Sivumäärä 348
Lyhyesti:
Kolme lasta kohtaavat sisäoppilaitoksessa. Heillä on jotakin yhteistä; heidän perheensä murhattiin raa'asti kaksi vuotta sitten - ja nyt heidän kasvattiperheensäkin on murhattu. Ja vain he jäivät eloon.
Jane Rizzoli ja Maura Isles eivät usko sattumaan, vaan alkavat selvittää, mikä on yhteinen tekijä näille kolmelle perheelle, joilla ei oikeastaan näytä olevan yhtään mitään yhteistä...
"Claire nosti kätensä vaistomaisesti päänsä päälle ja tunnusteli arpea. Tunnusteli pientä syvennystä, joka oli merkki hänen normaalin lapsenelämästä päättymisestä, lapsen joka nukkui öisin ja sai hyviä numeroita. Lapsen joka ei päästellyt suustaan sopimattomia sanoja sopimattomina hetkinä.
En tiedä, Claire sanoi. Viimeinen asia, jonka muistan, on se, kun isä, äiti ja minä syötiin ravintolassa. He halusivat minun maistavan jotain uutta, mutta minä halusin spagettia. Minä manguin spagettia, spagettia ja lopulta äiti käski tarjoilijan tuoda minulle mitä minä halusin. Se on viimeinen muistoni, se että äiti oli kiukkuinen minulle"
Mielipide:
Pidän Tess Gerritsenin kirjoista aivan älyttömän paljon ja pidin tästäkin. Ei ehkä parasta Gerritseniä, mutta ei huonointakaan. Pidän siitä, että rikosten ratkaisujen lisäksi keskeisten henkilöiden asioita puidaan ja niitä viedään eteenpäin.
Huh, aivoni eivät enää raksuta 11 tunnin työpäivän jälkeen, joten tyydynvain lyhyesti toteamaan, että tämä on tutustumisen ja lukemisen arvoinen kirja. Tähtiä neljä:
****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti