Bazar 2017, suomentanut Hilkka Pekkanen
Sivuja 678
"Muistan aina, missä olin ja mitä tein, kun sain kuulla isäni kuolleen. Istuin vanhan koulutoverini Jennyn kaupunkitalon kauniissa puutarhassa Lontoossa Margaret Atwoodin Penelopeia avattuna mutta lukemattomana sylissämi ja nautin kesäkuisesta auringonpaisteesta sillä aikaa, kun Jenny oli hakemassa poikaansa lastentarhasta. "
Lyhyesti:
Maia D'Aliése on vanhin kuudesta sisaruksesta. Hän on vierailulla Lontoossa ystävänsä luona, kun hän saa kuulla adoptioisänsä menehtyneen. Hän palaa kotiinsa Atlantikseen, jonne saapuvat myös hänen siskonsakin. Miljonääri Papa Saltin kuolema surettaa ja järkyttää tyttöjä, etenkin kun hänet on jo haudattu kaikessa hiljaisuudessa kenellekään kertomatta. Maia ja muut adoptoidut tyttäret saavat kirjekuoret, jotka sisältävät vihjeen heidän alkuperästään.
Kirje ja muutama muu sattuma vievät Maian Rio de Janeiroon. Hän tapaa vanhuksen, joka todennäiköisesti on hänelle sukua mutta ei suostu kertomaan Maialle mitään. Avukseen Maia saa kirjailijan, jonka teoksen Maia on kääntänyt. Yhdessä he alkavat selvittää Maian tarinaa - ja tarina viekin heidät 1920- luvun Rioon sekä Pariisiin. Tarinan keskiössä on kuvankaunis Izabela, joka on isänsä tahdosta kihlautunut miehen kanssa jota ei rakasta.
"Jätin omani viimeiseksi, sillä minua melkein pelotti saada tietää, mitä siinä luki. Kun sain käännöstyön valmiiksi, vedin syvään henkeä ja luin koko lauseen kerralla.
- Älä koskaan anna pelon päättää kohtalostasi.
Nämä kuusi Papa Saltin sanaa osuivat naulan kantaan kuvauksessaan minusta ja luonteestani."
Mielipide:
Minäkin tartuin kirjaan, joka on jakanut hurjasti mielipiteitä. Toiset ovat rakastuneet sarjaan suuresti, toisen ovat ihmetelleet sen suosiota - minä kuulun jälkimmäisiin.
Toki kirjan idea on upea, kaunis ja salaperäinen. Hieman epämääräinen kuolema, mahdollisuus selvittää oma sukunsa, kaunis historiallinen tarina... Mutta totetus? Ennalta-arvattavaa viihdekirjallisuutta.
Kieli oli ihan kaunista, kevyttä ja helppoa. Eniten pidin Izabelan elämästä kertovista osuuksista, vaikkakin sieltä se ennalta-arvattavuus ponnahti esiin (jos kaunis nuori nainen, joka on kihlautunut vasten tahtoaan, lähtee matkalle Pariisiin, mitä luulette tapahtuvan? No rakastuvan tietysti... Ja mitä siitä seuraa? No arvaatte varmasti). Maia oli henkilönä ihan ok.. Elämän kolhima, varautunut nainen, joka on tottunut pitämään siskoistaan huolta.. Ei mitenkään hurjan mielenkiintoinen tyyppi, vaikka pieni paljastus hänestäkin lopussa tuli.
Sarjan aloitusosa jätti kuitenkin vielä paljon auki (Papa Saltin todellinen kohtalo, seitsemäs sisar sekä minua kiinnostaa Cecen ja Tähden välinen yhteys), joten voi olla että sopivan hetken tullen tartun seuraavaankin osaan. Nyt välissä täytyy kuitenkin lukea jotain muuta.
3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti