lauantai 31. heinäkuuta 2021

Heinäkuussa luetut:

 Heinäkuu on ollut myös ihana lomakuukausi ja akut on ladattu täyteen tulevaa työvuotta varten. Yläkertamme on valmis ja upea ja lapset nauttivat omista huoneistaan. Alakertaan jää yksi huone "työhuoneeksi", joka sisältää sitten myös kirjat ja toivottavasti jonkinlaisen lukunurkkauksen minulle. Tämä siis vasta suunnittelun asteella. 
No, heinäkuussa tuli siis luettua/ kuunneltua 8 kirjaa. Olen jälleen äärimmäisen tyytyväinen kuukauden saldoon ja lukemiini kirjoihin ylipäätänsä. Kirjoista 2/8 oli äänikirjoja, 5/8 naiskirjailijoiden ja 3/8 kotimaisia. Ja sarjakuvia 3/8.  
Pidin todella monista kirjoista, mutta lemppareitani olivat tällä kertaa Anne Frank, Raikkaita tuulia ja lukemattomia kirjoja sekä Rautasusi. 

Keskiarvo: 3,9

Rautasusi - Siri Pettersen 4/5
Anne Frankin päiväkirja - Folman ja Polonsky 5/5
Sydämiä seireeneille - Briitta Hepo-oja 3/5
Salonkileijonan kärsimykset - Taina Parikka 3/5
The Walking Dead kuudes kirja - Robert Kirkman 4/5
The Walking Dead seitsemäs kirja - Robert Kirkman 4/5
Sielunhevonen - Sinimaaria Kangas 4/5
Raikkaita tuulia ja lukemattomia kirjoja - Jenny Colgan 4/5

No entäs Elokuu?

Työni alkavat siis heti elokuun alussa, joten lukutahti hidastuu taatusti. Äänikirjojen osuus puolestaan tulee nousemaan. 
Kirjana kesken on Leigh Bardugon Tuho ja Roihu. Aiemmat osat olen kuunnellut, mutta viimeisen osan luen fyysisenä kirjana. Katsotaan miten se toimii. Äänikirjana aloitan Tess Gerritsenin Vaarallinen suojelija. 
Odotan myös kirjastosta kovasti Paolo Giordanon uutuutta Jopa taivas on meidän. Näitä siis luvassa. 
Ihanaa elokuuta kaikille 💓

 

sunnuntai 25. heinäkuuta 2021

Raikkaita tuulia ja lukemattomia kirjoja - Jenny Colgan


 Kirjakauppa Skotlannissa osa 2
Englanninkielinen alkuteos  The Bookshop on the Shore
Gumerus 2021
Suomentanut Paula Takio
Sivumäärä 464
Storytel äänikirja
Kesto 13h 12min
Lukija Anniina Piiparinen 

Lyhyesti:

Zoe on nelivuotiaan pojan, Harryn, yksinhuoltaja. Lapsen isä huitelee omilla teillään, silloin tällöin kyläillen. Rahasta on todella tiukkaa ja viimeinen niitti on pienen vuokrayksiön vuokran nousu. 
Zoe saa apua ja lähtee Skotlantiin. Hän saa töitä pienestä kirjakauppa-autosta ja ilmaisen ylläpidon lupauduttuaan au pairiksi kolmelle lapselle Pyökkitilalle. 
Alku on hankala; kirja-auton pitäjä Nina tietää, mitä asiakkaat haluavat lukea eikä Zoe oikein pysty samaan. Nina joutuu kuitenkin raskautensa loppumetreillä sairaalaan ja Zoen on vain pärjättävä. Myöskään Pyökkitilalla ei ole helppoa. Lapset ovat hankalia, eikä perheen isästä ole apua. Lasten äiti on häipynyt jonnekin ja koko talo on hunningolla. 
Ainoa hyvä puoli on, että Harry viihtyy hyvin. Jospa maisemanvaihdoksesta olisi apua pojan puhumattomuuteen. 

Mielipide:

Jenny Colgan on loistava Feel good- kirjojen kirjoittaja. 
Olen pitänyt kaikista hänen kirjoistaan ja etenkin juuri Kirjakauppa Skotlannissa sarjan eka osa (Uusia lukuja ja onnellisia loppuja) oli minulle mieleen. Toki hänen kirjoissaan on tietty kaava, mutta silti nämä uppoavat yhä uudestaan, viihdyttävät ja ilahduttavat. 
Raikkaita tuulia ja lukemattomia kirjoja kiehtoi minua eritoten siksi, että Zoe oli lastenhoitaja ja au pair, eli tarina sivusi omaa ammattiani. Kuvaukset eliittipäiväkodista sekä Harryn uudesta päiväkodista olivat hillittömiä, mutta toisaalta totuudenmukaisia. Näinkin voi olla. 
Pidin myös kovasti Pyökkitilan lapsista, ihania persoonia jokainen. Kovan kuoren alta voi löytyä pehmeä sydän. Romantiikkaa olisin kaivannut hieman enemmän, se ei oikein päässyt tässä osassa ihon alle. Toivottavasti saamme lisää Colgania ja pian :)

4/5


perjantai 23. heinäkuuta 2021

Sielunhevonen - Sinimaaria Kangas


 Into kustannus 2017
Sivumäärä 243
Kirjasto

"Osaisin satuloida Harryn silmät kiinni. Pystyn siihen nytkin, vaikka sydän on riekaleina. Nostan kuluneen Kiefferin sen selän korkeimmalle kohdalle ja annan satulan liukua yhä vain syvenevään notkoon. Lihakset ovat näivettyneet ja hevonen kutistunut. Sitä on kamala katsoa. "

Lyhyesti:

Julia on 17- vuotias, kun hänen äitinsä kuolee syöpään. Äidin poismeno aiheuttaa suurta tuskaa, sillä kulkihan Julia pienestä pitäen äidin mukana talleilla. Hoitaen, ratsastaen, kisaten. Myös äidin sielunhevonen Harry, jonka hän toi mukanaan Amerikasta, on aika päästää pois. 
Äidin ja Harryn kuoltua Julia ei halua enää ratsastaa eikä oikein millään muullakaan tunnu olevan enää väliä. Kunnes hän saa päähänsä etsiä oman sielunhevosensa, Harryn kopion, sukulaisen. Hän lähtee etsintäreissulle Amerikkaan, äitinsä kotimaisemiin. 
Alkaa matka, jolla Julia joutuu kohtaamaan itsensä, tunteensa ja muistonsa. Voiko sielunhevosta tunnistaa, jos ei tunne edes itseään? Kipeä retki tulee kuitenkin tarpeeseen ja Amerikasta Julia saa hevosen sijasta mukaansa jotain ihan muuta, 

"Tämä hetki on aina pahin. Kun maailma ei ole vielä herännyt eikä hälinä peitä pahimpia ajatuksia. On valvottava yksin kaiken kivun kanssa eikä pimeästä ole turvaa. Yritän nousta ja mennä hakemaan loimen peitoksi, mutta jalat ovat puutuneet paikoilleen. Hyvä on, jään tähän vaikka lattia on yhtä kylmä ja kova kuin koko maailma. Joka soluun sattuu, on nälkä ja jano, päätä särkee. Silmät ja sieraimet alkavat vuotaa virtanaan. Onneksi kukaan ei ole näkemässä. Miksei kukaan ole näkemässä. "

Mielipide:

Olipa kaunis, haikea, surumielinen, mutta lopulta onneksi suht onnellinen kirja. 
Ihanaa, kun välillä sattumalta tulee vastaan hevoskirjoja. Ja ihanaa, kun ne ovat hevoskirjojen lisäksi myös paljon muuta. 
Kauniisti kirjoitettu, Julian tunteet ja ajatukset koskettivat, suru hiipi iholle asti. Ympäristö oli mielenkiintoinen, välillä oltiin Suomessa Julian isän kotitilalla, välillä äidin suvun tilalla Amerikassa. Kiehtovaa, hienosti kehitelty. 
Hevosia kirjassa oli riittävästi, ne eivät jääneet taka-alalle vaan olivat tärkeässä roolissa tarinassa. Kaikki oli riittävän aitoa ja todentuntuista, näin voisi olla oikeastikin. 
Tykkäsin kyllä kovasti tästä. 

4/5

lauantai 17. heinäkuuta 2021

The Walking Dead Kuudes ja Seitsemäs kirja - Robert Kirkman


Jatkuva sarjakuva henkiinjääneiden kohtaamista kauhuista, osat kuusi ja seitsemän
 Egmont kustannus 2015
Suomentanut Antti Koivumäki
Kirjasto

Lyhyesti:

Kuudennessa kirjassa ollaan tien päällä, mutta Andrea alkaa epäillä että heitä seurataan. 
Porukkaan saadaan mukaan pappi Gabriel, joka lupaa johdattaa Rickin ryhmän omalle kirkolleen suojaan. Kirkon luona Dale kuitenkin napataan, eivätkä syynä ole zombit. Tietääkö Gabriel asiasta enempää? 
Selviää myös, ettei Eugene olekaan mitä on väittänyt olevansa. 
Ryhmä saa huomata, että on olemassa jotain vieläkin hirvittävämpää kuin kävelevät kuolleet. Kuinka pitkälle ihmiset ovat valmiita menemään selvitäkseen hengissä?
Kirjan lopussa he kohtaavat vielä uuden ihmisen, joka lupaa johdattaa heidät yhteisöön, jonka suojana on muurit. Onko se liian hyvää ollakseen totta?

Seitsemännessä kirjassa ryhmä on asettunut asumaan Alexandriaan. Yhteisön johtaja Douglas auttaa jokaista löytämään itselleen sopivan työn. Rick ei ole kaikesta samaa mieltä Douglasin kanssa ja saakin aikaan muutoksia. Hän joutuu myös riitoihin erään miehen kanssa, jonka epäilee pahoinpitelevän omaa perhettään. 
Yhteisöön kuitenkin hyökätään ihmisten toimesta ja siitä aiheutunut meteli houkuttelee paikalle jättilauman zombeja. Aidat eivät kestä ja kulkijat pääsevät kaupunkiin. Carl loukkaantuu vakavasti ja muitakin ihmishenkiä menetetään. 

Mielipide:

Nyt sattuu ja tapahtuu kaikenlaista vauhdilla. 
Sarjakuvat tuli luettua yhdessä hujauksessa, niin koukussa olen. 
Välillä Rickin väkivaltaisuus ja riehuminen tympii, mutta sellainenpa hän on. Abraham ja hyvä tyyppi, samoin Glenn ja Aaron. Odotan yhä, milloin joku putkahtaisi esiin Rickin tyttären kanssa (kuten tv- sarjassa), mutta niin ei taida sarjakuvissa käydä. Jännityksellä myös odotan muita yhteisöjä (Ezekieliä) sekä Negania. Harmillista vain, ettei Outi- kirjastoista ainakaan löydy enempää osia suomennettuna. Täytyy varmaan jatkaa englanniksi, niitä onneksi löytyy. 
Viihdyttävä sarjakuva!

4/5


keskiviikko 14. heinäkuuta 2021

Salonkileijonan kärsimykset - Taina Parikka


Kustantaja Havina, valmistaja Books on Demand 2021
Sivumäärä 345
Kirjasto

"Herää Bertil! Ravistus olkapäässä nosti minut unen tukahduttavasta paineesta kuin haavi koukussa kiemurtelevan karpin. Ponkaisin istumaan patjalla ja haukoin henkeä sydän hakaten. Vuodeverhojen rajaamassa pimeässä pesässä tuntui loppuvan ilma, mutta jalopeura olisi viihtynyt siellä. 
- Tuleeko se? käännähdin pelästyneenä vaimoni puoleen. Tunsin ja kuulin hänen läsnäolonsa, vaikka en nähnyt häntä." s. 10

Lyhyesti:

Salonkileijonan kärsimykset on jatkoa Tyttö ja jalopeura- kirjalle, jonka luin pari vuotta sitten. 
Pienen saksalaisen ruhtinaskunnan kruununperijä Adalbert Löwen- Geweih on selvinnyt hengissä kirouksestaan (vaikkakin muuttaa edelleen muotoaan täydenkuun aikaan) ja on nyt naimisissa rakastamansa naisen kanssa. Heille on myös syntymässä yhteinen lapsi. 
Kaikki kuulostaa hyvälle ja arjen kuuluisi olla ihanaa. 
Perheen onnea varjostaa silti moni asia. Adalbert pelkää kuollakseen vaimonsa synnytystä - hänen oma äitinsä menehtyi hänen synnytykseensä. Lisäksi heitä huolettaa, periikö lapsi isänsä taipumuksen muodonmuutokseen. Eikä pienin murheista suinkaan ole se, että moni vastustaa säätyeroja rikkovaa avioliittoa. 
Hetken helpotuksen haastavaan arkeen tuo tutkimusmatkailija, joka saapuu linnaan Salaperäiseltä saarelta. Onko hänellä tarjota ratkaisu useampaan perheen ongelmaan?

"En noussut päivälliselle vaan makasin illan ja yön pimeydessä tyyny kainalossani ja vesien noruessa hiljalleen ohimoilta korviin. Olin odottanut, että avioliitto Lotten kanssa ja lapsen syntymä olisivat muuttaneet elämäni pysyvästi parempaan, mutta ryvin sieraimia myöten samassa sonnassa kuin ennen kiroustani. Löysin lohtua vain siitä, että muutaman päivän kuluttua Adam syrjäyttäisi kelvottoman Bertilin. " s. 161

Mielipide:

Mahtavaa jatkoa Tytölle ja Jalopeuralle. 
Tarina eteni todella mielenkiintoiseen suuntaan ja jätti täysin selvästi tarinan auki - jatko-osaa siis jälleen odotellessa. 
Tässä kirjassa huomasin tosin sen, etten millään muotoa pidä kirjan päähenkilöistä. Adalbert eli Bertil eli Adam on melkoisen takertuva ruikuttaja, jolla hommat ei tahdo mennä putkeen. Näin on varmasti kirjailija tarkoittanutkin, mutta tieto tästä ei saa minua silti pitämään hänestä enempää. Kyllä hän hitusen kirjan loppua kohden kehittyi järkevämmäksi, onneksi. Lotte puolestaan on ärsyttävä ja äkäinen, eikä hänen kiukuttelulleen ja toiminnalleen oikein annettu järkevää selitystä. Synnytyksen jälkeinen alakulo, joo. Viittauksia suvun taipumukseen mielen sairauksista, joo. Ehkä hänestäkin selviää lisää mahdollisessa seuraavassa osassa, mutta tässä kirjassa hän ei ollut minulle mieleinen hahmo. 
Onneksi kirjan henkilöt eivät olleet kuitenkaan niin rasittavia, että se olisi haitannut lukukokemusta. 
Hitusen olisin kaivannut myös tunnetta tähän tarinaan. Kirjassa tapahtui tunteellisia asioita, mutta se tunne ei aivan välittynyt lukijalle asti. 
Eniten kirjassa pidin Tutkimusmatkailijasta ja hänen saapumisensa aiheuttamasta suunnan muutoksesta. Erikoinen lisä perinteisten valtajuonittelujen keskelle. Tämä menee kyllä jännäksi ja odotan Parikalta uutta luettavaa innolla!

3/5

tiistai 13. heinäkuuta 2021

Sydämiä seireeneille - Briitta Hepo-oja


 Otava 2020
Sivuja 345
Storytel äänikirja
Kesto 8h 11min
Lukija Lari Halme

"Ensimmäinen sydän tuli vastaan yhtäkkiä. Kohmeinen sydän lojui keskellä havunneulasten peittämää polkua. Se ei ollut kovin suuri, ehkä lapsen nyrkkiä pienempi. Se oli sulanut vähän reunoista, ja tummanpunaista verta oli kertynyt lätäköksi sen ympärille. Muutama musta sulka oli takertunut verilätäkköön, kuivunut veri oli tahmannut höyhenet. "

Lyhyesti:

Jatko-osa Briitta Hepo-ojan Suomea lohikäärmeille- kirjalle. 
Edellinen kirja päättyi, kun Tim menetti muistinsa Magdalena- noidan toimesta ja Lynx ritarinarvonsa ja perheensä. 
Lynx syyttää itseään Timin muistinmenetyksestä ja päättää lähteä etsimään Botniasta noitaa, joka voisi palauttaa Timin muistin. Matka on uhkarohkea ja järjetön, sillä hänellä ei ole ensinkään lupaa ylittää rajaa. Ja toiseksi, rajan takana voi olla ihan mitä vain. 
Lynxin sisko Fox saa tietää sisarensa karanneen hullulle matkalleen ja lähtee tämän perään. Mukaansa hän saa myös noidutun Fransin (joka on jonkin lemmenlumouksen pauloissa ja hulluna Lynxiin) sekä Timin ja kuolleista nousseen Astridin. 
Etelä- Suomessa myllertää prinsessan kuoltua "onnettomuudessa" eikä syyllistä saada kiinni. Onko Tasalaisilla sormensa pelissä? Tietääkö Astrid jotain enemmän, kuin suostuu kertomaan? 

"Lohikäärme loikki ympärillämme ja keräsi jotakin hampaisiinsa. Höyheniä, ei kai taas! Otus kantoi minulle kaksi mustaa sulkaa ja tuijotti minua siihen asti, kunnes laitoin ne taskuuni. 
- Lohikäärme tuo minulle sulkia, en tajua miksi, mutisin. 
- Käytin sulka- sanaa esimerkkinä yhdessä lauseessa, kun opetin sille substantiiveja, mutta jotenkin se ymmärsi koko jutun väärin."

Mielipide:

Ei tämä ihan odotuksia täyttänyt. 
Oli mielenkiintoista päästä tutustumaan myös Botniaan ja sen omanlaiseen ympäristöönsä. Jäin silti kovasti kaipaamaan syvempiä ihmissuhteita ja sitä romantiikkaa. 
Menoa ja meininkiä sen sijaan ei puuttunut. Kirjassa tapahtui paljon ja erilaisia näkökulmia saatiin usean eri kertojan (Lynx, Tim ja Fox) kautta. Ehkä tässäkin oli vähän liikaa kaikkea, mihinkään ei päässyt paneutumaan kunnolla. Lisäksi moni asia tapahtui kovin helposti - hups kun koko ajan kuljettiin samaa reittiä kuin Lynx edellä. Toki, täytyy muistaa että tämä on nuorten kirja ja oikealle ikäryhmälle tämä on varmasti oikein hyvä, viihdyttävä ja vauhdikas teos. (Näin vähän vanhemmalle lukijalle tämä ei enää ihan uppoa. ) 
Parasta kirjassa oli Lohikäärme. Vitsit mä tykkään siitä :)

3/5


keskiviikko 7. heinäkuuta 2021

Anne Frankin päiväkirja (sarjakuva) - Ari Folman, David Polonsky


 Englanninkielinen alkuteos The Diary of the Young Girl 2017
Tammi 2019
Suomentanut Anita Odé 
Sivumäärä 157
Kirjasto

"Rakas Kitty. 
Toivon voivani uskoa sinulle kaiken, mitä en ole tähän asti kertonut vielä kenellekään, ja toivon sinun olevan minulle suurena tukena." s. 9

Lyhyesti:

13- vuotias Anne Frank pakenee ja piiloutuu perheensä kanssa natsien juutalaisvainoja. He piilottelevat Annen isän työpaikan "Salaisessa siivessä" yhdessä neljän muun ihmisen kanssa. Sota jyllää ympärillä ja Anne kirjoittaa uskollisesti päiväkirjaansa. 
Tämä on sarjakuvasovitus Anne Frankin itse kirjoittamasta päiväkirjasta. 

"Minulla on eräs silmiinpistävä luonteenpiirre, jonka kaikki ovat varmasti huomanneet, nimittäin itsetarkkailuni. Voin tarkastella itseäni aivan kuin olisin vieras ihminen. Voin tarkastella arkipäivän Annea täysin ennakkoluulottomasti ja puolustelematta, katsellen mitä hyvää tai huonoa hän tekee. Tuo "itsetunne" ei päästä minua koskaan irti, ja joka kerta kun aukaisen suuni, tiedän heti kun olen saanut sanat suustani: "Minun olisi pitänyt sanoa se toisin" tai "se oli oikein juuri noin". "

Mielipide:

Upea sarjakuva, josta kävi ilmi (ainakin minun mielestäni) kaikki oleellinen Annen omista päiväkirjoista. 
Hieno, värikäs kuvitus. Osittain, paikoin jopa humoristinen, tarpeen tullen synkkä, muutoinkin hyvin osuva. 
Tarina itsesään oli minulle jo tuttu, mutta tällainen tiivistetty versio oli parempi kuin alkuperäinen - turha toisto jäi pois. Toivon, että tämä sarjakuvasovitus saisi nuoremmatkin lukijat tutustumaan Annen tarinaan ja holokaustin kauhuihin. 
Suuri suositus, vaikkei niin sarjakuvien ystävä olisikaan. 

5/5

tiistai 6. heinäkuuta 2021

Rautasusi - Siri Pettersen


 Vardari- trilogian ensimmäinen osa
Norjankielinen alkuteos 2020 Jernulven
Jalava 2021
Suomentanut Eeva- Liisa Nyqvist
Sivumäärä 486
Kirjasto





"Nafraím avasi lasin ja nuuhkaisi mätimunaa. Se oli tuore, mutta pienenlainen. Hän kumosi sen pellavakankaalle, joka imi itseensä suolaveden jäänteet. Hän pyöritteli punaista helmeä sormissaan. Puristi sitä kevyesti. Koostumus oli täydellinen, kalvo sitkeä kuin valkokalalla. Mutta se ei ollut juuri ohranjyvää suurempi. Nyt tarvittaisiin keskittymiskykyä ja vakaata kättä. " s.7

Lyhyesti:

Juva Sannseyr kuuluu verenlukijoiden sukuun, mutta ei voi sietää sitä. Hän tietää verenlukemisen olevan silkkaa hujausta ja rahastusta. Äiti kuitenkin painostaa Juvaa, eikä kateellinen, alalleen vihkiytynyt ja perinnön puolesta pelkäävä pikkusisko ole siitä mielissään. 
Juva itse metsästää. Hän metsästää susia, joiden veri saa kaupungin portit toimimaan. Hän haluaisi myös metsästää susitautiin sairastuneita ihmisiä, mutta tuota metsästystä johtava Broddmar vastustaa. 
Juva on tottunut pelkäämään. Hän on lapsena nähnyt ja kokenut jotain, joka saa hänen sydämensä hakkaamaan turhan tiuhaan tahtiin. Hänelle on uskoteltu sen olevan unta, mutta kun vardarit, iättömät ja kuolemattomat olennot alkavat jahdata verenlukijoita ja Juvan perhettä, hän saa totuuden selville. Mikään, ei ole ollut unta, hän ei ole heikkohermoinen ja pelokas. Hänellä on kyky, joka on enää harvoilla. Ja se, mitä hän näki lapsena, on totta. Hän on nähnyt Rautasuden, paholaisen. 
Juvan osaksi lankeaa vaikea tehtävä - hänen on päätettävä keneen luottaa ja hänen päätöksistään riippuu koko kaupungin kohtalo. 

"Lopettaminen nakersi mielenlujuutta. Sydän oli jatkuvasti levoton, ja Juva tiesi sen voivan milloin tahansa alkaa hakata raskaasti ja rajusti kuin haluten lentää ulos rinnasta. Hän ei ollut koskaan kyennyt selittämään itselleen pelkoa, joka tuntemuksesta seurasi. Hän ei ollut koskaan pelännyt kuolemaa lukuun ottamatta niitä kertoja, jolloin se oli ollut hyvin todellinen uhka murisevan suden hahmossa. Pelko tuntui ennemminkin siltä kuin maailma olisi ollut ratkeamaisillaan ja ettei hän ollut yksin ruumiissaan." s. 188

Mielipide:

Siinä missä Siri Pettersenin Odininlapsi jäi minun kohdallani ihan ok kirjaksi, Rautasusi oli kaikkea muuta. Pidin tästä kirjasta valtavasti. 
Tykkäsin kirjan hahmoista kovasti. Juva ja hänen hermostunut sydämensä, hampaaton Broddmar, pahaenteinen, mutta kiehtova Grif. Sekä Nafraím. Grif ja Nafraím siksi, että heistä ei oikein ottanut selvää, mitkä heidän lopulliset motiivinsa olivat. Kirjassa oli ollut selkeää "pahista", jokainen uskoi toimivansa omalla tavallaan oikein ja ajavansa tietynlaista yhteistä hyvää. 
Ympäristö oli myös mielenkiintoinen ja tapahtumat sijoittuvat samoille seuduille kuin Odininlapsessa. Yhtäläisyyksiä en kovin paljoa huomannut, mutta ehkä lisää selviää seuraavissa osissa. 
Kirjassa tapahtui paljon, mutta tarinassa pysyi hyvin mukana. Kirjalla oli pituutta ihan kivasti, mutta eteni sujuvasti ja koukutti ainakin minut aivan täysin. Jään innolla odottamaan lisää. 
Ainoa miinus minulta tulee siitä, että kaikki seksiin ja seksuaalisuuteen liittyvä tuntui minusta kovin vaivaannuttavalta tässä kirjassa. Se ei oikein sopinut tähän tai oli kirjoitettu tökerösti. Rugenin puheet, vulvan muotoiset rakennelmat, kovana painumiset toisia vasten... Se ei oikein istunut muutoin niin sujuvaan tekstiin. 
Suosittelen kuitenkin lämmöllä kaikille fantasian ystäville. 

4/5


Kolmen kuukauden katsaus

 Koontipostaus huhti-, touko- ja kesäkuulta.  Bloggaaminen on ollut tauolla perheen sairaustapauksen vuoksi. Instagramiin olen päivittänyt ...