertoo muista piileskelijöistä, ristiriidoista, omista tunteistaan ja ajatuksistaan sekä maailman menosta. Hän kirjoittaa mädistä perunoista, luonnon kauneudesta, tulevaisuuden toiveista, kiinnijäämisen pelosta, rakkaudesta, ihmissuhteista, seksuaalisuudesta, kirjallisuudesta, sodasta... ja paljon muusta.
Vuoden 1944 elokuussa piileskelijät vangitaan ja kuljetetaan keskitysleireille. Anne ja hänen siskonsa Margot menehtyvät keväällä 1945 Bergen-Belsenin keskitysleirillä lavantautiin. Kahdeksasta piileskelijästä henkiin jää vain Annen isä Otto Frank, joka toimitti tyttärensä päiväkirjan julkaistavaksi.

Nyt jostakin muusta: olet jo kauan tiennyt, että minun rakkain toiveeni on tulla sanomalehtinaiseksi ja myöhemmin kuuluisaksi kirjailijattareksi. Jää vielä nähtäväksi, voinko joskus toteuttaa nämä suureelliset (hullut) toiveeni, mutta nyt minulla on kyllä aiheita tarpeeksi. Sodan jälkeen haluan joka tapauksessa julkaista kirjan nimeltä Salainen siipi, onnistuuko se, en tiedä, mutta päiväkirjani on tarkoitettu sitä varten.

Mielipide:

Ihan hävettää tunnustaa, että luen (kuuntelen) tämän kirjan vasta nyt. Olen kuullut ja lukenut siitä paljon, mutta nyt vasta sain aikaiseksi tutustua siihen itse.
Äänikirjana tämä oli ihan ok, Saara Lehtonen sopi lukijaksi hyvin. Hänen äänensä kuulosti nuorelta, olisin voinut kuvitella Annen itsensä tätä lukemaan.
Olin kuvitellut kirjan sisältävän paljon enemmän kauheuksia, mutta loppuunsa kirja oli niin arkinen kuin niissä olosuhteissa on voinut olla. Vaikka ympärillä mellastaa sota, Anne kirjoittaa ihastuksestaan, suhteestaan äitiinsä ja omasta yksinäisyydestään. Tuntuu hurjalta kuvitella, millaista olisi joutua kahdeksi vuodeksi lukituksi sisään ja kaikkea täytyisi varoa. Huh.
Annen tekstit ovat toiveikkaita. Vaikka ympärillä putoilee pommeja, hän toivoo pääsevänsä taas kouluun. Vaikka tuhansia juutalaisia vangitaan ja tapetaan, Anne kirjoittaa tulevaisuudestaan ja haaveistaan.
Vaikka kirja oli paikoin tylsä ja itseään toistava, sekä Anne ärsyttävän leuhka ja nenäkäs tämä oli hieno ja silmiä avaava lukukokemus. Tuntuu toisaalta kurjalta arvostella tätä kirjaa, onhan se jonkun toisen, joskus elossa olleen ja kauheuksia kokeneen ihmisen päiväkirja. Tässä on kirja, joka jää mieleen kummittelemaan.
4/5

Kotimme Auschwitz - Tadeusz Borowski

Like kustannus 2005
Suomentanut Martti Puukko
Puolankielinen proosateos julkaistu vuonna 1946, joista 12 novellia on suomennettu tähän teokseen.
Sivuja 194
(Kirjasto)

"Kaikki leiriläiset kulkevat alasti. Itse asiassa olemme saaneet vaatteemme takaisin altaista, joissa ne ovat olleet cyklonilla terästetyssä vedessä, cyklonilla, joka niin erinomaisesti tappaa syöpäläiset kankaissa ja ihmiset kaasukammioissa."



Lyhyesti:

Kirjailija on yksi Auschwitzin keskitysleirin eloonjääneistä.
Hän ei ollut juutalainen, mutta joutui vankilan kautta keskitysleirille epäiltynä maanalaisesta toiminnassa. Novelleista käy hyvin selväksi keskitysleirien kauhut sekä keinot siellä selviytymiseen.
Tadeusz Borowski poistui oman käden kautta 28- vuotiaana. Tämä kirja kuuluu kategoriaan "lue itse, niin tiedät". Ei tällaisen teoksen juonta voi kuvailla lyhyesti.

"Palasin pallo mukanani maalille ja potkaisin sen kulmaan. Selkäni takana oli kaasutettu hengiltä kolmetuhatta ihmistä kahden kulmapotkun välisenä aikana. 
Ihmiset kulkivat kahta eri kautta metsikköön, toiset suoraan lastauslaiturilta ja toiset sairaalamme ohi. Molemmat tiet veivät krematorioon, mutta joillakin oli sen verran enemmän onnea, että he pääsivät zaunaan asti, mikä merkitsi heille vain kylpyä, syöpäläistorjuntaa, parturointia ja uusia öljyväreillä värjättyjä raidallisia vaatteita, mutta se merkitsi heille myös elämää. Tosin se merkitsi heille elämää leirissä, mutta elämää joka tapauksessa."

Mielipide:

Luettuani Auschwitzin tatuoijan halusin tutustua lisää keskitysleireistä kertovaan kirjallisuuteen. Siinä missä yllä mainittu teos vaikutti (ja oli osaksi) fiktiiviseltä teokselta, tämä oli jotenkin karumpi ja todemman tuntuinen. Tässä ei ole onnellista loppua, vaikka Borowski vapautettiin.
Borowskin kirjassa leirin vangit saivat paketteja, kirjeitä kotoa, ruokalähetyksiä, musiikkia, konsertteja... Kaikessa karmivuudessaan joillakin olivat asiat leireissä vielä huonommin, mikä tuntuu jo lähes mahdottomalta kuvitella.
Nämä tarinat ovat kaameita, siitä ei pääse yli. On todella vaikea arvioida kirjaa, joka on totta. Surullista luettavaa, hienosti kirjoitettuna.

Äärille - Lauri Tähkä

Äänikirja Sorytel
WSOY 2019
Sivuja 144
Äänikirjan kesto 54 min
Lukija Lauri Tähkä

Äärille on Lauri Tähkän itse kirjoittama (ja lukema) valokuvakirja.
Äänikirjana kuvat eivät tietenkään olleet nähtävissä, mutta toimi ilman kuviakin.
Kirjassa Tähkä ei kerro hirveästi henkilökohtaisesta elämästään. Mainitsee eron ja sen jälkimainingit, puhuu välillä tytöistä mutta haluaa antaa heille yksityisyyttä.
Paljon puhutaan keikkailusta, sen ihanuudesta. Rakkaudesta faneihin. Yksinolosta. Luonnosta.

Pidin kirjasta, kyllä. Kuvat olisivat varmasti tuoneet oman säväyksensä kerrontaan, mutta jo Tähkän tumma ja pehmeä ääni veivät mukanaan. Kirjaa oli mukava kuunnella, teksti oli kaunista.
Kirjasta kävi hyvin ilmi Tähkän rakkaus lauluihin, lauluntekemiseen, keikkailuun ja faneihinsa. Myös kuvaukset luonnosta, sen rauhasta ja tärkeydestä olivat upeita.
En ole itse mikään suuri Lauri Tähkä- fani. (En kyllä ylipäätänsä fanita muusikkoja muutenkaan) Olen kuunnellut pari kertaa häntä livenä ja siinä hän on kyllä loistava. Rakkaus tätä hommaa kohtaan näkyy ja energia lavalla on uskomaton. Kiinnostus kirjaan heräsi keikkojen ja Vain Elämää- tv sarjan myötä. Lisäksi äänikirja ei ollut pitkä, joten sen kuunteli nopaan mukavana välipalakirjana.
Jos siis kaunis, persoonallinen teksti julkkiksen kynästä kiinnostaa, tartu tähän.
4/5

Kohta voi vähän kirpaista - nuoren lääkärin salaiset päiväkirjat - Adam Kay

Annoin vihdoin periksi ja latasin puhelimeeni Storytel- sovelluksen. Nyt voin kuukausimaksun hinnalla kuunnella (ja lukea) puhelimestani niin paljon e- kirjoja kuin haluan (tai tarkemmin ehdin).
Hyvää tässä on se, että lenkkeily on jälleen alkanut innostaa ja työmatkat sujuvat rattoisasti. Huonoa? No, minä lukisin kirjani kaikkein mieluiten edelleen fyysisinä kirjoina. Mutta kun aina ei ehdi, eikä voi. Onhan tämä todella kätevä tapa kuulla kaikki mielenkiintoiset tarinat, mitä ei ehdi lukemaan.

Mutta ensimmäiseen kuuntelemaani kirjaan: 

Kirjoittanut Adam Kay
Englanninkielinen alkuteos 2017 This is Going to Hurt - Secret diaries of a junior doctor
Suomentanut Ari Jaatinen 2019
Lukija Antti L. J. Pääkkönen
Kesto 8h 4min
Kirjassa sivuja 260

"Kun luin uudelleen merkintöjäni - jotka kertoivat hauskoista ja jokapäiväisistä sattumuksista, esineistä jotka olivat päätyneet lukemattomiin eri ruumiinaukkoihin sekä pikkumaisista byrokratian kiemuroista, mieleeni palasivat murskaavan pitkät työpäivät sekä erikoistuvan lääkärin työn massiivinen vaikutus koko elämääni. "

Lyhyesti:

Adam Kay kirjoitti päiväkirjaa 6 vuoden ajalta, kun hän työskenteli eri sairaaloissa synnytys- ja naistentautien lääkärinä. Tämä kirja vie lukijansa syvälle sairaalamaailmaan paljastaen sen epäkohtia, mutta myös humoristisia ja hienoja hetkiä. Tarina on tosi.
Kirjan takakannessa kerrotaan kaikki oleellinen kirjasta: "Elämän ja kuoleman kysymykset. Jatkuva ihmisruumiin eritteiden tsunami. Surkeammat tienestit kuin sairaalan pysäköintimittarilla. 97 tunnin työviikko ja hei hei ystävät ja vapaa-aika. Sellaista on nuoren lääkärin elämä."

"Todellisdessa ainoa valinta on siinä, tekeekö hallaa itselleen vai potilailleen. Edellinen on ärsyttävää, jälkimmäiseen kuolee ihmisiä - ei siis valinta ensinkään. Järjestelmä toimii vähimmäishenkilökunnan varassa ja nojaa kaikkein hiljaisimpia vuoroja lukuun ottamatta siihen, että lääkärit heltyvät jäämään yliajalle hoitamaan asiat. "

Mielipide:

Kirja oli epäkohdista ja rankasta aiheestaan huolimatta humoristinen ja sai aikaan nauruntyrskähdyksiä. Jopa mieheni kiinnostui kuuntelemaan kirjaa, vaikkei kirjojen ystävä yleisesti olekaan. Moneen kertaan hän kyllä epäili "voiko tämä muka olla totta?"
Päällisin mielipide siis kuitenkin on, että kirja oli todella hauska ja viihdyttävä. Koomisia kommelluksia riitti ja niistä oli todella osattu kirjoittaa hauskasti. Lukekaa itse, niin tiedätte. Blogini täyttyisi, jos alkaisin kirjoittamaan lempikohtiani tänne.
Kirjaan täytyy myös osata suhtautua tietynlaisella huumorilla. Välillä se on hyvinkin mustaa ja sarkastista, välillä on olo "eihän tämmöiselle asialle saisi nauraa". Mutta ei oteta liian vakavasti, eikä naureta ilkeästi niin kaikki toimii.
Kirja sai kyllä ajattelemaan myös lääkärien työn ikäviä puolia, sillä kirjassa oli myös kuolemaa ja läheltä piti- tilanteita. Ne aina pysäyttivät liian naureskelun ja muistuttivat siitä, mitä liian vähäinen henkilökunta sekä henkilökunnan väsymys voivat saada aikaan.
4/5

Enkeleitä hiuksissani - Lorna Byrne

Englanninkielinen alkuteos 2008: Angels in my hair.
Sivumäärä: 303

Lyhyesti omin sanoin:

Kirjailijan tositarina siitä, kuinka hän on nähnyt enkeleitä lapsesta asti. Avoin kertomus Lornan elämästä, erilaisuudestaan, lapsuudestaan ja aikuisuudestaan, sekä kokemistaan hyvistä ja huonoista ajoista.

" Kun kuukaudet kuluivat, äiti havaitsi, että vaikka hän kuinka yritti kiinnittää huomioni, katselin aina jonnekin muualle. Todellisuudessa olin jossakin muualla; olin enkeleiden matkassa, kuuntelemassa heitä, katselemassa mitä he puuhastelivat ja leikkimässä heidän kanssaan. Olin heidän lumoissaan". 



Oma mielipide:
Tätä kirjaa lukiessa on pakko kysyä itseltään, mihin oikein uskoo. Jos on kuten minä (eli erittäin kriittinen ja epäileväinen kaikkea sellaista kohtaan, mitä ei voi järjellä todistaa tai silmillä nähdä), joutuu miettimään uudelleen, voisiko sittenkin maailmassa olla olemassa jotakin muutakin kuin silmin nähtäviä asioita.
Joihinkin tämä kirja voi valaa uskoa ja toivoa, mutta ehkäpä vain niihin, jotka todella uskovat enkeleihin ja Jumalaan. Ehkä olen vielä liian nuori tajuamaan kirjan hienoutta tai uskomaan sen todellisuutta, mutta minusta tätä on kehuttu osittain ihan turhaan. Kyllä, se laittaa ajattelemaan, mutta se herättää myös epäilyksiä ja jopa naurattaa tällaista "ei-niin-uskovaista" ihmistä. Ehkä kirja on totta, ehkä ei, en ala sitä kyseenalaistamaan. Lukukokemuksen perusteella annan kirjalle vain kaksi tähteä;
**