Tammikuussa luetut:

Jee, olen aloittanut nyt kaikin puolin paremman elämän; olen muuttanut tapojani ruokailun ja liikunnan suhteen ja nyt olen (ainakin tämän kuun osalta) parantanut myös lukutahtiani. Hyvä minä! :)
Eli tässä kuussa luin kuusi (6) kirjaa, joista 1/6 oli kotimaisia ja 4/6 naiskirjailijoiden kirjoittamia.

Vampyyripäiväkirjat 4: Pimeän piiri - L.J Smith
Luihin kirjoitettu - Simon Beckett
Eloonjäänyt - Tess Gerritsen
Irlantilainen tyttö - Susan Fletcher
Vainola - Päivi Alasalmi
Kolmas Antikristus - Mario Reading

Tästä on siis hyvä jatkaa ja pyrin säilyttämään saman tahdin :)

Kolmas antikristus - Mario Reading

Alkuperäisteos 2011 The Third Antichrist
Sivumäärä 634



Lyhyesti:

Nostradamus ennusti kolme antikristusta; Napoleonin, Hitlerin ja pahimman kaikista...
Moldovassa eräs mies, Dracul Lupei, uskottelee olevansa Toinen tuleminen ja kasvattaa valtaansa. Todellisuudessa hän tulee upottamaan maailman vereen ja tuleen... Corpus Maleficus on saanut hänen henkilöllisyytensä selville ja yrittää auttaa ja tukea tätä parhaansa mukaan. Samaan aikaan Adam Sabir kumppaneineen jatkaa pakoiluaan ja yrittää suojella Yolan syntymätöntä lasta. Lasta, joka todellisuudessa on toinen tuleminen ja joka on ainoa toivo pahaa vastaan... ?

"Hyviä uutisia. Meillä on paikka. Metsästysmaja. Parikymmentä minuuttia tietä ylöspäin. Siellä on tuli takassa. Ruokaa keittiössä. Kaikkea mitä tarvitsemme.En vitsaile!"

Mielipide:

Kolmas antikristus ei ollut mielestäni niin hyvä, kuin aiemmat osat. Tietystihän kaikki kääntyy aina parhain päin, mutta.. Jotenkin tarina jäi vaisuksi. Ei vain iskenyt ja uponnut. En osaa oikein eritellä, mikä oli vikana. Juonipaljastuksia! Sabirin melankolia Lamian menetyksen vuoksi ei uponnut, plääh. Saati sitten se, kuinka toinen tuleminen todella sai alkunsa.. Voi huoh..Paljastukset loppuvat! Nautin kyllä kirjan lukemisesta, ja luin sitä pitkiä aikoja kerrallaan. Mutta kuitenkin! Kirja vain jätti tällaisen jälkimaun :)
Tähtiä kaksi:
**

Vainola - Päivi Alasalmi

Ilmestynyt 1996
Sivumäärä 252



Lyhyesti:

Nuori Laura Auer nai hyvin lyhyen tuttavuuden jälkeen itseään paljon vanhemman kartanoherran, Lauri Vainolan ja muuttaa tämän vanhaan, kolkkoon kartanoon. Laura ei aavistakaan, miten yksinäistä hänelle voikaan tulla.. Laura yrittää tutkia miehensä menneisyyttä, sillä kartano ja sen sokkeloidet käytävät sulkevat sisäänsä monia salaisuuksia..

"Pakokauhu iski minuun. Mitä täällä oli oikein tekeillä? Miten mieheni saattoi kuvitellakaan, etten saisi tätä kaikkea selville? Oliko ollut muita, jotka eivät olleet saaneet selville? Jotka eivät olleet ehtineet saada selville?"

Mielipide:

Minä luen harvoin suomalaisten kirjoittamia kirjoja, mutta tässä on ehdottomasti yksi, jonka teoksiin minun täytyy tutustua lisää!
Vainola oli kaikkea mitä lupasikin - uhkea, viihdyttävä ja karmea kartanoromaani. Loistava teos, joka sai minut epäilemään kaikkia ja kaikkea, enkä vieläkään ole ihan varma, mitä oikein tapahtui ja... Hui. Paljastuksia ja hurjia juonenkäänteitä ja loppurysäystä en todellakaan osannut arvata! Luulin, että mitään ei enää tapahdu, mutta viimeinen sivu käänsikin kaiken ihan päälaelleen..
Todella hyvä! Tähtiä neljä ja puoli:
****½

Irlantilainen tyttö - Susan Fletcher

Alkuperäisteos 2004 Eve Green
Sivumäärä 267



Lyhyesti:

Evangeline Green odottaa esikoistaan ja palaa muistoissaan omaan lapsuuteensa. Eve mentti äitinsä ollessaan vain 8-vuotias ja muutti Walesiin isovanhempiensa luokse. Kyläläisten huomio kiinnittyy pieneen punatukkaiseen, tuittupäiseen tyttöön. Eve kuulee ja kuuntelee tarinoita vanhemmistaan ja suvustaan ja ymmärtää, että menneisyydessä on synkkä tahra.
Even elämässä on paljon hyvää, rakastavat isovanhemmat, ihana Daniel, ystävät Gerry ja Billy..

"Huolellista käsialaa. Äiti on käyttänyt aitoa mustekynää. Voin oikein tuntea miten hän on syventynyt, keskittynyt piirtämään jokaisen kirjaimen nätiksi ja viehättäväksi. Viimeisessä virkkeessä koukerot palaavat ja sanat alkavat kallistua, kuin niihin puhaltaisi salattu tuuli. Sellainen minunkin käsialani on, Danielin mukaan."

Mielipide:

Minä en nyt ole aivan vakuuttunut... Pidän paljon Fletcherin tavasta kirjoittaa, mutta tässä kirjassa sisältö ei vastannut odotuksiani. Meriharakat ja Noidan rippi ovat olleet minulle todella mieleisiä ja niihin nähden Irlantilainen tyttö on todella vaisu. Minä itse pidän enemmän voimakkaammista ja enemmän tunteita herättävistä kirjoista.
Ei tämä silti huonokaan ollut, kaunista kieltä ja loistavaa kuvailua, mielenkiintoisia hahmoja.. Mutta minulle se jokin jäi puuttumaan. Tähti kolme:
***

Eloonjäänyt - Tess Gerritsen

Alkuperäisteos 2012 Last to die
Sivumäärä 348



Lyhyesti:

Kolme lasta kohtaavat sisäoppilaitoksessa. Heillä on jotakin yhteistä; heidän perheensä murhattiin raa'asti kaksi vuotta sitten - ja nyt heidän kasvattiperheensäkin on murhattu. Ja vain he jäivät eloon.
Jane Rizzoli ja Maura Isles eivät usko sattumaan, vaan alkavat selvittää, mikä on yhteinen tekijä näille kolmelle perheelle, joilla ei oikeastaan näytä olevan yhtään mitään yhteistä...

"Claire nosti kätensä vaistomaisesti päänsä päälle ja tunnusteli arpea. Tunnusteli pientä syvennystä, joka oli merkki hänen normaalin lapsenelämästä päättymisestä, lapsen joka nukkui öisin ja sai hyviä numeroita. Lapsen joka ei päästellyt suustaan sopimattomia sanoja sopimattomina hetkinä. 
En tiedä, Claire sanoi. Viimeinen asia, jonka muistan, on se, kun isä, äiti ja minä syötiin ravintolassa. He halusivat minun maistavan jotain uutta, mutta minä halusin spagettia. Minä manguin spagettia, spagettia ja lopulta äiti käski tarjoilijan tuoda minulle mitä minä halusin. Se on viimeinen muistoni, se että äiti oli kiukkuinen minulle"

Mielipide:

Pidän Tess Gerritsenin kirjoista aivan älyttömän paljon ja pidin tästäkin. Ei ehkä parasta Gerritseniä, mutta ei huonointakaan. Pidän siitä, että rikosten ratkaisujen lisäksi keskeisten henkilöiden asioita puidaan ja niitä viedään eteenpäin.
Huh, aivoni eivät enää raksuta 11 tunnin työpäivän jälkeen, joten tyydynvain lyhyesti toteamaan, että tämä on tutustumisen ja lukemisen arvoinen kirja. Tähtiä neljä:
****

Luihin kirjoitettu - Simon Beckett

Alkuperäisteos 2007 Written in Bone
Sivumäärä 252



Lyhyesti:

David Hunter, kuolinsyytutkimuksen erikoislääkäri, joutuu töihin pienelle Runa nimiselle saarelle. Saaren vuorilla sijaitsevasta mökistä on löytynyt ruumis, joka on pahoin palanut - vain jalkaterät ja toinen käsi ovat säästyneet tulelta. David tutkii tapausta yhdessä paikallisen viinaanmenevän komisario Fraserin, nuoren konstaapeli McKinneyn sekä eläkkeellä olevan ylikomisario Brodyn kanssa. Pian heille selviääkin, että kuolema ei ollut onnettomuus.
Valitettavasti juuri silloin puhkeaa myrsky, eikä saarelle saada lähetettyä apuvoimia. Puhelinyhteydet ja sähköt katkeilevat, murhaaja on vapaana, eikä useammilta uhreilta säästytä...

"Tempaisin oven auki ja hamuilin valokatkaisijaa. En ensin löytänyt sitä, mutta sitten kuului naksahdus ja valot syttyivät. Typötyhjä sali tuntui ilkkuvan minulle. Laskin paperipainoa pitelevän käteni. Sekä saliin johtava ovi, että verannan ulko-ovi olivat kiinni. Kuulemani äänen oli täytynyt syntyä siitä, että tuuli narisutti rakenteita. Sinusta on tulossa hermoraunio... Olin jo menossa takaisin terveysaseman puolelle, kun katseeni osui lattiaan. Sen poikki kulkivat märät jalanjäljet."

Mielipide:

Mainio jännityspläjäys näin viikonlopun kunniaksi. Kirja oli mielenkiintoinen heti  alusta lähtien ja säilytti jännityksen ihan loppumetreille asti. Pidin paljon Beckettin aiemmasta teoksesta Kuoleman anatomiasta,eikä tämäkään tuottanut pettymystä.
Olen viime aikoina lukenut taas paljon dekkareita, enkä aio tästä genrestä ihan heti luopua, sillä olen jäänyt niihin taas koukkuun. Välissä olikin hetki, jolloin eivät rikosromaanit innostaneet.
Oikein hyvä kirja, suosittelen! Tähtiä neljä:
****

Vampyyripäiväkirjat 4: Pimeän piiri - L.J Smith

Alkuperäisteos 1991 The Vampire Diaries 4:The Dark Reunion
Sivumäärä 221



Lyhyesti:

Elena on kuollut, Salvatoren vampyyriveljekset poissa ja kaupunki haluaisi palata normaaliin arkeen niin pian kuin mahdollista. Elenan ystävä Bonnie aavistelee, että kaupunkia tosin lähestyy jokin vieläkin kamalampi voima. Bonnie, Meredith ja Caroline joutuva kutsumaan Stefanin ja Damonin apuun, sillä tytöillä ei ole riittävästi voimia tämän pahan voittamiseen.

"Elenan muistokivi oli tietenkin uudella hautausmaalla, missä nurmikkoa hoidettiin yhä ja haudoilla oli kukkaseppeleitä. Kivi oli hyvin koruton melkein ankean näköinen, ja siinä oli vain lyhyt kaiverrus. Meredith kumartui laskemaan ruusukimppunsa sen eteen. Sitten hän laski hitaasti haudalle myös päähineensä punamustan tupsun. Näin hämärässä kumpikin väri näytti samalta, kuin kuivuneelta vereltä. Hän polvistui ja risti hiljaa kätensä. Ja jäi odottamaan..."

Mielipide:

Hmm.. Sanoisinko, että ei erityisen hyvä, muttei huonokaan. Elena oli poissa, mutta ei kuitenkaan. Mitpä sarja olisi ilman Elenaa? Saati sitten ilman vampyyrejä, joten pakkohan kaikkien olla tulla aina takaisin.. No, en oikein tiedä mitä tästä ajattelisin. Ei mitenkään erityisen mieleenpainuva tarina, ainoa hyvä juttu oli ihana Damon :) Tähtiä kaksi:
**