Englanninkielinen alkuteos A Court of Wings and Ruin 2017
Gummerus 2021
Suomentanut Sarianna Silvonen
Sivuja 825
Kirjasto
"Sotarumpujen kumina oli vaiennut jo kauan sitten, ja nyt kuului vain kärpästen surinaa ja eloonjääneiden kiljuntaa. Tappotanner oli kirjavanaan kuolleiden ihmisten ja haltioiden ruumiita, joiden seasta erottui silloin tällöin harmaata taivasta kohti törröttävä rikkinäinen siipipari tai kaatuneen hevosen kookkaampi hahmo."
Valtakunta- sarjan kolmas osa.
Feyre on jättänyt kotinsa Yön valtakunnassa ja palannut Kevään hoviin Tamlinin luo - tarkoituksenaan vakoilla ja kostaa.
Kaikki tuntuukin sujuvan suunnitelmien mukaan ja saatuaan mitä tarvitsee, hän palaa Rhysandin luo. Sodan uhka kuitenkin vaivaa kaikkia, sillä Hybernin kuningas haluaa tuhota ihmisten ja haltioiden maita erottavan muurin ja käyttää ihmisiä omiin tarkoituksiinsa.
Rhysand ja Feyre ystävineen haluavat estää suunnitelmat ja yrittävätkin koota kaikki vuoden- sekä vuorokaudenkierron ylihaltiat joukkoihinsa Hyberniä vastaan.
Osaavatko haltiat unohtaa vanhat kiistansa ja yhdistää voimansa yhteistä vihollista vastaan? Onko heillä yhdessäkään mitään mahdollisuutta voimakasta kuningasta ja tämän taikaesinettä, Pataa, vastaan?
Tehtävää vaikeuttaa myös se, ettei ole varmaa keneen voi luottaa. Kuka on lopulta kenenkin puolella?
"Koska muuri sortui, ja nyt voin liikkua vapaasti - voin varoittaa täällä liikkuvia ihmisiä. Koska... Hän hengähti syvään. Koska Tamlin kipitti suoraan Hybernin kuninkaan luo heti kun aamuinen kokouksenne päättyi. Hän meni suoraan heidän leiriinsä Kevään valtakunnassa, ja kuningas aikoo hyökätä maitse Kesän valtakuntaan heti huomenna. " s. 587
Sarjan kirjat sen kuin pitenevät. Minulla meinasi tulla tämän kanssa kiire, kun kirjaston palautuspäivä läheni, eikä aikaa lukemiselle tahtonut löytyä.
Ehdin kuitenkin lukea sen loppuun ja hyvä niin - tämä oli mielestäni paras osa.
Reilut 800 sivua menivät lopulta yhdessä hurauksessa, tapahtumia ja jännitystä oli oikein kiitettävästi. Kirja ei puuduttanut missään vaiheessa, vaan piti tasaisesti hyvässä otteessa ja innosti lukemaan lisää ja lisää.
Pidin kovasti henkilöiden kehittymisestä, heidän välisistä suhteistaan ja romantiikasta. Vaikka osa kirjan henkilöistä olikin kovin uhrautuvaisia, se ei mennyt ärsytykseksi asti (kuten joissain kirjoissa). Ainoa mikä jossain vaiheessa ärsytti, oli jatkuvasti näytetyt "rivot eleet", joita etenkin Feyre vilautteli vähän kaikille joka välissä.
Kirjan ympäristö oli yhä edelleen upea ja mielenkiintoinen, aivan loistavasti keksitty. Eri valtakunnat vuodenaikojen ja vuorokauden aikojen mukaan.
Kaikin puolin oikein onnistunut kirja, tunteikas ja nautinnollinen lukuelämys oli taattu.
5/5
Tämä sarja on huippuhyvä :)
VastaaPoista