lauantai 31. elokuuta 2019

Seitsemän sisarta- Lucinda Riley

Englanninkielinen alkuteos 2014 The Seven Sisters
Bazar 2017, suomentanut Hilkka Pekkanen
Sivuja 678

"Muistan aina, missä olin ja mitä tein, kun sain kuulla isäni kuolleen. Istuin vanhan koulutoverini Jennyn kaupunkitalon kauniissa puutarhassa Lontoossa Margaret Atwoodin Penelopeia avattuna mutta lukemattomana sylissämi ja nautin kesäkuisesta auringonpaisteesta sillä aikaa, kun Jenny oli hakemassa poikaansa lastentarhasta. "

Lyhyesti:

Maia D'Aliése on vanhin kuudesta sisaruksesta. Hän on vierailulla Lontoossa ystävänsä luona, kun hän saa kuulla adoptioisänsä menehtyneen. Hän palaa kotiinsa Atlantikseen, jonne saapuvat myös hänen siskonsakin. Miljonääri Papa Saltin kuolema surettaa ja järkyttää tyttöjä, etenkin kun hänet on jo haudattu kaikessa hiljaisuudessa kenellekään kertomatta. Maia ja muut adoptoidut tyttäret saavat kirjekuoret, jotka sisältävät vihjeen heidän alkuperästään.
Kirje ja muutama muu sattuma vievät Maian Rio de Janeiroon. Hän tapaa vanhuksen, joka todennäiköisesti on hänelle sukua mutta ei suostu kertomaan Maialle mitään. Avukseen Maia saa kirjailijan, jonka teoksen Maia on kääntänyt. Yhdessä he alkavat selvittää Maian tarinaa - ja tarina viekin heidät 1920- luvun Rioon sekä Pariisiin. Tarinan keskiössä on kuvankaunis Izabela, joka on isänsä tahdosta kihlautunut miehen kanssa jota ei rakasta.

"Jätin omani viimeiseksi, sillä minua melkein pelotti saada tietää, mitä siinä luki. Kun sain käännöstyön valmiiksi, vedin syvään henkeä ja luin koko lauseen kerralla. 
- Älä koskaan anna pelon päättää kohtalostasi. 
Nämä kuusi Papa Saltin sanaa osuivat naulan kantaan kuvauksessaan minusta ja luonteestani."

Mielipide:

Minäkin tartuin kirjaan, joka on jakanut hurjasti mielipiteitä. Toiset ovat rakastuneet sarjaan suuresti, toisen ovat ihmetelleet sen suosiota - minä kuulun jälkimmäisiin.
Toki kirjan idea on upea, kaunis ja salaperäinen. Hieman epämääräinen kuolema, mahdollisuus selvittää oma sukunsa, kaunis historiallinen tarina... Mutta totetus? Ennalta-arvattavaa viihdekirjallisuutta.
Kieli oli ihan kaunista, kevyttä ja helppoa. Eniten pidin Izabelan elämästä kertovista osuuksista, vaikkakin sieltä se ennalta-arvattavuus ponnahti esiin (jos kaunis nuori nainen, joka on kihlautunut vasten tahtoaan, lähtee matkalle Pariisiin, mitä luulette tapahtuvan? No rakastuvan tietysti... Ja mitä siitä seuraa? No arvaatte varmasti). Maia oli henkilönä ihan ok.. Elämän kolhima, varautunut nainen, joka on tottunut pitämään siskoistaan huolta.. Ei mitenkään hurjan mielenkiintoinen tyyppi, vaikka pieni paljastus hänestäkin lopussa tuli.
Sarjan aloitusosa jätti kuitenkin vielä paljon auki (Papa Saltin todellinen kohtalo, seitsemäs sisar sekä minua kiinnostaa Cecen ja Tähden välinen yhteys), joten voi olla että sopivan hetken tullen tartun seuraavaankin osaan. Nyt välissä täytyy kuitenkin lukea jotain muuta.
3/5

torstai 15. elokuuta 2019

Nukkekaappi - Jessie Burton

Englanninkielinen alkuteos 2014 The Miniaturist
Otava 2016
Suomentanut Markku Päkkilä
Sivuja 430

"Nella Oortman nostaa uuden aviomiehensä kotitalon ovea koristavan delfiininmuotoisen kolkuttimen ja päästää sen putoamaan. Kolahdus nolottaa häntä. Kukaan ei tule avaamaan, vaikka häntä osataan odottaa. Tuloajasta on sovittu, kirjeitä kirjoitettu - äidin kirjeet niin kovin ohuelle paperille verrattuna Brandtin kalliiseen veliinipaperiin. Ei, Nella miettii, tämä ei ole säällinen tervetulotoivotus edes siihen nähden, miten mitättömäksi kuukauden takainen vihkiäisseremonia jäi..."

Lyhyesti:

Eletään vuotta 1686 Amsterdamissa. Petronella "Nella" Oortman saapuu uuteen kotiinsa, uuden aviomiehensä luo - paitsi että häntä vastassa ei olekaan hänen miehensä, vaan tämän nyrpeä ja synkkä sisko Marin sekä kaksi omalaatuista palvelijaa.
Kun kauppias Johannes Brandt lopulta saapuu, hänellä on mukanaan lahja; nukkekaappi, joka on heidän kotinsa kopio. Aluksi Nella pahastuu, eihän hän ole enää mikään lapsi joka kaipaisi leluja. Hän ottaisi vastaan mieluummin miehen huomion.
Lopulta hän kuitenkin päätyy tilaamaan nukkekaappiinsa esineitä ja saa samalla kaikkea mutta silti ei mitään - miniatyristi lähettää esineitä, joita ei ole tilattu ja ne näyttävät ennustavan tulevaa sekä paljastavan asioita, joita kenenkään ei pitäisi tietää.

"Ne ovat tunkeilua, jota Nella ei pysty pukemaan sanoiksi. Ne kertovat tarinaa, joka vaikuttaa Nellan omalta tarinalta, mutta hänellä ei ole valtaa vaikuttaa siihen. Se nainen punoo minun elämänlankaani, Nella miettii, mutta minä en näe mihin se johtaa."

Mielipide:

Kirja oli kaikinpuolin kiehtova - jo kaunis ja yksityiskohtainen kansikuva huutaa tarttumaan tähän teokseen. Helppo teksti vie keveästi eteenpäin, tarina kulkee sujuvasti paljastaen pikkuhiljaa lisää salaisuuksiaan.
Harmistukseksi kirja ja sen henkilöt jäävät kuitenkin hieman pintapuolisiksi. Salaperäisen miniatyristin henkilöllisyys ja tarina koukuttavat, mutta lopulta olo on vain hämmentynyt. Täh, enkö saanutkaan enempää? Menikö jotain ohi?
Muutama yllättävä käänne/paljastus teki kirjalle hyvää. Johanneksen salaisuus oli jotenkin arvattavissa, mutta sen lopullinen kohtalo oli hurja. Marin puolestaan olisi ansainnut tarinasta isommin roolin - alun ärsyttävyyden jälkeen hänestä kehittyi todella mielenkiintoinen ja moninainen hahmo, josta olisi halunnut tietää vieläkin enemmän. Nella taas jäi jotenkin pliisuksi, vaisuksi.
Kirjassa oli paljon hyvää, mutta siltä olisi odottanut paljon enemmän.
3/5

Kolmen kuukauden katsaus

 Koontipostaus huhti-, touko- ja kesäkuulta.  Bloggaaminen on ollut tauolla perheen sairaustapauksen vuoksi. Instagramiin olen päivittänyt ...