Tammi 2020
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Sivumäärä 574
Kirjasto
"Puoli tuntia sen jälkeen, kun Tim Jamiesonin koneen piti lähteä Tampasta kohti New Yorkin säkenöiviä valoja ja korkeita rakennuksia, se seisoi edelleen portilla. Lentoyhtiön edustaja ja vaaleatukkainen nainen, jonka kaulassa roikkui turvatarkastajan henkkari, astuivat koneeseen, ja täyteen lastatun turistiluokan matkustajat alkoivat supattaa pahinta peläten."
Lyhyesti:
Tim Jamieson päätyy sattumien ja päähänpistojen kautta DuPrayn pikkukaupunkiin ja ottaa vastaan yökolkuttajan pestin.
Samaan aikaan toisaalla siepataan omasta kodistaan huippuälykäs 12- vuotias poika, Luke Ellis. Hänen oli tarkoitus aloittaa opinnot kahdessa maineikkaassa yliopistossa, mutta sen sijaan hän päätyi kauas kotoaan, keskelle Mainen metsikköä huippusalaiseen laitokseen.
Siellä hän tutustuu muihin nuoriin ja saa selville, että laitokseen kerätään lapsia, joilla on joko telepaattisia tai telekineettisiä taitoja. Heille annetaan pistoksia ja heille tehdään epämiellyttäviä kokeita. Vastarinta on turhaa, sillä laitoksen henkilökunta ei arkaile käyttää väkivaltaisia keinoja lasten hallitsemiseen.
Mutta mitä tarkoitusta varten heidät on sinne kerätty? Mitä kaikilla kokeilla ja pistoksilla ajetaan takaa? Ja mitä tapahtuu laitoksen takaosassa, josta kuuluu outoa hyrinää?
Viisas Luke, apunaan laitoksen siivooja ja vahva telepaatti Avery, onnistuu pakenemaan laitoksesta. Uskooko kukaan hänen mahdottomalta kuulostavaa tarinaansa ja saako hän autettua ystävänsä pakoon?
"Hän oli koehenkilö, kenties he kaikki olivat, mutta heikoille TP:ille ja TK:ille - pinkeille- tehtiin lisäkokeita. Miksi? Koska he olivat vähemmän arvokkaita? Koska he eivät olleet suuri menetys, jos jokin meni vikaan? Oli mahdotonta olla varma, mutta Luke piti sitä todennäköisenä. Lääkärit luulivat, että korteilla tehty koe oli epäonnistunut. Hyvä. He olivat pahiksia, ja eikö pahiksilta kuulunutkin salata asioita?"
Mielipide:
Hieman erilaista Stephen Kingiä?
En ole juurikaan lukenut vanhempia Kingin teoksia (perus Hohtoa ja Uinu uinu lemmikkiäni lukuunottamatta), mutta kuvittelisin tämän olevan hieman erilainen teos moniin muihin hänen kirjoihinsa verrattuna. Mukana ei ollut pelottavia, yliluonnollisia otuksia, vaan pahantekijät olivat ihmisiä. Ja pelko siitä, mitä voisi tapahtua...
Tarina eteni mukavasti ja nopeasti ja oli muutenkin aika helppolukuinen. Henkilöitä ei ollut liikaa ja jokainen oli mukavan persoonallinen.
Pelottava tämä ei ollut, ei ehkä edes kovin jännittävä, mutta äärimmäisen mielenkiintoinen. Teleportaatio ja telekinesia jo itsessään ihan kiehtovia, saati sitten salaperäinen laitos, joka käyttää lahjakkaita lapsia omiin tarkoituksiinsa. Hyvä!
Miinusta ainoastaan siitä, kuinka helposti asiat välillä tapahtuivat ja kuinka epärealistisen helposti lapset sopeutuivat laitokseen.
4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti