lauantai 31. elokuuta 2013

Elokuussa luetut:

Elokuu oli lukukuukautena sekä hyvä että pettymyskin. Luin vain kolme kirjaa, mutta luin monipuolisesti eri genreistä. 1/3 kotimaista ja 2/3 naiskirjailijan kirjoittamaa kirjaa. Kotimainen kirjallisuus on minulle aika harvinaista, dekkarit normaaleja ja hyvää scifiäkin on ehkä hankala löytää.. Eli hyvää ja huonoa löytyy :) Huolettaa vain, etten taida päästä vuoden lukutavoitteeseeni tällä vauhdilla... Ellei sitten joululomalla tapahdu jotain suurta lukubuumia tai maratonia, mikä pelastaisi tilanteen :)

Kiduttajan varjo - Gene Wolfe
Mustat kalat - Eeva Tenhunen
Pahaa pelkäämättä - Inger Frimansson

Mutta, en osaa ollenkaan sanoa mitä syyskuu tuo tullessaan.. Voi olla, että suht samalla tahdilla mennään, mutta voi myös olla että tilanne hieman paranee (ainakin hetkellisesti, sillä poikaystäväni lähtee viikoksi tai kahdeksi toiselle paikkakunnalle töihin ja silloin minulla on aikaa oikeasti taas lukea:).
Mutta en lupaile mitään, katsotaan kuinka käy :)

Kiduttajan varjo - Gene Wolfe

Alkuperäisteos 1980 the shadow of the torturer
Sivumäärä 389



Lyhyesti:

Kiduttajan varjo aloittaa neliosaisen Uuden auringon kirja- sarjan, joista kaksi ensimmäistä on suomennettu (Kiduttajan varjo, Sovinnontekijän kynsi, the sword of the lictor ja the citaled of the autarch.)
Kiduttajien oppipoika Severian tekee virheen, rakastuu uhriinsa ja auttaa tätä. Kuolemanrangaistuksen sijaan hänet lähetetään syrjäseudulle pyöveliksi. Matka ei ole helppo.. Hän mm. tapaa juonittelevat kaksoset, pienen näytelmäseurueen ja joutuu kaksintaisteluun.

"Hän oli suuri ja mahtava chatelaine, ja minä taas jotain orjaakin alhaisempaa (ainakin tavallisten ihmisten silmissä, niiden jotka eivät ymmärrä kiltamme toimintaa). Ja kuitenkin, kun aika oli kulunut loppuun ja kun Drotte kolkutti kumajavaa ovea, minä olin se, joka nousi ja lähti sellistä ja oli kohta kavunnut raikkaaseen ilmaan, ja Thecla oli se, joka jäi kuuntelemaan toisten vaikerrusta ja kirkuntaa"

Mielipide:

Positiivinen yllätys! Nappasin tämän kirjan kirjastosta ilman suurempia pohdintoja (luin takakannen pikapikaa ja kaappasin kirjan kainalooni) ja ajattelin lukevani tämän jos ehdin. Aloitin kirjan hieman väsyneenä, joten alku ei vaikuttanut luoaavalta (enkä meinannut pysyä kärryillä), mutta viimeiset 200 sivua luin melkein yhteenputkeen ja tykkäsin kovasti.
Severian jäi minulle jollain tapaa aikaa etäiseksi, en saanut oikein minkäänlaista mielikuvaa hänestä. Loppua kohden ehkä jonkin verran, mutta alussa ei mitään.
Ympäristö mielenkiintoinen, hyvin erilainen.
Kyllä, tähtiä neljä:
****

tiistai 20. elokuuta 2013

Mustat kalat - Eeva Tenhunen

Sivumäärä 422



Lyhyesti:

Olavinlinnassa tungeksii monenmaalaisia turisteja ja opiskelijat paimentavat laumaa. Paikalla on Liisa ystävineen ja kepeään kesäkuvaan mahtuu mukaan romantiikkaa ja mustasukkaisuutta, mutta myös murhia..

"Kuitenkin minusta tuntui, että he tavallaan nauttivat tilanteesta, että heistä oli jännittävää ja sensaatiomaista olla tapahtumien keskipisteessä - eikä kukaan heistä ajatellut Inkeriä, joka vielä eilen oli ollut lämmin ja elävä ja pannut papiljotteja hiuksiin ja pukeutunut grafiitinharmaaseensa mennäkseen tapaamaan jotakuta, jonka silmissä hän halusi olla tyylikäs"

Mielipide:

Ihan mielenkiintoinen, pitkästä aikaa kotimainen kirja. Kotimaisia dekkareita ei kyllä ole tullut paljoa luettua.. Noh, juoni oli ihan hyvä ja ympäristö ainakin mielenkiintoinen. Murhaajan pystyi päättelemään itse ja arvasinkin sen aika alussa jo. Henkilöt eivät mielestäni olleet kovin moniulotteisia, eikä heihin oikein päässyt tutustumaan.
Mutta luettava, Tähtiä kolme:
***

torstai 8. elokuuta 2013

Pahaa pelkäämättä - Inger Frimansson

Alkuperäisteos 1997 Fruktar jag intet ont
Sivuja 265



Lyhyesti:

Monika on teini-ikäinen, joka on menettänyt parhaan ystävänsä. Arki käy raskaaksi ja Monika karkaa kotoa. Hän tapaa Josefin, aikuisen, ystävällisen miehen, joka on valmis auttamaan ja tarjoamaan hänelle majapaikan. Hyväuskoinen Monika ei voi arvatakaan, millaiseen painajaiseen on joutunut..

"-Miksi he ovat sellaisia? Miksi jotkut ihmiset ovat sellaisia, eihän heiltä puuttunut mitään.
-Olen joskus miettinyt samaa. Ehkä jotkut eivät vain siedä onnellisuutta, eivät anna itsensä olla onnellisia ja haluavat sen vuoksi rangaista itseään.
Monika risti kätensä lujasti yhteen. 

- En ole koskaan aiemmin puhunut Barbara Annista näin, Monika kuiskasi"

Mielipide:

Kauhistuttava tarina. Inger Frimansson on kyllä onnistunut hienosti kuvaamaan sekä Monikaa että Josefia. Tämän kaltaisia kirjoja en olekaan ennen lukenut, joten tämä kyllä yllätti positiivisesti (en oikein tiennyt mistä kirjassa oli kyse, ennen kuin aloin sitä lukemaan).
Tällaisia voisin kyllä lukea lisääkin, samoin kuin Frimanssonin muutakin tuotantoa.
Tähtiä neljä:
****

Kolmen kuukauden katsaus

 Koontipostaus huhti-, touko- ja kesäkuulta.  Bloggaaminen on ollut tauolla perheen sairaustapauksen vuoksi. Instagramiin olen päivittänyt ...