tiistai 30. heinäkuuta 2013

Heinäkuussa luetut

Heinäkuuhun mahtuikin monta kirjaa, iso kiitos siitä 24h lukumaratonille! Kaikenkaikkiaan luin heinäkuussa 10 kirjaa, joista 5 maratonin aikana. 3/10 oli naiskirjailijoiden kirjoittamia ja 1/10 kotimaisia.

Luostarin varjot - C.J Sansom
Tuulen nimi - Patrick Rothfuss
Dexterin pimeät unet- Jeff Lindsay
Inferno - Dan Brown
Suljettu saari - Dennis Lehane
Alkulukujen yksinäisyys - Paolo Giordano
Dexterin kolkko kutsumus - Jeff Lindsay
Tummanhopeinen meri - Susan Fletcher
Syntysanat - Johanna Venho
Post Mortem - Patricia Cornwell

Heinäkuu oli minulla lomaa, joten aikaa lukemiselle on riittänyt. Huomenna palaan jälleen työmaalle, joten lukumäärä taatusti vähenee. Töiden ja lukemisen lisäksi aikaa pitäisi riittää ihmissuhteisiin ja urheiluun. Välillä tuntuu, että vuorokaudessa on ihan liian vähän tunteja ja liian paljon kaikkea, mitä haluaisin tehdä :)

Post Mortem - Patricia Cornwell

Alkuperäisteos 1990 Post Mortem
Sivumäärä 352



Lyhyesti:

Ensimmäinen osa poliisiylilääkäri Kay Scarpetta- sarjasta. Richmondissa on murhattu jo kolme nuorta naista makuuhuoneisiinsa ja lisää on tulossa, ellei sarjamurhaajaa napata. Kay tekee parhaansa, vaikka hän joutuu sietämään ennakkoasenteita ja syyttelyä.

"Eristäminen on rangaistuksista julmin, mutta mieleenki ei koskaan juolahtanut, että olisin jotain ihmistä vähemmän, koska en ollut mies. Yksi naispuolinen kurssitoverini keskeytti ennen pitkää, toinen sai täydellisen hermoromahduksen. Pärjääminen oli minun ainut toivoni, menestyminen ainut kostoni. Luulin niiden aikojen jääneen jo taakse, mutta Marinon ansiosta ne nyt palasivat."

Mielipide:

Hmm.. Lukeminen lukumaratonin jälkeen ei heti hirveästi innostanut, luin vain pieniä hetkiä kerrallaan. Tänään tosin luin viimeiset sata sivua yhdessä hurauksessa, sillä minun oli pakko saada tietää, kuka oli syyllinen :)
Eräs työtoverini on kovasti kehunut Cornwellin kirjoja, itse en ainakaan ihan täysin vielä vakuuttunut. Ihan perusdekkari, ei mitenkään erityisen hyvä. Mutta aion ilman muuta lukea lisää Cornwellin kirjoja, ehkäpä seuraava osa onkin jo parempi.
Kirjassa pidin kovasti päähenkilöstä, eli Kay Scarpettasta. Hän oli tarpeeksi inhimillinen, eikä lainkaan ärsyttävä. Ainoa vain, että monissa dekkareissa, joissa päähenkilö on nainen, hän joutuu kokemaan syrjintää sukupuolensa takia ja joutuu sen takia todistelemaan osaamistaan muille. En lue sitä miinukseksi tälle kirjalle, koska sitä esiintyy niin monissa muissakin, mutta halusin vain huomauttaa asiasta nyt :D
Tähtiä annan kolme:
***

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Syntysanat - Johanna Venho

Sivumäärä 210



Lyhyesti:

Kirjailija Hanna Frank muuttaa kaupungista maalle kirjoittaakseen rauhassa. Hän alkaa tarkkailemaan naapurissa asuvaa Mesiä, kolmen lapsen leskiäitiä. Mesikin tarkkailee Hannaa, sillä tämän kirjoittama kirja sysää muutoksen liikkeelle Mesin elämässä.

"Mesi muisti Pikkuäiti- kirjan, jota oli lapsena halulla lukenut. Kirjan tyttö leikki äitiä, hän jäi kotiin pyyhkimään ovenkahvoja ja laittamaan ruokaa lapsille ja miehelle, joka aamulla pyyhälsi autolla töihin. Hän oli rakastanut sitä kirjaa, suloisia nukkeja, joilla tyttö sai leikkiä, Annukkaa, Mollaa ja Tupukkaa. Leikkiä aamusta iltaan."

Mielipide:

Venhon Syntysanat on saanut paljon kiitosta kauniista kielestään, lyhyestä, mutta tiiviistä ja elämänmakuisesta tarinastaan. Minuun tämä ei silti jotenkaan uponnut - liekö syynä maratonväsymys ja myöhäinen kellonaika vai jokin muu. Minä en kuitenkaan päässyt tarinaan sisään, en osannut samaistua hahmoihin. Eikä kirjoitustyylikään oikein osunut.
Jos olisin fiksu, tutustuisin tähän pirteänä ja paremmalla ajalla uudelleen, katsoisin muuttuuko mieleni. Jostain syystä olisin halunnut pitää tästä...
Tähtiä kaksi:
**

Tummanhopeinen meri - Susan Fletcher

Alkuperäisteos 2012 The silver dark sea
Sivumäärä 443



Lyhyesti:

Parla- saaren rantaan ajautuu mies, joka on menettänyt muistinsa. Kaiken lisäksi mies muistuttaa erästä toista, jonka meri kauan sitten vei.
Saarella liikkuu tarina Kalamiehestä, joka voi yhden kuunkierron ajaksi ottaa ihmishahmon ja tuoda toivoa ihmisille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Ihmiset haluaisivat uskoa tarinaan, mutta he ovat myös epäluuloisia; juoniiko mies sittenkin jotain?

"Ne voivat myös rakastua. Kerrotaan hylkeistä,jotka rakastavat jotakuta ihmistä niin paljon ja niin syvästi, että toivovat hänen liittyvän joukkoonsa. Ne odottavat rannan tuntumassa. Ne nuuhkivat suolaista ilmaa ja kutsuvat. Sillä on lohduttauduttu menneinä aikoina; ei hän ole hukkunut. Hänen sielunsa asuu nyt hylkeiden luona... Missä häntä rakastetaan, missä hänestä pidetään huolta. Missä täplikkäät olennot sukeltelevat valonsäteiden läpi."

Mielipide:

Fletcher hurmasi minut kyllä taas ihan täysin kauniilla kielellään. Satumaisen kauniin ilmapiirin ja tarinan luominen ei voi olla helppoa. Minua onnisti, kun sain lukumaratonini aikana lukea monta oikeasti hyvää kirjaa.
Minusta tarinassa oli jotenkin vanhanaikainen tunnelma; eristäytynyt saari kaikkine asukkaineen.. Minusta oli hassua, kun välillä tarinassa oli mukana internetyhteydet ym. Ne eivät vain sopineet tarinaan, vaan pomppasivat silmille :D
Kuten Fletcher tarinan alussa kirjoittaakin, nimet eivät ole merkityksellisiä, vaan ihmiset, henkilöt. Kirjassa henkilöitä on paljon, mutta heillä kaikilla on merkitystä ja he ovat tarinan kannalta tärkeitä. Joskus on vaikea pysyä hahmoissa mukana, jos heitä on paljon, mutta tässä jokainen oli niin persoonallinen, että heidät erotti ja muisti helposti.
Todella hyvä ja kaunis kirja, viisi tähteä:
*****

Dexterin kolkko kutsumus - Jeff Lindsay

Alkuperäisteos 2005 Dearly devoted Dexter
Sivumäärä 294



Lyhyesti: 

Toinen osa Dexter- sarjaa. Dexter Morgan, joka kantaa sisällään synkkää kyytiläistä ja murhaa pahoja ihmisiä, on saanut kannoilleen epäileväisen etsivän. Dexter joutuu hylkäämään suunnitelmansa hetkellisesti ja esittämään tavallista, työssäkäyvää ja naisystäväänsä tapailevaa miestä.
Kaupunkiin ilmaantuu kuitenkin murhaaja, joka leikkii uhreillaan, leikkelee heitä tavalla, joka jättää jopa Dextetin sanattomaksi...

"No niin. Oletettavasti se oli aloittanut elämänsä jonkin sortin ihmisolentona, luultavasti miespuolisena latinona. Tätä oli hyvin vaikea päätellä sen nykytilasta, joka - myönnettäköön - hätkähdytti hieman jopa minua. Niin yllättynyt kuin olinkin en voinut olla ihailematta työn perinpohjaisuutta ja tekijän siistiä kädenjälkeä. Se olisi saanut kirurginkin kateudesta vihreäksi, vaikka monikaan tuskin olisi pystynyt perustelemaan moisen työn tarpeellisuutta kirurgien valvontaviranomaisille."

Mielipide.

Hyi. Minä harvoin kauhistelen dekkareiden murhia tai niiden raakuutta. Mutta jotenkin kun kuvittelen sen, mitä tämän kirjan sarjamurhaaja teki.. Hui kauhistus.
Sympaattisen Dexterin tarinaa on hauska ja helppo lukea. Yksinkertaisuudessaan tämä sarja on oikeastaan todella hyvä ja hykertelevä kyytiläinen on loistava lisä ja erikoisuus niin tavallisten dekkareiden sekaan.
Neljä tähteä:
****


Alkulukujen yksinäisyys - Paolo Giordano

Alkuperäisteos 2008 La solitudine dei numeri primi
Sivuja 298



Lyhyesti:

Alice on pienenä joutunut hiihtotapaturmaan ja kantaa siitä arpia mukanaan. Mattia on aiheuttanut vammaisen sisarensa katoamisen, eikä voi antaa sitä anteeksi itselleen.
Kaksi rikkinäistä, jotka löytävät toisensa, mutta jäävät kuitenkin ilman toisiaan. "Alkulukujen yksinäisyys tarkastelee hienovaraisesti yksinäisyyden, riippuvuuden ja toiseuden välistä ristiriitaa. Vaikka Giordanon hahmoista tuntuu kuin he eivät saisi happea, hänen tekstinsä hengittää kevyesti ja kuulaana" (takakannesta)

"Mattia oli ollut oikeassa; yksi toisensa jälkeen päivät olivat huuhtoneet ihoa kuin liuotin ja vieneet kukin mennessään seitinohuen pigmenttikerroksen niin tatuoinnista kuin heidän molempien muististakin.Kuvion ääriviivat, samoin kuin olosuhteet, eivät olleet hävinneet mihinkään;  ne olivat yhä mustat ja selväpiirteiset, mutta värit olivat sekoittuneet toisiinsa ja hallistuneet tasaisen valjuksi sävyksi, neutraaliksi ja merkityksettömäksi."

Mielipide:

Todella kaunis, mutta surullinen. Minua oikeastaan harmittaa, kun luin tämän kirjan maratonini aikana, sillä tarina oli hyvin voimakas ja sitä mietti vielä pitkään kirjan loppumisen jälkeenkin. Vahva jälkimaku, joka olisi vaatinut enemmän aikaa ja pohdiskelua.
On ihana välillä lukea jotain oikeasti todella hyvää! Tässä sitä taas muisti, miksi kirjat ja lukeminen ovat minulle niin mieleisiä. Tietysti nautin myös keskinkertaisista kirjoista, mutta tällaiset satunnaisesti vastaantulevat, loistavat kirjat saavat kaiken ihan mullinmallin :)
Päähenkilöihin kiintyy, heitä niin tekisi mieli auttaa. He tuntuvat jäävän paikalleen, vaikka kaikki muu menee eteenpäin.
En tiedä, minä pidin tästä hyvin paljon, ehkä luen sen joskus uudelleen. Tähtiä ehdottomasti viisi:
*****

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Suljettu saari - Dennis Lehane

Alkuperäisteos 2003 Shutter Island
Sivumäärä 336



Lyhyesti: 

Aschecliffen vankimielisairaalasta on kadonnut potilas ja saarelle, jossa sairaala sijaitsee, lähetetään liittovaltion sheriffit Teddy Daniels ja Chuck Aule. Miten Rachel Solando, kolme lastaan murhannut skitsofreenikko on voinut karata hyvin vartioidusta sellistä? Onko hän vielä saarella, vai onko hän päässyt jotenkin karkuun?
Teddyllä on myös henkilökohtaisia syitä päästä saarelle - hän haluaa löytää miehen, jonka aiheuttama tulipalo tappoi Teddyn vaimon vuosi sitten. Miehestä ei vain näy jälkeäkään..
Lisäksi Teddy haluaa tutkia outoja hoitomuotoja, joita saarella käytetään.

"Nainen hymyili Teddylle surullisesti ja silitti hänen ohimohiuksiaan. "Et tainnut kuunnella laisinkaan mitä minä sinulle sanoin?" "Kuuntelin kyllä". "Sinä et koskaan pääse pois tältä saarelta. Sinä olet nyt yksi meistä." Hän tarttui Teddyä olkapäästä ja kiskoi tätä kohti luolan suuaukkoa. Teddy pysähtyi tasanteella ja katsoi naista. "Minulla oli ystävä mukanani. Hän oli kanssani illalla, mutta me jouduimme eroon toisistamme. Oletko nähnyt häntä?" Nainen hymyili taas surullisesti. "Sheriffi, sinulla ei ole ystäviä."

Mielipide:

Elokuvaksikin tehty Suljettu saari on loistavasti kirjoitettu kirja ihmismielen kiemuroista. Pelkät juonenkäänteet eivät riitä, vaan Lehane onnistuu kyllä keikauttamaan kaiken ihan ylösalaisin. Vaikka juoni oli monimutkainen, siinä pysyi silti hyvin mukana. Jännittävä ja hyvä kirja, näin lyhyesti sanottuna.
Tähtiä neljä:
****

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

24h lukumaraton starttaa NYT!

Kahdessa ei kirjastossa käyty ja tällainen saalis sieltä tarttui mukaan. Näistä pitäisi valita kirjat, joita luen seuraavan 24 tunnin ajan. Tarjolla siis olisi:
Dennis Lehane - Suljettu saari
Susan Fletcher - Tummanhopeainen meri
C.J Sansom - Musta tuli
Paolo Giordano - Alkulukujen yksinäisyys
Jeff Lindsey - Dexterin kolkko kutsumus
Johanna Venho - Syntysanat
Patricia Cornwell - Post Mortem

Ja kolme kirjaa omasta hyllystä:

Lars Kepler - Hypnotisoija
Stephen Booth - Ei metsää puilta
Henning Mankell - Wallander - kasvoton kuolema

Paljon jännityskirjallisuutta mutta yritin poimia väliin jotain muutakin :) Ja yksi tiiliskivikin (Musta tuli) sattui mukaan, en tiedä luenko sitä maratonin aikana, vai ehkä vasta sen jälkeen.
Tavoitteenani olisi lukea yli 1000 sivua, mielellään jopa yli 1500. Mutta en halua laittaa liian kovia tavoitteita, onhan tämä ensimmäinen maratonini ja aion kuitenkin ottaa suht rennosti. (Lasketaanko rennoksi se, että poikaystävä häädetän kotoa ja puhelin aiotaan laittaa täysin kiinni? ;D Kaikki mahdolliset häiriötekijät on suljettu pois :)

Kello on nyt 7.00 aamulla ja minun maratonini alkaa Dennis Lehanen Suljetulla Saarella. Mieli on virkeä, vaikka jostain syystä menetin yöuneni viime yönä. Tarkoituksenani oli aloittaa vasta pari tuntia myöhemmin, mutta koska olen jo hereillä, sama aloittaa nyt! :)

Klo 10.30
Suljettu saari luettu (sivuja 336). Sujui hyvin, nopeaa ja helppoa. Olen nähnyt tämän elokuvanakin, joten tarina oli ennestään tuttu - siksi lukeminen oli varmaan niin helppoa.
Pidin pieniä jaloittelutaukoja välissä, sekä tietysti tankkaustauon (aamupala) :) Lukupaikkana oli oma sänky, istuen ja pötkötellen.
Ulkona on kaunis ilma - olin toivonut sadepäivää, sillä mikäs olisi sen parempi lukupäivä.. Mutta näillä mennään. Ehkäpä jossain vaiheessa pääsen ulos lukemaan :)

Klo 12.40
Pieni tauko lukemiseen, käyn hakemassa auton jonka ostin viime viikolla. Lukeminen on sujunut hyvin, toinen kirja kohta loppu :)

Klo 15.07
Paolo Giordanon Alkulukujen yksinäisyys luettu (sivuja 298). Vieläkin sujuu ihan hyvin.
Lukupaikkana on toiminut parvekkeellani oleva riipputuoli. Aurinko ei vielä paista parvekkeelle, joten siellä on ollut hyvä lukea - ei liian kuuma, muttei kylmäkään. Tankkauksesta huolehdittu, hyvin jaksaa! Seuraavaksi taidankin tarttua Jeff Lindseyn Dexter- sarjan toiseen osaan :)

Klo 18.45
Dexterin kolkko kutsumus- luettu! (sivuja 294). Yhteensä olen tähän mennessä lukenut siis kolme kirjaa ja 928 sivua. Olen jo lähellä minimitavoitettani ja olen vasta maratonini puolivälissä! 12 tuntia ja 15 minuuttia vielä jäljellä ja toivottavasti saisin luettua vielä ainakin kolme kirjaa :)
Olen joutunut pitämään nyt enemmän taukoja ja hyvää lukuasentoa ei tahtonut millään löytyä. Yritin ottaa pienet väliaikanokosetkin, mutta hyvä ystäväni soitti minulle juuri kun olin ummistanut silmäni (niin, minun piti sulkea puhelin, mutta...)
Noh, olen juonut tänään enemmän teetä kuin laki sallii ja varmuuden vuoksi pari kuppia kahviakin (minä siis en yleensä juo kahvia..) :) Mutta näillä mennään Susan Fletcherin Tummanhopeaisen meren kimppuun :D

Klo 23.50
Tummanhopeainen meri luettu (sivuja 443). Lukutahti on selvästi hidastunut, mutta lukeminen maistuu silti hyvältä :D On ihana kerrankin upota kunnolla kirjojen pariin. Viime aikoina on tullut luettua muutama sivu silloin, toinen tällöin ja tarinoihin on ollut vaikea päästä kiinni. Nyt kun lukee kirjan kerralla läpi, siihen pääsee kunnolla sisään. Toisaalta esimerkiksi juuri tämä Fletcherin uutuus ja Giordanon Alkulukujen yksinäisyys olisivat olleet kirjoja, joihin olisin halunnut paneutua hieman paremmin - maratonissa tulee luettua kiireellä, tarinoita ei ehdi pohtia kun jo tarttuu seuraavaan kirjaan.
Okei, maratonia jäljellä vielä n. 7 tuntia. Yksi kirja ainakin vielä, ehkä minä sitten maltan levätäkin hieman :) Nyt pitäisi vain valita luenko seuraavaksi yli 500 sivuisen Mustan tulen vai 200 sivuisen Syntysanat? Hmm? :P

Klo 2.20
Luin Johanna Venhon Syntysanat (sivuja 210). Pakko kyllä myöntää, että en ole ihan varma tajusinko tarinaa kunnolla.. Väsyttää, minun lukumaratonini taitaa päättyä tähän. Viimeiset 4½ tuntia käytän nukkumiseen :)
Kaikenkaikkiaan luin siis maratonini aikana 5 kirjaa ja 1581 sivua. Olen kyllä ihan tyytyväinen.
Kokemuksena tosi mahtava ja ehdottomasti olen mukana, jos tällaisia järjestetään lisää.

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Inferno - Dan Brown

Alkuperäisteos 2013 Inferno
Sivumäärä 468



Lyhyesti:

Robert Langdonin symboliikan tuntemusta tarvitaan jälleen, sillä maailmaa uhkaa mahdollisesti koko ihmiskuntaa ihkaava katastrofi.
Robert herää firenzeläisessä sairaalassa muistinsa menettäneenä ja hänen henkensä on uhattuna. Robert onnistuu pakenemaan takaa-ajajiaan paikallisen lääkärin Sienna Brooksin kanssa. Kaiken sekasotkun keskellä Robert yrittää muistaa tapahtumia ja selvittää, mikä ihmiskuntaa uhkaa.
Tapansa mukaan Brownin kirjoissa on mukana jokin teos, jonka avulla tarina kulkee ja tapausta selvitetään. Tällä kertaa kirjassa upotaan Dante Alighierin Jumalaiseen näytelmään, etenkin sen ensimmäiseen osaan, Helvettiin. 

"Langdon vihelsi hiljaa. "Te joill' on järki terve, ymmärtäkää... ja ottakaa se opetus, mi tässä... säkeiden kummain peittämä piilee". Sienna tuijotti häntä. "anteeksi kuinka?".
Se on peräisin yhdestä Danten Helvetin kuuluisimmasta laulusta, Langdon sanoi kiihtyneenä. Siinä Dante yllyttää älykkäimpiä lukijoita etsimään viisautta, joka on kätketty hänen arvoituksellisiin säkeisiinsä."

Mielipide:

Inferno on saanut hyvinkin mielipiteitä jakavaa palautettava, ainakin minun lähipiirissäni ja siellä, mistä olen siitä lukenut. Osa pitää tätä Brownin parhaimmistona, koska moraalikäsitys ei ole tässä niin itsestäänselvää, vaan lukija joutuu pohtimaan omaakin näkökulmaa asiaan. Kaikki ei olekaan niin mustavalkoista. Osan mielestä kirja puolestaan toistaa liikaa samaa kaavaa, eikä enää jaksa yllättää, viihdyttää ja tempaista mukaansa.
Minut tämä kirja kyllä vei täysin mukanaan ja sai aikaan melkoisen ajatusvyöryn. Olen kyllästyttänyt kaikki "ei kirjallisuuden ystäväviä"- ystäväni pohtimalla ja jakamalla kirjan juonta :D
Totta sekin on, että Brownin kirjojen perusjuoni on sama, mutta minusta kirjoissa on ollut silti aina se jokin oma juttu, mikä ei tee niistä tylsiä. Ja nykyaikana on hyvin vaikea yrittää kirjoittaa kirjaa, jonka aiheesta ei olisi jo kirjoitettu tai jonka juoni ei jollain tapaa muituttaisi jonkun muun kirjan juonta. Dekkarit, chik-lit kirjat ym. toistavat myös samaa kaavaa, vaikka kyseessä olisi eri kirjailijakin. Minusta Brown on onnistunut luomaan hyvinkin mielenkiintoisen miljöön kirjoilleen.
En osaa sanoa, onko tämä minusta paras Brownin teos, mutta oikein hyvä kuitenkin!
Pidin, neljä tähteä:
****

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Dexterin pimeät unet - Jeff Lindsay

Alkuperäisteos 2004 Darkly Dreaming Dexter
Sivumäärä 281



Lyhyesti:

Dexter Morgan on tavallinen ja kohtelias ihannevävy, joka työskentelee Miamin poliisin laboratoriossa. Yksi vika hänessä vain on... Hänen kanssaan kulkee Synkkä Kyytiläinen, jolla on viehtymys murhaamiseen. Mutta hän tappaa vain pahoja ihmisiä, siististi, sillä hän ei pidä verestä..
Miamiin ilmestyy kuitenkin murhaaja, joka matkii Dexteriä, pilailee hänen kanssaan ja jättää hänelle viestejä - ja joka on häntä kuitenkin hieman parempi, siistimpi. Dexterin ihailu vaihtuu hämmennykseksi, sillä murhaaja tuntuu sukeltavan suoraan hänen mieleensä ja uniinsa...

"Deborah mulkaisi minua. "Helvetti soikoon Dexter" hän sanoi. "Minä tosiaan haluan olla se, joka löytää tämän tyypin." Ja kun ajattelin että ei yhtään verta... Niin minäkin. Myös minä halusin tosiaan löytää hänet"

Mielipide:

Tv:stäkin tuttu Dexter löysi luokseni kirjallisena versiona. Tv sarjaa en ole seurannut säännöllisesti, muutaman jakson nähnyt silloin tällöin. Pidän kyllä sarjasta ja nyt kiinnotukseni sitä kohtaan nousi huimasti.
Kirja ei ollut kovin monimutkainen, vaan juoneltaan suht yksinkertainen. Ei rikosteknillisiä yksityiskohtia, vaan hyvinkin helpostitajuttavaa tekstiä. Nopea ja helppolukuinen kirja leppoisine ja vähemmän leppoisine  hahmoineen.
Jännärinä ei parhaimmasta päästä, mutta aiheena mielenkiintoinen ja ihan kivasti toteutettu. Luen lisää :)
Tähtiä kolme:
***

24.7 Lukumaraton

Blogistanian kesälukumaraton järjestetään kahtena keskiviikkona, 10.7. ja 24.7. Osallistua voi kuka tahansa. Tule Sinäkin mukaan!

Säännöt (joustavat sellaiset):

  • Kaikki 24 tunnin aikana luettu kirjallisuus lasketaan mukaan lukumaratoniin.
  • Aloittaa voi mihin kellonaikaan hyvänsä ko. päivänä ja lukea haluamansa määrän ja ajan siitä eteenpäin, kuitenkin 24 tunnin rajoissa. (Jos aloittaa vaikkapa klo 18.00 10.7., voi jatkaa klo 18.00 asti seuraavaan päivään eli 11.7.) Näin sovimme, koska maratoonareilla on hyvin erilaisia elämäntilanteita. Tankkaus-, lepo-, yms. tauot ovat sallittuja, mutta ne lasketaan mukaan suoritusaikaan.
  • Merkitään ylös luettu sivumäärä ja ilmoitetaan se julkisesti blogissa.
  • Lukea saa mitä tahansa, missä ja miten tahansa!
  • Lukumaratonista saa kirjoittaa blogiinsa etu- ja jälkikäteen ja mielellään myös maratonin aikana.
Kopioin tämän Kirsin kirjanurkasta ja ajattelin itse osallistua 24.7 pidettävään lukuaratoniin (koska missasin ykkösmaratonin...:D) Kirsin blogista löytyy myös lista osallistujista molempiin maratoneihin. 

Olen haaveillut tällaisesta maratonista jo jonkin aikaa ja vihdoin pääsen itsekkin mukaan. Kerron lähempänä kyseistä päivämäärää moneltako aloittelen, millaisia kirjoja aion lukea ja mikä on tavoitteeni. 

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Tuulen nimi - Patrick Rothfuss




Alkuperäisteos 2007 The name of the wind
Sivuja 649



Lyhyesti

Kuninkaansurmaajan kronikkat- trilogian ensimmäinen osa (kahta muuta ei vielä suomennettu?). Kvothe pitää tavallista Taivalpaaden majataloa. Majataloon saapuu erinäisten sattumien kautta Kronikoitsija, joka on kuullut tarinoita Kvothesta.  Kvothe on yrittänyt piiloutua, eikä halua, että häntä todella tunnistettaisiin. Lopulta hän kuitenkin suostuu kertomaan tarinansa.
Tuulen nimessä kuullaan Kvothen tarinan alkuosaa. Hän kertoo, kuinka hänen näyttelijäseurueensa ja perheensä surmattiin, kuinka hän eli pitkän aikaa orpona katulapsena, mutta lopulta pääsi yliopistolle ja oppii Sympatiaa, eräänlaista taikuutta.
Juoneen kuuluu toki myös tyttö sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Mutta niistä saatte lukea itse!

"Mielemme ehkä mahtavin ominaisuus on selviytyä tuskasta. Klassinen ajattelutapa opettaa mielen neljästä ovesta, joista jokainen kulkee tarpeidensa mukaisesti. Ensimmäinen ovi on uni. Uni tarjoaa pakopaikan maailmasta ja sen tuskasta. Uni merkistee ajan kulumista antaen meille etäisyyttä asioista, jotka ovat meitä satuttaneet. Toinen ovi on unohdus. Jotkut haavat ovat liian syviä parantuakseen, tai liian syviä parantuakseen nopeasti. Lisäksi monet muistot ovat niin tuskaisia, eikä niitä voi parantaa. Sanonta ´aika parantaa haavat´on virheellinen. Aika parantaa useimmat, mutta loput ovat piilossa tämän oven takana. Kolmas ovi on hulluus. On aikoja, jolloin mieli kohtaa sellaisen iskun, että se turvautuu mielenvikaisuuteen. Viimeinen ovi on kuolema. Mikään ei voi satuttaa meitä kuolemamme jälkeen, tai niin meille on ainakin kerrottu"

Mielipide

Tässäpä loistava fantasiapakkaus. Todella kauniisti kirjoitettu, upeasti kuvailtu. Kirja oli oikein elävä ja siihen uppoutui täysin. Ympäristö ja hahmot olivat oikein mielenkiintoisia. Yleensä minä ärsyynnyn hahmoista, jotka ovat upeita, lahjakkaista, osaavat ja oppivat kaiken.. Mutta Kvothe ei aiheuttanut minkäänlaista ärsyynnystä. Kirja sai minut todella odottelemaan jatkoa!
Pidin kirjan taikuudesta, sympatiasta. Se ei ole liian helppoa eikä se ole Hokkuspokkus magiaa, vaan kemiaa, fysiikkaa ja psykologiaa. Selitettävää.
Voisin jatkaa kehumista pidempäänkin, mutta kuten jo aiemmin sanoin, saatte lukea tämän itse ja huomata sen hyvyyden :) Minä pidin ja annan sille viisi tähteä:
*****

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Luostarin varjot - C.J Sansom

Alkuperäisteos 2003 Dissolution
Sivuja 459



Lyhyesti:

Matthew Shardlake, lakimimies ja lordi Cromwellin valtuutettu, lähetetään 1500-luvun Britanniassa luostariin maaseudulle tutkimaan siellä sattuneita outoja tapahtumia. Lordin edellinen valtuutettu murhattiin luostarissa raa'asti ja Matthewin tulisi selvittää mahdollisimman pian mitä on tapahtunut ja miksi. Ja tämä tulisi tehdä mahdollisimman hiljaisesti, huomiota herättämättä. Matthew törmää juttua kaivellessaan moniin esteisiin, eikä tehtävä ole helppo. Lisää salaisuuksia paljastuu.

"Hän suoristautui, kiskoi ja menetti sitten tasapainonsa. Samalla kun hän katosi pinnan alle, vedestä nousi jotakin. Tuijotin suu auki liejuiseen viittaan kääriytynyttä ihmishahmoa. Sen ylävartalo näytti kieppuvan hetken ilmassa ja hiukset liehuivat pään ympärillä, kunnes se putosi kaislikkoon. Markin pää nousi jälleen pintaan. Hän ulvoi järkytyksestä ja pelosta ja pyristeli kohti rantaa. Hänen kiljahduksensa muuttuivat katkonaisiksi ja silmät pullistuivat päästä niin kuin minullakin, kun näimme kaislikossa lojuvan hahmon. "

Mielipide:

Rikostutkintaa ilman nykyaikaisia, hienoja tekniikan vempeleitä. Mielenkiintoiseen ympäristöön sijoitettu, todella loistava teos! Mielenkiintoiset, erikoiset ja erilaiset hahmot, historiaa, luostarielämää. Tykkään! Jännitystä, murhia, rikoksia.. Jes.
Hyvää lomalukemista, ehkä liiankin, sillä auringon palvominen meinasi jäädä kakkoseksi tälle kirjalle. Aurinkoa ja hyvä kirja, siinäpä vaikea valinta :D
Ehdottomasti viisi tähteä, en keksi mitään negatiivista:
*****

Kesäkuussa luetut

Okei, kesäkuu oli, meni ja hurahti ja postauskin tulee "hieman" myöhässä. Tosin siihen minulla on hyvä syy - olen ollut lomailemassa Kyproksella. 28.6 lentelin Larnacaan ja palasin sieltä tänä aamuna. Olen ollut valveilla yli vuorokauden (matkustin yöllä), joten hieman väsyttää :) Mahtava reissu, eipä siinä, ja kirjankin sain lomani aikana luettua, siitä kohta lisää.
Kesäkuu oli siis aika kurja lukukuukausi, kaksi kirjaa. 

Pedon veri - Charlaine Harris
Musta kuu - Mia Vänskä

Katsotaan kuinka heinäkuussa käy :)

Kolmen kuukauden katsaus

 Koontipostaus huhti-, touko- ja kesäkuulta.  Bloggaaminen on ollut tauolla perheen sairaustapauksen vuoksi. Instagramiin olen päivittänyt ...