Sivumäärä 389
Lyhyesti:
Kiduttajan varjo aloittaa neliosaisen Uuden auringon kirja- sarjan, joista kaksi ensimmäistä on suomennettu (Kiduttajan varjo, Sovinnontekijän kynsi, the sword of the lictor ja the citaled of the autarch.)
Kiduttajien oppipoika Severian tekee virheen, rakastuu uhriinsa ja auttaa tätä. Kuolemanrangaistuksen sijaan hänet lähetetään syrjäseudulle pyöveliksi. Matka ei ole helppo.. Hän mm. tapaa juonittelevat kaksoset, pienen näytelmäseurueen ja joutuu kaksintaisteluun.
"Hän oli suuri ja mahtava chatelaine, ja minä taas jotain orjaakin alhaisempaa (ainakin tavallisten ihmisten silmissä, niiden jotka eivät ymmärrä kiltamme toimintaa). Ja kuitenkin, kun aika oli kulunut loppuun ja kun Drotte kolkutti kumajavaa ovea, minä olin se, joka nousi ja lähti sellistä ja oli kohta kavunnut raikkaaseen ilmaan, ja Thecla oli se, joka jäi kuuntelemaan toisten vaikerrusta ja kirkuntaa"
Mielipide:
Positiivinen yllätys! Nappasin tämän kirjan kirjastosta ilman suurempia pohdintoja (luin takakannen pikapikaa ja kaappasin kirjan kainalooni) ja ajattelin lukevani tämän jos ehdin. Aloitin kirjan hieman väsyneenä, joten alku ei vaikuttanut luoaavalta (enkä meinannut pysyä kärryillä), mutta viimeiset 200 sivua luin melkein yhteenputkeen ja tykkäsin kovasti.
Severian jäi minulle jollain tapaa aikaa etäiseksi, en saanut oikein minkäänlaista mielikuvaa hänestä. Loppua kohden ehkä jonkin verran, mutta alussa ei mitään.
Ympäristö mielenkiintoinen, hyvin erilainen.
Kyllä, tähtiä neljä:
****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti