maanantai 15. kesäkuuta 2020

Punainen piano - Josh Malerman

                                                                      Englanninkielinen alkuteos 2017 Black Mad Wheel
Karisto 2020
Suomentanut J. Pekka Mäkelä
Sivuja 326
Kirjasto

"Potilas on herännyt. Hänen säveltämänsä melodia on hiipumassa kuulumattomiin, aivan kuin se olisi hänen nukkuessaan soinut soimistaan hänen uskomattoman unensa taustamusiikkina. 
Hän muistaa aavikolta joka ikisen yksityiskohdan. "



Lyhyesti:

Muusikko ja sotilas Philip Tonka herää oltuaan puoli vuotta koomassa. 
Hänen kehonsa lähes jokainen luu on murtunut. Yhtäaikaa. Hän on pirstaleina ja on ihme, että hän on ylipäätänsä elossa. 
Alkaa toipuminen, joka etenee yllättävällä tavalla. Mutta mitä varten hänen halutaan toipuvan?
Puoli vuotta sitten Philip bändikavereineen otti vastaan rahakkaan tehtävän armeijalta. Heidät lähetettiin Afrikkaan, Namibin aavikolle etsimään salaperäistä ääntä, joka saa kuulijansa mm. voimaan pahoin, hallusinoimaan sekä saattamaan aseet toimintakyvyttömiksi. 
Aavikolla he näkevät palasia historiasta, menneestä. Aaveita, kuolleita. Mutta mikä lopulta löytää heidät?

"Hän katsoo ruumista, littumiestä, vääristyneitä pitkiä sormia, jotka yhä tavoittelevat, nahkamaista aavikkoihoa, muumiota joka on siteiden sijaan pellavavaatteissa. Venynyttä ja levinnyttä leukaa, suun nelikulmaista aukkoa. Munakokkelisimiä. 
Ääni kuuluu nyt kovaa. Päänsärky kehittyy räminäksi. Hän kuulee väpätystä, väreiden ääniä, mahdollisen tasaisen tauon signaalissa ja hän ajattelee; se on sarja... äänien sarja.. ei vain yksi... "

Mielipide:

Malermanin Lintuhäkki oli mielestäni ihan ok. 
Punainen piano on kauhistuttava. 
Tykkäsin tästä ihan hurjan paljon. Harvoin koen kirjoissa oikeasti jännitystä, saati sitten pelkoa, mutta tämä jännitti ja kauhistutti välillä oikeasti. 
Ajatus tuollaisesta äänestä, hurjasta lääketieteestä ja sen väärinkäytöstä, aseista sekä salailusta... Huh. 
Todella hienosti kirjoitettu, eteni sopivalla tahdilla. Tärkeässä osassa musiikki, ystävyys sekä rakkaus. 
Lopussa tuntui hieman, että olisi kiirehditty, ettei kerrattaisi samaa. Mutta salaperäisyys ja jännitys säilyi loppuun asti 
Voi että, kun aina saisi lukea näin hyviä kirjoja. 
5/5



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kolmen kuukauden katsaus

 Koontipostaus huhti-, touko- ja kesäkuulta.  Bloggaaminen on ollut tauolla perheen sairaustapauksen vuoksi. Instagramiin olen päivittänyt ...