torstai 31. joulukuuta 2020

Vuonna 2020 lukemani kirjat - kaikki yhdessä:


Vuosi 2020 oli mahtava lukuvuosi. Kirjoja luin/kuuntelin yhteensä hurjat 92. Viime vuonna kirjoja tuli luettua 70. Blogini on ollut olemassa vuodesta 2011 (tosin tauolla 2014-2018) ja tämän vuoden kirjasaldo on suurin ikinä. Lähimmäs tätä vuotta pääsin vuonna 2008, jolloin luin 80 kirjaa. 
Luettujen kirjojen määrää ovat ehdottomasti lisänneet äänikirjat. Äänikirjojen osuus tänä vuonna on ollut 28/92. 

Pieni lukuähky puskee päälle ja varsinkin nyt loppuvuodesta on ollut välillä olo että "pitäisi lukea", sen sijaan että haluisin lukea. Tavoitteeni onkin vuodelle 2021, että lukeminen on nautinto, enkä ota siitä tai bloggaamisesta paineita. En pyri ylittämään mitään tiettyä lukumäärää tälle vuotta, vaan nautiskelemaan ja tunnelmoimaan kirjoista sekä kehittämään blogikirjoitteluani laadukkaammaksi. 

Tässä siis kuukausittain kaikki vuonna 2020 lukemani kirjat, olkaapa hyvät. 
Kuukauden suosikki on merkattu sydämellä 💓. 

Tammikuu:
(1902 sivua, 13h 1min.)


Helmikuu:
(1417 sivua, 26h 54min)


Maaliskuu:
(2350 sivua, 10h 33min)


Huhtikuu:
(2477 sivua, 21h 03min)


Toukokuu:
(2074 sivua, 11h 39min)


Kesäkuu:
(2190 sivua, 19h 26min)


Heinäkuu:
(2897 sivua, 11h 55min)


Elokuu:
(2236 sivua, 31h 12min)


Syyskuu:
(1312 sivua, 27h 47min)


Lokakuu:
(1959 sivua, 29h 8min)


Marraskuu:
(1538 sivua, 27h 06min)


Joulukuu:



keskiviikko 30. joulukuuta 2020

Joulukuussa luetut:

Joulukuussa lukuähky meinasi jälleen puskea päälle, mutta ehdin kuitenkin lukea 6 kirjaa. Kirjojen joukossa oli koskettavia ja upeita teoksia, mutta myös niitä jotka jäivät "ihan kivan" tasolle. Suosikiksi nousi Talven lapset. 
Kirjoista 2/6 oli kotimaisia, 5/6 naiskirjailijoiden kirjoja (aavenovelleissa oli siis mukana sekä naisten että miesten novelleja) ja 2/6 äänikirjoja
Joululahjakirjoja en tänä vuonna saanut, mutta onneksi luettavaa riittää muutenkin. 

Kirjojen keskiarvo oli 3,8. 


Vuosi 2020 on siis paketissa kirjojen osalta. Huomenna julkaisen postauksen koko vuoden kirjoista, joita ehtikin kertyä melko huima määrä - mutta siitä lisää siis huomenna. 

Mitäs tammikuu sitten tuo tullessaan? 
Lukupinossa on ainakin Anni Nupposen Valkoinen kaupunki ja pari kirjaa Johanna Sinisalolta. 
Tarkemmat suunnitelmat huomenna. 

maanantai 28. joulukuuta 2020

Ruumiittomat - suomalaisia aavenovelleja


 J. S. Meresmaa, Anni Nupponen, Kari Välimäki, Taru Luojola, Maria Carole, Samuli Antila, Heikki Nevala, Tarja Sipiläinen, Anne Leinonen, Minna Roininen, Jussi Katajala, Jani Kangas, Janos Honkonen, Shimo Suntila. 
Osuuskumma 2014
Sivuja 285
Novelleja 14
Kirjasto

"Kuistin porras narahti Rebekan lenkkitossun alla, kun hän loikkasi katoksen alle suojaan. Suuret sadepisarat rummuttivat ränsistynyttä kattoa. Vesi räiskyi harottavista räystäistä holtittomasti kielojen tummille lehdille ja maitohorsmapöheikköön, joka saartoi taloa. "

Lyhyesti:

Yksiin kansiin koottuna 14 eri pituista aavenovellia. 
Meresmaan Kielolinnassa Rebekka löysi tiensä vanhaan taloon, jota ei enää pitäisi olla olemassa. Nupposen Maitoa mandariinilasista kertoo Ronjasta, joka peri tätinsä asunnon, jossa hän ei ollutkaan yksin.
Välimäen Uudet perunat laittoi vahingon kiertämään, kun kosto on vain saatava.
Luojolan Herra Maximilian Dunkelhaus ja hänen tivolinsa kertoi tivolista karanneen tytön surullisen tarinan.
Carolen Ruusunnuppuni, kaikkeni antoi miehelle lisää elinaikaa irti leikatun käden muodossa.
Antilan Synnytetty kertoi uuden luomisesta ja vanhan hiipumisesta.
Nevalan Syyllisyyden varjot on tarina Aimosta, joka varastaa kirkon köyhäinavun..
Sipiläisen Henkien polku vie lukijan Ninan mukana Meksikoon.
 Leinosen Tyttö niityllä on tarina huijaamisesta ja ahneesta niitystä.
Roinisen Vielä yhdet jäähyväiset kertoo Liisasta, joka alkaa nähdä kuolleen ex miesystävänsä.
Katajalan Odottajassa autetaan kuolleita pääsemään eteenpäin.
 Kankaan Tyhjiö 29B kertoo haastavasta työprojektista.
Honkosen Vespulassa pääosassa on Henri, jonka paras ystävä on kummitus.
Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä Suntilan Chudakovin aaveet vie meidät matkalle Kuuhun. 

"Boston nauraa viimeiset happivarastonsa. Hän on tullut auttamaan aavetta, joka ei tarvinnutkaan pelastusta. - Sinä halusit auttaa minua, hän kähisee. Pölyolennot kerääntyvät lähemmäs, Chudakovin aaveet. Boston voisi vaikka vannoa, että yksi niistä näyttää hänen äidiltään. "

Mielipide:

Olen lukenut aika vähän novelleja ja nyt muistan taas miksi - minusta ne loppuvat aina ennen kuin ehtivät edes kunnolla alkaa. Toisaalta on mukava, että ne jättävät paljon oman mielikuvituksen varaan, toisaalta kaipaisin enemmän taustatarinaa. 
Tämä oli ihan mielenkiintoinen pläjäys aavetarinoita. Yksikään ei kylläkään ollut pelottava, minkä minä itse miellän kummitustarinalle suht tärkeäksi. Mielenkiintoisia ja erikoisia nämä sen sijaan suurimmaksi osaksi olivat. 
Minun suosikkieni joukkoon pääsivät Kielolinna (joka oli aika perinteinen, mutta sopivan aavemainen), Tyttö niityllä, Vielä yhdet jäähyväiset sekä Chudakovin aaveet (joka oli kaukana perinteisestä). 
Kirjan takakansi mainosti kirjailijoiden olevan spekulatiivisen fiktion kärkinimiä, itse en ollut kuullut kuin Anni Nupposesta ja J. S. Meresmaasta. 
Tässä siis ihan ok kokoelma sinulle, joka pidät novelleista ja kummituksista. 

3/5


lauantai 26. joulukuuta 2020

Christina Kartanon varjoissa - K. M. Peyton


 Englanninkielinen alkuteos 1982 Flambards
WSOY 1984
Suomentanut Sirkka Salonen
Sivuja 224
Kirjasto

"Kettu juoksi vaivattomasti. Se nousi mäen ylös lyhyen märän ruohikon läpi, pudottautui ojaan ja juoksi eteenpäin virtaavassa vedessä. Oja oli syvä, ja sen yllä kasvoi orapihlajia ja valtavia jalavia, joiden viimeiset keltaiset lehdet helottivat taivasta vasten, märkää marraskuista taivasta vasten, joka roikkui synkkänä kukkulan ja tulvivan, vesien halkoman laakson yllä."

Lyhyesti:

Nuori Christina asuu Grace- tätinsä luona - kunnes Russel- eno yhtäkkiä pyytääkin häntä asumaan Flambardsin kartanoon. Asialla ei suinkaan voi olla mitään tekemistä Christinan tulevan perinnön kanssa... 
Niinpä Christina lähtee kartanoon ja tutustuu äkäiseen, katkeroituneeseen enoonsa sekä tämän kahteen poikaan Markiin ja Williamiin. Eno on metsästysmiehiä henkeen ja vereen, vaikkei voikaan enää itse nousta hevosen selkään. Hän vaatii Christinaakin opettelemaan ja ennakkoluuloistaan huolimatta tyttö ihastuu hevosiin ja vauhdin hurmaan. Tallipoika Dick on onneksi kärsivällinen ja lempeä opettaja. 
Veljeksistä Mark on isänsä kultapoika, taitava, joskin kova ratsumies. William puolestaan pelkää ratsastusta ja joutuukin ikävään onnettomuuteen. 
Vuodet kuluvat ja lopulta on tehtävä päätös, joka vaikuttaa monien elämään. 

"Hän nosti leukaansa ja veti otsalle muutaman kiehkuran uuden koppahattunsa lierin alta. Hän halusi pitää hiuksiaan ylhäällä, sykeröllä niskassa, niin että koppahattu olisi ollut syvemmällä otsalla juuri sillä tavoin kuin Christina kuvitteli sen näyttävän niin tavattoman tyylikkäältä, mutta Mary kauhistui hänen ehdotustaan eikä suostunut ottamaan sitä kuuleviin korviinsakaan. "

Mielipide:

Ihana pieni nostalgiapläjäys. 
Olen nuorempana lukenut koko Christina- sarjan sekä Peytonin kirjoittamat hevoskirjat Tähdenlento ja Yli esteitten. Nämä kaikki ovat jääneet mieleeni ja nyt olikin mukava palata Christinan mukana Englannin maaseudulle. 
Kirja oli aikalailla samanlainen kuin muistelinkin. Harkitseva, hitusen romanttinen ja sopivasti hevosia. Peytonin kuvaukset aikakaudesta, ihmisistä ja eläimistä olivat loistavia ja pääsin niin aidosti mukaan kettujahtiin kuin kartanon arkeenkin. 
On niin sääli, että vanhat kirjat tahtovat painua unohduksiin ja kun niihin haluaisi palata, niitä on vaikea löytää. 
Ihana pieni kirja. 

4/5


maanantai 21. joulukuuta 2020

Talven lapset - Jennifer McMahon


 Englanninkielinen alkuteos 2014 The Winter People
Bazar 2020
Suomentanut Sari Karhulahti
Sivuja 378
Kirjasto

"Rakas tätini Sara Harrison Shea surmattiin raa'asti talvella 1908. Hän oli kolmekymmentäyksivuotias. Pian Sara- tädin kuoleman jälkeen keräsin kaikki hänen päiväkirjansa osat, jotka suinkin löysin, sillä hän oli kätkenyt ne lukuisiin hyviin piiloihin eri puolille kotitaloaan. Hän oli ymmärtänyt, millaiseen vaaraan ne hänet saattoivat. "



Lyhyesti:

Tarinaa kerrotaan kahdessa eri aikatasossa. Välillä eletään vuotta 1908, jolloin tarina kulkee Sara Harrison Shean päiväkirjamerkintöjen mukana, välillä nykypäivää joko 19- vuotiaan Ruthien tai miehensä menettäneet Katherinen kertomana. 
Vermontissa on pieni West Hallin kylä, joka tunnetaan mystisistä legendoista ja omituisista katoamistapauksista. Tunnetuin niistä kertoo juuri Sarasta, hänen kotinsa ympäristöstä ja asioista joita ei järjellä voi selittää. Saran tytär kuoli ollessaan kuusi vuotias ja kuukausi tämän jälkeen myös Sara kuolee. Mitä todella tapahtui?
Ruthie asuu äitinsä ja siskonsa kanssa Saran entisessä kotitalossa. Eräänä aamuna äiti on kadonnut ja vihjeitä etsiessään sisarukset löytävät Saran päiväkirjan, sekä muitakin omituisia esineitä joiden ei kuuluisi olla heidän kotonaan. Ruthie huomaa, ettei ole ainoa joka etsii jotain kadotettua ja kietoutuu vuosisatojen takaiseen mysteeriin - joka ei ole aivan turvallista. 

"Olen luvannut kertoa sinulle kaiken, mitä tiedän nukkujista. Mutta ennen kuin jatkat, sinun täytyy oivaltaa, että opetan sinulle väkevän taian. Se edellyttää varmuutta. Kun se on tehty, sitä ei voi peruuttaa. Taian avulla saat nukkujan heräämään ja palaamaan luoksesi. On mahdotonta ennustaa, kuinka kauan aikaa siihen menee. Toisinaan muutamia tunteja, toisinaan päiviä. Herännyt nukkuja jää tähän maailmaan seitsemäksi vuorokaudeksi ja lähtee sen jälkeen iäksi. "

Mielipide:

Aavemaisen satumainen kirja, joka vei heti mennessään. 
Vaikkei kirja ehkä ollut maailman nopeatempoisin, sen salaisuudet ja taianomaisen karmiva tunnelma ilmaisivat ainakin minut heti mukaansa. Minua harvoin pelottaa lukiessani kirjaa, mutta nyt niin kävi. 
Ahmin kirjan viimeiset 200 sivua eilen illalla lasteni mentyä nukkumaan. Olin aivan lukukoukussa, eikä väsyttänyt lainkaan vaikka yleensä silmäni alkavat hetkessä lupsahdella lukiessani illalla. Oli vaikea saada unta, niin vahvasti elin vielä tarinan jälkitunnelmissa. Huh. 
Tässä oli kaikki kohdallaan ja jännitys kantoi loppuun saakka. 
Minä rakastuin tähän kirjaan. Siinä oli hulluutta, tuskaa, surua. Rakkautta, taikaa, toivoa. Kuinka itse toimisit, jos voisit saada rakkaasi takaisin, edes pieneksi hetkeksi?

5/5


torstai 17. joulukuuta 2020

Taivaslaulu - Pauliina Rauhala


 Gummerus 2013
Sivuja 284
Storytel äänikirja
Kesto 8h 51min
Lukija Vuokko Hovatta

"Lapseni pyydystää lattialta auringonlaikkuja. Koskettaa kädellä, nuolaisee, nauraa. Pilvi varastaa laikut. Lapsi pelästyy, itkusta nousee myrsky. Sadepisarat vyöryvät poskille, kitapurje pullistuu tuulessa. Mietin, mistä kasvatus alkaa. Kerronko ensin löytämisen ilosta, katoamisen surusta vai pelon voittamisesta."


Lyhyesti:

Vilja ja Aleksi ovat nuori pari, jotka kuuluvat vanhoillislestadiolaisiin. Rakkautta riittää, samoin suunnitelmia tulevan varalle. Olisi mukava opiskella ja käydä töissä lasten välissä, maalailla ateljeessa. Molemmat haluavat lapsia ja näkevät jo edessään pirtinpöydän ja suuren kattilallisen puuroa. 
Mutta kun lasten välille ei jääkään taukoa, keho ei ehdikään toipua edellisestä raskaudesta ja kotona on jo 4 pientä lasta, alkaa sekä usko että jaksaminen horjua. Kun nainen nähdään vain äitinä, lapsien kantajana ja antajana, eikä apua ja tukea tahdo löytyä - tämä on naisen osa, kyllä muutkin jaksavat. Onneksi sentään on Aleksi, joka tukee ja auttaa ja auttaa löytämään apua kun ei enää itsekään siihen kykene. 
Tämä on Viljan ja Aleksin tarina. 

"Uskovaisen naisen toilettilaukusta löytyy aina rasaustestipuikkoja. Niitä ei haeta apteekista yksitellen, vaan ostetaan säästöpakkauksina viisi kahdellakympillä. Koska minulla on harmittavan epäsäännöllinen kuukautiskierto, teen raskaustestin melkein joka kuussa paitsi silloin kun emme rakastele tai tiedän jo olevani raskaana. Elämäni ennustamiseen ei tarvita viittä euroa minuutti plus paikallisverkkomaksu, ei korttipakkaa, horoskooppia eikä planeettojen asentojen tarkkailua. Testipuikon ikkuna on kristallipallo, josta katson kohtaloni. "

Mielipide:

Uskomattoman kauniisti kirjoitettu kurkistus lestadiolaisten arkeen. 
Kirja etenee vaihtelevasti kuvaten välillä nykyhetkeä, välillä Aleksin lapsuutta ja nuoruutta sekä anonyymin blogin tekstejä. Mukana on myös pariskunnan lasten näkökulmasta, leikkien kautta kuvattua elämää. Ilot, surut, pelot. Todella hienoja huomioita. 
Kirjailija on onnistunut loistavasti kirjan hahmojen kanssa - Viljan tunteet tunkeutuivat syvälle sydämeen, väsymys ja epätoivo välittyivät aidosti ja koskettavasti. Ja vaikka kirjassa oli paljon surua ja uskon synkkiä, vaiettuja puolia, tämän rakkaustarina oli kaunis. Aleksin huolehtivaisuus, avuliaisuus ja välittäminen olivat koskettavia, varsinkin kun hänen lapsuuttaan kuvattiin suht ankarissa oloissa. 
Tällaista elämä voi pahimmillaan ja parhaimmillaan olla. 
Tämä oli kyllä sellainen tunteiden vuoristorata, että... Miksen ole lukenut tätä jo aiemmin? Kaikki ovat tätä kyllä kehuneet ja nyt ymmärrän miksi. Olen iloinen, että vihdonkin tartuin tähän. 
Upea, kaunis kirja. 

4/5


Minulla alkaa muuten huomenna joululoma, jospa ehtisin lukemaan enemmän :)

torstai 10. joulukuuta 2020

Sinä - Caroline Kepnes


 Englanninkielinen alkuteos 2014 You
Tammi 2019
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Sivuja 408
Storytel äänikirja
Kesto 13h 42min
Lukija Toni Kamula

"Sinä astut kirjakauppaan ja pitelet kahvasta, jottei ovi paukahda. Hymyilet, sinua nolottaa olla kiltti tyttö, ja kyntesi ovat lakkaamattomat ja v- kaulainen neulepaitasi on beesinvärinen, ja on mahdotonta tietää onko sinulla rintaliivit, mutta en usko, että sinulla on. Olet niin puhtoinen, että olet tuhma, ja mumiset ensimmäisen sanasi minulle - hei- vaikka useimmat vain kulkisivat ohi, mutta sinä et kulje, väljissä vaaleanpunaisissa farkuissasi, joiden väristä tulee mieleen Lotta ystäväni- kirjan hämähäkinseitti, ja mistä sinä siihen tupsahdit?"

Lyhyesti:

Guinevere Beck, nuori kirjallisuuden opiskelija, astuu Mooneyn kirjakauppaan. Kaupassa työskentelee Joe- niminen mies, jonka huomio kiinnittyy Beckiin. Joe uskoo, hän on kohdannut elämänsä rakkauden. Uskoo siihen niin kovin, että alkaa seurata Beckiä. Hän saa selville tämän nimen, etsii somesta, löytää osoitteen. Seuratessaan Beckiä, hän tulee pelastaneeksi tämän hengen - ja samalla varastaneeksi tämän puhelimen. Beck nauttii saamastaan huomiosta, mutta hänelle ei tahdo riittää yhden miehen huomio. Mustasukkainen Joe päättää raivata tieltä epämiellyttävän poikaystävän ja myös Beckin paras ystävä Peach aiheuttaa hänelle päänvaivaa. 
Kuinka pitkälle Joe on valmis menemään rakkauden vuoksi? 
Kirjasta on tehty myös samanniminen tv- sarja Netflixiin. 
Kirjalle on jatko-osa Tosirakkaus. 

"Sinä tykkäsit siitä ja sain hymiön ja meillä on tänä iltana treffit -jes!- ja olen toiminut juuri oikein -jes!- ja vein sänkyyn ottamani kirjoituskoneen takaisin paikalleen ja tukkani näyttää tänään hyvältä jes!- ja Curtis on töissä tänä iltana, joten minun ei tarvitse sulkea kauppaa -jes!- ja Peach on poissa kuvioista -jes!- ja minulta tulee valtavasti kun runkkaan ajatellen sinua, Beck. Mistä sen tietää? Ehkä se tapahtuu tänä iltana."

Mielipide:

Kuuntelin kirjaa työmatkoilla ja iltaisin seurasin sarjaa Netflixistä. 
Sarja myötäili kirjaa aika hyvin, pienin eroavaisuuksin. Pidin sekä kirjasta, että sarjasta. 
Kirjassa mielenkiintoista oli se, että tämä oli kerrottu juuri Joen, stalkkerin, näkökulmasta. Oli välillä vaikea muistaa, että hän oli loppuunsa paha tyyppi. Joen perustelut itselleen (ja lukijalle) olivat hyvin vakuuttavia. Joe oli toisaalta todella sympaattinen ja välillä minua jopa harmitti hänen puolestaan (etenkin kun Beck ei ollutkaan niin puhtoinen kuin Joe oletti). Toisaalta hänen pakkomielteensä oli hyvin häiritsevää ja ahdistavaa. Kirjan hahmot olivat hyvin ristiriitaisia. Itse en pitänyt Beckistä, enkä hänen teoistaan. Joesta toisaalta pidin, mutten hänen teoistaan. 
Jotkin kirjan tapahtumat eivät olleet kovin realistisia (esim. mies varastaa puhelimen, eikä liittymää suljeta - varas voi seurata huoletta kulkevia viestejä), mutta se ei häirinnyt lukukoemusta. 
Pakko myöntää, että pidin tässä tapauksessa tv- sarjasta hieman enemmän. Joen näyttelijä oli aivan loistava, sarjassa oli sopivasti huumoria ja dramaattisia käänteitä. 
Loistava trilleri siis kaikin puolin, aiheeltaan vakava, mutta viihteellinen toteutus. 
Suosittelen, sekä kirjaa että sarjaa. 

4/5


tiistai 8. joulukuuta 2020

Keskiyön kirjasto - Matt Haig


 Englanninkielinen alkuteos 2020 The Midnight Library
Aula & Co 2020
Suomentanut Sarianna Silvonen
Sivuja 328
Kirjasto

"Yhdeksäntoista vuotta ennen kuin Nora Seed päätti kuolla, hän oli Hazeldenen koulun viihtyisässä pikku kirjastossa Bedfordin kaupungissa. Hän istui matalan pöydän äärellä ja tuijotti shakkilautaa. - Nora kultaseni, on aivan luonnollista olla huolissaan tulevaisuudestaan, rouva Elm, kirjastonhoitaja, sanoi silmät tuikkien. "

Lyhyesti:

Nora on 35- vuotias, kun hän päättää kuolla. Hän on yksinäinen, välit sukulaisiin ovat huonot, hän on jättänyt miehensä juuri ennen häitä ja potkutkin hän sai juuri töistä. Kaikki tuntuu kurjalta ja viimeinen pisara on hänen kissansa kuolema. Nora siis päättää kuolla. 
Mutta kuoleman sijaan hän päätyy jonnekin elämän ja kuoleman välillä. Hän on keskiyön kirjastossa, jossa hänelle nuoruudesta tuttu kirjastonhoitaja kertoo mahdollisuudesta kokeilla vaihtoehtoisia elämiä. Miltä olisi tuntunut olla kuuluisa rock tähti? Tai jäätikkötutkija? Millaista olisi ollut mennä sittenkin naimisiin ja perustaa pubi? Löytääkö Nora koskaan elämää, johon haluaisi juurtua? Ja mitä pitää sisällään katumuksen kirja?

"Kirjojen selkämyksissä ei näkynyt teosten tai kirjoittajien nimiä. Värisävyn lisäksi kirjat erosivat toisistaan vain koon perusteella: kaikki olivat saman korkuisia, mutta eri paksuisia. Jotkut olivat jopa viiden sentin paksuisia, toiset paljon ohuempia. Muutama kirja oli tuskin vihkosen kokoinen. Nora kurotti ottamaan hyllystä kirjan."

Mielipide:

Keskiyön kirjasto, joka tarjoaa kurkistuksen elämään jonka olisit voninut saada. Jos olisit valinnut toisin. Mikä kiehtova ajatus. 
Olin mielessäni kuvitellut keskiyön kirjaston maagisemmaksi, salaisemmaksi, upeammaksi. Se oli kuitenkin aika arkinen, tavallinen. Siihen ei liittynyt suurta mystiikkaa. 
Nora oli päähenkilönä mukavan tavallinen, helposti samaistuttava, vaikkakin itseään kovasti surkutteleva tyyppi. Toisaalta pidin, toisaalta en. 
Noran seikkailut eri elämissä olivat aluksi kiehtovia ja mielenkiintoisia, mutta jossain vaiheessa jo kyllästyin. Pointti tuli jo selväksi, mitä uutta olisi tarjota? Ja toki oli arvattavissa, että loppujen lopuksi Nora ei haluakaan kuolla. 
Niin. Tämä oli toisaalta ihan kiva kirja, ihan kiva ajatus, tärkeitä asioita... Mutta minulle lukukokemus jäi vain "ihan kivaksi". Ei tämä tehnyt vaikutusta tai saanut aikaan Wau- fiilistä. Ei mennyt tunteisiin. Ihan kiva. 

3/5


maanantai 30. marraskuuta 2020

Marraskuussa luetut:

Alkukuusta tuntui, etten ehdi lukea lainkaan ja että marraskuun kirjasaldo jäisi todella pieneksi. Loppujen lopuksi sain kuitenkin luettua/kuunneltua 7 kirjaa! Ihan hyvä ja aika sama lukutahti kuin aiempinakin kuukausina.
Näistä kirjoista 6/7 oli naiskirjailijoiden kirjoittamia, 1/7 kotimaisia ja 3/7 äänikirjoja. (Tuo 3 äänikirjaa kuussa on ollut aika vakio viime kuukausina). 
Marraskuun suosikki oli ehdottomasti Margaret Rogersonin Kirjojen tytär. 

Kirjojen keskiarvo oli 3,7. 

Karhuneito - Katinka Sarjanoja 3/5
Kirjojen tytär - Margaret Rogerson 5/5
Suon villi laulu - Delia Owens 4/5
Kolme yövuoroa jouluun on - Adam Kay 4/5
Auschwitzin sisaret - Roxane van Iperen 4/5
Terapeutti - Helen Flood 3/5
Suljettujen ovien takana - B. A. Paris 3/5

Mitenkähän joulukuu?

Äänikirjojen osuus voi pienentyä, koska olen ainakin joulun ja uudenvuoden välipäivät lomalla, eikä siis tule työmatkoilla kuunneltua kirjoja. Sen sijaan luettuja kirjoja tulee toivottavasti enemmän, vaikka joulutohinat voivatkin viedä aikaa kirjoilta :)
Lukupinossa on Matt Haigin Keskiyön kirjasto sekä Jennifer McMahonin Talvenlapset ja kuuntelussa Caroline Kepnesin Sinä (jota seuraan nyt myös netflixistä) :)
Tähän mennessä tätä vuotta luettuja kirjoja on ehtinyt kertyä hurjat 86!! Vuoden vaihtuessa toivottavasti 90 kirjaa on luettuna, sataan en ihan taida enää ehtiä. Siinäpä olisi tavoitetta vuodelle 2021 ;) 
Joulua ja uusia kirjoja innolla odotellen 💓

sunnuntai 29. marraskuuta 2020

Suljettujen ovien takana - B.A. Paris


 Englanninkielinen alkuteos 2016 Behind Closed Doors
Gummerus 2020
Suomentanut Marja Luoma
Sivuja 272
Kirjasto

"Säpsähdän, kun samppanjapullo kolahtaa keittiön työtason marmoria vasten. Vilkaisen Jackia ja toivon, ettei hän ole huomannut, miten kireällä hermoni ovat. Hän ehtii havaita katseeni ja hymyilee. - Hienosti se menee, hän sanoo lempeästi. Jack tarttuu käteeni ja vie minut odottavien vieraidemme luo. "

Lyhyesti:

Jack ja Grace ovat täydellinen pari. Tai siltä ainakin vaikuttaa. Komea, menestynyt asianajaja, joka palvoo kotona viihtyvää vaimoaan. Todellisuus on kuitenkin jotain ihan muuta. Grace ei nimittäin koskaan vastaa puhelimeen, eikä hänellä ole edes kännykkää. Hän ei käy koskaan ystäviensä luona ilman aviomiestään. Eikä hän poistu yksin lukitusta huoneestaan. 
Jack saa Gracen tottelemaan uhkaamalla tämän siskoa ja rankaisee Gracea jokaisesta pienestä virheestä. Grace on neuvoton, mutta etsii sinnikkäästi ulospääsyä vankilastaan. Voiko tästä painajaisesta paeta?

"Kun minulle oli Thaimaassa paljastunut, että olin mennyt naimisiin hirviön kanssa, toivoin Jackin nukkuvan seuraavana aamuna pitkään. Tiesin, että minun olisi aloitettava näytteleminen heti kun hän heräisi. Olin viettänyt suurimman osan yöstä valmistautumalla tulevaan henkisesti. Olin joutunut hyväksymään sen tosiasian, että jos halusin päästä Englantiin piakkoin ja turvallisesti, minun oli esitettävä pelokasta ja murtunutta. Pelokkaan esittäminen ei tuntunut vaikealta, sillä pelkäsin oikeasti."

Mielipide:

Nyt kyllä täytyy sanoa, että en ymmärrä tämän kirjan suosioita. 
Tässä paljastettiin kaikki kerralla, mikään ei yllättänyt. 
Kirja oli nopealukuinen ja siihen oli helppo syventyä pitkäksikin aikaa. Mutta minun ihoni alle se ei päässyt - en kokenut sitä kauhua ja ahdistusta mitä ehkä olisi kuulunut kokea. Olin ehkä kuvitellut tämän vielä karmeammaksi ja kuvitelmiini verrattuna tämä oli hyvin vaisu. 
Päähenkilötkin jäivät minun silmissäni vaisuiksi - Jackin hurmaavuuden oli tarkoitus olla ahdistavaa ja pelottavaa, hänen kylmänviileän käytöksensä kauhistuttavaa... Mutta en kokenut sitä niin. Ainoa hyvä ja persoonallinen henkilö oli Gracen sisko Millie. 
Ideana aivan loistava, mutta minun lukukokemukseni jäi vaisuksi. Loppu oli hyvä, siitä pidin kyllä. Paha saa lopulta palkkansa, onneksi. 

3/5


torstai 26. marraskuuta 2020

Terapeutti - Helen Flood


 Norjankielinen alkuteos 2019 Terapeuten
Bazar 2020
Suomentanut Virpi Vainikainen
Sivuja 318
Storytel äänikirja
Kesto 10h 34min
Lukija Hannamaija Nikander

"Ulkona oli pimeä, kun hän lähti. Heräsin kun hän kumartui ylleni ja antoi otsalle suukon. Olen lähdössä, hän kuiskasi. Käänsin päätä puoliunessa. Hän oli päällystakissa, kassi olalla. Lähdetkö sinä, minä mutisin. Nuku sinä vain. Kuulin hänen laskeutuvan portaita, mutta nukahdin ennen kuin ovi sulkeutui hänen perässään."

Lyhyesti:

Sara on nuorisopsykologi, joka pitää yksityisvastaanottoa kotinsa autotallin yläkerrassa. Talon Sigurd on saanut perinnöksi, ja remontointi on pahasti kesken. Ylityöt ja rahahuolet eivät helpota tilannetta. 
Eräänä perjantaina Sigurd on lähdössä kavereidensa kanssa mökille. Sigurd jättää Saralle vastaajaan viestin jossa kertoo olevansa perillä. Myöhemmin kaverit kuitenkin soittavat ja väittävät, että Sigurd ei ole tullut paikalle. Missä hän on ja kuka valehtelee?
Sigurd katoaa ja Saran kotona alkaa tapahtua outoja. Tavarat vaihtavat paikkaa ja yöllä ullakolta kuuluu askeleita. Sara on aina luottanut hyvään muistiinsa, mutta voiko hän sittenkään luottaa itseensä? Ottavatko poliisit häntä tosissaan, vai pidetäänkö häntä harhaisena, hysteerisenä? Pikku hiljaa menneisyydestä paljastuu asioita, jotka muuttavat monta asiaa... 

"Paras meille yliopistolla luennoinut terapeutti opetti, että tärkeintä, mitä neuroottisen potilaan hyväksi voi tehdä, on auttaa häntä näkemään maailma sellaisena kuin se on. Ei sellaisena kuin sen pitäisi olla tai kuin hän pelkää sen olevan. Ei sellaisena, miltä se hänen johtopäätöstensä valossa näyttää. Vaan sellaisena, kuin se on. Auttaa häntä toisin sanoen erottamaan kuvitelmat ja toiveet ja pelot siitä mikä on totta."

Mielipide:

Mielenkiintoinen, uusi psykologinen trilleri. Norjalainen Helen Flood on kirjoittanut hienon ja toimivan esikoiskirjan. 
Pidin kirjassa paljon siitä, että se sai epäilemään vähän kaikkea ja kaikkia. Ja kuitenkin lopullinen yllätys tuli vasta lopussa. Kuunnellessani kirjaa uskoin tietäväni, mitä lopussa tapahtuu ja olin jo leimaamassa kirjaa ennalta-arvattavaksi. Olin kuitenkin väärässä ja sain yllättyä positiivisesti. Toki kirjassa oli myös ennalta-arvattavia seikkoja (esimerkiksi Sigurdin suhde), mutta ne eivät häirinneet lukukokemusta. 
Pidin kirjan henkilöistä, tosin kovin syvälle heidän ajatuksiinsa en päässyt. Paitsi ehkä päähenkilö Sara. Mutta muista ei oikein saanut syvempää otetta. Poliisi Gundersen vaikutti mielenkiintoiselta ja hänestä olisi ollut mukava lukea/ tietää lisää, samoin Saran isästä. 
Joissain kohdissa toistettiin turhan paljon samaa (esim. ääniviesti vastaajassa) ja asiat junnasivat paikoillaan. Muutoin kirja oli sujuva ja nopea kuunneltava. 
Ihan suosikkilistalleni tämä ei noussut, ihan mukava ja kelpo kirja, mutta sen suurempia tunteita se ei herättänyt. Jännittäviä käänteitä, mutta ei tajunnanräjäyttävä. Toimi äänikirjana hyvin . 

3/5



sunnuntai 22. marraskuuta 2020

Auschwitzin sisaret - Roxane Van Iperen


 Hollanninkielinen alkuteos 2018 't Hooge Nest (Englanniksi The Sisters of Auschwitz)
Bazar 2020
Englanninkielestä suomentanut Sirpa Parviainen
Sivumäärä 368
Kirjasto

"Hetkenä, jona ajamme pitkin metsäpolkua ja talo pilkistää näkyviin puiden välistä, me rakastumme. Se ei ole aivan se "pieni mökki maaseudulla", jota olimme odottaneet - tämä talo on valtava, ja sillä on nimikin: Korkea pesä. "

Lyhyesti:

Toinen maailmansota. Juutalaisten oikeuksia rajoitetaan, koko ajan enemmän ja enemmän. Heitä vangitaan ja lähetetään keskitysleireille. Hollantilaiset sisarukset Janny ja Lien Brilleslijper perheineen ovat mukana vastarintaliikkeessä, he painavat lehtisiä ja jakavat ruokakuponkeja ja uusia passeja niitä tarvitseville. Lopulta he pyörittävät vainottujen piilopaikkaa aivan natsien silmien alla. Korkea pesä- niminen vuokratalo lähellä Amsterdamia tarjoaa suojaa ja piilopaikan kymmenille juutalaisille. Mahdollisuuden suht normaaliin elämään, raittiiseen ilmaan. 
Lopulta heidän piilopaikkansa paljastuu ja heidät lähetetään viimeisellä junalla Auschwitziin. Sisarukset päättävät selviytyä, tapahtui mitä hyvänsä, sillä taakseen he jättävät pienet lapsensa ja miehensä. Moni heidän ystävänsä ja tuttunsa ovat mukana junassa. Matkalla he tapaavat myös Anne ja Margot Frankin (Anne Frank - nuoren tytön päiväkirja) ja auttavat sisaruksia parhaansa mukaan. 

"Olimme niin surullisia, olimme väsyneitä, olimme kylmissämme, olimme olleet päiväkausia ilman ruokaa, meitä heikotti - emme edes olleet varmoja, olimmeko nälkäisiä vai emme, koska nälkä katoaa, en tiedä, oletko koskaan... Onneksi et tule sitä koskaan tietämään, voi luoja, minä rukoilen, että et tule koskaan tietämään."

Mielipide:

Upea tietokirja, joka toi taas uutta näkökulmaa toisen maailmansodan aikaisiin tapahtumiin. Oli mielenkiintoista lukea, millaista oli elää juutalaisena sodan aikaan, millaista oli pelätä ja piilotella, millaista oli yrittää auttaa muita ja tulla autetuksi. Millaista oli yrittää vastustaa natseja, millaista oli yrittää elää niin normaalia elämää kuin vain mahdollista. 
Naisten päätyminen Auschwitziin oli järkyttävää, niin paljon hyvää he muiden eteen tekivät. Oli ihme, että he selvisivät. Itse Auschwitzista en saanut juurikaan uutta tietoa, mutta oli mielenkiintoista saada tietää lisää Anne Frankista perheineen. Annen oma päiväkirja kertoi lähinnä elämästä piilopaikasta, kun tässä taas sain tietää tarkemmin, mitä hänelle piilottelun jälkeen tapahtui. (Anne Frankin nimi kirjan esittelyssä olikin yksi syy, miksi tähän tartuin. ).
Todella koskettava, erilainen aiempiin lukemiini kirjoihin verrattuna. 

4/5


sunnuntai 15. marraskuuta 2020

Kolme yövuoroa jouluun on - Adam Kay


 Englanninkielinen alkuteos 2019 ´Twas The Nightshift Before Christmas
Art House 2020
Suomentanut Ari Jaatinen 
Storytel äänikirja
Lukija Antti L. J. Pääkkönen
Kesto 3h 10min
Sivumäärä 130

"Joulu on kuusentuoksuista, hopeanauhoin koristeltua aikaa, jolloin - halusi tai ei- kaikki vain... pysähtyy. Kuin tilapäinen maailmanloppu, jossa jokapäiväinen elämänmeno korvautuu harhaisella ilon ja hyvän tahdon eetoksella ja loputtomalta tuntuvan viikon ajan arkirutiinisi kaikki heität ikkunasta mutta tilalle tulee outoja, pakollisia rituaaleja. "

Lyhyesti:

Uusi kurkistus Brittien sairaalamaailmaan - hyvässä ja pahassa. 
Kirjailija on koonnut tähän kirjaan sairaalamaailman sattumuksia joulusesongin ajalta. Kuinka mikään ei ikinä suju suunnitelmien mukaan. Kuinka yllättäviäkin esineitä tungetaan kaikkiin mahdollisiin ruumiinaukkoihin. Jouluvauvoja autetaan maailmaan. Vähänkään kunnossa olevat kotiutetaan, jotta sairaalassa pärjätään minimihenkilökunnalla. Tässä kirjassa on kaikkea ällöttävää, puistattavaa, mutta myös hauskaa. 

"Parhaista yrityksistäni huolimatta ten hattutempun; jo kolmas joulu putkeen avasin potilaita enkä lahjoja. Varovaiset aloitteeni vaihtaa vuoroja kollegoitteni kanssa hätisteltiin pois kuin raatokärpäset. En tiedä mitä oikein olin odottanut. "Hitot miehestäni, enkelimäisistä lapsistani ja jo kuukausia sitten kiveen hakatuista suunnitelmistani - toki, mielelläni vietän joulupäivän polviani myöten lapsivedessä."

Mielipide:

Nuoren lääkärin jouluiset päiväkirjat - jos olet lukenut Adam Kayn Kohta voi vähän kirpaista- kirjan, niin tässä samaa mustalla huumorilla höystettyä todellista sairaala elämää. 
Tässä oli tosiaan paljon samaa kuin edellisessä kirjassa, jouluisella twistillä höystettynä. Kyllä tämä silti jaksoi naurattaa ja viihdyttää, vaikkei ihan samanlaista tunnereaktiota saanutkaan aikaan. Kirja lupaili ällöttävämpiä juttuja kun edeltäjänsä, mutta sitä en allekirjoita. Kirjan loppu oli yllättävän koskettava. 
Lyhyt ja nopea teos, olisin voinut kuunnella pidempäänkin, enemmänkin juttuja. Lukija (Antti L.J. Pääkkönen) sopi tähän loistavasti! 
Suosittelen, jos sairaalamaailma kiinnostaa ja on valmis kuulemaan ihan mitä vain 

4/5

torstai 12. marraskuuta 2020

Suon villi laulu - Delia Owens


 Englanninkielinen alkuteos 2018 Where the Crawdads Sing
WSOY 2020
Suomentanut Maria Lyytinen
Sivuja 416
Storytel äänikirja
Kesto 13h 22min
Lukija Sanna Majuri

"Marskimaa ei ole suonryteikkö. Marskimaa on valoisa paikka, missä heinä kasvaa vedessä ja vesi soljuu osaksi taivasta. Verkkaiset polut polveilevat kuljettaen auringonkehrää merelle, ja pitkäkoipiset linnut kohoavat siivilleen hämmästyttävän sulavasti - vaikka eivät näytä lentoon luoduilta - tuhannen lumihanhen kaakatuksen pauhussa. "

Lyhyesti:

Kya Clark on pieni tyttö, kun hänen perheensä yksi kerrallaan hylkää hänet. Ensin lähtee äiti, sitten sisarukset ja lopulta myös isä. Kya jää yksin mökkiin asumaan, keskelle suota. Nokkela tyttö keksii keinoja selviytyä, vaikka muu kylä suhtautuukin ennakkoluuloisesti "rämelikkaan". Kya kaipaa silti seuraa ja rakkautta, mutta joutuu kerta toisensa jälkeen pettymään. Hän löytää lohtua ja rauhaa marskimaan luonnosta ja sen eläimistä. Hän tuntee seudun paremmin kuin kukaan toinen ja hänen tietonsa ja taitonsa ovat ainutlaatuisia. 
Eräänä päivänä, kun Kyakin on jo aikuinen, palotornin juurelta löytyy ruumis. Poika on Chase Andrews, kylän lupaava kultapoika. Rikosta epäillään ja syytöksen kallistuvat suolla asuvaan nuoreen naiseen. Mitä todella tapahtui ja löydetäänkö syyllistä koskaan?

"- Ymmärrät sitten isompana, Jodie sanoi. Kya olisi halunnut karjua, että vaikka hän olikin pieni, ei hän sentään tyhmä ollut. Hän tajusi, että kaikki häipyivät isän takia, mutta sitä hän ihmetteli, miksi kukaan ei ottanut häntä mukaan. "

Mielipide:

Työkavereiden kehumana ja suosittelemana tartuin tähän kirjaan, joka muutoin olisi saattanut jäädä minulta lukematta. Tämä ei ihan ole sitä genreä, mitä yleensä luen. Mutta täytyy sanoa, että tykkäsin. 
Kaikki kirjassa oli kaunista ja soljuvaa, luontokuvaukset aivan omaa luokkaansa. Kya oli uskomaton päähenkilö ja hänen tarinansa todella koskettava. Hieno kasvutarina, selviytymistarina. Miten ympäristö muokkaa ihmistä, miten toiset ihmiset voivat siihen vaikuttaa. Yksi pieni teko voi muuttaa paljon. 
Ainoa kohta, missä hieman pitkästyin, oli oikeudenkäynti. Siinä kirjan upea tunnelma hieman lässähti. Oikeudenkäynti kuului kuitenkin kirjaan, eikä vienyt liian pitkää osaa siitä, joten kirja ei kärsinyt tästä. 
Ehdin jo hetken myös ärsyyntyä, että lopussa ei paljastetakaan mitä todella tapahtui. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt, vaan sain vastaukset kaipaamiini kysymyksiin. 
Kyllä tämä oli upea kirja, kehujensa arvoinen. 
Suosittelen lämpimästi. 

4/5


tiistai 10. marraskuuta 2020

Kirjojen tytär - Margaret Rogerson


 Englanninkielinen alkuteos 2019 Sorcery of Thorns
Karisto 2020
Sivumäärä 453
Suomentanut Mika Kivimäki 
Kirjasto

"Ilta oli koittamassa, kun kuolema karautti Summershallin Suureen kirjastoon. Se saapui vaunuissa. Elisabeth seisoi sisäpihalla ja katseli, kuinka hevoset jyristelivät porteista sisään silmät hurjasti palaen ja vaahto suusta roiskuen. Korkealla hänen yläpuolellaan laskevan auringon viime säteiden loimu heijastui Suuren kirjaston tornin ikkunoista, ikään kuin sisällä olevat huoneet olisivat syttyneet palamaan - mutta valo kaikkosi nopeasti, se kutistui, nousi ylemmäksi, veti pitkiä varjosormia enkeleistä ja räystäspiruista, jotka vartioivat kirjaston katon sateen juovittamia reunuksia."

Lyhyesti:

Elisabeth on kasvanut Suuressa kirjastossa ja hänen haaveensa on opiskella kirjaston vartijaksi. Kirjaston johtaja on huomannut Elisabethin potentiaalin ja ottaa hänet mukaan vastaanottamaan uutta, vaarallista loitsukirjaa. Elisabeth alkaa löytää itsestään piirteitä, joita ei muilla ole. 
Eräänä yönä hän herää ja huomaa loitsukirjan muuttuneen vaaralliseksi malefictiksi. Johtaja on kuollut ja vartijat nukkuvat, vaikka heidän ei pitäisi. Elisabeth on ainoa, joka voi pysäyttää kirjan ennen kuin se ehtii kylään ihmisten keskelle. 
Elisabeth yritetään lavastaa syylliseksi tähän ja muihinkin kirjastossa tehtyihin "tihutöihin". Hän joutuu turvautumaan vasta tapaamaansa velho Nathanieliin ja tämän demonipalvelijaan. Elisabeth joutuu huomaamaan, että kaikki hänelle opetettu ei olekaan aivan mustavalkoista. Samalla hän sinkoutuu keskelle ikivanhaa salajuonta, joka uhkaa tuhota kaiken. Pystyykö Elisabeth luottamaan oikeisiin ihmisiin ja pelastamaan kirjastot sekä koko maailman?

"Hän tiesi, että kirjastossa säilytetyt kirjat eivät olleet tavallisia. Ne kuiskuttelivat hyllyissä ja vavahtelivat rautakahleidensa alla. Jotkut sylkivät mustetta ja saivat raivokohtauksia, tyyninä öinä toiset lauloivat itsekseen korkeilla, kirkkailla sävelillä, kun tähtivalo virtasi sisään kirjaston kalteri-ikkunoista kuin elohopeavanat. Toiset olivat vieläpä niin vaarallisia, että niitä jouduttiin säilyttämään maanalaisissa holveissa suolaan pakattuina. Kaikki kirjat eivät olleet hänen ystäviään."

Mielipide:

Mikä ihana, täydellinen kirja kirjoista!
Tässä tuntui olevan kaikki kohdallaan - tunnelma, jännittävät tapahtumat, sopiva etenemistahti, romantiikka... Pidin ja paljon!
Minusta on upeaa, miten jotkut osaavat yhteen kirjaan luoda kokonaan uudenlaisen ympäristön, lähes koko maailman. Elämä Suuressa kirjastossa, velhot ja demonit, kirjojen suojeleminen... Todella loistavaa. 
Kirjan henkilöt olivat miellyttäviä. Vaikka velho Nathaniel olikin olevinaan "havitelluin poikamies" ja siten hitusen pöyhkeä, se ei mennyt ärsytykseen asti. Lopulta hänestäkin paljastui se herkkä ja haavoittunut puoli, mikä varastaa lukijan sydämen. Elisabethkään ei täydellisyydessään ja erityisyydessään ärsyttänyt, mikä on aina positiivista. Silas oli loistava hahmo, samoin kirjan pahis. 
Kirja on nuorten kirja/ nuorten aikuisten kirja, mutta uppoaa vanhempaankin lukijaan. 
En keksi kirjasta mitään moitittavaa tai itseäni vaivaavaa asiaa. Tämä oli kaikin puolin kiehtova ja vauhdikas lukukokemus, josta nautin täysin siemauksin. 

5/5


tiistai 3. marraskuuta 2020

Karhuneito - Katinka Sarjanoja


 Karisto 2020
Sivuja 445
Kirjasto

"Kirpeän jäiset pisarat putoilivat neuloina iholle, takertuivat seitinohuiksi rihmoiksi tuttua polkua kotiin taivaltavan hevosen turkkiin. Ratsastajan pää oli painuksissa, hartiat väsymyksen painamat. Ja häpeän, sillä mitään muuta kuin häpeäänsä ei Rowan pystynyt ajattelemaan."

Lyhyesti:

Karhuneito jatkaa siitä, mihin Korpinlaulu päättyi. Kirja on siis Sarjanojan fantasiasarjan toinen osa. 
Étainin ja Rautakatseen tytär Sigri on kihlattu Vaskenrajan kartanonherra Variksensurmalle. Aihetta juhlaan riittää, sillä liitto pohjautuu rakkaudelle. 
Iloa varjostaa tieto lähestyvästä sodasta. Viholliskansa vallalliset keräävät sotajoukkojaan valloittaakseen Savusälvän. Prinssi Cormac nimittää Rautakatseen sotajoukkojen päälliköksi, vaikka hän ei ole edes taistelukuntoinen. Kipeä polvi saa hänet nilkuttamaan ja miekkaankaan hän ei voi tarttua ilman hihnoja, jotka pitävät aseen hänen kädessään. Pystyvätkö naiset seuraamaan sivusta, kun heidän miehensä ja poikansa lähtevät taistelemaan?
Huolta ja ristiriitaa aiheuttaa myös Rowan, joka on palannut ja etsii paikkaansa Savusälvässä sekä Nuolennokan valtiatar Valonlaulu, joka pystyy lähettämään ennusnäkyjä muille näkijöille... 

"Kuinka sinä, joka itsekin olet näkijöiden verta, kavahdat minua? Ei sinun minua tarvitse pelätä, Étain Korpinlaulu, mutta kun kuuaikasi seuraavan kerran jää väliin, rukoile kuollutta jumalaasi henkesi puolesta. Ja rukoile tyttäresi puolesta, sillä sinun pikku karhunpentusi kantaa pian Savusälvän kohtaloa"

Mielipide:

Olen aika lailla samaa mieltä tästä kuin Korpinlaulustakin - idea loistava, toteutus vaisu. Odotin enemmän, parannusta edelliseen.  
Tapahtumia ja henkilöitä oli jälleen todella paljon. Alkuun pidin kirjasta. Henkilöt olivat tuttuja ja edellisen osan tapahtumat vielä joten kuten muistissa. Oli mielenkiintoista seurata Rautakatseen ja Étainin matkaa maanpakolaisina. Mielenkiintoisia juonenkäänteitä. Kerronta oli ihan sujuvaa, yksinkertaista, tasaista. Mutta... 
 Puolessa välissä kirjaa hypättiin monta vuotta eteenpäin, jolloin mukaan tuli paljon uusia henkilöitä. Tässä vaiheessa olisin tarvinnut paperia ja kynän pysyäkseni perillä siitä kuka oli kuka ja kenenkin lapsi tai sukulainen. Henkilöt jäivät aika pinnallisiksi, en päässyt kenenkään kanssa tutuiksi. Suuria tunteitakaan tämä ei herättänyt. Eli vaisuksi jäi. 
Olettaisin kolmannen kirjan kertovan Marrecista ja Gwenistä. Itse en ainakaan tässä osassa lämmennyt heidän jutulleen, mutta ehkä minun on kuitenkin katsottava, miten tarina taas etenee :)

3/5


lauantai 31. lokakuuta 2020

Lokakuun luetut:


 Lokakuussa tuli luettua/kuunneltua 7 kirjaa. Tasainen lukutahti siis jatkuu :). Syyslomasta ei tullut suurta lukulomaa, mutta olen silti tyytyväinen lokakuuhun. 
 Osa kirjoista oli todella hyviä, osa taas melkoisia pettymyksiä. Lempikirjaksi nousi Emmi Itärannan Kuunpäivän kirjeet.
Kirjoista 4/7 oli kotimaisia, 7/7 naiskirjailijoiden kirjoittamia ja 3/7 äänikirjoja. 

Kirjojen keskiarvo 3,6.

Keskiyön aurinko - Stephenie Meyer 2/5
Nailpolish.avi - Lotta-Liisa Joelsson 4/5
Käärmeitten kesä - Virpi Hämeen-Anttila 4/5
Usvatuulen valtakunta - Sarah J. Maas 4/5
Kuunpäivän kirjeet - Emmi Itäranta 4/5
Tunnustus - Jessie Burton 3/5
Ei voi korjata - Emma Uusihakala 4/5

Marraskuu?
Pimeät, märät illat eivät ainakaan vielä ole houkutelleet ulkoiluun joten voi olla, että tulee luettua enemmän. Toivottavasti saadaan pian lunta ja pakkasta :)
Lukupinossa on jälleen hyviä kirjoja: Katinka Sarjanojan Karhuneito sekä Margaret Rogersonin Kirjojen tytär. 
Äänikirjana pyörii Delia Owensin Suon villi laulu. 

perjantai 30. lokakuuta 2020

Ei voi korjata - Emma Uusihakala


 Storytel äänikirja 2020
Kesto 3h 38min
Lukija Krista Putkonen-Örn

"Kesäkuun ensimmäinen lauantai oli kuuma ja hikinen. Kun aamulla heräsin, en osannut aavistaakaan, että tästä päivästä käynnistyisi tapahtumaketju, joka muuttaisi kaiken. Joissakin perheissä juhlittaisiin tänään ala-asteen tai peruskoulun päättäjäisiä, toisissa ylioppilaita ja ammattiin valmistuvia, mutta meidän perheessämme oli välivuosi kaikesta tuollaisesta."

Lyhyesti:

Anna Koski on keski-ikäinen gynekologi Helsingistä. Hän on Mikon vaimo sekä kahden teini-ikäisen lapsen äiti. Hän elää kaikin puolin tavallista elämää aviokriiseineen. Miehen ylityöt uudessa työpaikassa sekä teinien omat puuhat antavat Annalle mahdollisuuden viettää aikaa yksin ja rauhassa mökillä. Mikäs sen ihanampaa, varsinkin kun vastarannan mökkinaapuri saa perhoset lepattelemaan vatsassa?
Huolta aiheuttaa kuitenkin väkivaltainen raiskaaja, joka vaanii  aivan Annan kotinurkilla. Yksi uhreista saapuu jopa Annan vastaanotolle.. Kuka voi tehdä näin kamalaa väkivaltaa viattomille naisille?

"Nainen huomasi ajattelevansa, että mies ei selvästikään ollut kuntoilemassa, vaikka urheilulliselta näyttikin. Hän hymyili miehelle kohteliaasti, kun heidän välimatkansa väheni entisestään kiemuraisella tiellä. Enää 10 metriä, 5 metriä... kohta hän olisi ohittanut miehen eikä todennäköisesti näkisi tätä enää ikinä. Sivusilmällä nainen näki, kuinka mies yllättäen kääntyi, sitten käsi nousi ja nyrkki löi häntä suoraan silmäkulmaan."

Mielipide:

Tässäpä jälleen yksi positiivinen yllättäjä!
Aihe oli raskas ja tapahtumat jopa aika raakoja (mutta ilman mässäilyä), mutta silti sopivan kevyt kirja. Tässä oli sopivasti kaikkea - ihmissuhteita, romantiikkaa, jännitystä, pelkoa. Tämä imaisi mukaansa ja tuli kuunneltua todella nopeasti (oli vain pakko saada tietää, kuinka lopulta käy!). 
Tässä olisi ollut aineksia pidempäänkin kirjaan, mutta toimi myös tällaisenaan. 
Kirjan henkilöihin olisin kaivannut hieman lisää syvyyttä. Poliiseille annettiin pieni hetki valokeilassa, olisin ehkä jättänyt sen itse pois tai sitten heille olisi pitänyt antaa isompi/syvempi rooli. Samoin pariskunnan lapset jäivät hyvin pieneen rooliin, heille ei varsinkaan lopussa uhrattu ajatustakaan. 
Pidin kirjan yksinkertaisuudesta ja helppoudesta ja se toimi hyvin äänikirjana. Tapahtumat olivat realistisia ja hyvin kuvattuja, ilman turhaa kiertelyä ja kaartelua. 
Tältä kirjailijalta lukisin lisää mielelläni :)

4/5


tiistai 27. lokakuuta 2020

Tunnustus - Jessie Burton


 Englanninkielinen alkuteos The Confession 2019
Otava 2020 
Suomentanut Antero Tiittula
Sivuja 476
Storytel äänikirja
Kesto 14h 7min
Lukija Krista Putkonen-Örn

"Sinä alkutalven lauantai- iltapäivänä Hampstead Heathin puistossa Elise oli oikeastaan odottanut jotakuta toista. Treffit oli järjestänyt John, hänen kämppiksensä ja vuokranantajansa. Hän ei ollut ihan varma, miksi oli tullut tapaamaan miestä, jota ei ollut ikinä edes nähnyt, mutta olihan hänellä usein tapana myöntyä muiden ehdotuksiin. Tyyppi ei lopulta ilmestynyt paikalle, ja kun Elise astui aukean varjosta viimeiseen valonkajoon, hän näki naisen, joka seisoi puurykelmän edessä lehvistön hohtaessa kanelinruskeana turkoosinsinistä taivasta vasten."

Lyhyesti:

Parikymppinen Elise tapaa itseään vanhemman Connien vuoden 1980 Lontoossa. Connie lumoutuu Elisen kauneudesta ja viattomuudesta, Elise puolestaan Connien itsevarmuudesta ja huomiosta. Connie on kirjailija ja hänen kirjoittamastaan kirjasta kuvataan elokuvaa. Elise pääsee Connien mukana Hollywoodiin. Elämä ei kuitenkaan ole niin ruusuista kuin voisi kuvitella. Lopulta Elise kuulee keskustelun, jota hänen ei ollut tarkoitus kuulla. Elise järkyttyy ja käynnistyy kohtalokas tapahtumaketju. 
Vuosikymmeniä myöhemmin kolmikymppinen Rose yrittää kuumeisesti löytää tietoa äidistään, joka katosi hänen ollessaan lapsi. Isä ei tiedä, tai kerro, kaikkea. Lopulta Rose saa vihjeen Conniesta, erakoituneesta kirjailijasta, joka tunsi hänen äitinsä. Mutta kuinka päästä kirjailijan lähelle ja saada häneltä tietoja, joita Rose niin kovasti kaipaa?

"Miten kovasti halusinkin, että kirja juurtuisi sydämeeni ja muuttaisi elämäni. Kun luin Connien sanoja, minulle tuotti pelottavaa riemua, että tämä nainen oli isäni mukaan tuntenut äitini läheisesti ja saattaisi tietää täsmälleen, mitä hänelle oli tapahtunut. Tuntui tuskalliselta tiedostaa tämä yhteys ilman, että osasin tehdä sillä muuta kuin lukea hänen romaanejaan. En halunnut sepitettä: halusin jonkun joka kertoisi minulle totuuden."

Mielipide:

Tämä kirja ei vastannut odotuksiani. 
Kirjan ehdoton vahvuus oli loistavat henkilöt. Persoonalliset, aidosti kuvatut, tunteita herättävät. Realistiset. Ihmiset ja heidän väliset suhteensa oli tehty taidolla. En välttämättä pitänyt heistä, mutta jotain sellaista heissä oli, ettei heistä voinut toisaalta olla pitämättäkään. 
Mutta muuten... Kirja oli melkoisen tylsä. Koska kirjan nimi oli Tunnustus, odotin jotain suurta, mullistavaa tunnustusta. Sitä ei tullut. Kirjan loppu oli suorastaan pettymys (etenkään kun kaikki ei edes selvinnyt). Loppu olisi voinut olla koskettava, ellen olisi ollut siinä vaiheessa jo niin tylsistynyt että tunteet eivät heränneet. 
Tämä taianomaiseksi kuvattu lukuromaani ei valitettavasti uponnut minuun.  
Jessie Burtonilta olen aiemmin lukenut Nukkekaapin - joka jätti hieman saman olon. Odotin siltäkin enemmän, kuin se minulle antoi. 

3/5


lauantai 24. lokakuuta 2020

Kuunpäivän kirjeet - Emmi Itäranta


 Teos 2020
Sivuja 382
Kirjasto

"Sol, tämä saattaa olla viimeinen sivu, se, jonka kirjoitan, kun kaikki on jo tapahtunut. Se, jonka revin irti muistikirjan lopusta ja asetan kannen ja kansilehden väliin. Sen ensimmäinen sana on sinun nimesi: siitä tiedät heti, että lauseet tulevilla sivuilla ovat yhtä lailla sinua varten kuin itseäni. On aamu kaiken jälkeen. Täältä, missä istun, näen tomunharmaan tasangon ja sen varjoja myötäävät kukkulat, kraatterien paljaat rinteet. Kuun maisema on eloton kuin kiveksi muuttunut meri, jollei lasketa kupolikylän kaukaista hehkua, melkein näkymätöntä. "

Lyhyesti:

Maapallo vetelee viimeisiään ja aurinkokuntaa asutetaan ahkerasti. Pois päässeet eivät halua takaisin, mutta ikävä vaivaa silti monia. 
Mars, Kuu, sylinterikaupungit... Tehtaat, viljelmät, kaivokset kuluttavat uutta, rikkovat koskematonta maisemaa. 
Lumi Salo on maapallon Talvimaailmasta kotoisin oleva parantaja. Hän matkustelee työssään paljon ja auttaa sairaita tekemällä henkimatkoja, sekä käyttämällä erilaisia rohtoja. Kun Lumin puoliso Sol ei eräänä päivänä saavukaan sovittuun tapaamiseen vaan katoaa jäljettömiin, Lumi aloittaa kuumeisen etsinnän. Mitä Solille on tapahtunut, missä hän on mukana? Vai onko hän mukana edes omasta tahdostaan? Onko Lumi alun perinkään tuntenut puolisoaan... 
Kuinka pitkälle kukakin on valmis menemään ja minkä vuoksi?

"Uskon, että jos sydämesi lakkaisi lyömästä, tuntisin sen. Jokin sisälläni irtoaisi ja särkyisi, ja sen tilalle jäisi pimeä, tyhjä kohta, jota peittämään kasvaisi lopulta arpikudos. Sen ympärillä kehoni ja mieleni jatkaisivat elämäänsä, ja jotenkin minut voisi päällepäin yhä tunnistaa, mutta sisältä olisin ikuisesti toinen. "

Mielipide:

Emmi Itäranta tuli minulle tutuksi vasta reilu vuosi sitten, jolloin luin Kudottujen kujien kaupungin. Pian sen jälkeen ahmin myös Teemestarin kirjan. Olin aivan täpinöissäni, kun sain näinkin nopeasti käsiini uuden Kuunpäivän kirjeet. Eikä tämä tuottanut pettymystä. 
Kirja etenee Lumin kirjoittamien kirjeiden/muistikirja merkintöjen kautta. Jo se oli mukavan erilainen/erikoinen lähtöasetelma moniin muihin kirjoihin verrattuna. Välissä oli mukana tietokirjamaisia otteita sekä sähköpostiviestejä. 
Itse en pitänyt kirjan tapahtumia kovin tajunnanräjäyttävinä tai vauhdikkaina. Miljöö sen sijaan oli uskomaton ja kuitenkin todella realistisesti kuvattu. Tarinaan pystyi uskomaan. Kirjan kieli oli upeaa, se eteni sulavan sujuvasti ja todella kauniisti. Koko kirjan ajan vallitsi rauhallinen tunnelma. 
 Henkilöt olivat miellyttäviä, arkisia, rauhallisia. Lumin parantajan kyvyt toivat pienen maagisen lisäsilauksen tarinaan. 
Tämä(kin) kirja jätti joitain kysymyksiä auki ja oman tulkinnan varaan. Ei kuitenkaan niin häiritsevän paljon, kuin esimerkiksi Teemestarin kirjassa. 
Tämä kirja jää varmasti mieleeni pyörimään pidemmäksikin aikaa. 
Todella hieno teos, kaikin puolin. 

4/5


sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Usvatuulen valtakunta - Sarah J. Maas


 Englanninkielinen alkuteos 2016 A Court of Mist and Fury
Gummerus 2020
Suomentanut Sarianna Silvonen
Sivuja 735
Kirjasto

"Olin ehkä aina ollutkin sisältä synkkä ja rikkinäinen. Jos olisin syntyjäni ehjä ja hyvä, olisin laskenut puutikarin kädestäni ottanut vastaan kuoleman ennemmin kuin sen, joka nyt odotti minua. Kaikkialla oli verta. Verestä liukas käteni vapisi niin, että pystyin hädin tuskin puristamaan tikaria. Hajosin sisältä palasiksi samaan aikaan kun ylihaltianuorukaisen retkottava ruumis kylmeni marmorilattialla."

Lyhyesti:

Kirja on jatkoa Okaruusujen valtakunnalle. Feyre on onnistunut murtamaan haltioita piinanneen kirouksen. Siinä rytäkässä hän menetti oman ihmisyytensä - hän kuoli ja syntyi uudelleen haltiana. Tämän kaiken hän teki Tamlinin, Kevään ylivaltiaan ja rakkaansa, vuoksi. 
Painajaiset vaivaavat ja näännyttävät Feyreä, eikä Tamlinkaan ole kunnossa. Valtava suojelunhalu tukahduttaa Feyreä ja lopulta hänen pelastuksekseen koituu pelottava Yön ylivaltias, Rhysand. 
Feyrellä on jälleen edessään vaikeita valintoja. Pystyykö hän jälleen pelastamaan kaikki rakkaansa ja uhmaamaan uusia, entistä pelottavampia vihollisia. 
Sota on tulossa ja tällä kertaa vastassa on Hybernin kuningas. Kuninkaalla on hallussaan pata, jonka taikavoimat ovat valtavat. 
Feyren ainoa toivo on löytää uudet voimansa ja valjastaa ne käyttöönsä. Hänen täytyy myös selvittää, kuka hän oikeasti on ja mitä hän haluaa. 

"Pimeyttä on monta lajia", Rhys sanoi. Pidin silmäni kiinni. "Pelottava pimeys, rauhoittava pimeys, levollinen pimeys". Kuvittelin jokaisen niistä. "On rakastajien pimeys ja salamurhaajien pimeys. Pimeys voi olla sitä, mitä sen kantaja toivoo sen olevan, mitä sen täytyy hänelle olla. Se ei ole itsessään paha eikä hyvä. " Näin vain tyrmän pimeyden; Luunkaivertajan luolan pimeyden. "

Mielipide:

Hieno jatko Okaruusujen valtakunnalle. 
Tämä kirja oli täynnä tapahtumia, vaaroja ja uusia pelottavia otuksia. Täynnä tunteita. Uusia paljastuksia. 
Pidin kovasti siitä, miten kirjan hahmot kehittyivät. Synkän, pahan ja pimeän tyypin (eli tässä Rhysin) pehmopuolen paljastuminen toimii aina. Feyre oli mahtava, eikä minua häirinnyt yhtään hänen erinomaisuutensa, kuten usein käy.  Tamlinin takinkäännöstä olin aivan järkyttynyt, en olisi yhtään osannut sitä aavistaa. 
Puolessa välissä kirjaa tosin meinasi iskeä uupumus - pieni tiivistäminen ei olisi ollut pahitteeksi. Vaikka kirjassa koko ajan tapahtui jotakin, sekin alkoi jo hieman puuduttaa. Tunteita käytiin kovasti läpi ja paikkojen ja vaatteiden kuvailuihin meni todella paljon aikaa. Rhysin ja Feyren välinen jännite vedettiin kyllä äärimmilleen, siinä ei ollut mitään yllättävää ja jos sitä olisi yhtään enää venytetty, olisin jo ärsyyntynyt. 
Lopussa kuitenkin tapahtui taas rytinällä ja kirja päättyi hyvin mielenkiintoisesti. Jatkoa siis kovasti odotellaan :)

4/5

lauantai 10. lokakuuta 2020

Käärmeitten kesä - Virpi Hämeen-Anttila


 Otava 2016
Björk- sarja - osa 2
Sivuja 363
Storytel äänikirja
Kesto 11h 23min
Lukija Aku Laitinen

"Hän vilkaisi kelloa seinällä. Kymmentä yli yksi. Aikaa ei ollut paljon, mutta hän tahtoi varmistaa että työ oli saatettu loppuun. Ei, ei vieläkään. Hän katseli kun sohvalla makaava nainen nousi vaivalla istumaan. Nainen laski molemmat jalkansa lattialle, taipui kaksin kerroin kuin mato jota tökkäistään tikulla ja piteli päätään kämmenien välissä. "

Lyhyesti:

On vuosi 1921, Helsingissä. Karl Axel Björk työskentelee kuumeisesti ministeriössä, mutta tekee myös salapoliisin hommia. Lähinnä harrastemielessä. 
Hän saa tehtäväkseen tutkia kuolleen leskirouvan tapausta. Testamentti on erilainen kun oletettiin ja rouvan terveydentila oli aina ollut hyvä - yht'äkkinen sydänkohtaus kuulosti omituiselta. 
Selviää, että Alina Jegoroff on myrkytetty ja tapauksia on useampi. Björk saa avukseen poliisin ja ystävänsä Martin ja yhdessä he jahtaavat Käärmeeksi kutsuttua myrkyttäjää. 
Suomessa syttyy myös ulkopoliittinen skandaali, jossa hallitus, armeija ja suojeluskuntajärjestö taistelevat kukin arvovallastaan koko ajan kovenevin panoksin. Björkin vanhat viholliset Valaveljet eivät myöskään lepää, vaan käyvät hänen kimppuunsa odottamattomilla aseilla.
Björkin henkilökohtaisessa elämässäkin kuohuu - hän pohtii mahdollista parisuhdetta kahden naisen välillä, mutta haikailee samalla kuumaa, intohimoista, mutta mahdotonta suhdetta kolmanteen naiseen. 
Miten veitsenterävä Björk voi selvittää tämän kaiken?

Mielipide:

Björk- sarjan toinen osa oli minusta vetävämpi ja jännittävämpi kuin ensimmäinen. 
Myrkyttäjän selvittäminen oli mielenkiintoista, vauhdikasta ja Björk joutui mukaan melkoisiin selkkauksiin. Kirjan henkilöt ovat mukavia, erityisesti pidän tietysti Björkistä ja tässä kirjassa yhdeksi suosikeistani nousi Björkin uusi apupoika Frans. 
Myös Björkin henkilökohtaisen elämän seuraaminen oli mielenkiintoista ja tapahtumarikasta. 
Virpi Hämeen-Anttilan kirjoissa pidän paljon myös hänen tavastaan saada historia ja paikat elämään. Hän osaa kuvata niin hienosti ympäristöä, että voisin kuvitella kulkevani siellä oikeasti. Hän on tehnyt valtavasti taustatyötä kirjojansa varten. 
Björk- sarja toimii loistavasti äänikirjana, pidän Aku Laitisen tyylistä lukea. Se sopii näihin kirjoihin loistavasti. Jatkan sarjaa ehdottomasti jossain vaiheessa. 

4/5


keskiviikko 7. lokakuuta 2020

Nailpolish.avi - Lotta- Liisa Joelsson


 Karisto 2020
Sivuja 173
Kirjasto

"Video ilmestyy videopalveluun 13.12.2018 kello 02:13:03 GMT.
Video poistuu videopalvelusta 13.12.2018 kello 02:42:47 GMT. 
Tuon 29 minuutin ja 44 sekunnin aikana se tavoittaa yli satatuhatta ihmistä."

Lyhyesti;

Patrik viettää paljon aikaa tietokoneella ja törmätessään uutiseen oudosta videosta, hän lataa sen koneelleen. Videolla nuori tyttö lakkaa kynsiään. Patrik huomaa, että videosta on vaikea päästä eroon, sillä se luo itsestään uusia kopioita ja piiloutuu koneen eri kansioihin. 
Patrikin miesystävä Johan perii tätinsä vanhan talon ja he päättävät remontoida sen ja muuttaa sinne asumaan. Talo on syrjäseudulla ja iltaisin pimeällä aika karmiva. Patrik alkaa nähdä kaikkea omituista. Samalla hän on koukussa outoon videoon ja hän yrittää selvittää sen taustoja. 
Kuka on videon tyttö ja mitä se haluaa katsojiltaan?

"Tyttö levittää kynsilleen paksua, punaruskeaa mönjää. Se leviää ensin kynsinauhoille, sitten sormille ja lopulta pöydälle. Uusi leikkaus ja kuvassa ovat jälleen tytön kasvot. Valaistus on muuttunut, valo tulee nyt paljon alempaa kuin aiemmin. Tytön katse on tyhjä, silmät ovat pelkkää valkoista. Vaalea tukka roikkuu kasvojen molemmin puolin ohuina naruina. Tyttö kiittää katsojia ja viimeisen sanan kohdalla, juuri ennen pimeyttä, hänen äänensä kuulostaa siltä kuin se sortuisi. "

Mielipide:

Ohhoh, positiivinen yllättäjä!
Lyhyt, mutta ytimekäs ja äärimmäisen koukuttava. Luin tämän hetkessä ahmimalla. Tarina piti koko ajan otteessaan, ja oli melkoisen jännittäväkin. Pidempäänkin tarinaan tässä olisi ollut aineista, mutta toimi hyvin näinkin. 
Kirjan henkilöihin ei kovin syvällisesti päässyt tutustumaan, mutta olivat ihan ok. Harvemmin (ainakin minun lukemissani kirjoissa) päähenkilöinä on ollut homopariskunta ja vielä harvemmin kauhugenressä. Tästä siis tykkäsin, toi kivan pienen lisän tarinaan. 
Tarina kulki koko ajan sujuvasti eteenpäin ja paljasti sopivalla tahdilla uusia käänteitä. Mitään kovin yllättävää tai shokeeraavaa tässä ei ollut, mutta jännitystä riitti silti loppumetreille asti. Välillä asiat tapahtuivat melkoisen helposti, mutta ei häiritsevän helposti. Kieli kirjassa oli selkeää. 
Tykkäsin ja oli harmi, että tämä loppui niin nopeasti. Tästä siis pieneen jännityksen nälkään persoonallista, kotimaista kauhua. 

4/5


maanantai 5. lokakuuta 2020

Keskiyön aurinko - Stephenie Meyer


 Englanninkielinen alkuteos 2020 Midnight Sun
WSOY 2020
Suomentaneet Ilkka Rekiaro, Päivi Rekiaro sekä Tiina Ohinmaa
Sivumäärä 669
Kirjasto

"Tähän aikaan päivästä toivoin mitä hartaimmin, että pystyisin nukkumaan. Lukio. Vai oliko kiirastuli oikea sana? Jos olisin jollain tavoin sovittaa syntini, tällä olisin varmasti saanut anteeksi ainakin osan niistä. Yksitoikkoisuuteen oli mahdotonta tottua - jokainen päivä tuntui uskomattomasti edellistä puisevammalta."

Lyhyesti:

Keskiyön aurinko kertoo Houkutuksesta tutun tarinan vampyyri Edwardin näkökulmasta. 
Edward perheineen asuu Forksin pikkukylässä ja he yrittävät parhaansa mukaan sulautua joukkoon sekä elää normaalia elämää. 
Tavallisen tylsänä koulupäivänä kaikki kuitenkin muuttuu - kouluun tulee uusi tyttö Bella, jonka tuoksu saa Edwardin vaistot heräämään. 
Edward taistelee tunteitaan vastaan, mutta ei voi vastustaa tuota tyttöä. Bellan tapaaminen on kiehtovin ja pelottavin asia , minkä hän on koko pitkän vampyyrielämänsä aikana kokenut. 

"En uskonut, että enää ikinä tekisin mitään vaikeampaa, kun pakotin jalkani nousemaan ja siirsin painoani eteenpäin. Tarttuisin härkää sarvista. Siitä huolimatta... en kestäisi katsoa hänen ensireaktiotaan. Hän olisi hyväsydäminen, mutta hänen olisi mahdotonta peittää heti järkytystään ja kuvotustaan. Siksi päätin antaa hänelle hetken aikaa koota itsensä. Suljin silmäni ja astuin aurinkoon."

Mielipide:

Nuoruuteni yksi suosikki on ehdottomasti Houkutus- sarja. Kirjat ja leffat on käyty läpi moneen kertaan ja vielä aikuisenakin olen pitänyt kirjoista, vaikka niitä hieman eri silmin jo tarkasteleekin.
Valitettavasti Keskiyön aurinko ei uponnut minuun ollenkaan. En löytänyt Edwardin näkökulmasta samaa romantiikkaa kuin Bellasta (päinvastoin, Edward oli ärsyttävä stalkkeri enkä ymmärrä mitä Bella hänessä näki). Kirja jaaritteli liikaa ja Edwardin ajatukset ja maailma ei ollut niin kiinnostavasti kirjoitettu, kuin olisin toivonut. 
Liian pitkä, liian puuduttava, itseään ja aiempaa toistava. Pienet uudet paljastukset Cullenien perheestä eivät riittäneet pelastamaan tätä. Puoleen väliin jaksoin lukea kunnolla, loppukirjan luin huolimattomasti, rivien yli hyppien. Välillä yritin lukea taas kunnolla, mutta tarina ei imaissut mukaansa, ei sitten ollenkaan. Harmi. 

2/5


keskiviikko 30. syyskuuta 2020

Syyskuussa luetut:

 Syyskuu oli ihan kelpo lukukuukausi ja äänikirjoja tuli kuunneltua ihan kivasti, työmatkoilla. Kirjoja tuli luettua yhteensä 7. Kirjoista 3/7 oli äänikirjoja, 2/7 kotimaisia ja 6/7 naiskirjailijoiden kirjoja.  
Suosikkini oli Jenny Colganin Uusia lukuja ja onnellisia loppuja, todellinen hyvän mielen kirja synkkenevään syksyyn. 

Kirjojen keskiarvo oli 3,7. 

Älä anna minun pudota - Elina Aaltonen 3/5
Uusia lukuja ja onnellisia loppuja - Jenny Colgan 5/5
Lauluja variksille - Ruth Hogan 4/5
Jalat ilmassa - Antti Rönkä 3/5
Okaruusujen valtakunta - Sarah J. Maas 4/5
Taikuuden talo - Mikki Lish ja Kelly Ngai 3/5
Majakan valoa ja tuoreen leivän tuoksua - Jenny Colgan 4/5


Lokakuussa jatketaan samaan malliin. 
Kirjapinossa on mm. Stephenie Meyerin Keskiyön aurinko ja Sarah J. Maasin Usvatuulen valtakunta. 
Äänikirjana on kesken Virpi Hämeen-Anttilan Käärmeitten kesä. 
Hyviä kirjoja siis luvassa :)

torstai 24. syyskuuta 2020

Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua - Jenny Colgan


 Englanninkielinen alkuteos 2014 The Little Beach Street Bakery
Gummerus 2020
Suomentanut Paula Takio
Sivuja 406
Storytel äänikirja
Kesto 12h 10min
Lukija Anniina Piiparinen

"Vuosia myöhemmin, kun Polly oli jo vanha rouva ja asui kaukana, hänestä tunuti vaikealta kertoa, että näin he olivat eläneet silloin joskus. Joinain päivinä mantereelle pääsi autolla, mutta toisinaan tarvittiin venettä. Joskus he olivat pitkiä aikoja eristyksissä eikä kukaan oikein tiennyt, milloin ja miten tilanne muuttuisi. Vuorovesitaulukoista pystyi seuraamaan vain vuorovettä, ei säätä."

Lyhyesti:

Pollyn ja hänen miehensä Chrisin firma menee konkurssiin ja parisuhdekin ajautuu karille. Yhteinen talo joutuu myyntiin ja edessä on muutto. 
Kaupungin vuokrat ovat pilvissä ja sattumalta hän löytää pieneltä vuorovesisaarelta edullisen asunnon meren ääreltä - asunto vaikuttaa täydelliseltä hänen sen hetkiseen mielialaansa ja toiveisiinsa nähden. Nyt hänellä on aikaa ja rauhaa mietiskellä elämäänsä. 
Pieni saari on tunnelmallinen ja sen asukkaat ystävällisiä. Polly rentoutuu rakkaan harrastuksensa, leipomisen, parissa. Vastoinkäymisiä riittää, mutta Pollyn rakkaasta harrastuksesta tulee hänen uusi uransa. 
Pollyn päiviä piristävät myös Niilo- lunni, kalastaja Tarney sekä mehiläishoitaja Huckle. Myös Pollyn paras ystävä Kerensa vierailee välillä saarella ja tykästyy sen ympäristöön. Ihmissuhteet eivät kuitenkaan ole mutkattomia. 

"Polly ryhtyi pistelemään rivakammin, kun sade alkoi, sitten hän jo juoksi, mutta lopulta hän pysähtyi ja luovutti: hän kastuisi läpimäräksi joka tapauksessa, eikä hän voinut asialle mitään. Hän nosti kädet ilmaan ja antoi veden valua. Sade oli lämmin mutta silti virkistävä. Vähän kuin olisi seissyt suihkussa. Krapula oli kaikonnut ja hän tunsi olonsa yhäkkiä käsittämättömän vapaaksi. Hän oli enemmän elossa kuin aikoihin."

Mielipide:

Tykkäsin!
Vaikka tämä noudattaa samaa kaavaa kuin Uusia lukuja ja onnellisia loppuja, on tässä kuitenkin erilaiset (ja ihanan persoonalliset) hahmot ja uusi, upea miljöö. 
Tämä toimi loistavasti äänikirjana ja oli mukavan leppoisaa, kevyttä kuunneltavaa. Paljon iloa, ihastusta ja hassuja sattumia, mutta myös surua ja traagisia tapahtumia. 
Tätä kuunnellessa oikein haistoi tuoreen leivän tuoksun ja alkoi tehdä mieli leipoa - itse asiassa, tätä kuunnellessani leivoinkin erän sämpylöitä ja pullaa :)
Minua ei siis häirinnyt kirjojen samankaltaisuus. Nämä ovat helppoa luettavaa ja kuunneltavaa ja näistä tulee hyvä mieli. Mikään ei jäänyt häiritsemään. Toivottavasti Colganilta on tulossa lisää suomennettuja teoksia, sillä minä ainakin lukisin mielelläni lisää :)

4/5



sunnuntai 20. syyskuuta 2020

Taikuuden talo - Mikki Lish & Kelly Ngai


 Englanninkielinen alkuteos 2020 The House on Hoarder Hill
Aula & Co 2020
Suomentanut Terhi Kuusisto
Sivuja 266
Kirjasto

"Kivikorppi uneksi lentämisestä. Se uneksi kohoavansa lämpimien ilmavirtojen mukana, syöksähtelevänsä pienempien lintujen perään, sujahtavansa saaliinhimoisena metsään. Mutta miellyttävän uneksinnan keskeytti ääni. - Auta heitä, ääni sanoi. - Näytä tietä. Se oli kadonneen ääni. "

Lyhyesti:

Hedy ja Spencer, 11- ja 8- vuotiaat sisarukset, menevät jouluksi isoisänsä Johnin luo vanhempien ollessa työmatkalla. Papan talo on täynnä lukittuja ovia ja salaisia taikaesineitä, joihin ei saa koskea. Lapset saavat kuitenkin pölyyn kirjoitetun viestin kadonneelta Rose- mammaltaan: "Etsi minut". 
Salaa lapset alkavat selvittää, mitä salaisuuksia taloon on kätketty ja mitä pappa heiltä oikein piilottelee. Liittyykö tämä itse katoamiseen jotenkin?
Apua lapset saavat yllättäviltä tahoilta; puhuvalta karhuntaljalta ja hirvenpäältä, puunsilmiltä sekä epäluotettavalta haamulta, jolla ei ole hyvät mielessä. 
Saavatko lapset selvitettyä totuuden?

"Spencerin silmät rävähtivät kunnolla auki. Hedy kallisti päätään äänen tulosuuntaan. He kumpikin kääntyivät ympäri niin että heillä oli jalat tyynyllä, ja kurkistivat lattialle. Kolme muhkuraa teki kahdeksikkoja Hedyn ja Spencerin sänkyjen välissä. Aina välillä ne osuivat sänkyyn, kaikki kolme peräkkäin kop kop kop. Yksi niistä oli muita pienempi, mutta aivan yhtä vilkas kuin muutkin."

Mielipide:

Ihastuttava kirja nuorille lukijoille!
Aikuiseen makuun liian yksinkertainen, mutta kohderyhmälleen tämä on aivan loistava. 
Sopivasti jännitystä ja vaarallisia tilanteita, hitunen huumoria ja roimasti taikaa. 
Hedy ja Spencer mukavan tavalliset sisarukset, jotka tulivat hyvin toimeen keskenään. Omituisen salaperäinen pappa, salaperäisine ystävineen. 
Taikuuden talo oli mukavan kiehtova lukituine ovineen ja salasuuksineen. 
Uskon tämän houkuttelevan nuoria lukijoita kirjojen pariin. 
Mukavaa, että tälle on tulossa jatkoakin :)

3/5


perjantai 18. syyskuuta 2020

Okaruusujen valtakunta - Sarah J. Maas


 Englanninkielinen alkuteos 2015 A Court of Thorns and Roses
Gummerus 2019
Suomentanut Sarianna Silvonen
Sivuja 478
Kirjasto

"Metsä oli muuttunut lumen ja jään sokkeloksi. Olin tarkkaillut pensaikkoa tunnin, ja alkoi jo tuntua hyödyttömältä kyyhöttää vartiossa oksanhaarassa. Puuskainen tuuli tuiskutti lunta, joka peitti jälkeni, mutta piilotti myös kaikki mahdollisen saaliin merkit. Nälän ajamana olin kulkenut kauemmas kotoa kuin yleensä uskalsin mennä, mutta talvi oli vaikeaa aikaa. "

Lyhyesti:

Feyre elää köyhyydessä kahden sisarensa sekä isänsä kanssa. Isä on kykenemätön huolehtimaan perheestään, samoin vanhemmat sisaret. Feyre on opetellut metsästämään pitääkseen perheensä hengissä. 
Kylmänä talvipäivänä, Feyre kulkee syvälle metsään etsimään saalista. Hän löytääkin kauriin, mutta sitä jahtaa myös suuri susi. Feyre epäilee suden olevan haltia ja vihan vallassa tappaa myös suden. 
Hän on tietämättään rikkonut Sopimusta ja karmaiseva haltiapeto tulee hakemaan hänet Prythianiin, haltioiden maahan, jossa hänen on vietettävä loppuelämänsä, ellei halua kuolla heti. 
Hän suunnittelee pakoa, hän haluaa pois vihaamiensa olentojen luota. Mutta jostain syystä tuo hurja haltiapeto, joka osoittautuu vaikutusvaltaiseksi ja korkea-arvoiseksi ylihaltiaksi jonka kasvoja peittää naamio, vetää häntä puoleensa. 
Feyre oppii, etteivät kaikki hänen kuulemansa tarinat ole totta ja hänen tunteensa vaihtuvat vihasta intohimoon. Pian kaikki ovat vaarassa ja vain Feyrellä on mahdollisuus pelastaa heidät kaikki - mutta mitä tavallinen ihmistyttö voi tehdä, kun vastassa on taikavoimaisia haltioita?

"Tamlin ei näyttänyt paljoakaan minua vanhemmalta, mutta haltiat olivat kuolemattomia. Hän saattoi olla satojen vuosien ikäinen. Tai tuhansien. Suutani kuivasi, kun tarkastelin huolellisesti miesten outoja, naamioituja kasvoja. He näyttivät yliluonnollisilta, alkukantaisilta ja ylhäisiltä. He olivat kuin järkähtämättömiä jumalia tai puolivillejä hovimiehiä. "

Mielipide:

Miten en ole löytänyt tätä kirjaa aiemmin? Jälleen yksi kiehtova ja kutkuttava fantasiasarja luettavakseni! (Sarjan toinen osa, Usvatuulen valtakunta varattuna kirjastoon). 
Tässä kirjassa ehdottomasti kantava voima on Feyren ja Tamlinin välillä kieppuva jännite ja intohimo. Tarina alkaa vauhdikkaasti Feyren tapettua suden, mutta keskiosa kirjasta oli aika hidas. Aina välillä tapahtui jotain, mutta kaikkein eniten itse odotin vain näiden kahden suhteen kehittymistä. Kirjan loppu olikin sitten yhtä rytinää ja tapahtumien melskettä. En ollut täysin tyytyväinen kirjan loppuun, tuntui epäuskottavalta että Feyre ratkaisi haasteensa niin helpolla ja että hänen ylipäänsä annettiin ratkaista ne niin helpolla. 
Pidin kaikista kirjan henkilöistä ja tarina kulki sujuvasti eteenpäin, vaikka välillä tahtia olisi voinut kihdyttää. Asioita paljastui mukavasti pikkuhiljaa ja kaikelle löytyi selitys. Haltioiden maailma oli kiehtova ja taikuutta mukavasti. Pidin tästä kyllä :)

4/5


Heinäkuussa luetut:

 Heinäkuu on ollut myös ihana lomakuukausi ja akut on ladattu täyteen tulevaa työvuotta varten. Yläkertamme on valmis ja upea ja lapset naut...